This report is a petition to all people, countries and governments in the world in order to prevent harmful and
deceptive marketing methods such as Multi-level marketing from operating in all over the world and exploiting the
poorest nations and people in society. Please, read this report with full consideration of what we call is
’upright’ or ’righteous’. Everybody should be treated in a way what he or she deserves and this paper will make it
clear, how we can guarantee reasonable commissions and bonuses for all those who work full-time or part-time in
the field of direct marketing industry.
I would like to thank Dr. Jon Taylor from the Consumer Awareness Institute for his help in interpreting this
petition into English language and for his expert analysis and advice.
April 11´th, 2007
Petteri Haipola
Consumer awareness and protection advocate in Finland
The original petition in full length and in Finnish language is posted on my web site at
This petition is my suggestion in order to put an end to deceiptive MLM marketing schemes or make it more
difficult for such schemes to operate. Something ought to be done and if not this, then something else like
applying the Five Red Flags by Dr. Taylor in law enforcment.
Abstract
Illegal pyramid scheme is NOT a marketing program of products and services by which distributors are rewarded in
a way that at least half of their income comes from selling products and services to end users and customers.
(See income representations at the end of this document) Such schemes, by which distributors
are rewarded in a way, that half or more of their income comes from downline payments in the form of commissions or bonuses from sales to downline participants should be regarded as illegal pyramids.
In MLM programs the person actually selling the products should be rewarded at least as much in commissions and bonuses by the company as will be paid to the total of all upline participants for the same sales. This will also encourage distributors to sell products to customers (end users) and thereby not reward primarily the recruitment of new recruits in an endless chain, since the incomes of distributors are primarily based on their own retail activity and not on sales to large number of participants in their downline.
If regulators required that MLM companies were structured this way, selling an unrealistic dream of easy riches from MLM recruitment will be discouraged, because in order to make millions one should retail worth millions. In practice the income level of a distributor would be at maximum the earnings of a good distributor in any legitimate sales business. Becoming rich (enjoying ”financial freedom,” etc.) by deceiving and exploiting other people would be discouraged.
With the help of this definition, it will be possible to get rid of all of the illegal pyramid schemes in our country and even world-wide. Thus, we do not need to try to solve the problems of limitless recruiting, or how big a portion of purchases have been made by distributors for themselves and their household and how much do they actually sell to customers beyond the network of distributors. Furthermore, it will not be necessary to study pay plans in detail. It will be enough for law enforcement agencies and officials to check where the incomes of distributors come from: from direct selling or downline payments such as commissions and overrides and bonuses. In addition to this, the law enforcement officials need to keep watch over the marketing methods, so that there will not be anything illegal there.
For the law enforcement officials it will be the easiest way to define the distinction between illegal pyramid schemes and legitimate marketing programs as described above. By doing so, we manage to escape complex explanations and expensive investigations. The division to legal and illegal marketing program comes distinguishable. Besides this distributors will be encouraged and empowered and incentivized to sell products, rather than to recruit new recruits in an endless chain of recruiters, which otherwise would not be restricted in any way by the MLM-company.
If interpretation of the law and legislation will be done like the way described here, then it will be difficult for the MLM’s to promote products and services and above all the business opportunity in a way, which enables the ongoing and continuous wrong-doing and exploitation. Almost each and every one of the network marketing organizations would be more likely to operate as close to the model of fair direct selling and leave behind all the suggestions of ’unlimited opportunity’ of making huge income. Selling the ’dream’ or ’opportunity’ would be difficult. Recruiting real distributors in the network of real distributors would be the primary emphasis as well as selling products to end users: the dream-sellers would almost disappear. There would not be too many distributors in the market area of a company as whole or locally. Supply and demand would meet. It would be possible for each and every distributor to make a living or earn little extra by retailing products and services to customers (end users). Recruiters recruiting unlimited amount of other recruiters in an endless chain would decrease in number and the number of real distributors selling legitimate products and services to customers would increase. The primary ’product’ would not be ’the business opportunity’ and ’the dream’ any longer as it is now in most MLM’s or in almost every MLM (The ’real product’ that is being sold to victims of deceptive MLM’s is the idea of becoming rich or enjoying financial freedom by recruiting a huge number of participants in the downline of a pyramid scheme or MLM network).
By combination of reselling products and generating commissions from downline purchases, so long as direct selling to non-participants constitutes at least half of the income and commissions, no retailer in his or her right mind would expect to gain ”financial freedom” – the income of a millionaire, etc. It is more equitable to reward those people who do the actual selling and not those who do not do it, but only promote their recruiting scheme and motivate others to recruit new participants into the program, where the primary emphasis is on recruiting new distributors in an endless chain.
Problems caused by illegal pyramid schemes can be prevented as recruiting does not pay off any more and retailing products does. If laws will be applied and even regulated this way, then the distributors in a network will also cooperate and avoid illegal entrepreneurs and companies, which saturate the market and defame the whole industry of direct selling.
Key and methods for removing illegal pyramid schemes from the market has now been found. All we need is good will and cooperation of citizens, and acts by the governmental officials and legislators in order to apply the existing laws this way and make new laws in harmony with the idea presented here, first in our own country and then also in the European Union and finally in all over the world.
Yours sincerely
Petteri Haipola, Jyväskylä, Finland, European Union 11.04.2007 (April 11th, 2007)
Dr. Jon M. Taylor, President, Consumer Awareness Institute, The 5 RED FLAGS for Identifying Exploitive Product-based Pyramid Schemes, or Recruiting MLM’s
These income representations show, how the 50-% Rule would put an end to pyramid selling or make it more
difficult for recruiting MLM’s to operate, because compensation plans would reward more direct selling than
recruiting. It would be easy for law enforcement agencies to investigate MLM’s in order to see whether
they are illegal pyramid schemes or honest retail-MLM’s.
Example 1:
A distributor buys or sells nothing, but has a downline of a million participants:
He will not be rewarded at all.
Example 2:
A distributor buys or sells worth 100 USD a month and has a downline of a million participants:
He will be rewarded e.g. 20 % commission for his sales, that makes 20 USD, and he will receive commissions and bonuses 19,99 USD from his downline. Total pay check will be $39,99 a Month, more than 50% of which from his own direct selling.
Example 3:
A distributor buys or sells worth 10,000 USD a month and has a downline of a million participants:
He will be rewarded e.g. 20 % commission for his sales, that makes 2,000 USD, and he will receive commissions and bonuses 1,999.99 USD from his downline. Total pay check will be $3,999.99 a Month, more than 50% of which from his own direct selling.
Product-based Pyramid Schemes, or Recruiting MLM’s are inherently fraudulent and deceptive. Companies
reward top distributors, in whose downline almost every one loses money. They should reward only those leaders,
in whose downline most people make real money. (net profit or weight income) Now the companies reward king pin
distributors by the losses of a huge dowline. This is unfair and dishonest and should be stopped.
Rahankeräyslaki ja verkostomarkkinointi eli monitasomarkkinointi (MLM)
Rahankeräyslain mukaan liiketoiminnan laillisuuden kannalta on keskeistä se, saako kuluttaja
vastiketta maksamalleen rahalle verkostomarkkinointi- ja monitasomarkkinointijärjestelmissä vai ei. Kun
pyramidipelin osallistumismaksu on sisällytetty ylihintaisiin tuotteisiin, markkinointimateriaaliin
ja koulutuksen hintaan, niin lainsäätäjät ja viranomaiset ovat voimattomia pyramidipelien edessä. Tämä
kirjoitus osoittaa faktoihin pohjautuen sen, että verkostomarkkinoinnin kautta myytävä tuote ei tee
toiminnasta laillista, vaan kyse on sittenkin pyramidipelistä ja laittomasta rahankeräyksestä.
Pyramidipelien osallistumismaksu sisältyy tuotteiden, koulutuksen ja markkinointimateriaalin hintoihin
Tekevätkö verkostomarkkinoinnissa myytävät tuotteet toiminnasta laillisen vai pitäisikö viranomaisten katsoa tuotteiden sisältämä ylihinta vastikkeettomaksi pyramidipelin osallistumismaksuksi, mitä se tosiasiallisesti on? Ongelman tässä aiheuttaa se, että viranomaiset puuttuisivat tuotteiden hinnoitteluun, jos he lähtisivät määrittelemään sitä, onko tuotteissa ylihintaa, joka voidaan katsoa pyramidipelin osallistumismaksuksi. Koska on vaikeaa vetää raja sille, kuinka kalliilla hinnalla tuotteita on lupa monitasomarkkinointijärjestelmissä lupa verkoston jäsenille ja kuluttajille myydä, ovat viranomaiset jättäneet verkostomarkkinointiyritykset rauhaan sen jälkeen, kun Move Networks Oy voitti hovioikeudessa oman juttunsa syyttäjää vastaan tammikuussa 2009.
Käytännössä on osoittautunut mahdottomaksi, että viranomaiset alkaisivat säädellä
tai määrätä siitä, mihin hintaan tuotteita on monitasoisissa värväysjärjestelmissä lupa myydä, niin että
kyse ei olisi vastikkeettomasta rahansiirrosta pyramidin alimmilta tasoilta ylemmille tasoille, mikä tekisi
toiminnasta lain kirjaimen mukaan laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä. Niinpä yritykset voivat myydä
tuotteita moninkertaiseen hintaan kohtuullisen markkinahinnan sijasta. Näin saadusta verrattoman suuresta
myyntikatteesta maksetaan sitten palkkiot ylimmille tasoille, joilla olevat ammattimaiset värvääjät saavat
runsaan toimentulon pyramidipelistä petoksen avulla keräämistään varoista. Samalla yrityksen omistajat ja
perustajajäsenet ja toiminnallinen johto ansaitsevat huomattavia summia laittoman rahankeräyksen avulla, joka on
naamioitu lailliseksi ja tavanomaiseksi kaupankäynniksi.
Mikä on tuotteiden merkitys kuluttajille?
Kuluttajista valtaosa ei tarvitse verkostomarkkinoinnin kautta myytäviä tuotteita, eikä ostaisi niitä,
jos tietäisi huonot mahdollisuudet lisäansioihin liiketoimintamahdollisuuden kautta. Kun uusi jälleenmyyjä
aloittaa toimintansa, niin hänen on ostettava tuotteita jo pelkästään sen vuoksi, että voi suositella niitä
omaan kokemukseen perustuen
asiakkailleen ja ehdokkaille verkoston uusiksi myyjiksi. Jos värvääjä saa hankittua itselleen alalinjan, niin
hänen on pakko ostaa tuotteita säännöllisesti ja täyttää sillä tavalla oma myyntikiintiönsä, jotta hän olisi
oikeutettu alalinjasta liikevaihdon perusteella nouseviin mahdollisiin palkkioihin. Tämän pätevöitymisen
ehdon vuoksi verkostoihin myydään valtaosa kaikista tuotteista; ilman myyntikiintiön täyttämisen ehtoa tuotteita
menisi kaupaksi vain murto-osa siitä, mitä nykyään myydään ”liiketoimintamahdollisuuden” verukkeella.
Tuotteiden todelliset loppukäyttäjät ja verkoston ulkopuoliset asiakkaat puuttuvät lähes kokonaan.
Kun tyypillinen ”jälleenmyyjä” ja verkoston rakentaja häviää jatkuvasti lisää rahaa, eikä saa
rakennettua itselleen riittävän suurta alalinjaa voitollisen liiketoiminnan ylläpitämiseksi, niin hän lopettaa
toiminnan viimeistään parin vuoden kuluttua. Kun hän on lopettanut toiminnan, niin hän ja hänen asiakkaansa
lopettavat samalla tuotteiden tilaamisen ja käyttämisen. Tämä voidaan todeta siitä, että yritysten myynti ei
kasva samassa suhteessa kuin myyjät vaihtuvat uusiin myyjiin, ja asiakkaat myyjien ohella. Myynti/ jälleenmyyjä
pysyy samassa kokoluokassa ja on tyypillisesti keskimäärin noin 100 euroa/kk. Tämänsuuruisella myynnillä ei myydä
tuotteita asiakkaille vaan ostetaan niitä ainoastaan omaan käyttöön ja omaan kotitalouteen sekä läheisille
ihmisille, jotka hekin lopettavat tuotteiden ostamisen myyjän lopettaessa toiminnan.
