8.11.2006, päivitetty 21.12.2006 Kirjoittanut Petteri Haipola

Verkostomarkkinoinnin mainospuheissa kerrotaan, että jokainen voi menestyä verkostomarkkinoijana eikä kukaan välttämättä häviä rahaa liiketoimintaan. Tämä on harhaanjohtavaa markkinointia, koska kaikki edustajat ja jälleenmyyjät eivät voi rakentaa yhtä aikaa suurta alalinjaa itselleen. Menestyminen on kiinni alalinjassa olevasta organisaation koosta eli siitä, kuinka monta edustajaa ja jälleenmyyjää yhdellä edustajalla on alalinjassaan. Kaikilla ei voi olla yhtä monta, koska verkoston rakenne on eksponentiaalisesti kasvava pyramidi. Verkoston alimmilla tasoilla on jatkuvasti 98 – 99 prosenttia kaikista edustajista verkoston koosta riippumatta. Heidän voitolle pääseminen tai kulujen peittäminen on kiinni siitä, miten paljon he voivat myydä tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Koska verkostoissa on jatkuvasti tarkoituksella liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden, on tämäkin tapa saada omansa takaisin mahdotonta 99 prosentille edustajia. Suurin osa on siten tuomittu häviämään rahansa ja työpanoksensa verkostoon jo siinä vaiheessa, kun allekirjoittaa sopimuksen ja maksaa liittymismaksun tai ostaa aloituspaketin.

Jos Suomessa olisi viisi prosenttia väestöstä verkostomarkkinoijia, tarkoittaisi se 250.000 edustajaa ja jälleenmyyjää. Näin suurta osuutta väestöstä ei ole missään maassa mukana verkostomarkkinoinnissa. Utahin osavaltiossa USA:ssa on päästy lähelle tätä lukua rekisteröityneiden jälleenmyyjien määrässä, mutta koska yksi edustaja on yhtä aikaa rekisteröity useamman firman jälleenmyyjäksi, on tämä tilasto totuutta vääristelevä. Parhaimmillaan verkostomarkkinoinnin jälleenmyyjinä toimii yhdestä kolmeen prosenttia yhden maan väestöstä. Verkostojen pyramidirakenne, valtava alalinjan vaihtuvuus tappioiden vuoksi ja sitä kautta leviävä negatiivinen informaatio pitävät huolen siitä, ettei yhden maan väestöstä enempää voi olla yhtä aikaa verkostomarkkinoijia.

Suomessa toimi vuonna 2005 kolmisenkymmentä alan yritystä ja verkostomarkkinoijia on ollut korkeintaan noin 50.000 henkeä. Yritykset kilpailevat samoilla markkinoilla myyden pitkälti samoja tuotteita: saippuoita, shampoita, siivousaineita, pesuaineita, lisäravinteita, vitamiineja, ateriankorvikkeita, laihdutusvalmisteita, kosmetiikkaa, autovahoja, kännykkäliittymiä, koruja ja pitävät verkkokauppaa. Heidän kanssaan asiakkaista kilpailevat vähittäiskauppa, postimyynti ja muut verkkokaupat. Kilpailu on kovaa ja asiakkaita vähemmän kuin tarjontaa. Sen vuoksi valtaosa ”yrittäjistä” tippuu pelistä pois hyvin nopeasti, parin vuoden sisällä.

Verkostomarkkinoijien vaihtuvuus on 99 prosenttia parissa vuodessa, koska työ ei kannata ja siitä aiheutuu tappioita. Verkostomarkkinoijat lopettavat tappion kärsittyään myös tuotteiden ostamisen samoin kuin heidän asiakkaansa, jotka ovat sukulaisia ja ystäviä. He ovat ostaneet tuotteita vain kannattaakseen lähimmäisen liiketoimintaa. Tuotteilla ei ole useimmiten todellista kysyntää siihen hintaan, mihin niitä markkinoidaan verkostojen kautta ja sosiaalisia suhteita hyväksikäyttäen. Tuotteet ovat turhia ylellisyystuotteita tai humpuukia, jolloin esitetään totuudenvastaisia väitteitä tuotteiden terveysvaikutuksista tai muista ominaisuuksista.

Suuren verkostomarkkinointiyrityksen jälleenmyyjinä voi toimia kerrallaan keskimäärin viitisen tuhatta edustajaa Suomen kokoisessa maassa. Edustajien määrä voi vaihdella sykleittäin, niin että huippukautena yhdellä firmalla on noin 10.000 edustajaa, mitä seuraa pyramidin romahtaminen sen perustuksesta alkaen ja edustajien määrän tippuminen jopa alle tuhannen edustajan. Esimerkiksi GNLD verkosto on tästä hyvä esimerkki. Se koki huippukauden 1990-luvulla, mutta verkosto romahti ja toiminta hiipui lähes kokonaan. GNLD on nyt vuosikymmentä myöhemmin uudessa nousussa ja se romahtaa jälleen, kun valtaosa viimeisenä mukaan lähtevistä menettää rahansa ja työpanoksensa verkostoon. Heissä herätetään perusteettomia toiveita hyvästä mahdollisuudesta rikastua ja saada lisäansioita, mutta todellisuudessa mahdollisuus on surkea edes omien kulujen peittämiseksi.

Kun verkosto kasvaa räjähdysmäisesti maksimiinsa, on alimmilla tasoilla jatkuvasti liikaa ”yrittäjiä”, jotka tarvitsevat nopeasti uusia edustajia alalinjaansa. Koska uusia tulokkaita ei ole tarpeeksi ehdolla ja tuotteet eivät mene kaupaksi verkoston ulkopuolelle liian kalliin hinnan, huonon laadun, turhuuden tai muun seikan vuoksi, eroaa verkostosta nopeassa tahdissa valtaosa sen jäseniä. Tämä aiheuttaa verkoston lähes yhtä nopean romahtamisen kuin mitä sen kasvu oli. Vain ylimmillä tasoilla ensimmäisenä mukaan lähteneet edustajat ovat ehtineet saada merkittävästi voittoa liiketoiminnasta valtaosan kärsiessä tappioita. Yli 99 prosenttia alan yrittäjistä tekee työtä tappiolla, kun tilastoja tutkitaan pitkällä aikavälillä. Tohtori Jon Taylor on tutkinut satoja alan yrityksiä ja jälleenmyyjien verotietoja, mitkä kertovat kylmän tosiasian alan kannattamattomuudesta yksittäisiä edustajia ajatellen. (Alan tutkimukset ja tilastot sivun hakemisto: https://pyramidihuijaus.com/tietoa/

Alan suurin yritys eli Amway (Quixtar Alticor -konsernin tytäryhtiö) yrittää saada verkoston myyjien määrän pysymään vuodesta toiseen samana siten, että se on hidastanut taktisesti verkoston kasvua. Uusien jäsenten värvääminen ei ole yhtä aggressiivista kuin esimerkiksi GNLD:ssä, Aquasourcessa, Ecowayssä, Tahitian Noni Internationalissa, NetFonet Oy:ssä, Move Networks Oy:ssä ja S2E Finland Oy:ssä. Itsenäisille elinkeinonharjoittajille (ILH) kerrotaan ”kahden viiva viiden vuoden suunnitelmasta”, mikä saa heidät pysymään verkostossa kauemmin kuin jos heitä motivoitaisiin nopeaan ja voimakkaaseen verkoston kasvattamiseen. Yhtä kaikki, verkostojen jälleenmyyjien määrän jatkuva kasvu on mahdotonta, mistä syystä alimmilla tasoilla on aina enemmän niitä, jotka häviävät, kuin ylätasoilla on voittajia. Tämä tosiasia ei muutu miksikään, vaikka mitä tehtäisiin. Verkostomarkkinoinnin vika on sen rakenteessa ja epäoikeudenmukaisessa palkkiojärjestelmässä, missä ylimpien tasojen edustajat saavat palkkion työstä, mitä he eivät tee. Motivointipuheita ei voida pitää perusteena alatasojen myynnistä saataviin palkkioihin.

