30.10.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola

Minua on syytetty siitä, että yleistän asioita, kun sanon kaikkia verkostomarkkinointifirmoja samankaltaisiksi pyramideiksi. Kyse ei ole kuitenkaan yleistämisestä vaan yleisen totuuden julkituomisesta.

Yleisen totuuden kertominen ei ole yleistämistä. Jos sanon, että varastaminen on syntiä kaikissa tapauksissa, niin en yleistä asioita vaan kerron yleisen totuuden. Jos sanon, että kaikki jälleenmyyjät ovat epärehellisiä ja huijareita, niin silloin syyllistyn yleistämiseen enkä pysy totuudessa. Jälleenmyyjien joukossa on paljon rehtejä ja kovasti työtä tekeviä jälleenmyyjiä, joiden hyvää nimeä ja mainetta käytetään surutta hyväksi petoksen eteenpäinviemiseksi.

Kaikille verkostomarkkinontifirmoille on yhteistä mm.

– Jälleenmyyjien määrää ei valvota eikä rajoiteta mitenkään. Tästä on seurauksensa markkinoiden kyllästyminen. Kaikille jälleenmyyjille ei riitä tarpeeksi asiakkaita ja uusia jäseniä alalinjaan, jotta he voisivat jäädä voitolle liiketoiminnasta.
– Em. syystä johtuen verkostossa on tietty määrä häviäjiä. Tämä prosentuaalinen osuus on minimi eikä muutu, vaikka verkostossa olisi kuinka paljon jäseniä tahansa. Ts. yli 99% jää tappiolle verkoston pyramidirakenteen vuoksi. Luku voi olla pienempi ainoastaan siten, että jälleenmyyjien määrä jää sattumalta niin pieneksi, että useimmat voivat saada voittoa myymällä vähällä vaivalla tuotteita hyvällä katteella. Tuotteilla täytyy olla silloin riittävästi kysyntää. Koska jälleenmyyjiä värvätään kuitenkin koko ajan lisää ilman mitään rajoituksia, on todella harvinaista, että asiakkaita riittää kaikille tarpeeksi voiton saamiseksi pelkällä tuotemyynnillä.
– Kaikissa firmoissa mainostetaan ideaa harhaanjohtavalla tavalla. Ideaa sanotaan ”hyväksi mahdollisuudeksi”, jossa on vain vähän tai ei ollenkaan ”riskejä”. Totuus on aivan toinen. Myöskään kulurakennetta ei kerrota totuudenmukaisesti jne.
– Firmat eivät rankaise totuudenvastaiseen ja harhaanjohtavaan markkinointiin syyllistyviä jälleenmyyjiä. Nämä saavat nauttia täysin rinnoin huijaamalla mukaan saatujen ihmisten liikevaihdon perusteella maksettavista palkkioista.

Tästä jäi varmasti vielä paljon asioita pois, mitkä ovat yhteisiä kaikille verkostoille. Yksittäinen firma voi puolustautua julkaisemalla puolueettoman lähteen tarkistamat tilastotiedot yrityksensä liiketoiminnasta. Tarpeellisia tietoja ovat:

– Kuinka monta jäsentä verkostoon on liittynyt sen historian aikana?
– Kuinka moni heistä on saanut palkkioita oltuaan mukana vähintään kuukauden? (tästä voidaan laskea prosentuaalinen osuus, esim. 1 %)
– Miten maksetut palkkiot ovat jakautuneet jälleenmyyjien kesken? (Esim. 90 % palkkioita saaneista on saanut alle 100 euroa bruttopalkkioita ja 9 % 100-500 euroa ja 1% yli 500 euroa koko aikana. Lisäksi voidaan julkaista se, paljonko jälleenmyyjät saavat nykyään palkkioita per kuukausi ja miten palkkiot jakautuvat heidän kesken.)
– Kuka omistaa ”työkalubisneksen” eli Liiketoiminnan tukijärjestelmän ja sen kautta myytävät tuotteet: kasetit, videokasetit, DVD:t, CD-ROMit, kirjat, vihkoset, mainosmateriaalin, esitteet, tuoteluettelot, markkinointimateriaalin, (käyntikortit ym.) oikeuden tapahtumien, koulutustilaisuuksien ja värväyskokousten tuottamaan voittoon?
– Kuka omistaa verkoston ylimmät tulokeskukset, joista koko verkosto rakentuu? Ovatko ne suoraan tai välillisesti pääyhtiön omistajien omistuksessa? Jos ovat, niin silloin omistajat saavat suuren osan jälleenmyyjille maksetuista palkkioista kaiken muun voiton lisäksi.

Haluatko olla mukana toiminnassa, jota syytetään toistuvasti laittomaksi pyramidiksi ja joka harjoittaa tarkoituksella harhaanjohtavaa markkinointia? Haluatko olla mukana järjestelmässä, jonka pääyhtiö on suunnitellut sellaiseksi, että se tuottaa enemmän häviäjiä kuin voittajia, mutta mainostaa ideaa silti ”hyvänä mahdollisuutena” lisäansioihin, jossa ei ole paljon mitään ”riskejä”?

Petteri Haipola, 30.10.2005

Sivun alkuun

5.11.2005, muokattu 4.2.2006 Kirjoittanut Petteri Haipola

eli

Markkinoiden kyllästyminen verkostomarkkinoinnissa

Markkinoiden kyllästyminen ei ole mikään oletus vaan vapaissa markkinatalouksissa vallitseva todellisuus. Yksikään yritys ei voi paeta tarjonnan ja kysynnän lakia. Jos tarjolla on enemmän avoimia edustajan paikkoja kuin mitä on potentiaalisia edustajia tyrkyllä, niin markkinat ovat silloin kyllästyneet.

Tiivistelmä

Verkostomarkkinoijien markkinat ovat rajalliset, mitä tulee tuotteiden myymiseen ja uusien jäsenien värväämiseen. Kun jälleenmyyjiä on liikaa, on pelkkä tuotteiden myyminen vaikeaa, koska samoja tuotteita on tarjolla liian monen eri myyjän kautta. Tätä suurempi ongelma on kuitenkin värväämisessä. Myyjien määrä ei voi moninkertaistua lyhyessä ajassa, mikä olisi edellytys sille, että jokainen viimeisenä mukaan lähtenyt myyjä voisi rakentaa itselleen tuottavan alalinjan.

Menestyminen on riippuvaista alalinjan liikevaihdosta. Pelkällä tuotteiden suoramyynnillä ei voi saada riittäviä tuloja kulujen peittämiseen, koska kysyntää on niin vähän verkostomarkkinoinnin kautta myytäville tuotteille ja myyjiä on jatkuvasti liikaa kysyntään nähden. Verkostomarkkinoija on umpikujassa: uusia myyjiä ei ole tulossa tarpeeksi verkostoon, jotta alalinjan rakentaminen olisi mahdollista, eikä tuotteita saa myytyä, koska niille ei ole riittävää kysyntää ja myyjiä on jatkuvasti liikaa. Markkinat ovat siten käytännössä jatkuvasti kyllästyneessä tilassa.

Myyjien ainoa mahdollisuus voiton saamiseen on se, että yritys avaa uusia tuotantolinjoja eli laajentaa tuotevalikoimaansa tai laajentaa toimintaa uusiin maihin. Tätä kautta avautuu pieniä mahdollisuuksi voiton tekemiseen alalinjan liikevaihdon kautta. Verkostomarkkinointiyritykset muuttuvat tämän piirteen vuoksi ponzi-huijauksiksi. Myöhemmin mukaan lähteneet sijoittajat maksavat aiemmin mukaan lähteneille näiden sijoituksen takaisin. Pieni osa pyramidin huipulla saa voittoa, mutta suurin osa häviää rahaa. Tuotteitakaan ei oikeasti ostettaisi muuten kuin harhaanjohtavan markkinoinnin vuoksi. Yhtiöt saavat uusia kokeilijoita tuotteilleen, kun markkinoivat totuudenvastaisella tavalla hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseksi ilman suuria riskejä ja kuluja. Totuus on kuitenkin päinvastainen. Arviolta 95 – 99 prosenttia osallistujista häviää rahaa toiminnan kuluihin ja alkusijoituksena reaaliajassa. Kun voittajat jatkavat verkostoissa pitempään, mutta häviäjät vaihtuvat uusiin häviäjiin lyhyessä ajassa, kasvaa häviäjien suhteellinen osuus vuosi vuodelta, mitä kauemmin verkostomarkkinointia harjoitetaan. Häviäjiä on lopulta kaikissa yrityksissä yli 99 prosenttia ”peliin” osallistuneista.

Myyntiedustajien on ostettava itselleen firman tuotteita, jos he aikovat myydä niitä ohjeiden mukaan henkilökohtaisen suosittelun ja oman kokemuksen perusteella. Koska verkoston ulkopuolisia asiakkaita ei ole tarpeeksi, pitää tuotteita ostaa myös kuukausittaisen myyntikiintiön täyttämisen vuoksi. Ellei sitä täytetä, menetetään alalinjasta kertyneet pisteet eikä niitä kerry enempää. Palkkiot jäävät siten saamatta. Palkkiojärjestelmä on ovela keino saada myyjiä ostamaan tuotteita itselleen enemmän kuin he tarvitsevat. Usein myyjät eivät ostaisi tuotteita ollenkaan, ellei se olisi välttämätöntä liiketoiminnan harjoittamisen kannalta.