Vanhat asiakkaat eivät siirry uusille myyjille, eli asiakkaat vaihtuvat yhtä usein kuin myyjätkin
monitasoisissa markkinointijärjestelmissä. Todellisten asiakkaiden eli verkoston ulkopuolisten asiakkaiden
vähyyden vuoksi kyse on laittomasta rahankeräyksestä ja
pyramidipelistä eikä tavanomaisesta kaupankäynnistä, jollaiseksi toiminta on naamioitu. Ilman liiketoimintamahdollisuuden
porkkanaa tuotteita saataisiin myydyksi paljon vähemmän kuin nyt, kun tuotteiden ostaminen on sidottu rikastumisen
mahdollisuuteen ja on siten verkostomarkkinoinnin ”pelin pelaamisen ehto”.
Kun verkostomarkkinoijien vaihtuvuus otetaan huomioon, niin havaitaan, että myyjien ja asiakkaiden määrä kasvaa
vain sen verran kuin myyjien määrä kasvaa tiettynä aikana. Yhtä myyjää kohden on tyypillisesti vain muutama asiakas,
ja hekin ovat myyjän lähipiiristä; verkostomarkkinoijan läheiset ostavat tuotteita tukeakseen hänen liiketoimintaansa,
mutta kun myyjä lopettaa toiminnan, lakkaavat myös hänen läheisensä ostamasta ja käyttämästä tuotteita. Näin ollen
tuotteilla ei ole todellista kysyntää eikä loppukäyttäjiä siihen hintaan, mihiin niitä nyt ”liiketoimintamahdollisuuden”
verukkeella saadaan myytä. Kyse onkin tuotemyynniksi ja tavanomaiseksi kaupankäynniksi naamioidusta pyramidipelistä,
jossa pyramidipelin osallistumismaksu on sisällytetty tuotteiden, markkinointimateriaalin ja koulutuksen hintoihin.
Onko oikein vähentää tuoteostot kuluina liiketoiminnan tulosta laskettaessa?
Verkostomarkkinoinnin puolustajat pitävät vääränä sitä, että verkostomarkkinoijan omaan kotitalouteen tekemiä tuoteostoja pidetään liiketoiminnan kuluina. Yhdysvalloissa tri Jon M. Taylor on tutkimuksissaan laskenut tuoteostot mukaan toiminnan kuluihin, koska todelliset asiakkaat puuttuvat lähes kokonaan, ja tuotteita ostetaan lähinnä vain myyntikiintiön täyttämiseksi, jotta oltaisiin pätevöityneitä ja oikeutettuja saamaan mahdollisia palkkioita alalinjan vastaavista ostoista. Näin ollen tuoteostoista valtaosa on ”maksa ja pelaa” periaatteella myytäviä tuotteita: verkostomarkkinoijat maksavat kalliin hinnan tuotteista, joita he eivät tarvitse, eivätkä muuten ostaisi, pelatakseen verkostomarkkinoinnin pyramidipeliä ja saadakseen siten mahdollisuuden rikastumiseen tai ”passiivisiin tuloihin”.
Jo pelkästään se, että alan puolustajat pitävät vääränä tuoteostojen vähentämistä kuluina liiketoiminnan
tulosta laskettaessa kertoo siitä, että kyse ei ole tavanomaisesta kaupankäynnistä. Koska verkoston
ulkopuoliset asiakkaat puuttuvat lähes kokonaan, ja ostot tehdään omaan kotitalouteen, muodostuvat ostokulut
lähes yksinomaan omaan käyttöön ostetuista tuotteista. Jos tuotteet myytäisiin verkoston ulkopuolisille
kuluttajille, niin niiden hankintahinta vähennettäisiin luonnollisestikin toiminnan tulosta laskettaessa.
Se, mitä jää viivan alle kulujen jälkeen, on sitten liiketoiminnan tulos tilikaudelta: voitto tai tappio.
Alan tutkimusten mukaan 99,9 % verkostomarkkinoijista tekee tappiollista tulosta, kun ostot omaan
kotitalouteen vähennetään toiminnan kuluina muiden kulujen kanssa. Tämä vähennys on oikeutettu siitä syystä,
että pääasiallinen tai ainoa syy ostaa tuotteita pyydettyyn hintaan tai yleensä ollenkaan, on osallistua
pyramidipeliin verkostomarkkinoinnin muodossa.
Verkostomarkkinoinnin kautta myydään tavaroita ja palveluita itsenäisistä myyntiedustajista muodostuvan
verkoston kautta. Edustajat suosittelevat tuotteita muille ihmisille henkilökohtaisen kokemuksen perusteella ja
käyttäen hyväksi ihmissuhteitaan. Suosittelun painopiste on joko tuotteissa tai liikeidean markkinoinnissa eli
uusien myyjien värväämisessä. Tämä ratkaisee usein sen, onko kyse lain kannalta sallitusta suoramyynnistä vai
laittomaksi rahankeräykseksi verrattavasta pyramidipelistä. Jos palkkiojärjestelmä kannustaa edustajia uusien
myyjien värväämiseen pikemmin kuin suoramyyntiin eikä myyjien määrää ole mitenkään rajoitettu, on kyse
pääsääntöisesti laittomaksi luokiteltavasta pyramidipelistä. Laki on kuitenkin sen verran tulkinnanvarainen
ja riittämätön, että vain selvimmät pyramidit saadaan oikeuden eteen vastaamaan teoistaan. Suurin osa yrityksistä
voi jatkaa toimintaansa entiseen tapaansa, vaikka uusi rahankeräyslaki pyrkii karsimaan pyramidipelit pois
laillisen kaupankäynnin piiristä.
Verkostomarkkinoinnin moraali puhuttaa paljon alan laillisuuden lisäksi. Vaikka toiminta olisi puutteellisen
lainsäädännön vuoksi lähtökohdiltaan lain kirjaimen mukaan laillista, on se useimmiten moraalisesti tuomittavaa.
Sen lisäksi alalla syyllistytään monien olemassa olevien lakien rikkomuksiin, mutta yritykset ja yksityiset
henkilöt välttyvät syytteiltä toiminnan luonteen vuoksi. Yleisimmin rikottuja lain kohtia ovat seuraavat:
Rahankeräyslaki, 4§ Muut määritelmät, kohta 5) koskien pyramidipelejä.
Tuotteita ja liikeideaa suositellaan henkilöltä toiselle, jolloin rikkomukset ovat yksittäisten edustajien
tekemiä. He levittävät heille annettua virheellistä tietoa, joka on peräisin ylälinjasta, mutta pääyhtiön
virallisissa mainoksissa ja esitteissä ei ole kovin usein suoraan lain vastaisia markkinointiväittämiä. Toisaalta maininnat
”hyvästä mahdollisuudesta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseksi” ovat yleisen
oikeustajun mukaan laittomia, koska mahdollisuus on erittäin huono edes siihen, että edustaja saa sijoittamansa
rahat takaisin ja pientä korvausta tehdystä työstä.
Syy yksittäisen edustajan kärsimiin tappioihin on pääasiallisesti
viallisessa järjestelmässä ja alan huonossa maineessa eikä hänen henkilökohtaisissa kyvyissään tai yrittämisen
puutteessa. Vaikka kaikki olisivat yhtä hyviä, uutteria ja kyvykkäitä työntekijöitä, voi vain pari prosenttia
edustajista tehdä voitollista tulosta, koska verkoston rakenne on pyramidi ja myyjiä on aina liikaa tuotteiden
kysyntään nähden. Myyjiä värvätään tarkoituksella liikaa ja tästä syystä toiminta on moraalitonta sekä
mahdollisesti jo nyt laitonta, mikäli lakia tulkitaan sen hengen mukaan eikä anneta rikollisten ainesten
jyllätä lain porsaanreikiä hyväksi käyttäen.
Koska ideaa levitetään henkilökohtaisen suosittelun avulla sukulaisille ja tuttaville, jäävät kanteet nostamatta
yksittäistä edustajaa vastaan. Kuka haluaisi haastaa oikeuteen oman perheenjäsenensä, sukulaisensa tai ystävänsä?
Tappion kärsinyt edustaja ei nosta kannetta edes pääyhtiötä ja koulutusorganisaationsa johtoa vastaan, koska hänellä ei
ole resursseja lähteä taistelemaan järjestelmää vastaan oikeusteitse. Hän pelkää lisäksi sitä, että joutuu itse
syytettävien penkille, koska on levittänyt liikeideaa ja myynyt tuotteita totuudenvastaisen sekä harhaanjohtavan
markkinoinnin avulla. Pääyhtiöt ja tiimien korkein johto ovat lähestulkoon lain ulottumattomissa, mutta lain hengen
ja moraalin kannalta heidät voidaan tuomita ja jakaa totuudenmukaista tietoa alan aiheuttamista vahingoista sekä
vaaroista.
Alan myyjistä 99 prosenttia lopettaa toiminnan parin vuoden aikana, koska toiminta on tappiollista. Saman verran
asiakkaista lopettaa tuotteiden käyttämisen, sillä asiakkaat ovat verkoston jäseniä ja heidän sukulaisiaan tai
ystäviään. Pääasiallinen syy tuotteiden kokeilemiseen ja ostamiseen on tukea lähimmäistä tämän liiketoiminnassa. Kun
verkostomarkkinoija lopettaa kannattamattoman liiketoiminnan, lopettavat hänen asiakkaansa samalla tuotteiden
tilaamisen. Tuotteilla ei ole yleensä todellista kysyntää siihen hintaan, mihin niitä nyt verkostojen kautta myydään.
Suurin osa asiakkaista on samalla jälleenmyyjiä ja ne harvat asiakkaat, mitä verkostoissa on, ovat heidän
sukulaisiaan ja ystäviään. Tuotteita menee erittäin paljon verkostomarkkinoijan oman perheen käyttöön, mutta kun
hän lopettaa tappiollisen liiketoiminnan, lopettaa hän samalla tuotteiden ostamisen. Millainen yritys toimii siten,
että sen asiakkaista ja myyjistä vaihtuu 99-prosenttia aina parin vuoden välein?
Verkostot voivat jatkaa toimintaansa vain siitä syystä, että ne saavat jatkuvasti värvättyä saman
verran uusia jälleenmyyjiä ja asiakkaita kuin entisiä lopettaa. Verkostojen todellinen kasvu on aloittavien ja
lopettavien jälleenmyyjien välinen erotus. Kasvua tapahtuu liian hitaasti, jotta jokainen voisi menestyä värväämällä
itselleen ison alalinjan lyhyessä ajassa. Tilanne ei muutu pitkällä tähtäimellä miksikään. Verkoston alatasoilla on
aina liikaa sellaisia edustajia, jotka tarvitsevat uusia edustajia alalinjaansa voiton saamiseksi. Tarjolla ei ole
niin paljon halukkaita tulijoita kuin verkostoihin tarvittaisiin, jotta jokainen viimeisenä mukaan lähtenyt edustaja
voisi tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Suoramyynnillä ei voi tehdä merkittävästi voittoa, koska myyjiä on
värvätty tarkoituksella liian paljon, jotta suoramyynti kannattaisi. Ainoa keino voiton saamiseksi olisi rakentaa
itselleen suuri alalinja, mutta se on matemaattisesti mahdotonta kaikille edustajille yhtä aikaa.
