Kirjoittanut Petteri Haipola 20.04.2007
Verkostomarkkinointi: siinäkö vastaus etsintääsi?
Verkostomarkkinointi tarjoaa sinulle töitä, mutta yhtiö ei maksa sinulle palkkaa. Sen sijaan joudut maksamaan
siitä, että teet työtä: värväät uusia myyjiä ja suosittelet yhtiön tuotteita tuttavillesi. Sen lisäksi joudut
ostamaan itse ylihintaisia ja turhia tuotteita, joita et muuten ostaisi, mutta kun sinulle on markkinoitu
”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen”, niin olet lähtenyt
mukaan kannattamattomaan toimintaan suurin tulo-odotuksin. Sinuun valetaan jatkuvasti lisää uskoa siihen, että
voit saada lopulta paljon rahaa ns. passiivisten tulojen ansiosta. Passiivisilla tuloilla tarkoitetaan alalinjasta
nousevia myyntiprovisioita ja bonuksia: sitä rahaa, mitä saat muiden tekemistä ostoista ja myyntityöstä.
Harhaanjohtavan markkinoinnin mukaan riittää, että värväät pari myyjää alalinjaasi ja nämä tekevät samalla
tavalla. Tämän jälkeen rahaa alkaa tulla ovista ja ikkunoista, kunhan vain jatkat tuotteiden tilaamista ja
motivoit alalinjaasi värväämään ja ostamaan yhtiön tuotteita.
Ainoa pääsyvaatimus
Verkostomarkkinoijaksi pääsylle on yksi ainoa pääsyvaatimus: sinun täytyy maksaa siitä, että rupeat myymään tuotteita, ostamaan niitä itsellesi ja suosittelemaan liikeideaa sekä tuotteita muille, lähinnä sukulaisillesi ja tuttavillesi. Muita pääsyvaatimuksia ei alalle ole. Tämän pitäisi herättää epäilyksiä toiminnan moraalia ja jopa laillisuutta kohtaan, sillä loputtomaan ketjuun tapahtuva värväys voi olla tavanomaiseksi kaupankäynniksi naamioitua laitonta rahankeräystä eli pyramidipeliä. Siitä voi joutua oikeuden eteen ja maksamaan sakkoa sen lisäksi, että saatu hyöty tuomitaan valtiolle menetetyksi, jos sattuisit olemaan harvojen voittajien joukossa.
Rehellisen yrityksen rekrytointi
Rehellinen suoramyyntiyritys ei värvää koskaan liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden ja tee sitä
tarkoituksella. Verkostomarkkinoinnin koko idea on siinä, että värvätään liikaa myyjiä, jolloin suurin osa
asiakkaista on verkoston sisällä myyjinä. Näin ollen suoramyynti käy mahdottomaksi tai se ei kannata. Sen sijaan
yritetään värvätä mahdollisimman paljon uusia asiakkaita loputtomaan ketjuun, jolloin näiden asiakkaiden tekemistä
ostoista on mahdollista saada suuret palkkiot, kun asiakkaita on vain riittävän paljon omassa alalinjassa.
Rehellinen suoramyyntiyritys värvää juuri oikean määrän ammattitaitoisia myyjiä tuotteiden kysyntään nähden.
Uusia myyjiä ei värvätä lisää ennen kuin kysyntä kertoo heitä tarvittavan. Ammattitaidottomia myyjiä ei värvätä
lainkaan. Värvätyksi tulemisen ehto ei ole koskaan se, että myyjä maksaa pääyhtiölle työpaikastaan. Sen sijaan
työnantaja maksaa myyjälle tämän tekemästä työstä palkkion. Näin ollen verkostomarkkinointi ei toimi rehellisen
suoramyyntiyrityksen tavoin.
Yrittäjäksi ryhtyminen
Alan puolustajat ja pääyhtiöt väittävät, että he värväävät yrittäjiä eivätkä myyjiä, jotka ovat työsuhteessa.
Vaikka tämä olisikin totta, niin rehellinen suoramyyntiyritys tarjoaa yrittäjinä toimiville kauppaedustajille
ja myyntimiehille kunnon markkinat, missä jokaisella yrittäjällä on mahdollista harjoittaa kannattavaa
liiketoimintaa. Verkostomarkkinoinnissa pääyhtiö ja koulutusorganisaatio värvää tarkoituksella liian monta uutta
yrittäjää, jolloin viimeisenä mukaan lähtevistä valtaosa menettää toimintaan sijoittamansa rahat ja ajan
henkilökohtaisena tappiona. Syy tähän on tahallinen markkinoiden kyllästäminen eli värvätään liikaa myyjiä
tuotteiden kysyntään nähden. Se, että myyjät ovat itsenäisiä elinkeinonharjoittajia ja yrittäjiä, ei muuta
toimintaa laillisemmaksi tai moraalisemmaksi kuin mitä se on.