Ulkomaille laajentaminen on lähes mahdotonta useimmille alatasojen edustajille, koska ulkomaiden markkinat eivät ole avautuneet tai ne on jo valmiiksi vallattu eli markkinat ovat täynnä. Ulkomailla on sama tilanne kuin Suomessa. Kaikki kynnelle kykenevät verkostomarkkinoijat on jo värvätty verkostoihin ja uusia saadaan mukaan vain sen verran kuin vanhoja lopettaa. Jälleenmyyjien määrä kasvaa vain sen verran kuin on lopettavien ja aloittavien välinen erotus. Yhdysvalloissa kasvua on ollut vuosien 1997 – 2004 välillä 49 % eli jälleenmyyjiä oli 1.49 kertaa enemmän vuonna 2004 kuin vuonna 1997. Väestön määrä kasvoi samana aikana hieman nopeammin ja suhteutettuna siihen, verkostomarkkinoijien määrä kasvoi 34 %. Aikaa kasvulle oli kahdeksan vuotta, joten yhtä edustajaa kohden kasvua oli aivan liian vähän. Kasvua pitäisi tapahtua kymmenien uusien jäsenten verran vuodessa, mutta sitä tapahtuu noin 0,4 jäsenen verran puolessa vuosikymmenessä. Syy ei ole yksittäisten jälleenmyyjien ja verkostojen rakentajien, koska on matemaattisesti mahdotonta, että verkosto kasvaa nopeasti eksponentiaalisiin mittoihin ja jokainen saa itselleen suuren alalinjan yhtä aikaa. Ylälinjan ammattivärvääjät ja yritysten omistajat tietävät tämän, mutta eivät kerro sitä värvättäville ihmisille ja alatasojen puurtajille.

Yhdessä maassa voi olla kerrallaan vain kahdesta kolmeen prosenttia edustajia. Kuvitellaan kuitenkin, että Suomessa olisi viisi prosenttia väestöstä mukana toiminnassa. Mitä se tarkoittaisi yksittäisen edustajan kannalta, joka lähtee mukaan viimeisten joukossa verkostoon?

Viisi prosenttia Suomen väestöstä tekee karkeasti laskettuna 255.000 ihmistä. Jos yksi firma on kasvanut niin suureksi, että sillä on 5.000 edustajaa, tarkoittaa se sitä, että heitä kohti on jäljellä keskimäärin 50 potentiaalista ehdokasta verkoston jäseneksi kerrallaan, jotka voivat lähteä mukaan toimintaan. Heistä on kova kilpailu. Muista, että kaikki eivät lähde mukaan, vaikka mitä tekisit. Vain 50 henkeä on mahdollista saada mukaan keskimäärin per edustaja. Tämäkin edellyttäisi sitä, että yhdellä firmalla olisi verkostossaan kaikki Suomessa toimivat verkostomarkkinoijat, mikä on epätodennäköistä. Jos 250.000 potentiaalisesta edustajasta peräti 20 % lähtisi mukaan yhden suurimman firman edustajaksi, jäisi viiden tuhannen edustajan verkostoon enää 10 potentiaalista ehdokasta per edustaja. Heidänkin saaminen alalinjaan on erittäin epätodennäköistä ja se johtuu puhtaasti matematiikasta sekä alan huonosta maineesta ja sisään rakennetusta viasta, verkoston pyramidiluonteesta. On enemmän tuurin kuin taidon varassa, että joku saa vallattua itselleen valtaosan firmaan tulevista uusista edustajista, jotka värvätään vuosittain eroavien edustajien tilalle. Verkostomarkkinointiyrityksiä ei verrata turhaan pyramidipeleihin, jotka ovat kiellettyjä uudessa rahankeräyslaissa. Rajanveto laillisen ja laittoman toiminnan välillä on kuitenkin vaikeaa eikä alan väärinkäytöksiä voida poistaa pelkästään rahankeräyslakien avulla.

Yhden uuden jäsenen saamiseksi verkostoon voi joutua soittamaan kymmenistä satoihin puheluita ja pitämään kymmeniä lyhytesittelyitä. Oletetaan, että viidentuhannen edustajan verkosto kasvaisi kuitenkin 255.000 edustajan määrään. Viimeisenä mukaan lähteneistä 250.000 tuhannesta ehdokkaasta lähes jokainen jää tappiolle liiketoiminnassa, koska he eivät saa alalinjaansa 50 henkeä vaan vähemmän. Verkoston jälleenmyyjien kokonaismäärä jää parhaimmillaan pysyvästi 255.000 henkeen, joten kaikille uusille edustajille ei riitä tarpeeksi edustajia alalinjaan kannattavaa liiketoimintaa varten. Jälleenmyyjien määrä ei voi ylittää 255.000, vaikka mitä tehtäisiin. Kaikki ihmiset eivät suostu alkamaan verkostomarkkinoijiksi, koska tuotteilla ei ole tarpeeksi kysyntää ja myyjiä on jatkuvasti liikaa, mikä aiheuttaa viimeisenä mukaan lähteneiden tappiolle jäämisen liiketoiminnassa. Tätä asiaa ei kerrota yhdenkään yrityksen värväystilanteissa ja koulutusmateriaalisssa, joten pyydä tuntemiasi verkostomarkkinoijia ja värväyksen kohteeksi joutuneita ihmisiä lukemaan tämä selkokielinen artikkeli, että he välttyisivät tekemästä huonoa päätöstä.

Viiden tuhannen edustajan yrityksessä on jatkuvasti valtava kilpailu niistä 50 potentiaalisesta ehdokkaasta, jotka jokaisen pitäisi saada alalinjaansa. Koska verkosto rakentuu syvyysuunnassa erittäin nopeasti, ei kaikille viidelletuhannelle ylemmillä tasoilla oleville edustajille jää mahdollisuutta saada näitä 50 alalinjaansa. Kun yksi saa yhden alalinjaansa, värvää tämä jo toisen ja tämä kolmannen ennen kuin verkostossa ylempänä oleva ehtii värvätä ensimmäiselle tasolleen kaksi edustajaa tai enemmän. Se on kuitenkin välttämätöntä, jotta palkkioita alkaa saada, sillä ”yksijalkaisena” syvyyteen kasvava linja ei tuota mitään. Valtaosa linjoista kasvaa syvyyteen tällä tavoin yksijalkaisena eivätkä ne tuota merkittävästi voittoa kuin pyramidin huipulla oleville noin seitsemälle tai viidelletoista edustajalle verkoston koosta ja liikevaihdosta riippuen. He ovat usein tiimien johtajia ja yritysten omistajia, joten omistajat saavat suuren osan verkostoon maksetuista palkkioista takaisin itselleen alkamalla verkostojen rakentamisen itsestään. He toimivat siis itsenäisinä edustajina ja koko maan verkosto levittäytyy heidän alalinjaansa.

Jotta yksi edustaja saisi aktiivisen toiminnan ja koulutuksen aiheuttamat kulut peitettyä, tarvitsee hän kymmeniä edustajia alalinjaansa. Verkoston kasvaminen alalinjaan yksilinjaisena ja pyramidirakenne estää kaikkia saamasta yhtä aikaa riittävää määrää edustajia alalinjaansa. Vaikka viidentuhannen edustajan verkostossa saataisiin 250.000 muuta edustajaa toimimaan alemmilla tasoilla yhtä aikaa, tarkoittaisi se sitä, että suurin osa heistä pitäisi korvata parin vuoden välein uusilla edustajilla, koska valtaosalla alempien tasojen edustajista ei ole riittävästi edustajia alalinjassaan voitollisen liiketoiminnan harjoittamista varten. Näin monen ihmisen värvääminen rajoitetulla maantieteellisellä alueella on tietysti mahdotonta, mutta se olisi elinehto, jotta ne viisituhatta ylempien tasojen edustajaa voisivat säilyttää jatkuvasti markkinaosuutensa vuodesta toiseen. Verkostot pysyvät pystyssä vain siten, että häviäjien tilalle värvätään uusia häviäjiä eikä edustajien määrä voi kasvaa yli tietyn rajan missään vaiheessa. Tämä raja on siis teoriassa noin viisi prosenttia maan väestöstä mutta käytännössä kahdesta kolmeen prosenttia.

