22.12.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola

Verkostomarkkinoinnissa pääyhtiöiden omistajat ja tiimien johtajat levittävät verkostoon täysin päättömiä valheita. ”Ala on nopeimmin kasvava teollisuuden ala maailmassa. Riskejä ei ole tai ne ovat pienet. Kuluja ei ole, tai ne ovat pienet. Kukaan ei häviä rahaa. Kaikki voittavat. Työ on helppoa ja se vie vain vähän aikaa.”

Totuus on päinvastainen. Ala ei kasva lainkaan länsimaissa, missä se on saavuttanut markkinaosuutensa jo vuosikymmeniä sitten. Alalla voi toimia jälleenmyyjinä vain 0,3 – 0,5 % väestöstä yhdellä kertaa. Myynnin määrä on suoraan riippuvainen myyjien määrästä, sillä myyjät ja asiakkaat ovat sama asia. Myyjien liikevaihto muodostuu enimmäkseen tuotteiden ostamisesta omaan ja perheen käyttöön.

Alalla ei ole edes tarkoitus värvätä ”suoramyyjiä” vaan värvätään tarkoituksella kuluttajia verkostoon. Palkkioiden toive perustuu alalinjan kuluttajien ja heidän liikevaihtonsa määrään, ei suoramyyntiin. Riskejä ovat sijoitettu alkupanos, vuosi- tai lisenssimaksut, aloituspaketti, turhat kuukausittaiset ostot aktiivisuussääntöjen täyttämiseksi ja muut toiminnan jatkuvat kustannukset. Kuluja ovat: puhelin, matkat, tarjoilut ehdokkaille, koulutus, kokousmaksut, markkinointimateriaali ja mainokset.

Yhtiöillä ei ole lainkaan mainos- ja koulutuskuluja, koska myyjät maksavat sen kaiken omasta pussistaan. Yhtiöt tai tiimin johto saavat itse asiassa suuret voitot myymällä verkostoon mainoksia, käyntikortteja ja koulutusta. Erilaiset kokoukset ja tapahtumat ovat maksullisia, samoin kaikki ”opetusmateriaali” eli aivopesu-cd:t, kasetit, videokasetit ja kirjat, joita on runsaasti myytävänä tiimin johdon kautta ja tietysti hyvällä katteella. Mitä enemmän työtä tekee, sitä enemmän kuluja ja tappioita syntyy, sillä matemaattinen mahdollisuus ei parane ajan myötä vaan pysyy samana. Verkostosta voi saada lisäansioita vain alle yksi prosenttia kaikista ”myyjistä”. Mahdollisuus lisäansioihin on siten todella huono.

Rahaa häviää yli 99 % ”myyjistä” reaaliajassa ja pitkällä tähtäimellä yli 99,9 %, koska häviäjät vaihtuvat uusiin häviäjiin kahdessa vuodessa, mutta voittajat jatkavat verkostossa pitempään. Työ ei ole helppoa, koska alalinjaan ei saada edes lähipiiristä tarvittavaa määrää uusia edustajia. Lopulta on pakko värvätä ihan ventovieraita ihmisiä ja se vasta vaikeaa on! Työhön kuluu helposti parikymmentä tuntia viikossa eikä sillä saada vielä lainkaan voittoa. Itse asiassa: mitä enemmän työtä tekee, sitä enemmän verkostoon häviää rahaa!

Yksikään firma ei lopeta myyjien värväämistä siinä vaiheessa, kun myyjiä on tarpeeksi, niin ettei tuotteiden kysynnän vuoksi ole tarkoituksenmukaista värvätä enempää myyjiä. Jotta kaikki voisivat voittaa, tulisi myyjien määrä rajata siten, että jokaiselle riittää asiakkaita noin 5,000 – 10,000 euron liikevaihdon tekemiseen/kk. Siitä summasta voidaan maksaa palkkioita jokaiselle myyjälle, niin että työstä saa kohtuullisen korvauksen. Myyjiä värvätään kuitenkin koko ajan samaan tahtiin, joten tarkoitus ei olekaan värvätä voittajia vaan häviäjiä, joiden rahoilla ylätasojen muutamat huijarit sekä pääyhtiö elättävät itsensä. Alimpien tasojen myyjät vaihtuvat uusiin kahden vuoden välein. Mitenkään muuten ei voida selittää sitä, ettei myyjien kokonaismäärä kasva, vaikka saman verran värvätään uusia myyjiä joka vuosi.