Ilmaista vai sittenkin maksullista?
Liikeideaa markkinoidaan siten, että aloittaminen on ilmaista eikä maksa mitään. Tuotteiden käyttäminen on
lisäksi ilmaista, kun myyt tuotteita viidelle tai useammalle asiakkaalle: voit maksaa silloin tuotteiden käytön
ja aloituspaketin tekemälläsi työllä myyntiprovisioiden muodossa. Sellainen ei ole ilmaista, mikä maksaa ja mikä
pitää ansaita työtä tekemällä. Tähän liittyy lisäksi riski, mitä sinulle ei sanota: kaikki eivät onnistu saamaan
viittä asiakasta ja myymään tuotteita niin paljon, että se riittäisi omien kulujen peittämiseen.
Tuhat myyjää ja kaksituhatta asiakasta
Verkostomarkkinointi on järjestelmä, missä tuhat myyjää myy tuotteita kahdelletuhannelle asiakkaalle. Näistä
puolet on verkoston sisällä olevia myyjiä. Puolet liikevaihdosta on ’myyjien’ ostoja omaan kotitalouteen ja loput
enimmäkseen sukulaisten ynnä tuttavien tukiostoja, kun he ostavat myötätunnosta tuotteita tukeakseen läheistä tämän
liiketoimissa.
Miten suoramyynti voisi olla kannattavaa, kun myyjiä on melkein yhtä paljon kuin asiakkaita? Ei mitenkään.
Verkstomarkkinointi toimii siten, että kaikki asiakkaat pyritään saamaan verkoston jälleenmyyjiksi, jolloin
myyjiä on aina liikaa tuotteiden kysyntään nähden. Suoramyynti ei ole kannattavaa kuin hyvin pienelle osalle
myyjistä, koska myyjiä on jatkuvasti liikaa ja tämän on tarkoituksellisesti aikaansaatu asioiden tila.
Myyjät eivät tee mitään?
Alan puolustajat valittavat sitä, että pahimmillaan 90 % myyjistä ja verkoston rakentajista ei tee mitään. Amwayn tilastojen mukaan heidän verkostossaan 59 % myyjistä on passiivisia. Koska myyjät eivät tee mitään, on se väitteiden mukaan heidän oma syynsä, jos häviävät rahaa ja että verkostomarkkinointi ei toimi.
Ensin pitää kysyä: ovatko nämä passivoituneet myyjät tehneet joskus jotakin? Ovatko he yrittäneet värvätä,
markkinoida ja myydä? Jos ovat, mutta eivät enää tee sitä, niin mikä on syy? Oman taidon puute, sopimattomuus
alalle vai mikä?
Kaikki verkostomarkkinoijat ovat yrittäneet värvätä ja myydä toiminnan alkuvaiheessa. Koska se on käytännössä
mahdoton onnistua kaikille myyjille ja verkoston rakentajille yhtä aikaa markkinoiden kyllästymisen vuoksi, on
suurin osa lopettanut toimintansa muutaman viikon tai kuukauden turhan yrittämisen jälkeen. Vika ei ole myyjien
vaan järjestelmän, missä on värvätty tarkoituksella liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden ja uusien myyjien
värvääminen on mahdotonta niin, että myyjien määrä moninkertaistuisi lyhyessä ajassa, mikä olisi kuitenkin ehto
sille, että jokaisella verkostomarkkinoijalla olisi todellinen mahdollisuus menestyä.
Pääasiallinen syy passivoitumiseen on kyllästyneet markkinat ja myyjien korkea moraali. Kun myyjät ovat nähneet,
miten mahdotonta on moninkertaistaa myyjien ja asiakkaiden määrä lyhyessä ajassa, mikä olisi edellytys kannattavalle
liiketoiminnalle, niin he ovat tehneet järkevän päätöksen ja passivoituneet eli lopettaneet aktiivisen liiketoiminnan.
He ovat nähneet, että on moraalitonta levittää tuttaville ja sukulaisille loputtomaan värväämiseen perustuvaa
liikeideaa, missä tavoite on rikastua tekemättä lopulta itse mitään ja nauttia ylellisestä elämästä ns. passiivisten
tulojen kautta.
