tammi-helmikuu 2006 Kirjoittanut Petteri Haipola

Jos perustan verkkokaupan, on myynti alussa esim. tuhat euroa yhdestä aloituspaketista, mutta kun olen myynyt 100 aloituspakettia, on myynti jo 100,000 euroa eli kasvua on 100 %: valtava bisnes siis ja valtavat kasvuluvut. Tällaisilla perusteluilla alan firmat todistavat valtavaa kasvuaan. Kengänkiillottajan kasvuluvut ovat yhtä suuret, kun hän aloittaa toiminnan yhdestä asiakkaasta sataan asiakkaaseen, mutta ei hän kuvittele tienaavansa miljoonia värväämällä uusia kengänkiillottajia verkostoon. Alalle on tyypillistä typerä usko: ”jos vain uskot tarpeeksi, niin tienaat miljoonia!” Kumma, ettei kukaan usko tarpeeksi, sillä Suomessa ei ole ensimmäistäkään alalla miljoonia euroja tienannutta jälleenmyyjää. Jos miljonääriksi tuleminen olisi uskosta kiinni, niin kaikkihan olisivat miljonäärejä: sen kun vain uskoisi niin rahaa alkaisi tulla ikkuinoista ja ovista enemmän kuin ehtii laskea.

Verkostomarkkinointi on teollisuuden ala, joka ei kasva paljon ollenkaan länsimaissa, kun myyjien määrää tarkkaillaan tietyllä maantieteellisellä alueella. Ainoa kasvu tulee siitä, että yhtiöt laajentavat toimintansa kolmansiin maihin ja entisiin kommunistimaihin, missä toimintaa ei ole aiemmin ollut. Yksittäinen firma voi laajentaa toimintaansa uusille maantieteellisille alueille, kunnes sielläkin tulee rajat vastaan eikä myyjien kokonaismäärä voi enää kasvaa. Yksi keino pitää toiminta hengissä on laajentaa tuotevalikoimaa eli ottaa uusia tuoteryhmiä myyntiin. Siten saadaan uusia myyjiä ja he tuovat oman perheensä sekä sukulaiset asiakkaiksi verkostoon. Näin systeemi voi jatkua vuosikymmeniä eikä koko verkosto romahda. (GNLD vuodesta 1958, Amway vuodesta 1959)

Myyjien määrä kasvaa vain sen verran yhdellä alueella kuin aloittavien ja lopettavien myyjien välinen erotus on. Lopulta tässäkin kasvussa tullaan rajalle, minkä jälkeen kasvua voi olla vain sen verran kuin ihmisten määrä kasvaa ja uusia sukupolvia nousee. Se ei riitä alatasoilla olevia myyjiä ajatellen voiton saamiseksi. Jos verkostossa on alimmalla tasolla vaikka tuhat myyjää kokonaan ilman alalinjaa ja he tarvitsevat voiton saamiseksi 20 myyjää omaan alalinjaansa, pitäisi myyjien määrä kasvaa 20.000 myyjällä lyhyessä ajassa, mikä on mahdotonta. Vaikka joku verkosto kasvaisikin niin paljon ja niin nopeasti, olisi alimmilla tasoilla sen jälkeen moninverroin enemmän niitä, joilla ei ole tuottavaa alalinjaa. Häviäjien ja voittajien välinen suhdeluku ei muutu, vaikka verkostossa olisi miten paljon tahansa ihmisiä. Kasvun pitäisi jatkua loputtomiin, jotta kaikki voisivat voittaa: se on tietysti mahdotonta.

Verkostomarkkinoijien määrä on kasvanut DSA:n tilastojen mukaan USA:ssa 2.7-kertaiseksi vuosina 1991 – 2004. Kasvua olisi pitänyt olla moninverroin enemmän, jos kukaan ei olisi lopettanut toimintaa. Tilastoista voidaan nähdä sama, mikä voidaan päätellä: 99 % myyjistä lopettaa toiminnan muutaman vuoden aikana. Suurin osa lopettaa sen jo muutaman kuukauden turhan tahkoamisen jälkeen, osa jaksaa yrittää muutaman vuoden.

Toiminnan jatkuvuus perustuu myyjäverkoston vaihtumiseen. Tappion kärsineiden tilalle värvätään uusia häviäjiä vähintään yhtä paljon kuin toiminnan lopettaa. Esimerkiksi Amwayn myyjistä lopetti vuosina 2002 – 2004 noin puolet joka vuosi. Uusista myyjistä uusi sopimuksen vain 33 % yhden vuoden yrittämisen jälkeen eli lopettaneita oli 67 % jo vuodessa. Jos vuonna 2002 liittyi 1000 edustajaa, erosi heistä 670 yhden vuoden yrittämisen jälkeen. Lopuista erosi esimerkiksi 300 henkeä toisen vuoden aikana, jolloin jäljelle jäi vain 30 henkeä eli 3 % tuhannesta jatkoi kauemmin kuin kaksi vuotta. Näistäkään kaikki eivät saaneet voittoa vaan osa jatkoi tappioista huolimatta. Usko on luja idean ylivoimaisuuteen, kun ihminen joutuu jatkuvan ja tehokkaan aivopesun kohteeksi. Silloin tosiasiat menettävät merkityksensä. Vaikka rahaa menee jatkuvasti enemmän kuin sitä tulee, jaksetaan silti yrittää vuodesta toiseen ja jatkaa unelman metsästämistä. Unelma on se, ettei lopulta tarvitse tehdä lainkaan töitä ja voi elää loisteliasta elämää kerrannaistulojen ja passiivisten tulojen varassa, mitä tulee loputtomiin suuren alalinjan jatkuvasti liikevaihdosta.

Moni on kokenut pettymyksen vielä senkin jälkeen, kun on saanut itselleen satojen henkien alalinjan: se on romahtanut pyramidin perustuksesta alkaen. Kun yhdessä organisaatiossa ei onnistuta värväämään yhtä monta uutta myyjää kuin lopettavia on, niin pyramidi romahtaa ja ylälinjakin joutuu työttömäksi.

Yhdessä maassa voi olla alalla töissä kerrallaan vain 0,3 – 3,5 prosenttia väestöstä. Suomessa heitä on ehkä noin 25.000 – 50.000 henkeä eli noin 0.5 – 1 prosentin verran koko veästöstä. Negatiivinen informaatiotulva ja kokemukset tappioista pitävät huolen siitä, ettei enempää voida huijata yhdellä kertaa. Suomessa kaupungit ja ystäväpiirit ovat pieniä, joten sekin rajoittaa idean leviämistä.

Utahin osavaltiossa on eniten verkostomarkkinoijia yhdellä maantieteellisellä alueella, noin 4 – 5 prosenttia. USA:ssa heitä on 1 – 3.5 prosenttia koko liittovaltion alueella. DSA:n tilastot pitävät sisällään päällekkäisyyksiä eivätkä ole muutenkaan luotettavia. Niiden mukaan rekisteröityneitä myyjiä on ollut 3.8 prosenttia väestöstä vuonna 2004. (11.2 miljoonaa/294 miljoonaa) Yksi edustaja näkyy monena henkilönä, kun tekee useampaa verkostoa yhtä aikaa. Siksi luku on harhaanjohtava. Liikevaihto/myyjä kertoo kuitenkin sen, paljonko yhden firman myyjä keskimäärin teki myyntiä. Liikevaihto oli kuukautta kohden vain 168 dollaria. Kun siitä vähennetään myyjän ostot omalle perheelleen, jää verkoston ulkopuolisten asiakkaiden ostoiksi suunnilleen saman verran kuin myyjä ostaa itselleen. Nekin asiakkaat ovat sukulaisia ja ystäviä, jotka lopettavat tuotteiden käyttämisen samalla kun myyjä lopettaa tappiollisen liiketoiminnan. Ainoa syy käyttää tuotteita on ollut liiketoiminnan harjoittaminen ja sen tukeminen. Asiakkaat lopettavat tuotteiden käyttämisen, kun heille läheisen henkilön liiketoimia ei tarvitse enää tukea.

Liikevaihto on todellisuudessa vielä pienempi/ verkostomarkkinoija, koska tilastot pitävät sisällään myös tuotemyyntiin panostavien myyjien liikevaihdon. Vaikka näitä yrityksiä on erittäin vähän, nostavat niiden myyjät keskiarvoa. Suoramyyjä tekee monen tuhannen dollarin liikevaihdon/kk, mutta tyypillinen pyramidipeliin osallistuva kuluttaja vain noin sadan euron liikevaihdon/kk tai vielä vähemmän. Verkostot eivät ole siten täynnä suoramyyjiä vaan kuluttajia, jotka osallistuvat pyramidipeliin. Hyvällä onnella voi voittaa suuria summia, jos alalinja lähtee omista ponnisteluista riippumatta tarvittavaan kasvuun.

Yhden edustajan ei ole tarkoitus värvätä suurta alalinjaa vaan se tehtävä on annettu alalinjalle. Ylälinjan tehtävä on ainoastaan kouluttaa ja motivoida organisaatiotaan, ei värvätä loputtomasti uusia jäseniä. On suureksi osaksi onnesta kiinni, millaisia ihmisiä alalinjaan tulee. Jos heillä on suuri tuttavapiiri ja kunnioitettava asema yhteiskunnassa, vetävät he mukanaan paljon uusia jäseniä. Jos alalinjaan värvätään tavallisia kaduntallaajia, eivät he saa alalinjaa kasvamaan nopeasti tarvittavaa määrää, että ylälinjan edustaja pätevöityisi ylemmille tasoille hierarkiassa, missä ainoastaan voi päästä kiinni isoihin rahoihin. Hidas kasvu ei sitä mahdollista. Ylemmille tasoille voi päästä vain prosentin murto-osa uusista yrittäjistä ja heistä vain osa pääsee kiinni todella isoihin summiin, niin että voi elättää itsensä ja nauttia yltäkylläisyydestä. Hyvä jos edes yksi tuhansista saa päätoimisen elatuksen alalla ja yksi kymmenistä tuhansista rikastuu.

Monissa firmoissa kannustetaan tilaamaan tuotteita enemmän kuin niitä tarvitaan, jotta säilytetään alalinjasta kertyneet pisteet. Monella myyjällä on lopettaessaan varasto täynnä myymättä jääneitä turhia tavaroita, mitkä voidaan laskea mukaan tappioihin. Näin tappion kärsineiden luku nousee 99,9 prosenttiin reaaliajassa.

Koko tappion kärsivä alalinja vaihtuu parissa vuodessa uusiin tappion kärsiviin myyjiin, jotka ovat todellisuudessa asiakkaita ja kuluttajia, eivät myyjiä, koska ostavat tuotteita lähinnä vain itselleen ja perheelleen. Tällä tavalla Suomessa huijataan noin 50,000 ihmistä kahden vuoden aikana, jatkuvasti, niin kauan kuin firmat saavat jatkaa toimintaansa elinkeinovapauden perusteella.

Alalla tienaa päätoimisen elatuksen vain yksi tuhannesta eli puolensataa henkeä. Lisätuloja saa alle yksi prosentti myyjistä eli puolentuhatta henkeä. Loput 97 – 99 % häviävät rahaa reaaliajassa ja kun he lopettavat toiminnan, mutta heidän tilalleen värvätään uusia myyjiä, kasvaa häviäjien prosentuaalinen osuus kaikista myyjistä vuosi vuodelta ja on yli 99,9 %.

Kun uusi alan yritys on vallannut markkinaosuutensa, se ei lopeta myyjien värväämistä. Rehellinen firma palkkaa ensin pari myyjää ja lisää myyjiä sitä mukaa kuin tuotteilla on kysyntää. Myyntiä täytyy tulla esimerkiksi 5,000 – 10,000 euroa/kk/myyjä ennen kuin uusia myyjiä palkataan ja toimintaa laajennetaan. Verkostomarkkinoinnissa värvätään kuitenkin alusta asti vain kuluttajia verkostoon, missä ei ole tarkoituskaan myydä tuotteita kovin paljoa verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Olisi vaikea saada ”myyjiä” liittymään, jos ideaa mainostettaisiin tuotteiden suoramyyntinä eli sanottaisiin, että jokaisen uuden myyjän tulee myydä tuotteita vaikkapa vain 5,000 euron edestä kuukaudessa. Ideaa mainostetaan avoimesti siten, että riittää pienet ostot omaan ja perheen käyttöön, sekä kahden tai hieman useamman henkilön värvääminen verkostoon, niin saa omansa takaisin ja suuret voitot tulevaisuudessa. Isojen palkkioiden toiveet ovat aina suuren alalinjan värväämisessä, ei tuotteiden suoramyynnissä.

Toiminta on jo lähtökohdalta huijausta, sillä lisäansioiden toive perustuu pelkästään uusien kuluttajien värväämiseen. Uusia myyjiä pitää saada värvättyä nopeassa tahdissa, sillä hidas kasvu tarkoittaa väistämättä häviölle jäämistä. Sijoitettu raha ja toiminnan jatkuvat kulut tulee saada takaisin, eikä se onnistu esimerkiksi kahden hengen vuosittaisella myyjien määrän kasvulla alalinjassa. Kasvuluvut olisivat niinkin pienellä kasvulla liian suuret, jotta jokainen voisi voittaa. Todellisuudessa tarvitaan vähintään 20 hengen alalinja vuoden aikana, jotta olisi edes pieni mahdollisuus voiton saamiseksi. Kasvuluvut olisivat siten tuhatta myyjää kohden vuosittain: 1,000 – 20,000 – 400,000 – 8 miljoonaa. Tuollainen kasvu ei ole mahdollista, joten kaikkien ei ole tarkoituskaan saada rahojaan takaisin vaan systeemiin värvätään tarkoituksella häviäjiä, joiden rahoilla ylätasojen tiimijohtajat sekä pääyhtiö elättävät itsensä.

Ideaa mainostetaan harhaanjohtavalla tavalla. Sanotaan, ettei riskiä ole tai se on pieni, mutta riskit ovat suuret, kuluja ei ole tai ne ovat pienet, mutta kuluja on paljon suhteessa myyjän varallisuuteen ja mahdollisiin lisäansioihin, työ on helppoa ja siihen ei mene paljon aikaa, mutta on vaikeata värvätä ventovieraita kun edes omasta lähipiiristä ei saa tarpeeksi uusia jäseniä ja aikaa menee helposti toistakymmentä tuntia viikossa eikä sekään riitä, ja tappiota tulee koko ajan, mitä enemmän työtä tekee ja mitä kauemmin toimintaa jatkaa. Jokainen uusi ”myyjä” joutuu maksamaan tietyn vuosi- tai lisenssimaksun, aloituspaketin ja ostamaan tietyllä summalla tuotteita/kk sekä koulutusta ynnä markkinointimateriaalia, jos haluaa säilyttää oikeuden tulevaisuudessa ehkä maksettaviin palkkioihin alalinjan liikevaihdosta ja tekee annettujen ohjeiden mukaan. Puhelin, matkat ja ehdokkaiden kahvitukset nielevät kymmeniä euroja/kk ja kaikki se muodostuu ”yrittäjän” tappioksi.