Kaikki verkostot toimivat tällä samalla tavalla. Siitä syystä verkoston maksimikoko on Suomen oloissa noin 10.000 henkeä per firma. Silloin vuosittain vaihtuvia ”häviäjiä” on noin 50 prosenttia tai vähän enemmän. Käytännössä suurimmat Suomessa toimivat yritykset jäävät edustajien määrässä laskettuina 2.000 – 5.000 edustajan välille. Kun tämä määrä on saavutettu, voi viimeisenä mukaan lähtenyt edustaja nousta pyramidin huipulle vain siten, että valtaa oman firman muilta tiimeiltä valtaosan markkinoista. Muilta yrityksiltä sitä markkinaosuutta ei yleensä voida tässä vaiheessa enää vallata.

Markkinat ovat jatkuvasti kyllästyneet koko alaa koskien sekä tuotteiden rajallisen kysynnän että uusien potentiaalisten jälleenmyyjäehdokkaiden osalta. Asiakkaita on tarjolla liian vähän verkostomarkkinoinnin kautta myytäviin tuotteisiin nähden ja alalle on tulossa liian vähän uusia jälleenmyyjiä, jotta alatasojen ”myyjät” voisivat rakentaa itselleen suuren myyjäorganisaation. (Myyjät ovat käytännössä uusien myyjien värvääjiä enemmän kuin suoramyyjiä.)

Sinun ei kannata maksaa aloitusmaksua ja ostaa verkostomarkkinoinnin kautta myytäviä tuotteita siinä toivossa, että saisit sijoittamasi rahat takaisin. Joudut ostamaan turhia ja ylihintaisia tuotteita, joiden myyminen on hankalaa: jäät 99-prosenttisella varmuudella tappiolle liiketoiminnassa. Tee siis hyvä päätös ja kieltäydy lähtemästä mukaan verkostomarkkinointiin. Kerro muillekin tästä huonosta mahdollisuudesta ja varoita heitä, että he säästäisivät rahansa ja aikansa eivätkä vaarantaisi ihmissuhteita petoksen levittämiseen.

Petteri Haipola, 8.11.2006, päivitetty 21.12.2006

Sivun alkuun

19.09.2006 Kirjoittanut Petteri Haipola

Lyhyesti

Sinun kannattaa miettiä näitä asioita:

1) Miten firma pitää huolen siitä, ettei myyjiä ole liikaa tietyllä maantieteellisellä alueella tuotteiden kysyntään nähden?

– Tuskinpa sinä lähdet myymään tuotteita Etelä-Amerikkaan tai Aasiaan, joten suoramyyjien on tehtävä tulosta omalla paikkakunnallaan tai seudullaan, jos mielii ansaita suoramyynnillä.
– Myyjien määrää ei rajata tai valvota millään tavalla. On sattumaa, jos myyjiä ei ole liikaa tuotteiden kysyntään nähden.
– Palkkiojärjestelmät kannustavat värväämään uusia myyjiä enemmän kuin myymään suoraan tuotteita. Tämä johtaa väistämättä siihen, että myyjiä on jatkuvasti liikaa ja näin ollen kannattavan suoramyynnin harjoittaminen käy mahdottomaksi.

2) Miten kaikki ”myyjät” voivat rakentaa YHTÄ AIKAA itselleen suuren alalinjan?

– Koska kannattava liiketoiminta suoramyyjänä on mahdotonta vähäisen kysynnän ja liian suuren myyjien määrän vuoksi, on ainoa keino tehdä voitokasta tulosta rakentaa itselleen suuri myyjäorganisaatio alalinjaan. Miten se voisi olla mahdollista kaikille edustajille yhtä aikaa? Ei mitenkään. Sehän on matemaattinen mahdottomuus! 🙂 Alimmilla tasoilla on jatkuvasti yli 90 prosenttia edustajista, joiden ainoa toive saada voittoa olisi myydä tuotteita, mutta miten niitä myyt, kun myyjiä on tarkoituksella liikaa kysyntään nähden?

—

Toivottavasti huomasit, millainen sisäinen vika järjestelmässä on. Sitä ei voida korjata. Koko ala on pielessä niin kauan kuin keskitytään verkoston rakentamiseen eivätkä esittelytilaisuudet ole lähes pelkästään tuotteiden suoramyyntiä niin kuin esim. Tupperwaren kotikokouksissa pääsääntöisesti on.

Sisäänrakennettu itsetuhojärjestelmä

Verkostomarkkinoinnissa on sisäänrakennettu itsetuhojärjestelmä, minkä vuoksi se ei voi toimia edes teoriassa alimpien tasojen myyjiä eli viimeisenä mukaan lähteneitä verkostomarkkinoijia kannattavalla tavalla.

1. Myyjiä on liikaa tuotteiden kysyntään nähden.
2. On matemaattisesti mahdotonta, että kaikki verkostomarkkinoijat voisivat rakentaa yhtä aikaa
   lyhyellä aikavälillä itselleen suuren myyjäorganisaation alalinjaansa.

Pääyhtiöt eivät rajoita millään tavalla myyjien määrää, joten on pelkkää sattumaa, jos myyjiä on sopiva määrä tuotteiden kysyntään nähden. Koska jokaista myyjää kannustetaan uusien myyjien värväämiseen ja verkoston rakentamiseen, johtaa se automaattisesti liian suuren myyjäarmeijan värväämiseen.

Palkkiojärjestelmä kannustaa värväämään eikä myymään tuotteita. Myyjien määrä ei voi kuitenkaan kasvaa loputtomiin, minkä seurauksena viimeisenä mukaan lähteneet menettävät sijoittamansa rahat ja ajan kannattamattomaan liiketoimintaan. Tuotteita ei voida myydä tarpeeksi, koska kysyntää on liian vähän myyjien määrään ja tarjontaan nähden. Suurta alalinjaa ei voida rakentaa eli uusia myyjiä ei voida värvätä enempää kuin alalle ja kyseiseen firmaan on tulossa uusia verkostoijia.

Kaikki verkostoijat eivät voi saada yhtä aikaa lyhyellä aikavälillä yli kahta edustajaa organisaatioonsa. Tästä syystä suurin osa saa vain 0 – 2 uutta edustajaa vuodessa alalinjaansa. Tämä on matemaattinen pakko eikä enempää voida keskimäärin systeemeihin pitkällä aikavälillä värvätä. Uusien verkostojen kasvu voi olla alussa paljon nopeampaa, mutta kasvu tyrehtyy ja pysähtyy kokonaan yhtiön vallattua oman markkinaosuutensa. Sen jälkeen lähes jokainen uusi edustaja menettää rahansa ja aikansa ylälinjan sekä pääyhtiön hyväksi. Vain yksi kymmenestätuhannesta alaa kokeilleesta edustajasta hankkii verkostomarkkinoinnilla pysyvän elannon tai merkittäviä lisätuloja.

Alimpien tasojen edustajat ovat pääosin tuomittuja menettämään rahansa ja aikansa pääyhtiön sekä ylätasojen tiimijohtajien hyväksi. Mahdollisuus tuottavaan liiketoimintaan on vain alle yhdellä prosentilla mukaan lähteneistä.

