22.6.2010 Kirjoittanut Petteri Haipola

Rahankeräyslaki ja verkostomarkkinointi eli monitasomarkkinointi (MLM)

Rahankeräyslain mukaan liiketoiminnan laillisuuden kannalta on keskeistä se, saako kuluttaja vastiketta maksamalleen rahalle verkostomarkkinointi- ja monitasomarkkinointijärjestelmissä vai ei. Kun pyramidipelin osallistumismaksu on sisällytetty ylihintaisiin tuotteisiin, markkinointimateriaaliin ja koulutuksen hintaan, niin lainsäätäjät ja viranomaiset ovat voimattomia pyramidipelien edessä. Tämä kirjoitus osoittaa faktoihin pohjautuen sen, että verkostomarkkinoinnin kautta myytävä tuote ei tee toiminnasta laillista, vaan kyse on sittenkin pyramidipelistä ja laittomasta rahankeräyksestä.

Pyramidipelien osallistumismaksu sisältyy tuotteiden, koulutuksen ja markkinointimateriaalin hintoihin

Tekevätkö verkostomarkkinoinnissa myytävät tuotteet toiminnasta laillisen vai pitäisikö viranomaisten katsoa tuotteiden sisältämä ylihinta vastikkeettomaksi pyramidipelin osallistumismaksuksi, mitä se tosiasiallisesti on? Ongelman tässä aiheuttaa se, että viranomaiset puuttuisivat tuotteiden hinnoitteluun, jos he lähtisivät määrittelemään sitä, onko tuotteissa ylihintaa, joka voidaan katsoa pyramidipelin osallistumismaksuksi. Koska on vaikeaa vetää raja sille, kuinka kalliilla hinnalla tuotteita on lupa monitasomarkkinointijärjestelmissä lupa verkoston jäsenille ja kuluttajille myydä, ovat viranomaiset jättäneet verkostomarkkinointiyritykset rauhaan sen jälkeen, kun Move Networks Oy voitti hovioikeudessa oman juttunsa syyttäjää vastaan tammikuussa 2009.

Käytännössä on osoittautunut mahdottomaksi, että viranomaiset alkaisivat säädellä tai määrätä siitä, mihin hintaan tuotteita on monitasoisissa värväysjärjestelmissä lupa myydä, niin että kyse ei olisi vastikkeettomasta rahansiirrosta pyramidin alimmilta tasoilta ylemmille tasoille, mikä tekisi toiminnasta lain kirjaimen mukaan laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä. Niinpä yritykset voivat myydä tuotteita moninkertaiseen hintaan kohtuullisen markkinahinnan sijasta. Näin saadusta verrattoman suuresta myyntikatteesta maksetaan sitten palkkiot ylimmille tasoille, joilla olevat ammattimaiset värvääjät saavat runsaan toimentulon pyramidipelistä petoksen avulla keräämistään varoista. Samalla yrityksen omistajat ja perustajajäsenet ja toiminnallinen johto ansaitsevat huomattavia summia laittoman rahankeräyksen avulla, joka on naamioitu lailliseksi ja tavanomaiseksi kaupankäynniksi.

Mikä on tuotteiden merkitys kuluttajille?

Kuluttajista valtaosa ei tarvitse verkostomarkkinoinnin kautta myytäviä tuotteita, eikä ostaisi niitä, jos tietäisi huonot mahdollisuudet lisäansioihin liiketoimintamahdollisuuden kautta. Kun uusi jälleenmyyjä aloittaa toimintansa, niin hänen on ostettava tuotteita jo pelkästään sen vuoksi, että voi suositella niitä omaan kokemukseen perustuen asiakkailleen ja ehdokkaille verkoston uusiksi myyjiksi. Jos värvääjä saa hankittua itselleen alalinjan, niin hänen on pakko ostaa tuotteita säännöllisesti ja täyttää sillä tavalla oma myyntikiintiönsä, jotta hän olisi oikeutettu alalinjasta liikevaihdon perusteella nouseviin mahdollisiin palkkioihin. Tämän pätevöitymisen ehdon vuoksi verkostoihin myydään valtaosa kaikista tuotteista; ilman myyntikiintiön täyttämisen ehtoa tuotteita menisi kaupaksi vain murto-osa siitä, mitä nykyään myydään ”liiketoimintamahdollisuuden” verukkeella. Tuotteiden todelliset loppukäyttäjät ja verkoston ulkopuoliset asiakkaat puuttuvät lähes kokonaan.

Kun tyypillinen ”jälleenmyyjä” ja verkoston rakentaja häviää jatkuvasti lisää rahaa, eikä saa rakennettua itselleen riittävän suurta alalinjaa voitollisen liiketoiminnan ylläpitämiseksi, niin hän lopettaa toiminnan viimeistään parin vuoden kuluttua. Kun hän on lopettanut toiminnan, niin hän ja hänen asiakkaansa lopettavat samalla tuotteiden tilaamisen ja käyttämisen. Tämä voidaan todeta siitä, että yritysten myynti ei kasva samassa suhteessa kuin myyjät vaihtuvat uusiin myyjiin, ja asiakkaat myyjien ohella. Myynti/ jälleenmyyjä pysyy samassa kokoluokassa ja on tyypillisesti keskimäärin noin 100 euroa/kk. Tämänsuuruisella myynnillä ei myydä tuotteita asiakkaille vaan ostetaan niitä ainoastaan omaan käyttöön ja omaan kotitalouteen sekä läheisille ihmisille, jotka hekin lopettavat tuotteiden ostamisen myyjän lopettaessa toiminnan.

Vanhat asiakkaat eivät siirry uusille myyjille, eli asiakkaat vaihtuvat yhtä usein kuin myyjätkin monitasoisissa markkinointijärjestelmissä. Todellisten asiakkaiden eli verkoston ulkopuolisten asiakkaiden vähyyden vuoksi kyse on laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä eikä tavanomaisesta kaupankäynnistä, jollaiseksi toiminta on naamioitu. Ilman liiketoimintamahdollisuuden porkkanaa tuotteita saataisiin myydyksi paljon vähemmän kuin nyt, kun tuotteiden ostaminen on sidottu rikastumisen mahdollisuuteen ja on siten verkostomarkkinoinnin ”pelin pelaamisen ehto”.

Kun verkostomarkkinoijien vaihtuvuus otetaan huomioon, niin havaitaan, että myyjien ja asiakkaiden määrä kasvaa vain sen verran kuin myyjien määrä kasvaa tiettynä aikana. Yhtä myyjää kohden on tyypillisesti vain muutama asiakas, ja hekin ovat myyjän lähipiiristä; verkostomarkkinoijan läheiset ostavat tuotteita tukeakseen hänen liiketoimintaansa, mutta kun myyjä lopettaa toiminnan, lakkaavat myös hänen läheisensä ostamasta ja käyttämästä tuotteita. Näin ollen tuotteilla ei ole todellista kysyntää eikä loppukäyttäjiä siihen hintaan, mihiin niitä nyt ”liiketoimintamahdollisuuden” verukkeella saadaan myytä. Kyse onkin tuotemyynniksi ja tavanomaiseksi kaupankäynniksi naamioidusta pyramidipelistä, jossa pyramidipelin osallistumismaksu on sisällytetty tuotteiden, markkinointimateriaalin ja koulutuksen hintoihin.

Onko oikein vähentää tuoteostot kuluina liiketoiminnan tulosta laskettaessa?

Verkostomarkkinoinnin puolustajat pitävät vääränä sitä, että verkostomarkkinoijan omaan kotitalouteen tekemiä tuoteostoja pidetään liiketoiminnan kuluina. Yhdysvalloissa tri Jon M. Taylor on tutkimuksissaan laskenut tuoteostot mukaan toiminnan kuluihin, koska todelliset asiakkaat puuttuvat lähes kokonaan, ja tuotteita ostetaan lähinnä vain myyntikiintiön täyttämiseksi, jotta oltaisiin pätevöityneitä ja oikeutettuja saamaan mahdollisia palkkioita alalinjan vastaavista ostoista. Näin ollen tuoteostoista valtaosa on ”maksa ja pelaa” periaatteella myytäviä tuotteita: verkostomarkkinoijat maksavat kalliin hinnan tuotteista, joita he eivät tarvitse, eivätkä muuten ostaisi, pelatakseen verkostomarkkinoinnin pyramidipeliä ja saadakseen siten mahdollisuuden rikastumiseen tai ”passiivisiin tuloihin”.

Jo pelkästään se, että alan puolustajat pitävät vääränä tuoteostojen vähentämistä kuluina liiketoiminnan tulosta laskettaessa kertoo siitä, että kyse ei ole tavanomaisesta kaupankäynnistä. Koska verkoston ulkopuoliset asiakkaat puuttuvat lähes kokonaan, ja ostot tehdään omaan kotitalouteen, muodostuvat ostokulut lähes yksinomaan omaan käyttöön ostetuista tuotteista. Jos tuotteet myytäisiin verkoston ulkopuolisille kuluttajille, niin niiden hankintahinta vähennettäisiin luonnollisestikin toiminnan tulosta laskettaessa. Se, mitä jää viivan alle kulujen jälkeen, on sitten liiketoiminnan tulos tilikaudelta: voitto tai tappio. Alan tutkimusten mukaan 99,9 % verkostomarkkinoijista tekee tappiollista tulosta, kun ostot omaan kotitalouteen vähennetään toiminnan kuluina muiden kulujen kanssa. Tämä vähennys on oikeutettu siitä syystä, että pääasiallinen tai ainoa syy ostaa tuotteita pyydettyyn hintaan tai yleensä ollenkaan, on osallistua pyramidipeliin verkostomarkkinoinnin muodossa.

Petteri Haipola, 22. kesäkuuta 2010.

Sivun alkuun

2008 Kirjoittanut Petteri Haipola

Julkisuudessa on esiintynyt virheellistä tietoa WinCapita jutun tutkinnan yhteydessä siitä, että rikoksen uhreilla olisi mahdollisuus saada takaisin laittomaan rahankeräykseen sijoittamansa rahat. Jos WinCapitaa ja sen toimintaan osallistuneita syytetään laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipeliin osallistumisesta, niin silloin myös uhrien rahat tuomitaan valtiolle menetetyiksi, vaikka peliin osallistunut ei olisi levittänyt tietoisesti valheellisia väitteitä toiminnan luonteesta ja laadusta. Rahankeräysrikoslaissa ei tunneta sellaista asiaa kuin rikoksen uhrien mahdollisuus saada takaisin toimintaan sijoittamansa rahat ja varallisuus. Ne tuomitaan automaattisesti valtiolle menetetyiksi, jos pyramidin huipulla olevilta saadaan takavarikoitua rahaa ja varallisuutta, ja heidät tuomitaan lopulta syyllisiksi rikoksiin. Rahankeräykseen sijoittaneilla ei ole siis oikeutta vaatia takaisin sijoittamiaan rahoja rahankeräyslain perusteella. Jos tapaukseen sovelletaan muita lakeja, niin silloin tämä korvausten saamisen mahdollisuus rikoksen uhreilla saattaisi olla.

Jos oikeus päätyy ratkaisussaan siihen, että laittomaan rahankeräykseen osallistuneet ovat samalla myös törkeän petoksen uhreja, niin silloin uhrit voisivat saada vahingonkorvausta syyllisiksi todetuilta. Tästä ei ole kuitenkaan mitään takeita tässä vaiheessa olemassa ja oikeuden päätös tulee olemaan ennakkopäätös tässä asiassa. Suomen rahankeräyslain puitteissa ei kuitenkaan sijoitettuja rahoja ja varallisuutta ole mahdollista saada takaisin. Rikoksen uhrit ovat tässä suhteessa täysin suojattomassa asemassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on erilainen lainsäädäntö tässä asiassa ja tähän asti suurimman tuomitun pyramidipelin, SkyBiz Internationalin, uhrit saattoivat saada sijoittamansa rahat takaisin liittovaltion tekemistä takavarikoista. Suomessa törkeästä petoksesta on periaatteessa mahdollista vaatia korvattavaksi muutkin toiminnan kulut kuin vain sijoitettu pääoma. Rikoksen uhrien olisikin nyt syytä esittää vaatimuksinaan kaikkia niitä kuluja, mitä toiminnasta on heille aiheutunut, ja vaatimukset tulisi perustaa vahingonkorvauslakiin ja rikoslakiin koskien törkeän petoksen uhrin asemaa ja oikeuksia.

Rahankeräyslain mukaan laittomaan rahankeräykseen sijoitetut rahat tuomitaan valtiolle menetetyiksi, vaikka sijoittaja ei olisi levittänyt ideaa eteenpäin tai ollut tietoinen toiminnan petollisesta luonteesta. Kaikkia rahaa pyramidipeliin sijoittaneita ei kuitenkaan haasteta oikeuteen epäiltyinä rikokseen. Kanteita nostetaan WGI-tapauksen perusteella vain niitä vastaan, jotka ovat hyötyneet rikoksesta eli saaneet voittoa tai tarpeeksi suuren määrän palkkioita. Rajaksi muodostui noin 500–1000 euron palkkiot, joten WinCapita-jutussa pitäisi tavallisten rahaa sijoittaneiden välttyä rikossyytteeltä, elleivät he ole saaneet palkkioita lainkaan, tai ovat saaneet vain vähän palkkioita. Jos joku on saanut palkkioita esimerkiksi yli 1000 euroa tai enemmän kuin on sijoittanut rahaa, niin hänet tulisi haastaa oikeuteen ja periä häneltä rikoksella saatu hyöty valtiolle menetetyksi. Ellei osaa tästä summasta tai kaikkea rikoksella saatua hyötyä katsota törkeällä petoksella saaduksi, niin sijoituksensa menettäneillä ei ole mitään toivoa saada takaisin sijoittamaansa rahaa. Siitä huolimatta on viisainta tehdä asiasta rikosilmoitus, sillä se kertoo peliin osallistuneen rehellisyydestä ja halusta saada rikoksen tekijät tuomituiksi. Rikosilmoituksen tehneen tulee kuitenkin pystyä osoittamaan todeksi, ettei hän ole saanut WinCapitalta palkkioita tai voittoa sijoitukselleen. Muussa tapauksessa häntä voidaan epäillä rahankeräysrikoksesta ja hän joutuu maksamaan saamansa hyödyn valtiolle sekä saa lisäksi rangaistuksen rikoksesta (sakkoa tai ehdollista vankeutta). Rehellisellä ja rahansa menettäneillä klubilaisilla ei ole kuitenkaan mitään pelättävää, joten rikosilmoituksen tekeminen kannattaa ja on koko yhteiskunnan etu.

WinCapitan päätekijöiltä takavarikoituja rahoja tulisi käyttää ensisijaisesti oikeudenkäyntikulujen maksamiseen ja yhteiskunnan rahoittaman poliisitutkinnan kulujen peittämiseksi. Tästä syystä oikeuden tulisi katsoa riittävän suuri osa WinCapitan toiminnalla kerätyistä varoista laittomaan rahankeräykseen perustuen valtiolle menetetyksi. Jos päädytään rikoksen uhreille maksettaviin korvauksiin, niin niiden kokonaismäärä ei saa ylittää yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja rikostutkinnan ja oikeudenkäyntien osalta. Totuushan on kuitenkin se, että kaikki kerätyt rahat ovat laittoman rahankeräyksen avulla saatuja, joten periaatteessa koko summa voitaisiin tuomita valtiolle menetetyksi, eikä korvausvaatimuksia tarvitsisi edes käsitellä. Rahansa sijoittaneet menettäisivät rahansa suoraan valtiolle ja päätekijöille ilman oikeutta korvauksiin. Tämä ei toisaalta olisi oikeudenmukaista, sillä suuri osa rahojaan sijoittaneista on ollut hyväuskoisia rikoksen uhreja eikä rikoksen levittämisellä itselleen hyötyä hakeneita rikollisia. Tästä syystä oikeuden tulisi etsiä kohtuullinen linjaus sille, mikä osa takavarikoiduista varoista käytettäisiin rikoksen uhrien hyväksi ja mikä tuomittaisiin valtiolle menetetyksi rikoshyödyksi.

