24.04.2007 Kirjoittanut Petteri Haipola

Verkostomarkkinointi on tehottomin tapa myydä hyviä tuotteita, mutta tehokas tapa myydä tuotteita, joita ei muuten saataisi lainkaan kaupaksi! 🙂

Jos jollakin tuotteella olisi todella suuri kysyntä, niin sitä myytäisiin tehokkaan vähittäiskaupan hyllyiltä eikä pimeän kultin kautta, jolloin tuotetta on vaikea saada käsiinsä.

Noni ja ”ihmelääkkeet”

Oikea ihmelääke vietäisiin käsistä niin kuin kävi Viagralle. Lumelääkkeitä ei taas haluta ostaa, koska ne eivät vaikuta samalla teholla (vaikka jotkut lumelääkkeet kuulemma vaikuttavat potilaan uskon vuoksi?!₁).

Jos noni parantaisi kaikki sairaudet ja estäisi sairastumasta, niin sitä myytäisiin jokaisessa apteekissa, luontaiskaupassa ja ehkä vähittäiskaupassakin. (jos ei olisi luokiteltu lääkkeeksi niin kuin sitä ei nyt ole lääkkeeksi luokiteltu) Myynti karkaisi käsistä ja jokainen haluaisi ostaa sitä. Koska noni ei oikeasti vaikuta väitetyllä tavalla terveyteen, täytyy sitä myydä pimeän kultin kautta.

Jos jokin lääke parantaisi ihan aikuisten oikeasti kaikki taudit ja estäisi sairastumisen, niin sitä myytäisiin vähittäiskaupassa, luontaikaupoissa ja apteekeissa valtavia määriä. Verkostojen kautta myytäviä humpuukituotteita ei saada myydyksi perinteisten jakelukanavien kautta, koska tuotteet eivät vaikuta väitetyllä tavalla terveyteen ja ennen kaikkea siksi, ettei vähittäiskaupasta ostavalle lupailla suuria tuloja ja lisäansioita siitä hyvästä, että ostaa tuotteita ja värvää muita ostajia verkostoon.

Oikeasti tehokas lääke vietäisiin käsistä. Sitä ei tarvitsisi tuputtaa muille ja käännyttää ihmisiä ostamaan sitä.

Verkostomarkkinoinnin kautta myytävät lisäravinteet, monivitamiinivalmisteet, ihmevoiteet ja rohdot ovat kallista humpuukia ja parhaimmillaankin ylihintaisia tuotteita, joita vain pieni käyttäjäkunta haluaa itselleen. (Elämäntapakäyttäjät: terveysintoilijat, urheilijat, verkostomarkkinoijat,…) Näiden tuotteiden vaikutukset terveyteen ovat liioiteltuja ja markkinointi Suomen lakien ja asetusten vastaista.

Mikä on tahitilaisten terveydentila ja elinikä?

Ovatko olleet terveitä, koska ovat syöneet nonia?

Ovatko eläneet kauemmin kuin länsimaiden ihmiset?

Entä muilla alueilla, missä nonia on muinaisuudesta asti käytetty lääkkeenä? Ovatko eläneet terveinä satoja vuosia?

Missä on tieteelliset tutkimukset siitä, että noni on vaikuttanut näiden kansojen terveyteen kohentavalla tavalla?

Missä ovat tieteelliset puolueettomat tutkimukset siitä, että noni vaikuttaa terveyteen väitetyllä tavalla parantaen kaikki tunnetut sairaudet ja estäen ihmisiä sairastumasta?

Miksi nonia käyttäneet ihmiset ovat kuolleet tauteihinsa? Miksi he ovat sairastuneet samoin kuin muutkin ihmiset?

Jos noni tehoaisi oikeasti, niin sitä myytäisiin kaikkien kauppojen hyllyiltä ja myyntikäyrä kasvaisi huimasti. Nyt sitä myydään pimeän kultin kautta ja tehot ovat nollassa, jos tuote olisi niin hyvä kuin mitä väitetään. Vain lumetuotteita ja humpuukia myydään verkostoissa, missä niitä ylipäätään on mahdollista saada kaupan uskottelemalla asioita ja lupailemalla suuria tuloja, jos vain värvätään lisää kuluttajia verkostoon. Kaupan hyllyiltä näitä humpuukituotteita ei kukaan ostaisi ja siksi esimerkiksi nonia myydään todella vähän luontaiskaupoissa ja apteekeissa. Jyväskylässä myytiin vain parikymmentä purkkia puolen vuoden aikana koko kaupungissa, kun tuote tuli myyntiin! (asukkaita yli 80.000 kaupungissa ja talousalueella yli 100.000)

Jos noni olisi oikea ihmelääke, siitä puhuttaisiin uutisissa ja joka paikassa mediassa samaan tapaan kuin Viagrasta. Noni ei ole oikesti mikään ihmelääke vaan huijausta.

Ammattimaiset nonin kaupittelijat puolustavat nonia siten, että sanovat meidän vastustajien olevan ennakkoluuloisia ja pahantahtoisia ihmisiä. Tuotteita ei ole julkisessa ja yleisessä jakelussa meidän pahantahtoisuutemme vuoksi. Tämäkin vastaväite on helppo kumota.

Me ennakkoluuloiset ja pahantahtoiset ihmiset emme vaikuta tiedemiesten ja lääkäreiden päätöksiin. Jos jokin lääkeyhtiö löytäisi nonin terveysvaikutukset, niin se ottaisi nonituotteet välittömästi tuotekehityksen alle ja toisi tuotteet markkinoille ja niin koko maailma parantuisi!

Nonilla ei ole väitettyjä terveysvaikutuksia ja sen todistaa nimenomaan se, etteivät suuret lääkeyhtiöt ole ottaneet sitä tuotekehittelyn ja markkinoinnin kohteeksi.

Miksi yksikään suuri lääkeyhtiö ei ole ottanut nonia tuotekehittelyn ja markkinoinnin kohteeksi? Jos noni parantaisi kaikki taudit, niin lääkeyhtiöt ottaisivat sen tuotevalikoimaansa ja jokainen ihminen saisi niitä kätevästi käsiinsä. Nyt tätä ei tapahdu, koska lääkeyhtiöt ja oikeat tiedemiehet eivät ole löytäneet nonista sellaisia parantavia vaikutuksia siinä määrin kuin nonin markkinoijat väittävät!

Noni on huijausta.

Taas päästiin siihen, että vastakkain ovat perinteinen koululääketiede ja vaihtoehtoiset parantamismenetelmät, joita pidetään koululääketieteen kannattajien piirissä enemmän tai vähemmän humpuukina ja ihmisten rahastuksena.

Näitä ovat just otsoniterapia ja kukkaterapiat yms. hömpät, mihin pieni osa ihmisistä ihan oikeasti uskoo ja osallistuvat sellaisiin koulutuksiin, missä näistä puhutaan. Olen lukenut lehdestä laajan artikkelin aiheesta ja nähnyt myös telkusta, miten nämä systeemit vetävät puoleensa tietyn sortin ihmisiä. (Keskisuomalainen 1.10.2006, Seppo Roth, Uskomuslääkintä valtaa alaa ihmisten hoidossa. Lääketiede: Luontaistuotteita markkinoidaan lainvastaisesti. Ainakin sata lääkäriä on mukana uskomushoidoissa tai alaan liittyvässä bisneksessä. A-osa, s.2 ja s.23 artikkeli ”Hämärän rajamailla”, haastateltavana turkulainen ylilääkäri Hannu Lauerma, joka on kirjoittanut teoksen ”Usko, toivo ja huijaus”, mikä julkaistiin syksyllä 2006.) Kyse on aina ”uskosta” eikä mistään lääketieteellisestä näytöstä. Lääkäreitä on mukana luontaistuotteiden markkinoinnissa, mutta markkinointi on lainvastaista ja bisnes huijausta, minkä vuoksi nämä lääkärit eivät tule julkisuuteen eivätkä anna julkaista omia nimiään julkisuudessa tuotteiden markkinoinnin yhteydessä.

Jos noni parantaisi toden teolla ihmisiä, niin alan suurimmat lääkeyhtiöt ja niiden aidot tiedemiehet eli tutkijat ottaisivat nonin ohjelmaansa. Onko näin tapahtunut?

Näimme, miten Viagra levisi kuin kulovalkea, koska se VAIKUTTAA eli TOIMII niin kuin väitetään. Nonia ei ole otettu suurten yhtiöiden ohjelmaan, koska ei ole näyttöä eikä tuloksia sen toimivuudesta.

Jäämme siis odottelemaan sitä, että usko muuttuisi näkemiseksi.

Kiva, kun tunnustit, ettei ihmisillä ole tehty kokeita, jotka vahvistaisivat nonin vaikutukset terveyteen. 🙂 (Olli Lind tunnusti, mutta poistattaa linkin takana oleva viestin Suomi24 Verkostomarkkinointifoorumilta pian tämän kirjoittamisen jälkeen.)