Jos verkostomarkkinointi kasvaisi teollisuuden alana niin paljon kuin väitetään, pitäisi sen myyjien määrän kasvaa joka vuosi huomattavan paljon. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Myyjien määrä on kasvanut 1990-luvulta lähtien noin 2.7-kertaiseksi Yhdysvalloissa, mutta ei voi kasvaa loputtomiin: kaikki eivät voi olla myyjiä. Lopulta myyjien määrä pysyy vakiona eikä enää kasva: korkeintaan se vähenee. Näin käy jokaisen yksittäisen firman kohdalla samalla maantieteellisellä alueella, ellei firma laajenna muihin maihin tai lisää tuotevalikoimaansa.

Kasvua ei tapahdu liikevaihdonkaan suhteen niin paljon kuin pitäisi, jos kasvu olisi todella niin suurta kuin kerskutaan. Keskimääräinen liikevaihto/myyjä pysyy samana, koska tuotteita ostetaan lähinnä vai omaan käyttöön ja perheelle, mutta verkoston ulkopuoliset asiakkaat puuttuvat lähes kokonaan. Vaikka uusia myyjiä värvätään joka vuosi vähintään yhtä paljon kuin aiempina vuosina ja he tuovat uusia asiakkaita, ei asiakkaiden ja myyjien määrä kasva yhtä paljon, koska lähes yhtä moni myyjä lopettaa kuin aloittaa toiminnan. Myyjien asiakkaina on heidän lähiomaisiaan ja ystäviään, jotka lopettavat tuotteiden ostamisen, kun myyjä on hävinnyt rahaa ja lopettanut liiketoiminnan. Pääasiallinen ja lähes ainut syy ostaa tuotteita on tukea liiketoimintaa tai harjoittaa sitä itse. Kun ideaa mainostetaan harhaanjohtavalla tavalla, saadaan uusia kokeilijoita tuotteille, mutta pitkäkestoisia asiakkaita ei ole edes tarkoitus hankkia. Myyjille ei ole tarkoitus tarjota mahdollisuutta työllistymiseen vaan riistää heidän rahansa ja aikansa. Petos sisältyy jo itse tuotteiden hintaan, sillä niitä ei ostettaisi muutoin kuin lisäansiomahdollisuuden vuoksi ja yhtiöiden kate jäisi saamatta ilman harhaanjohtamista.

Verkostomarkkinoijia voi olla maassa vain sen verran kuin liikeidealla on kysyntää. Länsimaat ovat koko ajan kyllästyneessä tilassa, koska alan myyjien määrä ei kasva paljon. Kasvua on vain sen verran kuin on aloittavien ja lopettavien välinen määrä. Lähes yhtä moni aloittaa joka vuosi kuin aloittaa. Joissakin verkostoissa on mahdollista, että tuhatta edustajaa kohden lopettaa joka vuosi 800 ja saman verran aloittaa. Kasvua ei juurikaan synny, mutta vaihtuvuus on valtavaa, 80 %. Tähän ollaan päädytty, kun värvätään liikaa myyjiä, niin ettei viimeisenä mukaan lähtevillä ole voiton mahdollisuutta markkinoiden kyllästymisen vuoksi. Myyjiä on jatkuvasti liikaa tuotteiden kysyntään ja verkostomarkkinoijaksi haluaviin nähden.

Verkostomarkkinointi on moraalitonta huijausta. Tyypillinen kohderyhmä ovat nuoret, työttömät, opiskelijat, huonosti koulutetut ja matalapalkka-aloilla tai osa-aikaista työtä tekevät ihmiset. He eivät ole ehtineet kuulla tarpeeksi verkostomarkkinoinnin petollisesta luonteesta, jotta osaisivat varoa huijatuksi tulemista. He tarvitsevat lisäksi kipeästi rahaa, joten valheelliset ja liioitellut menestystarinat uppoavat heihin paremmin kuin kokeneempiin ihmisiin, joiden talous on kunnossa.

Kysypä yhtiön johdolta näitä kysymyksiä: ”Milloin yhtiönne lopettaa tai on lopettanut myyjien värväämisen? Paljonko yhtiöllänne on myyjiä nyt ja paljonko heitä on tavoite olla ensi vuonna ja kymmenen vuoden päässä samalla alueella? Paljonko heitä voi olla samalla alueella? Miksi jatkatte myyjien värväämistä tietylle alueelle, missä myyjiä on ennestään liikaa?” Yhtiöt eivät suostu vastaamaan siihen, mikä on heidän tavoitteensa tietyllä alueella, realistinen sellainen. He eivät suostu sanomaan, kuinka moni lopettaa toiminnan vuosittain. Sen voi kuitenkin päätellä. Koska jatkuvasti värvätään yhtä paljon ja pyritään värväämään enemmän, mutta myyjien määrän kasvu on 2 – 10 % luokkaa vuosittain ja saavuttaa huippunsa jossakin vaiheessa, niin miten ihmeessä jokainen voisi saada voittoa alimmilla tasoilla, niiden joukossa, jotka ovat lähteneet mukaan viimeisten joukossa? Yksittäisten firmojen kohdalla on mahdollista saada alussa nopeasti uusia myyjiä verkostoon, kun firma valtaa markkinaosuutta muilta alan yrityksiltä, mutta pian tulee heilläkin raja vastaan. Värväys jatkuu ja jatkuu silti vuodesta toiseen samaa tahtia. Myyjien määrä ei lopulta kuitenkaan enää kasva, koska yhtä moni lopettaa TAPPIOIDEN ja olemattoman MORAALIN vuoksi joka vuosi kuin heidän tilalleen värvätään uusia HÄVIÄJIÄ. Yhtiöihin värvätään tahallaan häviäjiä, ei voittajia. Palkkiojärjestelmien mukaan vain noin kahdella prosentilla on mahdollisuus pätevöityä ylemmille tasoille ja alle yksi prosentti saa niin paljon palkkioita, että voi jäädä voitolle, kun kulut ja sijoitettu raha huomoidaan.

Jos yhtiö toimisi rehellisesti, ei se värväisi lisää myyjiä sen jälkeen, kun tuotteilla ei ole enää tarpeeksi kysyntää. Se värväisi myyjiä vain sen mukaan, kuinka paljon tuotteilla on kysyntää. Verkostomarkkinoinnissa värvätään kuitenkin myyjiä tarkoituksella niin paljon, ettei kaikille voida maksaa palkkioita liikevaihdosta. Eihän myyjien tarkoitus ole alun alkaenkaan ”myydä tuotteita” vaan ostaa niitä itselleen ja värvätä alalinjaansa lisää kuluttajia, joiden liikevaihdon perusteella on tarkoitus saada itselle ”passiivisia tuloja” tekemättä itse lopulta mitään tulojen eteen. Käytännössä on kuitenkin mahdotonta, että verkostoon voidaan värvätä loputtomasti uusia kuluttajia niin että jokainen saa omansa takaisin. Viimeisenä mukaan lähtevät menettävät säännönmukaisesti rahat sekä työpanoksen ja ylätasojen harvalukuinen tiimijohto sekä pääyhtiö elättävät itsensä näiden häviäjien rahoilla. Tuotteitakaan ei ostettaisi, ellei edustajia johdettaisi harhaan. Syy tuotteiden ostamiseen on pelkästään lisäansioiden mahdollisuus, liiketoiminnan harjoittaminen. Sen todistaa se, että edustajat lopettavat tuotteiden ostamisen sen jälkeen, kun ovat hävinneet rahaa. Suuri(n) osa asiakkaista on rekisteröity edustajiksi. Kun he passivoituvat, lopettavat he myös tuotteiden tilaamisen. Eivät pelkästään myyjät vaihdu vaan myös asiakkaat. Tämä paljastaa toiminnan moraalittomuuden: ei ole tarkoituskaan värvätä voittajia tai hankkia pitkäaikaisia asiakkaita. Tuotteilla ei ole kysyntää. Edustajat saadaan kokeilemaan niitä huijauksen avulla, ei muuten.

Pääyhtiöillä ja tiimien johtajilla ei ole tarkoitus värvätä voittajia vaan häviäjiä verkostoon. Toiminta on suunnitelmallista ja tarkoituksellista myyntiverkoston hyväksikäyttöä ja harhaan johtamista. Mahdollisuus lisäansioihin on todella pieni, alle yhden prosentin luokkaa, ja se edellyttää sitä, että uusi myyjä onnistuu valtaamaan oman firmansa muilta myyjiltä markkinaosuuden sen jälkeen, kun firma on lanseerattu markkinoille ja vallannut oman osuutensa. Muilta firmoilta ei voida vallata enempää markkinaosuutta kuin on saatu, joten uuden myyjän pitää saada alalinjaansa valtaosa niistä myyjistä, jotka värvätään tappion kärsineiden tilalle vuosittain. Tällä tavalla on mahdollista nousta vaikka firman eniten tienaavaksi jälleenmyyjäksi, mutta se on todella vaikeata. Pyramidin huipulla ovat jo valmiina ne, jotka eniten tienaavat ja käytännössä katsoen ne ainoat eli alle yksi prosentti, jotka ylipäätään jotakin hommalla ansaitsevat. Suomalaisten yritysten pyramidiverkoston huipulla ovat tietysti yhtiön omistajat joko suoraan tai välillisen omistamisen kautta. Muilla ei ole paljonkaan mahdollisuuksia nousta pyramidin huipulle, koska aiemmin liittyneillä on huomattava etulyöntiasema.

Petteri Haipola, tammi-helmikuu 2006

Sivun alkuun

08.04.2007 Kirjoittanut Petteri Haipola

Esimerkki markkinoiden kyllästymisestä

Teoria markkinoiden kyllästymisestä ei ole minun teoriani. Jokainen markkinatalouden lainalaisuuksia tietävä tuntee sen.

Markkinoiden kyllästyminen on kylmä tosiasia. Otan esimerkin.

Jos taajamassa asuu esimerkiksi 10.000 asukasta ja siellä on 10.000 myyjää palvelemassa heitä, niin onko myyjiä liikaa kysyntään nähden?

Kymmentätuhatta ihmistä kohden riittää hyvin esimerkiksi 100 myyjää, jotka voivat palvella koko taajaman tarpeita. Kun 100 myyjää on töissä, niin enempää ei tarvita ennen kuin joku myyjistä lopettaa.

Täydellinen markkinoiden kyllästyminen on mahdottomuus. Sen tunnustaa jokainen markkioiden lainalaisuuksia tunteva. Myyjiä ei voi olla koskaan saman verran kuin asukkaita jollakin tietyllä alueella. Sen sijaan markkinoiden kyllästyminen de facto eli tosiasiallinen kyllästyminen on taloustieteellinen fakta eikä oletuksiin perustuva teoria, mitä ei ole vahvistettu tieteellisen tutkimuksen kautta.

Käytännössä edellä kuvattu ’täydellinen saturaatio’ eli markkinoiden kyllästyminen ei ole siis mahdollista. (Myyjiä on yhtä paljon kuin asukkaita) Puhumme sen sijaan ’saturaatiosta de facto’, mikä tarkoittaa sitä, että markkinat ovat tosiasiallisesti kyllästyneet siten, että tarjontaa on kysyntää enemmän. Silloin yrittäminen ja myyntityö ei ole kannattavaa kaikille yrittäjille ja myyjille. Suuri tai suurin osa joutuu lopettamaan toiminnan, koska yrittäjiä ja myyjiä on liikaa tuotteiden kysyntään ja asiakkaisiin nähden.

Verkostomarkkinointiin sovellettuna esimerkki menisi siten, että 10.000 asukkaan taajamassa asuu 100 henkilöä, jotka saadaan kokeilemaan tuotteita vuodessa ja he ovat siten potentiaalisia asiakkaita. Kaikki asiakkaat on värvätty ’myyjiksi’ eli verkostossa on 100 myyjää kotitalouksineen. Näistä korkeintaan 10 saa saa omansa takaisin, kun tehdylle työlle ei lasketa mitään palkkaa ja harhaanjohtavan markkinoinnin yllyttämänä ostettuja tuotteita sekä koulutusta ei lasketa mukaan toiminnan kuluihin. Silloin 90 myyjää toimii koko ajan tappiolla ja 10 myyjää saa omansa takaisin tai vähän voittoa. Tappion kärsivät myyjät vaihdetaan uusiin jatkuvasti ja näin koko alalinja vaihtuu uusiin häviäjiin muutaman vuoden välein. Tämä on suunnitelmallista, sillä 10 voittajan tulot perustuvat 90 häviäjän kulutukseen ja työpanokseen. Häviäjät maksavat siitä, että saavat tehdä työtä ja elättää 10 ammattivärvääjää sekä pääyhtiön omistajia.

Tässä oli yksinkertainen esimerkki siitä, mitä on markkinoiden kyllästyminen verkostomarkkinoinnissa. Todelliset luvut ovat vain vielä kauheammat kuin tässä. Tohtori Jon Taylorin tutkimusten mukaan jopa 99,9 prosenttia alan ’myyjistä’ häviää rahaa ja työpanoksen verkostoihin petoksen uhreina.

https://pyramidihuijaus.com/2025/04/30/jon-taylorin-tutkimusten-kaannokset/

Kotikutsuihin perustuva verkostomarkkinointi

Verkostomarkkinoinnissa pitäisi koko ajan pyrkiä värväämään lisää myyjiä. Myyjiä ei ole siinä koskaan tarpeeksi. Koskaan ei sanota: ”Nyt riittää, emme tarvitse enempää, voimme lopettaa jatkuvan värväämisen tai ainakin hidastaa sitä tuntuvasti!”

Markkinoiden kyllästyminen näkyy tuotteiden suoramyyjille nimenomaan oman markkina-alueen kyllästymisenä. Kun alat pitää kotikutsuja ja joku kilpaileva kotikutsujen pitäjä ja sinä itse värväätte 10 muuta kotikutsujen pitäjää alueelle, missä asutte (esim. asuma-lähiö), niin markkinat ovat täynnä. Jokainen kotikutsujen pitäjä voisi myydä yhden tai kaksi tuotetta/ kotikutsu ja heillä olisi vain 1-2 asiakasta kullakin, mutta kukaan ei tekisi kannattavaa liiketoimintaa, sillä myyjiä olisi liikaa ja asiakkaita sekä tuotteiden kysyntää liian vähän.

Käytännössä kotikutsuja ei pidetä, kun sinne ei saada kutsuttua tarpeeksi vieraita. Kutsujen emäntä selvittää myyjän kanssa etukäteen, onko kutsuille tarpeeksi tulijoita. Jos ei ole, niin kutsuja ei pidetä.

Kun myyjät ovat värvänneet omalle alueelleen liikaa myyjiä, niin kotikutsujen pitäminen loppuu, vähenee tai pysyy ennallaan: uusien myyjien kannalta on merkittävää se, ettei heille riitä asiakkaita, vaikka entiset myyjät voisivatkin jatkaa toimintaa entiseen malliin.