Laiton rahankeräys ja pyramidihuijaus sisältyy osin tuotteiden kalliiseen hintaan. Osa tuotteiden hinnasta tai hinta kokonaisuudessaan tulee laskea tappioksi. Tuotteita ei saataisi myytyä laisinkaan, ellei myyjiä johdettaisi harhaan. Suurin osa liikevaihdosta on myyjien ostot omalle kotitaloudelleen. Ainoat asiakkaat ovat heidän ystäviään ja sukulaisiaan. Kun myyjä lopettaa liiketoiminnan alhaisen moraalin tai huonon kannattavuuden ja tappioiden vuoksi, lopettaa hän ja hänen asiakkaansa tuotteiden käyttämisen. He ostivat tuotteita vain tukeakseen heille läheisen ihmisen liiketoimia. Kun liiketoiminta päättyy, loppuu tarve tuotteiden ostamiselle.

Kun tuotteiden hinta lasketaan kuluiksi, niin alalla häviää rahaa 99.9 prosenttia reaaliajassa. Vaikka hintaa ei laskettaisi tappioksi, on häviäjiä silti 95 – 99 prosenttia. Mitä kauemmin yritykset jatkavat toimintaansa, sitä suuremmaksi tappion kärsineiden prosentuaalinen osuus kaikista myyjistä muodostuu.

Lähteet tutkimuksiin: Dr. Jon Taylor, Research. https://pyramidihuijaus.com/2025/04/30/jon-taylorin-tutkimusten-kaannokset/
Tutkimustulokset on mahdollista lukea myös suomeksi, kunhan käännökset valmistuvat. Katso lähdeluetteloani, joko niin on tapahtunut.

Lähteet ja linkit tutkimuksiin ynnä tilastoihin ovat Johdanto-artikkelini lopussa. pdf-tiedosto http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/johdanto.pdf

Suomessa on ollut vuonna 2004 yhteensä 86.000 ”suora- JA verkostomarkkinoijaa”. SSML:n tilastoissa on kuitenkin niin pahoja epäselvyyksiä, ettei niihin voi luottaa. SSML:n markkinointipäällikön Teemu Ylikosken mukaan myyjien määrä kasvoi vuonna 2003 peräti 65 prosenttia, mutta myynti vain 16 prosenttia. Seuraavana vuonna myyjien määrä kasvoi vain 7.5 prosenttia, mutta myynti 13 prosenttia. Tilastoissa on jotakin outoa, mutta Ylikoski ei ole paljastanut, mitä se on. (4.2.2006 mennessä) Hän ei ole vastannut kyselyihini.

Lähde: http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=10&news_id=43261 Digitoday, Markku Reiss, 21.4.2005, ”Suoramyynti jatkaa kasvulinjalla”. Tiedot: Teemu Ylikoski, SSML:n markkinointipäällikkö.

Lähde: Digitoday, Markku Reiss, 1.6.2004, ”Tutkimus: Suoramyynti miellyttää suomalaisia”. Tiedot: SSML:n markkinointipäällikkö, Elina Oksanen-Ylikoski. http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=9&news_id=31503

SSML on verkostomarkkinointiyritysten lisätessä valtaansa sen sisällä tullut moraalittomaksi järjestöksi. Se on ottanut tehtäväkseen puolustaa lainvastaista markkinointia harjoittavia verkostomarkkinointiyrityksiä. Edes kunnialliset yhtiöt eivät puutu tämän vääryyden poistamiseen – yhtiöt, jotka ovat SSML:n jäseniä.

Yksi edustaja voi olla yhtä aikaa esim. ACN:n, Amwayn ja Herbalifen edustaja. Hän näkyy tilastoissa monen yhtiön edustajana, vaikka on vain yksi henkilö. Yksi prosentti väestöstä lienee aika lähellä totuutta, mitä on ollut. Voi olla, että luku pitää sisällään niin paljon muita suoramyyjiä, ettei verkostomarkkinoijia ole ihan noin paljon. Maksimi näyttää yhden maan väestöstä olevan noin 3.5 prosentin luokkaa. USA:ssa ei ole sen enempää, vaikka suuria yhtiöitä on ollut 1950-luvulta lähtien. Ala ei voi tarjota pysyvää työpaikkaa enemmälle ja kun suurin osa eli 99,9 % häviää rahaa, on selvää, että vaihtuvuus on maailman suurin. Hävinneiden ja lopettaneiden tilalle värvätään joka vuosi saman verran lisää häviäjiä ja vähän ylikin. Yhdysvalloissa verkostomarkkinoijien määrä on kaksinkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa vuoden 1990 jälkeen. Jossakin se lopullinen raja silti tulee vastaan, sillä kaikki eivät voi olla myyjiä.

Aikuisesta väestöstä ei ole mahdollista huijata kerralla enempää kuin noin 3.5 %, koska negatiivinen informaatiotulva pysäyttää verkoston etenemisen. Kun yhden firman verkostossa on muutama tuhat edustajaa, alkaa kyllästymispiste lähestyä. Tarjolla on enemmän vapaita edustajan paikkoja kuin mitä kysyntää eli potentiaalisia ehdokkaita. Tilanne on itse asiassa sama heti alusta asti. Koska voitolle pääseminen on kiinni pääasiallisesti uusien jäsenten värväämisestä eikä tuotteiden myymisesta verkoston ulkopuolelle, pyrkii verkosto kasvamaan suuremmaksi ja suuremmaksi, eikä kukaan valvo tai rajoita sen etenemistä. Kun kyllästymispiste on saavutettu, niin uusia jäseniä on erittäin vaikeata värvätä sen jälkeen. Tämä on yhteinen piirre jokaikiselle verkostolle, joten ei ole yleistämistä sanoa näin, vaan se on yleinen totuus. Pyramidi-rakenteesta ja palkkiojärjestelmän epäoikeudenmukaisuudesta johtuen yleensä vain ylimpien tasojen edustajat saavat voittoa toiminnasta ja tietysti myös pääyhtiö. Ensimmäisten tulokeskusten omistajat verkostokaaviossa ovat usein pääyhtiön omistajia suoraan tai välillisesti, joten he saavat suuren osan myös ”verkostoon palautetusta liikevaihdosta”.

Firman omistajat ja tiimien johtajat ottavat tietoisen riskin, kun perustavat uuden firman, mutta pärjäävät hyvin, jos saavat verkoston alulle. Tämä onnistuu yleensä, koska johtajien vanavedessä seuraa uskollisten värvääjien joukko firmasta toiseen. He saavat alalinjansa toimimaan nopeassa tahdissa ns. power start -systeemin avulla. Tämä systeemi on käytössä jokaikisessä tiimissä ja verkostofirmassa. Jälleenmyyjillä on sitäpaitsi järjestelmälle luonteenominainen KIIRE idean myymisessä eteenpäin ja uusien jäsenten värväämisessä, sillä nopea alalinjan kasvattaminen vaikuttaa suoraan pätevöitymisen tasoon ja tuloihin. Pääyhtiö ja tiimit panostavat idean nopeaan myymiseen. (sanon ”idean” myymiseen, koska värvääminen on tärkeämpää kuin tuotteiden myynti) Kun uusi jäsen on MAKSANUT liittymisestään tavalla tai toisella, (esim. tuotteiden, aloituspaketin, vuosimaksun tai lisenssimaksun hinnassa) hiipii hänen mieleensä epäilys, että ”mitä jos tämä onkin huijausta?” tai sitten hän alkaa pelätä omaa menestymisensä mahdollisuutta, kun huomaa, ettei uusien jäsenten värvääminen olekaan niin helppoa kuin mitä hän luuli harhaanjohtavan markkinoinnin ja aivopesun seurauksena.

Joku voi myös huomata sen, ettei ole mitään järkeä tehdä yhteistyötä omien kilpailijoiden kanssa. Jokainen verkostossa häärivä jäsen, joka ei ole suoraan omassa alalinjassa on kilpailija, joka huonontaa omaa menestymisen mahdollisuutta. On täysin päätöntä auttaa kilpailijoita tuhoamaan oma menestymisen mahdollisuus, mutta juuri niin itsenäiset myyntiedustajat tekevät. Pääyhtiö ja tiimien johtajat ovat onnistuneet erinomaisesti huijauksessaan, kun saavat edustajat toimimaan yhteistuumin ja ”sulassa sovussa” toistensa tuhoamiseksi. Joskus voi tosin tulla pientä kärhämää sen johdosta, kenen alalinjaan joku tietty ehdokas tulisi laittaa? Senkö alalinjaan, joka ehdotti tätä mahdollisuutta ensiksi, mutta ei tehnyt mitään työtä sen eteen? Vai senkö alalinjaan, joka teki suurimman osan käännyttämistyöstä? Järkensä ja terveen harkintansa säilyttänyt edustaja huomaa ennen pitkään koko idean ”päättömyyden” ja eroaa siitä – tai sitten hän alkaa itsekin huijata muita ammattimaisesti, koska saa siitä taloudellista hyötyä.

Kun liityt verkostoon uutena jäsenenä, niin sinulla on sitä huonommat mahdollisuudet menestyä, mitä enemmän siinä on jo valmiina kilpailijoita sinulle. Mahdotonta ei menestyminen ole kyllästymispisteen jälkeenkään, mutta yhden menestyminen on poissa muilta saman verkoston edustajilta, ei niinkään perinteisiltä firmoilta. Se on myös pois koko alalta, sillä edustajille ei ole niin tärkeää mitä ”tuotteita” he myyvät vaan se, että he saavat ”värvätä” uusi jäseniä eli ”rakentaa alalinjaa”.

Kirjoitan lyhyesti verkosto-pyramidista nimeltä Move Networks Oy. Jos haluat hypätä sen kohdan ylitse, niin se käy tästä linkistä.