Nonin ja muiden verkostohömppien puolustajat väittävät, etteivät lääkeyhtiöt halua valmistaa nonituotteita ym. ihmetuotteita, koska ne poistaisivat muiden lääkkeiden myyntitarpeen ja tuottaisivat tappiota yhtiöille. Olisi kuitenkin kannattavampaa myydä jatkuvasti tuotteita kaikille maailman ihmisille kuin vain osalle heistä ja silloin tällöin niin kuin nyt tapahtuu, kun lääkkeitä myydään vain sairaille. Markkinoille mahtuisi vaikka miten monta erilaista nonituotetta ja niiden valmistajaa, niin kuin nyt mahtuu esimerkiksi erilaisten Cola-juomien valmistajia. Yhtiöt ottaisivat ehdottomasti nonin valikoimiinsa ihan liiketaloudellisista syistä, jos noni parantaisia sairauksia.

Seuraava viestini selventää tätä asiaa entisestään.

Joku voi väittää, etteivät lääketehtaat halua kehitellä lääkettä, mikä parantaisi kaikki tunnetut sairaudet, koska se tekisi itsensä tarpeettomaksi sillä tavalla.

Kun puhutaan nonista ja muista verkostoijien myymistä humpuukituotteista, niin tämä väite ei kestä koettelua.

Nonilla ja muilla tuotteilla on tarkoitus ESTÄÄ sairastuminen siten, että NIITÄ KÄYTETÄÄN JATKUVASTI koko elämän ajan.

Jos noni parantaisi kaikki taudit ja estäisi ihmisiä sairastumasta, niin lääketehtaat tekisivät kaikkensa saadakseen sen markkinoille. On paljon kannattavampaa myydä jatkuvasti tuotteita 6600 miljoonalle ihmiselle, jotka haluavat pysyä terveenä kuin 500 miljoonalle sairaalle, jotka haluavat tulla terveeksi. Samalla kun nonin ansiosta elinikä pitenisi, kasvaisi yhtiöiden myyntikin…

Mitenkähän muuten on uskon laita tässä nonihoidossa ym. hoidoissa? Jos joku ei paranekaan, niin syytättekö te perkeleet sitä sairasta ja kuolevaa siitä, ettei tämä usko nonin parantavaan vaikutukseen? Nythän te syytätte ryöstämiänne rikoksen uhreja vain siitä, että ryöstätte heidän rahansa. (Oma syy, kun häviät rahaa!)

Kuvottavaa.

Sitten kehutaan nonia ja muita humpuukituotteita luonnonvalmisteiksi, mitä lääkkeet eivät muka ole, koska ne on valmistettu synteettisesti tai kemiallisesti. Ensin sanon sen, ettei luonnontuote takaa sitä, että jokin tuote on terveydelle hyödyllinen. Kaikki tunnetut myrkyt ovat luonnontuotteita ja yllätys, yllätys: juuri näitä myrkkyjä markkinoidaan verkostomarkkinoinnin kautta ihmerohtoina ja lääkkeinä, jotka parantavat mm. syövän! (esimerkiksi mormonien markkinoima käärmemyrkky)

Maapallolla ei ole mitään sellaista, mikä ei olisi Jumalan luomaa. Lääkeet valmistetaan luonnon raaka-aineista, mitkä ovat Jumalan luomia aineita. Esimerkiksi aspiriini ja penisilliini ovat Jumalan luomakunnan aineista valmistettuja lääkkeitä. Se, että ihminen pystyy järjestelemään alkuaineita eri tavalla ja tekemään niistä lääkeyhdisteitä ei tarkoita sitä, etteivät nämä lääkkeet olisi Jumalan luomista ainesosista tehtyjä.

Jos noni ym. verkostohömpät olisivat tehokkaita, niin tietysti suuret lääkehtiöt ottaisivat ne tuotevalikoimaansa. On paljon helpompaa myydä tuotteita, jotka tehoavat ja parantavat kuin tuotteita, joilla ei näitä tehoja ole.

Verkostomarkkinoinnin ammattilaiset, jotka ovat lanseeranneet tuotteet ja palkkiojärjestelmät markkinoille tietäen tarkalleen ottaen sen, mistä alalla on kysymys, ovat maailman kuvottavimpia ihmisiä. Ihminen, joka syyllistää rikoksensa uhrin on jotakin aivan kauhistuttavaa, mitä ei voi sanoin kuvata. ”Kuvottavaa!” on ainoa sana, mitä näistä ammattilaisista voin sanoa. Toivottavasti rikosten uhrit tajuavat vähitellen sen, millaisten ihmisten kanssa ovat tekemisissä ja keitä verkostoissa epäjumalina palvotaan. Ammattivaras on herrasmies näihin verrattuna: hän ei syyllistä uhrejaan niin kuin nämä ryöstäjät tekevät.

Viitteet

1 Epämääräiset kivut ja psykosomaattiset oireet voivat parantua lumelääkkeen tai mielenmuutoksen kautta. Silloin riittää jokin muutos ajatusmaailmassa siihen, että koetut taudin oireet helpottavat. Lumelääke voi olla tällainen laukaiseva tekijä, vaikka lääkkeellä ei ole mitään todellista vaikutusta.

Sydänsairauksia, keuhkotautia, syöpää, diabetesta ja muita oikeita tauteja lumelääkkeet eivät tietenkään paranna.

Lukemista

• Tahitian Noni International kritiikki pdf
• Olli Lind ja verkostomarkkinointi (Olli on verkostomarkkinoija ja myy Ecowayn jälleenmyyjänä nonituotteita: hän
  on ollut myös Tahitian Noni Internationalin jälleenmyyjä vuosina 1998-2003)

Petteri Haipola, 24.04.2007

Sivun alkuun

Kirjoittanut Petteri Haipola

Tiesittekö, että verkostomarkkinoinnin unelman saavuttaa vain yksi kymmenistä tuhansista myyjistä?

Se tarkoittaa sitä, että nykyisistä Suomessa toimivista verkostomarkkinoijista keskimäärin pari voi saavuttaa sen, muiden kärsiessä tappioita tai saadessa korkeintaan omansa takaisin ja jäädessä ilman korvausta tekemästään työstä.

Eli kun olet jossakin tiimissä, niin siinä tiimissä ei ole todennäköisesti yhtään sellaista ihmistä, joka saavuttaa verkostomarkkinoinnin unelman.

Mistä sait päähäsi, että sinä olisit yksi niistä, jotka unelman saavuttavat?

Herää jo ja näe todellisuus!

Sivun alkuun

8.2.2006 Kirjoittanut Petteri Haipola

Verkostot kasvavat pääasiassa yksijalkaisina syvyyttä kohden. Käytännössä on mahdotonta estää tätä kasvutapaa.

Kun liityn mukaan, niin värvään yhden kaverin ensimmäiselle tasolleni. Hän värvää toisen kaverin omalle ensimmäiselle tasolleen ennen kuin saan itse toista kaveria omalle ensimmäiselle tasolleni. Se kolmas värvää taas uuden kaverin omalle ensimmäiselle tasolleen, jne.

Yhdessä linjassa voi olla kymmeniä jäseniä eri tasoilla syvyyssuunnassa, mutta huipun ja alimman tason välillä on paljon niitä, joilla on vain yksi edustaja ensimmäisellä tasolla.

Monitasojärjestelmä kasvaa samalla tavalla kuin binäärinen järjestelmä.

Kun verkosto on kasvanut syvyyttä parikymmentä tasoa yhtä linjaa pitkin, on kaikkien ”myyjien” mahdotonta saada omalle ensimmäiselle tasolleen kaksi edustajaa tai enemmän, mikä vaaditaan, jotta palkkioita voisi saada alalinjasta enemmän kuin toiminnasta aiheutuu kuluja.

Binäärinen järjestelmä ylittäisi Suomen väkiluvun 23 tason kohdalla, jos se kasvaisi jalkojen tasapainossa siten, että jokainen saa kaksi edustajaa ensimmäiselle tasolleen.

Monitasojärjestelmä ylittäisi Suomen väkiluvun 15 tason kohdalla, jos ensimmäiselle tasolle pitäisi saada kolme edustajaa. Jokaisen edustajan ensimmäinen taso on jonkun ylälinjassa olevan toinen, kolmas, neljäs tai viides taso, jne. Jokainen tarvitsee omalle ensimmäiselle tasolleen ja sitä seuraaville lähitasoille mahdollisimman paljon edustajia pätevöityäkseen saamaan bonuksia.

Käytännössä verkostot kasvavat siten, että moni ei saa yhtään edustajaa alalinjaansa ja verkosto katkeaa siihen, mutta osa saa yhden tai kaksi edustajaa ensimmäiselle tasolleen, minkä jälkeen verkosto alkaa kasvaa yksijalkaista linjaa pitkin syvyyttä kohden.

Monitasojärjestelmässä ei saa tarpeeksi palkkioita alalinjasta kannattavaa liiketoimintaa varten, koska liikevaihto jää liian pieneksi lähitasoilla, kun siellä on vain yksi edustaja per taso tai korkeintaan kaksi joillakin tasoilla.

Binäärisessä järjestelmässä ei saa palkkioita muuten kuin ”tasapainosäännön” mukaan alalinjasta. On siis pakko saada kaksi edustajaa ensimmäiselle tasolle, mikä on puolestaan mahdotonta toteutua yhtä aikaa kaikille verkoston jäsenille.