Alan markkinointi on pahasti harhaanjohtavaa. Ehdokkaille mainostetaan ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseksi.” Mahdollisuus saada omansa takaisin on silti vain alle yksi prosenttia mukaan lähtevistä myyjistä.

Kun alan puolustajat ja ammattilaiset eivät voi perustella toimintansa moraalia millään faktatiedoilla, niin he alkavat tehdä silmänkääntötemppuja ja mennä henkilökohtaisuuksiin: he alkavat herjata ja kiroilla, pilkata ja syyttää kriitikoita sekä alan häviäjiä. He sanovat, että ”se on yksin ihmisestä itsestään kiinni, menestyykö alalla vai ei.” Jos joku häviää rahaa, niin se on omaa tyhmyyttä tai laiskuutta. Näin syyllistetään niitä ihmisiä, joilta huijataan rahat. Tämä syyllistämisen mekanismi monistetaan aivopesun kautta alalinjaan niin kuin kaikki muukin harhaanjohtava ajattelutapa ja totuudenvastaiset väitteet, perättömät huhut, valheet ja myytit.

Matemaattisten temppujen avulla pyöritetään ehdokkaiden ja alatasojen myyjien päät pyörälle, niin että he uskovat valheen. Sanotaan esimerkiksi, että palkkakatto toimii leikkurina, jonka ansiosta palkkioita voidaan maksaa alatasojen myyjille enemmän. Yhdestä tuhannen euron myyntitapahtumasta voidaan tämän palkkaleikkurin avulla maksaa esimerkiksi yhdeksän tuhannen euron palkkiot ylälinjaan. Uskomattominta on se, että osa ”myyjistä” uskoo näitä selityksiä. Kun rahaa on varallisuuteen nähden paljon kiinni systeemissä ja kuluja syntyy koko ajan lisää, niin on vaikeata tunnustaa faktoja itselleen. Ihminen haluaa uskoa loppuun asti, ettei häntä ole huijattu. Ylpeys ja ahneus eivät anna myöten tunnustaa noloa tosiasiaa: alatason ”myyjää” on vedetty retkuun oikein kunnolla ja saatu hänet kaupan päälle puolustamaan niitä, jotka ovat häneltä rahat ja työpanoksen huijanneet. Lisäksi huijattu ihminen on esiintynyt naurettavalla tavalla sukulaistensa ja ystäviensä edessä sekä yrittänyt värvätä heitä mukaan levittämään tätä huijausta. Ei siis ihme, että huijatut ihmiset syyllistävät mieluummin itsensä ja kieltäytyvät näkemästä järjestelmässä mitään vikaa tai syytä omiin tappioihinsa. Suurin syyllinen on siitä huolimatta aina itse systeemi. Liikeidea on surkea ja palkkiojärjestelmä epäoikeudenmukainen. Pyramidi on suunniteltu siten, että se tuottaa enemmän häviäjiä kuin voittajia. Suhdekin on firmojen omistajien ja tiimin johtajien tiedossa, sillä he näkevät tilastoista vuosittain liittyvien ja eronneiden lukumäärän. He ymmärtävät myös palkkiojärjestelmän, joka on laadittu siten, että yli 96 % ”myyjistä” jää varmasti häviölle reaaliajassa ja käytännössä jopa 98 – 99 %.

Ulkopuolisille ja tuloslaskentaan perehtyneille on selviö, ettei tuhannen euron myynnistä voida maksaa palkkioita kuin tietty prosenttiosuus myyntikatteen määrästä. Myyntihinnan tulee peittää toiminnan kaikki kulut ja yhtiön olisi tarkoitus saada myynnistä voittoa. Jos palkkioiden määrä ylittää myyntikatteen tai niin kuin alalinja uskoo – myynnin määrän – tarkoittaa se sitä, että yhtiö toimii tappiolla ja maksaa palkkiot omasta pussistaan. Yksikään firma ei sellaista tee, mutta alan huijarit ovat saaneet osan alalinjasta uskomaan tällaisia päättömyyksiä ”matemaattisten temppujen” avulla.