On helppo syyllistää itse värväämänsä uudet myyjät siitä, etteivät nämä saa tarpeeksi asiakkaita ja myyntiä, kun myyjiä on jo valmiiksi liikaa alueella. Näin toimivat alan ammattilaiset, jotka luulevat olevansa rehellisiä suoramyyjiä, mutta totuus on niin karmea, etteivät he sitä itselleen uskalla tunnustaa.

Sanon tämän seuraavan verkostomarkkinoijille, jotka pitävät kotikutsuja ja värväävät uusia myyjiä pitämään kotikutsuja.

Oletteko selvittäneet sen, paljonko alueellanne toimii myyjiä ja mikä on myyjien keskimääräinen liikevaihto sekä asiakkaiden määrä? Nämä asiat tulisi selvittää ensimmäiseksi ja kertoa aina uudelle myyjäehdokkaalle, mutta teettekö niin? Jos ette toimi tällä tavalla ja syyllistätte värväämänne uuden myyjän hänen jäädessään tappiolle, niin olette toimineet todella väärin moraalin ja toivottavasti viranomaisten mielestä myös lain kannalta katsottuna. Jos olisin itse teidän asemassanne, en kehtaisi katsoa syyllistämiänne uhreja silmiin tämän asian tunnistamisen jälkeen, ellette pyydä heiltä tekoanne anteeksi. Jos olette tehnyt tekonne tietämättänne ja syyllistäneet petoksen uhrit ymmärtämättä asiaa, niin toki nämä uhrit antavat teille anteeksi, kun pyydätte sitä heiltä anteeksi. Näin myös ystävyyssuhteet säilyvät, vaikka niihin lovi tulikin petollisen järjestelmän vuoksi.

Suurin syyllinen on verkostomarkkinoinnin palkkiojärjestelmä ja rajoittamaton uusien myyjien värvääminen. Suurimpia syyllisiä ovat ne henkilöt, jotka ovat systeemin suunnitelleet, perustaneet ja kehittäneet petostaan edelleen. Alatasojen myyjät ovat enimmäkseen uhreja, joille on kopioitu myös uhrien syyllistämisen tapa. He eivät huomaa sitä, että toimivat aivopesun antamien ohjeiden mukaan ja syyllistävät värväämänsä myyjät, vaikka myyjiä oli jo valmiiksi tarpeeksi alueella eikä kysyntä riitä uusille myyjille.

On todennäköistä, ettei kukaan myyjä ole selvittänyt myyjien määrää, keskimääräistä liikevaihtoa/myyjä ja asiakkaiden määrää omalla alueellaan, mutta värvää silti lisää myyjiä ja syyllistää uudet myyjät, kun nämä eivät onnistu myyntityössä. Todella ilkeää ja ajattelematonta, mistä voi kuitenkin tehdä parannuksen ja lopettaa väärän syyllistämisen. Parasta on lopettaa myös myyntityö ja värvääminen, sillä se on rikos lähimmäistä kohtaan vähintään moraalin kannalta tarkasteltuna, ellei jopa lain kirjaimen ja hengen tahi sen lain tulkinnan mukaan, minkä oikeusistuin päättää tulevissa jutuissa.

Useimmat uudet myyjät lopettavat toiminnan pian aloittamisen jälkeen, koska myyntityö käy kannattamattomaksi. Myyjiä oli jo valmiiksi liikaa omalla alueella. Uusi myyjä saa hetkellisesti uusia asiakkaita, mutta osa näistä asiakkaista lopettaa tuotteiden ostamisen ja kotikutsuilla käymisen vähän ajan kuluttua. Uusia asiakkaita ei olekaan helppo saada samalta alueelta, missä oman yhtiön ja kilpailevien muiden yhtiöiden myyjät markkinoivat samoja tuotteita. Potentiaaliset asiakkaat käyvät jo jonkun muun pitämissä kotikutsuissa tai ovat lopettaneet sen, mikäli eivät halua käyttää markkinoituja tuotteita. Samaa asiakasta on vaikeaa saada kokeilemaan samaa tai samankaltaista tuotetta monta kertaa elämänsä aikana, etenkin, kun tuotetta ei ole tarvittu ennen kotikutsujen tarjontaa eikä sen jälkeenkään.

Myyjien toiminta-alue ja asiakaskunta on osittain päällekkäinen, niin ettei kotikutsujen pitäminen onnistu kuin osalle myyjistä. Kauemmin alueella toimineet myyjät ovat luonnollisesti etulyöntiasemassa, koska he ovat saaneet vallattua alueen markkinat itselleen. Uudet myyjät lisäävät myös heidän tulojaan, koska he saavat provisiot uusien myyjien liikevaihdosta ja värväämisestä. Kun uusi myyjä lopettaa kannattamattoman myyntityön, siirtyy osa hänen hankkimistaan asiakkaista tämän kauemmin alalla toimineen myyjän asiakkaaksi. Näin hän vahvistaa asemaansa markkinoilla ja hänen omat kilpailijansa rikastuttavat häntä tuoden lisää asiakkaita sekä provisioita ennen lopullista vetäytymistä pois markkinoilta.

Tämä systeemi on niin ovela ja pirullinen, että vain harvat ymmärtävät sen todellisen luonteen ja pyramidipelin idean. Kotikutsujen kautta tapahtuvaa myyntityötä pidetään moraalisesti hyväksyttävänä ja laillisena kaupankäyntinä, mitä se olisikin, jos toimintaan ei liittyisi uusien myyjien loputon värvääminen ja harhaanjohtava markkinointi, missä jätetään uusille myyjäehdokkaille kertomatta heidän taloudellisen turvallisuutensa kannalta tärkeät tiedot eli myyjien ja asiakkaiden määrä omalla alueella sekä kaikkien myyjien liikevaihto. Lisäksi tulee kertoa toiminnan riskit ja kulut totuudenmukaisella tavalla, mutta sitä ei kaikille uusille ehdokkaille kerrota. Kuluja ja riskejä sen sijaan vähätellään eikä kerrota totuutta.

Pyramidit eivät koskaan romahda

Viranomaisilla ja lainsäätäjillä sekä kuluttajilla on virheellinen käsitys, jonka mukaan pyramidihuijaukset romahtavat itsestään ajan kanssa. Edes ketjukirjeet eivät pääty, jos vain löytyy uusia kirjeiden kirjoittajia ja huijauksen jatkajia, elleivät viranomaiset sitä pysäytä. Sama pätee kaupankäynniksi naamioituhin pyramidipeleihin ja pyramidipeleihin, missä ei myydä konkreettisia tuotteita ja palveluita vaan kerätään rahaa esimerkiksi järjestämällä laittomia arpajaisia tms.

Pyramidit eivät romahda, koska niihin liittyy jatkuvasti uusia jäseniä samalla kun entiset jäsenet lopettavat toiminnan. Kun uusia jäseniä liittyy saman verran tai enemmän kuin lopettavia on, pyramidit pysyvät pystyssä vuosikymmenestä toiseen. Tästä ovat todistuksena verkostomarkkinointialan suurimmat yritykset Amway eli Quixtar ja Golden Neo-life Diamite eli GNLD (Golden Products -tuotteet). Nämä yhtiöt perustettiin vuosina 1959 ja 1958 eivätkä ne ole suinkaan romahtamassa vaan maailmanlaajuinen ’myyjien’ määrä on kasvamaan päin vuosi vuodelta. Tähän päästään, kun myyjiä värvätään vuosittain enemmän kuin mitä heitä lopettaa.

Jotta verkosto- eli monitasomarkkinoinnin pyramidiluonne selviäisi, tulee myyjien määrää tarkastella alueellisesti ja huomata lopettavien sekä aloittavien myyjien määrä. Lisäksi tulee huomioida uusien tuotantolinjojen käyttöön otto ja laajeneminen uusille maantieteellisille alueille, kun yhtiön myyjien kokonaismäärää tarkastellaan. Olen kirjoittanut tästä aiheesta lisää artikkelissani ”Markkinoiden kyllästymisen pakoiluyritykset”.

https://pyramidihuijaus.com/2025/04/28/markkinoiden-kyllastymisen-pakoiluyritykset/

Myyjien värvääminen loputtomaan ketjuun on aina pyramidipeliä

Myyjien värvääminen loputtomaan ketjuun on käytännöllisesti katsoen aina pyramidipeliä eikä tämä asia muutu miksikään, ellei rajoittamatonta värväämistä lopeteta ja valvota sitä asiaa, että tietylle alueelle värvätään vain sen verran myyjiä kuin on liiketaloudellisesti kannattavaa alimmilla tasoilla toimivien jälleenmyyjien kannalta ajateltuna. Syy on juuri siinä, että värvätään ilman rajoituksia myyjiä loputtomaan ketjuun ja myöhemmin mukaan lähtevät maksavat palkkioita aiemmin verkostoon liittyville siten, että pääyhtiö maksaa palkkiot viimeisenä mukaan lähtevien suorittamista maksuista. Pääyhtiö ei maksa palkkioita jakelutavalle ominaisista kustannussäästöistä johtuvasta hyvästä katteesta vaan tuotteisiin sisällytetystä ylihinnasta. Tämä voidaan havaita vertaamalla tuotteiden hintoja vastaaviin muihin tuotteisiin vapailla markkinoilla. Jos tuotteita ei siellä ole, niin niitä ei yleensä tarvita. Kyse on ihmerohdoista, pillereistä ja voiteista, joiden väitetään edistävän terveyttä ja estävän sairastumista, mutta mitään sellaista ei ole todettu puolueettomissa tutkimustuloksissa ja markkinointi on tältä osin Suomen lakien ja asetusten vastaista. Siihen ei voida kuitenkaan puuttua, koska markkinoinnista ei jää jälkiä, sillä se tehdään henkilökohtaisen suosittelun kautta eikä värväystilanteita talleteta nauhalle.

Systeemit ovat laittomia pyramidipelejä, koska värväämisestä maksetaan palkkioita tuotteisiin, koulutukseen, markkinointimateriaaliin ja vuosimaksuihin tai muihin vastaaviin osallistumismaksuihin sisältyvästä hyvästä katteesta. Näitä palkkioita ei makseta jakelutavalle ominaisista kustannussäästöistä ja lainvalvojien sekä viranomaisten on syytä kiinnittää erityisen paljon huomiota tähän asiaan, kun päättävät toimenpiteistä monitasomarkkinointia (MLM) koskien.

Sykleittäin toimiva verkostomarkkinointi

Verkostojen myyjien määrät voivat vaihdella tietyllä maantieteellisellä alueella. Kun uusi yritys tulee markkinoille, valtaa se oman markkinaosuutensa ja värvää liikaa myyjiä kysyntään nähden. Viimeisenä mukaan lähteville myyjille ei löydy enää asiakkaita eikä uusia värvättäviä, jotka lähtisivät systeemiin mukaan. Myyjien määrä ei voi moninkertaistua lyhyessä ajassa loputtomiin eikä asiakkaita voida hankkia yhdelle yritykselle yli määrän, mikä määräytyy normaalin kilpailun perusteella kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan.

Kun myyjien määrä on maksimissa uuden verkoston levitessä alueelle, niin alatasoilla on yli 90 prosenttia sellaisia myyjiä, joille ei riitä tarpeeksi asiakkaita ja uusia alalle tulevia myyjiä, jotta toiminta olisi kannattavaa. Pyramidi alkaa romahtaa sen perustuksesta käsin. Myyjiä lopettaa toimintansa enemmän kuin uusia myyjiä saadaan värvättyä tilalle. Lopulta romahtaminen pysähtyy ja myyjien määrä vakiintuu tietylle tasolle.

Tämän jälkeen kestää jonkin aikaa – yleensä muutamia vuosia – minä aikana myyjiä liittyy systeemiin suurin piirtein yhtä paljon kuin mitä vanhoja myyjiä eroaa, kun tarkastellaan yhtä maantieteellistä aluetta. Tämä myyjien määrä on kyseisen yhtiön markkinaosuus ’sieluista’, sillä alalla voi toimia vain tietty määrä väestöstä kerrallaan myyntityössä ja se on 0,3-4,5 % alueesta riippuen.

Joissakin verkostoissa myyjien määrä kasvaa ja vähenee sykleittäin. Esimerkkinä tästä on Golden Neo-Life Diamite eli GNLD ja Golden Products tuotteiden myyjäverkosto. Se saavutti huippunsa aggressiivisen ja haraanjohtavan markkinoinnin kautta 1990-luvun puolivälissä ja sen jälkeen. Sitten verkosto romahti ja myyjien määrä tippui huomattavasti. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, verkoston myyjien määrä on taas nousussa ja liikevaihto kasvussa. Liikevaihto kasvaa tietysti sen kautta, että uusia myyjiä värvätään lisää verkostoon. Myyjien keskimääräinen liikevaihto ei kasva, mutta verkoston ja yhtiön liikevaihto kasvaa, koska myyjiä on enemmän. Tämäkin todistaa sen puolesta, ettei kyse ole rehellisestä suoramyyntiorganisaatiosta vaan laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä, mikä on naamioitu rehelliseksi kaupankäynniksi. Laiton rahankeräys sisältyy ylihintaisten tuotteiden, markkinontimateriaalin ja koulutuksen katteeseen, mitä myydään verkoston sisällä toimiville ’myyjille’ eli ’yrittäjille’. Osa yrityksistä veloittaa uusia yrittäjiä ja myyjiä myös aloituspakettien ylihinnalla ja vuosi- tai muilla vastaavilla lisenssimaksuilla kuten kuukausivuokra verkkokaupassa. (NetFonet Oy: 24,40 euroa vuokraa ’verkkokaupan’ osuudesta per kuukausi)

Käytännössä edellä kuvatussa verkostomarkkinoinnissa eli laissa puhutussa ’monitasomarkkinoinnissa’ (MLM) kyse on ’Maksa ja pelaa’ -toimintamallista, mikä on ominaista laittomille pyramidihuijauksille. Lain valvojien, -säätäjien ja oikeuslaitoksen pitää ymmärtää se, että ’verkostomarkkinonti’ ja ’monitasomarkkinonti’ ovat käytännössä sama asia. Ei ole olemassa erikseen ’verkostomarkkinointia’, ’monitasomarkkinointia’ ja ’suosittelumarkkinointia’, kun järjestelmässä on tavoitteena värvätä uusia ’yrittäjiä’, joiden ostoista, värväämisestä ja liikevaihdosta voidaan saada provisioita ’ylälinjassa’. Käytännössä näissä järjestelmissä viimeisenä mukaan lähtevät maksavat ylemmille tasoille ja pääyhtiölle osallistumisestaan pyramidipeliin. He eivät saa vastiketta peliin sijoittamalleen rahalle, sillä vastikkeeton osuus liikevaihdosta on tuotteiden liian korkeassa hinnassa, markkinontimateriaalissa, koulutusmaksuissa ja suorissa tai epäsuorissa vuosimaksuissa tai muissa vastaavissa lisenssimaksuissa. Nämä maksut ovat välttämätön edellytys toiminnan harjoittamiselle eli oikeudelle värvätä uusia ’yrittäjiä’ verkostoon ja saada provisioita heidän tekemästään liikevaihdosta. Pyramidipeli on naamioitu tällä tavalla lailliseksi kaupankäynniksi.