Lähes jokaisessa verkostossa myydään tätä unelmaa, missä tavoite on lopettaa työnteko ja rikastua muiden tekemän
työn ansiosta. Ideaa markkinoidaan jopa niin, että itse tarvitsee olla aktiivinen vain muutaman kuukauden tai
korkeintaan pari vuotta ja sitten on unelma saavutettu. Käytännössä esimerkiksi Amwayn timantiksi yleneminen
kestää keskimäärin noin 10 vuotta ja se on
matemaattisten laskelmien perusteella mahdollista yhtä aikaa vain muutamille yrittäjille sadoista tuhansista
yrittäjistä. Unelman toteuttamiseen ei olekaan niin hyvä mahdollisuus kuin markkinoinnin kautta annetaan luulla.
Onko siis myyjien syy, ettei verkostomarkkinointi toimi ja he häviävät rahaa? Mitä sitten, jos kukaan ei
passivoituisi vaan kaikki jatkaisivat vuodesta toiseen täysipainoista yrittämistä? Olisiko sitten mahdollista
se, että jokainen saisi vaikka vain kymmenen asiakasta ja uutta myyjää alalinjaansa vuoden aikana, mikä tekisi
unelman toteuttamisen edes alustavasti mahdolliseksi? Ei se olisi sittenkään mahdollista. Myyjien määrä ei voi
kymmenkertaistua ja asiakkaiden määrä satakertaistua joka vuosi. Itse asiassa menestyminen olisi vielä vaikeampaa,
jos kukaan ei lopettaisi, koska kilpailu olisi entistä kovempaa jo valmiiksi täysillä markkinoilla. Mitä useampi
värvääjä ja asiakkaiden hankkija on aktiivinen kerralla, sitä vaikeammaksi menestyminen tulee.
Verkostomarkkinoinnin idea perustuu siihen, että koko tappion kärsivä alalinja vaihtuu uusiin häviäjiin
parin vuoden aikana. Mitä paremmin pääyhtiö ja ammattivärvääjät menestyvät huijaamiensa ihmisten kustannuksella,
sitä kauemmin he ovat saaneet alalinjan myyjät yrittämään mahdottoman tempun tekemistä ja kuluttamaan rahaa
yhtiön ylihintaisiin tuotteisiin, koulutukseen ja markkinointimateriaaliin. Yhtiön myymät aloituspakkaukset tuottavat
sille myös hyvin: 50-90 % katteen.
Voittajien osuus myyjien kokonaismäärästä ei muuttuisi miksikään, vaikka kaikki myyjät olisivat loppuikänsä
aktiivisia. Pyramidimallinen palkkiojärjestelmä pitää huolen siitä, että vain kaksi prosenttia myyjistä saa
reaaliajassa voittoa ja pitkällä tähtäimellä häviäjien osuus kasvaa 98 prosentista reilusti yli 99 prosentin.
Tämä johtuu siitä, että häviäjät lopettavat nopeammin kuin omansa takaisin saavat tai vähän voittoa tekevät
jälleenmyyjät ja paljon tienaavat jatkavat vuosikymmeniä toimintaansa. Häviäjien tilalle värvätään jatkuvasti
uusia häviäjiä, joiden rahoilla yhtiöt ja pyramidin huipulla olevat ammattivärvääjät elävät. Näin häviäjien
suhteellinen osuus kaikista peliin osallistuneista kasvaa vuosien ja vuosikymmenten saatossa ollen reilusti yli
99 prosenttia.
Oletko miettinyt sitä, että lopettaisiko yhtiö rajoittamattoman värväämisen, jos kukaan vanhoista myyjistä
ei lopettaisi toimintaa? Mitä jos tietyllä alueella olisi 4,5 % koko väestöstä verkostomarkkinoijia, mikä näyttää
olevan maksimi, mitä voi kerralla olla? (Utahin osavaltio USA:ssa) Tämä tarkoittaisi sitä, että näistä 98 %
tarvitsisi jatkuvasti lisää uusia myyjiä alalinjaansa ja asiakkaita, jotta voisivat harjoittaa voitollista
liiketoimintaa. Pääyhtiö ei lopettaisi koskaan värväämistä vaan käskisi jatkuvasti värvätä lisää, minkä vuoksi
viimeisenä mukaan lähteneillä ja alimmilla tasoilla hierarkiassa olevilla myyjillä ei ole juuri lainkaan
mahdollisuutta saada voittoa toiminnastaan. Kenen on syy? Syy on yksin pääyhtiön ja viallisen markkinointijärjestelmän;
ei juuri lainkaan myyjän ja verkoston rakentajan, joka on petollisen systeemin uhri.