Pääyhtiö ja tiimin johto ovat suunnitelleet systeemin siten, että alatasojen myyjät eivät saa itselleen tuottavaa alalinjaa. Palkkioita tarvitsee maksaa käytännössä vain murto-osalle myyjiä. Useimmat jäävät ilman rahallisia palkkioita alalinjan liikevaihdosta, koska heidän verkostonsa kasvaa yksijalkaisena ja epätasapainossa.

Myyjien ei ole tarkoituskaan saada alalinjaansa kasvamaan optimaalisesti – se on mahdotonta.

Joku myöhemmin mukaan lähteneistä voi saada alalinjaansa ensin kaksi tai useamman edustajaa ensimmäiselle tasolle. Miten hänen sitten käy? Alalinjassa olevat eivät onnistu saamaan kahta tai kolmea omalle ensimmäiselle tasolleen. Verkosto jatkaa kasvuaan yksijalkaisena niin kuin pitääkin.

Alalinjassa olevat ”myyjät” lopettavat toiminnan muutaman kuukauden tai parin vuoden yrittämisen jälkeen, koska he eivät saa palkkioita yksijalkaisesta verkostosta. Heidän tilalleen täytyy värvätä sitten uusia myyjiä jatkuvasti, vuodesta toiseen.

Ellet saa verkostoa kasvamaan mahdollisimman paljon leveyssuunnassa, sinun käy huonosti. Vain pari prosenttia edustajista voi saada riittävästi leveyttä organisaatioonsa, jotta saa voittoa liiketoiminnasta.

Verkostomarkkinointi on hyvä mahdollisuus hävitä rahaa. Se EI ole hyvä mahdollisuus lisäansioihin ja rikastumiseen.

Petteri Haipola, 8.2.2006

Sivun alkuun

Kirjoittanut Petteri Haipola 20.04.2007

Verkostomarkkinointi: siinäkö vastaus etsintääsi?

Verkostomarkkinointi tarjoaa sinulle töitä, mutta yhtiö ei maksa sinulle palkkaa. Sen sijaan joudut maksamaan siitä, että teet työtä: värväät uusia myyjiä ja suosittelet yhtiön tuotteita tuttavillesi. Sen lisäksi joudut ostamaan itse ylihintaisia ja turhia tuotteita, joita et muuten ostaisi, mutta kun sinulle on markkinoitu ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen”, niin olet lähtenyt mukaan kannattamattomaan toimintaan suurin tulo-odotuksin. Sinuun valetaan jatkuvasti lisää uskoa siihen, että voit saada lopulta paljon rahaa ns. passiivisten tulojen ansiosta. Passiivisilla tuloilla tarkoitetaan alalinjasta nousevia myyntiprovisioita ja bonuksia: sitä rahaa, mitä saat muiden tekemistä ostoista ja myyntityöstä.

Harhaanjohtavan markkinoinnin mukaan riittää, että värväät pari myyjää alalinjaasi ja nämä tekevät samalla tavalla. Tämän jälkeen rahaa alkaa tulla ovista ja ikkunoista, kunhan vain jatkat tuotteiden tilaamista ja motivoit alalinjaasi värväämään ja ostamaan yhtiön tuotteita.

Ainoa pääsyvaatimus

Verkostomarkkinoijaksi pääsylle on yksi ainoa pääsyvaatimus: sinun täytyy maksaa siitä, että rupeat myymään tuotteita, ostamaan niitä itsellesi ja suosittelemaan liikeideaa sekä tuotteita muille, lähinnä sukulaisillesi ja tuttavillesi. Muita pääsyvaatimuksia ei alalle ole. Tämän pitäisi herättää epäilyksiä toiminnan moraalia ja jopa laillisuutta kohtaan, sillä loputtomaan ketjuun tapahtuva värväys voi olla tavanomaiseksi kaupankäynniksi naamioitua laitonta rahankeräystä eli pyramidipeliä. Siitä voi joutua oikeuden eteen ja maksamaan sakkoa sen lisäksi, että saatu hyöty tuomitaan valtiolle menetetyksi, jos sattuisit olemaan harvojen voittajien joukossa.

Rehellisen yrityksen rekrytointi

Rehellinen suoramyyntiyritys ei värvää koskaan liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden ja tee sitä tarkoituksella. Verkostomarkkinoinnin koko idea on siinä, että värvätään liikaa myyjiä, jolloin suurin osa asiakkaista on verkoston sisällä myyjinä. Näin ollen suoramyynti käy mahdottomaksi tai se ei kannata. Sen sijaan yritetään värvätä mahdollisimman paljon uusia asiakkaita loputtomaan ketjuun, jolloin näiden asiakkaiden tekemistä ostoista on mahdollista saada suuret palkkiot, kun asiakkaita on vain riittävän paljon omassa alalinjassa.

Rehellinen suoramyyntiyritys värvää juuri oikean määrän ammattitaitoisia myyjiä tuotteiden kysyntään nähden. Uusia myyjiä ei värvätä lisää ennen kuin kysyntä kertoo heitä tarvittavan. Ammattitaidottomia myyjiä ei värvätä lainkaan. Värvätyksi tulemisen ehto ei ole koskaan se, että myyjä maksaa pääyhtiölle työpaikastaan. Sen sijaan työnantaja maksaa myyjälle tämän tekemästä työstä palkkion. Näin ollen verkostomarkkinointi ei toimi rehellisen suoramyyntiyrityksen tavoin.

Yrittäjäksi ryhtyminen

Alan puolustajat ja pääyhtiöt väittävät, että he värväävät yrittäjiä eivätkä myyjiä, jotka ovat työsuhteessa. Vaikka tämä olisikin totta, niin rehellinen suoramyyntiyritys tarjoaa yrittäjinä toimiville kauppaedustajille ja myyntimiehille kunnon markkinat, missä jokaisella yrittäjällä on mahdollista harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa. Verkostomarkkinoinnissa pääyhtiö ja koulutusorganisaatio värvää tarkoituksella liian monta uutta yrittäjää, jolloin viimeisenä mukaan lähtevistä valtaosa menettää toimintaan sijoittamansa rahat ja ajan henkilökohtaisena tappiona. Syy tähän on tahallinen markkinoiden kyllästäminen eli värvätään liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden. Se, että myyjät ovat itsenäisiä elinkeinonharjoittajia ja yrittäjiä, ei muuta toimintaa laillisemmaksi tai moraalisemmaksi kuin mitä se on.

Ilmaista vai sittenkin maksullista?

Liikeideaa markkinoidaan siten, että aloittaminen on ilmaista eikä maksa mitään. Tuotteiden käyttäminen on lisäksi ilmaista, kun myyt tuotteita viidelle tai useammalle asiakkaalle: voit maksaa silloin tuotteiden käytön ja aloituspaketin tekemälläsi työllä myyntiprovisioiden muodossa. Sellainen ei ole ilmaista, mikä maksaa ja mikä pitää ansaita työtä tekemällä. Tähän liittyy lisäksi riski, mitä sinulle ei sanota: kaikki eivät onnistu saamaan viittä asiakasta ja myymään tuotteita niin paljon, että se riittäisi omien kulujen peittämiseen.

Tuhat myyjää ja kaksituhatta asiakasta

Verkostomarkkinointi on järjestelmä, missä tuhat myyjää myy tuotteita kahdelletuhannelle asiakkaalle. Näistä puolet on verkoston sisällä olevia myyjiä. Puolet liikevaihdosta on ’myyjien’ ostoja omaan kotitalouteen ja loput enimmäkseen sukulaisten ynnä tuttavien tukiostoja, kun he ostavat myötätunnosta tuotteita tukeakseen läheistä tämän liiketoimissa.

Miten suoramyynti voisi olla kannattavaa, kun myyjiä on melkein yhtä paljon kuin asiakkaita? Ei mitenkään. Verkstomarkkinointi toimii siten, että kaikki asiakkaat pyritään saamaan verkoston jälleenmyyjiksi, jolloin myyjiä on aina liikaa tuotteiden kysyntään nähden. Suoramyynti ei ole kannattavaa kuin hyvin pienelle osalle myyjistä, koska myyjiä on jatkuvasti liikaa ja tämän on tarkoituksellisesti aikaansaatu asioiden tila.

Myyjät eivät tee mitään?

Alan puolustajat valittavat sitä, että pahimmillaan 90 % myyjistä ja verkoston rakentajista ei tee mitään. Amwayn tilastojen mukaan heidän verkostossaan 59 % myyjistä on passiivisia. Koska myyjät eivät tee mitään, on se väitteiden mukaan heidän oma syynsä, jos häviävät rahaa ja että verkostomarkkinointi ei toimi.

Ensin pitää kysyä: ovatko nämä passivoituneet myyjät tehneet joskus jotakin? Ovatko he yrittäneet värvätä, markkinoida ja myydä? Jos ovat, mutta eivät enää tee sitä, niin mikä on syy? Oman taidon puute, sopimattomuus alalle vai mikä?