Move Networks Oy eli ”Move”

Suomessa oli leviämässä syksyllä vuonna 2005 voimakkaasti verkosto, jonka pääyhtiö oli tuolloin nimeltään Move Networks Oy ja johtavan teamin nimi oli Team Infinity. Yhtiön perustajajäseniä olivat Vesa Virtanen, Manu Rekola ja Olli Arpalahti. Johtavia jälleenmyyjiä olivat mm. Staffan Libäck, Johan Illman ja Olli Salminen.

Lainaus Team Infinityn etusivulta 2.11.2005:

”Team Infinityn ovat perustaneet henkilöt, jotka ovat löytäneet vaihtoehdon vain toisten elinikäiselle palvelemiselle ja valinneet tien yrittäjänä – ilman riskejä. Tiimi perustettiin koska huomattiin,
että vain harva ihminen tietää minkälaiset mahdollisuudet kaikille on annettu menestyä. Team Infinityn tarkoitus on antaa ihmisille vaihtoehtoja tavoitteidensa saavuttamiseksi ja opettaa heitä menestymään! ”

On totta, että vain harva ihminen tietää ”millaiset mahdollisuudet kaikille on annettu menestyä.” Verkostomarkkinoinnissa nuo mahdollisuudet ovat äärettömän huonot: vain
alle yksi prosentti saa voittoa liiketoiminnasta, kun kaikkien aikojen kaikki jälleenmyyjät otetaan mukaan laskuihin.

Team Infinity mainosti sitä, että se tai sen johtajat olivat löytäneet liiketoiminnan, jossa ei tarvitse pelkästään palvella muita ja jota voi harjoittaa ”ilman riskiä”. Mainoslause on laadittu tarkoin harkiten sellaiseksi, että se saa aikaan lukijoissa eli yrittäjä-ehdokkaissa mielikuvan, jonka mukaan perinteinen työ ja toisten palveleminen on huono asia, vaikka mainoksen laatijat tietysti kieltävät tarkoittavansa sellaista.

Yrittäjyys ei ole pelkkää johtamista vaan se on myös muiden palvelemista. Parasta johtajuutta on ns. ”palveleva johtajuus”. Johtajat palvelevat alaisiaan kaikkien parhaaksi ja ovat heille esikuvana tunnollisesta työntekijästä. Minun mielipiteeni on, että Team Infinityn mainos on sellaisen perinteisen työn halveksuntaa, joka perustuu palveluun ja alaisena olemiseen. Tällaisen ideologian levittäminen on vaarallista koko yhteiskunnan kannalta. Jos ihmiset lakkaavat arvostamasta perinteistä työtä, koituu se koko yhteiskunnan rappioksi. Team Infinityn ja verkostomarkkinoinnin moraalittomuus tulee ilmi tällaisen mainonnan kautta.

Rikostutkinta kertoo riskeistä

Team Inintityn ja yhtiön toimintaan liittyy myös riski, sillä yhtiön toimintaa tutkittiin laittomana rahankeräyksenä ja pyramidipelinä. Poliisin tutkinta oli vielä kesken tätä kirjoitettaessa eli 2.11.2005. Jos yhtiö todetaan laittomaksi eli rikolliseksi toiminnaksi, niin sen johtajat joutuvat maksamaan sakkoja, menettävät saamansa taloudellisen hyödyn valtiolle ja saavat mahdollisesti ehdollisia vankeusrangaistuksia. Riskejä on siis olemassa. Riskit ovat todelliset varsinkin niille uusille ehdokkaille ja jäsenille, joille mainos on suunnattu. Kun nopeasti etenevä pyramidi saavuttaa huippunsa, romahtaa se ja suurin osa menettää sijoittamansa rahat sekä ajan tappioina. He eivät saa niitä koskaan takaisin. Riski on todellinen ja perustuu markkinoiden kyllästymiseen eli yleiseen lainalaisuuteen, mitä yksikään firma ja tuote ei voi paeta vapaassa markkinataloudessa.

Kaikki maailman ihmiset eivät ole potentiaalisia jälleenmyyjiä

Kaikki maailman ihmiset eivät ole potentiaalisten edustajien joukossa. Osa ihmisistä ei liittyisi verkostomarkkinointiin, vaikka heille maksettaisiin siitä. Osa on alaikäisiä. Osa sairaita. Osa ei kuule koskaan koko ideasta eikä häntä värvätä. (Move ei leviä Suomen ulkopuolella)

Tilastotietoon perustuva arvio potentiaalisista jälleenmyyjistä

Yhdysvalloissa on ollut vuonna 2004 yhteensä 11.2 miljoonaa edustajaa. (Lähde: Direct Selling by the Numbers – Calendar Year 2004. http://www.dsa.org/pubs/numbers/) Luku pitää sisällään päällekkäisyydet, joten todellinen luku on pienempi. Yksi myyjä näkyy tilastoissa monen firman edustajana, kun tekee yhtä aikaa useampaa verkostoa.

Väestöstä voi olla noin 1.5 – 3.5 prosenttia kerrallaan verkostomarkkinoijia. Se luku jakaantuu useamman eri firman kesken. Suomessa toimi vuonna 2004 noin 30 alan yritystä. Suomessa oli ehkä noin 50.000 myyntiedustajaa silloin.

Lähde: http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=10&news_id=43261 Digitoday, Markku Reiss, 21.4.2005, ”Suoramyynti jatkaa kasvulinjalla”. Tiedot: Teemu Ylikoski, SSML:n markkinointipäällikkö.

Yhteen firmaan voi päätyä Suomen oloissa enintään non 10.000 edustajaa kerrallaan. Sen verran sai ACN, Suomen suurin pyramidi. Jos Moven verkosto on jo nyt noin 3,000 jäsentä, voi se kasvaa enää noin 7,000:lla. Useimmilla firmoilla markkinaosuus alan myyjistä on kuitenkin vähemmän. Markkinaosuus pitää tutkia nimenomaan myyjien määrän mukaan, koska alalla ei voi olla loputtomasti myyjiä, jotka kilpailevat paljolti samoista markkinoista. Tuotteetkin ovat samoja, ei vain verkostomarkkinoinnin liikeidea, mikä on pääasiallinen tuote.

Lähteitä: https://pyramidihuijaus.com/miten-verkostomarkkinointi-toimii/#lahteet.

Nopeasti kasvava pyramidi romahtaa

Kyllästymispisteen jälkeen pyramidi romahtaa nopeasti. Siitä eroaa jäseniä enemmän kuin mitä siihen liittyy. Voi olla, ettei koko pyramidi katoa, mutta sen jäsenmäärä jää tietylle tasolle, osaan huipusta. On mahdollista, että saman firman pyramidi kokee joskus myöhemmin vastaavan nousukauden kuin alussa.

Taloustieteen perusteita

Markkinoiden kyllästyminen on faktaa, ei fiktiota. Millään muulla alalla ei käydä edes keskustelua siitä, voivatko markkinat kyllästyä vai eivät, koska se kuuluu taloustieteiden perusteisiin ja jokainen tietää sen itsestään selvänä totuutena. Vain verkostomarkkinoinnin alaltasojen jälleenmyyjät eivät tiedä sitä.

Ylätason huiput ja pääyhtiöt tietävät, mutta vaikenevat asiasta ja vähättelevät sitä. Jotkut ovat niin röyhkeitä, että väittävät markkinoiden kyllästymisen olevan kuvittelua ja kertovat julkisesti semmoisia tavoiteltuja kasvulukuja, mitkä eivät voi olla totta markkinoiden kyllästymisen vuoksi.

Markkinoiden kyllästyminen tarkoittaa sitä, että kaikille yrittäjille ei riitä tarpeeksi asiakkaita. Osa joutuu lopettamaan toiminnan huonon kannattavuuden vuoksi. Asiakkaita riittää kaikille, mutta ei riittävän paljon. Verkostomarkkinointi on jatkuvasti kyllästyneessä tilassa länsimaissa, missä sitä on esiintynyt vuosikymmenien ajan. Tarjolla on jatkuvasti enemmän tuotteita ja tarve on saada enemmän myyjiä verkostoon kuin mitä kysyntää on.

Vain pieni osa ihmisistä on valmis ottamaan riskin ja maksamaan siitä, että saa tehdä työtä ”yrittäjänä”. Harhaanjohtavan markkinoinnin avulla jopa 3,5 % väestöstä tai alueellisesti enemmänkin voidaan huijata mukaan toimintaan. Negatiivinen informaatiotulva pitää kuitenkin huolen siitä, ettei useampia voida huijata yhdellä kertaa. Suomessa huijataan kahdessa vuodessa rahaa ja työpanos noin 20,000 ihmiseltä. Häviäjät vaihtuvat siinä ajassa uusiin häviäjiin. Suuri osa myyjistä jatkaa vain pari kuukautta, kun huomaa, että heitä on huijattu, työ on vaikeaa, kulut ovat jatkuvasti tuloja suuremmat ja alan myyjillä ei ole minkäänlaista moraalia. Negatiivinen informaatiotulva on siten tehokkain markkinoiden kyllästyttäjä. Huonot uutiset leviävät nopeasti. Tästä syystä otollisin kohderyhmä alan huijareille ovat nuoret, huonosti koulutetut, työttömät ja opiskelijat, sillä he eivät ole ehtineet kuulla tarpeeksi paljon oikeaa tietoa alan väärinkäytöksistä ja huijauksista.

Keneltä verkostofirman markkinaosuus on pois?