Otetaan esimerkki, mitä huijarit väittävät ja minkä jotkut huijatut uskovat totuudeksi:

Liikevaihto 1000
-ostot 200
Myyntikate 800
-palkkiot 1600
Käyttökate -800
-muut kulut 200
Voitto/ tappio -1000

Alalinja ja huijatut ihmiset näkevät tuossa laskelman, minkä mukaan yhtiö tekee voittoa tuhat euroa, vaikka tappio on tuhat euroa. Huijauksen mukaan palkkioita maksetaan esimerkiksi kaksi kertaa enemmän kuin mitä käyttökate on. Todellisuudessa käyttökatteesta voidaan maksaa vain tietty prosenttiosuus, maksimissa ehkä 80 %, käytännössä 60-80 %. Palkkioita ei siten makseta per myyntitapahtuma kuin rajalliselle määrälle myyjiä ylälinjassa. Palkkioiden saajien määrää rajoitetaan tehokkaiden todellisten ”leikkureiden” avulla, mm. tasapaino- ja aktiivisuussääntöjen perusteella. Ns. palkkakatto tulee vastaan kaukana ylälinjassa, mutta se ei lisää alalinjaan maksettavien palkkioiden määrää. Jokainen saa palkkioita vain oman alalinjansa liikevaihdon perusteella, jos on oikeutettu palkkioita saamaan. Oikeus palkkioihin tarkoittaa kaikkien pätevöitymisen sääntöjen yhtäaikaista toteutumista, joista tärkein on verkoston tasapainoinen kasvu, mikä ei koskaan toteudu täydellisenä tai edes lähes täydellisenä. Oikeus palkkioihin voidaan menettää jopa sen vuoksi, että osa asiakkaista lopettaa asiakkaana olemisen. Silloin palkkioiden saaminen ei ole yhtään kiinni myyjästä itsestään: no, harvoin se sitä muutenkaan on! Toiveet palkkioista perustuvat aina alalinjan kykyyn värvätä uusia myyjiä, heidän kulutukseen ja aktiivisuuteen, ei omaan myyntiin.

Yksi selitys sille, että palkkioita voidaan maksaa enemmän kuin myynnin määrä on, on se, että palkkiot maksetaan niin paljon jälkikäteen, että yhdestä myyntitapahtumasta voidaan maksaa vaikka tuhansille myyjille palkkiota, moninverroin enemmän kuin myyntiä on. Tämä on ihan järjetön väite, sillä palkkioiden saamisen edellytys on se, että verkosto kasvaisi tasapainossa tuhansia tasoja. Pelkästään 20. tason binäärisessä järjestelmässä on jo yli miljoona ”myyjää”, joten tuhansia tasoja syvään järjestelmään pitäisi liittyä triljoonia potenssiin triljoonia myyjiä, jotta palkkio muuntuisi rahaksi kaikille suoraan ylälinjassa olevalle muutamalle tuhannelle myyjälle. Jokainen myyjä suorassa alalinjassa tarvitsee nimittäin yhtä paljon myyjiä molempiin jalkoihinsa, jotta saisi alimmalla tasolla tapahtuvasta myyntitapahtumasta palkkion ulos rahana. Koska jalkojen liikevaihto on suoraan riippuvainen myyjien määrästä, on tällainen mahdotonta toteutua. Jos liityn verkoston alimmalle tasolle vaikka sijaluvulle 20, on omassa ylälinjassani silloin 19 henkeä, jotka tarvitsevat kaikki yhtä monta myyjää molempiin jalkoihin, jotta saavat minun ostoistani palkkion rahana. Käytännössä suurin osa omasta ylälinjastani on luopuneita ja passiivisia myyntiedustajia tai heistä tulee sellaisia, sillä verkoston myyjien määrä ei voi moninkertaistua jatkuvasti ja lyhyessä ajassa, mikä on edellytys sille, että ostostani maksettaisiin palkkiot rahana jokaiselle ylälinjani myyjälle.