Sovellettavat lainkohdat

• Rahankeräyslaki, 1§, 2§, 3§, 4§ Muut määritelmät,
  kohdat 4) ja 5) koskien ketjukirjeitä ja pyramidipelejä, ja 25 §.
• Rikoslaki 36 luku. Petoksesta ja muusta
  epärehellisyydestä, (24.8.1990 / 769) §§ 1, 2 ja 3.
• Vahingonkorvauslaki 31.5.1974/412,
  2. Luku, 1§, 5. Luku, §1, 2 ja 8, 6. Luku, §1, 2 ja 3.

Sivun alkuun

11.4.2007 Kirjoittanut Petteri Haipola

Sisällysluetteloon

Esipuhe

Tämä kirjoitus on vetoomus uuden lain säätämiseksi tai sellaisten nykyisten lakien tulkinnaksi, joilla pyritään estämään laittomien ketjukirjeisiin verrattavalla tavalla toimeenpantujen tai tavanomaiseksi kaupankäynniksi naamioituneiden pyramidipelien haitalliset vaikutukset ja vahingot kuluttajille sekä yrittäjille, jotka toimivat tuotteiden jälleenmyyjinä ja markkinoijina. Suomessa astui voimaan uusi rahankeräyslaki 1.7.2006, mikä voi jo itsessään olla riittävä kuluttajien ja yrittäjien suojan parantamiseksi. Tämä riippuu kuitenkin siitä, millä tavalla uutta lakia tulkitaan ja sovelletaan käytäntöön.

Tässä kirjoituksessa esille tuleva nykyisten lakien tulkintatapa mahdollistaa käytännössä sen, etteivät laittomat pyramidit eli pyramidipelit voi toimia maassamme yhtä vapaasti kuin tähän asti. Ehdotukseni on varteenotettava ohje kaikkialla maailmassa lainsäätäjille ja -valvojille. Jos ohjeita ja tulkintaa noudatettaisiin oikeusjutuissa, eivät kaupankäynniksi naamioituneet pyramidipelit voisi jatkaa toimintaansa ja vahinkojen aiheuttamista yhteiskunnallemme yhtä tehokkaasti kuin nykyisellään.

Jyväskylässä, 11.04.2007
Petteri Haipola

Määritelmät

Monitasomarkkinointi eli MLM eli verkostomarkkinointi

Verkostomarkkinointi ja monitasomarkkinointi ovat saman asian kaksi eri nimeä. Monitasomarkkinoinnille on keksitty monia eri nimiä, joiden avulla pyritään hämäämään kuluttajia ja viranomaisia, niin ettei toimintaa osattaisi yhdistää laittomiin pyramideihin eli pyramidipeleihin ja laittomaan rahankeräykseen. Suomen rahankeräyslaissa ei puhuta suoraan verkostomarkkinoinnista, mutta hallituksen esityksessä uudeksi rahankeräyslaiksi (HE 102/2005) puhutaan monitasomarkkinoinnista (MLM) ja pyramidipeleistä, missä monitasomarkkinointi tarkoittaa verkostomarkkinointia ja voi olla yksi pyramidipelin muoto. Suomenkielessä yleisin käytetty nimitys on verkostomarkkinointi, mutta englanninkielessä monitasomarkkinointi eli Multi-level marketing (MLM) on suositumpi. Muita nimityksiä monitaso- eli verkostomarkkinoinnille ovat mm. suosittelumarkkinointi, franchise-edustajuus, people´s franchising, peoples franchise, team marketing ja verkostopohjainen markkinointitapa.

Uusi rahankeräyslaki astui voimaan 1.7.2006. Siinä puhutaan laittomasta pyramidipelistä seuraavasti:

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20060255

Rahankeräyslaki

Tässä laissa tarkoitetaan:

…

5) pyramidipelillä toimintaa, jossa mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet osaksi tai kokonaan muodostuvat vastikkeetta niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyvät maksavat osallistumismaksuina tai muina kerta- tai toistuvaissuorituksina.

Lainaus päättyy.

Pyramidipelin tunnusmerkki on siis se, että mukaan liittyvän henkilön ansainta- tai voittomahdollisuudet muodostuvat osaksi tai kokonaan vastikkeetta niistä maksuista, joita hänen jälkeensä toimintaan mukaan liittyvät maksavat joko kerta- tai toistuvaissuorituksena. Lain tulkinnan kannalta on keskeisintä määritellä se, mitä pidetään vastikkeettomana myyntinä. Pyramidipelit voidaan naamioida tavanomaiseksi kaupankäynniksi, jolloin pyramidipelin osallistumismaksut sisältyvät ylihintaisiin tuotteisiin, markkinointimateriaaliin, koulutukseen ja suoriin osallistumismaksuihin. Osallistumismaksut voivat siten olla suoria tai epäsuoria, jolloin epäsuorat maksut on naamioitu lailliseksi kaupankäynniksi, missä myydään tavaroita ja palveluita selvään ylihintaan peliin osallistuville henkilöille.

Monitasomarkkinointi on tuotteiden ja palveluiden markkinointijärjestelmä, missä itsenäiset myyjät ja verkoston rakentajat suosittelevat tuotteita, palveluita ja monitasomarkkinoinnin liikeideaa uusille ehdokkaille. Järjestelmään osallistuvista henkilöistä käytetään tässä kirjoituksessa sellaisia nimityksiä kuin yrittäjä, myyjä, jälleenmyyjä, verkostomarkkinoija, edustaja, myyntiedustaja, kouluttaja, värvääjä, jäsen, pelaaja ja osallistuja. Alalla on käytetty vastaavista henkilöistä monenkirjavia nimityksiä, joilla viitataan usein heidän asemaansa pyramidikaavion hierarkisessa järjestelmässä tai tehtävään verkoston rakentajana ja kouluttajana: valmentaja, sponsori, päällikkö, team trainer, manager, executive, president, jne.

Verkostomarkkinoinnille on tyypillistä se, että uudet yrittäjät pyrkivät saamaan uusia osallistujia järjestelmään joko yksin tai yhdessä muiden värvääjien kanssa. Osallistujien määrää ei rajoiteta millään tavalla vaan pyritään saamaan heitä järjestelmään niin paljon kuin vain on mahdollista. Palkkiojärjestelmät on laadittu yleensä niin, että ne kannustavat uusien osallistujien värväämiseen pikemmin kuin tuotteiden jälleenmyyntiin ja verkoston ulkopuolisten asiakkaiden hankintaan. Tämä johtaa helposti siihen, että lailliselta kaupankäynniltä vaikuttava järjestelmä onkin laitonta rahankeräystä eli pyramidipeliä, mistä kerrotaan kohta enemmän.

Järjestelmään myöhemmin liittyneiden tai hierarkian alemmilla tasoilla olevien liikevaihdon perusteella maksetaan provisioita ja bonuksia verkostoon aiemmin liittyneille tai hierarkiassa ylemmillä tasoilla oleville osallistujille. Koska jälleenmyyjä tai pääyhtiö voi myydä jo kerran lunastetun paikan eli tulokeskuksen pyramidikaaviossa, on asia määriteltävä tällä tavalla. Myös uusi yrittäjä voi saada häntä aiemmin liittyneiden liikevaihdosta palkkioita, jos ostaa itselleen ns. ’valmiin alalinjan’ eli paikan pyramidikaavion sisältä eikä liity sen alimmille tasoille uutena yrittäjänä.

Monitasomarkkinointi on siis markkinointijärjestelmä, jossa myydään tuotteita ja palveluita verkoston sisällä oleville osallistujille ja heidän asiakkailleen, joita ovat tyypillisesti osallistujan perheenjäsenet, sukulaiset ja tuttavat. Myyjäorganisaatio on rakennettu siten, että myyjät sijoitetaan palkkiojärjestelmän ehtojen mukaan hierarkkisesti eri tasoille, missä ylimmillä tasoilla olevien on mahdollista saada paljon palkkioita alemmilla tasoilla olevien järjestelmään tuomasta liikevaihdosta eli rahasta, mikä muodostuu osallistujien ja heidän asiakkaidensa maksuista heidän ostaessaan tuotteita ja palveluita. Toiminnan laillisuuden kannalta on nykyisen lainsäädännön mukaan tärkeää se, maksetaanko palkkioita jakelutavalle luonnostaan kuuluvasta kustannushyödystä vai maksavatko palkkioita järjestelmään osallistuvat pelaajat itse.

Pyramidipelejä on käsitelty hallituksen seuraavissa esityksissä Eduskunnalle:

• Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kuluttajansuojalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 360/1992), 1.2.1. Esiin tulleita rajanveto-ongelmia, ansaintamahdollisuuksien markkinointi ja pyramidiperiaatteella tapahtuva suoramyynti.
  http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1992/19920360
  
• Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi rahankeräyslaiksi (HE 102/2005)
  http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2005/20050102

Pyramidipeli eli laiton pyramidi ja laiton rahankeräys

Monitasomarkkinointi on lähtökohdaltaan laillinen markkinointijärjestelmä, vaikka siinä pyrittäisiin värväämään niin paljon uusia yrittäjiä kuin vain mahdollista on eikä värväämistä rajoiteta millään tavalla vaan pikemmin kannustetaan värväämään lisää uusia yrittäjiä. Loputon värvääminen ja palkkioiden maksaminen uusien yrittäjien järjestelmään tuomista rahoista verkoston ylemmillä tasoilla oleville osallistujille tekee systeemistä kuitenkin käytännössä laittoman pyramidin eli pyramidipelin ja laitonta rahankeräystä, jos pääyhtiö myy tuotteita selvään ylihintaan, jolloin se tai markkinointi-team voi maksaa palkkioita tuotteiden, koulutuksen, markkinointimateriaalin, aloituspakettien ja suorien osallistumismaksujen hyvästä katteesta, mikä on saatu aikaan myymällä tuotteita kalliimpaan hintaan kuin vastaavia tai vaikutuksiltaan vastaavia tuotteita myydään muualla. Jos osallistujien palkkiot maksetaan jakelutavalle ominaisista kustannussäästöistä, ei järjestelmää pidetä nykyisen lain mukaan laittomana.

Hallituksen esityksessä uudeksi rahankeräyslaiksi (HE 102/2005) kerrotaan asiasta näin:

Lähde: http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2005/20050102

Lainaus alkaa.

”Monitasomarkkinointi

Monitasomarkkinointi (Multi-Level-Marketing, jatkossa MLM) on levinnyt laajalti erilaisten tuotteiden jakelumuotona erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. MLM perustuu tietynlaiseen pyramidirakenteeseen, mutta eroaa kuitenkin pyramidipeleistä varsinkin siinä, että järjestelyyn kuuluu tavaroiden tai palvelujen tosiasiallista kaupankäyntiä. MLM määritellään eri tasoisiksi rakennetuiksi jakelujärjestelmiksi, joissa erilaisten tuotteiden myyjä saa taloudellista hyötyä tuotemyynnistä ja alemmalle tasolle sijoittuvien uusien myyjien värväyksestä. Kuluttajansuojanäkökulmasta MLM-järjestelmiin liittyy tällaisten järjestelmien lumipallovaikutus ja mahdollinen pyramidivaikutus. Jakelujärjestelmä on rakennettu voimakkaan kasvun ajatukselle.

Ketjukirjeen tavoin pyramidipeleinä toimeenpannut rahankeräykset voidaan tulkita jo nykyisellään kielletyiksi. Olennaista näissä toimeenpanotavoissa on, vastaako uusien myyjien värväämisestä saatavaa palkkiota jakelutavalle luonnostaan kuuluva kustannushyöty vai maksavatko sen uudet myyjät. Sellainen maksu voi olla suorassa muodossa osanottaja-, ilmoittautumis- tai liittymismaksu tai vastaava.”

Lainaus päättyy.

Esityksen määritelmässä on huomattava se, että ”myyjä saa taloudellista hyötyä… uusien myyjien värväyksestä”. Jos tämä hyöty tulee muualta kuin jakelutavalle luonnostaan kuuluvasta kustannushyödystä eli sen maksavat käytännössä uudet myyjät, niin kyse on laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä. Pyramidipelin osallistumismaksu voi olla suora tai epäsuora maksu, mihin ehdotuksen termi ’tai vastaava’ maksu viittaa. Epäsuorassa muodossa tällainen pyramidipelin osallistumismaksu voi sisältyä tuotteiden hintaan. Jos tuotteita myydään selvään ylihintaan ja asiakkaina on enimmäkseen verkoston jäseniä sekä heidän omaisiaan, on syytä pitää tuotteiden hintaan sisältyvää ylimääräistä osaa vastikkeettomana myyntinä ja pyramidipelin osallistumismaksuna.

Lain tulkinnan kannalta on vaikeaa määritellä se, mikä osa pääyhtiön ja markkinointiyhtiön katteesta on ns. vastikkeetonta myyntiä ja mikä on peräisin jakelutavalle ominaisista kustannussäästöistä. Pääsääntönä voidaan pitää sitä, että jos tuotteet, koulutus, markkinointimateriaali, aloituspakkaukset ja suorat osallistumismaksut ovat selvästi kalliimpia kuin muualla markkinoidut vastaavat tuotteet, pitää niiden hinta sisällään vastikkeettoman osuuden ja on siten laitonta rahankeräystä sekä pyramidipeliä. Toinen kriteeri on tutkia tuotteiden ja palveluiden tuottamisen kustannuksia ja verrata niitä kuluttajien maksamaan hintaan. Jos niiden valmistus-, hankinta- ja toimituskustannukset ovat tavanomaista selvästi pienemmät kuin kaupankäynnissä yleensä ja tämä ei näy tuotteiden edullisempana hintana, niin hintoihin sisältyy todennäköisesti vastikkeeton osuus, mikä on laitonta rahankeräystä ja kaupankäynniksi naamioituja pyramidipelin osallistumismaksuja.

Jotta vaikeista, kalliista ja aikaavievistä tutkimuksista päästäisiin eroon pyramidipelien ja laillisen suoramyynnin erottamiseksi toisistaan, olisi syytä ottaa käyttöön ns. 50-prosentin sääntö, mitä ehdotan tässä kirjoituksessa. Se tekee kannattamattomaksi uusien myyjien rajoittamattoman värväämisen ja ’unelman’ myymisen, mihin MLM-teollisuus hyvin pitkälle pohjaa nykyisen toimintansa. Kun unelmantavoittelijat ja ammattivärvääjät saadaan pois järjestelmän piiristä, puhdistuu alan maine ja todelliset suoramyyjät jäävät jäljelle. Samalla lainvalvojien ja -säätäjien tehtävä helpottuu. Enää ei tarvitse tutkia monimutkaisia palkkiojärjestelmiä ja liikevaihdon jakautumista eri tuoteryhmien sekä asiakkaiden välillä. Riittää, että tarkistetaan se, mistä yksittäisten myyjien palkkiot muodostuvat.