Itse asiassa alan yritykset toimivat juuri niin, että he värväävät jatkuvasti uusia myyjiä alueelle, missä on valmiiksi tarpeeksi myyjiä ja asiakkaita niin paljon kuin tuotteilla siihen hintaan voi olla, millä niitä nyt verkostojen kautta myydään. Myyjien ja asiakkaiden määrän sekä yhtiön markkinaosuuden kasvu kokonaismarkkinoista on hyvin vähäistä ja perustuu nimenomaan siihen, että yhtiöt onnistuvat värväämään vähän enemmän uusia häviäjiä verkostoihin vuositasolla kuin mitä niissä lopettaa toimintansa. Koko teollisuuden ala on mätä ja petosta 99-prosenttisesti, sillä vain alle yksi prosentti alan yrityksistä ei toimi tutkimusten mukaan niin kuin laiton pyramidi.
Kuka on potentiaalinen asiakas?
Alan puolustajat väittävät, että kaikki maailman ihmiset ovat potentiaalisia asiakkaita ja ehdokkaita uusiksi
myyjiksi. Tämä on tarkoituksellinen valhe, minkä pääyhtiöiden omistajat ja koulutusorganisaatioiden johtajat eli
ammattivärvääjät ovat iskostaneet verkostomarkkinoijien mieliin. Aivopesu on hyvin tehokasta, kun huijauksen uhrit
luulevat, että heitä autetaan. ”Kun autat kaveria rikastumaan ja menestymään, niin menestyt itsekin!”
”Kun autat kaveria säästämään, niin tienaat ja kaverikin tienaa, kun tekee samoin!” Totuus on jotakin
aivan muuta kuin nämä iskulauseet ja propagandistinen markkinointi kertovat.
Maailmassa on vain tietty määrä ihmisiä, jotka ovat valmiita ostamaan tuotteita verkostomarkkinoinnin kautta.
Suurin osa ihmisistä hankkii myynnissä olevat tuotteet jo jotakin muuta kautta. Kulutustapoja ja ostotottumuksia
on erittäin vaikea saada muuttumaan. Vähittäiskaupalla on aina etulyöntiasema suoramyyntiin verrattuna. Sitä kautta
myytävät tuotteet on helppo ostaa, kuluttajien turva on parempi ja yrityksillä on maine luotettavampina yrityksinä
kuin verkostomarkkinoinnilla. Myynti ei
ole väkisin tuputtamista. Aggressiiviset markkinointitavat ovat pääosin suoramyyjien käytössä eikä vähittäiskaupassa
kärsitä siitä. Asiakkaat eivät koe vähittäiskaupan myyjien toimintaa ahdistavana ja tungettelevana, toisin kuin
suoramyyntiä.
Verkostomarkkinoijan potentiaalisia asiakkaita ovat vain ne, jotka ovat sillä hetkellä valmiita ostamaan
tuotteita verkostomarkkinoinnin kautta. Läheskään kaikki ihmiset eivät ole. Suurin osa ostaa tuotteensa jatkuvasti
vähittäiskaupasta tai muun suoramyynnin kautta, esimerkiksi postimyynnistä.
Marginaalinen jakelukanava ja markkinointitapa
Verkostomarkkinointia markkinoidaan uudeksi ja mullistavaksi tavaksi markkinoida tuotteita asiakkaille.
Verkostoissa liikkuu hurjia huhuja alan kasvuvauhdista ja siitä, kuinka paljon kokonaiskulutuksesta tapahtuu
verkostojen kautta. Totuus on aivan muuta kuin nämä liioitellut ja totuudenvastaiset väitteet kertovat.
Verkostomarkkinoinnin osuus kotitalouksien kokonaiskulutuksesta oli vuonna 2004 vain 0,18 % ja vähittäiskaupan kohdalla reilusti arvioiden 0,33 %. On joitakin tuoteryhmiä, joiden kohdalla verkostomarkkinoinnin osuus on paljon enemmän, mutta niiden käyttäjäkunta on hyvin suppea. Näitä ovat mm. lisäravinteet, monivitamiinivalmisteet, ateriankorvikkeet, laihdutustuotteet ja ihonhoitotuotteet. Monet näistä tuotteista ovat kalliita ylellisyystuotteita, joita tavallinen kuluttaja ei ole valmis ostamaan. Osa markkinoijista liioittelee tuotteiden terveysvaikutuksia: sellaiset markkinointiväittämät ovat lainvastaisia.