Kaikki verkostomarkkinoijat ovat yrittäneet värvätä ja myydä toiminnan alkuvaiheessa. Koska se on käytännössä mahdoton onnistua kaikille myyjille ja verkoston rakentajille yhtä aikaa markkinoiden kyllästymisen vuoksi, on suurin osa lopettanut toimintansa muutaman viikon tai kuukauden turhan yrittämisen jälkeen. Vika ei ole myyjien vaan järjestelmän, missä on värvätty tarkoituksella liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden ja uusien myyjien värvääminen on mahdotonta niin, että myyjien määrä moninkertaistuisi lyhyessä ajassa, mikä olisi kuitenkin ehto sille, että jokaisella verkostomarkkinoijalla olisi todellinen mahdollisuus menestyä.

Pääasiallinen syy passivoitumiseen on kyllästyneet markkinat ja myyjien korkea moraali. Kun myyjät ovat nähneet, miten mahdotonta on moninkertaistaa myyjien ja asiakkaiden määrä lyhyessä ajassa, mikä olisi edellytys kannattavalle liiketoiminnalle, niin he ovat tehneet järkevän päätöksen ja passivoituneet eli lopettaneet aktiivisen liiketoiminnan. He ovat nähneet, että on moraalitonta levittää tuttaville ja sukulaisille loputtomaan värväämiseen perustuvaa liikeideaa, missä tavoite on rikastua tekemättä lopulta itse mitään ja nauttia ylellisestä elämästä ns. passiivisten tulojen kautta.

Lähes jokaisessa verkostossa myydään tätä unelmaa, missä tavoite on lopettaa työnteko ja rikastua muiden tekemän työn ansiosta. Ideaa markkinoidaan jopa niin, että itse tarvitsee olla aktiivinen vain muutaman kuukauden tai korkeintaan pari vuotta ja sitten on unelma saavutettu. Käytännössä esimerkiksi Amwayn timantiksi yleneminen kestää keskimäärin noin 10 vuotta ja se on matemaattisten laskelmien perusteella mahdollista yhtä aikaa vain muutamille yrittäjille sadoista tuhansista yrittäjistä. Unelman toteuttamiseen ei olekaan niin hyvä mahdollisuus kuin markkinoinnin kautta annetaan luulla.

Onko siis myyjien syy, ettei verkostomarkkinointi toimi ja he häviävät rahaa? Mitä sitten, jos kukaan ei passivoituisi vaan kaikki jatkaisivat vuodesta toiseen täysipainoista yrittämistä? Olisiko sitten mahdollista se, että jokainen saisi vaikka vain kymmenen asiakasta ja uutta myyjää alalinjaansa vuoden aikana, mikä tekisi unelman toteuttamisen edes alustavasti mahdolliseksi? Ei se olisi sittenkään mahdollista. Myyjien määrä ei voi kymmenkertaistua ja asiakkaiden määrä satakertaistua joka vuosi. Itse asiassa menestyminen olisi vielä vaikeampaa, jos kukaan ei lopettaisi, koska kilpailu olisi entistä kovempaa jo valmiiksi täysillä markkinoilla. Mitä useampi värvääjä ja asiakkaiden hankkija on aktiivinen kerralla, sitä vaikeammaksi menestyminen tulee.

Verkostomarkkinoinnin idea perustuu siihen, että koko tappion kärsivä alalinja vaihtuu uusiin häviäjiin parin vuoden aikana. Mitä paremmin pääyhtiö ja ammattivärvääjät menestyvät huijaamiensa ihmisten kustannuksella, sitä kauemmin he ovat saaneet alalinjan myyjät yrittämään mahdottoman tempun tekemistä ja kuluttamaan rahaa yhtiön ylihintaisiin tuotteisiin, koulutukseen ja markkinointimateriaaliin. Yhtiön myymät aloituspakkaukset tuottavat sille myös hyvin: 50-90 % katteen.

Voittajien osuus myyjien kokonaismäärästä ei muuttuisi miksikään, vaikka kaikki myyjät olisivat loppuikänsä aktiivisia. Pyramidimallinen palkkiojärjestelmä pitää huolen siitä, että vain kaksi prosenttia myyjistä saa reaaliajassa voittoa ja pitkällä tähtäimellä häviäjien osuus kasvaa 98 prosentista reilusti yli 99 prosentin. Tämä johtuu siitä, että häviäjät lopettavat nopeammin kuin omansa takaisin saavat tai vähän voittoa tekevät jälleenmyyjät ja paljon tienaavat jatkavat vuosikymmeniä toimintaansa. Häviäjien tilalle värvätään jatkuvasti uusia häviäjiä, joiden rahoilla yhtiöt ja pyramidin huipulla olevat ammattivärvääjät elävät. Näin häviäjien suhteellinen osuus kaikista peliin osallistuneista kasvaa vuosien ja vuosikymmenten saatossa ollen reilusti yli 99 prosenttia.

Oletko miettinyt sitä, että lopettaisiko yhtiö rajoittamattoman värväämisen, jos kukaan vanhoista myyjistä ei lopettaisi toimintaa? Mitä jos tietyllä alueella olisi 4,5 % koko väestöstä verkostomarkkinoijia, mikä näyttää olevan maksimi, mitä voi kerralla olla? (Utahin osavaltio USA:ssa) Tämä tarkoittaisi sitä, että näistä 98 % tarvitsisi jatkuvasti lisää uusia myyjiä alalinjaansa ja asiakkaita, jotta voisivat harjoittaa voitollista liiketoimintaa. Pääyhtiö ei lopettaisi koskaan värväämistä vaan käskisi jatkuvasti värvätä lisää, minkä vuoksi viimeisenä mukaan lähteneillä ja alimmilla tasoilla hierarkiassa olevilla myyjillä ei ole juuri lainkaan mahdollisuutta saada voittoa toiminnastaan. Kenen on syy? Syy on yksin pääyhtiön ja viallisen markkinointijärjestelmän; ei juuri lainkaan myyjän ja verkoston rakentajan, joka on petollisen systeemin uhri.

Itse asiassa alan yritykset toimivat juuri niin, että he värväävät jatkuvasti uusia myyjiä alueelle, missä on valmiiksi tarpeeksi myyjiä ja asiakkaita niin paljon kuin tuotteilla siihen hintaan voi olla, millä niitä nyt verkostojen kautta myydään. Myyjien ja asiakkaiden määrän sekä yhtiön markkinaosuuden kasvu kokonaismarkkinoista on hyvin vähäistä ja perustuu nimenomaan siihen, että yhtiöt onnistuvat värväämään vähän enemmän uusia häviäjiä verkostoihin vuositasolla kuin mitä niissä lopettaa toimintansa. Koko teollisuuden ala on mätä ja petosta 99-prosenttisesti, sillä vain alle yksi prosentti alan yrityksistä ei toimi tutkimusten mukaan niin kuin laiton pyramidi.

Kuka on potentiaalinen asiakas?

Alan puolustajat väittävät, että kaikki maailman ihmiset ovat potentiaalisia asiakkaita ja ehdokkaita uusiksi myyjiksi. Tämä on tarkoituksellinen valhe, minkä pääyhtiöiden omistajat ja koulutusorganisaatioiden johtajat eli ammattivärvääjät ovat iskostaneet verkostomarkkinoijien mieliin. Aivopesu on hyvin tehokasta, kun huijauksen uhrit luulevat, että heitä autetaan. ”Kun autat kaveria rikastumaan ja menestymään, niin menestyt itsekin!” ”Kun autat kaveria säästämään, niin tienaat ja kaverikin tienaa, kun tekee samoin!” Totuus on jotakin aivan muuta kuin nämä iskulauseet ja propagandistinen markkinointi kertovat.

Maailmassa on vain tietty määrä ihmisiä, jotka ovat valmiita ostamaan tuotteita verkostomarkkinoinnin kautta. Suurin osa ihmisistä hankkii myynnissä olevat tuotteet jo jotakin muuta kautta. Kulutustapoja ja ostotottumuksia on erittäin vaikea saada muuttumaan. Vähittäiskaupalla on aina etulyöntiasema suoramyyntiin verrattuna. Sitä kautta myytävät tuotteet on helppo ostaa, kuluttajien turva on parempi ja yrityksillä on maine luotettavampina yrityksinä kuin verkostomarkkinoinnilla. Myynti ei ole väkisin tuputtamista. Aggressiiviset markkinointitavat ovat pääosin suoramyyjien käytössä eikä vähittäiskaupassa kärsitä siitä. Asiakkaat eivät koe vähittäiskaupan myyjien toimintaa ahdistavana ja tungettelevana, toisin kuin suoramyyntiä.

Verkostomarkkinoijan potentiaalisia asiakkaita ovat vain ne, jotka ovat sillä hetkellä valmiita ostamaan tuotteita verkostomarkkinoinnin kautta. Läheskään kaikki ihmiset eivät ole. Suurin osa ostaa tuotteensa jatkuvasti vähittäiskaupasta tai muun suoramyynnin kautta, esimerkiksi postimyynnistä.

Marginaalinen jakelukanava ja markkinointitapa

Verkostomarkkinointia markkinoidaan uudeksi ja mullistavaksi tavaksi markkinoida tuotteita asiakkaille. Verkostoissa liikkuu hurjia huhuja alan kasvuvauhdista ja siitä, kuinka paljon kokonaiskulutuksesta tapahtuu verkostojen kautta. Totuus on aivan muuta kuin nämä liioitellut ja totuudenvastaiset väitteet kertovat.