Suoramyynti ei kannata, koska myyjiä on liikaa ja kysyntää liian vähän

Myyjiä ja verkostojen rakentajia värvätään tarkoituksella liikaa eikä heidän määräänsä rajoiteta millään tavalla. Kun yhdellä yrityksellä on riittävästi myyjiä tuotteiden kysyntään nähden, niin mitä järkeä on värvätä siinä vaiheessa lisää myyjiä? Uusien myyjien värvääminen kannattaa ainoastaan pääyhtiötä ja ylätasojen edustajia, jotka hyötyvät jokaisesta uudesta aloitusmaksusta, ostetusta koulutuksesta ja myyjien lähinnä omaan käyttöön ostamista tuotteista. Yhtiöt eivät mainosta ideaansa siten, että uuden edustajan on tarkoitus olla myyntityykki ja hankkia elantonsa suoramyyjänä vaan siten, että muutama kanta-asiakas riittää runsaisiin tuloihin, kunhan vain saa värvättyä alalinjaansa paljon uusia jäseniä, jotka tekevät samoin.

Suurten palkkioiden ja kannattavan liiketoiminnan toive on aina alalinjan edustajien määrässä eikä omassa suoramyynnissä. Kenenkään ei ole tarkoitus myydä suuria määriä itse vaan värvätä suuri joukko ”myyjiä” alalinjaan, jotka myyvät kukin vähän ja siitä kertyy sitten ylälinjaan provisioina suuret voitot, jos alalinjassa on vain tarpeeksi edustajia. Edustajat eivät ole itse asiassa ”myyjiä” vaan ”kuluttajia”, jotka ostavat tuotteita itselleen ja perheelleen.

Palkkiojärjestelmät pitävät sisällään myyntikiintiön, mikä tulee täyttää, jotta edustaja säilyttää oikeuden alalinjasta nouseviin palkkioihin. Palkkiot siirtyvät ylälinjaan ensin pisteinä ja muuttuvat rahaksi portaittain, kun pisteitä on koossa noin 60 – 70 euron arvosta. Käytännössä nämä pienet palkkiot edellyttävät omaa kulutusta viidestä kymmeneen kertaa suuremmalla määrällä, jolloin palkkiot on syytä katsoa paljousalennukseksi eikä liiketoiminnan provisioiksi. Jokainen kuluttaja saa tämän paljousalennuksen, jos vain kuluttaa tietyllä summalla joka kuukausi. Käytännössä myyntikiintiö eli ostot omaan ja perheen käyttöön ovat noin 70 – 200 euroa kuukaudessa. Jos tämä myyntikiintiön nimellä kulkeva menoerä otettaisiin pois palkkioiden saamisen ehtona, tyrehtyisi kaupankäynti kokonaan.

Useimmat edustajat ostavat tuotteita vain sen vuoksi, että haluavat saada alalinjansa kasvamaan sekä säilyttää oikeuden sieltä nouseviin palkkioihin. Kun palkkioita ei ala tulla tarpeeksi eikä uusia edustajia liity verkostoon, lopettavat alatasojen edustajat vähitellen tuotteiden ostamisen ja passivoituvat. Heidän tilalleen värvätään sitten uusia edustajia, jotka häviävät rahaa samalla tavalla turhaan koulutukseen, kalliisiin tuotteisiin ja aloituspaketteihin. Kyse on nerokkaasta tavasta pukea laiton pyramidipeli laillisen kaupankäynnin vaatteisiin. Pyramidipelin peliraha sisältyy tuotteiden ja koulutuksen hintaan, ei välttämättä ylihintaisiin aloituspaketteihin, jolloin pyramidipeli on ilmeistä myös viranomaisille ja oikeuslaitokselle.

Kovin moni ei lähtisi mukaan liiketoimintaan, jos sitä mainostettaisiin myyjän ammattina. Nyt sitä markkinoidaan kuin hyvänä mahdollisuutena rikastua tekemättä paljon mitään sen eteen. Systeemi on käytännössä katsoen pyramidipeliä, missä menestymisen toivo on siinä, miten hyvin alalinja lähtee vetämään. Se ei ole yhden ylälinjan edustajan ponnistelujen ja osaamisen tulosta vaan kiinni tuurista ja alalinjan röyhkeydestä sekä heidän levittämiensä valheiden eli totuudenvastaisten markkinointiväittämien määrästä ja uskottavuudesta, henkilökohtaisesta maineesta ja ehdokkaiden tuntemasta luottamuksesta omaa sponsoriaan kohtaan. Systeemissä käytetään häikäilemättä hyväksi ihmissuhteita ja henkilökohtaista luottamusta, mikä joutuu koetukselle, kun idea paljastuu huijaukseksi ja moraalittomaksi pyramidipeliksi.

Viimeisenä mukaan lähtevillä verkostoijilla on äärettömän huonot mahdollisuudet rakentaa itselleen suuri alalinja. Heidän tulisi vallata markkinaosuutta saman yhtiön muilta tiimeiltä tai kilpailevilta yrityksiltä. Tämä onnistuu vain siten, että joka vuosi tappion kärsineiden edustajien tilalle värvättävistä uusista edustajista valtaosa tulee uuden edustajan alalinjaan muiden tiimien menettäessä siten markkinaosuuttaan. Temppu ei ole mahdoton toteuttaa, mutta erittäin vaikeata se on ja onnistuu ehkä vain yhdelle henkilölle sadastatuhannesta.

Alan puolustajat johtavat kuluttajia ja lukijoita harhaan, kun väittävät, ettei kaikkien tarvitse rakentaa itselleen alalinjaa eivätkä kaikki sitä edes yritä tehdä. Jokainen mukaan lähtenyt yrittää rakentaa itselleen alalinjaa ja toivoo saavansa sieltä ”passiivisia tuloja”. Jos verkoston rakentaja ei onnistu tässä tehtävässä, koska se on matemaattisesti mahdotonta ja systeemi on viallinen, niin se ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi aktiivinen verkoston rakentaja. Aktiivisuutta ei lasketa tuloksen mukaan vaan toimintaan käytetyn ajan ja panostuksen mukaan. Yhtiöt markkinoivat ideaa siten, ettei toimintaan tarvitse käyttää paljon aikaa. Jos edustajat noudattavat tätä neuvoa, niin heidät syyllistetään sen tähden, etteivät näe vaivaa ja uhraa omaa aikaansa verkoston rakentamiseen.

Alan puolustajat hämäävät ihmisiä väittämällä, että pelkällä suoramyynnillä voi tehdä voitollista tulosta ja saada lisänsioita. ”Menestyminen ja tulos on yksin itsestä kiinni!” he sanovat. ”Mitä enemmän toimintaan panostaa, sitä paremman tuloksen siitä saa” he väittävät. Tämä on valhe, sillä tulos ei ole kiinni pelkästään yksilön yrittämisestä tai sitoutumisesta. Se on sitä enemmän kiinni systeemin toimivuudesta, alan maineesta sekä kysynnän ja tarjonnan laista. Kukaan ei voi myydä tuotteita enempää kuin niillä on kysyntää eikä kukaan voi värvätä yhtiölle enempää edustajia kuin mitä heitä on tulossa.

Yhtiöt ja markkinointitiimit antavat totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa tietoa tuotteista. He väittävät tuotteita edullisemmiksi kuin vähittäiskaupan kautta ostettuna tai sitten he liioittelevat niiden terveysvaikutuksia. Tuotteet ovat todellisuudessa keskimäärin 15 – 20 prosenttia kalliimpia kuin muualta ostettuina tai sitten ne ovat turhia ylellisyystavaroita tai ihmerohtoja, jotka eivät vaikuta terveyteen väitetyllä tavalla. Tuotteiden suoramyynnillä ei voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa kuin pieni määrä myyjiä, koska tuotteilla ei ole riittävää kysyntää myyjien määrään ja tarjontaan nähden.