Kuluttajien käyttämä raha terveyteen ei ole kasvanut 2000-luvulla Suomessa. Suurin osa siitä menee terveyskeskus- ja lääkärimaksuihin, lääkkeisiin ja perinteisiin hoitoihin. Vaihtoehtoisiin hoitoihin ja lääkkeiden rinnalla käytettäviin lisäravinteisiin sekä ihmerohtoihin käytetään vain vähän rahaa kokonaiskulutuksesta. Suurin osa kuluttajista ei käytä näihin tuotteisiin lainkaan rahaa, mutta pieni ryhmä käyttää niihin paljon. Kanta-asiakkaita on siten vain vähän.
Verkostomarkkinoinnin avulla saadaan ihmiset kokeilemaan sellaisia tuotteita, mitä he eivät muuten ostaisi.
Kun markkinoidaan harhaanjohtavalla tavalla lisäansioiden ja taloudellisen riippumattomuuden saamisen mahdollisuutta,
niin myyjät ja heidän läheisensä ovat valmiita ostamaan tuotteita kalliiseen hintaan. Verkostomarkkinoijat ja
heidän asiakkaansa lopettavat tuotteiden tilaamisen sen jälkeen, kun verkostomarkkinoija lopettaa tappiollisen tai
huonosti kannattavan liiketoiminnan. Näin asiakkaat ja myyjät vaihtuvat uusiin parin vuoden välein.
Kanta-asiakkaita ovat vain jotkut lisäravinteita ym. terveystuotteita jatkuvasti käyttävät friikit, joille
tuotteiden kallis hinta ei merkitse niin paljon kuin tavallisille kuluttajille.
Verkostomarkkinointi ei kasvata markkinaosuuttaan kokonaiskulutuksesta niin paljon ja nopeasti, että siitä
olisi hyötyä uusille myyjille. Jokaiselle tuoteryhmälle on oma kysyntänsä markkinoilla eikä verkostomarkkinoinnin
osuus markkinoista ole kuin marginaalinen verrattuna vähittäiskauppaan ja muuhun suoramyyntiin. Kilpailu on
erittäin kovaa ja vaatii todella paljon, että jokin yhtiö saa vallattua itselleen merkittävän osan kokonaismarkkinoista.
Käytännössä markkinaosuuden valtaaminen on uusien myyjien tehtävä, sillä he eivät tule koskaan tyhjille
markkinoille vaan yrittävät vallata asiakkaita muilta yrityksiltä ja markkinointitavoilta.
Markkinaosuuden valtaaminen
Yksittäistä jälleenmyyjää ei auta yhtään se, että pääyhtiö toimii laajalla alueella ja monessa eri maassa.
Sillä on jokaisessa maassa eli koko markkina-alueellaan valmiiksi vallattuna se osuus kokonaismarkkinoista, mikä sillä on.
Jos uusi myyjä haluaa saada asiakkaita ja lisätä yhtiön myyntiä, niin hänen täytyy vallatta markkinaosuutta
muilta yrityksiltä eli kilpailijoilta. Toinen vaihtoehto on vallata markkinaosuutta oman yhtiön muilta
jälleenmyyjiltä ja tiimeiltä. Verkostomarkkinoijat ovat siten keskenään kilpailijoita, mutta toimivat jostakin
kumman syystä yhteistyössä tavoitteensa saavuttamiseksi. Tämä on täysin järjetöntä, sillä jokainen myyjä, joka
ei ole omassa alalinjassa ja jonka myynnistä ei saa provisioita, heikentää omaa mahdollisuutta menestymiseen.
Verkostomarkkinointiyritykset ovat keksineet oivan tavan jujuttaa jälleenmyyjiä, kun saavat heidät toimimaan
yhdessä ja tuhoamaan toinen toisensa mahdollisuuden toimia kannattavalla tavalla. Yksittäisten myyjien välisen
kilpailun lisäksi kilpailua on eri tiimien välillä. Samassa kaupungissa voi toimia esimerkiksi neljä eri saman
yhtiön tiimiä, jotka kaikki kilpailevat samoista ehdokkaista jälleenmyyjiksi ja samoista asiakkaista tuotteiden
loppukäyttäjiksi.