Verkostomarkkinoinnin osuus kotitalouksien kokonaiskulutuksesta oli vuonna 2004 vain 0,18 % ja vähittäiskaupan kohdalla reilusti arvioiden 0,33 %. On joitakin tuoteryhmiä, joiden kohdalla verkostomarkkinoinnin osuus on paljon enemmän, mutta niiden käyttäjäkunta on hyvin suppea. Näitä ovat mm. lisäravinteet, monivitamiinivalmisteet, ateriankorvikkeet, laihdutustuotteet ja ihonhoitotuotteet. Monet näistä tuotteista ovat kalliita ylellisyystuotteita, joita tavallinen kuluttaja ei ole valmis ostamaan. Osa markkinoijista liioittelee tuotteiden terveysvaikutuksia: sellaiset markkinointiväittämät ovat lainvastaisia.

Kuluttajien käyttämä raha terveyteen ei ole kasvanut 2000-luvulla Suomessa. Suurin osa siitä menee terveyskeskus- ja lääkärimaksuihin, lääkkeisiin ja perinteisiin hoitoihin. Vaihtoehtoisiin hoitoihin ja lääkkeiden rinnalla käytettäviin lisäravinteisiin sekä ihmerohtoihin käytetään vain vähän rahaa kokonaiskulutuksesta. Suurin osa kuluttajista ei käytä näihin tuotteisiin lainkaan rahaa, mutta pieni ryhmä käyttää niihin paljon. Kanta-asiakkaita on siten vain vähän.

Verkostomarkkinoinnin avulla saadaan ihmiset kokeilemaan sellaisia tuotteita, mitä he eivät muuten ostaisi. Kun markkinoidaan harhaanjohtavalla tavalla lisäansioiden ja taloudellisen riippumattomuuden saamisen mahdollisuutta, niin myyjät ja heidän läheisensä ovat valmiita ostamaan tuotteita kalliiseen hintaan. Verkostomarkkinoijat ja heidän asiakkaansa lopettavat tuotteiden tilaamisen sen jälkeen, kun verkostomarkkinoija lopettaa tappiollisen tai huonosti kannattavan liiketoiminnan. Näin asiakkaat ja myyjät vaihtuvat uusiin parin vuoden välein. Kanta-asiakkaita ovat vain jotkut lisäravinteita ym. terveystuotteita jatkuvasti käyttävät friikit, joille tuotteiden kallis hinta ei merkitse niin paljon kuin tavallisille kuluttajille.

Verkostomarkkinointi ei kasvata markkinaosuuttaan kokonaiskulutuksesta niin paljon ja nopeasti, että siitä olisi hyötyä uusille myyjille. Jokaiselle tuoteryhmälle on oma kysyntänsä markkinoilla eikä verkostomarkkinoinnin osuus markkinoista ole kuin marginaalinen verrattuna vähittäiskauppaan ja muuhun suoramyyntiin. Kilpailu on erittäin kovaa ja vaatii todella paljon, että jokin yhtiö saa vallattua itselleen merkittävän osan kokonaismarkkinoista. Käytännössä markkinaosuuden valtaaminen on uusien myyjien tehtävä, sillä he eivät tule koskaan tyhjille markkinoille vaan yrittävät vallata asiakkaita muilta yrityksiltä ja markkinointitavoilta.

Markkinaosuuden valtaaminen

Yksittäistä jälleenmyyjää ei auta yhtään se, että pääyhtiö toimii laajalla alueella ja monessa eri maassa. Sillä on jokaisessa maassa eli koko markkina-alueellaan valmiiksi vallattuna se osuus kokonaismarkkinoista, mikä sillä on. Jos uusi myyjä haluaa saada asiakkaita ja lisätä yhtiön myyntiä, niin hänen täytyy vallatta markkinaosuutta muilta yrityksiltä eli kilpailijoilta. Toinen vaihtoehto on vallata markkinaosuutta oman yhtiön muilta jälleenmyyjiltä ja tiimeiltä. Verkostomarkkinoijat ovat siten keskenään kilpailijoita, mutta toimivat jostakin kumman syystä yhteistyössä tavoitteensa saavuttamiseksi. Tämä on täysin järjetöntä, sillä jokainen myyjä, joka ei ole omassa alalinjassa ja jonka myynnistä ei saa provisioita, heikentää omaa mahdollisuutta menestymiseen.

Verkostomarkkinointiyritykset ovat keksineet oivan tavan jujuttaa jälleenmyyjiä, kun saavat heidät toimimaan yhdessä ja tuhoamaan toinen toisensa mahdollisuuden toimia kannattavalla tavalla. Yksittäisten myyjien välisen kilpailun lisäksi kilpailua on eri tiimien välillä. Samassa kaupungissa voi toimia esimerkiksi neljä eri saman yhtiön tiimiä, jotka kaikki kilpailevat samoista ehdokkaista jälleenmyyjiksi ja samoista asiakkaista tuotteiden loppukäyttäjiksi.

Uuden myyjän tullessa markkinoille, on pääyhtiöllä tietty osuus kokonaismarkkinoista koko sen toiminta-alueella eli kokonaismarkkinoilla. Näin ollen uuden myyjän ei ole sen helpompaa vallata markkinaosuutta kuin jos yritys toimisi vain yhdessä maassa. Jokaisessa maassa ja kaupungissa, missä verkosto toimii, on yhtiö saanut vallattua oman markkinaosuuden eikä sen kasvattaminen ole helppoa. Jos yhtiö levittäytyy uusille alueille, missä se ei ole aiemmin toiminut, on siellä pian edessä sama tilanne. Sitä ennen yhtiön pitää vallata oma osuus markkinoista, sillä vastaavia tuotteita myy valmiiksi jo jokin toinen yritys kullakin alueella. Jos tuotteita ei myydä mitään muuta kautta, ei niitä yleensä tarvita. (esim. nonihedelmästä valmistetut tuotteet)

Oletko ollut joskus mukana markkinoinnissa tai suoramyynnissä? Oletko yrittänyt saada kuluttajia vaihtamaan tuotemerkkiä, kulutustottumuksia ja ostotapojaan? Jos olet, niin tiedät, miten vaikeaa tämän muuttaminen on. Myyjien työ onkin osaksi entisistä asiakkaista huolehtiminen ja kiinni pitäminen sekä sen lisäksi uusien asiakkaiden saaminen eli markkinaosuuden valtaaminen muilta yrityksiltä. Tätä sanotaan markkinaosuuden valtaamiseksi. Uuden myyjän pitää aina vallata markkinaosuus muilta eikä hän tule koskaan tyhjille markkinoille. Jostakin syystä verkostomarkkinoijat luulevat tulevansa rajattomille markkinoille myymään rajattomasti tuotteita ja liikeideaa, vaikka markkinat ovat rajalliset ja kysyntä verkostomarkkinoinnin kautta myytäville tuotteille sekä liikeidealle vähäistä. Uusia myyjiä voidaan värvätä vain vähän, käytännössä puolet siitä määrästä, mitä alalla joka vuosi lopettaa toimintansa. Uusia värvättäviä tulee uusista ikäluokista sen verran, että systeemejä voidaan pitää pystyssä ja homma kannattaa pääyhtiöitä sekä pyramidin huipulla olevia ammattikouluttajia ja värvääjiä. Uudet myyjät ja verkoston rakentajat pitävät heitä rahoissaan, mutta värvääminen ei lopu ikinä, koska häviäjät pitää korvata aina uusilla häviäjillä.

Jaetaanko jakelutavalle luontainen kustannushyöty palkkioina verkostomarkkinoijille?

Verkostomarkkinointia markkinoidaan siten, että se on tehokas ja edullinen tapa jakaa tuotteita asiakkaille. Koska pääyhtiön ja asiakkaan välistä puuttuu alan puolustajien väitteiden mukaan tukkuporras, niin nämä säästöt voidaan jakaa sitten palkkioina jälleenmyyjille. Todellisuudessa myös verkostomarkkinointiyrityksillä on tukkuporras tai sitä vastaava logistinen järjestelmä, jonka avulla tuotteet välitetään kuluttajille. Tämä maksaa, mikä on pääyhtiön kustannuksia: jakelu tehtailta päävarastoon, sieltä kohdemaahan, siellä päävarastoon ja sieltä sitten postin kautta tai oman jakeluverkoston kautta loppukäyttäjille. Tästä jakelutavasta aiheutuu kustannuksia yhtä lailla kuin vähittäiskaupassa yleensä.