Verkostomarkkinointifirman tai yksittäisen tiimin saama markkinaosuus ei ole aina pois perinteisiltä firmoilta. (vähittäiskaupat, muu suoramyynti) Jos joku jälleenmyyjä nousee edustamansa firmansa huipulle, on hänen tiiminsä markkinaosuus pois ensisijaisesti firman muilta jälleenmyyjiltä ja tiimeiltä, jotka kilpailevat keskenään samoista markkinoista. Jos alalle tulee jokin uusi firma, joka kaupittelee sellaisia tuotteita, mitä on jo entuudestaan myynnissä verkostomarkkinoinnin kautta, niin sen saama markkinaosuus on pois kilpailevilta verkostomarkkinointifirmoilta, ei perinteisiltä yrityksiltä. Jos joku verkostofirma alkaa myydä tuotteita, mitä ei ole ennen myyty verkostomarkkinoinnin kautta, on sen saama osuus tietysti pois perinteisiltä firmoilta, mikäli niiden tuotteiden kysyntä ei samalla lisäänny. Kysyntä voi lisääntyä, sillä mukaan lähtee usein verkostomarkkinoinnin ammattilaisia, jotka ovat myyneet aiemmin eri tuotteita eri firmojen edustajina.

Markkinoiden kyllästymisen kannalta on huomattava, että verkostomarkkinointi on omalaatuinen teollisuuden ala, jonka myyntiedustajana toimivat pääasiassa vain tietyn tyyppiset ja tietyssä elämäntilanteessa olevat ihmiset. Alalla on huono maine ja sen edustajia/ jälleenmyyjiä on kerrallaan maksimissa 3,5 prosenttia koko väestöstä. Tämä tekee Suomessa 183.000 henkilöä, mikä pitää sisällään kaikkien alan eri yritysten jälleenmyyjät. (väestön määrä oli noin 5,25 miljoonaa syksyllä 2005) Tuohon on vielä paljon matkaa, mutta yksittäinen edustaja tarvitsee joka vuosi kymmeniä uusia edustajia alalinjaansa, jotta voisi voittaa. Kasvu on niin hidasta, että yhtä edustajaa kohden värvätään vuodessa vain 0.6 uutta edustajaa. Todellinen kasvu on aloittaneiden ja lopettaneiden myyjien välinen erotus. Tällä tavalla myyjien määrä voi kaksinkertaistua reilussa kymmenessä vuodessa. Se ei tietenkään riitä alatasojen edustajille kannattavan liiketoiminnan harjoittamiseen. Myyjien määrän moninkertaistuminen lyhyessä ajassa on mahdotonta. Niin pitäisi kuitenkin tapahtua, jotta jokaisella olisi mahdollisuus voittaa.

Tajuat idean mahdottomuuden yksinkertaisen esimerkin avulla. Sinulle sanotaan, että on helppo värvätä kaksi edustajaa alalinjaan kuukauden aikana. Mitä jos kaikki tekisivät sen? Mitkä olisivat kasvuluvut kuukausittain tuhatta alimmilla tasoilla olevaa edustajaa kohden? Katsopas: (verkostossa 2.000 edustajaa alkutilanteessa)

Tammikuu: 1.000 alimmalla tasolla ilman tuottavaa alalinjaa, yhteensä 2.000 myyjää.
Helmikuu: +2.000 = 4.000 myyjää
Maaliskuu: +4.000 = 8.000 myyjää
Huhtikuu: +8.000 = 16.000 myyjää
Toukokuu: +16.000 = 32.000 myyjää
Kesäkuu: +32.000 = 64.000 myyjää
Heinäkuu: +64.000 = 128.000 myyjää

Kahden tuhannen hengen myyntiarmeija olisi moninkertaistunut puolessa vuodessa 128.000 henkeen, jos olisi ihan aikuisten mahdollista, että jokainen saa kuukaudessa kaksi edustajaa alalinjaansa. Ei se ole. Sinua on huijattu, jos olet mukana verkostossa. Kannattaa lopettaa ennen kuin häviät enemmän ja varoittaa ystäviä sekä lähimmäisiä tästä huijauksesta. Anteeksipyyntö on myös paikallaan niiltä, joita olet värvännyt. Minäkin pyysin heiltä anteeksi ja sain välit kuntoon. Sinäkin voit sen tehdä.

Informaation aiheuttama markkinoiden kyllästyminen

Jotta saisit homman käyntiin, neuvotaan sinua ottamaan nopeasti yhteyttä kaikkiin tuttuihisi ja ehkä myös sukulaisiin. Laadit tuntemistasi ihmisistä listan paperille ja alat soitella heille. Joukossa on ihmisiä, joihin et ottaisi muussa tapauksessa lainkaan yhteyttä: he eivät kiinnosta sinua muuten kuin taloudellisen hyödyn mielessä. Jos he kieltäytyvät tarjouksesta, et pidä heihin sen jälkeen yhteyttä. Käytät tällä tavalla hyväksesi henkilökohtaisia suhteitasi ja luottamusta, jota saatat herättää muissa. Tarjouksen torjuneet ihmiset kokevat usein loukkaavana sen, että heitä lähestytään pelkästään kaupallisessa hyötytarkoituksessa. Osa saattaa jopa tietää jotakin tästä bisneksestä entuudestaan ja kertoo negatiivista tietoa tuntemilleen ihmisille. Ikävät uutiset leviävät ainakin viisi kertaa tehokkaammin kuin hyvät uutiset. Jos olet kokenut jotakin kivaa, kerrot siitä kahdelle tutulle, mutta jos olet kokenut jotakin kielteistä, niin kerrot siitä kymmenelle tutulle. Näin negatiivinen informaatio alkaa levitä, kun uusi verkosto tulee markkinoille.

Jotta saisit yhden ihmisen värvättyä täytyy sinun ottaa tietty määrä kontakteja ehdokkaisiin, pitää tietty määrä lyhytesitelmiä (lyhkäreitä) liikeideasta ja saada tietty määrä ehdokkaita osallistumaan henkilökohtaisena vieraanasi värväyskokoukseen. On mahdollista, että joudut ottamaan yhteyttä 60 ihmiseen, pitämään 15 lyhkäriä ja maksamaan 5 värväyskokousmaksua vieraistasi ennen kuin saat edes yhden jäsenen alalinjaasi. (Vieraan maksu sisältyy omaan maksuusi, etkä kävisi värväyskokouksessa ilman vierasta) Tähän kaikkeen menee päälle päätteeksi paljon aikaa, ei vain kuluja puhelinsoittojen, kahvitusten, käyntikorttien ja matkakulujen muodossa. Jos olet rehellinen, niin tunnustat tässä vaiheessa, ettei idea olekaan niin kovin kummoinen. Useimmat eivät jaksa tällaista puurtamista ja tehotonta yrittämistä kovin kauan, koska heidän on lisäksi ostettava itse jatkuvasti tuotteita, jotta pysyisivät aktiivisina. He eivät ostaisi tuotteita, ellei se olisi välttämätöntä bisnekselle. Ei siis ihme, että useimmat lopettavat yrittämisen jo muutaman kuukauden jälkeen. Yli 98 % lopettaa sen parissa vuodessa.

Älä anna liiaksi painoarvoa ”hypettäjien” omille kertomuksille, miten he ovat ottaneet esim. 10 yhteydenottoa, joista 5 on kuunnellut lyhkärin ja 2 lähtenyt mukaan. Se ei ole mitenkään sovellettavissa sinun tapaukseesi. Vaikka heidän kertomansa olisi totta, ovat he alan ammattilaisia, jotka tuntevat entuudestaan alan ihmisiä ja värväävät heitä. Ihmisen nauttimalla suosiolla kaveripiirinsä keskuudessa on myös suuri vaikutus. Kaveripiirin ”johtaja” saa helposti mukaansa koko ”jengin” tai suurimman osan siitä, mutta jos olet se ”hiljainen kaveri” porukassa, niin et saa välttämättä ketään mukaan toimintaan vaan sinulle nauretaan, jos edes ehdotat sellaista päättömyyttä, että muut lähtisivät tekemään yhteistyötä yhdessä kilpailijoidensa kanssa ja tuhoaisivat siten toistensa mahdollisuuden menestyä pyramidissa.

Amwayn liiketoimintamallista on julkaistu tutkimus siitä, miten paljon menee aikaa toimintaan ja miten informaatio kyllästyttää markkinat. Tutkimuksen mukaan 40 yhteydenotosta vain 10 haluaa nähdä tarkemmin ”suunnitelman”. Näistä kymmenestä ei lähde kukaan mukaan toimintaan: joudut ottamaan yhtä värvättyä kohden yhteyden paljon useampaan ehdokkaaseen kuin 40:een.

Sinulla täytyy olla todella paljon kontakteja pelkästään kahden ihmisen värväämiseksi alalinjaasi. Tunnetko esimerkiksi 80 henkilöä, joille voit markkinoida ideaa luotettavalla tavalla? Tai 800? Käytännössä edustaja joutuu soittamaan läpi 500 – 2000 hengen listan eikä sekään tuota välttämättä tulosta.

Muista se, että sinun luotettavuutesi ja oma hyvä nimesi sekä maineesi on tässä vaakalaudalla. Jos huijaat tuttuja tai puolituttuja mukaan laittomaan pyramidiin tai muuten vain petolliseen ja kannattamattomaan liiketoimintaan, niin saat eliniäksi huonon maineen, mikä leviää yhä useammalle ja useammalle ihmiselle ”huonojen uutisten 2/10 -säännön mukaisesti”.

Kysyn sinulta: haluatko riskeerata ihmissuhteesi tämän bisnes-”mahdollisuuden” vuoksi?

Lähteitä ja lähteen lähteitä:

https://pyramidihuijaus.com/wp-content/uploads/2025/04/mrk.pdf
Pitkä oppimäärä markkinoiden kyllästymisestä

https://pyramidihuijaus.com/vastauksia/
Kootut vastaukset tiivistettynä ja linkit pitempiin selvityksiin.