Uuden myyjän tullessa markkinoille, on pääyhtiöllä tietty osuus kokonaismarkkinoista koko sen toiminta-alueella
eli kokonaismarkkinoilla. Näin ollen uuden myyjän ei ole sen helpompaa vallata markkinaosuutta kuin jos
yritys toimisi vain yhdessä maassa. Jokaisessa maassa ja kaupungissa, missä verkosto toimii, on yhtiö saanut
vallattua oman markkinaosuuden eikä sen kasvattaminen ole helppoa. Jos yhtiö levittäytyy uusille alueille, missä
se ei ole aiemmin toiminut, on siellä pian edessä sama tilanne. Sitä ennen yhtiön pitää vallata oma osuus
markkinoista, sillä vastaavia tuotteita myy valmiiksi jo jokin toinen yritys kullakin alueella. Jos tuotteita
ei myydä mitään muuta kautta, ei niitä yleensä tarvita. (esim. nonihedelmästä valmistetut tuotteet)
Oletko ollut joskus mukana markkinoinnissa tai suoramyynnissä? Oletko yrittänyt saada kuluttajia vaihtamaan
tuotemerkkiä, kulutustottumuksia ja ostotapojaan? Jos olet, niin tiedät, miten vaikeaa tämän muuttaminen on.
Myyjien työ onkin osaksi entisistä asiakkaista huolehtiminen ja kiinni pitäminen sekä sen lisäksi uusien
asiakkaiden saaminen eli markkinaosuuden valtaaminen muilta yrityksiltä. Tätä sanotaan markkinaosuuden valtaamiseksi.
Uuden myyjän pitää aina vallata markkinaosuus muilta eikä hän tule koskaan tyhjille markkinoille. Jostakin syystä
verkostomarkkinoijat luulevat tulevansa rajattomille markkinoille myymään rajattomasti tuotteita ja liikeideaa,
vaikka markkinat ovat rajalliset ja kysyntä verkostomarkkinoinnin kautta myytäville tuotteille sekä liikeidealle
vähäistä. Uusia myyjiä voidaan värvätä vain vähän, käytännössä puolet siitä määrästä, mitä alalla joka vuosi
lopettaa toimintansa. Uusia värvättäviä tulee uusista ikäluokista sen verran, että systeemejä voidaan pitää
pystyssä ja homma kannattaa pääyhtiöitä sekä pyramidin huipulla olevia ammattikouluttajia ja värvääjiä.
Uudet myyjät ja verkoston rakentajat pitävät heitä rahoissaan, mutta värvääminen ei lopu ikinä, koska häviäjät
pitää korvata aina uusilla häviäjillä.
Jaetaanko jakelutavalle luontainen kustannushyöty palkkioina verkostomarkkinoijille?
Verkostomarkkinointia markkinoidaan siten, että se on tehokas ja edullinen tapa jakaa tuotteita asiakkaille.
Koska pääyhtiön ja asiakkaan välistä puuttuu alan puolustajien väitteiden mukaan tukkuporras, niin nämä säästöt
voidaan jakaa sitten palkkioina jälleenmyyjille. Todellisuudessa myös verkostomarkkinointiyrityksillä on tukkuporras
tai sitä vastaava logistinen järjestelmä, jonka avulla tuotteet välitetään kuluttajille. Tämä maksaa, mikä on
pääyhtiön kustannuksia: jakelu tehtailta päävarastoon, sieltä kohdemaahan, siellä päävarastoon ja sieltä sitten
postin kautta tai oman jakeluverkoston kautta loppukäyttäjille. Tästä jakelutavasta aiheutuu kustannuksia yhtä
lailla kuin vähittäiskaupassa yleensä.
Jos tuotteiden postittaminen alkutuottajalta loppukäyttäjälle olisi edullisin tapa jakaa tuotteita, niin
yksikään vähittäiskauppa ei käyttäisi tukkuporrasta välikätenä. Nyt tukkuporras on järjestetty pörssiyhtiöiden
kautta ja ne tekevät tulosta pienillä katteilla, mutta äärettömän tehokkaasti. Ylimääräisiä kustannuseriä ei ole
ja tuotteiden jakelu tuotantolaitoksilta kaupan varastoihin sekä hyllyille on ehdottomasti tehokkain tapa jakaa
tuotteita asiakkaiden saataville. Jos ei olisi, niin jokainen tuote tulisi loppukäyttäjälle postin välityksellä
suoraan kotiin. Verkostomarkkinointiyritykset huijaavat silläkin tavalla jälleenmyyjiä ja asiakkaita, että väittävät
jakelukanavaa ja markkinointitapaa kustannuksiltaan edullisemmaksi kuin perinteisiä jakelukanavia ja vähittäiskaupan
markkinointia.