Toiminta on jatkuvasti tappiollista, jos alalinjassa on vain muutama jäsen tai ei yhtään, joten hidas verkoston
kasvattaminen ei tuo ratkaisua ongelmaan. Verkostomarkkinoinnissa on sisään rakennettu tuhomekanismi ja vika, mikä
estää alimpien tasojen edustajia harjoittamasta kannattavaa liiketoimintaa. Ideaa markkinoidaan silti helppona tai
riskittömänä tapana ansaita vähän lisää tai rikastua. Ala on moraalisesti tuomittavaa pelkästään tästä syystä, vaikka
laki ei ulottuisi väärintekijöihin asti. Syyllisiä petokseen ja huijaukseen ovat verkostojen perustajat, pääyhtiöiden
omistajat ja koulutusorganisaatioiden johtajat. Alempien tasojen edustajat ovat osittain petoksen uhreja ja
levittävät ideaa harhaanjohtavalla tavalla tietämättä sitä, että heidän tapansa markkinoida alaa on lain vastaista
ja moraalisesti tuomittavaa. Matka huijatusta huijariksi on kuitenkin lyhyt. Monet ovat jatkaneet valheiden
levittämistä vielä sen jälkeen, kun petos on paljastunut heille. He myyvät ihmissuhteensa rahasta ja pyrkivät
hyötymään lähimmäisistä hinnalla millä hyvänsä. Ahne ihminen on moraalisesti alhainen ja siten tuomion alainen.
Verkostomarkkinoinnissa on kyse laajamittaisesta petoksesta ja laittomaksi rahankeräykseksi verrattavasta
pyramidipelistä, missä ihmiset huijataan ostamaan tuotteita ja myymään niitä harhaanjohtavan markkinoinnin avulla.
Lait ja asetukset ovat riittämättömät suojaamaan kuluttajia tätä nerokasta petosta vastaan, mutta toiminnan moraali
voidaan silti tuomita ja osoittaa ala tuomittavaksi yleisen rehellisyyden periaatteen mukaisesti.
Alan yrityksistä 99 prosenttia toimii kuin laiton pyramidipeli ja vain yksi prosentti on kutakuinkin rehellistä
suoramyyntiä. Näissä harvinaisissa yrityksissä on keskitytty tuotteiden myymiseen ja myyjät varovat värväämästä
liikaa myyjiä omalle alueelleen, koska he veisivät heiltä asiakkaita. Tuotteita myydään tosiasiallisesti enemmän
verkoston ulkopuolelle kuin jälleenmyyjien omaan käyttöön. Myyntitavalla on tyypillistä järjestää kotikutsuja, missä
emäntä palkitaan tavarapalkinnolla, jos myyntiä tulee riittävän paljon. Myyjä keskittyy tuotteiden esittelemiseen ja
tilausten vastaanottamiseen eikä mainosta erityisemmin myyjäksi ryhtymistä. Katteettomia toiveita suurista tuloista
ja taloudellisesta riippumattomuudesta ei herätetä. Palkkioesimerkit kerrotaan realistisesti ja painotetaan
suoramyynnin tärkeyttä sekä varoitetaan värväämästä liikaa myyjiä alalinjaan. Vaikka pääyhtiö ei valvoisi myyjien
määrää, voidaan tällä tavalla turvata ainakin teoriassa se, etteivät markkinat kyllästy ja ettei myyjiä tule
liikaa tietylle maantieteelliselle alueelle. Jos myyjien määrän valvonta puuttuu, sisältyy tällaisiin organisaatioihin
silti aina markkinoiden kyllästymisen riski, jolloin systeemi muuttuu itsestään pyramidipeliin verrattavaksi
laittomaksi rahankeräykseksi.
Pyramidipeli on uudessa rahankeräyslaissa tuomittu rikolliseksi toiminnaksi. Siinä asiakas tai verkoston jäsen ei
saa riittävää vastiketta rahasuorituksilleen. Hyödykkeiden arvo on vähäinen niiden hintaan nähden. Pyramidipeliin
osallistujien on ostettava lisäksi tietyllä määrällä tuotteita kuukautta kohden, jotta he ovat oikeutettuja
osallistumaan peliin eli saamaan palkkioita alalinjastaan joskus myöhäisemmässä vaiheessa. Palkkioita ei saa suoraan
jokaisesta alalinjan myyntitapahtumasta vaan ne kerääntyvät ensin varastoon. Niin sanottuja aktivointiostoja on
pakko tehdä säännöllisesti tietyllä summalla, jotta varastoon kertyneet pisteet säilyisivät. Tällä tavalla saadaan
verkostomarkkinoijat ostamaan itselleen enemmän tuotteita kuin mitä he tarvitsevat tai saavat myytyä verkoston
ulkopuolelle. Tuotteiden sisältämä ylihinta on siten osa peliä, mitä pelataan. Pyramidin huipulla olevat ”myyjät”
tekevät suurin piirtein yhtä suuren liikevaihdon omalla suoramyynnillä kuin alimman tason myyjät. He voivat heittää
tilaamansa ylimääräiset ja turhat tuotteet suoraan roskiin tai jakaa niitä lahjoina kavereilleen. Näin he säilyttävät
oikeuden peliin. Alimpien tasojen edustajien turhat ostot kuormittavat autotalleja, komeroita ja kodin varastoja.
Hekin joutuvat antamaan tuotteita ilmaiseksi tutuilleen, kun niitä ei saada myydyksi pyydettyyn hintaan verkoston
ulkopuolelle. Tämä on tyypillistä pyramidipelille, joka on naamioitu lailliseksi kaupankäynniksi, mutta on verrattava
laittomaan rahankeräykseen.
Palkkiot kertyvät ensin pisteinä tilille tai pankkiin, mitkä maksetaan sitten rahana tiettyjen ehtojen täyttyessä.
Suuri osa palkkioista ei muutu koskaan rahaksi, sillä ehdot on laadittu siten, että vain tietty määrä edustajia saa
palkkion yhtä myyntitapahtumaa kohden. Palkkiot per myyntitapahtuma ovat niin pienet ylälinjaan siirryttäessä, ettei
niitä kerry rahapalkkioon oikeuttavaa määrää kuin murto-osalle edustajia. Alimpien tasojen hyväuskoiset sinnittelijät jaksavat
yrittää vuodesta toiseen saamatta koskaan kunnon korvausta työstään. He joutuvat samalla kuluttamaan koko ajan lisää
pysyäkseen oikeutettuina alalinjasta nouseviin palkkioihin. Yhden myyjän täytyy tehdä yritykselle aina tietty kate
saadakseen pienen palkkion sitä vastaan. Vain alle yksi prosentti edustajista saa niin paljon pakkioita alalinjasta,
että voi harjoittaa voitollista liiketoimintaa sen avulla. Toiminta on näin ollen pikemmin verkoston sisäisten maksujen
perimistä ja kasaantumista ylätason edustajille kuin rehellistä kaupankäyntiä.
Verkostomarkkinoinnin ikävä piirre on se, että pyramidipeli sisältyy taitavimmissa järjestelmissä tuotteiden ja
koulutuksen hintoihin. Silloin systeemiä ei voida pysäyttää poliisin ja oikeuslaitoksen toimin. Pyramidipelille on
ominaista se, etteivät ansiotoiveet perustu niinkään omaan kykyyn myydä tuotteita vaan siihen, että verkosto kasvaa
sattuman, onnen ja taitavien motivointipuheiden kautta, minkä tarkoituksena on saada alalinjaa värväämään jatkuvasti
lisää uusia pelaajia verkostoon. Mitä enemmän edustajia alalinjassa on, sitä parempi mahdollisuus ylätasoilla on
saada voittoa.
Jos joku saa alalinjaansa tunnetun julkkiksen tai muun hyvämaineisen ja korkeassa asemassa olevan ihmisen, niin
hänen perässään verkostoon liittyy monia muita, jotka luottavat hyvämaineisen ihmisen nimeen eivätkä tarkista itse
liikeidean järkevyyttä riittävällä tavalla. Rahan himo sokaisee monet niin, että he lähtevät mukaan toimintaan
nopean päätöksen teon jälkeen, mitä useimmat joutuvat sitten katumaan, kun totuus paljastuu heille. Vain yksi
sadasta saa omansa takaisin ja reilusti pienempi osuus saa merkittäviä ansioita. Yksi tuhannesta tai kymmenestä
tuhannesta työllistyy pitempiaikaisesti ja vain promillen kymmenysosa tai vähemmän pysyvästi. Verkostomarkkinointia
tulee pitää tästä syystä pelkästään vahingollisena kansantaloutta ajatellen. Alalla on tyypillistä se, ettei
tuloja ilmoiteta rehellisesti verottajalle, mutta kulut laitetaan verovähennyksiksi, mikä aiheuttaa vajetta
valtion kassaan. Verkostomarkkinointi on kokonaisuutena ajatellen haitallinen ilmiö, mistä tulisi päästä eroon
viranomaisten toiminnan avulla, mutta se näyttää tällä hetkellä mahdottomalta toteutua.
Toiminnan moraali
Miltä sinusta kuulostaa sellainen ajatus, että suunnitellaan järjestelmä, jonka avulla saadaan ystävät ja
sukulaiset riistämään rahaa sekä työpanos toisiltaan, mutta hyöty menee kokonaan kolmannelle sekä neljännelle
osapuolelle ylälinjaan ja pääyhtiöön? Kuvittele: hyvä ystäväsi soittaa sinulle ja kertoo sinulle tästä loistavasta
ansaintamahdollisuudesta, missä ei ole juuri lainkaan riskejä, mutta suunnattomat mahdollisuudet rikastumiseen!
Kukaan ei voi teorian mukaan hävitä rahaa, mutta kaikki voivat sitä voittaa. Kun tätä ideaa myy sinulle hyvä
tuttava tai sukulainen, niin eikö se saa sinut tekemään harkitsematonta päätöstä helpommin kuin jos idean myisi
sinulle joku ventovieras? Kovin harva edustaja on tutkinut yrityksen taustoja ja liikeideaa tarkemmin ennen kuin
päättää lähteä ahneuksissaan mukaan, että hän ehtii liittyä järjestelmään ennen muita kavereitaan, joita on myös
pyydetty mukaan.
Markkinoinnissa herätetään ehdokkaissa tarkoituksella tyytymättömyyttä vallitsevia olosuhteita ja perinteistä
työntekoa vastaan. Perinteinen työ kuvataan orjatyönä ja sen sosiaali- sekä eläke-etuja huonoina. Edustajat ja
ehdokkaat saadaan kääntymään työnantajia ja perinteisiä yrityksiä vastaan, mikä murentaa yhteiskunnan selkärankaa ja
saa ihmiset halveksimaan rehellistä työtä. Sen sijaan tarjotaan unelmaa, missä ei työtä tarvitse tehdä, koska
alalinja tekee kaiken ja ylätasoilla oleva voi nauttia varhaisista eläkepäivistä yltäkylläisyyden keskellä.
Verkostomarkkinoinnin idea ei ole palkata uutteria työntekijöitä kuin alkuvaiheeseen, minkä jälkeen jokaisen
edustajan on tarkoitus vetäytyä kokonaan pois työelämästä ja päästä nauttimaan alalinjan työn tuloksista. Eikö
tällainen ajatusmaailma ole täysin moraalitonta toisten riistämistä ja hyväksikäyttöä? Jotkut ihmiset ovat valmiita
vaarantamaan ihmissuhteensa harjoittaakseen tätä typerää toimintaa, missä vain yksi kymmenestätuhannesta edustajasta
ansaitsee merkittäviä tuloja ja vielä harvempi saa pysyvän päätoimisen työpaikan alalta. Yli 99 prosenttia
edustajista menettää rahansa pitkällä tähtäimellä, mistä on tukena 11 vuoden tutkimukset rapakon takaa. (Jon
Taylorin tutkimukset:
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/fin.htm)
Markkinoinnissa ja koulutuksessa saadaan edustajat olemaan kateellisia toisiaan sekä muita itseään paremmin
ansaitsevia kohtaan. Aivopesun tehokkuutta kuvastaa se, että alan uhrit luulevat muiden olevan kateellisia heille,
vaikka he ovat kateellisia muille! Verkoston ulkopuolisilla ja asiasta perillä olevillä ihmisillä ei ole syytä olla
kateellinen alatasojen verkostoijalle, koska hän on petoksen uhri ja häviää systeemiin rahaa sitä enemmän, mitä
kauemmin hän on siinä mukana. Suurin osa edustajista tajuaa lopulta elämän kylmän realiteetit ja lopettaa vähin
äänin toimintansa. Rahaa menee järjestelmään jatkuvasti enemmän kuin sitä tulee, joten homma ei yksinkertaisesti
lyö leiville. Miksi kadehtisimme häviäjiä?