Jos jokaisella myyjällä olisi tasapainoinen alalinja 20. tasoon asti, pitäisi verkostossa olla yli miljoona myyjää. Mitä syvemmälle linjassa mennään, sitä enemmän myyjiä pitäisi eksponentiaalisesti olla, jotta kaikilla olisi mahdollisuus voittaa. Tämä on käytännössä mahdotonta. Verkostot lähtevät jo alusta asti kasvamaan tiettyjä linjoja pitkin, jolloin joku linja voi olla vaikka tuhannen jäsenen pituinen, mutta joku toinen linja vain pari henkeä syvyyteen ulottuva, missä kohden linja pysähtyy ja lakkaa kasvamasta. Tämän tuhannen jäsenen pituisen jalan myyjistä vain yhdellä prosentilla on niin tasapainoinen alalinja, että he saavat voittoa toiminnasta. Vuosikymmeniä toiminut binäärinen verkosto on tämän mallinen. Siellä on muutama verkoston linja, jotka jatkavat kasvua syvyyteen, mutta muut linjat katkeavat. Koko verkosto on siten täynnä tappion kärsineitä myyjiä omassa ylälinjassa ja heidän tasollaan ynnä alalinjoissaan, kun uusi myyjä liittyy siihen.

Katso näistä kuvista ja taulukosta, miten verkostot kasvavat:

https://pyramidihuijaus.com/wp-content/uploads/2025/05/move.pdf

Kuvat 1 ja 3 ja taulukko 3

Liiketoiminnan esittelijät kertovat päättömiä tarinoita siitä, miten ala tuottaa enemmän miljonäärejä kuin
mikään muu ala. Suomessa ei ole kuitenkaan verotietojen mukaan yhtään alan miljonäärejä ja ulkomaillakin heitä on todella vähän. Yhtä miljonääriä kohden täytyy olla kymmeniä- tai satojatuhansia ”myyjiä”, jotka menettävät rahaa verkostoon. Tämä asia ”unohtuu” esittelijöiltä eikä alalinjakaan sitä tajua. He luulevat, että jokaisen on mahdollista saada omaan alalinjaansa kaksi edustajaa ja siinä kaikki. Enempää ei tarvitse tehdä. Sen jälkeen voi alkaa nauttia ”passiivista tuloista”, koska oma alalinja värvää tarvittavat uudet myyjät verkostoon. Jos se ei onnistu, niin ylälinja auttaa antamalla ns. ”ylivuotona” uusia myyjiä alalinjaan. Tämä on täyttä puppua, sillä ihmisiä ei yksinkertaisesti riitä kaikkien uusien myyjien eikä entistenkään alalinjaan. Kun liityt tiimiin, on se täynnä häviäjiä, jotka vain luulevat voittavansa ja uskovat tulevansa rikkaaksi tämän ”hyvän mahdollisuuden” ansiosta. Osa myyjistä on niin tyhmiä, että pitää ”ansioina” saatuja paljousalennuksia, jotka maksetaan heille oman kulutuksen perusteella. (Amway) Sijoitettu raha ja kulut ovat kuitenkin jatkuvasti suuremmat kuin tulot, joten ”myyjät” tekevät
työtä omalla kustannuksellaan, tappiolla.

Miksi tälläisiä päättömyyksiä alan puolustajat sitten kertovat?

Koska heillä ei ole mitään muuta kuin surkea silmänkääntötemppu, jonka valitettavan monet uskovat ja menettävät rahaa, aikaa ja vaarantavat ihmissuhteensa, kun levittävät tätä huijausta sukulaisilleen ja ystävilleen.

Miksi he tekevät tätä?

Rahan vuoksi.

Millainen ihminen on sellainen, joka huijaa muita rahan vuoksi ja se on hänen ammattinsa?

Millainen ihminen on sellainen, joka huijaa toiset tekemään työtä ja maksamaan siitä, että tekevät työtä, kaikki vain siksi, että tämä henkilö voisi elää toisten tekemän työn turvin?

Millainen ihminen on sellainen, joka syyllistää huijaamansa ihmiset sen jälkeen, kun on huijannut heitä?

Taskuvaras on parempi ihminen kuin sellainen. Hän tekee sitä työtä, mitä osaa, mutta kun jää kiinni, ei selittele, että ”oma syysi, kun annoit varastaa!” Rehellinen varas on parempi ihminen kuin verkostomarkkinointihuijari.

Eikö ole ällistyttävä juttu?

Miksi he turvautuvat valheisiin, kun heidän systeeminsä on paljastettu?