Verkoston myyjien määrä voi kasvaa ja vähetä sykleissä. Uuden yrityksen tullessa markkinoille myyjien määrä voi nousta Suomessa jopa 10.000 henkeen. Tämän jälkeen verkosto romahtaa pyramidin pohjasta lähtien ja myyjiä lopettaa toimintansa nopeammassa temmossa kuin uusia myyjiä saadaan värvättyä mukaan ’peliin’. Myyjien määrä voi tipahtaa esimerkiksi tuhanteen (1000). Tämän jälkeen menee muutamia vuosia siten, että myyjien määrä ei merkittävästi muutu. Uusia myyjiä tulee verkostoon suurin piirtein saman verran joka vuosi kuin entisiä myyjiä lopettaa toiminnan. Kasvua on vain aloittavien ja lopettavien myyjien välinen erotus, jos aloittavia myyjiä on enemmän kuin lopettavia.

Myyjien määrä pyrkii jatkuvasti kasvamaan, koska myyjien määrää ei rajoiteta millään tavalla. On pelkästään sattumaa, jos jossakin organisaatiossa myyjien määrä pysyy vakiona joka vuosi eikä tässä kuvattua sykliä alueellisesti tarkasteltuna esiinny. Käytännössä verkostot toimivat sykleissä. Myyjien määrä lähtee romahduksen jälkeen kasvuun, mikä johtaa yhä lisääntyvään paineeseen värvätä lisää myyjiä alimmilla tasoilla, missä on aina eksponentiaalisesti eniten ’yrittäjiä’ eli käytännössä ’värvääjiä’. Lopulta pyramidi kasvaa taas huippuunsa, kun paine värvätä lisääntyy ja näin voidaan ylittää aiempi myyjien määrän ennätys ja saada jopa yli 10.000 ’myyjää’ verkostoon. Käytännössä nämä ’myyjät’ ovat värvääjiä, jotka värväävät uusia värvääjiä loputtomaan ketjuun ad finitum.

’Myyjien’ keskimääräinen liikevaihto ja ostot omaan kotitalouteen todistavat sen, ettei verkoston ulkopuolisia asiakkaita ole paljon ollenkaan. 70-99 % liikevaihdosta on värvääjien ostoja omaan kotitalouteen ja tämä jatkuu vuodesta toiseen. Koska yhtiöiden liikevaihto ja asiakasmäärä ei kasva samaa tahtia kuin uusia myyjiä värvätään ja he tuovat systeemiin uusia asiakkaita, on selvää, että toiminnan lopettaneet värvääjät ja heidän asiakkaansa lopettavat myös tuotteiden käyttämisen passivoitumisensa jälkeen. Tämä todistaa sen, ettei tuotteilla ole todellista kysyntää samassa mittakaavassa kuin sitä on harhaanjohtavan liiketoimintamahdollisuuden markkinoimisen johdosta. Kysyntää saadaan lisättyä ja ylläpidettyä keinotekoisesti jatkettujen markkinointirikosten avulla.

Tietyllä alueella voi toimia siis vain tietty määrä ’myyjiä’ kerrallaan, jotta jokaisella myyjällä olisi mahdollisuus harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa myymällä tuotteita loppukäyttäjille eli verkoston ulkopuolisille kuluttajille. Kun alueen maksimi on saavutettu myyjien määrässä, niin enempää ei pitäisi värvätä kuin mikä on kannattavaa viimeisenä mukaan lähtevien myyjien kannalta. Jos myyjiä on liikaa ja heidän keskimääräinen liikevaihto alle 200 euroa kuukaudessa, niin ei ole mitään järkeä värvätä alueelle lisää myyjiä. Jos yritys toimisi rehellisen suoramyyntifirman tavoin, niin myyjien keskimääräinen liikevaihto ei saisi olla alle 2000 euroa kuukaudessa, sillä palkkioita voidaan maksaa tuotteiden myyjälle itselleen vain noin 20-40 % liikevaihdosta. Jos palkkiot ovat alle 200-400 euroa kuukaudessa, eivät ne riitä lisäansioiden saamiseksi, koska kulut tekevät enemmän. Verkostomarkkinoinnissa ’myyjät’ toimivat jatkuvasti tappiolla, koska keskimääräinen myynti on vain 60-200 euroa/kk ja sekin on sellaisia ostoja myyjän omaan kotitalouteen, mitä ei normaalisti lainkaan ostettaisi. Tästä syystä verkostomarkkinoinnin kautta myytävät tuotteet pitäisi laskea osaksi mukaan kuluihin. Terveysvaikutteiset tuotteet, ylellisyystuotteet ja ylhintaiset muut tuotteet jäisivät ostamatta, ellei olisi tätä ’hyvää mahdollisuutta lisäansioihin’, millä tavalla ideaa kaikissa verkostoissa mainostetaan.

Myyjien lukumäärä voi edetä sykleittäin esimerkiksi näin: 0 – 10.000 – 1.000 – 5.000 – 12.000 – 1.000 – 6.000 – 13.000 – jne. ad finitum. Voidaan aiheellisesti kysyä, onko tämä lakien ja asetusten mukaan laillista, kun tiedetään alan ’myyjien’ suuri vaihtuvuus, myyjien keskimääräinen liikevaihto ja ostojen määrä omaan kotitalouteen? Eivätkö alan ja yhtiöiden omat tilastot todista selvästi sen, että kyse on kaupankäynniksi naamioituneesta laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä? Alalla on tyypillistä harhaanjohtava ja totuudenvastainen markkinointi liiketoiminaesittelyissä, mistä ei jää dokumentteja värväykseen osallistuneille, koska markkinointi on suullista ja paperille piiretty materiaali sekä liioitellut palkkioesimerkit jäävät värvääjän haltuun. Ilman tahallisia ja jatkuvia markkinontirikoksia ei tätä ideaa saataisi myytyä kerta toisensa jälkeen uusille uhreille.

Kotikutsut ja sykleittäin elävät ja pystyssä pysyvät verkostopyramidit

Tuotemyyntiä harjoittavat pyramidit toimivat siten, että toiminta muodostuu kolmesta osa-alueesta tai tekijästä:

1. Pääyhtiö
2. Tiimien kouluttajat ja johtajat
3. Tiimien työntekijät eli ’myyjät’ ja ’verkostoijat’

Käytännössä 99,9 % ’myyjistä’ on samalla myös ’verkostoijia’, sillä lähes jokainen yrittää värvätä alalinjaansa uusia myyjiä ja pyytää läheisiään ryhtymään ’myyjiksi’. Systeemin pyramidiluonteesta ja markkinoiden kyllästymisestä johtuen värvääminen ei onnistu kaikilta. Osa saa verkoston kasvamaan syvyyttä kohden ns. yksijalkaisena, mikä tarkoittaa sitä, että hän saa omalle alalinjalleen vain yhden uuden ’myyjän’ ja tämä taas yhden ’myyjän’ itsensä alalinjaan, ja tämä taas yhden myyjän omaan alalinjaansa ja joku saa kaksi myyjää omalle ’ensimmäiselle tasolleen’ alalinjaan, jne.

Kun verkostot kasvavat kaikissa alan yrityksissä tässä mainitulla tavalla yksijalkaisia linjoja pitkin syvyyttä kohti, jää verkoston ylimpien tasojen kouluttajien ja alimpien tasojen verkostoijien väliin kymmeniä tai satoja tai tuhansia edustajia, jotka ovat passivoituneet ja lopettaneet toiminnan hävittyään rahaa ja työpanoksen verkostoon. Aktiivisuutta löytyy vain pyramidin huipulla ja alimmilla tasoilla, missä häviäjät majailevat ja vaihtuvat uusiin häviäjiin vuosi vuoden jälkeen parin vuoden aikavälillä.

Ylimpien tasojen edustajista eli verkoston myyjien kokonaismäärästä laskettuna noin yksi tuhannesta tai kymmenestätuhannesta pysyy verkostossa mukana kauemmin kuin viisi vuotta ja saa merkittäviä lisäansioita. Muut häviävät aikaa ja rahaa enemmän tai vähemmän. Voittoa saavasta promillesta osan voitot ovat hyvin vähäisiä. Tuntipalkka jää pariin euroon tai muutamaan senttiin. Jotkut jaksavat silti yrittää vuodesta toiseen, kun havittelevat huipulla olevien idoliensa vuosiansioita, jotka voivat olla puheiden mukaan miljoonia euroja. Verottajalle asti ei tieto suuria tuloja saavista verkostomarkkinoijista yleensäkään kulje, vaikka osa huipulla olevista edustajista kerskuu Suomessakin jopa 10.000 – 20.000 euron kuukausituloista.

• 8.4.2005 Hämeen Sanomat/ Susanna Lähdekorpi, Kuluttajaviranomaiset varoittavat Sevenin
  verkostomarkkinoinnista
  
  http://www.hameensanomat.fi/Article.jsp?article=13795

Verkostomarkkionnin pyramidi-organisaatioista kertyy voitolliseen tulokseen asti riittäviä rahallisia provisioita vain verkoston ylimmillä tasoilla oleville edustajille, jotka ovat ’tiimien kouluttajia’ ja ’johtajia’. Muille ’myyjille’ palkkiot kertyvät enimmäkseen ’pisteinä’, jotka eivät muutu koskaan rahaksi erilaisten palkkiojärjestelmän sisältämien sääntöjen vuoksi. (pätevöitymiset) Palkkiojärjestelmien säännöt estävät alimmilla tasoilla olevia ja heidän sekä ylimpien tasojen johtajien väliin jääviä edustajia saamasta palkkioita, koska liikevaihtoa ei ole tarpeeksi välittömästi ’myyjän’ alla olevilla seuraavilla tasoilla. Liikevaihto on näissä systeemeissä puolestaan ensisijaisesti riippuvainen myyjien määrästä eikä myyjien suoramyynnistä verkoston ulkopuolisille asiakkaille.

Kovin monen myyjän tavoite ei ole myydä paljon tuotteita verkoston ulkopuolelle, mutta sen sijaan useimpien tavoite on annettujen ohjeiden mukaan kuluttaa itse omassa kotitaloudessa tietyllä summalla kuukaudessa yhtiön tuotteita ja osallistua maksulliseen koulutukseen sekä ostaa maksullisia markkinointimateriaaleja liiketoiminnan harjoittamiseksi. Tämän lisäksi tavoite on värvätä verkostoon omaan alalinjaan muita henkilöitä, jotka toimivat samalla tavalla. Näin ollen verkostoon ei olla värväämässä ensisijaisesti tehokkaita suoramyyjiä, jotka myyvät paljon tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Sen sijaan värvätään ’kuluttajia’, jotka toimivat annettujen ohjeiden mukaan ja värväävät uusia ’kuluttajia’ ja ’värvääjiä’ toimimaan samalla tavalla.

Nämä ’kuluttajat’ ja ’värvääjät’ ovat niitä rikoksen uhreja ja häviäjiä, jotka poistuvat järjestelmästä vähin äänin ja tuntien syyllisyyttä epäonnistumisestaan, koska heidät on aivopesty ja koulutettu reagoimaan häviöön sillä tavalla. Koko järjestelmä perustuu siihen, että häviäjät vaihtuvat uusiin häviäjiin parin vuoden välein eikä systeemiä eli palkkiojärjestelmää ja liikeideaa saa syyttää häviäjien tappioista. Verkostomarkkinoijat on koulutettu uskomaan, että menestyminen on kiinni yksin ihmisestä eikä lainkaan järjestelmän vioista ja markkinoiden laeista, joiden mukaan tarjonnan ylittäessä kysynnän suurin osa uusista ’yrittäjistä’ jää tappiolle liiketoiminnassa.

Markkinoiden kyllästyminen kiistetään alaa käsittelevillä foorumeilla ja väitetään, ettei sellaista ole koskaan tapahtunut eikä voi tapahtua. Uusien myyjien värväämisessä ei kerrota koskaan markkinoiden kyllästymisestä ja sen aiheuttamista riskeistä toiminnan kannattavuudelle. Pelkästään tämän vuoksi markkinointia voidaan pitää harhaanjohtavana ja totuudenvastaisena, sillä alalle on tyypillistä värvätä liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden, jolloin kannattavan suoramyynnin harjoittaminen on lähes mahdotonta uusille myyjille.

Tuotemyyntiä harjoittavat pyramidit eli ’tuotepohjaiset pyramidit’ toimivat pääsääntöisesti siten, että alimpien tasojen ’myyjät’ ja ’verkostoijat’ järjestävät kotikutsuja tai markkinoivat liikeideaa muilla tavoin. (’Tuotepohjaiset pyramidit’ on Jon Taylorin käyttämästä nimityksestä ’product-based pyramid scheme’ tekemä suomennos hänen tutkimuksistaan.) Kotikutsujen pitäminen on tehokas tapa myydä tuotteita jonkin aikaa, kun idea on uusi omalla alueella, mutta värvääminen painottuu harvoin kotikutsuille. Niissä esitellään tuotteita ja myydään niitä verkoston ulkopuolisille asiakkaille.

Jos myyjiä värvätään liikaa omalle alueelle, ei kotikutsujen järjestäminen ole mahdollista kuin jo aiemmin mukaan lähteneille myyjille, jotka saavat siten myös uusien ja toiminnassa rahaa hävinneiden uudet asiakkaat itselleen. Uusille yrittäjille ei riitä asiakkaita kuin vähäksi aikaa, kun osa asiakkaista lopettaa aina tuotteiden kokeilun alun viehätyksen jälkeen. Uusia asiakkaita ei ole tarpeeksi, koska alueella toimii jo ennestään liikaa samojen tuotteiden myyjiä eli kilpailijoita. Näin ne asiakkaat päätyvät kauemmin alalla toimivien asiakkaiksi, jotka haluavat jatkaa tuotteiden ostamista tai kutsuilla käymistä, mutta uusi yrittäjä joutuu lopettamaan toiminnan asiakkaiden vähäisyyden vuoksi. Asiakkaat eivät lopu kokonaan, mutta heitä ei riitä tarpeeksi kaikille myyjille kannattavaa liiketoimintaa varten. Tätä on markkinoiden kyllästyminen de facto.

Uusia myyjiä värvätään kotikutsujen jälkipuheissa tai muissa tilaisuuksissa. Värväämistä varten on erikseen liiketoimintaesittelyitä ja lyhytesitelmiä, missä ehdokkaalle kerrotaan toiminnasta ja sen tuomasta mahdollisuudesta lisäansioihin. Maksulliset koulutustilaisuudet ovat joissakin organisaatioissa käytännössä herätyskokouksia ja uskon valamista jälleenmyyjiin, jotka ovat käytännössä pikemminkin värvääjiä kuin tuotteiden suoramyyjiä. Koulutustilaisuuksissa ei keskitytä tuotetietouteen ja tuotteiden markkinoimiseen vaan uusien myyjien värväämiseen. Koulutuksen painopiste on saada kuulijat haluamaan enemmän rahaa ja menestystä, mihin avautuu mahdollisuus värväämällä uusia myyjiä verkostoon eikä siten, että hankitaan laaja kanta-asiakkaiden verkosto jokaiselle myyjälle.