Jos myyjien palkkiot muodostuvat siten, että vähintään puolet on peräisin omasta myynnistä saaduista provisioista ja alle puolet muiden tekemästä liikevaihdosta muodostuvista palkkioista, ei järjestelmää tulisi pitää laittomana pyramidina. Tämä tulkinta ja rajoitus pitää huolen siitä, että uusien myyjien värvääminen on kannattavaa, mutta värvääjien värvääminen ei ole kannattavaa. Myyjien määrän valvonta siirtyy tässä mallissa viranomaisilta ja pääyhtiöltä jälleenmyyjille, sillä he pitävät itse huolen siitä, ettei myyjiä ole liikaa tuotteiden kysyntään ja asiakasmäärään nähden. Tämä malli ei takaa sitä, että myyjien määrä rajoittuu varmasti siten, että kaikilla viimeisenä mukaan lähtevillä olisi tasapuolinen mahdollisuus lisäansioihin, mutta se hidastaa ja rajoittaa uusien osallistujien värväämistä.

Kun vähintään puolet tuloista muodostuu omasta suoramyynnistä eikä alalinjasta ole mahdollista ansaita enempää, ei myyjien kannata värvätä omalle alueelleen liikaa myyjiä, jotka vievät heiltä asiakkaat. Silti näin voi tapahtua. Systeemissä on tästä huolimatta mahdollisuus toimia siten, ettei myyjiä värvätä liikaa tietylle alueelle eikä myöskään kokonaisuutena yhden yhtiön markkina-alueelle. Jokaisen uuden myyjän kannattaa hankkia itselleen ensin kanta-asiakkaita, joiden ostoista saa hankittua useamman sadan tai tuhannen euron tulot kuukaudessa. Uusien myyjien värvääminen tulee kysymykseen vasta tämän jälkeen. Tämä hidastaa ja rajoittaa värväämistä yhdessä sen asian kanssa, ettei alalinjasta voi saada kuin 49,99 % tuloista ja tulot ovat aina ensin riippuvaisia omasta myynnistä eikä alalinjan myynnistä.

Tässä mallissa kysyntä saa määrätä paremmin myyjien määrän kuin nykyisessä käytännössä tapahtuu. Samalla kun myyjien määrä rajoittuu tuotteiden kysynnän mukaan tällä tavalla, tekee järjestelmä mahdolliseksi kaksinkertaistaa myyjien ansiot verrattuna muuhun suoramyyntiin. Silloin on kannattavaa värvätä osa-aikaisia myyjiä omaan organisaatioon, jolloin nämä lisäävät myyntityöhön opastusta antavan kouluttajan ansioita oikeudenmukaisella tavalla eikä yli kohtuuden.

Ehdottamani järjestelmä takaa myös sen, että koulutus painottuu tuotteiden myymiseen, asiakaspalveluun ja tuotetietouteen sen sijaan, että siinä motivoitaisiin osallistujia värväämään uusia värvääjiä, jotka myyvät verkostomarkkinoinnin unelmaa yhä uusille uhreille, jotka häviävät rahaa ja työpanoksen pääyhtiön sekä ylätasojen harvojen osallistujien hyväksi. Ellei unelman myymisestä päästä eroon, ei MLM tervehdy teollisuuden alana koskaan ja vääristää kilpailua pilaten suoramyynnin maineen, mistä on vain haittaa rehellisesti toimiville suoramyyntiyrityksille.

Anti-pyramid ja antipyramidilaki

Anti-pyramid tarkoittaa suomeksi ”pyramidia vastaan olevaa”. Lainsäädännössä antipyramidilait ovat lakeja, joiden avulla pyritään suojaamaan kuluttajia laittomien pyramidien eli pyramidipelien haitallisilta vaikutuksilta.

Rehellisen yrityksen tunnusmerkki on se, ettei se palkkaa liikaa huonoja myyjiä eli kaikkia niitä, jotka maksavat saadakseen liittyä verkostoon, vaan pyrkii palkkaamaan vain hyviä suoramyyjiä, jotka tekevät suoramyyntiä tehokkaalla tavalla. Näitä organisoimassa ja johtamassa on sitten yleensä yrityksen palkkaama kouluttaja ja organisoija, päällikkö, joka on tulosvastuullinen työstään. Hänen ansionsa eivät rehellisessä firmassa perustu siihen, kuinka monta huonoa myyjää ja kuluttajaa hän on saanut värvättyä verkostoon vaan siihen, miten paljon hänen kouluttamansa tehokkaat myyjät myyvät tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille, tuotteiden loppukäyttäjille. Myyntityön johtajalla on tyypillisesti kiinteä palkkaus ja sen lisäksi provisiot, niin että hän on työsuhteessa pääyhtiöön nähden.

Rehellinen asiakashankinta on sellaista, missä asiakkaille ei luvata suuria tuloja, kun nämä värväävät uusia asiakkaita verkostoon.

Rehellinen myyjien hankinta on sellaista, missä ei luvata myyjille suuria tuloja siitä, että nämä värväävät uusia myyjiä verkostoon vaan siitä, että tuotteiden kysyntään nähden juuri oikea määrä ammattimaisia myyjiä myy tehokkaasti tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille.

Myyntikiintiö ja aloituspaketti pyramidipelin osallistumismaksuina

Pyramidipeli voi olla monitasomarkkinointia, missä pelin osallistumismaksut on naamoitu tavanomaiseksi kaupankäynniksi. Tällöin maksuja peritään suorien osallistumismaksujen kautta, mistä ei aina makseta provisioita osallistujille vaan voitot siitä menevät suoraan pääyhtiölle hyvän katteen muodossa. Näitä suoria osallistumismaksuja voivat olla erilaiset vuosimaksut, lisenssimaksut ja esimerkiksi verkkokaupan kuukausittaiset vuokrat. (esimerkiksi NetFonet Oy) Toistuvia maksuja ovat sitten markkinointimateriaalin, maksullisen koulutuksen ja myytävien tuotteiden sekä palveluiden sisältämä ylihinta, joista maksetaan palkkioita pelin pelaajille eli ’myyjille’.

Kun pyramidipelin osallistumismaksu peritään vähän kerrassaan tuotteiden ylihinnan muodossa, on lainvalvojien ja oikeuslaitoksen vaikea puuttua asiaan. Monitasomarkkinointi toimii tyypillisesti siten, että sen kautta myytävät tuotteet ovat kalliimpia kuin muuta kautta hankittuina. Niiden sisältämällä ylihinnalla maksetaan palkkioita uusia ’yrittäjiä’ värvääville henkilöille. Tuotteiden ja palveluiden ostaminen on käytännössä ehto alalinjasta nousevien palkkioiden saamiseksi. Ellei myyjä täytä omaa myyntikiintiötään jatkuvasti, menettää hän oikeuden alalinjasta nouseviin provisioihin ja varastoon eli ’pankkiin’ kertyneet pisteet nollautuvat.

Myyntikiintiö on käytännössä ylihintaisiin tuotteisiin sisältyvien pyramidipelien osallistumismaksujen keräämistä peliin osallistuvilta henkilöiltä. Tällaisten toistuvien ostojen tai myyntikiintiön täyttäminen sen ehtona, että alalinjaan värvättyjen vastaavista maksuista on oikeus saada provisioita ja bonuksia, ei ole millään tavalla perusteltua muuten kuin siten, että kyseiset ostot pitävät sisällään pyramidipelin osallistumismaksun. Ilman näitä kiintiöitä verkostojen myynti romahtaisi, koska pelaajat lopettaisivat tuotteiden ostamisen itselleen ja läheisilleen.

Pääasiallinen syy tuotteiden ostamiselle on pitää yllä ’mahdollisuutta’ ja ’unelmaa’, mitä markkinoidaan verkostoissa. Tavoitteena on varhainen ’eläkkeelle jääminen’ ja vetäytyminen pois työelämästä. Silloin alalinjasta nousevien suurien palkkioiden ansiosta on mahdollista elää ylellistä elämää ja olla taloudellisesti riippumaton. Tavoite on toisin sanoen rikastua muiden tekemän värväystyön kustannuksella. Ylimmille tasoille päässeiden kouluttajien tehtävä on pääasiassa motivoida myyjäverkostoa, opettaa heitä värväämään uusia osallistujia ja valaa uskoa unelman toteutumiseen. Osallistujista vain harva ymmärtää sen, ettei unelman toteutuminen ole mahdollista kuin yhdelle kymmenistätuhansista osallistujista. Heidät on saatu mielenhallintaan käytettyjen keinojen avulla uskomaan, että unelman toteutuminen on se hyvä mahdollisuus, mitä markkinoidaan. Tätä uskoa pidetään yllä ja valetaan sitä osallistujiin toistuvalla koulutuksella ja aivopesumateriaalilla, mielenhallinnan tekniikoita apuna käyttäen.

Edellä mainituista syistä johtuen monitasomarkkinointia tulisi pitää sen tyypillisessä muodossaan laittomana rahankeräyksenä ja pyramidipelinä. Valtaosa alan yrityksiä toimii tässä kuvatulla tavalla: Jon Taylorin USA:ssa vuosina 1994-2006 tekemien tutkimusten perusteella jopa 99 % alan yrityksistä toimii kuin laiton pyramidi ja vain yksi prosentti toimii kuten rehellisempi suoramyyntiyritys. Tavanomaisesta poikkeavassa verkostomarkkinointijärjestelmässä on pääpaino tuotteiden myymisessä verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Yksittäisen myyjien palkkiot muodostuvat silloin pääosin henkilökohtaisesta myyntityöstä saaduista provisioista eikä alalinjan liikevaihdon perusteella nousevista provisioista ja bonuksista.

Palkkioiden muodostuminen enimmäkseen alalinjaan värvättyjen osallistujien järjestelmään tuomista rahoista pitäisi katsoa yhdeksi kriteeriksi, kun määritellään sitä, mikä on laillinen suoramyyntiä harjoittava MLM-yritys ja mikä on laittoman pyramidipelin tavoin toimiva värväysjärjestelmä, missä värvätään uusia värvääjiä värväämään uusia värvääjiä loputtomaan ketjuun. Tällaisessa MLM-värväysjärjestelmässä yksittäisten myyjien voitolliseen liiketoimintaan johtavat palkkiot tai palkkio-odotukset muodostuvat alalinjan liikevaihdosta eikä omasta suoramyynnistä loppukäyttäjille eli verkoston ulkopuolisille asiakkaille.

Tyypillisessä verkostomarkkinointiyrityksessä myyjien keskimääräinen liikevaihto on vain 60-200 euroa/kk vuoden 2007 tasolla mitattuna. Siitä suuri osa on verkostomarkkinoijan ostoja omaan kotitalouteen tai sukulaisten ja ystävien kannustin ostoja, mitä he tekevät tukeakseen läheistään liiketoiminnassa. Tällainen liiketoiminta on käytännöllisesti katsottuna osallistumista pyramidipeliin. Laittoman pyramidipelin tavoin toimivia verkostomarkkinointiyrityksiä ja niiden myyjäverkostoa voidaan kutsua nimillä ”tuotepohjainen pyramidijärjestelmä”, ”laiton pyramidi” tai ”MLM-värväysjärjestelmä”. Näillä tarkoitetaan tuotemyyntiä harjoittavaa verkostomarkkinointiyritystä, missä laiton rahankeräys ja pyramidipeli on naamioitu tavanomaiseksi kaupankäynniksi.

MLM-värväysjärjestelmässä suuret tulot eivät ole niinkään peräisin omasta työstä ja sen onnistumisesta kuin alalinjaan värvättyjen uusien osallistujien määrästä, mihin vaikuttaa yhtä lailla sattuma ja onni kuin värvääjien aktiivisuus. Omalla aktiivisuudella voidaan tietysti vaikuttaa alalinjan jäsenten määrään, mutta se ei ole ainoa edellytys menestymiselle. Moni on yrittänyt värvätä uusia jäseniä pannen kaiken osaamisensa peliin, mutta ei ole siinä onnistunut, koska on matemaattisesti mahdotonta, että kaikki värvääjät saavat osallistujien määrän moninkertaistumaan lyhyessä ajassa, mikä tarkoittaa paria vuotta.

Koska vanhoja osallistujia lopettaa toiminnan samaan aikaan kuin uusia värvätään, on kerran saavutetun aseman säilyttäminen sekin vaikeaa ja osittain onnen ja sattuman varassa. Onni ja sattuma tarkoittaa tässä sitä, keitä henkilöitä alalinjaan värvätään ylätasoilla olevista kouluttajista riippumatta ja kenen osallistujan alle sattuman kautta suurin osa lopettavien osallistujien tilalle värvätyistä uusista osallistujista sijoittuu pyramidikaaviossa. Hyvämaineinen julkisuuden henkilö alalinjassa saa monet hänen ihailijansa liittymään verkostoon, mutta sellaisen värvätyksi tuleminen tai muun tehokkaan värvääjän värvätyksi tuleminen alalinjaan ei ole ensisijaisesti ylimmillä tasoilla olevien omaa ansiota vaan sattumaan ja onneen perustuvaa.

Markkinaosuuden valtaaminen siten, että lopettavien osallistujien tilalle värvätyistä uusista osallistujista valtaosa päätyy jonkun yhden myöhäisessä vaiheessa verkostoon liittyneen pelaajan alalinjaan, on sekin osittain sattuman ja onnen varassa. Näin ollen ei voida puhua ansaituista tuloista, jos joku pääsee verkoston huipulle tai on siellä alusta asti, kun uusi verkosto ja tuote lanseerataan markkinoille. Ensimmäisinä mukaan lähteneillä on aina moninverroin parempi mahdollisuus voittaa, minkä vuoksi he pysyvät verkostoissa kauemmin kuin myöhemmin mukaan lähteneet, joiden verkostoon tuomista rahoista ensin liittyneet saavat voittonsa.

Millaisena tulisi pitää sellaista järjestelmää, missä toiminnan pääpaino on uusien osallistujien värväämisessä järjestelmään eikä tuotteiden myymisessä verkoston ulkopuolisille asiakkaille? MLM-yhtiöihin ei tyypillisesti värvätä uusia osallistujia markkinoimalla hyvää mahdollisuutta lisänansioihin siten, että osallistujat myyvät itse paljon tuotteita vaan siten, että lisäansioita on mahdollista saada paljon, kun onnistuu värväämään uusia osallistujia omaan alalinjaan. Markkinoinnissa esitetään hyvin usein sellaisia väitteitä, missä sanotaan, ettei osallistujan ole tarpeen myydä itse paljon tuotteita verkoston ulkopuolelle vaan riittää, kun myy vähän ja värvää uusia osallistujia verkostoon. Tämä johtaa väistämättä markkinoiden kyllästymiseen ja siihen, että kannattava suoramyynti tulee erittäin vaikeaksi ja mahdottomaksi kaikille osallistujille harjoittaa yhtä aikaa.

Verkostot ovat tyypillisesti yli 90-prosenttisesti täynnä verkoston rakentajia eli värvääjiä, joilla ei ole paljon aikomuksia lisätä myyntiä verkoston ulkopuolisille asiakkaille vaan ainoastaan värvätä lisää uusia osallistujia järjestelmään. Tällaista toimintaa voidaan hyvin perustein pitää laittomana pyramidipelinä, sillä järjestelmään osallistuvia ei palkita henkilökohtaisesta myyntityöstä vaan siitä, että heidän alalinjaansa saadaan värvättyä yhteisvoimin suuri joukko uusia osallistujia.