On totta, että suurten verkostojen huipulla olevat ihmiset voivat ansaita jopa yli satatuhatta euroa vuodessa.
Heidän rahansa on kuitenkin petoksella hankittua eikä sellaisesta kannata ketään kadehtia. Jokaista voittajaa
kohti tulee 99 häviäjää, joten millainen ihminen kerskuu sillä, että on rikastunut huijaamalla muita? Heille ei
riitä se, että he ovat huijanneet ihmisiä kerran vaan he jatkavat huijausta koko elämänsä ajan. Se on heidän
ammattinsa. Oletko todella kateellinen ammattimaisiin rikollisiin verrattaville ihmisille heidän
”menestyksestään”?
Rahanhimo ja ahneus ovat paheita sekä syntejä, mitä moraaliltaan korkea ihminen karttaa kuin ruttoa.
Verkostomarkkinoijat eivät häpeä kertoa sitä, miten paljon he rakastavat rahaa. Mitä enemmän sitä on, sitä parempi
heille: he ovat täysin materialismin ja amerikkalaisen unelman lumoissa, rahanhimon sokaisemia!
Rahanhimon ohella alan menestyneimpien ihmisten haave on olla suosittu ja julkisuudessa ihannoitu idoli
muille. He rakastavat sitä, kun heitä ihaillaan ja palvotaan kuin epäjumalia konsanaan. (idoli = epäjumala)
He tavoittelevat kaiken muun lisäksi valtaa, jotta voivat määrätä muiden ihmisten elämästä. Jos verkostomarkkinointi
antaisi todella jokaiselle ihmiselle reilun mahdollisuuden menestyä vastaavalla tavalla, niin ketä nämä mammonan
kipeät johtajat sitten oikein pomottaisivat? Nyt jokainen haluaa olla toisten pomo eikä kukaan haaveile
palvelijan ammatista. Perinteinen työ etenkin palvelualoilla on menettänyt täydellisesti merkityksensä näiden
petojen elämässä. Sellaisia ihmisiäkö sinä pidät ihanteenasi? Tavoitteletko samoja arvoja itsellesi?
Millainen on sellainen systeemi, missä toistensa pahimmat kilpailijat saadaan tekemään yhteistyötä sulassa
sovussa? Jokainen edustaja muualla kuin omassa alalinjassa on suoraan sinun kilpailijasi. Miksi ihmeessä teet
työtä yhdessä kilpailijoidesi kanssa ja autat heitä viemään sinulta asiakkaat sekä ehdokkaat alalinjaa varten?
Luuletko, että sinun kilpailijasi värväävät sinun alalinjaasi uusia jäseniä? Luuletko, että uusien jäsenten kautta
kulkeva tieto systeemistä hyödyttää sinua? Etkö ymmärrä sitä, että jokainen uusi jäsen liitetään sen alalinjaan,
joka ideaa suosittelee? Näin ollen sinulle on hyötyä vain niistä edustajista ja ehdokkaista, jotka tulevat suoraan
omaan alalinjaasi. Kaikki muut edustajat ja ehdokkaat huonontavat sinun mahdollisuuttasi menestyä. Huomaatko, miten
ovelalla tavalla edustajia on petetty? Ylälinjan ammattihuijarit nauravat partaansa, kun käyvät motivoimassa
typeränä pitämäänsä laumaa, joka tekee työtä yhdessä tuhotakseen toinen toisensa ja rikastuttaakseen vain ylälinjaa
sekä pääyhtiötä. Suomalaisissa yrityksissä pääyhtiön omistajat ovat samalla korkein ylälinja tiimin johdossa. Eikö
tämä saa sinua näkemään toiminnan moraalittomuutta ja petollista luonnetta?
Järjestelmän perustaneet yrityksen omistajat ja koulutusorganisaation johtajat ovat paljon paremmassa
asemassa kuin myöhemmin mukaan lähteneet edustajat. Kun uusi yritys on vallannut oman markkinaosuutensa, ei
verkoston jäsenmäärä enää kasva. Yhtä monta edustajaa eroaa järjestelmästä joka vuosi kuin uusia liittyy siihen
mukaan. Viimeisenä mukaan lähtevien ainoa mahdollisuus menestyä on vallata oman yrityksen kilpailevilta tiimeiltä
markkinaosuutta. Tämä onnistuu siten, että joku myöhemmin mukaan lähtenyt edustaja saa parin vuoden aikana
valtaosan uusista jäsenistä alalinjaansa, jotka tulevat lopettavien ja tappion kärsineiden tilalle. Näin aiemmin
mukaan lähteneet kilpailevien tiimien johtajat voivat tippua pois ansiolistoilta, koska verkostojen pitää
rakentua tietyssä tasapainossa tuottaakseen voittoa. Mahdollisuus nousta viimeisenä mukaan lähteneiden
joukosta verkoston eniten ansaitsevaksi tiimijohtajaksi on häviävän pieni. Verkoston perustajilla on tässä kohden
valtava etulyöntiasema eivätkä yrityksen omistajat salli myöhemmin mukaan lähteneen tiputtaa heitä eniten
ansaitsevan jälleenmyyjän pallilta pois. Jos joku mattimyöhäinen valtaa liian suuren osuuden markkinoista
firman sisällä saamatta markkina-aluetta kilpailevilta yrityksiltä, osoitetaan hänelle ennen pitkää ovea tekaistujen
syytteiden avulla. Toisaalta ketä tahansa johtajaa on helppo syyttää hyvien liikemiestapojen vastaisesta
markkinoinnista, koska kaikki harjoittavat sitä. Pääyhtiöt rankaisevat tästä kuitenkin vain niitä henkilöitä, jotka
ovat haitaksi heidän toiminnalleen pitkällä tähtäimellä. Suurin osa tiimijohtajista palkitaan siitä, että he
johtavat ihmisiä harhaan ja lisäävät siten yhtiön myyntiä. Mitä mieltä olet tällaisten yhtiöiden moraalista?
Kun uusi edustaja ei saa tarpeeksi jäseniä alalinjaansa lähipiiristään, alkaa hän soittaa lävitse vuosien takaisia
tuttuja ja puolituttuja, joihin hän ei ole ollut yhteydessä laisinkaan. Joku voi jopa ilostua siitä, kun kuulee
entisestä kaveristaan vuosien jälkeen, mutta tapaamispaikalla odottaa epämiellyttävä yllätys. Kahvilassa tai
ravintolan pöydässä istuu tuntematon kolmas tyyppi, joka alkaa välittömästi paasata mainospuheita tästä loistavasta
mahdollisuudesta. Värväyskeinot ovat tunkeilevia ja aggressiivisia. Jutustelusta entisen kaverin kanssa ei tule
paljon mitään. Esittelyn jälkeen mukaan annetaan esitteitä ja materiaalia, mihin voi tutustua yön yli tai pari
päivää. Asiasta ei ole lupa kertoa kenellekään, ei edes puolisolle. Päätöstä vaaditaan nopeasti, jolloin ehdokas ei
ehdi ottaa selvää tosiasioista. Joku saattaa liittyä ahneuksissaan ja hätiköidessään mukaan, mitä hän katuu koko
loppuelämänsä ajan. Vaikka hän ei liittyisi verkostoon, niin se ”entinen ystävä” on todellakin ”entinen
ystävä” tämän tapauksen jälkeen. Eipä se tyyppi muutenkaan ota yhteyttä sen jälkeen, kun ehdokas on kieltäytynyt
tarjotusta ”mahdollisuudesta”.
Monet värvääjät ovat sinnikkäitä yrityksissään. Heille ei riitä se, että he tarjoavat ideaa yhden kerran
puhelimella tai esittelytilaisuudessa. He soittavat ehdokkaalle kerta toisensa jälkeen uudelleen ja painostavat
häntä henkilökohtaisesti lähtemään mukaan. Tämä vaikuttaa tietysti ihmisten välisiin suhteisiin, kun se toinen ei
ole halukas lähtemään mukaan mistään hinnasta tai ei ole muuten vain kiinnostunut asiasta. Epätoivoinen värvääjä on
silti pakotettu ahdistelemaan häntä, koska hän haluaa saada tappionsa takaisin hinnalla millä hyvänsä. Usein hintana
on ihmissuhteiden katkeaminen eikä sekään auta tappioiden peittämiseksi.
Jos mikään muu ei auta, niin edustaja kääntyy oman äitinsä ja isovanhempiensa puoleen. Millainen ihminen
yrittää värvätä oman äitinsä tai mummonsa mukaan tällaiseen businekseen? No, suuri osa edustajista on alentunut
pyytämään omia vanhempiaan tai isovanhempiaan mukaan liiketoimintaan. Jos he eivät ole lähteneet edustajiksi, on
heitä painostettu kuitenkin ostamaan tuotteita, mitä he eivät muuten ostaisi. Moni edustaja jatkaa tuotteiden
myymistä puoliväkisin sukulaisilleen ja perheensä jäsenille vuosikausia tekemättä koskaan suurta tiliä itselleen.
He odottavat ja toivovat silti, että verkosto lähtisi joskus vetämään ja he pääsisivät käsiksi isoihin rahoihin.
Sitä odotellessa ihmissuhteet kärsivät. Verkostomarkkinoija ei ole kovin toivottu vieras niiden luona, jotka
tietävät mistä on kysymys ja pitävät tuotteita kalliina tai turhina. Moni jatkaa tuotteiden ostamista säälistä
ja kohteliaisuussyistä. Toiset haluavat tukea vilpittömästi läheistään tämän liiketoimissa, mutta tekevät siinä
karhunpalveluksen. Suurempi apu olisi siinä, kun he kertoisivat läheiselle totuuden alasta ja sen moraalista.
Ehkä lähimmäinen tulisi sen seurauksena järkiinsä ja lopettaisi ihmissuhteidensa vaarantamisen levittämällä huijausta
lähipiiriinsä?
Mitä sitten, jos toinen puolisoista lähtee mukaan liiketoimintaan, mutta toinen on sitä vastaan? Tällainen
asetelma ei ole mitenkään harvinainen. Verkostomarkkinoinnin koulutustilanteissa sysätään syy epäonnistumisesta
sen vastustajan päälle eli puolison syyksi. Koska hän ei tue puolisoaan liiketoiminnassa, ei tämä voi menestyä.
Tällainen väärien syytösten esittäminen ei voi olla vahingoittamatta parisuhdetta. Jotkut ovat päätyneet eroon
sen vuoksi, ettei verkostomarkkinoija ole lopettanut tuulimyllyjä vastaan taistelemistaan. Eron syynä on harvemmin
se vastustaja, koska suurin osa asioita ymmärtävistä henkilöistä katsoo puolisonsa touhuja läpi sormien, kunhan
he eivät aiheuta liiaksi vahinkoa yhteiselle taloudelle ja perhe-elämälle. Verkostojen ikävä piirre on se, että
ne vievät perheen yhteistä aikaa, vaikka tavoite oli päinvastainen. Kestää usein monta vuotta, ennen kuin vankasti
alaan uskova henkilö vapautuu kulttimaisesta hengestä, mikä sitoo hänet kiinni järjestelmään. Apuna vapautumiseen on
se, että lopettaa motivointimateriaalin kuuntelemisen ja lukemisen pariksi kuukaudeksi. Kun asioita pohtii omilla
aivoilla ja on valmis ottamaan vastaan rakentavaa kritiikkiä, voi alasta päästä eroon, vaikka se ei helppoa
koskaan ole, jos verkostokärpänen on puraissut pahasti.