Lisää Move Networks Oy:stä

Petteri Haipola, 5.11.2005, muokattu 4.2.2006

Sivun alkuun

30.10.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola

Verkostomarkkinoinnissa on menestymisen kannalta tärkein tekijä itse verkostomarkkinoinnin liikeidea ja palkkiojärjestelmän pyramidirakenne, ei yksittäisen jälleenmyyjän sitoutuminen toimintaan, ohjeiden tarkka noudattaminen, lahjakkuus, työhön uhrattu aika ja voimavarat. Mitä enemmän jälleenmyyjä sitoutuu ohjelmaan ja uhraa varojaan sekä aikaa liiketoiminnan edistämiseen, sitä enemmän hän saattaa hävitä rahaa.

Yleiset edellytykset menestykseen

Menestyminen eri aloilla on yleensä kiinni samoista tekijöistä. Syitä menestykseen voivat olla:

– synnynnäinen lahjakkuus
– riittävä koulutus
– oikean uran valinta
– työn tekeminen päämäärän saavuttamiseksi: ahkeruus, sinnikkyys, peräänantamattomuus
– ajan uhraaminen tavoitteiden saavuttamiseksi
– hyvä maine ja oikeat ihmissuhteet
– oikea paikka ja oikea aika
– sattuma tai onni
– se, mitä ihminen tekee: business-malli, liikeidea ja toiminta-ajatus

Ihmisillä on yleisesti sellainen käsitys, että jos joku on vain riittävän ahkera, peräänantamaton ja sinnikäs, niin hän voi saavuttaa elämässään hyvinkin paljon. Kovalla työn tekemisellä ja opiskelulla voidaan korvata synnynnäisiä tai hankittuja vajavaisuuksia: luonteen piirteistä, huonoista käytöstavoista, lahjattomuudesta, hankitusta huonosta maineesta tai fyysisistä rajoitteista ynnä sairauksista johtuvia puutteita. Jos ihminen omistautuu riittävästi asialleen ja sitoutuu toimimaan päämääriensä saavuttamiseksi, on niiden saavuttaminen yleensä mahdollista ja toteutuukin monien elämässä – ei kuitenkaan kaikkien. Maailman jokainen ihminen ei voi olla yritysjohtaja ja miljonääri, vaikka he kuinka sitä haluaisivat olla ja tekisivät töitä sen eteen. Useimmilla aloilla menestymisen mahdollisuus on kuitenkin realistinen ja se on olemassa synnynnäisesti lahjakkaille henkilöille, jotka sen lisäksi omistautuvat asialleen ja tekevät työtä päämääriensä saavuttamiseksi eli sitoutuvat kaikesta sydämestään valitsemalleen uralle. Kun mukaan tarttuu ripaus onnea ja sattumaa, niin että ihminen osuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, tai jos hänellä sattuu olemaan oikeat kontaktit ja tuttavat lähipiirissä, niin tie tähtiin on avoinna. Mutta onko tämä kaikki yhtä lailla mahdollista myös verkostomarkkinoinnissa?

Määrää itse oma palkkasi?

Verkostomarkkinointia mainostetaan yleensä helppona ja vaivattomana tapana ansaita vähän lisätuloja tai tehdä siitä itselleen pääasiallinen tulojen lähde. Toimintaan pääsee mukaan pienellä sijoituksella ja työtä voi tehdä alkuun vaikka osa-aikaisesti muun työn tai opiskelun ohella. Jos jälleenmyyjä haluaa myöhemmin laajentaa liiketoimintaansa, niin menestyminen on kiinni hänestä itsestään ja hänen panostuksestaan yritystoimintaan. Ehdokas voi itse päättää kuinka paljon tuloja ”haluaa” saada ja voi rakentaa liikeyrityksensä sen pohjalta. Tämä sanotaan ehdokkaalle jo värväysvaiheessa. Huomaa, miten kierosti tuo lause on muodostettu. Mainostaja ei ”lupaa mitään” eikä väitä, että jälleenmyyjä voi määrätä itse tulojensa määrän päättämällä sen, miten paljon aikaa ja rahaa järjestelmään sijoittaa, mutta lukija ajattelee lähes luonnostaan sillä tavalla, että menestyminen on kiinni pelkästään hänen sijoittamastaan työmäärästä ja rahasta eikä jostakin muusta seikasta. Tämä on tyypillinen ajatustenhallinnassa käytetty menetelmä. Manipuloinnin kohde saadaan ajattelemaan halutulla tavalla, vaikka manipuloija ei itse tee mitään muuta kuin johdattelee häntä mainostempullaan. (hype, hypetys)

Suunnitelmaan kuuluu se, että ehdokas saa liiketoiminnasta alusta asti sellaisen kuvan, ettei liikeideassa ole mitään vikaa vaan menestyminen on kiinni ehdokkaasta itsestään. Tämä on ehdokkaan tahallista harhaanjohtamista, sillä verkostomarkkinoinnissa menestymistä ei määrää ensisijassa jälleenmyyjän henkilökohtaiset ominaisuudet vaan liikeidean itsetuhoinen pyramidirakenne, alan huono maine ja ylihintaiset tuotteet.

Verkostomarkkinointi on huijausta, sillä toisin kuin muilla aloilla, siinä ei voida itse vaikuttaa yhtä paljon siihen, miten yrityksen käy. Usein käy juuri päinvastoin kuin mitä suunnitellaan: mitä enemmän ihminen laittaa verkostomarkkinointiin aikaa ja rahaa, sitä enemmän hän häviää. Syy tähän ei ole pelkästään lahjakkuuden puute tai se, ettei tappion kärsinyt jälleenmyyjä ole sitoutunut työhön niin paljon kuin vaaditaan, tai toiminut tarkasti annettujen ohjeiden mukaan. Asia on useimmiten juuri päinvastoin: mitä tarkemmin jälleenmyyjä noudattaa annettuja ohjeita ja mitä enemmän hän sitoutuu järjestelmään ja uhraa aikaansa liiketoiminnan edistämiseen, sitä huonommin hänelle käy. Vika täytyy olla jossakin muualla kuin jälleenmyyjissä: vika on itsessään verkostomarkkinoinnin rakenteessa, sen pyramidi-luonteessa.

Esimerkkejä tappion kärsineistä ja huijatuista jälleenmyyjistä

Suomessa ei ole kovin moni tappion kärsinyt ja huijauksen uhriksi joutunut ihminen uskaltanut tulla julkisuuteen oman tarinansa kanssa. Liitän vast´edes kotisivuilleni lyhyitä tarinoita, joista käy ilmi, ettei tappioon ole syynä jälleenmyyjän laiskuus tai sitoutumisen puute, vaan syy on itsessään järjestelmässä, joka on huijausta. Voit lähettää minulle lyhyen tarinan sähköpostitse, maksimi kaksi A4 -sivua, mieluummin yksi sivu tai alle. Monet eivät jaksa lukea pitkiä todistuksia, joten tiivistäminen on paikallaan. Älä lähetä minulle roskapostia. Julkaisen tarinat oman harkintani mukaan tämän linkin takana. (osoitteeni on siellä) Myös verkostomarkkinoijan omaiset voivat lähettää oman todistuksensa. Lukekaa ensin johdanto todistus-sivulta ennen kuin lähetätte minulle postia.

Moni on tehnyt lähestulkoon henkilökohtaisen konkurssin ryhtymällä kokopäiväisesti verkostomarkkinoijaksi ja ottamalla velkaa toiminnan laajentamista varten. Varoitan sinua tekemästä vastaavaa virhettä. Älä ota ikinä lainaa verkostomarkkinointia varten, sillä menetät sijoituksesi 99 prosentin todennäköisyydellä. Mitä vähemmän sinulla on koulutusta ja yrittäjiltä vaadittavaa erityisosaamista, sitä suuremmalla todennäköisyydellä menetät rahasi. Tappiolle jäävien prosentuaalinen osuus verkostossa on vakio, kun lasketaan heidän osuutensa kaikista jälleenmyyjistä, eikä se muutu, vaikka kaikki olisivat yhtä lahjakkaita ja työlleen omistautuneita, mutta yksittäisen jälleenmyyjän mahdollisuus huononee entisestään, mitä vähemmän hänellä on kykyjä toimia myyjänä ja yrittäjänä. Tässä ei ole ristiriitaa, sillä tappiolle jää aina vähintään se määrä, mikä on seurausta pyramidimaisesta palkkiojärjestelmästä, mutta yksittäisen jälleenmyyjän kohdalla mahdollisuus menestyä huononee entisestään, mitä lahjattomampi hän on. Suurin vaikuttaja tappioon on kuitenkin pyramidihuijaus ja vasta sen jälkeen tulee huomioida jälleenmyyjän henkilökohtaiset kyvyt ja ahkeruus.

Vuonna 2005 oli netissä luettavana ja katseltavana englanninkielellä NBC Datelinen dokumentti Amway/ Quixtarin toiminnasta. Lääketieteen tohtori Vicki Mack menetti miehensä Lindyn kanssa 35,000 dollaria bisnekseen ennen kuin tulivat järkiinsä.

Katso englanninkielinen video: (Pituus 21 min. 38 sek., Julkaisija: Dateline NBC-TV)
http://cpserverp4.com/bo/dateline_quixtar.wmv

Lisätietoja: http://dateline.msnbc.com
”In pursuit of the almighty dollar” by Chris Hansen
Löydät sivuston käyttämällä hakua ja kirjoittamalla hakusanaksi `Quixtar´.