Järjestelmille on tyypillista se, että 1/500 osallistujasta tai harvempi saa todella runsaita palkkioita reaaliajassa, kun aktiiviset osallistujat otetaan laskuihin mukaan. Kun laskuihin otetaan mukaan myös toiminnan tappioiden vuoksi tai muusta syystä lopettaneet osallistujat, saadaan voittajien ja suurten palkkioiden saajien osuudeksi vain alle yksi tuhannesta, tyypillisesti 1/1.000 – 1/100.000. Vain yksi kymmenistätuhansista saavuttaa sen unelman, mitä verkostoissa kaupitellaan: taloudellisen riippumattomuuden ja todella paljon rahaa. Tämä raha ei ole peräisin omasta myyntityöstä ja nimityksen kautta tapahtuvasta ylenemisestä verkostossa vaan uusien osallistujien värväämisestä verkostoon hänen alalinjaaansa ’myyjien’ hierarkisessa järjestelmässä.

Muita keinoja pyramidipelien leviämisen estämiseksi

Ehdotan tässä kirjoituksessa sellaista keinoa pyramidipelien paljastamiseksi, tunnistamiseksi ja määrittämiseksi, että yksittäisen myyjän palkkioiden pitää muodostua vähintään 50-prosenttisesti hänen omasta myynnistään saaduista provisioista ja bonuksista. Kaikista palkkioista saa siten olla vain alle puolet alalinjasta tulevasta myynnistä ja loput tulee ’ansaita itse’ eli myydä tuotteita sen edestä, että saa palkkioita. Näin mahdollisuus ’passiivisiin tuloihin’ ja ’rikastumiseen’ toisten tekemän työn ansiosta ja ostojen kustannuksella käy mahdottomaksi. Kun ’unelman’ ja ’mahdollisuuden’ myyminen saadaan kitkettyä pois verkostoista, jää jäljelle pelkkiä suoramyyjiä, mikä puhdistaa alaa ja parantaa sen maineen.

Rehelliset suoramyyntifirmat voivat varauksetta kannattaa tällaista aloitetta, sillä siinä kannustetaan myyjiä tekemään myyntiä sen sijaan, että he värväisivät uusia kuluttajia verkostoon ’myyjiksi’. Ehdotukseni ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, että myyjä voi saada merkittäviä lisätuloja jopa 49,99 % kaikista tuloistaan värväämällä itselleen ryhmän myyjiä ja kouluttamalla heitä myyntityössä. Tällainen järjestelmä on poikkeava alan muista käytännöistä, mikä vetäisi todellisia suoramyynnin ammattilaisia pois perinteisistä myyntiedustajan ja kauppamatkustajan tehtävistä saaden heidät lähtemään mukaan verkostomarkkinointiin.

Muita keinoja pyramidipelien leviämisen estämiseksi ja pysäyttämiseksi olisivat mm. seuraavat: (alan kriitikoiden ajatuksia ja varteenotettavia esityksiä)

• 80-prosentin sääntö
  • Myyjälle pitäisi maksaa 80 % kaikista palkkioista, mitä tuotteista maksetaan koko verkostoon. Siten ylälinjaan siirtyisi vain 20 % palkkioista, mikä tekisi suoramyynnin kannattavaksi ja värväämisen kannattamattomaksi siinä laajuudessa, mitä nyt värvätään. Pääpaino olisi tuotteiden myynnissä loppukäyttäjille eli verkoston ulkopuolisille asiakkaille eikä uusien osallistujien värväämisessä.
• Myyntikiintiön poistaminen
  • Myyntikiintiön täyttäminen on nykyään kaikissa verkostoissa ehto palkkioiden ja bonusten saamiseksi alalinjasta. Jos tämä täysin perusteeton kiintiö poistettaisiin, niin se lopettaisi turhat kannustin ostot, jotka sisältävät peiteltyä pyramidipelin osallistumismaksua. Osallistujat tilaavat tuotteita pääosin sen vuoksi, että täyttämällä myyntikiintiön ovat oikeutettuja alalinjasta tuleviin provisioihin ja bonuksiin. Alalinjassa olevat ostavat tuotteita samoista lähtökohdista käsin aina, kun heillä itsellään on alalinjaa, mistä voidaan odottaa provisioita ja lisäansioita, kun pisteet muuntuvat joskus rahoiksi muiden ehtojen täyttyessä.
  • MLM-järjestelmien kouluttajien mielestä suuren alalinjan saanut osallistuja on ansainnut suuret palkkionsa, koska on kouluttanut alalinjaa ja opettanut heitä tekemään sitä työtä, mitä he tekevät: värväävät uusia värvääjiä ja myyvät tuotteita tai ostavat niitä itselleen. Jos alalinjasta nousevat suuret tulot on ansaittu, niin ei ole mitään perustetta vaatia osallistujia täyttämään myyntikiintiöitä joka kuukausi. ’Varhainen eläkkeelle jääminen’ ja ’passiiviset tulot’, mitä jatkuvasti markkinoidaan ’unelmaa’ ja ’mahdollisuutta’ myytäessä, ovat käytännössä mahdottomat, koska osallistujilta vaaditaan jatkuvaa tuotteiden myymistä eli myyntikiintiön täyttämistä vielä sen jälkeen, kun suuri alalinja on hankittu. Käytännössä ylimmillä tasoilla olevat eivät myykään tuotteita vaan ostavat niitä itselle ja lahjoittavat läheisilleen tai heittävät ne roskiin. Nämä niin sanotut aktivointiostot ovat yksi tehokas keino lisätä pääyhtiön ja teamin johtajien saamia voittoja. Peliin osallistuvat henkilöt ostavat näitä 25-100 euroa/kk maksavia tuotteita ja palveluita, jos heillä on vähänkin alalinjaa ja he yrittävät värvätä jatkuvasti uusia osallistujia järjestelmään. Osallistujia kannustetaan ostamaan tuotteita senkin vuoksi, että niitä ostamalla on mahdollista yletä hierarkkisessa järjestelmässä ylemmille tasoille. Jos oma henkilökohtainen myyntikiintiö ei muuten täyty samalla kun värvätään uusia edustajia alalinjaan, ovat nämä aktivointiostot edellytys nousta ylemmille tasoille, sillä pelkkä alalinjan liikevaihto ei saa sitä aikaan vaan alalinjan liikevaihto tiettynä ajanjaksona ja osallistujan omat ostot samaan aikaan yhdessä.
• Värväystoiminnan rajoittaminen
  • Rajoittamaton värvääminen kielletään suoraan ja annetaan jonkinlainen ohjeistus sille, kuinka monta myyjää tietyllä alueella saa toimia yhtä aikaa.
• Palkkiojärjestelmää koskevat rajoitukset
  • Kielletään palkkioiden epätasainen jakautuminen siten, että ylätasoilla saadaan kohtuuttoman suuria palkkioita ja alimmilla tasoilla saadaan vain vähän palkkioita.

Tämän pitkän alustuksen ja määritelmien ynnä muiden selitysten jälkeen siirryn itse aiheeseen eli ehdotukseeni uudeksi pyramidilaiksi ja nykyisen lain tulkinnaksi. Nämä asiat tulivat osittain ja tiivistetyssä muodossa käsitellyiksi jo edellä. Tämä loppuosa kirjoitustani on täsmentävää ja yksityiskohtaisempaa selitystä siitä, miten pyramidipelien toimintaa voitaisiin rajoittaa tai pysäyttää ne kokonaan. Tämä ei onnistu ilman yksinkertaisia keinoja paljastaa, tunnistaa ja määritellä ne pyramidipelit, jotka on naamioitu tavanomaiseksi kaupankäynniksi. MLM-värväysjärjestelmät eli tuotepohjaiset pyramidit ovat tyypillisiä tällaisia pyramidipelejä.

Kirjoitukseni sisältää kaksi aihetta, jotka on esitetty lomittain ja yhtä aikaa toisiaan tukien:

• uusi pyramidilaki tai antipyramidilaki, mitä ehdotan ja se on käytännössä niin sanottu ”50-prosentin sääntö”, mitä toivon joskus voitavan noudattaa pyramidien tunnistamisessa, paljastamisessa ja määrittelemisessä.
• nykyisten lakien ja asetusten sekä erityisesti rahankeräyslain tulkinta ja soveltaminen käytäntöön, etenkin sen suhteen, mikä on katsottava vastikkeettomaksi myynniksi tuotepohjaisissa pyramidipeleissä ja MLM-värväysjärjestelmissä.

Pyramidipeli eli laiton pyramidi

Tiivistelmä

Laiton pyramidi eli pyramidipeli EI ole sellainen tuotteiden ja palveluiden markkinointijärjestelmä, missä myyjät saavat tuloistaan vähintään puolet myymällä itse tuotteita asiakkaille eli loppukäyttäjille. Järjestelmät, missä myyjät saavat tuloista puolet tai yli puolet alalinjassaan olevien myyjien liikevaihdosta ON sen sijaan katsottava lain mukaan laittomiksi rahankeräyksiksi ja pyramidipeleiksi. Näin ollen myyjän saamat palkkiot ja tulot järjestelmästä voivat olla maksimissaan kaksinkertaiset omasta myynnistä saatuihin palkkioihin nähden.

Monitasojärjestelmissä tuotteen myyjälle maksetun palkkion pitää lisäksi olla vähintään yhtä suuri kuin samasta myyntitapahtumasta ylälinjalle rahana maksettava provisio ja bonus yhteensä. Tälläkin tavalla kannustetaan myyjiä myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille eli loppukäyttäjille ja tehdään loputon myyjien värvääminen kannattamattomaksi, koska myyjien tulot ovat aina ensisijaisesti riippuvaisia oman myynnin suuruudesta ja asiakasmäärästä eivätkä alalinjassa olevien myyjien suuresta määrästä. Mitä enemmän myyjiä verkostossa on, sitä pienemmäksi myyjien tulot keskimäärin muodostuvat, koska myyjien keskimääräinen oma myynti vähenee kilpailun kiristyessä myyjien määrän kasvun kautta ja siten kysynnän vähentyessä yksittäistä myyjää kohden.

Tällä tavalla säänneltynä verkostomarkkinoinnin unelman myyminen käy mahdottomaksi, sillä saadakseen miljoona-ansiot, tulisi jokaisen myyjän myydä itse miljoonien edestä tuotteita. Käytännössä yhden myyjän ja verkoston rakentajan tulotasoksi muodostuisi maksimissaan hyvän suoramyyjän tulot. Rikastuminen olisi mahdotonta siten kuin rikastumisen ymmärrämme: taloudellinen riippumattomuus ja miljonäärin varallisuus sekä tulot.

Tämän määritelmän avulla on mahdollista päästä kokonaan eroon laittomista pyramidipeleistä maassamme ja maailmanlaajuisesti. Silloin ei tarvitse puuttua rajattoman värväämisen ongelmaan tai siihen, kuinka suuri osa myynnistä ja ostoista on myyjien ostoja omaan kotitalouteen ja kuinka suuri osa on myyntiä verkoston ulkopuolelle. Myöskään palkkiojärjestelmiä on turha tarkastella yksityiskohtaisesti. Lainvalvojien seurannan piiriin jää ainoastaan myyjien tulojen seuraaminen eli se, mistä tulot muodostuvat: omasta suoramyynnistä vai alalinjasta saatavista provisioista. Lisäksi lainvalvojien on seurattava käytettyjä markkinointitapoja, että ne ovat lainmukaisia.

Lainvalvonnan kannalta on helpointa se, että laittoman pyramidin ja laillisen markkinointijärjestelmän välinen ero määritellään yllä kuvatulla tavalla. Silloin vältytään monimutkaisilta selityksiltä ja kalliilta tutkimuksilta. Raja laillisen ja laittoman markkinointijärjestelmän välillä tulee selväksi. Samalla myyjiä kannustetaan suoramyyntiin sen sijaan, että heidän olisi kannattavaa värvätä uusia myyjiä loputtomaan ketjuun, mitä värväystoimintaa pääyhtiö ei rajoita millään tavalla.

Jos lain tulkinta tai säätäminen hoidetaan tässä kuvatulla tavalla, on monitasomarkkinointiyritysten vaikeaa markkinoida tuotteita ja palveluita sekä ennen kaikkea pyramidijärjestelmän liikeideaa siten, että nykyiset väärinkäytökset ja riisto voisivat jatkua. Lähes kaikki verkostomarkkinointiyritykset joutuisivat toimimaan kuta kuinkin rehellisen suoramyyntifirman tavoin ja jättämään markkinoinnista pois maininnat ”rajattomista mahdollisuuksista”. Omalla suoramyynnillä ja palkkioiden yhdistelmällä, missä oma suoramyynti muodostaa vähintään puolet tuloista, ei kukaan järkevä jälleenmyyjä kuvittele saavuttavansa taloudellista riippumattomuutta ja miljonäärin vuosituloja. Rehellisestä myyntityöstä on syytä palkita ne henkilöt, jotka työn tekevät, eikä niitä, jotka eivät työtä tee vaan ainostaan kouluttavat ja motivoivat muita tekemään työn, missä pääpaino on uusien myyjien värväämisessä loputtomaan ketjuun.

Pyramidipelin ongelmista päästään näin eroon, kun värvääminen käy kannattamattomaksi ja tuotteiden myynti kannattavaksi. Jos lakia sovelletaan tällä tavalla ja se jopa säädetään näin, niin silloin myös verkostoihin osallistuvat jälleenmyyjät pitävät omalla valvonnallaan huolta siitä, ettei alalle pääse laittomia yrittäjiä, jotka täyttävät markkinat ja pilaavat alan maineen.

Ratkaisu ja keinot pyramidipelien poistamiseen on nyt löytynyt. Tarvitaan vain kansalaistahtoa, yhteistyötä ja viranomaisten toimia sekä lainsäätäjien- ja valvojien kannanottoa, että tämä käytäntö tulisi yleisesti voimaan ensin omassa maassamme, sitten Euroopan Unionissa ja lopulta koko maailmassa.

Parempaa huomista odotellessa,

Petteri Haipola, Jyväskylässä 11.04.2007

Pyramidipeli eli laiton pyramidi

Täyspitkä selitys

1. Rajoittamaton värvääminen kriteerinä

Laiton pyramidi eli pyramidipeli on markkinointijärjestelmä, missä värvätään ilman rajoituksia uusia yrittäjiä organisaatioon ja uusien yrittäjien organisaatioon tuomista varoista maksetaan provisioita ja bonuksia järjestelmään aiemmin liittyneille yrittäjille, ja näistä maksuista myös pääyhtiö ja koulutusorganisaatio saavat voittonsa. Järjestelmälle on ominaista se, että jokainen uusi yrittäjä on oikeutettu värväämään uusia yrittäjiä järjestelmään, jolloin pyramidipelille tyypilliset markkinoiden kyllästymisen ja palkkioiden epätasaisen jakautumisen ongelmat tulevat ilmeisiksi. Yrittäjällä on tässä kohden ymmärrettävä vain ’verkostomarkkinoijia’ eli henkilöitä, joilla on oikeus värvätä uusia jäseniä järjestelmään ja saada palkkioita järjestelmään värvättyjen muiden yrittäjien liikevaihdon perusteella, niin kuin tällaisille monitasoisille järjestelmille on tyypillistä. Jos värväämistä rajoitetaan tehokkaalla tavalla, niin myyjiä ei värvätä silloin liikaa. Tehokkain rajoituskeino on määrätä laissa maksimi niille palkkioille, mitä myyjän alapuolisesta organisaatiosta on mahdollista saada ja verrata näitä palkkioita myyjän omasta liikevaihdosta muodostuviin palkkioihin. (ks. kohta 2.)