Verkostomarkkinoinnin kautta myytävät tuotteet ovat keskimäärin 20 – 25 % kalliimpia kuin muuta kautta hankitut
vastaavat tuotteet. Joitakin yksittäisiä tuotteita voi olla saatavana edullisemmin kuin vähittäiskaupassa, mutta jos
laitat ostoskorit kaikista tuotteista vertailuun, niin vähittäiskaupat ja muu suoramyynti voittavat hintakilpailun
reilusti. Ainoastaan sellaiset harvinaiset tuotteet, joiden menekki on hyvin pientä, voivat olla kalliimpia
apteekeissa ja luontaistavarakaupoissa kuin verkostomarkkinoinnin kautta ostettuina. Näitä ovat erilaiset
nonihedelmästä valmistetut tuotteet: mehut, uutteet ja kapselit. Apteekit ja luontaiskaupat joutuvat perimään
tuotteista kalliin hinnan, koska niitä myydään vain muutamia pakkauksia vuodessa.
Tuotteet ovat järkiään kalliimpia verkostomarkkinoinnissa kuin muualla, koska pyramidipelin osallistumismaksu sisältyy osin tuotteiden hintaan. Kun tuote maksaa 20 % enemmän kuin muualla, voidaan siitä maksaa uusien myyjien värväämisestä aiheutuvat palkkiot ylälinjaan. Näin ollen myyjät maksavat itse värväämisestä ylälinjaan eikä näitä maksuja makseta jakelutavalle luontaisesta kustannushyödystä. Tyypillinen verkostomarkkinointi täyttää siten laittoman rahankeräyksen ja pyramidipelin ehdot lain mukaan määriteltynä.
Kuka ottaa riskin?
Rehellinen suoramarkkinointiyritys palkkaa työsuhteeseen kauppaedustajia ja myyntimiehiä. Yritys ei värvää
tarkoituksella liikaa myyjiä omalle markkina-alueelleen, niin että jokaisella myyjällä on mahdollisuus tehdä
kannattavaa suoramyyntiä. Pääyhtiö ottaa riskin ja maksaa myyjän kulut kuten koulutuksesta, markkinointimateriaalista,
tuotenäytteistä, auton käytöstä ja puhelimesta aiheutuvat kustannukset. Näin myyjän vastuulle jää vain asikkaiden hankkiminen ja heidän palvelemisensa. Riskejä
ei myyjällä sanottavasti ole, paitsi tuotteiden vähäinen kysyntä, mikä voi pitää tilit pieninä ja ylihintaiset
tuotteet vähentävät kysyntää. Joka tapauksessa rehellinen suoramyynti antaa myyjälle mahdollisuuden menestyä eli
hankkia elantonsa työllä.
Verkostomarkkinoinnissa ei tällaista mahdollisuutta 99 prosentille myyjistä anneta vaan pidetään sitä vastoin
tarkasti huoli siitä, että nämä 99 prosenttia häviävät rahan ja työpanoksen verkostoon. Näillä rahoilla pääyhtiö ja
pyramidin huipulla olevat ammattivärvääjät sitten elättävät itsensä. Värväämällä liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään
nähden ja jatkamalla värväämistä ilman rajoituksia varmistetaan se, että alimmilla tasoilla olevat ja viimeisenä
mukaan lähteneet häviävät varmasti rahansa, mitkä he ovat panneet toiminnan kuluihin, koulutukseen,
markkinointimateriaaliin ja ylihintaisiin tuotteisiin. Tästä muodostuu pyramidipelin osallistumismaksu, mikä
tekee toiminnan kannattavaksi pääyhtiölle ja pyramidin huipulla oleville ”kouluttajille”.