Laiton pyramidipeliin käytetty raha sisältyy tuotteiden hintoihin

Tuotteet täytyy myydä keskimäärin kalliimmalla hinnalla kuin vähittäiskaupassa, koska palkkioita pitää maksaa niin monelle eri tasolle myyjäorganisaatiossa ja pyramidipelin peliraha sisältyy tuotteiden hintaan. Kun peliraha sisällytetään tuotteiden ja niiden ohella myytävien markkinointimateriaalien sekä koulutuksen hintaan, vältytään syytteiltä ja epäilyiltä koskien laitonta pyramidipeliä. Siitä alalla kuitenkin on yleensä kysymys.

Amway, joka on Alticor -yhtiön tytäryhtiö ja toimii Pohjois-Amerikassa nimellä Quixtar, on tyypillinen laittoman pyramidin tavoin toimiva yritys, vaikka sillä on yleisön silmissä kunniallisen liiketoiminnan maine. Lait ja asetukset ovat yksinkertaisesti puutteelliset ja riittämättömät pysäyttämään Amwayn kaltaisen yrityksen toimintaa. Niin kauan kuin Amway saa toimia tietyssä maassa perinteisen systeeminsä mukaan, ei verkostomarkkinointia voida estää laillisin keinoin toimimasta. Tästä syystä kritiikin tulisi keskittyä kaikkein eniten siihen, että Amwayn toiminta saataisiin todistetuksi laittomaksi pyramidipeliksi. Muiden yhtiöiden arvosteleminen ja sitä kautta tulosten saaminen on vähän kuin heittelisi panssarivaunua pikkukivillä. Törkeiden rahankeräysten saamat tuomiot eivät pysäytä kaikkein vahingollisimpien verkostojättien toimintaa, joita ovat mm. Amway, Herbalife, Tahitian Noni International ja GNLD (Golden Products jälleenmyyjien verkosto).

Myyjien ja verkostoijien syyllistäminen

Pääyhtiöt ja markkinointitiimien johtajat eivät tunnusta koskaan sitä, että heidän systeeminsä olisi viallinen tai suunniteltu tuottamaan enemmän häviäjiä kuin voittajia liiketoiminnassa. Jos he tekisivät sen, merkitsisi se liiketoiminnan loppumista heidän osaltaan. Kukaan ei liittyisi järjestelmiin, jos saisi totuudenmukaista tietoa siitä, miten huono mahdollisuus alalla on tienata edes omansa takaisin tai saada pientä korvausta tekemästään työstä.

Yhtiöiden ja markkinointitiimien tarkoitus on välttyä vastuulta. He hallitsevat edustajia tehokkaan aivopesun ja mielen hallintaan tähtäävän motivoivan markkinoinnin avulla. Kun rahansa ja aikansa tappioina hävinneet edustajat eivät näe systeemin viallisuutta, syyllistävät he oppimallaan tavalla itsensä ja poistuvat kuvioista vähin äänin ja häpeää tuntien, kun eivät saaneet ”vuorenvarmaa” järjestelmää toimimaan.

Kaikki eivät voi rakentaa yhtä aikaa isoa alalinjaa

Verkoston rakentajien ja myyjien määrä ei voi kasvaa eksponentiaalissti. Jokainen firma saa vallattua itselleen tietyn osuuden markkinoista, mikä tarkoittaa

1. myyjien ja verkostojen rakentajien määrää
2. tuotteiden myyntiä.

Tuotteet ovat samoja, mitä myydään perinteisten suoramyyntiyhtiöiden, kilpailevien verkostomarkkinointiyritysten ja vähittäiskaupan kautta. Verkostomarkkinoinnilla on vain pieni osuus
kaikesta kaupankäynnistä eikä se voi kasvaa loputtomiin. Yhtiöt kilpailevat keskenään rajallisista markkinoista ja saman yhtiön eri tiimit kilpailevat lisäksi keskenään. Jokainen yksittäinen verkostomarkkinoija kilpailee saman tiimin ja yhtiön muita verkostomarkkinoijia vastaan, jotka eivät ole suoraan omassa alalinjassa. Yhtiö ja tiimin johto on onnistunut johtamaan edustajia ovelasti harhaan, kun nämä tekevät yhteistyötä kilpailijoidensa kanssa.

Jos kaikki verkostomarkkinoijat voisivat saada YHTÄ AIKAA alalinjaansa esimerkiksi 20 uutta edustajaa VUODESSA, mikä riittäisi siihen, että osa sijoitetuista rahoista ja kuluista saataisiin takaisin, täytyisi verkoston jäsenien määrä kasvaa seuraavalla tavalla:

Vuosi	Alimmat tasot	Kaikki
2005	1 000	2 000
2006	20 000	22 000
2007	400 000	422 000
2008	8 000 000	8 422 000
2009	160 000 000	168 422 000

Tässä kuvattu kasvu on mahdoton toteutua käytännössä, mutta se olisi välttämätön edellytys sille, että jokainen uusi edustaja voisi yhtä aikaa rikastua ja toteuttaa unelmansa, mitä verkostomarkkinoinnissa mainostetaan. Käytännössä verkostot kasvavat markkinaosuuden saavuttamisen jälkeen siten, että myyjien määrä pysyy suurin piirtein samana pitkällä aikavälillä ja tietyllä maantieteellisellä alueella tai sitten se vaihtelee sykleittäin, nousukausien ja laskukausien mukaan. Koska värväämistä ei lopeteta missään vaiheessa eikä edes hidasteta, tarkoittaa se sitä, että alimmilta tasoilta tippuu koko ajan pois yhtä monta tai lähes yhtä monta myyjää ja verkoston rakentajaa kuin uusia liittyy systeemiin. Ellei näin tapahtuisi, olisi verkoston kasvu yllä kuvatun näköinen.

Monet verkostoijat tajuavat tarpeeksi kauan alaa tahkottuaan ja vastustusta sekä kritiikkiä kohdatessaan, ettei systeemi toimi niin kuin sanotaan. Silti monet uskovat, että juuri he onnistuvat rakentamaan suuren alalinjan ja rikastumaan unelmiensa mukaan, vaikka suurin osa ei sitä pysty edes teoriassa toteuttamaan. Vaaditaan todella suurta ja sokeaa uskoa, että näin ajatellaan ja sen mukaan toimitaan eli sijoitetaan yhä enemmän rahaa ja aikaa systeemiin, joka ei voi kannattaa edes teoriassa kuin murto-osaa edustajista.

Alle yksi kymmenestätuhannesta saa päätoimisen runsaan toimeentulon alalta ja vielä harvempi toteuttaa unelmansa eli rikastuu. Mikä saa jäsenet uskomaan, että juuri heistä voisi tulla se rikas ja menestynyt verkostoija? Ovatko nämä unelmoijat laskeneet menestyksen hintaa ihmissuhteissa, jotka tuhoutuvat kaupallistamisen myötä?

Tie huijatusta huijariksi on joidenkin ihmisten kohdalla lyhyt. Mikäli joku myy tätä viallista liikeideaa toisille ””hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen”, syyllistyy hän harhaanjohtavaan ja totuudenvastaiseen markkinointiin. Mahdollisuus lisäansioihin on pieni — parhaimmissakin yhtiöissä noin viiden prosentin luokkaa — ja taloudellisen riippumattomuuden saavuttaa vain yksi kymmenistä- tai sadoistatuhansista. Hekään eivät ole vetäytyneet pois liike-elämästä vaan osallistuvat jatkuvasti yhtiön tilaisuuksiin ja koulutuksiin puhujina sekä motivoijina. Työ ei lopu, sillä lopettavien häviäjien tilalle täytyy värvätä jatkuvasti saman verran tai mieluummin vähän enemmän uusia häviäjiä tilalle, jotta oma organisaatio ei romahda. Firman eniten tienaava edustaja voi menettää koko markkinaosuutensa muutamassa vuodessa saman yhtiön kilpailevalle tiimille tai toiselle yhtiölle. Taloudellinen riippumattomuus ja unelma varhaisista eläkepäivistä on enemmän satua kuin totta.