Myyjän alapuolisella organisaatiolla tarkoitetaan järjestelmän pyramidikaaviossa ja palkkiojärjestelmässä hänen alapuolelleen sijoittuvia yrittäjiä, joiden liikevaihdon perusteella myyjä on oikeutettu saamaan provisioita ja bonuksia. Alapuoliseen organisaatioon kuuluva on tyypillisesti liittynyt järjestelmään myöhemmin kuin hänen liikevaihdostaan palkkioita saava yrittäjä, vaikka voi olla hierarkiassa korkeammalla tasolla kuin hän. Hierarkiassa korkeammalle tasolle nouseminen pyramidijärjestelmässä on riippuvaista siitä, että omaan alalinjaan rakentuu yrittäjistä koostuva organisaatio, missä on riittävästi liikevaihtoa ja siten myös jälleenmyyjiä järjestelmän ensimmäisillä tasoilla. Binäärisissä järjestelmissä organisaatiosta saadaan palkkioita ns. huonomman jalan mukaan. Käytännössä on sama, miten yrittäjät sijoittuvat paperilla kaaviossa yrittäjään nähden. Sillä on merkitystä, että yrittäjä saa palkkioita muiden tekemän liikevaihdon ja myyntityön perusteella. Jos nämä palkkiot muodostavat puolet tai yli puolet hänen järjestelmästä saamistaan tuloista, yllyttää tällainen palkkiojärjestelmä värväämään hallitsemattomalla tavalla uusia yrittäjiä verkostoon, jolloin siitä tulee laitonta pyramidipeliä.

Toiminta on laitonta silloin, kun palkkioita maksetaan uusien jäsenten värväämisestä ja värväämistä ei ole rajoitettu millään tavalla. Värväämisestä maksettava palkkio on naamioitu monitasomarkkinoinnissa siten, että palkkiot sisältyvät ylihintaisiin tuotteisiin, markkinointimateriaaliin, koulutukseen ja suoriin osallistumismaksuihin. Kun pyramidipelin osallistumismaksut peritään tällä tavalla vähän kerrassaan ja saadaan toiminta näyttämään lailliselta kaupankäynniltä, ei lainvalvojilla ole ollut tähän asti valtuuksia ja voimavaroja toimia näiden tuotepohjaisten pyramidien pysäyttämiseksi. Määrittelemällä tarkemmin sen, mitä laissa tarkoitettu vastikkeeton myynti on tai tulkitsemalla lakia lain hengen mukaan ja kuluttajien suojaa parantavalla tavalla, on jo nykyisen lainsäädännön nojalla mahdollista tuomita monitasomarkkinointijärjestelmiä laittomasta rahankeräyksestä eli pyramidipelistä, mitä suurin osa alan yrityksistä USA:ssa tehtyjen tutkimusten mukaan ovat. (99 % toimii kuin laiton pyramidi)

• Tohtori Jon Taylor: havainnot, kokemukset ja tehdyt tutkimukset vuosina 1995 – 2006.
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/fin.htm

Toiminta on usein naamioitu tavalliseksi kaupankäynniksi, jolloin maksetut palkkiot muodostuvat siitä ylihinnasta, mitä pääyhtiö ja koulutusorganisaatio perivät osallistujilta tuotteista, koulutuksesta, markkinointimateriaalista ja muista suorista tai epäsuorista osallistumismaksuista. Maksut sisältyvät siihen katteeseen, minkä yhtiöt ja kouluttajat saavat tuotteiden ja palveluiden sisältämästä ylihinnasta. Tämä kate ei ole peräisin jakelutavalle ominaisista kustannussäästöistä vaan selvästä ylihinnasta, mikä voidaan havaita, kun tuotteita ja palveluita verrataan muihin vastaaviin ja saatavilla oleviin tuotteisiin ja palveluihin.

Jos yhtiön myymiä tuotteita tai palveluita ei ole muualta saatavana, on katsottava se, mikä on kohtuullista ja mitä yrittäjät ja kuluttajat olisivat valmiita maksamaan, jos tuotteiden ja palveluiden ostaminen ei olisi sidottu liiketoiminta-’mahdollisuuteen’ eli järjestelmään jatkuvasti värvättävien uusien myyjien liiketoiminnan harjoittamiseen. Tuoteostojen pääasiallinen syy suoramarkkinointiliittojen ja alan yhtiöiden julkaisemien tilastojen sekä tehtyjen tutkimusten perusteella on osallistuminen liiketoimintaan. Kun yrittäjä lopettaa liiketoiminnan, lopettavat samalla hän itse ja hänen asiakkaansa tuotteiden tilaamisen. Tämä todistaa sen, ettei tuotteilla olisi todellista kysyntää vapailla markkinoilla siihen hintaan markkinoituna, mitä niitä nyt myydään verkostomarkkinoinnin kautta.

• Petteri Haipola, Miten verkostomarkkinointi toimii? 2005-2006. Lähteet
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/johdanto.html#lahteet

Tyypillisiä pyramidijärjestelmän tavoin toimivia markkinointijärjestelmiä ovat verkostomarkkiointi- ja monitasomarkkinointiyritysten myyjäorganisaatiot. Näissä järjestelmissä ei ole rajoitettu myyjien määrää millään tavalla. Jokainen uusi yrittäjä on oikeutettu värväämään uusia yrittäjiä loputtomaan ketjuun joko yksin tai kokeneemman sponsorin eli värvääjän avulla. Palkkioita on mahdollista saada monta kertaa enemmän alalinjan liikevaihdon perusteella kuin omasta suoramyynnistä. Tämä kannustaa myyjiä värväämään uusia myyjiä pikemmin kuin myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Järjestelmissä on tyypillisesti yhden myyjän kuukausittainen liikevaihto niin pieni, että se kattaa lähinnä vain ostot myyjän omaan kotitalouteen ja läheisille. Verkoston ulkopuoliset asiakkaat puuttuvat käytännöllisesti katsoen lähes kokonaan tai heitä on erittäin vähän. Vaikka asiakkaita olisi paljon, mutta palkkioiden maksun peruste on loputtomassa uusien myyjien värväämisessä, on systeemi tässä kirjoituksessa katsottujen muiden kriteerien perusteella katsottava laittomaksi pyramidiksi.

Laiton pyramidi on markkinointijärjestelmä, missä värvääjät värväävät uusia värvääjiä loputtomaan ketjuun ja aiemmin mukaan lähteneet sekä pääyhtiö ja kouluttajaorganisaatio saavat taloudellista hyötyä myöhemmin mukaan lähteneiden suorittamista maksuista ja järjestelmään tuomasta liikevaihdosta, mikä on peräisin tuotteiden, lisenssien, vuosimaksujen, koulutuksen ja markkinointimateriaalin sisältämästä selvästä ylihinnasta. Tämä ylihinta on katteetonta myyntiä ja laitonta rahankeräystä, mikä voi olla toistuva tai kerralla tapahtuva suora tai epäsuora eli peitelty ja esimerkiksi kaupankäynnissä tuotteiden hintaan sisältyvä naamioitu pyramidipelin osallistumismaksu.

2. 50-prosentin sääntö on selvin kriteeri paljastamaan, määrittelemään ja lopettamaan pyramidipelit

Loputtomaan ketjuun uusien myyjien värvääminen ja palkkioiden maksaminen uusien yrittäjien järjestelmään tuomista varoista on katsottava laittomaksi rahankeräykseksi, kun myyjien järjestelmästä saamista tuloista puolet tai yli puolet on peräisin muusta kuin hänen omasta myyntityöstään ja suoramyynnistä asiakkaille. Tässä kohdassa myyjän ostot omaan kotitalouteen voidaan laskea mukaan myyntiin. Myyjien ei ole tämän pykälän vuoksi kannattavaa värvätä liikaa myyjiä, koska omasta myynnistä saa aina enemmän provisioita kuin alalinjan myynnistä. Yhtiötkään eivät voi pyytää tuotteista kohtuutonta ylihintaa, sillä rajattoman mahdollisuuden poistuessa kovin moni ei ole valmis maksamaan tuotteista liikaa, enempää kuin niiden markkina-arvo on.

Laiton pyramidi eli pyramidipeli ei ole sellainen tuotteiden ja palveluiden markkinointijärjestelmä, missä myyjät saavat tuloistaan vähintään puolet myymällä itse tuotteita asiakkaille eli loppukäyttäjille. Järjestelmät, missä myyjät saavat tuloista puolet tai yli puolet alalinjassaan olevien myyjien liikevaihdosta on katsottava lain mukaan laittomiksi rahankeräyksiksi ja pyramidipeleiksi. Näin ollen myyjän saamat palkkiot ja tulot järjestelmästä voivat olla maksimissaan kaksinkertaiset omasta myynnistä saatuihin palkkioihin nähden.

Monitasojärjestelmissä tuotteen myyjälle maksetun palkkion pitää lisäksi olla vähintään yhtä suuri kuin samasta myyntitapahtumasta ylälinjalle rahana maksettava provisio ja bonus yhteensä.

50- % säännöstä on tarkempaa analyysiä pdf- ja tekstitiedostona (Word documentti).

• Antipyramidilaki eli 50-prosentin sääntö pyramidipelien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/pyramidilaki.pdf
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/pyramidilaki.doc
  

3. Provisioiden, bonusten ja työkorvausten määräytyminen

3.1. Verkoston rakentajan eli verkostomarkkinoijan ja jälleenmyyjän saamat provisiot ja bonukset

Laiton pyramidi eli pyramidipeli on sellainen markkinointijärjestelmä, missä värvätään uusia yrittäjiä ja myyjiä loputtomaan ketjuun pyramidikaavion hierarkiseen monitasoiseen järjestelmään, ja myöhemmin järjestelmään liittyneiden yrittäjien ja myyjien liikevaihdosta tai suorista tai epäsuorista ja peitellyistäkin eli naamioiduista osallistumismaksuista maksetaan palkkioita aiemmin liittyneille osallistujille, niin että provisioiden ja bonusten kokonaismäärä yrittäjän verkostosta saamista kaikista tuloista muodostaa puolet tai yli puolet. Tässä esityksessä termit ’yrittäjä’, ’myyjä’ ja ’jälleenmyyjä’ tarkoittavat myyjäorganisaatioon kuuluvaa elinkeinonharjoittajaa, myyntiedustajaa tai muuta vastaavaa edustajaa, jolla on oikeus värvätä uusia osallistujia järjestelmään. Osallistujista käytetään myös nimitystä ’verkoston jäsen’ tai ’jäsen’. Näillä termeillä tarkoitetaan henkilöä, jolla on oikeus värvätä uusia myyjiä organisaatioon, joiden järjestelmään tuomista maksuista, ostoista ja myynnistä maksetaan provisioita tai bonuksia aiemmin järjestelmään liittyneille yrittäjille. Perinteinen nimi tällaiselle yrittäjälle on ’verkostomarkkinoija’.

3.2. Kouluttajien ja juhlapuhujien saamat palkkiot

Myyjäorganisaation kouluttajana toimiva henkilö ei saa saada palkkioita toiminnastaan kouluttajana siten, että hänen palkkioidensa määrän laskentaperusteena on tietty osuus verkoston yrittäjien liikevaihdosta tai heidän maksamistaan suorista tai epäsuorista osallistumismaksuista, jotka voivat olla myös naamioituja tai peiteltyjä sijoituksia pyramidipeliin. Kouluttajan palkkioita ei saa toisin sanoen laskea yrittäjien liikevaihdon tai värväystoiminnan perusteella, niin että kouluttajan saamat tulot annetusta koulutuksesta ovat kohtuuttoman suuret tehtyyn työhön nähden. Kouluttajan saamien palkkioiden ja työkorvausten määrän tulee määräytyä elinkeinoelämän yleisen käytännön ja hintatason mukaan niin, ettei pyramidipeliksi katsottavia osallistumismaksuja voida maksaa kouluttajille kouluttajan ylisuurina palkkioina. Tapahtumien ja liiketoimintaesittelyiden puhujille ei saa maksaa sellaisia palkkioita, mitkä voidaan katsoa peitellyiksi pyramidipelin osallistumismaksuiksi.

Kouluttajaksi pääsemisen ja suurista koulutuspalkkioista osalliseksi pääsemisen edellytys ei saa olla se, että yrittäjän ja verkoston rakentajan organisaatioon on saatu paljon uusia myyjiä, jolloin onnistuminen mahdollisimman monen värvääjän saamiseksi mukaan järjestelmään on kouluttajaksi pääsemisen ehto ja keino tulla osalliseksi suurista palkkioista. Tällaisissa tapauksissa kouluttajan saamia palkkioita voidaan pitää peiteltyinä pyramidipelin osallistumismaksuina, koska ne muodostuvat uusien jäsenien värväämisestä ja näiden maksamista tai järjestelmään muulla tavoin tuomista suorituksista. Jotta laillista uusien myyjien värväystä ja myyjäorganisaation koulutusta ei sekoiteta tähän, on laittomana pidettävä vain sellaisia organisaatioita, missä värvätään myyjiä loputtomaan ketjuun ja myyjät ovat oikeutettuja värväämään lisää myyjiä, jolloin pääyhtiön, kouluttajien ja hierarkiassa ylempänä olevien tulot ja taloudellinen hyöty muodostuvat myyjien suorittamista tai järjestelmään tuomista maksuista. Rajoittamaton uusien myyjien värvääminen on se asia, mikä tekee jostakin järjestelmästä pyramidipelin, kun uusien jäsenten järjestelmään tuomasta rahasta maksetaan palkkioita aiemmin mukaan lähteneille ja pääyhtiön voitto muodostuu katteettomasta myynnistä, millä tarkoitetaan kohdassa 1. ja 3.3. mainittua tuotteiden ja palveluiden myyntiä selvään ylihintaan.

3.3. Tuotteiden selvä ylihinta tai pääyhtiön muu vilpillisellä tavalla saatu ylisuuri kate palkkioiden perusteena

Tiivistelmä

Jos palkkioita maksetaan yrittäjille siitä katteesta, mikä muodostuu osallistumismaksuista tai niiksi katsottavista peitellyistä maksuista, on toimintaa pidettävä laittomana pyramidipelinä. Tällaisia maksuja ovat ylihintaiset tuotteet, vuosimaksut, lisenssimaksut, verkkokaupan vuokrat tms. maksut, muut suorat tai epäsuorat osallistumismaksut, ylihintaiset aloituspaketit ja muut tuotteet, markkinointimateriaali, koulutus ja muut yrittäjän toiminnasta aiheutuvat kulut, mitkä maksetaan pääyhtiölle tai kouluttajille suoraan tai kiertoteitse.

Laajempi selitys

Pääyhtiöllä ja yhtiöllä tarkoitetaan tässä esityksessä yhteisöä tai oikeushenkilöä, joka maksaa myyjille ja verkoston rakentajille palkkioita. Tämän lisäksi pääyhtiö voi valmistaa, välittää ja toimittaa yrittäjien myymiä tuotteita sekä palveluita yrittäjille ja asiakkaille eli loppukäyttäjille. Myyjäorganisaation eli teamin kouluttajat ovat usein eri henkilöitä ja yhtiöitä kuin pääyhtiö. Se, mitä tässä sanotaan pääyhtiöstä, pätee myös kouluttajiin ja heidän taustaorganisaatioihinsa tai mihin tahansa palkkioita maksavaan oikeushenkilöön, joka edistää loputtomaan ketjuun tapahtuvan värväysjärjestelmän toimintaa tai on siihen kytköksissä. Pääyhtiön ja koulutusorganisaation yrittäjille markkinoima koulutus, markkinointimateriaali, tilitoimistopalvelut tms. sellaiset palvelut eivät saa olla hinnoitellut siten, että pyramidipelin osallistumismaksu kanavoituu sitä kautta pääyhtiölle ja kouluttajille.