Jos tuotteiden postittaminen alkutuottajalta loppukäyttäjälle olisi edullisin tapa jakaa tuotteita, niin yksikään vähittäiskauppa ei käyttäisi tukkuporrasta välikätenä. Nyt tukkuporras on järjestetty pörssiyhtiöiden kautta ja ne tekevät tulosta pienillä katteilla, mutta äärettömän tehokkaasti. Ylimääräisiä kustannuseriä ei ole ja tuotteiden jakelu tuotantolaitoksilta kaupan varastoihin sekä hyllyille on ehdottomasti tehokkain tapa jakaa tuotteita asiakkaiden saataville. Jos ei olisi, niin jokainen tuote tulisi loppukäyttäjälle postin välityksellä suoraan kotiin. Verkostomarkkinointiyritykset huijaavat silläkin tavalla jälleenmyyjiä ja asiakkaita, että väittävät jakelukanavaa ja markkinointitapaa kustannuksiltaan edullisemmaksi kuin perinteisiä jakelukanavia ja vähittäiskaupan markkinointia.

Verkostomarkkinoinnin kautta myytävät tuotteet ovat keskimäärin 20 – 25 % kalliimpia kuin muuta kautta hankitut vastaavat tuotteet. Joitakin yksittäisiä tuotteita voi olla saatavana edullisemmin kuin vähittäiskaupassa, mutta jos laitat ostoskorit kaikista tuotteista vertailuun, niin vähittäiskaupat ja muu suoramyynti voittavat hintakilpailun reilusti. Ainoastaan sellaiset harvinaiset tuotteet, joiden menekki on hyvin pientä, voivat olla kalliimpia apteekeissa ja luontaistavarakaupoissa kuin verkostomarkkinoinnin kautta ostettuina. Näitä ovat erilaiset nonihedelmästä valmistetut tuotteet: mehut, uutteet ja kapselit. Apteekit ja luontaiskaupat joutuvat perimään tuotteista kalliin hinnan, koska niitä myydään vain muutamia pakkauksia vuodessa.

Tuotteet ovat järkiään kalliimpia verkostomarkkinoinnissa kuin muualla, koska pyramidipelin osallistumismaksu sisältyy osin tuotteiden hintaan. Kun tuote maksaa 20 % enemmän kuin muualla, voidaan siitä maksaa uusien myyjien värväämisestä aiheutuvat palkkiot ylälinjaan. Näin ollen myyjät maksavat itse värväämisestä ylälinjaan eikä näitä maksuja makseta jakelutavalle luontaisesta kustannushyödystä. Tyypillinen verkostomarkkinointi täyttää siten laittoman rahankeräyksen ja pyramidipelin ehdot lain mukaan määriteltynä.

Kuka ottaa riskin?

Rehellinen suoramarkkinointiyritys palkkaa työsuhteeseen kauppaedustajia ja myyntimiehiä. Yritys ei värvää tarkoituksella liikaa myyjiä omalle markkina-alueelleen, niin että jokaisella myyjällä on mahdollisuus tehdä kannattavaa suoramyyntiä. Pääyhtiö ottaa riskin ja maksaa myyjän kulut kuten koulutuksesta, markkinointimateriaalista, tuotenäytteistä, auton käytöstä ja puhelimesta aiheutuvat kustannukset. Näin myyjän vastuulle jää vain asikkaiden hankkiminen ja heidän palvelemisensa. Riskejä ei myyjällä sanottavasti ole, paitsi tuotteiden vähäinen kysyntä, mikä voi pitää tilit pieninä ja ylihintaiset tuotteet vähentävät kysyntää. Joka tapauksessa rehellinen suoramyynti antaa myyjälle mahdollisuuden menestyä eli hankkia elantonsa työllä.

Verkostomarkkinoinnissa ei tällaista mahdollisuutta 99 prosentille myyjistä anneta vaan pidetään sitä vastoin tarkasti huoli siitä, että nämä 99 prosenttia häviävät rahan ja työpanoksen verkostoon. Näillä rahoilla pääyhtiö ja pyramidin huipulla olevat ammattivärvääjät sitten elättävät itsensä. Värväämällä liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden ja jatkamalla värväämistä ilman rajoituksia varmistetaan se, että alimmilla tasoilla olevat ja viimeisenä mukaan lähteneet häviävät varmasti rahansa, mitkä he ovat panneet toiminnan kuluihin, koulutukseen, markkinointimateriaaliin ja ylihintaisiin tuotteisiin. Tästä muodostuu pyramidipelin osallistumismaksu, mikä tekee toiminnan kannattavaksi pääyhtiölle ja pyramidin huipulla oleville ”kouluttajille”.

Kun pääyhtiö on saanut lanseerattua tuotteen markkinoille, ei sillä ole enää huolen häivää. Kaikki riskit on onnistuttu siirtämään pääyhtiöltä jälleenmyyjille. Jälleenmyyjät maksavat kaiken markkinoinnin ja liiketoiminnan monet kulut, mitkä normaaliyrityksissä kuuluisivat pääyhtiölle. Markkinointimateriaalin ja koulutuksen myyminen jälleenmyyjille on itse asiassa tuottavaa liiketoimintaa niille, jotka sitä järjestävät. Jos pääyhtiön omistajat ovat mukana koulutuksessa ja jälleenmyyjinä, niin he saavat näistä ”tuotteista” sievoiset lisätulot. Amwayn organisaatiossa liiketoiminnan edistämiseen tarkoitetut työkalut eli koulutus ja markkinointimateriaali tuottavat pyramidin huipulla oleville kouluttajille 75-80 % kaikista tuloista. Amwayn tuotteiden myynti on siten vain sivubisnestä ja välttämätön paha, koska suora rahankeräys ilman kaupankäyntiä on selvästi laitonta. Laittomaksi tulisi katsoa Amwayn ja muiden tyypillisten yhtiöiden toiminta muutenkin, mutta valitettavasti näin ei ole tehty. Verkostomarkkinointi on ikään kuin laillistettua laitonta pyramidipeliä.

Hyvä mahdollisuus

96-99 prosenttia alan myyjistä häviää reaaliajassa rahaa ja työpanoksen verkostoon. Koska häviäjät lopettavat toiminnan voittajia aikaisemmin, kasvaa heidän suhteellinen osuutensa kaikista peliin osallistuneista vuosi vuodelta ja on yli 99 prosenttia. Syy suuriin tappiolukuihin on palkkiojärjestelmän pyramidiluonteessa ja rajoittamattomassa uusien osallistujien värväämisessä. Järjestelmä on suunniteltu siten, että pyramidin huipulla olevat tienaavat valtavia summia, mutta alimmilla tasoilla olevat yli 96 prosenttia eivät tienaa mitään: kulut ovat suuremmat kuin palkkiot, joten he harjoittavat liiketoimintaa tappiolla. He maksavat siitä, että voivat tehdä työtä ja markkinoida viallista liikeideaa.

Viallinen järjestelmä

Verkostomarkkinoinnin vika on sen järjestelmässä ja liikeideassa. Koska myyjiä värvätään tarkoituksella liikaa, ei suurimmalla osalla ole mahdollisuutta harjoittaa kannattavaa suoramyyntiä. Ainoa mahdollisuus suuriin tuloihin tai edes voittoon olisi uusien osallistujien värvääminen. Tämä on kuitenkin mahdotonta kaikille yhtä aikaa eikä se onnistu käytännössä kuin yhdelle sadoista tai tuhansista mukaan lähtevistä lyhyen ajan sisällä. Tästä järjestelmän pyramidiluonteesta ja epäoikeudenmukaisesta palkkiojärjestelmästä johtuu, että tappioluvut ovat niin suuret: yli 99 prosenttia. tahdotko olla mukana värväämässä läheisiäsi tähän vialliseen järjestelmään? Päätös ja valinta on sinun.

Varma työpaikka

Verkostomarkkinointi tarjoaa sinulle varman työpaikan. Aina, kun jokainen maksava ehdokas otetaan töihin, pitäisi olla varuillaan. Työ ei voi kannattaa läheskään kaikkia yrittäjiä, kun siitä pitää maksaa ja työntekijöiden määrää ei rajoiteta millään tavalla. Värväysjärjestelmä, missä värvätään rajoittamaton määrä uusia osallistujia, on luonteeltaan aina laitonta pyramidipeliä, vaikka lainvalvojat ja -säätäjät eivät sitä asiaa ymmärtäisi eivätkä voisi estää näitä systeemejä toimimasta. Kuluttajana sinulla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja äänestää jaloillasi. Älä osta mitään verkostomarkkinoinnin kautta ja varoita läheisiäsi siitä, mitä nämä systeemit pohjimmiltaan ovat. Älä häkelly sen vuoksi, että mukana oleva tuttavasi on tässä niin sydänjuuriaan myöten kiinni, ettei ota vastaan rakentavaa kritiikkiä vaan uskoo löytäneensä maailman tehokkaimman markkinointijärjestelmän ja parhaan tavan rikastua. Suurin osa näistä petetyistä tuttavistamme tulee järkiin ajan myötä ja ne, jotka eivät tule, muuttuvat samanlaisiksi kuin ylälinjan ammattivärvääjät ovat. He vaihtavat todellisen ystävyyden rahanhimoon ja saavat sen mukaisen kohtalon, mitä ansaitsevat.

Petteri Haipola, 20.04.2007

Sivun alkuun

3.9.2007 Kirjoittanut Petteri Haipola

Esipuhe

Taulukoista käy ilmi se, miten uusia edustajia voidaan liittää joka vuosi verkostoihin edustajien kokonaismäärän kasvaessa vain sen verran kuin on alkavien ja lopettavien edustajien välinen erotus. Esimerkiksi:

• Vuosi 2007: vuoden alussa 2000 edustajaa, aloittaa 1100 edustajaa, lopettaa 1000 edustajaa, kasvua 100 edustajaa,
  vuoden lopussa 2100 edustajaa.