Kun yhtiö on vallannut oman markkinaosuutensa, ei sen myyjien ja verkostojen rakentajien kokonaismäärä voi enää sanottavasti kasvaa. Silti värvääminen jatkuu ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaikilla olisi edelleen yhtä hyvä mahdollisuus taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen tai lisäansioihin. Totuus on se, että verkostoissa häviää pitkällä aikavälillä rahaa yli 99 prosenttia kaikista edustajista. Häviäjät lopettavat parin vuoden sisällä, kun huomaavat toiminnan moraalittomuuden, lain vastaisen markkinointitavan ja kannattamattomuuden. Rahaa menee jatkuvasti enemmän kuin sitä tulee, mikä on täysin suunniteltua pääyhtiön ja markkinointitiimin johdon toimesta. He tietävät, että järjestelmän täytyy tuottaa suurempi osa häviäjiä kuin voittajia, mutta eivät sano tätä asiaa julkisuudessa.

Verkostot voivat jatkaa toimintaansa loputtomiin ilman, että pyramidi romahtaa kokonaan. Yksittäisiä tiimejä ja verkoston linjoja romahtaa, kun jokin toinen saman yhtiön tai kilpailevan yrityksen tiimi valtaa siltä markkinaosuuttaan. Yhtiöiden edustajien kokonaismäärä vaihtelee vuosikymmenten aikana tietyllä maantieteellisellä alueella ja verkosto pysyy koossa sykleittäin. Yhtiöllä on voinut olla vuonna 1995 esimerkiksi viisituhatta myyjää, vuonna 2000 vain kaksisataa myyjää ja vuonna 2005 taas viisituhatta myyjää. Pyramidi lopetti kasvunsa omaan mahdottomuuteensa, koska alatasoilta alkoi erota enemmän myyjiä ja verkoston rakentajia kuin uusia saatiin mukaan systeemiin. Tätä seurasi hiljainen suvantovaihe, mikä päättyi uuteen nousukauteen agressiivisen markkinoinnin ja värväämisen johdosta. Esimerkiksi GNLD yhtiön Golden Products tuotteita myyvä verkosto on huhujen mukaan uudelleen nousussa koettuaan kukoistuskauden 1990-luvun puolivälissä. (GNLD = Golden Neo-Life Diamite) Se on pysynyt nipin napin hengissä ja elää nyt syklinsä nousukautta. Samalla tavalla käy jokaisen verkoston, joka kasvaa liian suureksi agressiivisen markkinointitavan ja värväyksen johdosta.

Ulkomaille laajentaminen

Mitä järkeä on jatkaa värväämistä, kun yhtiö on saanut tietyllä maantieteellisellä alueella kuten Suomessa oman markkinaosuutensa? Jos yhtiö ei laajenna toimintaansa ulkomaille, ovat uudet edustajat tuomitut häviämään rahansa ja työpanoksensa verkostoon. Tällainen yritys on vuonna 2006 Suomessa toimiva S2E Finland Oy, joka toimi aiemmin nimellä Move Networks Oy. Se on saavuttanut liki pitäen sen määrän edustajia, mitä Suomen oloissa voi kerralla toimia. Miksi yhtiö ei lopeta uusien edustajien värväämistä, kun markkinaosuus on vallattu?

Suomessa voi toimia yhtä aikaa vain tietty määrä edustajia koko alalla ja yhden yhtiön edustajana. Tähän asti suurin verkosto eli ACN sai noin 10.000 edustajaa riveihinsä. Sitä seurasi nopea verkoston romahtaminen ja toiminnan loppuminen Suomessa. Sama on odotettavissa kaikille järjestelmille, jotka paisuvat nopeasti liian suuriksi ja valtava määrä ihmisiä menettää kerralla rahansa ja työpanoksensa alimmilla tasoilla yhtä aikaa. Huonot uutiset leviävät nopeasti ja pian jokainen suomalainen on kuullut jotakin kyseisen firman huijauksista.

S2E Finland Oy ja sen markkinointiyhteisö Move Member´s Club (MMC) markkinoi ideaansa voimakkaasti siten, että se laajentaa toimintaansa Suomen rajojen ulkopuolelle, jolloin jokaisella edustajalla on edelleen hyvät mahdollisuudet saada voittoa rakentamalla itselleen tuottava alalinja. Onko näin?

Mitä hyötyä alimpien tasojen edustajille on ulkomaille laajentamisesta? Onko jokaisella edustajalla tuttavia ulkomailla, niin että he voivat laajentaa verkostonsa sinne? Pääyhtiö aloittaa käytännössä toimintansa siten, että hankkii ulkomailla kuten Ruotsissa toimivalle tiimille johtajat kohdemaassa. He toimivat suoraan yrityksen omistajien alapuolella yhtiön organisaatiossa. Ruotsin tiimijohtajat saavat aloittaa ennakkomarkkinoinnin ennen virallista avaamista. He ovat alalla toimivia värväyksen ammattilaisia. Verkostoon värvätään suuri määrä ammattivärvääjiä ja heille uskollisia alempien tasojen toimijoita ennen kuin Suomessa toimiva alalinja saa edes mahdollisuuden laajentaa uuteen maahan. Kun markkinat avautuvat, on verkoston laajentaminen ulkomaille lähes mahdotonta useimmille suomalaisista. Puheet ulkomaiden markkinoiden tuomasta lisäedusta ovat turhien toiveiden ja unelmien ruokkimista.

Uudessa maassa on jo valmiina voimakas kilpailutilanne. S2E Finland Oy:n kaltaisen firman täytyy vallata markkinaosuus muilta verkostomarkkinointiyrityksiltä ja perinteisiltä yhtiöiltä, jotka myyvät samoja tuotteita sekä palveluita. Markkinaosuuden valtaaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Ellei toimintaa ole suunniteltu ja valmisteltu huolella, ei toiminnan laajentaminen uuteen maahan pääse alkua pitemmälle. Vaikka toiminta saataisiin käyntiin ja se jatkuisi pysyvästi uudella alueella, täyttyvät senkin markkinat nopeasti. Suomessa toimivista myyntiedustajista valtaosa jää ilman alalinjaa ulkomailla ja kotimaiden markkinoiden ollessa täynnä, ei rikastumisesta ole toivoakaan ja jäljelle jäävät pelkät haaveet rahojen loppuessa kannattamottamaan liiketoimintaan. Tämän lisäksi toiminta vahingoittaa ihmissuhteita ja aiheuttaa kärsimystä monin eri tavoin verkostoijan lähipiirissä.

Moven organisaatio on erityisen paha ja vahingollinen sen vuoksi, että yrityksen kohderyhmänä ovat erityisesti nuoret opiskelijat ja työttömät, jotka joutuvat rahoittamaan toiminnan lainarahoituksella. Tästä aiheutuu lisäkuluja ja lisää tuskaa mukaan lähteneille. Edustajien hätä ja pelko purkautuu joskus väkivaltaisuutena sekä sopimattomana käytöksenä, kun he eivät suostu hyväksymään sitä ajatusta, että heitä on huijattu ja huijaus on levitetty heille ystävien välityksellä, henkilökohtaiseen luottamukseen perustuen. Luottamus kohdistuu lopulta väärään kohteeseen, kun se siirtyy linjassa ylöspäin ulottuen aina pääyhtiöön ja tiimin korkeimpaan johtoon asti. Alimpien tasojen edustajat eivät voi tietää, ovatko yhtiön omistajat ja tiimien johtajat luotettavia vai eivät.