Pääyhtiö ei saa maksaa palkkioita ja bonuksia siitä katteesta, mikä muodostuu tuotteiden myymisestä selvään ylihintaan yrittäjille verkoston sisällä tai asiakkaille verkoston ulkopuolella. Sillä ei ole merkitystä kenelle tuotteet myydään ja kuka niitä käyttää vaan sillä, että tuotteet ovat selvästi ylihintaisia. Tämän lisäksi tuotteiden tai muiden ylihintaisten palveluiden ja osallistumismaksuiksi tulkittavien suoritusten tulee olla edellytys liiketoiminnan harjoittamiselle, niin että liiketoiminnan harjoittaminen on käytännössä lähes mahdotonta, ellei näitä maksuja suorita, ja nämä maksut ovat nimenomaan edellytys oikeudelle värvätä uusia yrittäjiä järjestelmään.

Osallistumismaksuiksi pyramidipeliin voidaan katsoa ylihintaiset tuotteet, joita on ostettava pääyhtiöltä omaa käyttöä tai jälleenmyyntiä varten ollakseen pätevä saamaan provisioita ja bonuksia muiden yrittäjien vastaavista ostoista ja myynnistä. Koska värvääminen ei itsessään ole laitonta, on pystyttävä määrittelemään se, milloin tuotteet ovat selvästi ylihintaisia. Jos sama tai vastaava tuote maksaa vapailla markkinoilla selvästi enemmän kuin verkoston kautta myytynä, voidaan tämä ylihinta katsoa kokonaan tai osittain vastikkeettomaksi myynniksi ja laittomaksi rahankeräykseksi eli pyramidipelin osallistumismaksuksi.

Jos yhtiö maksaa palkkioita myyjille normaalihintaisten tai vapailla markkinoilla kilpailukykyisesti hinnoiteltujen tuotteiden ja palveluiden myynnistä monelle tasolle myyjiä, niin että palkkiot muodostuvat siitä katteesta, mikä syntyy yhtiölle jakelutavalle ominaisista kustannussäästöistä, ei palkkoiden maksamista tule pitää laittomana rahankeräyksenä. Tässä tulee huomioida kuitenkin se, etteivät organisaatiosta saatavat palkkiot muiden yrittäjien myynnistä saa muodostaa kuin alle puolet myyjien kokonaistuloista, mitä verkostosta saadaan. Jos palkkiot toisten tekemästä liikevaihdosta ovat toistuvasti ja selvästi yli sen, mitä myyjä saa omasta myyntityöstä, on tämä ylimenevä osuus katsottava laittomaksi rahankeräykseksi ja pyramidipeliksi.

Vastaavalla tavalla tuotteiden ylihinnasta se osuus, mikä katsotaan vastikkeettomaksi myynniksi, on katsottava laittomaksi rahankeräykseksi ja pyramidipeliksi, mistä saatu taloudellinen hyöty tulee määrätä valtiolle menetetyksi tai palauttaa kuluttajille ja yrittäjille, jotka ovat kärsineet tappion harhaanjohtavan markkinoinnin uhrina osallistuessaan pyramidipeliin.

4. Menetysseuraamus ja rikoksen uhrien korvausvaateet

Menetysseuraamus kohdistetaan aina sille taholle, joka on saanut hyödyn rikoksesta. Hyöty jakaantuu näissä järjestelmissä tyypillisesti pääyhtiön, koulutusorganisaation ja yksittäisen yrittäjien välille, jotka sijoittuvat pyramidikaaviossa ylimmille tasoille. Alimpien tasojen yrittäjät eivät saa rikoksella hyötyä vaan maksavat osallistumisestaan järjestelmään, jolloin heidän sijoittamansa rahat ovat heille tappioita. Menetysseuraamuksessa ja korvausvaateissa tulee kuitenkin huomioida se, että koska kyse on laittomaan rahankeräykseen osallistumisesta ja pyramidipelistä, ei yrittäjillä ja peliin osallistuneilla ole periaatteellista oikeutta vaatia korvausta siitä, että ovat sijoittaneet rahaa rikolliseen toimintaan.

Oikeuden tulisi joka tapauksessa harkita asioita tapauskohtaisesti. Jotkut järjestelmät on naamioitu niin taitavasti lailliseksi kaupankäynniksi, etteivät jälleenmyyjiksi ryhtyneet uhrit ole voineet tietää etukäteen sitä, mihin he ryhtyvät allekirjoittaessaan edustajasopimuksen pääyhtiön kanssa. Lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä tulisi myös ottaa kantaa siihen, tuleeko uusia myyjiä kohdella yrittäjinä vai kuluttajina ja mitä muita lakeja voidaan soveltaa korvauksia vaadittaessa ja menetysseuraamuksista päätettäessä.

5 Seuraamukset rahankeräyslain rikkomisesta ja pyramidipelin harjoittamisesta

Seuraamusten tulee olla niin tuntuvat, että se vähentää kynnystä ryhtyä pyramidipelin toimeenpanijaksi tai osallistujaksi. Yritys on tuomittava myös rangaistavaksi.

6. Markkinointirikokset

Pyramidijärjestelmien markkinointiin liittyy aina lainvastaisuuksia. Koska pyramidipeliin osallistuvan henkilön tosiasiallinen ja todennäköinen mahdollisuus harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa on vain alle yksi prosenttia mukaan lähtevistä pelaajista, ei liiketoimintamahdollisuutta ole laillista markkinoida ”hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen”. Myös markkinoiden rajattomuuteen viittava markkinointi on katsottava laittomaksi, koska markkinat ovat aina rajalliset riippumatta siitä, missä toimintaa harjoitetaan.

Tyypillisiä totuudenvastaisia, harhaanjohtavia ja ehdokkaan taloudellisen turvallisuuden kannalta riittämättömiä väittämiä ovat mm. seuraavat:

• Rajoittamaton mahdollisuus
  
• Hyvä mahdollisuus lisäansioihin tai taloudellisen riippumattomuuden saamiseen
• Elämäsi tilaisuus, ainutlaatuinen mahdollisuus
  
• Liittyminen/ aloittaminen on ilmaista (voit maksaa osallistumisen myynnistä ja värväämisestä saamillasi provisioilla)
• Ei alkuinvestointeja
  
• Kuluja ei ole, kuluja on vain vähän
  
• Riskiä ei ole, riskitön mahdollisuus/ liiketoiminta
  
• Ei pätevöitymisiä (jos alalinjasta nousevien rahapalkkioiden saamiselle on kuitenkin ehtoja, joista tärkeimmät ovat oman myyntikiintiön täyttäminen ja uusien jäsenien pysyminen pyramidikaaviossa eli saavutettu taso täytyy säilyttää värväämällä lopettavien tilalle uusia jäseniä. Useissa verkostoissa on tapana myydä passivoituneen edustajan paikka eli tulokeskus pyramidikaaviossa uudelle yrittäjälle. Silloin tämä uusi yrittäjä saa suoraan alalinjaansa ne edustajat, joita sinne on ehditty värvätä ennen häntä. Tästä ei ole uudelle edustajalle paljon hyötyä, jos alalinjassa on suurin osa edustajista passivoituneita eli käytännössä toimintansa jo lopettaneita myyjiä. ’Valmiista alalinjasta’ joutuu tietysti maksamaan enemmän kuin liittymisestä verkoston pohjalle, joten tulokeskuksen myyminen on yksi keino pääyhtiön omistajille lisätä omia tulojaan. Näin voidaan menetellä silloin, kun pääyhtiön omistajat ovat itse mukana verkoston ylimmillä tasoilla eli pyramidin huipulla itsenäisinä yrittäjinä ja määrävät samalla yhtiön politiikasta. Tällainen mahdollisuus on Suomessa ainakin seuraavilla yhtiöillä: NetFonet Oy, Move Networks Oy eli S2E Finland Oy ja Ecoway Oy.)
  
• Saat provisioita heti ensimmäisestä myynnistä lähtien ja jatkuvia tai pysyviä provisioita alalinjastasi
  (kun provisiot ovat ensin ’pisteitä’, jotka muuttuvat rahaksi vasta monien palkkiojärjestelmien ehtojen täyttyessä eli rahapalkkioita ei saada heti ja välittömästi etenkään alalinjan myynnistä.)
  
• Voit itse päättää tulotasostasi/ ansioistasi/ työajastasi (Mikään näistä ei pidä paikkaansa. Ansiot
  riippuvat kysynnän ja tarjonnan laista, kilpailutilanteesta ja liikeideasta. Verkostomarkkinoinnin liikeidea on viallinen, minkä vuoksi se tarjoaa erittäin huonon mahdollisuuden lisäansioihin ja kannattavaan liiketoimintaan, jos myyjien määrää ei rajoiteta millään tavalla ja verkoston rakentajia kannustetaan palkkiojärjestelmän avulla värväämään pikemmin kuin myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Työaika on riippuvainen asiakkaiden aikatauluista eikä sitä voida itse päättää.)
  
• Koulutus järjestetään omakustanteisesti eivätkä kouluttajat ja koulutuksen järjestäjät saa siitä voittoa.
• Markkinointimateriaali on omakustanteista eikä siitä saada voittoa.
• Tuotteet ovat edullisempia verkostomarkkinoinnin kautta kuin muualta ostettuina ja myydään yrittäjille tukkuhintaan. (Asia on juuri päinvastoin. Tuotteet ovat pääsääntöisesti 20-25 % kalliimpia kuin muualta hankittuina tai sitten niitä ei tarvita ja niiden hinta on esimerkiksi apteekeissa tai luontaistuotekaupoissa erittäin vähäisen kysynnän vuoksi korkeampi kuin verkostoissa. Tuotteita on annettu näihin järjestelmiin myytäväksi lähinnä sen vuoksi, että saataisiin verkostomarkkinointi näyttämään lailliselta liiketoiminnalta ja vältyttäisiin laittoman pyramidin leimalta. )
• Verkostomarkkinointi ja pyramidipelit tulee erottaa toisistaan, sillä ne ovat kaksi täysin eri asiaa.
  (Suurin osa USA:ssa ja maailmalla etenkin Australiassa tai Kanadassa ja Suomessa tuomituista tai myyntikieltoon joutuneista pyramideista on ollut tyypillisiä verkostomarkkinointiyrityksiä: SkyBiz International, Double Eagle Marketing, BigSmart.com, 2Extreme, PRSI, Renaissance aka Tax People, ACN, WGI eli World Games Incorporation, Tahitian Noni International, Move Networks Oy,…)
• Tuotteilla on terveyttä edistäviä ja sairautta parantavia vaikutuksia, niin että ne parantavat syövän,
  rytmihäiriöt, migreenin, kuukautiskivut, vatsakivut,… ja estävät ihmisiä sairastumasta. (Aineet eivät ole lääkkeitä vaan elintarvikkeita, monivitamiinivalmisteita, lisäravinteita, ateriankorvikkeita, jne. ja niitä markkinoidaan elintarvikelainsäädännön vastaisesti terveysväittämiä esittämällä. Esittelytilaisuuksista ei jää tallennettua tietoa kuten kuvanauhaa ja ääninauhaa tai kirjallista materiaalia, joten markkinointirikoksien todistaminen jää ehdokkaiden sekä jälleenmyyjien oman suullisen todistuksen varaan. Syylliset luonnollisestikin kiistävät syyllistyneensä markkinointirikoksiin, jolloin vastakkain on sana sanaa vastaan.)
• Suuri osa asiakkaista on mukana pelkästään tuotteiden takia saadakseen alennusta tuotteiden hinnoista. He eivät yritä rakentaa alalinjaa eli värvätä uusia myyjiä. (Jokaisella verkostomarkkinoijalla on oikeus värvätä uusia jäseniä ja myydä tuotteita suosittelumarkkinoinnin avulla. Suurin osa ei onnistu saamaan itselleen tuottavaa alalinjaa tai tarpeeksi asiakkaita kannattavaa liiketoimintaa varten, koska markkinat ovat kyllästyneet. Yhtiö ja teamin johtajat ovat värväyttäneet tarkoituksella liikaa myyjiä ja verkostomarkkinoijia tuotteiden kysyntään nähden. Käytännössä lähes jokainen ja ehkä jokainen myyjäksi rekisteröitynyt edustaja yrittää myydä tuotteita ja saada jonkun tutun mukaan verkostoon. Tästä ei jää tietenkään merkintää pääyhtiön kirjanpitoon ja raportteihin, mutta se on silti totuus. Alan etujärjestöjen eli suoramarkkinointiliittojen ja MLM-yhtiöiden omien tilastojen perusteella 99 % asiakkaista ja myyjistä vaihtuu uusiin muutaman vuoden sisällä.)
• Suuri osa myyjistä on osa-aikaisia ja tekee väliaikaisesti työtä saadakseen lisätuloja. He lopettavat
  toiminnan, kun saavat opintonsa valmiiksi tai pääsevät kokopäiväiseen työhön muualle. (Suuri osa tai lähes kaikki aloittavat toiminnan osa-aikaisena. Syy lopettamiseen ei ole kuitenkaan suunniteltu lopettaminen osa-aikaisuuden ja väliaikaisuuden vuoksi vaan toiminnan huono kannattavuus ja tappiot. Moni myyjä on haaveillut liittyessään verkostoon passiivisista tuloista ja niiden tuomasta ostovoimasta, aikaisesta eläkkeelle vetäytymisestä ja rikastumisesta. Tavoite ei ole työllistää itseä osa-aikaisesti tai lopullisesti vaan päästä eroon työelämästä, jolloin muut maksavat sinun ylellisen elämäntapasi. Samalla kun osa myyjistä on työskennellyt todellakin osa-aikaisesti eikä ole aikonut saada pysyvää ammattia verkostomarkkinoinnista, on valtaosa kuitenkin haaveillut verkostomarkkinoinnin unelmasta ja rikastumisesta. Liikeidean myyminen yhä uusille uhreille perustuu tämän unelman myymiseen ja se on mahdollista vain niin kauan kuin myyjien määrää ei rajoiteta ja palkkiojärjestelmä mahdollistaa tulojen keskittymisen pyramidin huipulle muutamalle yrittäjälle valtaosan eli yli 99,9 % hävitessä rahaa tai osan heistä – noin yksi prosenttia joissakin järjestelmissä – saadessa sijoittamansa rahan takaisin, mutta ei kunnon korvausta tekemälleen työlle.)
• Markkinoiden tosiasiallinen kyllästyminen (de facto) ei ole mahdollista verkostomarkkinoinnissa tai sitä ei koskaan tapahdu, vaikka se olisi teoriassa mahdollista.

Nämä ja vastaavat samankaltaiset markkinointiväittämät edesauttavat pyramidipelien markkinoimista ja uusien jäsenten värväämistä. Siitä syystä tämänkaltaiset markkinointitiväittämät ja epätodennäköiset palkkioesimerkit ovat lainvastaisia. On totuudenvastaista vedota ehdokkaaseen siten, että hänellä on hyviä mahdollisuuksia saada lisäansioita alalinjaansa värvättyjen edustajien liikevaihdon perusteella.

7. Markkinoiden kyllästyminen

Markkinoiden tosiasiallinen kyllästyminen de facto on taloustieteellinen fakta, kun toimitaan rajallisilla markkinoilla. Kun tarjonta ylittää kysynnän, niin markkinat ovat kyllästyneet ja liiketoiminta ei ole kannattavaa kaikille elinkeinon harjoittajille.

Jos kysyntää on kaksi mijoonaa asiakasta yhtiön toimialueella ja yhtiöllä on kaksi miljoonaa asiakasta, joista puolet eli miljoona on rekisteröityjä myyjiä, niin toiminta ei voi mitenkään kannattaa kaikkia ’myyjiä’.