Moraalivaikutukset luettelona
Verkostomarkkinoinnin moraalivaikutukset ovat lueteltuna seuraavat:
Ihmissuhteet vaarantuvat, kun huijausta levitetään henkilökohtaisen luottamuksen perusteella ihmisten lähipiiriin: perheenjäsenille, sukulaisille, työkavereille ja ystäville. Seurauksena on ystävyyssuhteiden katkeaminen ja parisuhteiden päättyminen eroon, perheiden hajoaminen.
Miltä kuulostaa ajatus tehdä yhteistyötä pahimpien kilpailijoidesi kanssa, jotka ovat osaksi sinun kavereitasi? Onko järkevää auttaa kilpailijoitasi tuhoamaan omat mahdollisuutesi liiketoiminnassa? Juuri tätä koulutusorganisaation ja pääyhtiön johtajat saavat tiimin tekemään. Nerokas huijaus vai mitä?
Olisitko valmis myymään tämän idean äidillesi ja mummollesi? Usko tai älä: monet tekevät juuri niin eivätkä edes häpeä sitä!
Markkinointi lietsoo yleistä tyytymättömyyttä rahatilannetta ja perinteistä työtä kohtaan. Aivopesun uhrit alkavat halveksia perinteistä työtä, mikä on tuhoisaa koko yhteiskunnan kannalta.
Verkostomarkkinoinnin tavoitteena on poistaa työllisyys maapallolta. Kuulit oikein! Jos verkostomarkkinointi voisi toimia kaikkia hyödyttävällä tavalla, ei kukaan tekisi työtä vaan kaikki rikastuisivat olemalla verkoston jäseniä tekemättä lopulta yhtään mitään! Tavoite on lopettaa työnteko, ei työllistää itseään! Tavoitteena on rikastua muiden tekemän työn kustannuksella, sillä vain yksi sadastatuhannesta edustajasta voi ansaita niin paljon, että sitä voitaisiin pitää taloudellisen riippumattomuuden tilana ja miljonäärin luksuselämänä.
Verkostomarkkinoinnin unelma on taloudellinen riippumattomuus ja ylellinen luksuselämä muiden kustannuksella, riistämällä muita. Motiivina toiminnalle on rahanhimo, ahneus ja kateus muita kohtaan. Kuinka ollakaan: alan kouluttajat väittävät motiiveikseen aivan päinvastaista! Auttamisen halua, rakkautta lähimmäistä kohtaan, nöyryyttä ja vaatimattomuutta! Millainen ihminen väittää auttavansa muita, kun tosiasiassa ryöstää hänet petoksen avulla? Millainen ihminen kouluttaa ihmisiä ryöstämään parhaita kavereitaan ja sukulaisiaan huijauksen avulla? Millaisen ihmisen ammattina on huijaaminen?
Verkostoijan unelma on olla kaikkien muiden pomo. Ideologia halveksii palveluammatteja ja perinteistä työtä. Kukaan ei halua palvella muita ja tehdä perinteistä työtä. Mikä vaikutus tällä on moraaliin?
Verkostojen ylimmillä paikoilla on suomalaisissa yrityksissä yrityksen omistajat. He saavat siten suuren osan verkostoon palkkioina ”palauttamastaan” rahasta itselleen. Tämä osuus voi olla jopa noin puolet kaikista palkkioista! Onko tämä sinusta oikein? Heillä on paljon paremmat mahdollisuudet pysytellä verkoston ylimmillä paikoilla kuin viimeisenä mukaan lähteneillä nousta sinne, koska he ovat olleet ylätasoilla alusta lähtien. Kun yritys on vallannut markkinaosuutensa alempien tasojen uurastajien toimesta, jäävät nämä ylätasojen verkostojen perustajat nauttimaan alatasojen häviäjien rahoista.
Yhtä monta edustajaa lopettaa toiminnan tappioiden vuoksi joka vuosi kuin uusia häviäjiä liitetään mukaan systeemiin. Tämä on ainoa tapa pitää verkostot toiminnassa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Onko tämä sinusta moraalisesti hyväksyttävää toimintaa, kun ideaa markkinoidaan ”hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen”? Yli 99 prosenttia edustajista häviää rahaa ja työpanoksensa verkostoihin.
Julkisuudessa on esiintynyt virheellistä tietoa WinCapita jutun tutkinnan yhteydessä siitä, että rikoksen
uhreilla olisi mahdollisuus saada takaisin laittomaan rahankeräykseen sijoittamansa rahat. Jos WinCapitaa
ja sen toimintaan osallistuneita syytetään laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipeliin osallistumisesta,
niin silloin myös uhrien rahat tuomitaan valtiolle menetetyiksi, vaikka peliin osallistunut ei olisi levittänyt
tietoisesti valheellisia väitteitä toiminnan luonteesta ja laadusta. Rahankeräysrikoslaissa ei tunneta sellaista
asiaa kuin rikoksen uhrien mahdollisuus saada takaisin toimintaan sijoittamansa rahat ja varallisuus. Ne tuomitaan
automaattisesti valtiolle menetetyiksi, jos pyramidin huipulla olevilta saadaan takavarikoitua rahaa ja varallisuutta,
ja heidät tuomitaan lopulta syyllisiksi rikoksiin. Rahankeräykseen sijoittaneilla ei ole siis oikeutta vaatia
takaisin sijoittamiaan rahoja rahankeräyslain perusteella. Jos tapaukseen sovelletaan muita lakeja, niin silloin
tämä korvausten saamisen mahdollisuus rikoksen uhreilla saattaisi olla.
Jos oikeus päätyy ratkaisussaan siihen, että laittomaan rahankeräykseen osallistuneet ovat samalla myös
törkeän petoksen uhreja, niin silloin uhrit voisivat saada vahingonkorvausta syyllisiksi todetuilta. Tästä ei ole
kuitenkaan mitään takeita tässä vaiheessa olemassa ja oikeuden päätös tulee olemaan ennakkopäätös tässä asiassa.
Suomen rahankeräyslain puitteissa ei kuitenkaan sijoitettuja rahoja ja varallisuutta ole mahdollista saada
takaisin. Rikoksen uhrit ovat tässä suhteessa täysin suojattomassa asemassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on erilainen
lainsäädäntö tässä asiassa ja tähän asti suurimman tuomitun pyramidipelin, SkyBiz Internationalin, uhrit saattoivat
saada sijoittamansa rahat takaisin liittovaltion tekemistä takavarikoista. Suomessa törkeästä petoksesta on
periaatteessa mahdollista vaatia korvattavaksi muutkin toiminnan kulut kuin vain sijoitettu pääoma. Rikoksen
uhrien olisikin nyt syytä esittää vaatimuksinaan kaikkia niitä kuluja, mitä toiminnasta on heille aiheutunut, ja
vaatimukset tulisi perustaa vahingonkorvauslakiin ja rikoslakiin koskien törkeän petoksen uhrin asemaa ja
oikeuksia.
Rahankeräyslain mukaan laittomaan rahankeräykseen sijoitetut rahat tuomitaan valtiolle menetetyiksi, vaikka
sijoittaja ei olisi levittänyt ideaa eteenpäin tai ollut tietoinen toiminnan petollisesta luonteesta. Kaikkia
rahaa pyramidipeliin sijoittaneita ei kuitenkaan haasteta oikeuteen epäiltyinä rikokseen. Kanteita nostetaan
WGI-tapauksen perusteella vain niitä vastaan, jotka ovat hyötyneet rikoksesta eli saaneet voittoa tai tarpeeksi
suuren määrän palkkioita. Rajaksi muodostui noin 500–1000 euron palkkiot, joten WinCapita-jutussa pitäisi
tavallisten rahaa sijoittaneiden välttyä rikossyytteeltä, elleivät he ole saaneet palkkioita lainkaan, tai ovat
saaneet vain vähän palkkioita. Jos joku on saanut palkkioita esimerkiksi yli 1000 euroa tai enemmän kuin on
sijoittanut rahaa, niin hänet tulisi haastaa oikeuteen ja periä häneltä rikoksella saatu hyöty valtiolle
menetetyksi. Ellei osaa tästä summasta tai kaikkea rikoksella saatua hyötyä katsota törkeällä petoksella
saaduksi, niin sijoituksensa menettäneillä ei ole mitään toivoa saada takaisin sijoittamaansa rahaa. Siitä
huolimatta on viisainta tehdä asiasta rikosilmoitus, sillä se kertoo peliin osallistuneen rehellisyydestä ja
halusta saada rikoksen tekijät tuomituiksi. Rikosilmoituksen tehneen tulee kuitenkin pystyä osoittamaan todeksi,
ettei hän ole saanut WinCapitalta palkkioita tai voittoa sijoitukselleen. Muussa tapauksessa häntä voidaan
epäillä rahankeräysrikoksesta ja hän joutuu maksamaan saamansa hyödyn valtiolle sekä saa lisäksi rangaistuksen
rikoksesta (sakkoa tai ehdollista vankeutta). Rehellisellä ja rahansa menettäneillä klubilaisilla ei ole kuitenkaan
mitään pelättävää, joten rikosilmoituksen tekeminen kannattaa ja on koko yhteiskunnan etu.
WinCapitan päätekijöiltä takavarikoituja rahoja tulisi käyttää ensisijaisesti oikeudenkäyntikulujen maksamiseen
ja yhteiskunnan rahoittaman poliisitutkinnan kulujen peittämiseksi. Tästä syystä oikeuden tulisi katsoa riittävän
suuri osa WinCapitan toiminnalla kerätyistä varoista laittomaan rahankeräykseen perustuen valtiolle menetetyksi.
Jos päädytään rikoksen uhreille maksettaviin korvauksiin, niin niiden kokonaismäärä ei saa ylittää yhteiskunnalle
aiheutuvia kuluja rikostutkinnan ja oikeudenkäyntien osalta. Totuushan on kuitenkin se, että kaikki kerätyt rahat
ovat laittoman rahankeräyksen avulla saatuja, joten periaatteessa koko summa voitaisiin tuomita valtiolle
menetetyksi, eikä korvausvaatimuksia tarvitsisi edes käsitellä. Rahansa sijoittaneet menettäisivät rahansa
suoraan valtiolle ja päätekijöille ilman oikeutta korvauksiin. Tämä ei toisaalta olisi oikeudenmukaista, sillä
suuri osa rahojaan sijoittaneista on ollut hyväuskoisia rikoksen uhreja eikä rikoksen levittämisellä itselleen
hyötyä hakeneita rikollisia. Tästä syystä oikeuden tulisi etsiä kohtuullinen linjaus sille, mikä osa takavarikoiduista
varoista käytettäisiin rikoksen uhrien hyväksi ja mikä tuomittaisiin valtiolle menetetyksi rikoshyödyksi.
Sovellettavat lainkohdat
Rahankeräyslaki, 1§, 2§, 3§, 4§ Muut määritelmät, kohdat 4) ja 5) koskien ketjukirjeitä ja pyramidipelejä, ja 25 §.
Turun käräjäoikeus tuomitsi 30.3.2007 Move Networks Oy:n kolme omistajaa ja perustajaa sakkoihin
rahankeräysrikoksesta ja markkinointirikoksesta. He saivat 70 päiväsakkoa kukin. Tämän lisäksi itsenäisinä
edustajina pyramidin huipulla toimivat kaksi omistajaa tuomittiin menettämään rikoksella saatua hyötyä valtiolle
yhteensä 30.000 euroa eli 15.000 euroa kumpikin. Vastaajien saama taloudellinen hyöty on mahdollisesti enemmän
kuin tämä, joten oikeuden päätös on sikäli pettymys.