Suuret tulo-odotukset perustuvat kaikissa pyramideissa organisaatiossa itsensä alalinjassa olevien ’yrittäjien’ määrään eivätkä tuotteiden suoramyyntiin verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Tämä johtuu siitä, ettei verkoston ulkopuolisia asiakkaita ole kovin paljon, sillä kaikki asiakkaat pyritään liittämään lopulta verkostoon myyjiksi. Vain myyjän kotitaloudessa olevat ja lähiomaiset ovat verkoston ’ulkopuolisia’ asiakkaita ja hekin vain sen vuoksi, että tukevat läheistään tämän liiketoimissa. Kun liiketoiminta loppuu, niin suurin osa ’asiakkaista’ lopettaa samalla tuotteiden tilaamisen.

Kotikutsuja järjestävät verkostomarkkinoijat voisivat toimia rehdisti ja lakeja kunnioittaen, ellei myyjiä värvättäisi liikaa tietylle alueelle. Uudella myyjällä on aina mahdollisuus saada lisätuloja myymällä tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille, kun hänellä ei ole liikaa kilpailijoita samalla alueella. Jos myyjiä värvätään liikaa samalla alueella, niin lopulta kotikutsujen pitäminen jokaiselle myyjälle käy mahdottomaksi: vieraita eli asiakkaita ei riitä kaikille emännille, joten osa kotikutsujen pitäjistä joutuu luopumaan tästä markkinointitavasta. Heidän hankkimansa kanta-asiakkaat siirtyvät sitten muille saman yhtiön myyjille, jos kanta-asiakkaita on tullut uuden myyjän toiminnan tuloksena. Asiakkaiden lyhytikäisyyden ja vaihtuvuuden vuoksi sekä tuotteiden rajallisen kysynnän vuoksi ei uusien myyjien kannata jatkaa kovin kauaa työtä ja näin heidät värvänneet ’vanhemmat’ myyjät hyötyvät heidän työnsä hedelmistä saamalla itselleen uusia asiakkaita ja saamalla provision sen ajan myynnistä, mitä nämä häviäjät ehtivät olla mukana toiminnassa.

Kun kotikutsuja harjoittava verkosto saapuu uudelle alueelle – esimerkiksi asumalähiöön – niin alussa kotikutsujen määrä alueella kasvaa huomattavasti. Sitten menee vähän aikaa ja kotikutsujen määrä on huipussaan. Kun osa asiakkaista lopettaa tuotteiden ostamisen ja kotikutsuilla käymisen, eivät kaikki uudet myyjät voi enää pitää kotikutsuja. He tippuvat pois pelistä. Jäljelle jäävät ne ensimmäisenä mukaan lähteneet myyjät, jotka saivat vallattua oman markkinaosuutensa ennen muita. He hyötyvät sitten edellä kuvatulla tavalla myöhemmin liittyneiden myyjien toiminnasta ja jäävät harjoittamaan toimintaa pysyvästi tai siihen asti, että asiakkaat väsyvät ostamaan kalliita tuotteita. Tupperware on kuitenkin osoitus siitä, että kalliitakin tuotteita ostetaan, jos kuluttajan mielestä laatu on hyvä ja sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeä osa toimintaa.

Jos rehellinen verkostomarkkinointiyritys on olemassa, niin se toimii niin kuin Tupperware ja järjestää kotikutsuja. Silloin täytyy olla jokin mekanismi, millä rajoitetaan myyjien määrää, niin etteivät uudet myyjät tule jo valmiiksi kyllästetyille markkinoille ja koe lähes varmaa tappiota liiketoiminnassa. Ainoa keino tämän välttämiseksi on kertoa uusille myyjäehdokkaille se, montako saman yhtiön myyjää alueella toimii ja mikä on heidän liikevaihtonsa sekä asiakkaiden määrä. Jos liikevaihto on keskimäärin alle 2000 euroa kuukaudessa vuoden 2007 tason mukaan, niin jälleenmyynti ei ole kovin kannattavaa. Palkkiot siitä ovat noin 200-250 euroa eli 20 % – 25 % kuukaudessa, mikä riittää nipin napin kulujen peittoon. Uusia myyjiä ei pitäisi värvätä koskaan, jos keskimääräinen myynti on tätä luokkaa. Sen sijaan tulisi etsiä lisää asiakkaita jo olemassaoleville myyjille. Myyjäehdokkaille pitäisi lisäksi kertoa se, kuinka monta myyjää on tullut samalle alueelle edellisen vuoden aikana ja kuinka moni on lopettanut toimintansa. Hän saisi tästä vähän osviittaa sen suhteen, miten kannattavana myyjät ovat pitäneet työtä ennen häntä. Jos yritys on uusi, niin nämä tiedot tulisi esittää arvioina muiden vastaavien yhtiöiden kokemuksiin perustuen. Jos yhtiöllä on toimintaa muilla alueilla, niin sitten lukuina voidaan käyttää muiden alueiden toteutuneita lukuja.

Kun verkosto leviää uudelle alueelle, niin kotikutsujen määrä kasvaa ensin. Alueelle värvätään kuitenkin lisää uusia myyjiä ja näin asiakkaiden määrä per kutsut vähenee, koska osa asiakkaista siirtyy toisen myyjän kutsuille ja osa lopettaa kutsuilla käymisen kokonaan. Myyntityö ei enää kannatakaan. Uusille myyjille myyntityö on usein jo alusta asti kannattamatonta. Heidät on värvätty mukaan järjestelmään eikä kysyntää ole kartoitettu lainkaan. Uudelle myyjälle ei ole kerrottu sitä, montako myyjää samalla alueella jo ennestään toimii ja paljonko myyjien keskimääräinen liikevaihto on. Hänelle ei ole kerrottu myyjien keskimääräistä asiakasmäärää ja mikä tärkeintä: uudelle myyjälle ei ole kerrottu sitä, kuinka monta myyjää alueelle vuosittain värvätään ja kuinka moni heistä lopettaa vuosittain toiminnan. Vain näistä luvuista voitaisiin päätellä se, miten järjestelmä todellisuudessa toimii: onko se kannattavaa uusien myyjien kannalta vai ei?

Myyjien määrä vaihtelee eri verkostoissa yhdellä maantieteellisellä alueella sykleittäin. Verkosto kasvaa ensin huippuunsa, jolloin sillä voi olla esimerkiksi 5.000 myyjää. Tämän jälkeen verkosto romahtaa pyramidin pohjasta alkaen, koska alimmilla tasoilla olevat eivät saa värvättyä itselleen tuottavaa alalinjaa ja heitä on siellä kaikkein eniten. Suoramyyntikään ei kannata, koska myyjiä on liikaa tuotteiden kysyntään ja asiakkaisiin nähden. Tästä syystä valtaosa alimpien tasojen edustajista lopettaa toiminnan hyvin nopeasti eikä uusia häviäjiä ehditä värvätä tilalle riittävän nopeasti paikkaamaan syntynyttä aukkoa. Myyjien määrä tipahtaa esimerkiksi alle tuhannen ja pysyy siinä määrässä muutaman vuoden. Uusia myyjiä värvätään välivuosina eli suvantokautena saman verran kuin mitä lopettavia myyjiä on. Näin myyjien määrä ei merkittävästi muutu.

Muutaman vuoden kuluttua verkosto herää uudestaan henkiin ja saa hurmoksellisen luonteen. Suuria tulotoiveita herätetään osallistujissa ja ehdokkaissa. Värvätään nopeasti lisää edustajia, niin että myyjien määrä kasvaa nopeasti. Päästään taas noin 5.000 myyjään tai jopa sen yli, minkä jälkeen pyramidi romahtaa ja tuhannet menettävät rahansa systeemiin eikä vain rahaa vaan myös työpanoksensa ja aikansa. Näin systeemi toimii sykleittäin.

Joku rehellisempi viritelmä voi toimia siten, että myyjien määrä pysyy samana tai kasvaa vähän kerrassaan vuosi vuodelta. Silloin lopettavia myyjiä ei saa olla lähellekään 50 % vuodessa, mikä on esimerkiksi tapaus Amwayn pyramidissa. Myyjien tulee jatkaa verkostossa useita vuosia ja karttaa uusien myyjien liiallista värväämistä. Asiakasmäärä ja myyjien liikevaihto pitää olla omalla alueella jokaisen myyjän tiedossa. Yhtiön pitää informoida myyjiä siitä, milloin olisi sopivaa lisätä myyjien määrää. Jos myyjien keskimääräinen liikevaihto on vain 200-2000 euroa kuussa tai alle ja toiminta perustuu kotikutsuihin, niin ei ole mitään syytä värvätä uusia myyjiä. Se 200 euroahan muodostuu joissakin verkostoissa myyjän ostoista omaan kotitalouteen. Todellisia verkoston ulkopuolisia asiakkaita ei ole merkittävissä määrin.

Jos jokin verkostomarkkinointiyritys voi todistaa, että se valvoo ja rajoittaa myyjien määrää tässä kuvatulla tavalla ja kannustaa tuotteiden suoramyyntiin varoittaen myyjiä värväämästä liikaa myyjiä omalle alueelleen, niin ottakoon sen edustaja minuun yhteyttä. (petteri.haipola @ kolumbu.fi – kirjoita kaikki yhteen) Tutkin yrityksenne palkkiojärjestelmän ja mainosmateriaalin, haastattelen puhelimitse yhtiön edustajia tai johtoa, ja osallistun kotikutsuille sen jälkeen, niin että voin muodostaa kokonaiskäsityksen yrityksen tai sen yhden tiimin osan toiminnasta. Jos myyjien määrää ei ole rajoitettu ja palkkiojärjestelmä kannustaa värväämään lisää myyjiä, ei sellaisen yrityksen ole mahdollista saada rehellisen ja moraalisesti hyväksyttävällä tavalla toimivan firman arviota minulta. Yhtiön tulee lisäksi ilmoittaa minulle uusien ja lopettaneiden myyjien määrä viimeiseltä kahdelta tai useammalta vuodelta, jotta siitä näkee, miten kannattavana myyjät ovat toimintaa pitäneet. Kaikki maksetut palkkiot ja niiden jakaantuminen myyjille pitää myös ilmoittaa. Puutteelliset tiedot eivät anna yrityksestä kuvaa luotettavana yrityksenä, mutta myös puutteellisilla tiedoilla voi saada maininnan kotisivuilleni.

Luokitukset tulevat olemaan:

1. Tyypillinen alan yritys eli laiton pyramidi vähintään moraalin ja lain hengen kannalta kannalta arvioituna
2. Ei pahimmasta päästä
3. Melko rehellinen ja lakeja kunnioittava
4. Puhtaat paperit

Virheellinen käsitys markkinoiden kyllästymisestä

Näyttää siltä, että verkostoihin on iskostettu käsitys, jonka mukaan markkinoiden kyllästyminen ei ole mahdollista eikä sitä koskaan tapahdu missään päin maailmaa eikä millään talouden alalla. Koska verkostomarkkinoijat eivät tunne liiketalouden lakeja yleensä laisinkaan vaan ovat ihan tavallisia ihmisiä, niin he uskovat ylälinjan uskomattomat väitteet talouteen liittyen. Tässä on kuitenkin selvä esimerkki siitä, mistä on kysymys kysynnän ja tarjonnan laissa.

Mene myymään lähimpään kerrostaloon miljoona kännykkäliittymää. Jos markkinat eivät voi kyllästyä, niin se on mahdollista. Jos tarjontaa on kuitenkin liikaa ja kysyntää liian vähän, niin se ei ole mahdollista. Markkinat ovat silloin kyllästyneet.

Tässä vielä sama asia vähän toisella tavalla esitettynä.

Jotkut verkostomarkkinoinnin puolustajat väittävät, etteivät markkinat voi kyllästyä, koska kauppaa käydään. Aina on joku myyjä, joka saa yhden tuotteen myytyä ja yksi asiakas, joka ostaa yhden tuotteen. Markkinoiden kyllästyminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kaupankäynti tyrehtyy kokonaan. Se tarkoittaa sitä, että kauppaa käydään, mutta tarjonta ylittää kysynnän, jolloin osa yrittäjistä joutuu lopettaman toiminnan, koska se ei kannata. Kukaan ei voi myydä miljoonaa litraa maitoa, jos kysyntää ja kulutusta on vain tuhat litraa. Kukaan ei voi myydä miljoonaa kännykkäliittymää, jos kysyntää on vain tuhannen liittymän verran. Tästä on kysymys eikä siitä, että kaikki kaupankäynti loppuu, kun markkinat ovat kyllästyneet.

Sitä ei kukaan väitä, että täydellinen kyllästyminen (saturaatio) olisi mahdollista. Kauppaa käydään aina, mutta jos myyjiä on liikaa ja asiakkaita sekä tuotteille kysyntää liian vähän, niin olemme tosiasiassa markkinoiden kyllästymisen tilassa de facto.

Tämä on taloustieteellinen fakta, jonka mukaan kaikki yritykset toimivat. Esimerkiksi Helkama-pyörien myyjät eivät värvää itselleen miljoonaa myyjää, koska se ei ole kannattavaa myyjiä ajatellen, jos he ovat itsenäisiä yrittäjiä eikä Helkaman tehtaita ajatellen, jos heidän tulisi maksaa palkka myyjille. Tämä on tietysti vain teoreettinen esimerkki, koska Helkamalla ei ole omia vähittäismyyjiä eikä se ole verkostomarkkinointia, mutta näin tämä asia ehkä jollekin lukijalle hahmottuu.

Riskitön bisnes – mutta kenelle riskitön?

Kouluttajat ja värvääjät markkinoivat liiketoimintamahdollisuutta riskittömäksi mahdollisuudeksi saada lisäansioita ja saavuttaa lopulta taloudellinen riippumattomuus. Jos kyse olisi riskittömästä yrityksestä, niin toki siihen kannattaisi kaikkien lähteä mukaan, kun palkkiona häämöttää rikastuminen ja unelmien täyttyminen. Toiminnan kulut alkaen aloituspaketista, vuosimaksuista ja tuoteostoista aiheuttavat kuitenkin riskin, minkä johdosta uusi myyjä ja verkostoija voi menettää sijoittamansa rahat ja työpanoksen verkostoon henkilökohtaisina tappioina. Muita menoja ovat puhelin, matka, kahvitus, markkinointimateriaali, tuotenäytteet, koulutus, pankki, kirjanpito, hallinnointi ja toimistomenot, mitkä aiheuttavat nopeasti tappioita, ellei kuluja voida peittää tuotoilla, mitä tuotteiden myynnistä ja uusien myyjien värväämisestä saadaan. Riski on siis olemassa, mutta ei samanlainen kaikille. Pääyhtiölle ja teamin johtaville kouluttajille toiminta on lähes riskitöntä, kun se on pantu alulle ja päästy alkuvaiheiden ylitse, niin että verkoston myyjien määrä on kasvanut muutamaan sataan.