Pyramidi-järjestelmät

Verkostomarkkinointifirmat kiistävät jyrkästi olevansa laittomia pyramidi-järjestelmiä. Ehkä ne eivät sitä lain kirjaimen mukaan suoraan olekaan, niin kauan kuin verkostossa myydään tuotteita ja palveluita verkoston ulkopuolisille jäsenille, mutta käytännössä vain harvassa verkostossa myydään tuotteita enemmän verkoston ulkopuolelle kuin sen sisälle. Suurin osa myynnistä tapahtuu verkoston sisälle, jäsenille itselleen ja alalinjaan. Ylälinja saa palkkioita näistä alalinjan ostoista ja jotkut heistä myös myymistään motivointimateriaaleista ja järjestämiensä tapahtumien tuloista. Pääyhtiö saa tietysti voittoa jokaisesta myymästään tuotteesta.

Vaikka ns. pääkallorahaa ei makseta suoraan, niin se sisältyy alalinjan ostamien tuotteiden, aloituspakettien, vuotuisten tai kuukausittaisten lisenssien, mainosmateriaalin ja koulutustapahtumien hintaan. Jäsenet eivät ostaisi näitä tuotteita, ellei se olisi liiketoiminnan harjoittamisen kannalta pakollista. Kun jäsenet luopuvat bisneksestä tappioiden tähden, lopettavat he myös tuotteiden ostamisen. Tuotteille ei ole todellista kysyntää vaan niitä ostetaan lähes pelkästään bisnes-mahdollisuuden vuoksi. Pääkalloraha tarkoittaa värväämisestä maksettavia palkkioita. Firmat ja jälleenmyyjät välttyvät usein pyramidi-tuomioilta, koska pääkallorahaa on naamioitu tuotteiden ostamiseksi ja koulutusmaksuiksi. Jos firmoja tutkittaisiin tarkasti, niin havaittaisiin, että suurin osa ostoista on todellakin verkoston sisäistä käyttöä, mikä viittaa kansainvälisen laintulkinnan mukaan pyramidihuijaukseen.

Jälleenmyyjien täytyy sijoittaa järjestelmään rahaa pysyäkseen ”aktiivisina” ja ollakseen oikeutettuja alalinjan liikevaihdosta saataviin palkkioihin. Nekin firmat, jotka myyvät tuotteita pääosin verkoston ulkopuolisille asiakkaille, syyllistyvät pyramidihuijaukseen myymällä ylihintaisia aloituspaketteja, markkinointimateriaalia ja motivoivaa koulutusmateriaalia, kasetteja, kirjoja, tapahtumia, koulutustilaisuuksia ja seminaareja. Idean mainonta on aina lainvastaista, koska todellisia ”riskejä” ja kulurakennetta ei kerrota vaan ideaa markkinoidaan ”hyvänä mahdollisuutena” lisäansioihin tai päätoimisen toimeentulon jatkuvaan hankkimiseen.

Koska alalinja jää tappiolle ja sen kulutus ratkaisee ylälinjan palkkioiden määrän ja pääyhtiön voiton, on kyse laittomasta pyramidista. Suoramarkkinointifirmassa tuloksen ratkaisee verkoston ulkopuolisten asiakkaiden kulutus: ei liittymismaksut, vuosi- tai kuukausimaksut, eikä markkinointi-, koulutus- ja mainosmateriaalin myyminen jälleenmyyjille hyvällä katteella.

Pyramidit on suunniteltu siten, että järjestelmä tuottaa aina enemmän häviäjiä kuin voittajia. Syynä on palkkiojärjestelmä. Palkkiojärjestelmän mukaan alalinjan myynnistä saataviin palkkioihin ovat oikeutettuja ainoastaan ne, jotka pysyvät aktiivisina eli ostavat itse tietyn määrän firman tuotteita JA heidän alalinjassaan on riittävästi jäseniä, jotka tekevät samoin eli ostavat riittävästi firman tuotteita. Alalinjassa on matemaattisen pakon vuoksi aina enemmän jäseniä kuin ylälinjassa eikä tämä hävinneiden prosentuaalinen osuus kaikista jälleenmyyjistä muutu miksikään, vaikka verkostossa olisi kuinka paljon jäseniä tahansa. Koska menestyminen perustuu uusien jäsenien värväämiseen ja heidän kulutukseen, on kyse todellakin pyramidista eikä suoramarkkinointifirman toiminnasta.

Syy epäonnistumiseen on pyramidihuijaus

Suurin osa uusista jälleenmyyjistä on tuomittu häviämään rahansa ja työpanoksensa verkoston ylätasojen ja pääyhtiön hyväksi järjestelmän pyrmidiluonteen vuoksi. He eivät saa mitään vastiketta järjestelmään sijoittamalleen rahalle ja ajalle. Kun he sitten epäonnistuvat ja jäävät tappiolle liiketoiminnassa, ei syy epäonnistumiseen ole ensisijassa heissä itsessään vaan järjestelmässä ja sen laatijoissa sekä ylläpitäjissä. Kukaan ei jatka vuosikausia tappiollista liiketoimintaa, joten on selvä, että suurin osa jälleenmyyjistä eroaa lopulta järjestelmästä, kun tulee järkiinsä ja tunnustaa tosiasiat: verkostomarkkinointi on tehoton ja kannattamaton tapa markkinoida tuotteita.

Tehoton tapa markkinoida tuotteita

Verkostomarkkinointi on tehoton tapa markkinoida tuotteita varsinkin yksittäisen jälleenmyyjän kannalta, mutta myös pääyhtiön kannalta. Pääyhtiö ei käyttäisi verkostomarkkinointia jakelukanavana, jos sen tuotteilla olisi riittävä kysyntä perinteisesti markkinoituna. Se saisi paljon enemmän tuotteita myydyksi perinteisiä kanavia pitkin.

Koska tuotteilla ei ole todellista kysyntää ja ne ovat ylihintaisia, on firma keksinyt jakelukanavakseen verkostomarkkinoinnin, jolla se saa lähes takuuvarmasti enemmän tuotteita myydyksi kuin perinteisten kanavien kautta, sillä moni tarttuu bisnes-mahdollisuuden porkkanaan ja alkaa käyttää firman tuotteita ollakseen oikeutettu myymään ideaa edelleen. Pääasiallinen tuote ei ole kuitenkaan se firman myymä tuote vaan verkostomarkkinoinnin idea, jota kaupitellaan yhä uudestaan samankaltaisia motivointimateriaaleja hyväksi käyttäen. Pääyhtiö on silti tyytyväinen, koska se saa myytyä jonkin verran tuotteita lähes ilman riskiä. Myyntityöstä ja mainonnasta ei aiheudu sille lainkaan kuluja vaan se on tehnyt niistä tuottavaa bisnestä itselleen. Sen sijaan, että yhtiö maksaisi palkkaa tehdystä työstä, saa se siitä itselleen tuloja tappiolle jäävien jälleenmyyjien kulutuksen muodossa. Useimmat jälleenmyyjät ostavat firman tuotteita vain bisnes-mahdollisuuden vuoksi ja lopettavat tuotteiden ostamisen, kun luopuvat liiketoiminnasta tappion kärsittyään. Tämä todistaa sen puolesta, ettei tuotteilla ole heille todellista merkitystä eikä niille ole todellista kysyntää vapailla markkinoilla. Tuotteiden myyntiin tarvitaan tästä syystä pimeän kultin tapaan toimiva järjestelmä: monitasomarkkinointi.

Työkalu-bisnes

Monet jälleenmyyjät ja pääyhtiöt tekevät suurimman voiton ns. työkalujen myynnillä, sillä niissä on parempi kate kuin yhtiön varsinaisilla tuotteilla. On helppoa myydä hyvällä voitolla pieniä eriä markkinointi- ja mainosmateriaalia sekä motivoivia kasetteja, kirjallisuutta ja koulutustapahtumia yksittäisille jälleenmyyjille, sillä he tarvitsevat kaikkia ”työkaluja” toiminnan kehittämiseen, mutta eivät voi ostaa suuria määriä kerralla, joten he eivät saa kunnollisia paljousalennuksia. Työkalujen tuottaja sen sijaan valmistaa tuotteita suuria määriä, jolloin niiden myynnistä jää erinomainen myyntikate.

Yhtiön ja huipputason jälleenmyyjien tarkoitus on pitää uusia jälleenmyyjiä kuvioissa mukana mahdollisimman kauan. He käyttävät tässä apuna motivointijärjestelmää ja myyvät alalinjaan ”työkaluja”. Niiden tarkoitus on aivopestä jäseniä uskomaan, että menestyminen on kiinni yksin heidän sitoutumisestaan, työpanoksestaan ja ohjeiden tarkasta noudattamisesta, eikä järjestelmässä itsessään ole mitään vikaa.

Työkalut luovat uskoa järjestelmään ja muokkaavat jäsenten mielipiteitä haluttuun suuntaan. Verkostomarkkinointia puolustavat suurimpaan ääneen juuri huijatut alatasojen jälleenmyyjät, sillä he eivät tiedä, mistä verkostomarkkinoinnissa on kysymys vaan uskovat vilpittömästi sen olevan paras tapa markkinoida tuotteita ja tarjota menestymisen mahdollisuus tavalliselle ihmiselle. He eivät näe mielten hallinnan johdosta lainkaan totuutta vaan ovat sokeita ja arvostelukyvyttömiä aina siihen asti, kunnes tappiot ylittävät heidän sietokykynsä ja he alkavat toden teolla kyseenalaistamaan systeemiä. Silloinkin, kun tappiot käyvät yli voimien, moni kieltäytyy uskomasta todeksi sitä, että vika on järjestelmässä eikä heissä itsessään. He poistuvat näyttämöltä vähin äänin, mutta joukkoon mahtuu aina niitä, jotka nielevät ylpeytensä ja tunnustavat avoimesti, että heitä on huijattu. Tee sinä samoin, niin autat lähimmäisiä varjeltumaan tältä petokselta, sen uhriksi joutumiselta.