Oikeus perusteli päätöstään kahdelle vastaajalle franchise-edustajuuden perusteella langetetuista
tuomioista siten, että ”Selvitystä todellisesta hyödystä ei ole saatavissa”. Saadun hyödyn määrä perustui
käräjäoikeuden arvioon kunnon selvityksen puuttuessa.
Peruste sille, miksi yhtiöltä ei peritty pois laittomasti saatuja varoja, on se, että ”Hyödyn menettämistä
koskeva vaatimus on kohdistettu”… (kolmeen vastaajaan) ”eikä yhtiöön”. (Lähde: Turun käräjäoikeus
30.3.2007 tuomio 07/931.) Miksi näin on tehty? Yksi syy on se, että varat on jaettu suurelta osin provisioina
pyramidin huipulla oleville edustajille ja heidän yhtiöilleen. Varat tuomitaan mahdollisesti myöhemmin valtiolle
menetetyksi niiden osalta, jotka ovat saaneet hyötyä toiminnasta. Alimmille tasoille maksettuja palkkioita ei saada
koskaan perittyä, koska nämä edustajat ovat jääneet tappiolle toiminnassa ja saaneet palkkioita vain vähän. Näin
liki puolet laittomasti saadusta hyödystä jää perimättä, mutta tappiota kärsineet edustajat voivat lohduttautua
sillä, että saavat pitää edes ne muutamat kympit tai pari sataa, mitä ehtivät palkkioita saada ennen poliisitutkinnan
alkua ja passivoitumistaan.
Vastaajat harjoittavat tällä hetkellä (31.3.2007) Moven edustajaverkoston kautta verkostomarkkinointiin perustuvaa
toimintaansa S2E Finland Oy -nimisen yhtiön kautta, jonka omistajia he ovat. Oikeus ei käsitellyt lainkaan Move
Networks Oy:n toimintaa 30.9.2005 jälkeiseltä ajalta, joten S2E Finland Oy:n toiminnasta ei ole oikeuden päätöstä
olemassa, onko se laillista vai katsooko oikeus sen rikkovan lakeja. Rahankeräyslaki ehti muuttua ennen
oikeudenkäyntiä ja uusi rahankeräyslaki astui voimaan 1.7.2006. Jatkossa vastaavat jutut käsitellään uuteen lakiin
perustuen, jos epäilty rikos on tapahtunut lain voimaan astumisen jälkeen. Moven toiminta on jatkunut vanhan lain
alaisuudessa myös tutkinnan jälkeen 1.10.2005 – 30.6.2006. Näin ollen on mahdollista, että edustajien toiminta on
ollut laitonta rahankeräystä myös tällä ajalla vanhaan lakiin ja tähän tuomioon perustuen, mikäli toiminta ei ole
oleellisesti muuttunut markkinoinniltaan ja edustajaksi ryhtymisen suhteen. Uuden lain pitäisi ainakin periaatteessa
olla tehokkaampi tuotemyynniksi naamioidun laittoman rahankeräyksen eli pyramidipelin tuomitsemiseksi, joten
vähäiset muutokset järjestelmässä eivät välttämättä muuta nyt tuomittua toimintaa lailliseksi.
Move Networks Oy ei joudu maksamaan laittomasti saamiaan varoja valtiolle tai palauttamaan niitä edustajille.
Tämä johtunee alussa mainitusta oikeuden perustelusta, jonka mukaan hyödyn menettämistä koskeva vaatimus on
kohdistettu vastaajiin yksityishenkilöinä eikä yhtiöön. Yhtiöllä ei ole sitä paitsi kaikkia rikoksella saatuja rahoja
itsellään, koska se on maksanut niistä suuren osan provisioina Team Infinityn johtaville edustajille, joiden kärjessä
mainitut kaksi vastaajaa ovat. Rahat eivät ole siis enää kokonaisuudessaan yhtiön käytössä. Maksetuista provisioista
suuri osa on päätynyt vastaajille, koska he ovat pyramidin huipulla sen ylimmillä paikoilla, mutta Move Networks
Oy:n tuloksessa ne eivät kokonaisuudessaan näy. Oikeudenkäynnin pöytäkirjassa sanotaan näin:
”Laittomasti hankittujen varojen määrä muodostuu yhtiön kampanjatuotepaketeista vastikkeetta saamista tuloista
eli huomioon ottaen, että edustajasalkuista ja kampanjatuotepaketeista saadut tulot ovat olleet yhteensä
748 127,13 euroa, käräjäoikeuden arvion mukaan 410 000 euroa.” (Lähde: Turun käräjäoikeus 30.3.2007 tuomio
07/931.)
Yhtiön toiminta on oikeudenkäynnin pöytäkirjan ja yhtiön omistajien sanoman mukaan ollut tappiollista. Vastaajien
puolustuspuheenvuorossa lukee näin:
”Syytteessä tarkoitettuna tekoaikana yhtiön toiminta on ollut valmisteluvaiheessa ja toiminnan
kehitysvaiheen ja organisaation rakentamisen johdosta tappiollista.”
Toiminnan tappiollisuus ei käy ilmi oikeudenkäynnin pöytäkirjassa esitetyistä myyntituloista ja kuluista.
Jos toiminta on ollut tappiollista, täytyy yhtiöllä olla merkittäviä kuluja, mitä ei ole mainittu oikeudenkäynnissä.
Vain ostokulut ja maksetut provisiot näkyvät pöytäkirjasta. Näiden jälkeen jää tulokseksi yli 200.000 euroa voittoa
ennen muita kuluja, jos ilmoitetut ostokulut ovat arvonlisäveron sisältäviä. Ostokuluihin sisältyy oletettavasti
elokuussa avatun verkkokaupan tuotteiden sisäänostohinnat, jos tavaroita on ostettu varastoon. Näin ollen tulos
on varaston verran suurempi kuin mitä tässä mainitaan, koska varastossa olevia myymättömiä tuotteita ei ole otettu
huomioon vaan kaikki ostot on merkitty kuluiksi, vaikka varasto on yhtiön vaihto-omaisuutta ja taseeseen kuuluva
erä eikä tulosta pienentävä kulu.
Laittomasti hankittujen varojen määräksi arvioitu 410.000 euroa on laskettu ilmeisesti kampanjatuotteiden
myyntihinnan ja ostokulujen välisestä erotuksesta. Tämä on osittain virheellinen tapa laskea ’Move Networks Oy:n’
saamia varoja, koska edustajille maksettuja provisioita ei ole otettu huomioon. Näistä menee tosin suuri osa
vastaajille ja muille Team Infinityn johtajille. Näitä rahoja ei voida kuitenkaan vaatia valtiolle menetetyksi,
ellei haasteta ylimpien tasojen edustajia oikeuteen ja syytetä heitä rahankeräysrikoksesta. Aika näyttää tapahtuuko
näin.
Move oli maksanut palkkioita 18.5. – 30.9.2005 välisenä aikana yhteensä 356 592,58 euroa. Tästä summasta
noin 96 % on ollut palkkioita kampanjatuotteiden ja edustajasalkkujen sekä niiden sisältämien tuotenäytteiden
myymisestä. Näin ollen 410.000 euron laittomasti saadusta hyödystä on maksettu verkostoon provisioina ja
bonuksina noin 342.000 euroa. Loput 68.000 euroa pitäisi löytyä Moven tileiltä ja kassasta, ellei niitä ole
hävitetty ostopalvelujen ja liiketoiminnan muiden kulujen kautta. Verkostoon maksetuista bonuksista ja
provisioista saadaan perittyä takaisin ehkä noin puolet tai vähän sen alle, riippuen siitä, millä perusteilla
yksittäisiä edustajia vastaan nostetaan syytteitä.
Tässä on laskelma myyntituloista ja kuluista ilmoitettujen lukujen perusteella ajalta 18.5.-30.9.2005.
Myynti
€
€
%
– Edustajasalkut ja pyörät
748 122,13
87,74 %
– Tavaramyynti
31 937,81
3,75 %
– Provisio RMVA-Tuonti Oy:ltä
72 603,36
8,51 %
Myynti yhteensä
852 663,30
852 663,30
100,00 %
Kulut
%
– Ostot
292 472,17
45,06 %
– Palkkiot
356 592,58
54,94 %
Kulut yhteensä
649 064,75
649 064,75
100,00 %
Tulos ennen muita kuluja
203 598,55
Lukujen perusteella huomioitavaa:
Myynti
Edustajien myynnistä 95,91 % muodostui kampanjatuotteista ja edustajansalkuista. 748.122,13/(748.122,13+31.937,81)*100=95,91%
Tavaramyyntiä on ollut alle 4 % eli erittäin vähän (Siis muuta tavaramyyntiä kuin ”kampanjatuotteen” pyörä; edustajasalkku on tarkoitettu liiketoiminnan edistämisen työkaluksi, joten se ei ole suoranaisesti vähittäiskauppaa vaan edustajan työkuluja.)
Polkupyörät toimittavan RMVA-Tuonti Oy:n yksi omistaja on vastaajana ollut Moven osakas.
Kulut
Provisiot
Kuinka suuri osa maksetuista provisioista on mennyt vastaajien ja muiden Team Infinityn johtajien taskuun? Mahdollisesti jopa puolet tai sen ylikin eli parisataa tuhatta euroa. Valtiolle menetetyksi tuomittiin vain 30.000 euroa ja maksajina ovat Move Networks Oy:n toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja.
Provisioiden määrä oli 356 592,58 ja edustajien myynnin määrä 780 059,94 euroa. Provisioita maksettiin siten 45,71 % myynnistä. Myyntitapahtumien ja provisioiden vienti kirjanpitoon voi tapahtua kuitenkin eri tahdissa, joten tämä on vain suuntaa-antava luku, jos viennit on tehty suorite- eikä maksuperusteisesti. (Maksuperusteinen vienti tarkoittaa sitä, että tapahtuma viedään kirjanpitoon vasta sinä päivänä, kun maksu suoritetaan. Suoriteperusteinen vienti tarkoittaa sitä, että tapahtuma viedään kirjanpitoon, kun esimerkiksi tavara vaihtaa omistajaa, vaikka laskua ei ole vielä maksettu.)
Provision maksaminen on aiheutunut pääasiassa kampanjatuotepakettien myynnistä. (Pyörät ja salkut tekivät 95,91 % edustajien myynnistä, joten provisioita lienee suunnilleen saman verran prosentuaalisesti näiden tuotteiden myynnistä eli käytännössä uusien franchise-edustajien värväämisestä.)
Ylimpien tasojen muutama edustaja on saanut kaikista provisioista ehkä jopa puolet. Vastaajista kaksi on pyramidin korkeimmilla tasoilla lähellä pyramidin huippua. (2. ja 3. taso)
Koska juuri nämä provisiot katsottiin oikeudenkäynnissä rikoksella saaduiksi, voidaan kaikki hyötyä saaneet haastaa oikeuteen ja tuomita saatu hyöty valtiolle menetetyksi.
Käytännössä haasteen saanevat noin tuhat euroa tai sen yli netonneet, jos hekään.
Ostot
Ostoista yli puolet oli kampanjatuotteiden ostokuluja oikeudenkäynnin pöytäkirjan mukaan. Verkkokaupan avaaminen elokuussa 2005 on nostanut muiden tuotteiden ostokuluja tutkitulta ajalta.
Ostojen määrä oli 292 472,17 euroa.
Ostokuluista meni kampanjatuotteisiin siten hieman yli 150 000 euroa.
Kampanjatuotteiden myynti oli 748 122,13 euroa.