Kysyntää ei voida lisätä keinotekoisesti loputtomasti. Lisäansioiden ja rikastumisen mahdollisuutta kaupittelemalla saadaan hetkittäin lisättyä kulutusta, mutta alimmilla tasoilla lopulta lopettaa enemmän kuluttajia ja myyjiä kuin aloittaa, kun värvätään lähes kaikki asiakkaat verkoston myyjäksi ja markkinoidaan heille ’unelmaa’.

Ehdotukseni poistaa unelman myymisen, jolloin oikeat tekijät jäävät verkoston sisälle, kun ehdotustani sovelletaan käytäntöön ja noudatetaan sen sääntöjä. Oikeat tekijät ovat suoramyyjiä eivätkä pyramidipelin pelaajia ja kuluttajia, jotka toivovat saavansa isot rahat pelkästään värväämällä muita kuluttajia omaan alalinjaansa, ja kaikki värvätyt tekevät samalla tavalla monistaen värväysidean alalinjaan.

Nykyisissä MLM:n pyramidipeleissä verkostoon jäävät ne, jotka kouluttavat värvääjiä ja motivoivat heitä sen jälkeen, kun ovat saaneet muutaman kymmenen tai sadan hengen alalinjan. Tällainen toiminta ei ole rehellistä suoramyyntiä vaan MLM-värväysjärjestelmän eli tuotepohjaisen pyramidin toimintaa, mikä on laitonta sen sisältämän harhaanjohtavan markkinoinnin ja rahankeräyksen vuoksi.

Verkostomarkkinoinnissa järjestelmä on suunniteltu niin, että pyritään värväämään rajaton määrä myyjiä ja verkoston rakentajia rajallisille markkinoille. Järjestelmä pitää tällä tavalla itse huolen siitä, että markkinat tulevat varmasti täyteen ja kyllästyvät. Tarjontaa on aina liikaa ja kysyntää liian vähän. Verkostomarkkinoinnissa ei auta mitään se, kuinka laajalla alueella maapallon laajuisesti jokin firma operoi. Markkinat ovat samalla tavalla kyllästyneitä kaikkialla:

• paikallisella tasolla asumalähiössä, suuremmassa taajamassa, kaupungissa, maakunnassa, läänissä ja
  maassa.
• maanosassa ja maapallolla kaikissa niissä maissa, missä kyseinen yritys on saanut vallattua itselleen
  markkinaosuuden ’tuotteiden’ ja ’liikeidean’ markkinoille lanseeraamisen jälkeen.

On erittäin harhaanjohtavaa ja totuudenvastaista markkinoita liikeideaa ’rajattomaksi mahdollisuudeksi’ lisäansioihin sillä perusteella, että järjestelmään voidaan värvätä rajaton tai lähes rajaton valtava määrä uusia yrittäjiä, joiden järjestelmään tuoman rahan ja liikevaihdon avulla olisi sitten mahdollista rikastua, kun ei samalla kerrota, miten hyvä se mahdollisuus on: todennäköisyys menettää rahaa rikastumisen sijasta tulisi ilmaista ehdokkaille jollakin tavalla. Markkinoinnilla synnytetään mielenhallintaan liittyvien tekniikoiden kautta ehdokkaissa ajatus siitä, että nimenomaan rikastuminen on se ’hyvä mahdollisuus’, mitä markkinoidaan, eikä ’lisäansioiden saaminen’. Tämä mielikuva saadaan aikaan siten, että puhutaan ’hyvästä mahdollisuudesta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseksi’ samassa yhteydessä. Ehdokkaissa syntyy mielikuva, että ’hyvä mahdollisuus’ koskee myös ’rikastumista’, vaikka todellisuudessa edes lisäansioihin ei ole ’hyvää mahdollisuutta’. Veikkauksen pelejä ei markkinoida vastaavalla tavalla ’hyvänä mahdollisuutena’, vaikka niissä on jopa parempi mahdollisuus voittaa kuin verkostomarkkinoinnissa.

Pyramidijärjestelmät pitävät huolen siitä, että ne palkitsevat palkkiojärjestelmälle tyypilliseen tapaan alle promillen osallistujista runsailla palkkioilla ja yhden kymmenistä tai sadoista tuhansista todella runsailla palkkioilla valtaosan eli yli 99 prosentin jäädessä käytännöllisesti katsoen tappiolle, kun kuluiksi huomioidaan kaikki toiminnan kulut ylihintaisista ja turhista tuotteista lähtien, joita ei olisi ostettu verkostomarkkinoinnin kautta tai ollenkaan, ellei liikeideaa olisi markkinoitu ehdokkaille harhaanjohtavalla ja totuudenvastaisella tavalla. Näin ehdokkaita ja osallistujia saadaan kokeilemaan tuotteita lisäansioiden ja rikastumisen toivossa, mutta he lopettavat tuotteiden käyttämisen ja tilaamisen, kun luopuvat liiketoiminnasta. Tämä todistaa sen, että suurin ja lähes ainoa syy ostaa tuotteita on tulla siten päteväksi ja oikeutetuksi uusien jäsenten värväämiseen.

8. Unelman myyminen

Verkostomarkkinoinnin voima ja viehätys kuluttajiin perustuu siihen, että se tarjoaa markkinointinsa mukaan ”hyvän mahdollisuuden lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen”. Ideaa markkinoidaan lähes riskittömänä ja kuluttomana tilaisuutena saada itselleen lisätuloja vähällä vaivalla ja työnteolla sekä mahdollisuutena rikastumiseen. Tämä on mahdollista vain siitä syystä, ettei myyjien määrää ja loputonta värväämistä rajoiteta millään tavalla vaan päinvastoin kehotetaan siihen. Kun palkkiojärjestelmät on laadittu siten, että ne palkitsevat ruhtinaallisesti alle promillen tai yhden kymmenistätuhansista yrittäjistä, kannustaa tämän unelman saavuttaminen ihmisiä värväämään lisää myyjiä verkostoon niin paljon kuin vain on mahdollista ilman minkäänlaista käsitystä markkinoiden kyllästymisestä. Pääyhtiö ja kouluttajat eivät tunnusta markkinoiden kyllästymisen olevan edes mahdollista puhumattakaan siitä, että he sanovat systeemin olevan sellainen, että se kyllästyttää markkinat suunnitelmallisesti jättäen suurimman osan uusista yrittäjistä väistämättä nuolemaan näppejään ja vaille kunnon mahdollisuutta sijoitetun rahan takaisin saamiselle. Rahan lisäksi järjestelmään menee aikaa ja työpanos, se estää tai hidastaa oikean urakehityksen kulkua ja ammattikoulutusta, sekä vahingoittaa ihmissuhteita aiheuttaen jopa avioeroja ja itsemurhia. Jotkut ovat tulleet MLM:sta riippuvaiseksi, niin että osallistuvat kerta toisensa jälkeen uusiin viritelmiin eli pyramidipeleihin suurten palkkioiden toivossa.

Verkostomarkkinointi on kuin lottoamista tai uhkapeliä. Siinä voi menestyä hyvällä onnella ja ahkeralla veikkaamisella, yrittämällä osua kultasuoneen ja ehtiä liittyä mukaan ensimmäisten joukossa tai löytämällä tarpeeksi hyvämaineisia julkisuuden henkilöitä omaan alalinjaan, jolloin näiden suosion ja herättämän henkilökohtaisen luottamuksen avulla monet lähtevät sokeasti mukaan liiketoimintaan. Kohderyhmänä ovat erityisesti yhdistysten, urheiluseurojen, harrastusporukoiden, seurakuntien, liike-elämän, politiikan ja seurapiirien johtavat vaikuttajat. Näiden vanavedessä saadaan paljon uusia jäseniä verkostoon, kunnes verkostot romahtavat osittain ja jatkavat toimintaansa sykleittäin. Valitettavasti tällainen markkinointi puree kaikkein tehokkaimmin yhteiskunnan vähäosaisiin, matalapalkka-aloilla työskenteleviin, opiskelijoihin, työttömiin ja osa-aikaisessa työsuhteessa oleviin. Nämä menettävät rahaa ja muita etuuksia kannattamattoman liiketoiminnan vuoksi, mitä markkinoidaan heille harhaanjohtavalla tavalla.

Kun palkkioiden maksun ensisijainen peruste on henkilökohtainen myynti, ei vääryyksiä pääse tapahtumaan siinä mittakaavassa kuin nyt. Verkostomarkkinoinnin puolustajat vastustavat ajatustani juuri sen vuoksi, että unelman kaupittelu kävisi mahdottomaksi ja sillä verkostot elävät. He myyvät vaikeasti tavoiteltavissa olevaa unelmaa, mitä sanovat ”hyväksi mahdollisuudeksi lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseksi”. Kuulijat sisäistävät tämän katteettoman toiveen siten, että heillä on ”hyvä mahdollisuus rikastumiseen”. Tätä harhaa myös jatkuvasti ruokitaan koulutuksen ja motivoivan aivopesun kautta. Tästä johtuu osallistujien kiivaus, kun heidän järjestelmäänsä arvostellaan. He pitävät kiinni unelmastaan, jota tavoittelevat, mutta eivät pääse näkemään idean mielettömyyttä ja sitä, että unelman voi saavuttaa vain yksi kymmenistä tuhansista osallistujista eikä edes niinkään moni: yksi sadoista tuhansista lienee lähempänä totuutta.

9. Pyramidit eivät romahda koskaan

Lainsäätäjillä- ja valvojilla sekä kuluttajilla on harhakuva, että pyramidit romahtavat aina lopulta itsestään omaan mahdottomuuteensa. Tämä ei pidä paikkaansa. Jopa ketjukirjeet voivat jatkaa kulkuaan maailmalla loputtomiin, elleivät viranomaiset saa kitkettyä niitä lopullisesti pois markkinoilta. Riittää, että jostakin löytyy innokkaita kirjeen kirjoittajia ja uusien jäsenten kalastajia, niin systeemi pyörii ikuisesti. Maailmasta löytyy aina sen verran uusia osallistujia, että systeemi pysyy kasassa, mutta suurin osa peliin sijoittaneista häviää rahaa. Samalla tavalla toimivat myös verkostomarkkinointiyritykset.

Verkostomarkkinointi toimii siten, että joka vuosi noin puolet kaikista myyjistä lopettaa toimintansa ja muutaman vuoden sisään loput eli noin 99 prosenttia myyjistä ja samalla myös asiakkaista vaihtuu uusiin. Lopettavien tilalle värvätään sitten uusia myyjiä ja verkoston rakentajia, jotka tuovat systeemin piiriin uusia asiakkaita. Asiakkaat ovat verkoston jälleenmyyjiä ja perheenjäseniä, sukulaisia ja tuttavia. Nämä lopettavat tuotteiden tilaamisen, kun yrittäjä passivoituu ja luopuu liiketoiminnasta.

Kun uusi verkosto saapuu uudelle maantieteelliselle alueelle tai uuden tuotantolinjan kera vanhalle markkina-alueelle, niin myyjien määrä hetkellisesti kasvaa eksponentiaalisesti. Lopulta se saavuttaa huipun, jolloin alimmilla tasoilla on valtavan paljon niitä, joilla ei ole tuottavaa alalinjaa eikä asiakkaita riitä heille kannattavaa suoramyyntiä varten. He lopettavat toiminnan nopeasti eikä uusia myyjiä ehditä värväämään tarpeeksi nopeassa tahdissa verkoston myyjien määrän pitämiseksi ennallaan. Pyramidi romahtaa perustuksesta alkaen, mutta ei kaadu kokonaan.

Romahdusta jatkuu tiettyyn rajaan asti, minkä jälkeen aloittavien ja lopettavien myyjien määrä jää tasapainoon. Suurin piirtein yhtä moni myyjä aloittaa toiminnan kuin lopettaa. Tätä kestää aikansa ja sen jälkeen verkoston myyjien määrä lähtee uudelleen nousuun. Saavutetaan uusi huippu ja uusi romahdus, minkä jälkeen sama sykli jatkuu vuosikymmenestä toiseen.

Jonkin yrityksen sykli voi kulkea Suomessa vaikka seuraavasti myjien määrässä mitattuna: 0 – 1.000 – 5.000 – 10.000 – 1.000 – 6.000 – 12.000 – 1.500… Näin mennään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, mutta pyramidi ei romahda kokonaan vaan pikemmin kasvattaa myyjien määrää ja markkinaosuuttaan sillä alueella, missä on toiminut jo kauan. Myyjien määrä kasvaa myös siten, että mennään kokonaan uusille alueille – maanosiin ja maihin – tai lisätään tai vaihdetaan tuotevalikoimaa. On myös mahdollista, että yrityksen myyjien määrä kasvaa tasaisemmin eikä mene yhtä lailla sykleissä kuin tässä esimerkissä on mainittu. Silloin joka vuosi aloittaa hieman enemmän uusia myyjiä kuin entisiä lopettaa toiminnan. Tällä tavalla alan suuret jättiläiset ovat voineet kasvattaa markkinaosuuttaan vähän kerrassaan. Näitä ovat mm. Amway/ Quixtar vuodesta 1959 ja Golden Neo-life Diamite eli GNLD vuodesta 1958. Nämä jätit eivät kaadu koskaan, ellei lainsäädäntö ja tulkinta muutu. Senkään jälkeen niiden ei tarvitse kaatua, mutta ne voivat muuttaa toimintaansa siten, että rehelliset myyjät jäävät alalle töihin ja verkoston värvääjät poistuvat kuvioista. Kun unelman myyminen loppuu, jäävät jäljelle tunnolliset suoramyyjät ja ammattimaiset värväjät katoavat kuvioista, mikä olisi omiaan puhdistamaan suoramyynnin mainetta ja parantamaan kuluttajien turvallisuutta.

10. Verkostomarkkinoinnin toiminnan yleistä luonnehdintaa ja kuvausta

Verkostomarkkinoijan tarkoituksena on värvätä osallistujia loputtomaan ketjuun monitasoiseen hierarkiseen järjestelmään, missä ylemmillä tasoilla pyramidikaaviossa olevat osallistujat saavat palkkioita alemmilla tasoilla olevien maksamista maksuista. Järjestelmän luonteen vuoksi myöhemmin peliin osallistunut maksaa aina aiemmin peliin osallistuvalle liittymisestään järjestelmään. Maksu tapahtuu suoraan myöhemmin liittyneeltä aiemmin liittyneelle tai pääyhtiön kautta, jolloin osallistuja maksaa osallistumisestaan ensin pääyhtiölle ja sitten pääyhtiö maksaa organisaatiokaaviossa tämän osallistujan yläpuolella oleville palkkion siitä, että uusi jäsen on liitetty peliorganisaatioon.

Peliin osallistumisen maksut voivat olla suoria osallistumis-, lisenssi-, vuosi- tai muita maksuja tai sitten ne sisältyvät myytävänä olevien tuotteiden hyvään katteeseen. Tuotteita myydään selvään ylihintaan, jolloin tuotteissa olevasta ylihinnasta maksetaan palkkioita pelaajan ylälinjassa oleville osallistujille. Ylihinta sisältyy myytyjen tuotteiden, osallistumismaksujen, koulutuksen ja markkinointimateriaalin katteeseen. Peliin osallistuvien on käytännöllisesti katsottuna pakko ostaa ylihintaisia tuotteita ja palveluita osallistuakseen peliin, sillä niiden ostaminen pätevöittää hänet värväämään uusia jäseniä ja saamaan palkkioita värvättyjen henkilöiden vastaavista maksuista pääyhtiölle tai ylälinjassa oleville pelaajille.