Tässä esimerkissä lopettavia on 50 % joka vuosi ja myyjien määrä kasvaa noin 5 % vuodessa. Luvut ovat hyviä keskiarvoja alalla, jolla edustajien vaihtuvuus on vuosittain 50–80 % ja kahdessa vuodessa 95–99 %. Näin suuri lopettavien määrä ei selity muuten kuin siten, että edustajat kokevat työn olevan kannattamatonta. Kannattavaa työtä ei kannattaisi lopettaa, vaikka se olisi sivutoimista. Unelma passiivisista tuloista ja rikastumisesta verkostomarkkinoinnin avulla osoittautuu lähes jokaisen edustajan kohdalla kuplaksi. Uskon avulla ei ole mahdollista rikastua, kun liike-elämän todellisuus ja lainalaisuudet tulevat vastaan.

Verkostomarkkinointi on ala, joka herättää ihmisissä unelmia taloudellisesta riippumattomuudesta ja vauraudesta, mutta ei anna heille unelmien, toiveiden ja uskon lisäksi mitään konkreettista vastinetta rahoille sekä uhratulle työpanokselle. Saakoon tämä kirjoitus ja nämä taulukot olla yksi herätyshuuto niille tuhansille, jotka lähtevät vuosittain mukaan verkostomarkkinointiin. Osa nuorista edustajista romuttaa samalla aiemman urakehityksen ja hylkää varman toimeentulon päivätyössään.

Tarkoitukseni ei ole murskata toisten unelmia ja toiveita vaan johdattaa ne oikeille urille. Jos sama energia ja usko sijoitettaisiin perinteisille työmarkkinoille ja johtajakoulutukseen, niin lopputulos olisi paljon parempi lähes jokaisen verkostomarkkinointiin mukaan lähteneen osalla. Voisi kuvitella, että toimivalla liikeidealla ja toiminta-ajatuksella varustettu yritys saisi paljon potentiaalisia johtajia ja huippuosaajia työtehtäviin niistä nuorista, jotka pilaavat nyt tulevaisuutensa ja sammuttavat yrittäjäenergiansa viallisen liikeidean levittämiseen ja tukemiseen. Toivottavasti monet havahtuvat tämän kirjoituksen ja muiden kirjoitusteni kautta ja tekevät oikean päätöksen perustuen tosiasioihin eikä mutu-puheisiin ja epärealistisiin uskomuksiin.

Lähteet:

• Myytti verkostomarkkinoinnin ansaintamahdollisuudesta
  Robert L Fitzpatrick, The Myth of Income Opportunity in Multi-Level Marketing, 2005.
• Viisi Punaista Lippua petollisten ja hyväksikäyttävien tuotepohjaisten pyramidipelien ja MLM-värväysjärjestelmien paljastamiseksi ja määrittelemiseksi, 2004, tarkistettu ja korjattu versio 2006.
  

Taulukko 1

Verkosto, jossa jokaista vanhaa edustajaa kohden tulee 2 uutta edustajaa mukaan joka vuosi eikä kukaan lopeta toimintaansa.

Jokaisella edustajalla on viisi asiakasta, jotka eivät ole mukana verkostossa itsenäisinä myyntiedustajina.

vuosi	edustajia	asiakkaita
2007	2 000	10 000
2008	6 000	30 000
2009	18 000	90 000
2010	54 000	270 000
2011	162 000	810 000
2012	486 000	2 430 000
2013	1 458 000	7 290 000
2014	4 374 000	21 870 000
2015	13 122 000	65 610 000

Taulukosta näkee, että systeemi ei voi toimia tällä tavalla. Ainoa syy, mksi uusia edustajia voidaan värvätä lisää joka vuosi samaan tahtiin, on se, että suuri osa vanhoista edustajista lopettaa toimintansa. Edustajien vaihtuvuus on tyypillisessä alan (verkostomarkkinointi) yrityksessä 50–80 % joka vuosi ja noin 95–99 % kahdessa vuodessa. Lopettamisen pääsääntöinen syy on kannattamaton liiketoiminta.

Liiketoiminnan lopettanut edustaja lopettaa tyypillisesti samalla tuotteiden tilaamisen. Samalla hänen asiakkaansa lopettavat tuotteiden tilaamisen. Näin sekä edustajat, että asiakkaat vaihtuvat uusiin parin vuoden välein. Tämä tarkoittaa sitä, että jos joku uusi edustaja saa itselleen edustajia alalinjaan, niin nämä lopettavat parin vuoden aikana ja heidän tilalleen täytyy värvätä uusia edustajia. Näin värvääminen ei lopu koskaan eikä kerran saavutettu asema verkostossa ole pysyvä.

Yleensä vain ensimmäisenä mukaan lähteneet menestyvät pitkällä aikavälillä. Yksi kymmenistä tuhansista heidän jälkeensä mukaan lähtevistä voi nousta verkostossa niin korkealle, että säilyttää asemansa useita vuosia tai pysyvästi. Hänen tulee vallata markkinaosuutensa yhtiön muilta tiimeiltä ja kilpailevilta yrityksiltä. Tämä on erittäin vaikeaa, mutta mahdollista.

Jos uuden edustajan alalinjaan liittyy yhtiön verkostossa lopettavien edustajien tilalle suhteessa enemmän uusia edustajia kuin muihin linjoihin, niin uusi edustaja valtaa vähän kerrassaan aiemmin mukaan lähteviltä kilpailevilta saman verkoston tiimeiltä markkinaosuutta itselleen. Näin on mahdollista nousta vaikka yhtiön eniten ansaitsevaksi edustajaksi, vaikka on lähtenyt mukaan vuosia yhtiön verkoston markkinoille tulemisen jälkeen. Mahdollisuus tähän on yksi kymmenistä tuhansista tai huonompi.

Onnistuminen edellyttää aina muiden häviämistä, sillä järjestelmä on suunniteltu sellaiseksi, että alimmilla tasoilla olevat 95–99 % häviävät rahaa ja työpanoksen verkostoon, ylimpien tasojen saadessa omansa takaisin ja pyramidin terävimmän huipun (1/10 000 tai harvempi) ansaitessa todella suuria summia (satoja tuhansia euroja vuodessa). On syytä muistaa, että suurin osa osallistujista häviää rahansa ja työpanoksensa, joten ”hyvällä mahdollisuudella menestyä” ei kannata hehkuttaa. Voittamisen mahdollisuus on tutkimusten mukaan huonompi kuin kasinopeleissä kuten ruletissa tai Black Jackissä.

Lähde:

• Jon M Taylor, Direct Selling vs. No-product Pyramid Schemes vs. Gambling vs. Sample ”Recruiting MLM” (multi-level marketing) Programs. WHICH DOES THE GREATER HARM? 2005. Suomennettu versio.

Taulukko 2

Seuraavassa on taulukko, jossa on otettu huomioon lopettavien edustajien määrä eli edustajien vaihtuvuus. Vanhaa edustajaa kohti on laskettu uusia edustajia 0,75 kertaa lisää, mikä olisi hyvä tulos mille tahansa verkostolle. Lopettavien määräksi on oletettu vuosittain 65 %, mikä on hyvin todennäköinen luku, kun uusia edustajia liittyy näinkin paljon. Vuotuinen edustajien määrän lisäys on siten 10 % eli edustajia on joka vuosi 1,1 kertaa enemmän kuin edellisenä vuotena. Kymmenessä vuodessa edustajien määrä kasvaa 2,36-kertaiseksi (136 %), mikä on enemmän kuin alan edustajien määrän kasvu on ollut Yhdysvalloissa vuosina 1995–2004 ja on enemmän kuin voi jatkuvasti olla, vaikka väestön määrän kasvu huomioitaisiin. Näin ollen taulukko antaa positiivisemman kuvan alan kehitys- ja kasvumahdollisuuksista kuin mikä on todellisuus.

Yksittäisellä yrityksellä on tietysti mahdollisuus vallata omaksi markkinaosuudekseen suurempi osuus kokonaismarkkinoista ja sen edustajien määrä voi siitä syystä kasvaa enemmän kuin tässä on laskettu, mutta lopulta kasvun rajat tulevat kaikille yrityksille vastaan. Lisäksi on huomattava se, että väestöstä voi olla vain tietty osuus yhtä aikaa verkostomarkkinoijia, ja se on suurimmillaan noin 5–6 % luokkaa Utahin osavaltiossa. Tyypillisesti väestöstä on verkostomarkkinoijia noin 0,5–2,0 % maasta riippuen.

vuosi	edustajia	uusia	lopettavia	vuoden lopussa	kerroin	kasvua %
2007	2 000	1 500	1 300	2 200	1,10	10,00 %
2008	2 200	1 650	1 430	2 420	1,21	21,00 %
2009	2 420	1 815	1 573	2 662	1,33	33,10 %
2010	2 662	1 997	1 730	2 928	1,46	46,41 %
2011	2 928	2 196	1 903	3 221	1,61	61,05 %
2012	3 221	2 416	2 094	3 543	1,77	77,16 %
2013	3 543	2 657	2 303	3 897	1,95	94,87 %
2014	3 897	2 923	2 533	4 287	2,14	114,36 %
2015	4 287	3 215	2 787	4 716	2,36	135,79 %
Yhteensä		20 369	17 653

Edustajien määrä kasvoi vuodesta 2007 vuoteen 2015 noin 136 % (2,36-kertaisesti) eli edustajien määrä nousi 2000 edustajasta 4 716 edustajaan, jolloin kasvua oli 2 716 edustajan verran. Se on aivan liian vähän, jotta tyypillinen edustaja voisi ansaita lisätuloja alalinjasta nousevien provisioiden muodossa.