Miksi yksikään firma ei kerro, että ”lopetimme värväämisen siinä vaiheessa, kun myyjiä oli tarpeeksi, jotta kaikille riittäsi asiakkaita ja jokainen voisi saada voittoa?” Koska yksikään firma ei tee niin!

Värväämistä jatketaan loputtomiin ja alatasoilla ovat aina ne, jotka menettävät rahan sekä työpanoksen verkostoihin. Heitä huijataan.

Mitä aiotte tehdä?

Petteri Haipola, 22.12.2005

Sivun alkuun

14.04.2007 Kirjoittanut Petteri Haipola

Vapaa markkinatalous

Vapaan markkinatalouden yksi edellytys on vapaa kilpailu. Verkostomarkkinoinnissa pääyhtiö rajoittaa jälleenmyyjinä toimivien yritysten ja yrittäjien vapautta valita ne tuotemerkit, joita he haluavat edustaa. Jos joku haluaa mennä messuille ja myydä siellä rinnan Ecoway Oy:n ja Golden Neo-life Diamiten tuotteita, ei se onnistu. Yleensäkään messuille ei voi mennä noin vaan, sillä lupa pitää saada pääyhtiöltä eikä sitä kaikille heru.

Monet alan yritykset kieltävät jälleenmyyjiltään osallistumisen jonkin toisen verkoston toimintaan yhtä aikaa sen edustajuuden kanssa. Tämä lukee sopimusehdoissa. Tällä tavalla rajoitetaan yrittäjän toimintaa vähän samaan tyyliin kuin totalitaarisissa diktatuureissa kuten kansallissosialistisessa natsi-Saksassa toisen maailmansodan aikoihin. Vapaassa markkinataloudessa itsenäinen yrittäjä saa itse valita ne merkkiedustajuudet, joita tahtoo edustaa ja mitä tuotteita myydä.

Salaseura vai julkinen liiketoiminta?

Vapaalle yrittäjyydelle on ominaista se, että yrittäjä saa päättää hyvin pitkälle itse omasta markkinoinnistaan. Hän saa luvan markkinoida mediassa, jos pääyhtiö hyväksyy markkinointimateriaalin, kun on kyse merkkiedustajuudesta. Verkostomarkkinoinnissa ei toimita tällä tavalla. Mainonta radiossa, televisiossa, lehdissä ja jopa internetissä on kielletty kokonaan tai tehty se käytännössä mahdottomaksi.

Jos verkostomarkkinointi olisi vapaata markkinataloutta, niin se antaisi yrittäjille kunnon työkalut tuotteidensa markkinointiin. Nyt verkostot toimivat kuin jokin kultti tai salaseura, josta saa kertoa ehdokkaille etukäteen vain sen, että rahaa on tiedossa ja rutkasti, jos vain lähdet kuuntelemaan esitelmää tästä loistavasta ”elämäsi tilaisuudesta”. Jos joku suostuu, niin perillä odottaakin hurmoshenkinen värväyskokous.

Näin toimii joku sellainen, jolla on jotakin salattavaa. Näin toimii kultti ja salaseura, mutta ei rehellinen suoramyyntiyritys, jolle mainostaminen mediassa lisää vain tuotteiden myyntiä. Vaikuttaakin siltä, että verkostomarkkinointiyritykset eivät halua myydä tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille ja suurelle yleisölle vaan ainoastaan kultin jäsenille verkoston sisään: jälleenmyyjille. Nämä muodostavatkin perheineen 70-99 % asiakkaista, joten kyse on todellakin kultista ja salaseurasta tai jostakin vielä pahemmasta: kommunismista!

Isoveli valvoo

Kommunistiselle diktatuurille on ominaista se, että valtakoneisto valvoo kansalaisten kaikkea tekemistä ja rajoittaa heidän vapauttaan. Omien mielipiteiden ilmaiseminen ja mielenosoitus ei ole sallittua, jos mielipiteet ovat vallan kahvassa kiinni olevien ajatuksia ja maailmankatsomusta vastaan.