Pyramidipeli voi olla tällä tavalla lailliseksi kaupankäynniksi naamioitua suoramyyntiä ja suosittelumarkkinointia, missä myydään konkreettisia tuotteita kuluttajille, mutta tuotteiden taloudellinen arvo ei vastaa suoritettuja maksuja vaan niissä on selvästi ylihintaa. Ylihinta voidaan määritellä joko prosenteissa tai valuuttamääräisesti, niin että verrataan tuotteiden hintoja vastaaviin markkinoilla oleviin tuotteisiin ja tuotteiden valmistus-, hankinta- ja toimituskustannuksiin loppukäyttäjille. Jos hinnoissa on selvää ilmaa eli niistä peritään liian kallista hintaa, mistä muodostuvalla katteella maksetaan palkkioita maksun suorittajan ylälinjaan ja pääyhtiö saa näistä maksuista myyntituottoja, on toimintaa pidettävä laittomana pyramidipelinä.

Kyse ei ole laittomasta pyramidipelistä, jos tuotteita, koulutusta, markkinointimateriaalia ja osallistumismaksuja ei myydä selvään ylihintaan vaan kilpailukykyiseen markkinahintaan. Palkkioiden tulee olla peräisin jakelutavalle ominaisista kustannushyödyistä eivätkä ne saa olla edes osaksi järjestelmään osallistuneiden maksuja, mitkä muodostuvat edellä mainitusta ylihinnasta ja pääyhtiön sillä tavalla saamasta hyvästä katteesta.

Maksut muodostuvat joko kertamaksuista tai vähitellen, toistuvista osallistumismaksuista, mitkä sisällytetään tuotteiden katteeseen ja selvään ylintaan, jos niitä ei peritä suoraan osallistumis- tai muun maksun nimellä antamatta vastiketta ostajalle. Tuotteiden ja palveluiden sisältämä ylihinta on siten vastikkeetonta myyntiä, mikä on lain mukaan laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä. Monitasomarkkinointi eli MLM on tyypillisesti tällä tavalla toimeenpantua vastikkeetonta tuotteiden ja palveluiden myyntiä, missä kerätään rahaa peliin osallistuvilta harhaanjohtavan markkinoinnin avulla, mikä on lain mukaan markkinointirikos.

Monitasomarkkinoinnista käytetään monia nimityksiä, jotta vältyttäisiin laittoman pyramidipelin leimalta jo pelkän nimen perusteella. Monitasomarkkinoinnista käytettyjä nimityksiä ovat mm. verkostomarkkinointi, suosittelumarkkinointi, franchise-edustajuus, people´s franchising, peoples franchise, team marketing ja verkostopohjainen markkinointitapa. Uusia nimityksiä keksitään jatkuvasti, jotta hämättäisiin sillä kuluttajia ja lainvalvojia, niin ettei toimintaa yhdistettäisi pyramidipeleihin ja laittomaan rahankeräykseen.

Monitasomarkkinointiyritykset pyrkivät antamaan itsestään kuvan rehellisenä suoramyyntinä tuotteiden loppukäyttäjille, mutta niiden toimintaa ei tule pitää rehellisenä suoramyyntinä, vaikka tuotteita myydäänkiin ylihintaan loppukäyttäjille. Monitasomarkkinointijärjestelmissä myyjien ja asiakkaiden välinen raja hämärtyy, sillä suurin osa tuotteista myydään ’myyjien’ kotitalouksiin, sukulaisille ja tuttaville. Nämä ostot ovat naamioituja pyramidipelin osallistumismaksuja niiden sisältämän korkean katteen vuoksi ja siitä syystä, että tuotteiden ostaminen pätevöittää ’myyjät’ värväämään muita ’myyjiä’ verkostoon ja saamaan tästä värväämisestä palkkioita sekä bonuksia tuotteiden sisältämän ylihinnan ansiosta.

Palkkiot kertyvät aina ensin pisteinä ns. pankkiin (banking) eli ne jäävät varastoon, kunnes palkkiojärjestelmän monet ehdot täytettyään itsenäinen myyjä saa kertyneet pisteet rahaksi muunnettuna itselleen. Järjestelmät on suunniteltu sellaisiksi, että vain pieni osa pyramidin ylimmillä tasoilla olevista ’jälleenmyyjistä’ ja alimmilla tasoilla olevista ’myyjistä’ saa palkkioita rahana. Näiden väliin jää jopa kymmeniä, satoja, tuhansia tai kymmeniätuhansia tasoja sellaisia edustajia, jotka eivät saa palkkioita alimmilla tasoilla tapahtuneesta myynnistä. Nämä ovat niitä pelaajia, jotka ovat tippuneet pois järjestelmästä ja lopettaneet pelaamisen sen jälkeen, kun ovat havainneet pelin kannattamattomaksi.

USA:ssa vuosien 1994 – 2006 välillä tehtyjen tutkimusten perusteella 99,9 % peliin osallistuvista häviää rahaa ja työpanoksen systeemiin. Tutkimuksissa on laskettu toiminnan kuluiksi ja tappioiksi kaikki tuoteostot, mikä on perusteltua sen vuoksi, ettei tuotteita olisi ostettu muuten lainkaan tai ne olisi ostettu muualta, ellei liikeideaa olisi markkinoitu lainvastaisella tavalla ja herätetty ehdokkaissa katteettomia toiveita palkkioiden tuomasta ostovoimasta samalla, kun on jätetty kertomatta heidän taloudellisen turvallisuutensa kannalta riittävät ja tarpeelliset tiedot kuten tiedot odotettavissa olevasta liikevaihdosta, kulurakenteesta, hinnoittelumahdollisuuksista ja liiketoiminnan riskeistä. Ehdokkaille ei kerrota riittävällä tavalla markkinatilanteesta eli alalla vallitsevasta kilpailusta, jolloin he joutuvat tekemään päätöksen osallistumisesta vajavaisin tiedoin, mikä voidaan katsoa harhaanjohtamiseksi ja totuudenvastaiseksi markkinoinniksi samalla, kun markkinoidaan ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen.”

Koska alan myyjät ja asiakkaat vaihtuvat 99-prosenttisesti uusiin myyjiin ja asiakkaisiin muutaman vuoden sisällä, ei tarjottu mahdollisuus ole selvästikään hyvä eikä tuotteitakaan osteta sen vuoksi, että niitä halutaan ostaa itsensä tuotteiden vuoksi ja niitä ostettaisiin joka tapauksessa nimenomaan verkostomarkkinoinnin kautta. Tuotteita ei ostettu verkostomarkkinoinnin kautta ennen liiketoiminnan aloittamista eikä niitä osteta verkostomarkkinointikokeilun jälkeenkään kyseisen organisaation kautta. Jotkut myyjät ostavat tosin tuotteita jonkin aikaa ennen liittymistään verkostoon, mutta useimmat lopettavat tuotteiden tilaamisen kokonaan, kun ovat lopettaneet liiketoiminnan. Tämä tosiasia käy ilmi alan suoramarkkinointiliittojen ja yhtiöiden julkaisemista tilastoista sekä muista julkaisuista.

Tehdyt tutkimukset tukevat vahvasti tätä käsitystä toiminnan luonteesta. Peliin osallistuvat eivät osta tuotteita niiden itsensä vuoksi vaan siksi, että ovat oikeutettuja pelaamaan pelejä tuotteiden ostamisen ansiosta. Pelin pelaaminen edellyttää tietysti uusien pelaajien värväämistä loputtomaan ketjuun. Laittoman rahankeräyksen naamioiminen tavalliseksi kaupankäynniksi on antanut tälle toiminnalle lähtökohtaisesti lain suojan, niin että uusia järjestelmiä voidaan aloittaa ilman mitään lain asettamia todellisia rajoituksia ja pelotteita. Tarvitaan vain hieman alkupääomaa ja agressiivista värväystä, niin saadaan järjestettyä uusi rahankeräys, missä tuotteiden, palveluiden, koulutuksen, markkinointimateriaalin ja suorien osallistumismaksujen selvällä ylihinnalla saaadan kerättyä paljon rahaa peliin osallistuneiden kustannuksella.

Jos laissa ei kielletä lähtökohtaisesti kaikkia loputtomaan ketjuun tapahtuvia uusien myyjien värväämiseen perustuvia järjestelmiä, niin pyramidipeleistä ei päästä koskaan eroon maassamme eikä maailmassa. USA:ssa käydään jälleen kerran oikeustaistelua alan lippulaivaa ja suurinta yritystä, Amwaytä (Quixtar), vastaan. Riippumatta siitä, mikä tulos ulkomailla laittomia pyramideja vastaan on oikeusjutuissa saatu, Suomi voi olla esikuvana muille maille ja kieltää monitasomarkkinoinnin kokonaan laittomana pyramidipelinä. Tämä on ainoa tapa parantaa kuluttajansuojaa pysyvästi ja turvata heidän oikeuksiaan petollisia rahankeräysjärjestelmiä vastaan.

Laittomaksi pyramidipeliksi eli pyramidiksi tulee katsoa kaikki loputtomaan ketjuun tapahtuvat värväysjärjestelmät, missä värvätyt sijoittuvat monitasoiseen hierarkiseen pyramidikaavioon ja aiemmin liittyneet osallistujat ovat oikeutettuja saamaan palkkioita pyramidikaaviossa alapuolelleen sijoittuvien osallistujien maksamista maksuista tai tekemästä liikevaihdosta, kun nämä myyvät tuotteita ja palveluita verkoston ulkopuolelle loppukäyttäjille tai ostavat niitä itselleen, ja kun nämä palkkiot muodostavat tai voivat teoriassa muodostaa 50 % tai yli yhden myyjän saamista kaikista palkkioista ja bonuksista.

Järjestelmä on katsottava lailliseksi vain silloin, kun myyjien määrää rajoitetaan tietyllä maantieteellisellä alueella niin, että myyntityö on kannattavaa jokaisen uuden myyjän kannalta. Myyjien määrää tulee rajoittaa tämän lisäksi koko sillä alueella, missä yhtiöllä on liiketoimintaa ja jälleenmyyjiä eli missä uusia myyjiä on mahdollista ja lupa värvätä.

Uusien myyjien värväämistä ei voida kokonaan kieltää, sillä se on kiinteä osa myös rehellistä liiketoimintaa. Uusien myyjien sijoittaminen monitasoiseen hierarkiseen pyramidikaavioon, missä maksetaan palkkioita alalinjassa olevien myyjien liikevaihdosta, tulee kuitenkin kieltää, niin että alatasoilta maksettavat palkkiot saavat olla korkeintaa 50 % myyjän saamista kokonaispalkkioista ja bonuksista. Jos tällainen muutos lainsäädäntöön tai tulkinta nykyisten lakien pohjalta tehdään, niin silloin tuotteiden suoramyynti on aina kannattavampaa kuin uusien myyjien värvääminen järjestelmään. Ellei tätä sääntöä ole olemassa ja ellei sitä noudateta, niin palkkiojärjestelmät kannustavat aina värväämään uusia myyjiä pikemmin kuin myymään tuotteita suoraan verkoston ulkopuolisille asiakkaille.

Monitasomarkkinointiyritykset ovat nykyään luonteeltaan sellaisia, että niissä värvätään uusia värvääjiä värväämään uusia värvääjiä, ja näin loputtomiin. Tästä syystä myyjät vaihtuvat uusiin parin vuoden välein 99-prosenttisesti. Verkostomarkkinointi ei tarjoa pysyvää työpaikkaa ja tuloja kuin alle yhdelle tuhannesta mukaan lähtevästä ja sen lisäksi osa tekee työtä tappiolla vuodesta toiseen.

Lähteet

• Tohtori Jon Taylor: havainnot, kokemukset ja tehdyt tutkimukset vuosina 1995 – 2006.
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/fin.htm
• Robert L Fitzpatrick, The Myth of Income Opportunity in Multi-Level Marketing.
  http://www.falseprofits.com/MythofMLMIncome.doc.pdf
  
• Petteri Haipola
  • Miten verkostomarkkinointi toimii eli Johdanto verkostomarkkinoinnin ymmärtämiseen ja artikkelin lopussa olevat lähteet alan tilastoihin, tutkimuksiin, medialähteisiin, lakeihin ja oikeustapauksiin, 2005-2006.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/johdanto.html
  • Petteri Haipola ”Verkostomarkkinointi ja monitasomarkkinointi”. Alan tilastoihin ja tutkimuksiin perustuva kannanotto verkostomarkkinoinnin tarpeellisuudesta, laillisuudesta, moraalista ja vaikutuksesta ihmissuhteisiin.” 2006.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/kasvu.pdf

Suositeltavaa lukemistoa

• Antipyramidilaki eli 50-prosentin sääntö pyramidipelien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/pyramidilaki.pdf
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/pyramidilaki.doc
  
• Mikä verkostomarkkinoinnissa on vikana? (nimimerkki Mursiksen verkostomarkkinointiblogin analyysi siitä, mitä verkostomarkkinointi on ja mikä siinä on vikana)
  http://verkostomarkkinointi.blogspot.com/2006/04/mik-verkostomarkkinoinnissa-on-vikana.html
  
• P. Haipola, Pyramidin yksi määritelmä. Sisältää Paul Hastingsin määritelmän pyramidista käännettynä suomenkielelle
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/pyramidi.htm
  
• Dean VanDruff: Mikä on vikana verkostomarkkinoinnissa?
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/vandruff.htm
  
• Lait ja asetukset koskien verkostomarkkinointia
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/index.htm
  

Language versions eli kieliversiot

• English

Sisällys

• Esipuhe
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#esi
  
• Määritelmät
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#maa
  
• Monitasomarkkinointi eli MLM eli verkostomarkkinointi
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#mlm
  
• Pyramidipeli eli laiton pyramidi ja laiton rahankeräys
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#pyr
  
• Anti-pyramid ja antipyramidilaki
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#anti
  
• Myyntikiintiö ja aloituspaketti pyramidipelin peiteltyinä osallistumismaksuina
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#myy
  
• Muita keinoja pyramidipelien leviämisen estämiseksi
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#muita
  
• Pyramidipeli eli laiton pyramidi
  Tiivistelmä
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#tii
  
• 1. Rajoittamaton värvääminen kriteerinä
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#1
  
• 2. 50 prosentin sääntö on selvin kriteeri paljastamaan, määrittelemään ja lopettamaan pyramidipelit
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#2
  
• 3. Provisioiden, bonusten ja työkorvausten määräytyminen
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#3
  • 3.1. Verkoston rakentajan eli verkostomarkkinoijan ja jälleenmyyjän saamat provisiot ja bonukset
  • 3.2. Kouluttajien ja juhlapuhujien saamat palkkiot
  • 3.3. Tuotteiden selvä ylihinta tai pääyhtiön muu vilpillisellä tavalla saatu ylisuuri kate palkkioiden
    perusteena
• 4. Menetysseuraamus ja rikoksen uhrien korvausvaateet
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#4
  
• 5. Seuraamukset rahankeräyslain rikkomisesta ja pyramidipelin harjoittamisesta
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#5
  
• 6. Markkinointirikokset
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#6
  
• 7. Markkinoiden kyllästyminen
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#7
  
• 8. Unelman myyminen
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#8
  
• 9. Pyramidit eivät romahda koskaan
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#9
  
• 10. Verkostomarkkinoinnin toiminnan yleistä luonnehdintaa ja kuvausta
  http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/anti-pyramid.htm#10
  

Petteri Haipola, 04/2007

Sivun alkuun