Kun pääyhtiö on saanut lanseerattua tuotteen markkinoille, ei sillä ole enää huolen häivää. Kaikki riskit
on onnistuttu siirtämään pääyhtiöltä jälleenmyyjille. Jälleenmyyjät maksavat kaiken markkinoinnin ja liiketoiminnan
monet kulut, mitkä normaaliyrityksissä kuuluisivat pääyhtiölle. Markkinointimateriaalin ja koulutuksen myyminen
jälleenmyyjille on itse asiassa tuottavaa liiketoimintaa niille, jotka sitä järjestävät. Jos pääyhtiön omistajat
ovat mukana koulutuksessa ja jälleenmyyjinä, niin he saavat näistä ”tuotteista” sievoiset lisätulot. Amwayn
organisaatiossa liiketoiminnan edistämiseen tarkoitetut työkalut eli koulutus ja markkinointimateriaali tuottavat
pyramidin huipulla oleville kouluttajille 75-80 % kaikista tuloista. Amwayn tuotteiden myynti on siten vain
sivubisnestä ja välttämätön paha, koska suora rahankeräys ilman kaupankäyntiä on selvästi laitonta. Laittomaksi
tulisi katsoa Amwayn ja muiden tyypillisten yhtiöiden toiminta muutenkin, mutta valitettavasti näin ei ole
tehty. Verkostomarkkinointi on ikään kuin laillistettua laitonta pyramidipeliä.
Hyvä mahdollisuus
96-99 prosenttia alan myyjistä häviää reaaliajassa rahaa ja työpanoksen verkostoon. Koska häviäjät lopettavat
toiminnan voittajia aikaisemmin, kasvaa heidän suhteellinen osuutensa kaikista peliin osallistuneista vuosi
vuodelta ja on yli 99 prosenttia. Syy suuriin tappiolukuihin on palkkiojärjestelmän pyramidiluonteessa ja
rajoittamattomassa uusien osallistujien värväämisessä. Järjestelmä on suunniteltu siten, että pyramidin huipulla
olevat tienaavat valtavia summia, mutta alimmilla tasoilla olevat yli 96 prosenttia eivät tienaa mitään: kulut ovat
suuremmat kuin palkkiot, joten he harjoittavat liiketoimintaa tappiolla. He maksavat siitä, että voivat tehdä
työtä ja markkinoida viallista liikeideaa.
Viallinen järjestelmä
Verkostomarkkinoinnin vika on sen järjestelmässä ja liikeideassa. Koska myyjiä värvätään tarkoituksella liikaa,
ei suurimmalla osalla ole mahdollisuutta harjoittaa kannattavaa suoramyyntiä. Ainoa mahdollisuus suuriin tuloihin tai
edes voittoon olisi uusien osallistujien värvääminen. Tämä on kuitenkin mahdotonta kaikille yhtä aikaa eikä se
onnistu käytännössä kuin yhdelle sadoista tai tuhansista mukaan lähtevistä lyhyen ajan sisällä. Tästä järjestelmän
pyramidiluonteesta ja epäoikeudenmukaisesta palkkiojärjestelmästä johtuu, että tappioluvut ovat niin suuret:
yli 99 prosenttia. tahdotko olla mukana värväämässä läheisiäsi tähän vialliseen järjestelmään? Päätös ja valinta
on sinun.
Varma työpaikka
Verkostomarkkinointi tarjoaa sinulle varman työpaikan. Aina, kun jokainen maksava ehdokas otetaan töihin,
pitäisi olla varuillaan. Työ ei voi kannattaa läheskään kaikkia yrittäjiä, kun siitä pitää maksaa ja työntekijöiden
määrää ei rajoiteta millään tavalla. Värväysjärjestelmä, missä värvätään rajoittamaton määrä uusia osallistujia, on
luonteeltaan aina laitonta pyramidipeliä, vaikka lainvalvojat ja -säätäjät eivät sitä asiaa ymmärtäisi eivätkä voisi
estää näitä systeemejä toimimasta. Kuluttajana sinulla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja äänestää
jaloillasi. Älä osta mitään verkostomarkkinoinnin kautta ja varoita läheisiäsi siitä, mitä nämä systeemit pohjimmiltaan
ovat. Älä häkelly sen vuoksi, että mukana oleva tuttavasi on tässä niin sydänjuuriaan myöten kiinni, ettei ota vastaan
rakentavaa kritiikkiä vaan uskoo löytäneensä maailman tehokkaimman markkinointijärjestelmän ja parhaan tavan
rikastua. Suurin osa näistä petetyistä tuttavistamme tulee järkiin ajan myötä ja ne, jotka eivät tule, muuttuvat
samanlaisiksi kuin ylälinjan ammattivärvääjät ovat. He vaihtavat todellisen ystävyyden rahanhimoon ja saavat sen
mukaisen kohtalon, mitä ansaitsevat.
Petteri Haipola, 20.04.2007
Sivun alkuun