Kampanjatuotteet myytiin noin viisinkertaisella hinnalla, mitä sisäänostohinta oli. Samaan tulokseen päädytään myös siten, että tiedetään vastaajien sähköpostiviestien perusteella kampanjatuotepaketin sisäänostohinta eli noin 190-200 euroa ja myyntihinta eli 999 euroa.
Kampanjatuote oli Sprint Trophy polkupyörä ja edustajansalkku, joiden sisäänostohinta on ollut oikeudenkäynnin pöytäkirjan mukaan noin 190-200 euroa ja vähittäismyyntihinta korkeintaan 450 euroa eli todennäköisesti vähemmän. Edustajasalkun ja tuotenäytteiden arvoksi arvioitiin korkeintaan 150 euroa ja polkupyörän arvoksi korkeintaan 300 euroa. Franchise-edustajat maksoivat kampanjapaketista 999 euroa eli hinnoissa oli ilmaa noin 550 euroa, millä maksettiin helper- ja sponsorbonuksia sekä organisaatioprovisioita uusien edustajien värväämisestä. Kaikkien provisioiden ja bonusten osuus kampanjatuotepaketista katsottiin laittomaksi rahankeräykseksi, mistä vastaajat tuomittiin sakkoihin.
Sprint Trophy -pyörän sisäänostohinta on tositteiden mukaan ollut 108 euroa/kpl yhden ostoerän osalta. Hinta lienee suunnilleen sama myös muissa erissä ostettuina. Edustajansalkun sisällön sisäänostohinnaksi arvioitiin alle sata euroa, mistä saadaan koko kampanjapaketin sisäänostohinnaksi mainitut 190-200 euroa. Pakettia myytiin hintaan 999 euroa eli huimalla katteella, mitä värväyksestä maksetut palkkiot tietysti pienentävät. (helper ja sponsor -bonukset à 100 €.)
Move Magazine -lehden ainaistilausta ei lasketa normaalin vähittäismyynnin piiriin, koska se tähtää pelkästään Move Networks Oy:n toiminnan markkinoimiseen. Edustajien ei tarvitse maksaa tilausmaksuja tästä työkalusta viideksi vuodeksi eteenpäin ennen oman liiketoiminnan aloittamista ja jopa ennen lehden ensimmäisenkään numeron ilmestymistä. Lehti on oikeuden tulkinnan mukaan Move Networks Oy:n markkinointikuluja ja sen on mainittu olevan franchise-edustajille ilmainen. Edustajat eivät ole saaneet tältä osin mitään vastiketta edustajasalkusta maksamalleen rahalle.
Vastaajien mukaan pakettiin kuuluneiden tuotenäytteiden arvo oli ollut 100 euroa, mutta yhtiöllä ei ollut vielä alkukesällä 2005 mitään tuotteita myytävänä, mitä olisi voitu paketteihin sisällyttää. Vastaajat eivät voineet todistaa, että edustajat olisivat saaneet sadan euron arvosta näytteitä ja on mahdollista, että ainoa näyte oli purkki vitamiineja, jotka ovat sisältyneet kampanjatuotepakettiin alkusyksystä. Oikeuden arviossa on laskettu näytteiden arvoksi korkeintaan noin 50 euroa, mikä on luultavasti enemmän kuin mitä näytteitä on annettu. (Edustajasalkun arvo oli alle 100 euroa, mutta kampanjapaketin arvon arviossa salkun ja näytteiden yhteinen arvo oli korkeintaan 150 euroa, joten tästä voidaan päätellä näytteiden arvioitu arvo oikeuden päätöksessä.)
Tuomio rahankeräys- ja markkinointirikoksista
Vastaajat tuomittiin rahankeräys- ja markkinointirikoksista sakkoihin, 70 päiväsakkoa kullekin. Sakon määrät
ovat rahana 1400 ja 3360 euron välissä. Syytelistalla ollut merkitykseltään vähäisin rikkomusepäily eli
rekisterimerkintärikoksesta epäily ei johtanut tuomioon. Merkittävää on se, että jo vanhan rahankeräyslain mukaan
tuomittiin Moven harjoittama verkostomarkkinointi laittomaksi rahankeräykseksi, vaikka tuotteita myytiin. Tämän
lisäksi käytetyt markkinointitavat olivat lainvastaisia, koska ehdokkaissa ja edustajissa herätettiin katteettomia
toiveita helpoista ja runsaista lisäansioista, mutta ei kerrottu heidän taloudellisen turvallisuutensa kannalta
tarpeellisia tietoja kuten todennäköistä kulurakennetta ja tietoa markkinatilanteesta.
Oikeudenpäätöksessä lukee näin:
”Verkostomarkkinointi on sinänsä laillinen tapa markkinoida ja myydä tuotteita ja palveluja. Toimintaan
mukaan liittyviltä ei kuitenkaan saa vaatia vastikkeettomia maksuja eivätkä toimintaan osallistuvan edustajan
ansaintamahdollisuudet saa osaksikaan muodostua maksuista, jotka myöhemmin mukaan liittyvät edustajat maksavat
vastikkeetta liittymisestään, vaan provision tulee perustua tuotteiden ja palvelujen myyntiin.
…
… Huomioon ottaen, mitä edellä on kerrottu myynnistä, ostoista ja maksetuista provisioista, Move Networks Oy:n
toiminnan pääpaino on näin ollen 18.5. – 30.9.2005 käytännössä selvästi ollut rahan keräämisessä ketjukirjeeseen
verrattavalla tavalla eikä kaupankäynnissä, koska rahaa yhtiötä varten ja maksettavia provisioita varten on
kyseisenä aikana pääosin saatu niistä maksuista, jotka uudet edustajat ostaessaan kampanjatuotepaketin toimintaan
liittymisensä yhteydessä ovat maksaneet saamatta todellista vastiketta.” (Lähde: Turun käräjäoikeus
30.3.2007 tuomio 07/931.)
Tuotteiden myynti hyvällä katteella ei ole rikos, jos liiketoimintaan ei liity petosta tai muuta epärehellisyyttä
elinkeinotoiminnassa. Rikos on käräjäoikeuden päätöksen mukaan Moven tapauksessa se, että myydään hyvällä katteella
tuotteita ja tuotteiden ostaminen on edellytys liiketoiminnan harjoittamiselle itsenäisenä
verkostomarkkinointiyrityksen edustajana. Siis: kun tuotteiden ostaminen reiluun ylihintaan on ehto värvätyksi
tulemiselle ja liiketoiminnan aloittamiselle, on se nyt tulkittu vastikkeettomaksi myynniksi ja rahankeräysrikokseksi,
mikä on pantu käytäntöön ketjukirjeeseen verrattavalla tavalla.
Oikeuden päätöksen tekee merkittäväksi ennakkotapaukseksi juuri se, että konkreettisten tuotteiden myynti on
katsottu vastikkeettomaksi myynniksi ja laittomaksi rahankeräykseksi siltä osin kuin tuotteiden hintaan on
sisältynyt selvää ylihintaa. Tässä tapauksessa arvioitiin edustajansalkku sisältöineen, tuotenäytteet ja
polkupyörä korkeintaan 450 euron arvoisiksi ostajalle, mutta ne myytiin hintaan 999 euroa, mistä maksettiin
palkkioita uusia edustajia värvänneille franchise-edustajille. Nämä palkkiot ja yhtiölle palkkioiden maksamisen
jälkeen jäävä kate katsottiin laittomaksi rahankeräykseksi.
Tuotteiden myynti hyvällä katteella ei ole siis laitonta rahankeräystä, mutta kun tuotteitten ostaminen ylihintaan
on edustajalle ehto verkostomarkkinoijaksi ryhtymiselle ja työn jatkamiselle, voidaan se katsoa vastikkeettomaksi
myynniksi ja laittomaksi rahankeräykseksi. Toisin sanoen ei ole laillista kannustaa ihmisiä ostamaan tuotteita
ylihintaan, jotta tämä ostotapahtuma antaa heille oikeuden rakentaa verkostoa ja toimia verkostomarkkinoijana.
Tarkoitus on silloin värvätä uusia edustajia verkostoon ja tuotteiden ylihinnasta muodostuvalla katteella maksetaan
palkkiot uusien jäsenten värväämisestä. Tämä ’vastikkeeton myynti’ on siten käytännöllisesti katsottuna ns.
’pääkalloraha’, mikä tekee systeemistä laitonta rahankeräystä ja pyramidipelin.
Moven tapaus poikkeaa huomattavasti normaalista kaupankäynnistä, missä tuotteiden ostajaa ei kannusteta
värväämään uusia tuotteiden ostajia, jotka värväävät taas uusia tuotteiden ostajia, ja näin loputtomiin,
niin että jokainen uusi tuotteen ostaja maksaa reilua ylihintaa ostamistaan tuotteista ja saa ostojensa
ansiosta oikeuden harjoittaa uusien ostajien värväämistä. Juuri tämä tekee Moven toiminnasta laitonta
rahankeräystä ja pyramidipeliä. Jos yhtiö myisi pelkästään tuotteita eikä syyllistyisi petoksiin tai
muuhun epärehellisyyteen liiketoiminnassa, niin se voisi myydä tuotteita reilulla katteella tekemättä
mitään rikoksia. Koska kohtuuttoman ylihintaisten tuotteiden ostaminen on uusille edustajille ehto
verkostomarkkinoijaksi ryhtymiselle, on tällainen toiminta lainvastaista.
Tuomion arviointia uuden rahankeräyslain perusteella ja hallituksen Eduskunnalle tekemän esityksen perusteella
uudeksi rahankeräyslaiksi
Hallituksen esityksen ja uuden rahankeräyslain (1.7.2006) perusteella pyramidipeliksi katsotaan sellainen
markkinointijärjestelmä, missä osallistujille maksettavat palkkiot muodostuvat uusien osallistujien suorittamista
kerta- tai toistuvaismaksuista pikemmin kuin jakelutavalle ominaisista kustannussäästöistä, mikä parantaa yhtiön
saamaa katetta tuotteiden myynnistä. Jos palkkiot sisältyvät siihen katteeseen, minkä uudet osallistujat maksavat
verkostoon tuotteissa olevana ylihintana, voidaan tämä ylihinta katsoa vastikkeettomaksi myynniksi, joka on
laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä. Rahankeräys on naamioitu muistuttamaan tuotemyyntiä ja tavallista
kaupankäyntiä, mutta tuotemyynti on toissijaista uusien jäsenten värväämisen ollessa ensisijaista. Rahankeräys
on näin järjestettynä verrattavissa ketjukirjeisiin, vaikka tuotteita myydään, mutta uudet yrittäjät eivät saa
täyttä vastiketta sijoittamalleen rahalle. Sen sijaan reilusta ylihinnasta maksetaan palkkioita aiemmin peliin
sijoittaneille osallistujille ja näin kyse on käytännössä pikemmin pyramidipelistä kuin laillisesta
liiketoiminnasta.
Seuraavassa on lainaus hallituksen esityksestä Eduskunnalle uudeksi rahankeräyslaiksi koskien nimenomaan
monitasomarkkinointia, mitä Move Networks Oy:n toiminta pohjimmiltaan on ja vielä tyypillistä
verkostomarkkinointia lukuunottamatta kertasijoituksen suuruutta, mikä on moninkertainen useimpiin
muihin viritelmiin verrattuna (25-200 euroa/kk tai kertamaksuna noin 300 euroa):
Monitasomarkkinointi (Multi-Level-Marketing, jatkossa MLM) on levinnyt laajalti erilaisten tuotteiden
jakelumuotona erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. MLM perustuu tietynlaiseen pyramidirakenteeseen,
mutta eroaa kuitenkin pyramidipeleistä varsinkin siinä, että järjestelyyn kuuluu tavaroiden tai palvelujen
tosiasiallista kaupankäyntiä. MLM määritellään eri tasoisiksi rakennetuiksi jakelujärjestelmiksi, joissa
erilaisten tuotteiden myyjä saa taloudellista hyötyä tuotemyynnistä ja alemmalle tasolle sijoittuvien uusien
myyjien värväyksestä. Kuluttajansuojanäkökulmasta MLM-järjestelmiin liittyy tällaisten järjestelmien
lumipallovaikutus ja mahdollinen pyramidivaikutus. Jakelujärjestelmä on rakennettu voimakkaan kasvun
ajatukselle.