Kommunismille on tyypillistä aatteellisen propagandan levittäminen. Valtakoneisto pyrkii muokkaamaan kansan kollektiivista mieltä itselleen ja agendalleen suotuisaan suuntaan. Keinona kansalaisten alistamiseen, orjuuttamiseen ja hallintaan käytetään massiivista tiedotusta kansan riveihin, mutta estetään kansaa saamasta tietoa valtakunnan ulkopuolelta. Näin varmistetaan se, että aivopesu ja mielenhallinnan metodit toimivat tehokkaasti. Ihmiset halutaan saada ajattelemaan tietyllä tavalla ja tämä onnistuu manipuloinnin avulla, kun kaiken lisäksi tukahdutetaan vastarinta väkivallalla, terrorismin avulla. LOL

Verkostomarkkinoinnissa ”Iso Veli” valvoo kaikkea, mitä ”kansalaiset” eli alalinja tekee. Mitä sinä syöt ja juot, mitä et saa syödä ja juoda; mitä luet ja mitä et saa lukea; mitä katsot ja mitä et saa katsoa; mitä ajattelet ja mitä et saa ajatella: ”Ajattele positiivisesti! Älä päästä kriittisiä ja negatiivisia ajatuksia mieleesi! Varo unelman pilaajia! Ajattele positiivisesti! Usko! Usko! Usko! Luota itseesi! Saat sen, mitä haluat! Usko se! Tee se! Halu on tulos! – (Etsi lisää tietoa aiheesta Positiivinen ajattelu, positiivisen ajattelun mekanismit ja mielenhallinta tai mielenhallinnan metodit.)

Verkostomarkkinoinnin Ison Veljen valvonta ulottuu työhön ja vapaa-aikaan. Ylälinja määrää sen, millaisten ihmisten kanssa saat seurustella ja käydä ulkona juhlimassa, millaisia vaatteita saat pitää ja millä tavalla sinun on lupa puhua ja ennen kaikkea, mitä sinun on lupa puhua. Ylälinja saa sinut inhoamaan omaa puolisoasi, joka vastustaa sinun toimintaasi verkostossa. Iso Veli määrää sinun elämäntapasi: ruokavalion, ulkoilun, liikunnan, koulutuksen, rahan käytön, tulevaisuuden ja kaiken. Verkostomarkkinoinnin Iso Veli on kuin Stalin tai Pohjois-Korean Kim Jong Il ja Kim Il Sung. Johtajaa ja ylälinjaa ei saa kukaan arvostella eikä puhua hänestä pahaa, vaikka se olisi totta. Terävä ja asiallinen kritiikki kielletään jälleen kerran väkivallan ja terrorin avulla.

Verkostomarkkinointiyritys määrää tarkasti sen, mitä saa ostaa ja mitä myydä. Vain pääyhtiön tuotteita on lupa ostaa, ei kilpailijoiden tuotteita, vaikka ne olisivat parempia ja edullisempia. ”Osta omasta kaupasta ja säästät!” Ja kittiä kanssa!

Verkostomarkkinoinnin tuotteet ovat yleensä 20-25 % kalliimpia kuin vastaavat tuotteet muualta ostettuina tai sitten niitä ei tarvita. Jotkut apteekit ja luontaiskaupat myyvät ihme-eliksiiriä nimeltä noni kalliimpaan hintaan kuin verkosto, koska niiden kautta tuotteiden kysyntä on olematon. Saippuat, shampoot, pesuaineet, kosmetiikka, korut, kynttilät, lisäravinteet, vitamiinit, ateriankorvikkeet, vaatteet, polkupyörät ja verkkokaupan tuotteet ovat paljon kalliimpia kuin muualta hankittuina, koska pyramidipelin osalllistumismaksut pitää peitellä ja naamioida johonkin. Helpoin tapa on kätkeä ne tuotteiden, koulutuksen, markkinointimateriaalin ja aloituspakettien hintaan. Kun pelimaksut naamioidaan näin ovelasti, niin paha poika Laiho ja muuan hullu kriitikko eivät pysty pilaamaan bisneksiä. Poliisikin on kirottu kapitalistisika, joka pamputtaa kunnon työläistä ja sakottaa puolueen – eikun tiimin – johtajia. ”Kirottua tuo kapitalismi, kun se antaa kansalaisille vapaat kädet toimia ja luvan ajatella omilla aivoillaan! Kirottua!” puhkuvat tiimin johtajat suunnitellessaan uutta hyökkäystä vihollisen eturintamaan.