Otetaan esimerkiksi yhtiö nimeltä Ecoway, joka myy lisäravinteita ja monivitamiinivalmisteita ynnä muita terveysvaikutteisia tuotteita itsenäisistä yrittäjistä muodostuvan myyjäverkoston kautta tyypillisen verkostopyramidin tavoin. Ecoway kehottaa tiimejä värväämään loputtomasti uusia myyjiä eikä aio koskaan rajoittaa myyjien määrää millään alueella. Kun jollakin alueella on tarpeeksi myyjiä tuotteiden kysyntään nähden, niin miten sillä alueella voitaisiin myydä tehokkaasti tuotteita voitolla? Markkinat ovat kyllästyneet de facto. Tätä ei kuitenkaan koskaan kerrota, kun uusia myyjäehdokkaita houkutellaan mukaan liiketoimintaan ja kerrotaan hänelle lisäansioiden mahdollisuudesta ilman riskiä.

Verkostomarkkinoijat yrittävät selitellä markkinoiden rajattomuutta siten, että aina on mahdollista värvätä alalinjaan uusia myyjiä toiselta alueelta, kun omalla alueella on jo tarpeeksi toimijoita. Samat pyramidipelin ongelmat tulevat kuitenkin eteen kaikkialla, minne verkostot leviävät. Kun verkostoa levitetään uudelle alueelle, missä toimintaa ei ole ennen ollut, niin siellä on pian sama tilanne edessä. Jokainen värvää siitä omasta tuttavapiiristä ne uudet myyjät ja värvääjät. Pian suoramyynti on kannattamatonta uusille myyjille ja nämä lopettavat toiminnan. Pyramidi alkaa romahtaa sen perustuksesta käsin ja jatkuvasti pitää värvätä uusia yrittäjiä entisten paikalle.

Lähtöalueella vain muutama harva voi saada voittoa uudelle alueelle levittäytymisen tuloksena, sillä kaikki eivät tunne kavereita toisilla paikkakunnilla ja nekin alueet ovat pian täynnä uusia yrittäjiä. Yrittäjiä ei yksinkertaisesti voi olla enempää kuin jokin tietty prosentti väestöstä. Jos alan myyjien kokonaismäärä voi olla esimerkiksi kaksi prosenttia väestöstä, niin yhdellä firmalla voi olla ehkä 25 prosenttia siitä määrästä omissa riveissään. Jotta tämä markkinaosuus säilyisi, pitää jatkuvasti värvätä lisää, koska alimpien tasojen myyjät lopettavat vähän aikaa yritettyään ja todettuaan markkinat kyllästyneeksi: homma ei lyö leiville. Näin päädytään järjestelmään, missä värvääjät värväävät värvääjiä ja näin aina loputtomiin asti.

Nämä tuotemyyntiä harjoittavat pyramidit eivät kaadu koskaan, vaikka viranomaiset erehdyttävästi luulevat pyramideille niin tapahtuvan. Idea perustuu 99-prosenttiseen asiakkaiden ja alalinjan vaihtuvuuteen, mikä tapahtuu 2-5 vuoden aikana. Vuotuinen vaihtuvuus on noin 50 % eli puolet kaikista rekisteröidyistä myyjistä passivoituu tai lopettaa toiminnan. Käytännössä passivoituminen ja toiminnan lopettaminen ovat sama asia. Yhtiön tietokannasta ja seurantaohjelmasta näkyy, kuinka paljon pyramidikaaviossa on passivoituneita myyjiä, jotka eivät tilaa lainkaan tuotteita esimerkiksi puolen vuoden aikana. Näiden kohdalla ei ole odotettavaa, että he aktivoituisivat uudestaan. Passivoitumisen määrittelemiseksi voidaan valita myös pidempi ajanjakso ilman liikevaihtoa kuin puoli vuotta.

Kun yhtiöt ovat saaneet valmistettua tuotantolinjan ja lanseerattua tuotteen markkinoille, niin että myyjiä on verkostossa useita satoja tai liki tuhat, niin verkostot kasvavat tämän jälkeen aloittavien ja lopettavien myyjien erotuksen verran tai myyjien määrä pysyy suunnilleen samana vuodesta toiseen. Pääyhtiöllä ei ole tämän jälkeen suuria riskejä, jos tuotannon aloittamisen kustannukset eivät ole olleet liian suuret. Kun lisäravinteita ja monivitamiinivalmisteita myydään, on niiden kate lähellä lääkeaineiden katetta. Tuotantokustannukset ovat erittäin vähäiset kuten esimerkiksi ternimaitokapseleiden valmistuksessa. Tuotteet myydään sitten kymmenkertaisella hinnalla verrattuna esimerkiksi ternimaitoon raaka-aineena. Pillereiden valmistukseen käytettyjen säilöntäaineiden ja jauhojen osuus ei voi olla kovin paljon itse tuotteen hinnasta eivätkä pakkauksetkaan ole muovin aikakaudella suuri kustannus valmistajalle. Tuotteille jää aina hyvä kate ja raaka-aineidenkaan ei aina tarvitse olla sitä, mitä tuoteselosteessa sanotaan. Esimerkiksi ternimaitobisneksessä tuotteilla ei ole todettu olevan markkinoituja vaikutuksia ja ternimaidon määrät eli annostukset ovat liian pieniä, jotta vaikutuksia voisi edes syntyä.

Lähde:
17.05.2004 Petteri Jussila – puhetta ternimaidosta – Keskusteluohjelma
Artikkeli
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=&a=03502

Video (50:23 min)
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=&a=03502

Tuotteita ei koskaan valmisteta liikaa, joten tehtaalla ei ole mitään riskiä tarkan asiakasseurannan vuoksi.
Myyjät ovat asiakkaita, joten heidän määränsä tiedetään tarkasti ja kokemuksesta tiedetään myös verkoston kasvun nopeus eli lopettavien ja aloittavien määrä. Yhtiö voi tuotteiden lisäksi myydä edustajille markkinointimateriaalia hyvällä katteella ja jotkut suomalaisten yritysten omistajat (esim. Move Networks Oy ja S2E Finland Oy) ovat myös koulutuksen järjestävien yritysten omistajia saaden lisätuloja verkostoijien ostamasta koulutuksesta. Riskejä ei tehtaalle ja tuotteiden valmistajille näin ollen juurikaan ole, mutta kaikki riskit ovat kuluttajilla eli myyjillä. Kannattava bisnes kaiken kaikkiaan, mutta eihän sitä muuten harjoitettaisikaan, jos kaikki toimisivat tappiolla.

Toivottavasti joku alan puurtaja ymmärtää tämän asian, jotta hän voisi tehdä viisaan päätöksen ja siirtyä muihin hommiin. Jos menet perinteiseen suoramyyntiin, niin siellä yritys maksaa takuupalkan ja provikat päälle (ei kaikki yritykset) eikä värvää yhdelle alueelle enempää myyjiä kuin siellä kannattaa pitää. Ei tämäkään ole kiitollinen homma ja moni lopettaa työn nopeasti, mutta se on kuitenkin rehellisempää kuin vm. Yritys valvoo sitä, ettei myyjiä ole liikaa ja ottaa osan vastuusta takuupalkan muodossa. Jos takuupalkkaa ei ole, niin silloin yritys voi värvätä enemmän myyjiä kuin tarvitsee, mutta eivät nämä myyjät pysy hommissa kauaa, kun huomaavat päällekkäiset asiakkaat omalla alueellaan eli kilpailua on liikaa.

Verkostoa voi levittää uusille maantieteellisille alueille, joten kyllästymistä ei tapahdu

Yllä esitetty väite on ehkä tehokkaimpia keinoja hämätä uusia myyjiä ja jo pitkään alalla toimineita verkostoijia, niin etteivät he ymmärrä markkinoiden kyllästymistä ja sitä, että verkostomarkkinoinnin liikeidea tähtää tarkoitukselliseen markkinoiden kyllästämiseen kaikkialla, minne verkosto leviää. Väite paljastuu harhaksi muutaman esimerkin ja tarkan analyysin avulla.

Myyjiä on liikaa eikä uusia myyjiä ole mahdollista värvätä jatkuvasti yhtiön toiminta-alueella niin paljon, että myyjien määrä moninkertaistuisi joka vuosi. Yhtiön toiminta-alueella on jo tällä hetkellä niin paljon myyjiä kuin mitä sen markkinaosuus alalla on. Kasvua tulee vain sen verran, mikä on uusien ja lopettavien myyjien välinen erotus. Tämä on hyvin vähän eikä riitä kuin yhdelle sadoista tai tuhansista verkostomarkkinoijista kannattavan liiketoiminnan rakentamiseen.

Jos kysyntää on kaksi mijoonaa asiakasta yhtiön toimialueella ja yhtiöllä on kaksi miljoonaa asiakasta, joista puolet eli miljoona on rekisteröityjä myyjiä, niin toiminta ei voi mitenkään kannattaa kaikkia ’myyjiä’.

Kysyntää ei voida lisätä keinotekoisesti loputtomasti. Lisäansioiden ja rikastumisen mahdollisuutta kaupittelemalla saadaan hetkittäin lisättyä kulutusta, mutta alimmilla tasoilla lopulta lopettaa enemmän kuluttajia ja myyjiä kuin aloittaa, kun värvätään lähes kaikki asiakkaat verkoston myyjäksi ja markkinoidaan heille ’unelmaa’.

Suomalainen uusi myyjä ja verkoston rakentaja on aina saman tilanteen edessä riippumatta siitä, kuinka monessa maassa yhtiö toimii ja miten monelle paikkakunnalle verkosto on ennen häntä levinnyt Suomessa. Hän ei saavu koskaan tyhjille markkinoille, niin että täyttäisi tyhjiön markkinoilla, missä kukaan ei ole toiminut ennen häntä. Hän joutuu valtaamaan aina oman markkinaosuutensa jo aiemmin alueella toimivilta kilpailijoilta, mitä tulee tuotteiden myyntiin. Ainoa uusi asia, mikä jollekin paikkakunnalle saapuva verkosto voi tuoda tullessaan mukanaan, on liikeidean levittäminen. Jos jollakin paikkakunnalla ei ole ollut yhtään verkostoijaa aiemmin, niin silloin hän saapuu uudelle markkina-alueelle ideansa kanssa. Markkinat täyttyvät kuitenkin nopeasti ja Suomen suurkaupungit ovat käytännöllisesti katsottuna aina täynnä liikeidean markkinoijia. Sama tilanne vallitsee myös ulkomailla, missä verkostomarkkinointia on ollut jo vuosia.

Jokaisessa maassa, missä tietyn firman toimintaa on ollut muutaman vuoden, on verkosto saanut vallattua oman osuutensa kokonaismarkkinoista. Osuus markkinoista pitää sisällään osuuden myyjinä toimivista ihmisistä ja heidän asiakkaistaan eli järjestelmän sisällä toimivien ihmisten määrän kokonaisväestöstä. Sitten se pitää sisällään osuuden jokaisen yksittäisen tuotteen osuudesta kokonaismarkkinoilla. Tämä yhden yhtiön osuus kokonaismarkkinoista ei voi kasvaa loputtomiin eksponentiaalista kasvua. Myyjien ja asiakkaiden sekä tuotteiden osuus markkinoista jää markkinaosuuden valtaamisen ja systeemin uudelle alueelle lanseeraamisen jälkeen tietylle tasolle, mikä markkinaosuus sitten vaihtelee normaalien liiketalouden lainalaisuuksien mukaan.

Markkinaosuus pitää mitata sekä myytyjen tuotteiden osuudella kokonaismarkkinoista että sielujen markkinoista. Verkostomarkkinoinnin kautta myydään vain alle 0,18 % suomalaisten kotitalouksien kokonaiskulutuksesta, joten yhden alan yrityksen markkinaosuus ei voi olla kovin hirmuinen Suomessa, missä suoramyyntiä tehdään suosittelun perusteella. Lisäravinteita ja monivitamiinivalmisteita myydään paljon verkostojen kautta, mutta niilläkin markkinoilla yhden firman osuus on vain jokin tietty prosenttiosuus kokonaiskulutuksesta. Terveyteen käytetyn rahan määrä ei ole kasvanut per henkilö 2000-luvun alussa, joten kokonaiskysyntä ei ole sanottavasti kasvanut. Kasvunäkymät eivät ole tällä alueella huimaavat.

• Suora- ja verkostomarkkinoinnin kautta myytävien tuotteiden osuus kotitalouksien kulutuksesta Suomessa. (Tilastokeskuksen tilastot vuodelta 2004)
  
  https://pyramidihuijaus.com/wp-content/uploads/2025/04/osuus.pdf

Sielujen markkinoilla raja tulee vastaan 0,5 – 4,5 prosentin tietämillä eri alueilla. Vain sen verran voi toimia myyjinä kerrallaan ja asiakkaiden määrä on verkostoissa yleensä sama tai korkeintaan kaksinkertainen myyjien määrään verrattuna, koska lähes kaikki asiakkaat värvätään verkostoon myyjiksi.

• Lähde: P. Haipola 2005-2006, Miten verkostomarkkinointi toimii eli johdanto verkostomarkkinoinnin ymmärtämiseen/ Tilastot
  
  https://pyramidihuijaus.com/miten-verkostomarkkinointi-toimii/#tila

Myyjien ja asiakkaiden määrä eikä tuotteidenkaan määrä kokonaismarkkinoista voi olla 100 % eikä osuus voi kasvaa moninkertaiseksi joka vuosi, kun yhtiö on toiminut alueilla usean vuoden ajan. Asia ei muutu, vaikka yhtiöllä olisi 60 tai 100 maata, mihin verkostot ovat levinneet.

Kaikki verkoston rakentajat eivät saa omaa verkostoaan leviämään toiseen maahan. Jokaisessa maassa toimii jo valmiiksi saman yhtiön sekä kilpailevien yhtiöiden tiimejä, jotka ovat vallanneet osuutensa kokonaismarkkinoista. Suomalainen verkostoija ei mene siten rajattomille uusille markkinoille, jos yrittää laajentaa ulkomaille. Hän menee rajallisille markkinoille, missä oma yhtiö on jo saavuttanut markkinaosuutensa. Sitä osuutta ei ole mahdollista kasvattaa eksponentiaalisesti joka vuosi.

Jos joku haluaa saada jalansijan toisen maan markkinoista, pitää hänen alalinjansa vallata se markkinaosuus muilta saman yhtiön tiimeiltä ja kilpailevilta yrityksiltä, jotka kamppailevat ihmisistä potentiaalisina verkostomarkkinoijina ja asiakkaina. Ihmisten määrä on aina rajallinen riippumatta siitä, kuinka monessa maassa yritys toimii. Jos yritys toimii 60 maassa ja on saanut siellä oman osuutensa ihmisistä asiakkaina ja myyjinä, ei tämä osuus enää kasva eksponentiaalisesti ja markkinat ovat tosiasiallisesti kyllästyneet de facto.