Ei kannattaisi uskoa sokeasti kaikkia väitteitä vaan kannattaisi tutkia tarkoin, mitä eri tiedostusvälineet ja muut lähteet kertovat omasta liiketoiminnasta sekä sen taustayhtiöistä. Tietoa on saatavilla, jos vain intoa tutkimukseen riittää. Googlen haulla löytyy kattava tietopaketti hakusanoilla ”verkostomarkkinointi”, ”S2E Finland Oy” ja ”Move Networks Oy”.

Petteri Haipola, 19.09.2006

Sivun alkuun

07.07.2006 Kirjoittanut Petteri Haipola

Haluatko pettää parhaita ystäviäsi?

Verkostomarkkinointi on huijausta, jota levitetään tietämättömien uhrien kautta heidän lähipiiriinsä. Värväyksen kohteeksi kelpaa kuka tahansa, mutta se alkaa aina lähipiiristä eli omaisista ja tuttavista. Kun näiden joukosta ei saada tarpeeksi monta mukaan systeemiin, kaivetaan osoitetiedoista esiin vanhoja tuttavuuksia ja tutun tuttuja, joita pyydetään mukaan tähän ”elämäsi mahdollisuuteen”. Usko systeemiin on luja, kunnes tosiasiat saavat ihmisen lopettamaan eli se, että rahaa menee jatkuvasti enemmän kuin tulee.

Kolmenlaisia verkostomarkkinoijia

Verkostomarkkinoijia on kolmea lajia:

1) Verkostouskovat
– He ovat herkkäuskoisia ja aivopestyjä uhreja.

2) Parantajat
– He ovat huomanneet verkostossa vikoja, joita yrittävät parantaa, koska heillä on korkea moraali eivätkä he voi jatkaa petoksen ja huijauksen levittämistä, mutta eivät ymmärrä sitä, että ”vika on järjestelmässä” eikä sitä voida korjata.

3) Keksijät
– He ovat tiimien korkeinta johtoa kaukana ylälinjassa ja pääyhtiöiden omistajia, jotka keksivät aina uusia viritelmiä kaatuneiden tilalle. He tietävät, mitä he tekevät eli he ovat ammatiltaan huijareita ja ihmisten hyväksikäyttäjiä.

Miten verkostomarkkinoijat suhtautuvat lopulta systeemiin?

Kun uhri on liitetty verkostoon sen vuoksi, että on luottanut hänet sponsoroineeseen tuttavaan tai sukulaiseen, niin hänellä menee muutamasta päivästä kahteen vuoteen aikaa ennen kuin tajuaa, ettei systeemi toimi. Osa ei ymmärrä koskaan sitä, että vika on järjestelmässä ja heitä on huijattu. He uskovat aivopesun propagandan, jonka perusteella he ovat itse syypäitä epäonnistumiseen, mutta järjestelmässä ei ole mitään vikaa. Toiset näkevät lopulta huijauksen ja lähtevät vähin äänin häpeää tuntien pois, koska ovat levittäneet rikollista toimintaa. (harhaanjohtava totuudenvastainen markkinointi ja laiton rahankeräys eli pyramidipeli) Kolmannet näkevät, mistä on kysymys, mutta jatkavat häikäilemättömiä ja röyhkeitä värväyskeinoja hyväksi käyttäen etenemistään hierarkiassa, missä eteneminen riippuu alalinjan edustajien lukumäärästä.

System failure eli vika on järjestelmässä

Verkostomarkkinoinnissa on sisäänrakennettu virhe ja ansa, minkä vuoksi se ei voi toimia edes teoriassa kaikkia jälleenmyyjiä hyödyttävällä tavalla. Kuvaan sitä lyhyesti näin:

1) Myyjiä on jatkuvasti liikaa, jotta suoramyynnin avulla voisi saada hyvän tuloksen ja voittoa. Kysyntää tuotteille ja asiakkaita on liian vähän myyjien määrään verrattuna. On vain vähän ihmisiä, jotka ovat halukkaita ostamaan verkostomarkkinoinnin kautta myytäviä tuotteita, jotka ovat pääsääntöisesti joko täysin turhia humpuukituotteita tai sitten ylihintaisia ylellisyystavaroita, mitä tavalliset ihmiset eivät tarvitse.

2) On matemaattisesti mahdotonta, että kaikki edustajat voivat kasvattaa yhtä aikaa ja nopeasti suuren alalinjan värväämällä uusia edustajia. Verkosto ei voi kasvaa vuodesta toiseen eksponentaalisesti esimerkiksi näin: (jokainen uusi tai alimmilla tasoilla oleva edustaja saa 20 uutta edustajaa alalinjaansa vuoden aikana)
– vuosi 2006: 2 000 edustajaa, joista 1 000 alimmilla tasoilla
– vuosi 2007: 22 000 edustajaa, joista 20 000 alimmilla tasoilla
– vuosi 2008: 422 000 edustajaa, joista 400 000 alimmilla tasoilla
– vuosi 2009: 8 422 000 edustajaa, joista 8 000 000 alimmilla tasoilla

Huomaat tästä, ettei verkoston määrä voi kasvaa tässä kuvatulla tavalla. Koska joka vuosi värvätään kuitenkin yhtä paljon tai enemmän uusia edustajia kuin aiempina vuosina, mutta edustajien kokonaismäärä ei paljoakaan kasva, täytyy järjestelmästä erota yhtä paljon edustajia kuin uusia liittyy. Todellisuudessa verkostoissa häviää rahaa ja työpanoksen ylälinjan sekä pääyhtiön hyväksi noin 99 prosenttia edustajista reaaliajassa, minkä vuoksi he lopettavat kannattamattoman liiketoiminnan viimeistään kahden vuoden kuluttua aloittamisestaan. Suuri osa lopettaa jo muutaman päivän tai viikon jälkeen, kun huomaa, että heitä on huijattu tai ettei värvääminen ja tuotteiden myynti olekaan niin helppoa kuin värväystilaisuuksissa annettiin ymmärtää. Suuret unelmat vaihtuvat nopeasti suureen pettymykseen ja häviäminen aiheuttaa paljon mielipahaa, etenkin, kun oma tuttava tai sukulainen on värvännyt uhrit verkostoon eikä yleensä edes tunnusta levittäneensä huijausta.

Nämä kaksi sisäänrakennettua virhettä pitävät huolen siitä, että kaikki myyjät eivät voi menestyä yhtä aikaa. Menestyminen on tutkimusten mukaan mahdollista vain yhdelle tuhannesta, kun turhat ylihintaiset tuoteostot ja kaikki toiminnan kulut huomioidaan kuluiksi. Huijaus on tarkoin suunniteltua ja lähentelee tiedettä aivopesun sekä harhaanjohtamisen ammattimaisuuden vuoksi, mitä on kehitetty noin 50 vuotta. (esim. Amway vuodesta 1959)

Keskinäinen kilpailu

Eksponentiaalinen loputon kasvu ei ole mahdollista vaan verkoston edustajien määrä jää lopulta tietylle tasolle, minkä jälkeen vaihtelua tapahtuu ainoastaan eri tiimien koossa. Toisin sanoen saman yhtiön eri tiimit kilpailevat keskenään toisiaan vastaan markkinaosuudesta. Jos joku tiimi kasvaa huomattavasti, on se ensi sijassa pois toiselta saman firman tiimiltä eikä verkoston ulkopuolisilta kilpailijoilta. Näin jopa suuren tiimin johtaja voi tipahtaa lopulta pois kilpailusta, kun muut tiimit valtaavat hänen markkinaosuutensa ja hänen tiiminsä kuihtuu olemattomiin: pyramidi romahtaa perustuksesta alkaen.