Alatasojen petetyt jälleenmyyjät ovat kuin ”verkosto-Keisari”, jotka röyhistelevät rintaansa suuren yleisön silmissä, kerskaten loistavilla vaatteillaan, (=liikeidealla) vaikka ovat ilkosillaan ja kaikki näkevät valheen verkon lävitse totuuden, kun se on kerran julkihuudettu. Ylätasojen ammattivärvääjät eli huipputason jälleenmyyjät ja pääyhtiö ovat vertauksen huijari-kankureita, jotka ovat kutoneet Keisarille uudet vaatteet, ”joita ei voi kukaan tyhmä tai tehtäväänsä sopimaton ihminen nähdä”. Voit lukea lisää tämän linkin takaa.

Pahempi huijaus kuin suora laiton rahankeräys, arpajaisten pito tai ketjukirje

Verkostomarkkinointi on vielä pahempi huijaus kuin suora laiton rahankeräys, ketjukirje tai laittomien arpajaisten järjestäminen. Siinä syyllistetään järjestelmällisesti mukaan lähteneitä ”rehellisiä” jälleenmyyjiä ja uskotellaan ovelasti, ettei järjestelmässä ole mitään vikaa vaan syy tappioon on jälleenmyyjissä ja heidän tehottomuudessaan. Sponsorit ja pääyhtiö eivät puhu mitään siitä, että järjestelmä on suunniteltu rakenteeltaan sellaiseksi, että se tuottaa väistämättä enemmän häviäjiä kuin voittajia. Tähän ei vaikuta mitään jälleenmyyjien henkilökohtaiset kyvyt ja lahjakkuus tai sitoutumisen aste. Jos kaikki olisivat yhtä hyviä jälleenmyyjiä, pysyisi häviölle jäävien prosentuaalinen osuus yhtä suurena. Kun mukaan liitetään henkilöitä, joilta puuttuu tarvittava erityisosaaminen ja kontaktit, ja heille sanotaan, ettei sellaista edes tarvita, niin kyse on aina harhaanjohtavasta markkinoinnista ja huijauksesta. Ehdokkaan mahdollisuudet pienenevät entisestään, kun hänellä ei ole tarvittavia huippumyyjän ja tehovärvääjän ominaisuuksia.

Todennäköisyys menettää rahansa pyramidihuijaukseen ei muutu, vaikka töitä tekisi kuinka lujasti. Järjestelmässä jää aina sama prosentti häviölle, vaikka siinä olisi kuinka monta jäsentä tahansa. Tämä johtuu siitä, että menestymisen edellytys on uusien jälleenmyyjien värvääminen, ei tuotteiden myyminen. On erittäin harvinaista, että myymällä pelkkiä tuotteita hyvällä myyntikatteella voi päästä reilusti voitolle bisneksessä. Koska jälleenmyyjien verkostoa kasvatetaan rajoittamatta sitä millään tavalla, ei kaikille riitä lopulta tarpeeksi asiakkaita, jotta tuotteita voitaisiin myydä hyvällä katteella, kun ne ovat jo valmiiksi ylihintaisia ja niiltä puuttuu todellinen kysyntä vapailla markkinoilla.

Verkostomarkkinoinnin alalinja vaihtuu parin vuoden välein lähes kokonaan. Kukaan ei jatka loputtomiin tappiollista liiketoimintaa. Uusia jäseniä joudutaan värväämään jatkuvasti lisää ja yhä enemmän ihmisiä tulee petetyksi. Jos joku yrittää tosissaan menestyä, on hänellä siihen pienet mahdollisuudet, 1/500 – 1/ 10,000, riippuen siitä, mitä menestymisellä tarkoitetaan. Monelle käy hyvästä yrityksestä ja sinnikkyydestä huolimatta siten, että tappiot kasvavat, mitä enemmän toimintaan panostetaan. Kulut kasvavat sitä enemmän, mitä enemmän töitä tehdään, mutta todennäköisyys ei siitä muutu.

Koska alalinja vaihtuu jatkuvasti, on todella vaikeata saavuttaa niin korkea taso verkostossa, että alalinjassa riittää jäseniä jatkuvien tulojen muodostumiseen. Niin korkealle pääsee bisneksessä vain harvempi kuin yksi kymmenestätuhannesta jälleenmyyjästä. (Esim. Amway Timantti-tasolle)

Perinteiset ketjukirjeet ja laittomat rahankeräykset eivät ole niin pahoja kuin verkostomarkkinointi, koska niissä ei syyllistetä rehellisiä työntekijöitä toisten tekemästä rikoksesta. Moni verkostojen alatasojen jälleenmyyjä on rehellinen ja kovasti työtä tekevä ihminen, joten on silkkaa raakuuttaa sysätä syy heidän päälleen, kun he ovat tehneet vain juuri sen, mitä käskettiinkin, tarkasti ohjeiden mukaan. Syy epäonnistumiseen ei ole heidän laiskuutensa tai sitoutumisen puute vaan järjestelmän petollinen pyramidi-rakenne. Tästä syystä kaikki verkostomarkkinointi tulisi kieltää lailla. Lähetä lyhyt vetoomus lain säätämisen puolesta omalle kansanedustajallesi, mutta älä kuormita häntä pitkillä ja monilla viesteillä.

Petteri Haipola, 30.10.2005

Sivun alkuun

23.10.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola

Vapaaehtoisuuteen vetoaminen on yksi keino puolustaa verkostomarkkinoinnin pahuutta. ”Kenenkään ei ole pakko lähteä mukaan, kenenkään ei ole pakko ostaa motivoivaa materiaalia ja osallistua koulutukseen.” Tällä tavalla sysätään vastuu epäonnistumisesta yksittäisten jälleenmyyjien harteille ja puolustetaan pääyhtiöitä sekä ammattivärvääjiä, jotka levittävät verkostoihin tarkoituksella väärää sekä puutteellista informaatiota, valheita ja perättömiä huhuja. Näitä ovat liioitellut menestystarinat, keskiansioiden vääristely (luvuissa ei oteta huomioon niitä, jotka eivät saa lainkaan ansioita, vaikka ovat yrittäneet) ja tilastotietojen salailu, joista voisi tutkia objektiivisesti firman menestystä ja yksittäisten jälleenmyyjien saamien palkkioiden määriä sekä työn kannattavuutta. (ansiot/ tehty työtunti, kun kaikki kulut otetaan huomioon)

Verkostomarkkinointi on juonikas petos, joka perustuu harhaanjohtavaan markkinointiin ja suoranaisiin valheisiin, myytteihin ja perättömiin huhuihin. Jos joku liittyy mukaan sen vuoksi, että hänelle on annettu väärä kuva liiketoiminnasta, niin hän on petoksen uhri eikä totuutta himmennä se, että hän on lähtenyt mukaan ”vapaaehtoisesti”. Jos laitan eteesi sata lasia vettä, joista 99 sisältää tappavan annoksen myrkkyä, mutta yksi lasi antaa sinulle iankaikkisen elämän, niin syyllistynkö huijaukseen, kun sanon, että ”sinulla on hyvä mahdollisuus saada iankaikkinen elämä ja se on helppoa: riittää, että maksat rahaa ja alat juoda laseista.” Kun sitten 99 % mukaanlähteneistä kuolee, niin ovatko he huijauksen uhreja vai eivät? Vapaalla tahdolla ei voida tässä perustella rikosta vanhurskaudeksi. Moni lähtee mukaan, kun värvääjä on oman perheen jäsen, sukulainen tai hyvä ystävä. Petos on sen vuoksi monin verroin pahempi kuin mikään muu petos, koska sen edistämiseen käytetään ihmisten hyvää mainetta ja ihmissuhteita.

Yhteiskunta ei ole voinut kitkeä pois rikollisuutta, esim. mafiaa. Moni firma toimii moraalittomasti ja huijaa kuluttajia, mutta voi silti jatkaa toimintaansa eivätkä poliisit ja viranomaiset mahda sille mitään. Se ei todista mitään firmaa lailliseksi, että se voi jatkaa toimintaansa vuosikymmeniä. Se todistaa vain sen, että ovat tavallista juonimpia rikollisia.

Verkostomarkkinoinnissa koulutetaan ihmisiä levittämään verkostomarkkinoinnin ideaa, joka on jo lähtökohdaltaan huijausta, petosta. Idea kuvataan harhaanjohtavilla ja totuudenvastaisilla termeillä. Ideaa mainostetaan ”hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja jopa rikastumiseen”. ”Riskejä ei ole tai ne ovat pienet”. Totuus on kuitenkin se, että yli 99 % mukaan lähteneistä ei saa voittoa toiminnasta ja syy siihen on järjestelmän pyramidirakenne, alan huono maine ja ylihinnoitellut tuotteet, ei jälleenmyyjien passiivisuus. (Lähde: https://pyramidihuijaus.com/2025/04/28/verkostomarkkinoinnin-voittajat-ja-haviajat/

Kukaan rehellinen ja asioista perilläoleva eli informaatiota saanut ihminen ei voi jatkaa verkostomarkkinoinnin harjoittamista tai levittää sen ideaa ja tukea sen koulutusjärjestelmää. Vain sydämeltään täysin paatuneet ihmiset puolustavat tietoisesti verkostomarkkinointia sen jälkeen, kun sen pahuus on paljastunut heille.