Ketjukirjeen tavoin pyramidipeleinä toimeenpannut rahankeräykset voidaan tulkita jo nykyisellään kielletyiksi.
Olennaista näissä toimeenpanotavoissa on, vastaako uusien myyjien värväämisestä saatavaa palkkiota jakelutavalle
luonnostaan kuuluva kustannushyöty vai maksavatko sen uudet myyjät. Sellainen maksu voi olla suorassa muodossa
osanottaja-, ilmoittautumis- tai liittymismaksu tai vastaava.”
Rikos kannattaa vai kannattaako?
Oikeus ei määrännyt Move Networks Oy:tä yhtiönä menettämään rikoksella saamaansa hyötyä valtiolle.
Rangaistusseuraamuksessa lukee näin:
Menettämisseuraamus Rikoslain 10 luvun 2 §:n mukaan hyödyn menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä,
osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Rikoksesta on hyötynyt ensisijaisesti Move Networks
Oy, jolle vastikkeettomat suoritukset on maksettu. Hyödyn menettämistä koskeva vaatimus on kuitenkin kohdistettu…
(kolmeen vastaajaan) eikä yhtiöön.”
Käräjäoikeus arvioi kahden franchise-edustajina toimineen vastaajan saamaksi hyödyksi 30.000 euroa eli 15.000
euroa kummankin kohdalla. Tämä määrä tuomittiin menetetyksi valtiolle. Myös muut kyseisenä aikana Moven edustajina
toimineet ja rikoksesta hyötyä saaneet edustajat voidaan tuomita sakkoihin ja menettämään saatu hyöty valtiolle.
Moven ja sen seuraajan, S2E Finlandin toimintaa 30.9.2005 jälkeen oikeus ei arvioinut lainkaan. Move väittää
muuttaneensa konseptiaan, niin että toiminta olisi nykyään laillista. Jos kukaan ei haasta S2E Finland Oy:tä
oikeuteen, niin emme saa oikeuden päätöstä tässä asiassa.
Move Networks Oy:n rikoksella saama hyöty oli paljon suurempi kuin menetetyksi tuomitut 30.000 euroa. Yksi
Moven omistaja ei ole franchise edustaja, joten hän selvisi pelkillä sakoilla. En tiedä, miksi ”hyödyn menettämistä
koskeva vaatimus on kohdistettu vastaajiin yksityishenkilöinä eikä yhtiöön”. Tämän vuoksi vastaajat pääsivät
erittäin lievillä seuraamuksilla melkein kuin koira veräjästä. Suuri osa rikoksella saadusta hyödystä voi olla
yhtiön ja sen omistajien sekä Team Infinityn hallussa. Jostakin syystä lain koura ei näytä pystyvän kajoamaan
näihin varoihin. Voidaanko tämän vuoksi sanoa, että rikos kannatti?
Vaikka rikoksesta tuomittu saisi taloudellista hyötyä rikoksillaan, ei rikos silti kannata. Rikoksen tekijällä
on huono tai paatunut omatunto sen vuoksi, että hän on tehnyt rikoksia. Moven konseptissa on kyse sellaisesta
rikoksesta, missä saadaan ystävät ja perheenjäsenet huijaamaan rahaa toisiltaan, joten tarvitaan tietyn luonteinen
ihminen, että voi nauttia tällä tavalla hankitusta varallisuudesta. Todellisia ystäviä ei petoksella hankitulla
rahalla saa. Rikolliset itse asiassa pelkäävät jatkuvasti kiinni jäämistä tai kostoa rikoksen uhreilta tai muiden
rikollisten uhriksi joutumista. Mikään raha ei korvaa tahrattua omaatuntoa, menetettyjä ystäviä ja ainaista pelkoa.
Vaikka rikoksella voi saada itselleen taloudellista hyötyä, ei se pitkällä tähtäimellä kannata. Viimeistään kuoleman
jälkeen jokainen rikollisena kuollut tietää tämän asian todeksi, mutta silloin on myöhäistä katua.
Valitus hovioikeuteen
Vastaajat osoittivat tyytymättömyyttä oikeuden päätökseen ja aikovat valittaa siitä hovioikeuteen. Joudumme
tämän vuoksi odottamaan vielä pitkän tovin ennen kuin lopullinen päätös tähän juttuun saadaan. Käräjäoikeuden
mukaan vastaajien ja Move Networks Oy:n toiminta katsottiin laittomaksi, mutta hovioikeus voi tietysti kumota
tämän päätöksen. On myös mahdollista, että syyttäjä esittää tyytymättömyytensä päätökseen ja hakee Move Networks
Oy:ltä rikoksella saatua hyötyä valtiolle menetetyksi. Tässä vaiheessa on vielä epäselvää, miksi yhtiötä ei
tässä vaiheessa tuomittu menettämään saamaansa hyötyä valtiolle. Asia selvinnee tulevina aikoina.
4.4.2007 MTV3:n ohjelmassa ’45 Minuuttia’ oli toimittaja Hanna Ruokankaan toimittama juttu ”Rikoksia,
verkostoja ja vitamiineja”.
Syyttäjä Katariina Nikkari kommentoi ohjelmassa näin:
”Lähinnä tässä on tämä hyötyä koskeva menettämisvaatimus, joka olisi sentyyppinen, josta tullaan sitten mahdollisesti valittamaan.”
On siis mahdollista, että syyttäjä valittaa hovioikeuteen rikosella saadun hyödyn menetysseuraamuksesta, koska
se oli liian pieni. Syyttäjä vaati valtiolle menetettäväksi koko myyntituottoa tutkitulta ajalta, mikä teki yli
850.000 euroa. Vastaajat eivät ole saaneet tätä summaa kokonaisuudessaan itselleen, joten käräjäoikeuden arvioima
410.000 euroa lienee lähempänä totuutta siitä, kuinka paljon tekijät ja heidän yhtiönsä ovat hyötyneet rikoksesta.
Osa tästä summasta on mahdollisesti palautettu verkostoon palkkioina ja bonuksina franchise-edustajille, mutta tämän
asian ratkaisee toivottavasti aikanaan hovioikeus. Jäämme odottamaan, mitä tuleman pitää.
Oikeudenkäynnin asiakirjojen julkisuus
Tämä oikeudenkäynti oli hyvin merkittävä ennakkotapaus maassamme. Move Networksin omistajat ja perustajajäsenet
ovat julkisuuden henkilöitä toimiessaan yhden Suomen suurimpiin kuuluvan verkostomarkkinointiyrityksen johtajina.
Kyse ei ole silloin kunnianloukkauksesta, kun elinkeinoelämässä mukana olevien julkisuuden henkilöiden saamia
tuomioita käsitellään julkisuudessa. Tämän lisäksi ’Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta’ ja ’Laki viranomaisen
toiminnan julkisuudesta’ tekee näistä tiedoista julkisia.
Tiedot oikeudenkäynnistä Tuomioistuimen diaariin ja muuhun asiakirjahakemistoon tehdyt merkinnät asianosaisen nimestä samoin kuin asian laadusta sekä asian käsittelyn istuntoajankohdasta ja -paikasta tulevat julkisiksi, kun ne on tehty.”
9 §
Oikeudenkäyntiaineiston julkisuus Oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuudesta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, jollei 2 §:stä tai tämän pykälän 2 tai 3 momentista muuta johdu. Mitä asiakirjasta säädetään, koskee myös muuta oikeudenkäyntiaineistoa.
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Julkisuusperiaate
Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.
2 §
Lain soveltamisala
Tässä laissa säädetään oikeudesta saada tieto viranomaisten julkisista asiakirjoista sekä viranomaisessa toimivan vaitiolovelvollisuudesta, asiakirjojen salassapidosta ja muista tietojen saantia koskevista yleisten ja yksityisten etujen suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista samoin kuin viranomaisten velvollisuuksista tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi.
3 §
Lain tarkoitus
Tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.
4 §
Viranomaiset
Viranomaisilla tarkoitetaan tässä laissa:
..
2) tuomioistuimia ja muita lainkäyttöelimiä;
2 luku
Asiakirjan julkiseksi tuleminen
6 §
Viranomaisen laatiman asiakirjan julkiseksi tuleminen
Viranomaisen laatima asiakirja tulee julkiseksi, jollei asiakirjan julkisuudesta taikka salassapidosta tai
muusta tietojen saantia koskevasta rajoituksesta tässä tai muussa laissa säädetä, seuraavasti:
7) tuomioistuimen päätös ja tuomio, kun ratkaisu on annettu tai kun se on asianosaisen saatavissa;”
Joitakin verkostomarkkinointia kritisoivia henkilöitä on uhkailtu oikeudellisilla toimilla, kun nämä ovat
kritisoineet jonkin tietyn yhtiön toimintaa yhtiö nimeltä mainiten tai jonkun yhtiön korkeassa asemassa olevaa
julkisuuden henkilöä nimeltä mainiten. Molempia on lain mukaan oikeus kritisoida julkisesti nimeltä mainiten,
kunhan ei vain syyllisty perättömien tietojen antamiseen ja loukkaa toisen kunniaa tavalla, mikä menee selvästi
yli sen, mikä on kohtuullista. Koska vastaajat valittavat tuomiosta hovioikeuteen, niin että heidät voidaan todeta
siellä syyttömiksi ja tuomiot olivat pieniä, olen katsonut parhaaksi olla mainitsematta vastaajia nimeltä. On syytä
olla varovainen, ettei levitä yksityiselämää loukkaavia tietoja julkisuudessa, joten oikeudenkäynnin asiakirjojen
julkaiseminen netissä, niin että vastaajien nimet ovat siinä näkyvissä, on hieman kyseenalainen tapa esittää
kantansa asian johdosta.
Lue ohjeeni kriitikoille, missä käsitellään myös kunnianloukkausta ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä. (https://pyramidihuijaus.com/2025/04/29/ohjeita-kriitikoille/) Laki antaa oikeuden kritisoida asiallisesti julkisuuden henkilöitä kuten talouselämän vaikuttajia ja poliitikoita, mutta tässä on pysyttävä kohtuudessa eikä yksityiselämää loukkaavaa tietoa ole lupa levittää heistäkään. On paras odottaa hovioikeuden päätöstä ennen nimien julkaisemista ja seurata siinä vaiheessa median tapaa ilmoittaa asiasta.
Jos arkailet henkilöiden nimien mainitsemista, niin voit viitata median artikkeleihin, missä nämä nimet on
mainittu julkisesti. Muista myös se, että oikeudenkäynnin asiakirjat ja tuomiot ovat julkisia, ellei tietoja ole
erikseen määrätty salaisiksi oikeuden päätöksellä. Tämän artikkelin vastaajia koskeva oikeudenkäynti ja sen
asiakirjat ovat julkisia, joten tiedot vastaajista ja oikeudenpäätöksestä ovat saatavana Turun käräjäoikeudesta,
jos joku on siitä kiinnostunut.
Jos vastaajien tuomio kumotaan hovioikeudessa, niin silloin voimme todeta sen, että näin on tapahtunut ja vastaajat ovat vapautuneet syytteistä. Sellaista elämä on: ihmisiä tuomitaan joskus aiheesta, joskus riittämättömin perustein. Saakoon oikeus tapahtua, olipa lopputulos tästä episodista mikä tahansa. On samalla mielenkiintoista seurata, mitkä vaikutukset tällä tuomiolla on muiden verkostomarkkinointiyritysten toimintaan ja myös S2E Finland Oy:n toimintaan, joiden omistajia vastaajat ovat.
Verkostomarkkinointi ja pyramidipelit 