Yleinen kurjuus

Kommunistisille diktatuureille on ominaista kansan yleinen köyhyys ja kurjuus. Silti valtakoneisto uskottelee kansalle, että kaikki on hyvin eikä kukaan kärsi nälästä tai ole puutteen alainen. Sen sijaan jokaisen tulee tunnustaa ylenpalttista hyvinvointia ja vaurautta etenkin vieraileville kapitalisti-sioille ja vapaan markkinatalouden edustajille. Heille ei sovi paljastaa sitä kurjuutta, mikä vallitsee kansan syvien rivien seassa. Kansan kurjuuden sijasta näytetään hallitsijoiden loisteliaita huvipalatseja, presidentin linnoja, huvijahteja ja ylellisiä autoja. Niitä samoja satumaisista rikkauksista kertovia kuvia näytetään kansalle, joka saadaan näin rauhoittumaan ja uskomaan, että valtakunnassa kaikki on hyvin. Niin sitä jaksaa taas puurtaa seuraavaan päivään, vaikka kuvun alla on pelkkiä nälissään pureskeltuja ulosottoviraston laskuja, kun poliisi pentele on verovelkojen takia laittanut nämä verikoirat perään.

Kapitalistien kierouksia kaikki tyynni sellainen, että veroja pitäisi maksaa! Eihän kommunistisessa unelmavaltiossa saada edes palkkaa vaan siellä maksetaan siitä, että saadaan tehdä työtä suuren johtajan kunniaksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi! Verojen maksaminen kuuluu vain sille pääomia omistavalle ja sairaalle yläluokalle, jonka joukkoon ei tavallinen työläinen ja verkoston rakentaja halua kuulua! Ehei, hän haluaa päästä johtajaksi suuren johtajan paikalle ja kommunistisen valtahierarkian huipulle, missä ei veroja tarvitse maksaa! Siellähän eletään suuren alalinjan tekemän ilmaisen ja tuottavan työn turvin! Kansa maksaa johtajien ylellisen elämän ja kiittää heitä siitä hyvästä! ”Sinne minäkin vielä jonakin päivänä nousen: totalitaarisen diktatuurimme huipulle, kunhan vain pääsen ylenemään puolueemme valtahierarkiassa korkeammalle tasolle…!”

Niin kommunismin lumoama verkostomarkkinoijamme jatkaa loputonta värväämistä ja unelman myymistä. Hän on raskaan työn puurtaja ja työn orja, mutta hänen maailmassaan kaikki on ylösalaisin niin kuin sadun ”Liisa ihmemaassa” seikkailuissa. Elämä on seikkailu ja siitä on lupa nauttia täysin rinnoin! Orja on vapaa ja vapaa on orja, suuri on pientä ja pieni on suurta, paljon on vähän ja vähän on paljon, tappiot ovat voittoja ja voitot ovat tappioita, velka on saatavia ja saatavat ovat velkoja, työläinen on kapitalisti ja kapitalisti on työläinen, kommunisti on vapaa yrittäjä ja vapaa yrittäjä on kommunisti, totuus on valhe ja valhe on totuus. Koska asiat ovat tällä mallilla ihannevaltiossamme ja kommunistisessa utopiassamme, niin voimme ylpeästi sanoa, ”ettei tämä toiminta ole verkostomarkkinointia vaan aivan uudenlaista franchise-edustamista!”

Voit vielä tänä päivänä kuulla ystävämme verkostomarkkinoijan vienon äänen kutsuvan sinua kuin seireenin laulu Odysseusta tämän purjehtiessa vaarojen vesillä, missä houkutukset uhkaavat ryöstää hänet putipuhtaaksi ja repiä hänet kappaleiksi:

”Haluatko kuulla elämäsi tilaisuudesta? Tule kokoukseen, niin kerron sinulle tarkemmin. Juuri nyt en voi tässä paikassa ja tässä hetkessä tarkemmin kertoa. Tule silloin ja silloin, niin minä selitän tarkemmin. Sen verran voin sanoa jo nyt että tämä on todella hyvä mahdollisuus lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen! En ole katunut hetkeäkään sen jälkeen, kun liityin mukaan. Olen ollut tyytyväinen kaikin puolin. Tule sitten, niin kerron lisää! Moi, moi!”

”Moi ja hyvästi!”

Se siitä unelmasta, joka olikin pelkkä kommunistinen utopia.

Petteri Haipola, 14.04.2007

Sivun alkuun