Tiedon etsimisen voi aloittaa vaikka lukemalla tämä kooste:

Petteri Haipola, 23.10.2005

Sivun alkuun

30.10.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola

Lopettaneiden määrä

Verkostomarkkinointi-teamiin liittymistä on verrattu perinteisen yrityksen perustamiseen varsinkin siinä mielessä, kun puhutaan toiminnan riskeistä ja tappion vuoksi lopettamisen yleisyydestä. Verkostoissa liikkuu paljon perättömiä huhuja, joiden mukaan perinteisiä pienyrityksiä kaatuu yhtä paljon tai jopa enemmän kuin verkostomarkkinoijia lopettaa toimintansa kannattamattomana. Totuus on kuitenkin se, että perinteisistä pienyrityksistä jatkaa eri tutkimusten mukaan toimintaansa 40-70 % muutaman vuoden jälkeen. Verkostomarkkinoinnissa lopettaneiden määrä on yli 98 % samassa ajassa.

Lähteet: https://pyramidihuijaus.com/2025/04/28/verkostomarkkinoinnin-voittajat-ja-haviajat/ Yli 98 % lopettaa parissa vuodessa.

https://pyramidihuijaus.com/2025/04/30/lopettavien-maara-perinteisissa-liikeyrityksissa-ja-verkostomarkkinoinnissa/ 40-70 % firmoista jatkaa toimintaansa muutaman vuoden jälkeen perustamisesta.

Palkan saaminen

Verkostomarkkinoinnissa suurin osa jää tappiolle eikä saa varsinkaan toiminnan alkuaikoina lainkaan palkkioita. Jos myöhemmin saadaan palkkioita, ovat kulut kuitenkin useimmiten suuremmat kuin saadut palkkiot.

Perinteisen pienfirman perustanut saa heti palkkaa omasta firmastaan, kun kassaan alkaa virrata rahaa. Hän ei ole riippuvainen työssä käydessään muista tulonlähteistä, niin kuin verkostomarkkinoijat ovat.

Minimipalkka

Suurin osa verkostomarkkinoijista tekee työtä ilman palkkaa eli he maksavat siitä hyvästä, kun saavat myydä firman tuotteita ja levittää verkostomarkkinoinnin ideaa. Työ ei ole edes ilmaista vaan se on tuottavaa bisnestä pääyhtiölle ja ylälinjan sponsoreille sekä ammattivärvääjille. Jos joku sattuukin pääsemään voitolle eli saatujen palkkioiden määrä ylittää kulujen määrän, joutuu hän tekemään työtä reilusti alle myyntityöstä alalla yleisesti maksettavan minimipalkan. Vain reilusti alle 1 % kaikista jälleenmyyjistä saa palkkaa yli minimipalkan.

Perinteisen firman perustanut yrittäjä saa firmastaan palkkaa tekemäänsä työtä vastaan. Vaikka hän ei laskekaan tekemiään työtunteja eikä palkasta voida siten laskea keskituntiansiota, saa hän kuitenkin palkkaa, joka yleensä ylittää alalta maksettavan minimipalkan.

Yhteiskunnan tuki ja riskien kartoitus

Verkostomarkkinoija ei saa yleensä yhteiskunnalta tukea ”yritykselleen”. Useimmat liittyvät mukaan ensin yksityishenkilöinä, mikä aiheuttaa myöhemmässä vaiheessa ongelmia Työvoimatoimiston kanssa. Onko jälleenmyyjä työtön vai töissä? Onko hänellä oikeus työttömyyspäivärahaan? Pahimmassa tapauksessa hän menettää oikeuden työttömyyskorvaukseen ja kärsii tappion ”yrittäjänä” eli ei saa mistään tuloja, ellei sitten toimeentuloturvan kautta.

Verkostomarkkinoija ei saa pääsääntöisesti tukea ”yrityksensä” perustamiseen yhteiskunnalta, valtiolta, rahoittajilta ja kunnan elinkeinoasiamieheltä. Verkostomarkkinoija ei ole oikeutettu starttirahaan ja muihin tukimuotoihin. Riskejä ei kartoiteta lainkaan ennen kuin hän liittyy mukaan. Mitään taloudellisia laskelmia ei tehdä, ei budjetointia, ei toimintasuunnitelmaa, joka perustuisi todellisiin faktoihin fiktion sijasta. Ehdokas ei saa sponsoriltaan mitään faktatietoa markkinatilanteesta, vallitsevasta kilpailusta, hinnoittelumahdollisuudesta, odotetusta liikevaihdosta (realistinen arvio) ja kuluista. Hän on lähes yksin suunnitelmansa kanssa ja sponsorin tarjoama apu ei perustu tosiasioihin vaan hypetykseen ja suoranaisiin valheisiin.

Perinteisen pienyrityksen perustaja saa alusta asti apua ja tukea kuntansa elinkeinoasiamieheltä sekä opastusta rahoituksen järjestämisessä. Valtio tukee yrityksiä starttirahalla ja muilla järjestelyillä. Yrityksen perustamisen riskit käydään huolella lävitse elinkeinoasiamiehen ja asiantuntijoiden kanssa. Tehdään tarkat toimintasuunnitelmat ja kannattavuuslaskelmat ennen yrityksen perustamista. Tutkitaan kilpailutilannetta ja kartoitetaan kaikella tapaa uuden yrityksen mahdollisuus menestyä markkinoilla, ennen kuin siihen sijoitetaan suuria määriä rahaa ja yrittäjän koko työpanos. Tästä tuesta ja suunnitelmallisuudesta johtuen vain harvat yritykset kaatuvat pian perustamisen jälkeen.

Verkostomarkkinoijista suuri osa huomaa jo muutamassa kuukaudessa, ettei homma kannata ja lopettavat turhan yrittämisen. Huolellinen suunnittelu ja riskien kartoittaminen puuttuivat, mikä on syy tappioon yhdessä verkoston petollisen pyramidirakenteen kanssa.

Kuka maksaa toiminnan kulut?

Verkostomarkkinoinnissa jälleenmyyjä maksaa toiminnasta aiheutuneet kulut: markkinoinnin, mainokset, koulutuksen, aloituspaketin, vuosimaksut tai muut lisenssimaksut sekä kaikki muut kulut. Hän ei pysty siirtämään kuluja tuotteiden hintoihin asiakkaiden maksettavaksi, koska hänellä joko ei ole asiakkaita tai sitten hän kärsii koko ajan toiminnastaan tappiota, vaikka asiakkaita olisi. Kuluja ei voida sisällyttää tuotteiden ja palvelun hintaan niin kuin perinteisessä elinkeinonharjoittamisessa.

Kulut maksaa asiakas. Kulut sisällytetään tuotteiden ja palveluiden hintaan jo suunnitteluvaiheessa. Jos näin ei voida tehdä, lopetetaan toiminta kannattamattomana.

Tappion kärsiminen

Verkostomarkkinoinnin jälleenmyyjistä kärsii tappion yli 99 % kaikista mukaanlähteneistä. Tämä johtuu verkoston pyramidirakenteesta ja puuttuvasta ammattitaidosta. Häviölle jääneiden henkilöiden ei olisi pitänyt koskaan ryhtyä yrittäjäksi tai tehdä myyntityötä, mutta koska heitä johdettiin harhaan valheellisen markkinoinnin avulla, luulivat he menestymisen olevan mahdollista ”kenelle tahansa”. Verkostomarkkinoinnissa menestyminen on erittäin vaikeata myös ammattitaitoiselle myyjälle, koska toimintaa on mahdoton jatkaa rehellisillä periaatteilla ja järjestelmä on itsessään petollinen, suunniteltu tuottamaan tappio jälleenmyyjille.

Perinteisistä pienyrityksistä suurin osa ei kärsi lainkaan tappiota. Monet jatkavat toimintaansa yrittäjän eläkeikään asti tai sitten yrittäjä lopettaa firman voitollisena tai myy sen toiselle omistajalle.

Perinteisen yrityksen voi perustaa joskus hyvinkin pienellä rahalla. Tärkeintä on sijoittaa siihen oma työpanos. Otetaan esimerkiksi firma, johon omistaja sijoittaa 8,000 euroa. (osakeyhtiö)

Yrittäjä jatkaa yrittämistä kaksi vuotta. Hän lopettaa sen jälkeen. Hän on saanut kahden vuoden aikana yrityksestään palkkaa tai palkkaan verrattavaa yhteiskunnan tukea (starttirahaa tms.) 2,000 euroa kuukaudessa. Hän on ansainnut kahdessa vuodessa yhteensä yhteensä 48,000 euroa. (2 vuotta x 2,000 euroa/kk x 12 kk) Oletetaan, ettei yrityksestä jää velkaa, kun se lopetetaan. Yritys kannattaa kuitenkin sen verran huonosti, että yrittäjä menettää alkupääomana sijoittamansa 8,000 euroa eikä firmasta jää mitää käteen. Hän on kuitenkin saanut palkkaa yrittäjänä ollessaan, joten hän ei ole kärsinyt tappiota vaan on tavallaan voittanut 40,000 euroa eli palkkansa verran. (48,000 – 8,000 euroa = 40,000 euroa) Vertaa tätä tulosta verkostomarkkinoinnista saatavaan tappiolliseen tulokseen.

Jotkut ovat menettäneet verkostomarkkinointiin tuhansia euroja vuodessa tai parissa. Tämä siitä riippumatta, että ovat yrittäneet parhaansa ja toimineet ohjeiden mukaan. Syy tappioon ei ole silloin ensisijassa jälleenmyyjässä itsessään vaan petollisessa pyramidi-järjestelmässä.

Petteri Haipola, 30.10.2005