Jokainen edustaja, joka ei ole suoraan omassa alalinjassa, on kilpailija. Verkostomarkkinointi on ovela systeemi, koska siinä on saatu kilpailijat toimimaan keskenään sulassa sovussa ja edistämään liiketoimintaa. Käytännössä eteen tulee usein riitoja sen suhteen, kenen alalinjaan uusi jäsen on liitettävä, kun useampi edustaja on osallistunut hänen värväämiseensä. Joissakin tiimeissä on sääntönä se, että joka on ensiksi ehdottanut tätä loistavaa ideaa ehdokkaalle, saa hänet alalinjaansa. Tämä on kuitenkin epäoikeudenmukaista siinä tapauksessa, että joku muu on käyttänyt enemmän aikaa ja rahaa hänen värväämiseensä, mutta on eri linjassa sen toisen kanssa.

Markkinoiden rajallisuus ja kyllästymispiste

Markkinat ovat rajallisia jokaisella maantieteellisellä alueella. Tästä johtuen yhtiöt joutuvat levittämään verkostojaan uusille maantieteellisille alueille voidakseen jatkaa toimintaansa. Jokaisella alueella tulee lopulta vastaan kysynnän ja tarjonnan määräämä kyllästymispiste, minkä yli verkosto ei voi kasvaa. Tietylle alueelle voidaan myydä vain tietty määrä tuotteita ja värvätä vain tietty määrä edustajia. Kaikista ihmisistä ei tule verkostomarkkinoijia ja vaikka tulisi, niin silti sama prosentuaalinen osuus häviäisi rahaa ja menettäisi työpanoksen ylälinjan hyväksi. Vain yksi tuhannesta voittaa sijoittamansa rahan takaisin ja saa korvausta tekemästään työstä. Muut maksavat siitä hyvästä, että saavat myydä yhtiön tuotteita ja levittää verkostomarkkinoinnin liikeideaa, mikä on kulttiin verrattavan väärän ilosanoman vertainen petos.

Toinen keino jatkaa huijausta vuosikymmenestä toiseen samalla maantieteellisellä alueella on kehittää uusia tuotantolinjoja eli laajentaa tuotevalikoimaa. Näin saadaan samaan verkostoon enemmän ihmisiä ja häviäjien uusiminen vuodesta toiseen uusilla häviäjillä tulee helpommaksi. Näin systeemi ei koskaan kaadu ja pyramidi romahda kokonaan. Vain yksittäisiä tiimejä kaatuu ja vain suurimmat tiimit pysyvät vuosikymmenestä toiseen saavutetun markkina-aseman säilyttäen.

Suuri vaihtuvuus

Yhtä ammattimaista huijaria kohden tulee petetyksi kymmeniä tuhansia uhreja, jotka häviävät rahaa ja työpanoksen verkostoon. Tämä on mahdollista siten, että huijarit jatkavat tiimin johdossa vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen, mutta tappion kärsivä alalinja vaihtuu uusiin häviäjiin keskimäärin kahdessa vuodessa kokonaan. Noin 99 prosenttia myyjistä ja samalla myös asiakkaista vaihtuu kahden vuoden välein. Jos ehdokkaat tietäisivät tämän tosiasian, eivät he lähtisi mukaan toimintaan. Hetkellinen sokeus ja ahneus saavat heidät liittymään verkostoon sekä tietysti luottamus heidät värvännyttä sponsoria kohtaan, joka on lähisukulainen tai tuttava.

Vaikutus ihmissuhteisiin

Verkostomarkkinointi vahingoittaa ihmissuhteita, kun huijaus paljastuu mukaan lähteneille. Monet tietävät jo kokemuksesta ja tutkimisen tuloksena, että kyse on huijauksesta eivätkä lähden sen vuoksi mukaan toimintaan. Heidän tuttavansa, joka ei tiedä, että häntä ja hänen mainettaan käytetään hyväksi huijauksen levittämiseen, joutuu ristiriitaan ystäviensä ja sukulaistensa kanssa, kun nämä ”eivät ymmärrä” tätä ”loistavaa mahdollisuutta” saada helposti lisäansioita ja saavuttaa taloudellinen riippumattomuus tekemättä lopulta mitään sen eteen. Verkostomarkkinoinnin unelma on täys työttömyys eli jokainen verkostomarkkinoija lopettaa työn teon ja rikastuu, kun rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Todellisuudessa raha on aina pois alalinjalta ja heidän sukulaisiltaan sekä tuttaviltaan, jotka muodostavat lähes koko asiakaskunnan verkoston ulkopuolisten asiakkaiden puuttuessa lähes kokonaan.

Verkostosta irtautuminen

Kaikki eivät voi olla yhtä aikaa rikastuvia ja menestyviä verkostomarkkinoijia. Lopulta suurin osa tajuaa tämän tosiasian, mutta uskoo silti toiveikkaasti, että ”juuri minä voin menestyä”. Tämä on aivopesun ja kultin hengen tulosta, mistä irtautuminen vaatii yleensä paljon aikaa ja kivuliaan prosessin läpikäymisen, jonka aikana väärät istutukset revitään vähän kerrassan juurineen irti sydämen maaperästä. Tappiota kärsivä edustaja rohkenee lopultakin ajatella omilla aivoillaan ja kyseenalaistaa ylälinjasta tulevan valheellisen informaation. Totuus ja rehellisyys voittavat lopulta, niin että osa uhreista vapautuu täysin syyllisyydestä ja tajuaa tulleensa huijatuksi. He poistuvat verkostosta vähin äänin, koska pelkäävät syytteitä ja rikolliseksi leimautumista tai tiimissä toimivien läheisten puolesta, että heidät tuomitaan. Tästä syystä kanteita ei yleensä nosteta eikä tavallisella edustajalla ole rahaa tai voimavaroja käydä oikeustaisteluun pääyhtiötä vastaan. Näin firmat selviävät vähillä syytöksillä, mikä ei kuitenkaan todista sitä, että ne toimisivat olemassaolevia lakeja tai korkeaa moraalia noudattaen.

Osa uhreista ei valitettavasti tajua koskaan tulleensa petetyiksi. He uskovat systeemiin sokeasti lopun ikäänsä ja tuntevat häpeää, kun eivät onnistuneet toteuttamaan unelmaansa lapsellisen helpon valmiin järjestelmän avulla. Jotkut edustajat jatkavat pienimuotoista tuotteiden jälleenmyyntiä ja suosittelua vuosikymmeniä toivoen salaa sydämessään, että he saisivat joskus itselleen vetävän alalinjan, mikä tekisi heistä rikkaita. Sitä odotellessa he myyvät tuotteita puoliväkisin ja omakustannushintaan sukulaisille sekä tuttaville, jotka eivät ole kovin ilahtuneita verkostomarkkinointiin hurahtaneen lähimmäisensä tungettelevista vierailuista.

Mitä voit tehdä?

Jos tunnet verkostomarkkinointia harjoittavia ihmisiä tai olet itse mukana toiminnassa, niin ohjaa heidät lukemaan tämä lyhyt tiedote verkostomarkkinoinnista. Googlen haulla löydät paljon asiallista ja hyvää luettavaa lisää, mikä voi auttaa sinua ja läheisiäsi säästämään rahaa, aikaa sekä varjelemaan ihmissuhteita. Laita hakusanaksi ”verkostomarkkinointi” ja lue Teemu Mäntysen pyramidisivuja, Mursiksen verkostomarkkinointiblogia tai allekirjoittaneen tietopakettia koskien verkostomarkkinointia, niin voit neuvoa muitakin ja tehdä oikeaan tietoon sekä alan tutkimukseen perustuvan hyvän päätöksen varoittaa läheisiäsi verkostomarkkinoinnista monin eri tavoin antamatta sen kuitenkaan pilata omaa elämääsi. Onneksi elämässä on myös aitoja hyviä asioita kuten ystävyys, rakkaus ja lähimmäisestä huolen pitäminen, niin että saamme olla enimmäkseen vapaat huijausyrityksiltä.

Petteri Haipola 07.07.2006

Sivun alkuun