Toinen kilpailun alue ’sielujen markkinoiden’ eli järjestelmään osallistuvien ihmisten määrän lisäksi on tuotteiden välinen kilpailu markkinoilla. Yhtiöt myyvät samankaltaisia tuotteita kuin muut yhtiöt. Kilpailua on myös eri jakelukanavien välillä: verkostomarkkinointi, muu suoramyynti ja kiinteässä toimipisteessä tapahtuva vähittäiskauppa.

Yhdellä yhtiöllä on jokaisen yksittäisen tuotteen kohdalla vain tietty osuus kokonaismarkkinoista. Monopoliasemaa ei ole, vaikka tuote olisi sellainen, mitä eivät muut yhtiöt valmista – eivät edes kopioita tuotteesta. (esimerkiksi Noni-hedelmästä valmistetut tuotteet)

Tuotteiden vaikutus ja kuluttajien tarve ostaa tuotetta määräävät sen, että jokainen tuote kilpailee muiden samalla tavalla vaikuttavien tuotteiden kanssa. Näin on esimerkiksi terveysvaikutteisten tuotteiden laita, mitä verkostoissa myydään: lisäravinteet, monivitamiinivalmisteet, ateriankorvikkeet ja erilaiset ihmerohdot sekä ihonhoitotuotteet ja henkilökohtaiseen hygieniaan sekä kauneudenhoitoon liittyvät tuotteet.

Jokaisella yhtiöllä on siis oma osuutensa sekä ihmisten (myyjät ja asiakkaat) että tuotteiden markkinoista. Se, että jokin yhtiö toimii kymmenissä tai sadoissa maissa, ei poista markkinoiden kyllästymisen tosiasiaa. Markkinat ovat silti rajalliset ja jokaisen uuden myyjän sekä verkostoijan pitää vallata oma osuutensa muilta alan toimijoilta eli tyhjälle markkinalle ei kukaan yrittäjä saavu.

On erittäin vaikeaa saada itselleen paljon asiakkaita ja myyjiä alalinjaan, koska markkinat ovat rajalliset ja valmiiksi täynnä eli kyllästetyt. Kysynnän ja tarjonnan laki toimii kaikilla osa-alueilla verkostomarkkinoinnissa, vaikka se tosiasia yritetään kaikin mahdollisin keinoin kiistää.

Kun suomalainen pikkukylän asukas liittyy verkostoon, on hänellä kaikilla alueilla edessä samat kyllästyneet markkinat, eikä yhtiön toiminta kymmenissä tai sadoissa eri maissa auta häntä saamaan jalansijaa markkinoilta sen enempää kuin jos hän yrittäisi myydä tuotteita ja värvätä uusia myyjiä kotikylässään. Tämän tosiasian vastaisilla väitteillä pyritään luomaan illuusio rajattomista markkinoista, jolloin saturaatiota eli markkinoiden tosiasiallista kyllästymistä ei koskaan tapahtuisi de facto. Alan myynninedistäjät toistavat yhä uudestaan totuudenvastaisen väitteensä tässä asiassa. Sen tekevät yhtä lailla yhtiön omistajat ja johtajat kuin huippukouluttajat ja motivointipuheiden pitäjät sekä verkostojen ulkopuolella toimivat alan puolustajat, jotka jostakin syystä haluavat kiistää kaikkien taloustieteilijöiden tunteman faktan ja liike-elämän lainalaisuuden: kysynnän ja tarjonnan lain aiheuttaman markkinoiden tosiasiallisen kyllästymisen de facto kaikilla liiketalouden alueilla mukaan luettuna verkostomarkkinointi ja ennen kaikkea siinä, koska markkinat kyllästetään tahallisesti ja jatkuvasti ilman minkäänlaista aikomusta hillitä tai rajoittaa myyjien loputonta värväämistä.

On sanottu, että valhe on helppo uskoa, jos se on tarpeeksi suuri. Valehtelijoiden yleinen tapa toimia on sanoa totuutta valheeksi ja valhetta totuudeksi: silloin valhe on heidän mielestään helpompi uskoa. Välillä se meneekin läpi, kun ihmiset eivät halua luontaisesti uskoa sitä, että joku voisi oman hyödyn vuoksi valehdella tietoisesti lähimmäisilleen ja riistää heidän omaansa pettämällä heidät sekä katsoa uhrejaan petoksen jälkeen silmiin tuntematta lainkaan syyllisyyttä, häpeää tai katumusta teon johdosta. Verkostomarkkinoinnin ammattilaiset menevät vielä pitemmälle kuin tyypillinen varas ja petturi: he syyllistävät uhrinsa ja saavat tämän tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi, kun ovat riistäneet hänen rahansa, aikansa ja työpanoksensa.

Miksi verkostoijat kiistävät markkinoiden tosiasiallisen kyllästymisen de facto?

Verkostoijat kiistävät markkinoiden tosiasiallisen kyllästymisen de facto, koska sen tunnustaminen paljastaisi heidän järjestelmässään olevan sisäisen virheen, mitä ei voida korjata muuten kuin kieltämällä rajoittamaton uusien myyjien värvääminen. Niin kauan kuin ehdokkaat ja verkostojen ahkerat värvääjät saadaan uskomaan, että värväämällä itselleen suuren alalinjan ja hankkimalla pari asiakasta, on mahdollista saada suuria ansioita tekemättä lopulta mitään sen eteen – koska verkoston alalinja hoitaa työn sinun puolestasi ja saat nauttia passiivisista tuloista – niin kauan kuin nämä unelmat menevät läpi verkoston rakentajille ja myyjille, jaksavat he jatkaa puurtamista vaikean tavoitteen saavuttamiseksi.

Jos myyjille ja verkoston rakentajille kerrottaisiin totuudellisesti se, ettei verkoston myyjien ja asiakkaiden kokonaismäärä ja yhtiön liikevaihto voi kasvaa moninkertaiseksi joka vuosi ja se tarkoittaa myös sitä, että vain yksi kymmenistätuhansista alimpien tasojen myyjistä voi saavuttaa unelmansa, niin ihmiset lopettaisivat toiminnan nopeammin kuin tekevät nyt, niin että myynti romahtaisi kaikissa alan yritysten verkostoissa.

Kannustin ostot omaan kotitalouteen

Alan yritysten pääasiallinen myynti muodostuu aktiivisten verkostoijien ostoista omaan kotitalouteen. Nämä ostot ovat niin sanottuja ’kannustin ostoja’ (Jon Taylorin käyttämä termi on ’incentivized purchases’), jotka oikeuttavat ’yrittäjiä’ ja ’myyjiä’ saamaan provisioita pienen alalinjansa tuoteostoista. Provisiot kertyvät pisteinä varastoon eli ns. pankkiin (banking) ja muuttuvat rahaksi palkkiojärjestelmän ehtojen mukaan vain 2-5 ylimmällä tasolla ja 1-3 alimmalla tasolla verkostossa. Näiden väliin jää kymmeniä, satoja, tuhansia ja jopa kymmeniätuhansia tasoja passivoituneita ja toiminnan lopettaneita entisiä myyjiä ja verkoston rakentajia, jotka eivät ole onnistuneet ’unelmansa’ toteuttamisessa.

Koska unelman toteuttaminen on mahdollista vain yhdelle kymmenistä tuhansista tai sadoista tuhansista ’peliin’ osallistuneista, ovat verkostojen pyramidikaaviot täynnä tällaisia häviäjiä. Aktiivisuutta on vain pyramidin huipulla, missä ovat verkoston toimeenpanijat ja aloittajat eli pääyhtiön omistajat tai heidän valitsemansa yrittäjät, sekä pyramidin pohjalla, missä ahkerat työmyyrät tekevät kaikkensa saadakseen yhden tai kaksi myyjää alalinjaansa ja myydäkseen tuotteita perheelleen, sukulaisilleen ja tuttavilleen, jotta säilyttäisivät ’pankkiin’ kertyneet pisteet.

Erilaisia tapoja suhtautua systeemiin

Kestää useita viikkoja, kuukausia tai vuosia ennen kuin uusi myyjä ja verkoston rakentaja antaa periksi taistelun tuulimyllyjä vastaan ja luovuttaa yrittämisen. Silloinkin vain harva ymmärtää tulleensa huijatuksi, koska aivopesu ja mielenhallinnan metodit saavat systeemiin osallistuneet uskomaan, että ”se on ihmisestä itsestään kiinni, menestyykö hän vai ei”.

Järjestelmän sisäistä vikaa ja suunniteltua petosta ei suostuta näkemään. Osa näkee sen ja naurahtaa ovelalle huijaukselle jättäen asian sikseen. Jotkut katuvat sitä, että olivat osallisia petollisen järjestelmän levittämiseen läheistensä keskuuteen ja pyytävät sitä anteeksi. He varoittavat myös muita järjestelmän sisäisistä vioista, moraalittomuudesta, laittomuudesta ja petollisuudesta.

Sitten on valitettavasti myös niitä, jotka nähtyään systeemin vian ja petollisuuden, tekevät kaikkensa hyötyäkseen sen nerokkaasta huijausmenetelmästä ja yrittävät saada sijoittamansa rahat voiton kera takaisin. Muutama onnistuu tässä yrityksessä, mutta suurin osa ei.

On myös niitä, jotka jäävät ’koukkuun’ tähän peliin ja ovat aina valmiita lähtemään uuteen viritelmään, kun sellaisia tulee markkinoille, ”jos ehkä ehtisivät tällä kertaa ensimmäisten joukkoon” ja saisivat kerättyä itselleen potin ennen pyramidin kasvun pysähtymistä ja osittaista romahtamista tavallisten verkostojen tasolle.

Nämä ’yrittäjät’ eivät tiedä sitä, että uudet systeemit tulevat aina maahamme pääyhtiön ja sen alla olevien johtavien tiimien suunnittelun tuloksena, niin että alan tunnetut ammattimaiset ’kouluttajat’ ja värvääjät saavat tehtäväkseen lanseerata idean alueellemme. Nämä ammattilaiset saavat silloin suurimman hyödyn ja he päättävät sen, ketkä alaisistaan pääsevät ensimmäisinä uuden systeemin ylimmille paikoille maamme pyramidikaaviossa.

Moni pikkutekijä pyrkii nousemaan tässä systeemin sisäisessä hierarkiassa, niin että olisi seuraavan verkoston maahantulon aikaan yhden tai kaksi tasoa korkeammalla ammattivärvääjien ja kouluttajien listassa, kun nämä pistävät ison vaihteen päälle verkoston lanseeramiseksi Suomeen.

Näin systeemi toimii ja siinä korkeilla paikoilla toimivat alan ammattilaiset sekä asioista selvän ottaneet tutkijat tietävät tämän.

Yhteenveto

On ihan sama, minne joku uusi verkoston rakentaja saa värvättyä uuden asiakkaan tai ’myyjän’. Näillä uusilla on aina sama tilanne edessä: markkinat ovat valmiiksi täynnä. Saadakseen myyntiä aikaan, pitää vallata markkinaosuus muilta. Verkostoissa se on muilta saman yhtiön eri tiimien edustajilta ja muiden alan yhtiöiden samoja tuotteita myyviltä tiimeiltä ja vähittäiskaupalta ja muulta suoramyynniltä, missä myydään osittain samoja tuotteita. Lisäksi on sielujen markkinat, mikä takaa sen, ettei koko markkina-alueella voi olla enempää kuin 0,5-4,5 % väestöstä verkostoijia kerrallaan esim. vuoden aikana keskimäärin. Tämä ei muutu miksikään, vaikka yhtiö toimisi kymmnissä tai sadoissa eri maassa.

Petteri Haipola, 08.04.2007, muokattu 10.4.2007

Sivun alkuun

08.04.2007 Kirjoittanut Petteri Haipola

Tuotevalikoiman uusiminen ja laajentaminen

Yksi keino paeta markkinoiden kyllästymistä on jatkuvasti uudistuva tuotantolinja ja uudet tuotteet.

Kun yhtiö tuo markkinoille uusia tuotteita, valtaa se markkinaosuutta muilta yrityksiltä, jotka myyvät tuotteita sitä ennen samalla alueella ja saa uusia myyjiä verkostoonsa. Tämä verkoston myyjien määrän kasvu tyrehtyy silloin, kun yhtiö on saavuttanut markkinaosuutensa.

Lopulta uusi tuotantolinja saattaa kuivua kasaan, kun uusi myyjien verkosto romahtaa perustuksesta alkaen. Valtaosa alimmilla tasoilla olevista edustajista ei saa värvättyä uusia värvääjiä, niin että alalinja tuottaisi heille voittoa. He eroavat yhä nopeammassa tahdissa ja näin ollaan taas tilanteessa, missä pääyhtiön on lanseerattava markkinoille uusia tuotteita.

Sama tuote voidaan palauttaa markkinoille muutaman vuoden kuluttua, kun sen myynti on ensin lopetettu. Silloin vedotaan yleisöön sanomalla, että kuluttajat vaativat saada entisen tuotteen takaisin myyntiin, vaikka totuus on se, että tuote vedettiin markkinoilta pois sen kysynnän hiipuessa tai oikeammin: sielujen markkinoiden kyllästyessä. Enää ei ollutkaan tarpeeksi uusia ’yrittäjiä’ tulossa myymään kyseistä tuotetta, minkä johdosta verkostopyramidi siltä osin romahti.

Sielujen markkinat eivät muutu

Tuotevalikoiman uusiminen tai laajentaminen ei vaikuta sielujen markkinoihin. Alalle tulevia myyjiä on vain tietty osa väestöstä esimerkiksi vuoden aikana. Nämä muodostavat sen alueen todellisen markkinan eli potentiaalin.

Tietyllä alueella esimerkiksi valtiossa voi olla vain tiety osuus väestöstä alalla töissä kerrallaan. Tämä prosenttiosuus vaihtelee 0,3-4,5 % välillä. Suomessa oli vuonna 2004 noin 20.000 – 50.000 verkostomarkkinoijaa riippuen tilaston lähteestä ja päällekkäisyyksistä. (Työvoimaministeriö/20.000 ja SSML/ ehkä 40.000-50.000) Paljon enempää ei voi olla.

Kun alalla yhtä aikaa toimivien myyjien maksimimäärä on maassamme 200.000 – mikä ei välttämättä koskaan toteudu – niin tarkoittaa se 50.000 hengen verkostossa sitä, että uusia alalla pysyviä myyjiä voidaan värvätä neljä henkeä nykyisiä värvääjiä kohden, jos heitä olisi 50.000. Neljän hengen alalinja ei ole mikään houkutteleva kultakaivos ja senkin säilyminen edellyttäisi jatkuvasti tapahtuvaa värväämistä, sillä nämä neljä alimmilla tasoilla olevaa lopettavat toimintansa parin vuoden sisällä ja uusia pitäisi värvätä tilalle.