Toiveet ”passiivisista tuloista” osoittautuvat käytännössä mahdottomiksi saavuttaa yli 99-prosentille mukaan lähtevistä edustajista. Unelmat romuttuvat ja uravalinnat menevät pieleen monien kohdalla. Vika ei ole yksittäisissä edustajissa vaan viallisessa järjestelmässä, joka on suunniteltu toimimaan tällä tavalla, mutta sitä ei kerrota edustajille missään vaiheessa toimintaa: ei uusien ehdokkaiden värväystilanteissa eikä koulutuksen aikana. Sen sijaan edustajia syyllistetään siitä, että he lopettavat kannattamattoman toiminnan ja kärsivät tappioita. Tällainen syyllistäminen on raakaa ja moraalitonta, sillä järjestelmä pitää itse huolen siitä, että suurin osa on tuomittu häviämään rahansa ja työpanoksensa.

On mahdotonta, että kaikki saavat voittoa ja on todennäköistä, että yli 99 % edustajista häviää rahansa ja työpanoksensa, vaikka he yrittäisivät ansaita pelkällä suoramyynnillä ja jättäisivät verkoston rakentamisen sivuseikaksi. Myyjiä on joka tapauksessa aina liikaa suhteessa tuotteiden kysyntään, sillä myyjien määrää ei rajoiteta millään tavalla ja tuotteilla on pyydettyyn hintaan erittäin rajalliset markkinat ja kilpailu on muutenkin kovaa. Verkostomarkkinointi ei tarjoa mitään etua kuluttajille ja riistää edustajiaan, joten sen kannattaminen tai suosiminen ei ole järkevää kuluttajan suojan ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi ihmissuhteet kärsivät aggressiivisesta värväystoiminnasta ja siitä, että lähimmäiset kokevat tulleensa petetyiksi järjestelmän kautta eli he ovat huijauksen uhreja.

Mitä jos kukaan ei lopettaisi?

Verkostomarkkinoinnin puolustajat syyllistävät toiminnan tappioiden vuoksi lopettavat edustajat. He voivat perustella idean toimivuutta siten, ettei kukaan häviäisi, jos vain kaikki jatkaisivat toimintaa riittävän kauan ja yrittäisivät tosissaan. Tehokas koulutusjärjestelmä saa heidän mukaansa aikaan sen, että kuka tahansa voi menestyä alalla. Mikä on totuus?

Oletetaan, ettei kukaan lopettaisi toimintaansa vaan kaikki jatkaisivat eläkeikään tai kuolemaan asti. Miten silloin kävisi?

Värväystoimintaan ei edelleenkään rajoitettaisi millään tavalla. Koko ajan yritettäisiin värvätä maksimimäärä lisää uusia edustajia. Voisiko edustajien määrä kasvaa taulukon yksi mukaisella tavalla? Osoitin edellä, ettei sellainen kasvu ole mahdollista. Yhtä vanhaa edustajaa kohti ei voida saada kahta uutta edustajaa joka vuosi. Mikä olisi sitten realistinen verkoston kasvuvauhti?

Realistinen kasvuvauhti on väestön kasvun määrä sen jälkeen, kun alalla työskentelee väestöstä noin kaksi prosenttia. Silloinkin tästä kahdesta prosentista valtaosa häviäisi rahaa ja työpanoksen vuodesta toiseen, koska he ovat verkoston alimmilla tasoilla eikä heillä ole tuottavaa alalinjaa. Myyjiä on jo tällä määrällä liikaa tuotteiden kysyntään nähden, jotta suoramyynti olisi kannattavaa. Suomen lukuihin suhteutettuna tämä tarkoittaisi sitä, että jos täällä olisi 2 % väestöstä verkostomarkkinoijia, niin heitä olisi silloin noin 105 000 henkeä. Näistä yli 100 000 (95%→) kärsisi jatkuvasti tappiota liiketoiminnassa.

Idea ei voi siten toimia edes teoriassa kaikkia edustajia kannattavalla tavalla vaan itse asiassa suurin osa eli pitkällä juoksulla yli 99 % häviää rahansa järjestelmään. Häviäjien suhteellinen osuus kasvaa vuosi vuodelta, sillä häviäjät lopettavat parissa vuodessa, mutta voittajat jatkavat useita vuosia ja jopa vuosikymmeniä, ellei verkosto kokonaan romahda eikä uutta verkostoa laiteta vireille entisen kaaduttua.

Jotkut alalla kauan toimivat pyramidin huipulla olevat kouluttajat ja yritysten perustajat toimivat siten, että alkavat uuden verkoston rakentamisen edellisen romahdettua tai yrityksen lopetettua toimintansa Suomessa. Näin ovat toimineet mm. Move Networks Oy:n perustajajäsenet ja omistajat, Olli Arpalahti ja Manu Rekola. Heidät muistetaan mm. seuraavista yrityksistä ja verkostoista: Nature’s Own, Seven Nox Ab (nyk. Zinzino), Move Networks Oy ja S2E Finland Oy. Edellisen verkoston raunioille pystytetään aina uusi järjestelmä, jonka pitäisi olla entistä ehompi ja parempi. Vika yksittäisten edustajien tappioille ja koko verkoston romahtamiselle ei ole koskaan mukamas järjestelmässä vaan se on aina yksittäisissä edustajissa tai sitten ulkomaisessa pääyhtiössä. Todellisuudessa vika on kuitenkin verkostomarkkinoinnin liikeideassa ja järjestelmässä, joka ei voi toimia muita kuin yrityksen perustajia ja heidän lisäkseen muutamia huipulle nousseita edustajia hyödyttävällä tavalla, mikä tapahtuu aina tuhansien tappioita kärsivien uhrien kustannuksella. Pahinta on se, että nämä uhrit syyllistetään järjestelmällisen aivopesun kautta, niin että he luulevat tappioiden syyn olevan heissä itsessään.

Toivottavasti monet uskaltavat nähdä totuuden ja tunnustavat tulleensa huijatuiksi, mikä vapauttaa heidät väärästä syyllisyydestä ja pakonomaisesta halusta yrittää tehdä mahdottomasta mahdollista. Vaikka menestyminen on mahdollista yhdelle tuhansista tai kymmenistätuhansista, niin se ei ole kuitenkaan mahdollista kaikille, niin että jokainen voisi yhtä aikaa tehdä kannattavaa tulosta tällä liiketoiminnalla. Yhden voitto perustuu tässä järjestelmässä aina kymmenien tai satojen muiden tappioon, mistä johtuvat myös suuret vaihtuvuusluvut edustajien määrässä.

Kun puhut järkeä mukaan lähteneelle edustajalle, niin pyydä häntä kiinnittämään huomiota tässä esitettyihin kasvulukuihin. Jos edustaja huomaa, että idea perustuu jatkuvaan värväämiseen, missä häviäjien tilalle värvätään loputtomasti uusia häviäjiä, niin hän voi päästä irti systeemistä. Pyydä edustajaa selvittämään, paljonko edustajia lopettaa hänen firmassaan joka vuosi ja paljonko heitä värvätään lisää. Hän ei saa rehellistä vastausta pääyhtiöltä eikä ylälinjastaan, mutta nämä taulukot ja selitykset auttavat ymmärtämään, ettei idea voi toimia edes teoriassa viimeisenä mukaan lähteviä edustajia kannattavalla tavalla. Jos se ei voi toimia edes teoriassa, niin miten se voisi toimia käytännössä? Viisain ratkaisu on sanoutua irti systeemistä mahdollisimman pian ja pyytää muita mukana olevia lukemaan esimerkiksi tämä tiedosto tai muita artikkeleitani alaa koskien.

Toinen hyvä keino selvittää itselleen, kannattaako verkostomarkkinointi vai ei, on merkitä ylös kaikki toiminnasta aiheutuneet kulut ja tulot. Jos kuluja on jatkuvasti enemmän kuin tuloja, niin tämä yleensä riittää päätökseen lopettaa toiminta. Sen lisäksi olisi hyvä sisäistää verkostomarkkinoinnin liikeidean viallisuus, jotta vapauduttaisiin väärästä ja turhasta itsensä syyllistämisestä. Verkostomarkkinoijassa ei ole vikaa, mutta vika on järjestelmässä, jonka uhri jokainen tappion kärsivä verkostomarkkinoija on.

Petteri Haipola syyskuun 3. päivänä 2007

Sivun alkuun