Verkostomarkkinointi ei ole näiden tosiasioiden perusteella mikään ’hyvä mahdollisuus’ taloudellisen riippumattomuuden saamiseen tai edes tuntuviin lisäansioihin, jos tulojen lähde on alinjan liikevaihdossa ja myyjien määrässä eikä omassa suoramyynnissä. Oma suoramyynti on taas kannattamatonta sen vuoksi, että omalla alueella häärii liikaa samojen tuotteiden myyjiä ja kilpailijoita: oman yhtiön edustajia ja kilpailevien yhtiöiden myyjiä. Homma ei yksinkertaisesti toimi, koska myyjiä ja värvääjiä on liikaa kysyntään nähden.

Värväämistä ei lopeteta, kun myyjiä on tarpeeksi

Jos maassamme olisi joskus 200.000 myyjää, niin lopettaisivatko alan yritykset ja kouluttajat uusien myyjien värväämisen? Eivät. He jatkaisivat sitä samaan tahtiin, jolloin vuosittain lopettaisi yhä useampi myyjä ja lisää pitäisi värvätä tilalle. Yli 99 % lopettaa värväämisen muutaman vuoden sisällä ja suunnilleen saman verran värvätään tilalle uusia värvääjiä. Näin värvääjien kokonaismäärä pysyy ennallaan tai kasvaa vähän vuodesta toiseen.

Yhtiöiden ja kouluttajien sanavarastoon ei kuulu sellainen sanonta: ”Nyt meillä on tarpeeksi myyjiä, emme tarvitse enempää: lopetetaan uusien myyjien värvääminen tai rajoitetaan sitä niin, että värvätään vain saman verran kuin lopettavia myyjiä on eikä pyritä enää kasvattamaan myyjien määrää. Nyt kaikille myyjille riittää asiakkaita verkoston ulkopuolella ja tuotteilla on kysyntää niin paljon, että keskimääräinen liikevaihto/ myyjä on tuhat euroa, mistä voidaan jokaiselle maksaa 200 euroa palkkioita kuukaudessa ja näin kaikilla on mahdollisuus saada vähän lisätuloja omaan myyntiin perustuen.”

Näin ei koskaan tehdä. Myyjien keskimääräinen liikavaihto pidetään tarkoituksella 60-200 eurossa/kk eikä enempää kehoteta edes myymään, niin että se olisi päätavoite. Sen sijaan kehotetaan värväämään mahdollisimman monta uutta ’myyjää’ verkostoon, jotka kuluttavat yhtä paljon joka kuukausi yhtiön tuotteita ja ostavat koulutusta, mainosmateriaalia, aloituspaketteja ja maksavat lisenssimaksuja. (25-200 €/kk) Tämä on koko toiminnan idea: ei värvätä suoramyyjiä vaan värvääjiä loputtomaan värvääjien ketjuun ilman rajoitusta.

Verkostomarkkinoijia voi olla Suomessa maksimissaan 200.000 henkeä yhtä aikaa töissä ja tämä on pitkän ajan keskiarvo. Tämä on vain teoreettinen esimerkki ja perustuu Utahin osavaltion lukuihin, missä on eniten verkostomarkkinoijia väestön määrään suhteutettuna. (noin 4,5 %) On siis turhaa toivoa, että saisi itselleen tuottavan alalinjan, niin että sama unelma olisi jokaisen mukaan lähteneen toteutettavissa yhtä aikaa. Kaikki eivät voi rakentaa lyhyessä ajassa itselleen tuottavaa alalinjaa, koska myyjien määrä ei voi moninkertaistua joka vuosi. Alan myyjien kokonaismäärä pysyy suurinpiirtein samana tai kasvaa vähän joka vuosi. Kasvu on aloittavien ja lopettavien myyjien määrän välinen erotus, jos aloittavia on enemmän kuin lopettavia myyjiä.

Pyramidipelin voittomahdollisuus

Viimeisenä mukaan lähteneistä vain yksi kymmenistätuhansista onnistuu saamaan itselleen tuhansien myyjien verkoston eikä sekään ole hänen omaa ansiotaan ja työn tulosta. Verkostot kasvavat tuurilla, sattumalta ja sitä kautta, millaisia henkilöitä alalinjaan sattuu tulemaan. Julkisuuden henkilö kuten jokin urheilusankari voi saada perässään muita mukaan verkostoon, mutta tämäkin buumi loppuu nopeasti. Jonkun Kirvesniemen tai muun hiihtäjän lisäravinteiden, noni-mehun tai kapseleiden ja ternimaidon käyttö ei vaikuta myönteiseen ostopäätökseen tavallisen kuluttajan elämässä.

Kouluttaja ja ylätason värvääjä voi vaikuttaa suoraan vain muutamalle tasolle alalinjaansa. Vaikka pyramidin huipulla oleva kouluttaja tulee joskus mukaan värväystilaisuuteen kymmeniä tasoja alalinjassaan, johtuu se vain siitä, että ne kymmenet tai jopa sadat edustajat siinä välissä ovat jo lopettaenet toiminnan tappioiden vuoksi. Verkoston alatasojen elävä perustus on siellä, missä värvääminen tapahtuu; ylätasojen ja pohjan väliin mahtuu tuhansia rahansa ja työpanoksensa verkostoon menettäneitä huijauksen uhreja.

Ainoa pätevyysvaatimus verkostomarkkinoijaksi ryhtymiselle

Uusia myyjiä ei valita koskaan kykyjen perusteella vaan sen perusteella, kuka on valmis maksamaan liittymisestään verkostoon. Ainoa pätevyysvaatimus alalle on se, että sinun pitää maksaa siitä, jos haluat tehdä työtä ja rikastuttaa muita sekä saada 1/10.000 mahdollisuuden saada onnella ja sattumalta itsellesi muutaman kymmenen tai sadan hengen verkosto. Itse et voi siihen asiaan kovinkaan paljoa vaikuttaa. Kyse on pyramidipelistä eikä rehellisestä suoramyynnistä ja suoramyyjien värväämisestä myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Kuluttajista 70-99% on pyramidin sisällä olevia värvääjiä. Näin värvätään uusia värvääjiä, jotka värväävät uusia värvääjiä, aina loputtomiin, ad finitum.

Laajentuminen uudelle maantieteelliselle alueelle

Toinen keino pakoilla markkinoiden kyllästymistä on laajentaa toimintaa uusille maantieteellisille alueille, jolloin lähtömaassa pieni osa myyjistä rikastuu kohdemaan myyjien kulutuksen ansiosta. Kaikille ei tätä mahdollisuutta ole yhtä lailla olemassa, sillä vain harvat tuntevat kohdemaassa olevia ihmisiä ja voivat mennä kouluttamaan heitä paikan päälle, jotta verkosto lähtisi toivotulla tavalla kasvuun. Suurin osa lähtömaan värvääjistä ei hyödy lainkaan uudelle maantieteelliselle alueelle laajenneesta toiminnasta. Verkoston pyramidirakenne myös palkkioiden suhteen pysyy ennallaan eikä muutu, vaikka tuotteita tulisi lisää markkinoille ja verkosto laajenisi ulkomaille. Tämä on kylmä fakta alalla, missä pääyhtiö ja pieni osa pyramidin huipulla olevista värvääjien kouluttajista elää valtavan alalinjan kulutuksen perusteella: niillä provisioilla, mitä se saa ylihintaisista verkoston sisälle myydyistä tuotteista, vuosimaksuista, muista lisensseistä tai vastaavista osallistumismaksuista, aloituspaketeista, koulutuksesta (vikkottaiset ja kuukausittaiset tapahtumat, neljännesvuoden välein olevat eventit) ja markkinointimateriaalista.

Petteri Haipola, 08.04.2007

Sivun alkuun

Kirjoittanut Petteri Haipola

Jokainen voi päästä oman firmansa pyramidin huipulle, vaikka lähtisi vasta nyt mukaan verkostoon: se ei ole mahdotonta, mutta on äärimmäisen vaikeaa. Tarvitset ensinnäkin onnea, että saat tunnettuja hyvän maineen ja laajan tuttavapiirin omaavia henkilöitä alalinjaasi. Sitten tarvitset myös röyhkeyttä, hyvän maineen, laajan tuttavaverkon, puhujan lahjoja, muuta markkinoinnin sekä koulutuksen erityisosaamista ja paljon epärehellisyyttä. Sinun tulee osata kaupallistaa ihmissuhteesi ja käyttää hyväksi lähimmäisiä voiton saamiseksi heidän kustannuksellaan. Joudut värväämään tietoisesti luusereita alalinjaasi, sillä sinä tiedät, etteivät kaikki voi menestyä ja syy on järjestelmässä eikä jälleenmyyjissä itsessään. Kaikki myyjät eivät voi saada voittoa yhtä aikaa, koska järjestelmä on pyramidi, missä voittoa tuovien palkkioiden toiveet ovat alalinjan suuressa koossa eivätkä tuotteiden suoramyynnissä.

Pyramidin huipulle kiipeäminen tapahtuu siten, että valtaat markkinaosuutta saman firman muilta tiimeiltä tai harvemmin myös kilpailevilta saman alan yrityksiltä. Kun omassa firmassasi vaihtuu jatkuvasti porukkaa alatasoille, tulee sinun ja tiimisi pystyä saamaan valtaosa uusista mukaan lähtijöistä omaan alalinjaasi. Näin sinun tiimisi kasvaa, mutta muiden saman firman kilpailevien tiimien jäsenmäärä vähenee.

Voit syöstä jopa oman ylälinjasi pois pelistä. Erilaiset tasapainosäännöt (verkoston tasainen kasvu) estävät ylälinjaasi saamasta palkkioita sinun tiimistäsi, koska olet liian vahva yksi linja siinä. Lopulta ylälinjasi ”johtajat” joutuvat jättämään uppoavan laivan, kun eivät enää tienaa. Näin sinusta on tullut koko yhtiön eniten tienaava ”johtaja”.

Verkostomarkkinoinnilla voi ansaita rahaa. En ole koskaan väittänyt, ettei niin voi tapahtua. Voittajia on vain äärimmäisen harvassa: yksi tuhannesta tekee voittoa, kun turhat aktivointiostot (myynti/ostokiintiöt) lasketaan kuluiksi muiden kulujen ohella. Näistä ostoista ei ole hyötyä myyjälle, kun ne lojuvat komeroissa, autotalleissa, lahjoitetaan tuttaville, mitä muuten ei tehtäisi, ellei tuotteita olisi ostettu ja kun tuotteet on alunperinkin ostettu turhaan, vaikka niitä ei tarvita. Systeemit perustuvat pitkälti siihen, että myyjiä houkutellaan ostamaan tuotteita yli oman tarpeen, koska täyttämällä myyntikiintiö säilytetään oikeus alalinjasta tuleviin mahdollisiin palkkioihin. Palkkiot ovat aluksi aina pisteitä, mitkä muuttuvat rahaksi vain harvojen edustajien kohdalla monimutkaisten pätevöitymisen sääntöjen mukaan. Pisteiden ei ole tarkoitus muuttua rahaksi kuin muutaman edustajan kohdalla per myyjien linja tiimin johtoon asti. Jokainen linja on itse asiassa täynnä tappion kärsineitä ja passivoituneita edustajia. Kun liityt verkostoon juuri nyt, niin sijalukusi voi olla vaikka 1057. omassa linjassasi. Jos tutkisit ylälinjaasi, niin siinä on aktiivisia jäseniä vain pari henkilöä välittömässä ylälinjassasi heti yläpuolellasi ja sitten kaukana ylhäällä tiimin johdossa, jotka ovat systeemin perustaneet. He ovat yleensä myös pääyhtiön omistajia, kun on kyse suomalaisesta firmasta. (Ecoway, Move/s2e) Näin omistajat saavat suurimman hyödyn myös itsenäisinä jälleenmyyjinä. On huhuttu, että jopa Amwayn ylimmät paikat verkoston organisaatiossa kuuluvat sen kahdelle omistajaperheelle heidän omistamiensa yhtiöiden kautta.

On mahdotonta, että kaikki ansaitsevat yhtä aikaa. Syy siihen on

1) verkoston pyramidirakenne ja

2) epäoikeudenmukainen palkkiojärjestelmä.

Sanon vielä kertauksen vuoksi ne kaksi syytä, miksi kaikki myyjät eivät voi saada voittoa yhtä aikaa.

1) Myyjiä on tarkoituksella aina liikaa, jotta suoramyynnin avulla voisi tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Asiakkaita on liian vähän myyjien määrään nähden ja tuotteilla ei ole tarpeeksi kysyntää verkostomarkkinoinnin kautta myytynä.

2) On matemaattinen mahdottomuus, että jokainen edustaja voi rakentaa yhtä aikaa suuren alalinjan itselleen värväämällä paljon uusia edustajia lyhyen ajan sisällä.

Palkkiojärjestelmät ovat sellaisia, että ne kannustavat värväämään uusia myyjiä enemmän kuin harjoittamaan suoramyyntiä. Tästä johtuen myyjiä on jatkuvasti liikaa, koska jokainen asiakas pyritään liittämään verkostoon jälleenmyyjäksi.

Verkostomarkkinoinnin pyramidiluonteesta ja huijauksesta päästään eroon vain muuttamalla oleellisesti verkoston systeemiä.

1) Myyjien määrää tulee valvoa ja rajoittaa siten, ettei myyjiä ole liikaa tietyllä maantieteellisellä alueella asukasmäärään nähden.

2) Myyntikiintiöt pätevöitymisen ehtona tulee poistaa. Hyvä tuote menee kaupan, vaikka myyntikiintiöitä ei kannustimena olekaan. Myyntikiintiöiden tarkoitus on nykyään se, että myyjä säilyttää alalinjasta kertyneet pisteet eli on oikeutettu saamaan alalinjan myynnistä provision rahana joskus tulevaisuudessa, mikäli pisteitä kertyy tarpeeksi ja muut pätevöitymisen ehdot toteutuvat. Myyntikiintiöllä ei pyritä siten lisäämään myyjän henkilökohtaista myyntiä verkoston ulkopuolisille asiakkaille vaan saadaan hänet ostamaan alalinjasta tulevien palkkioiden toivossa itselleen ja perheelleen turhia tuotteita enemmän kuin hän tarvitsee.

3) Ylälinjaan menevien provisioiden määrä tulee rajoittaa muutamalle tasolle ylälinjaan ja ne saavat olla yhteensä korkeintaan 50 % myyjän itselleen saamasta myyntipalkkiosta.

Nuo ovat vain ehdotuksia sille, miten joistakin huijaukseen liittyvistä ongelmista voitaisiin päästä eroon. Kierot yhtiöt ja tiimien johtajat keksivät joka tapauksessa aina keinot, miten huijata muita, vaikka säännöt olisivat mitä hyvänsä. Sääntöjähän ei tarvitse noudattaa…

---

Sivun alkuun