20.10.2005, muokattu 20.11.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola
Verkostomarkkinoinnissa lopettavien jälleenmyyjien määrä on noin 99 %. (Lähde: https://pyramidihuijaus.com/2025/04/28/verkostomarkkinoinnin-voittajat-ja-haviajat/) Lopettamisen syy on lähes aina toiminnan kannattamattomuus. Perinteisistä yrityksistä lopettaa kuudessa vuodessa 30 – 60 % riippuen tutkimuksesta. Lopettamisen syy ei ole aina kannattamattomuus vaan se voi olla myös yrityskauppa tai yrittäjän sairastuminen tahi jääminen eläkkeelle.
Millä muulla alalla jälleenmyyjien vaihtuvuus on yhtä suurta kuin verkostomarkkinoinnissa? Tutkimuksen mukaan yli 99,9 % jää tappiolle liiketoiminnassa, joten heistä suurin osa lopettaa bisneksen ennen pitkää. (Lähde: ”The Myth of Income Opportunity in Multi-level Marketing” by Robert FitzPatrick. http://www.falseprofits.com/MythofMLMIncome.doc.pdf) Bisneksessä täytyy olla jotain todella perusteellisesti pielessä, koska lähes kaikki mukaan lähteneet lopettavat muutamassa vuodessa sen tekemisen kannattamattomana. Syy lopettamiseen on yksinkertaisesti se, että verkostomarkkinointi on maailman tehottomin tapa tuotteiden markkinoimiseen, kun ajatellaan työn palkitsevuutta yksittäistä jälleenmyyjää kohden. Keskimääräinen tuntiansio aktiiviselle jälleenmyyjälle jää reilusti alle minimipalkan ja suurin osa ei ansaitse mitään, koska jää tappiolle. (Esimerkiksi Amway/ Quixtar/ Alticor -yhtiöt: http://www.amquix.info/tr/amway_fn.html)
Perinteisistä firmoista jatkoi toimintaa USAssa tutkimuksen mukaan (1989/1992)
– 66 % kahden vuoden jälkeen – 49,6 % neljän vuoden jälkeen – 39,5 % kuuden vuoden jälkeen
Väite, että perinteiset pienyritykset menevät yhtä usein konkurssiin ja lopettavat toimintansa kuin mitä
verkostomarkkinoinnin yksittäiset jälleenmyyjät on vain yksi perätön huhu lisää. Näitä huhuja on lukemattomia.
Muutamia niistä on listattu ylös.
Verkostomarkkinoinnissa lopettaneiden määrä on yli 99 % samassa ajassa kun perinteisiä yrityksiä lopettaa
40 – 70 %. Amway kuuluu tähän joukkoon. Jo yhden vuoden jälkeen lopettaa 67 % ja vuosittain luku lisääntyy. Ne
lopettaneet ovat aina niitä, jotka häviävät. Amwayssakin lopettaa todennäköisesti samaiset yli 99 %. Otetaan
kuvitteellinen esimerkki suhteellisilla luvuilla, miten tuo luku syntyy.
Vuosi 2000 vanhoja jäseniä oli edelliseltä vuodelta 200, eronneita vuoden aikana 100 ja uusia liittyi 100 eli
edustajien lukumäärä pysyi samana.
Seurataan sitä, miten uusille 100 jäsenelle käy. Heistä eroaa vuoden jälkeen 67 henkeä. Jäljelle jää 33.
Seuraavana vuonna eroaa taas 67 % uusista edustajista ja 50 % kaikista ILH:sta. Toisin sanoen kauemmin kuin vuoden
mukana olleista eroaa 33 henkeä joka vuosi. On todennäköistä, ettei näistä 33 eronneesta ole kukaan ollut firmassa
paljon 5 vuotta kauemmin.
On itse asiassa mahdollista, että loput 33 eronnutta ovat enimmäkseen niitä, jotka liittyivät mukaan vuonna 2000
ja luultavasti näin juuri onkin. Keskimääräinen ”yrityksen” (ILH/ IBO) elinkaari olisi siten kaksi vuotta
Amway-yhtiössä. Osa saattaa kuitenkin yrittää jopa viisi vuotta ennen kuin uskoo, ettei toimintaa saa kannattavaksi.
Niistä 100 edustajasta, jotka liittyivät vuonna 2000 eroaa siten lähes kaikki seuraavassa aikataulussa:
– 67 vuoden 2001 loppuun mennessä (67/v)
– 91 vuoden 2002 loppuun mennessä (24/v)
– 95 vuoden 2003 loppuun mennessä (4/v)
– 98 vuoden 2004 loppuun mennessä (3/v)
– 99 vuoden 2005 loppuun mennessä (1/v)
Viimeinen jäljelle jäänyt edustaja saattaa olla voitolla tai lähellä voiton tuntumaa ja jatkaa edelleen yrittämistä.
Toisin sanoen alle yksi prosenttia Amwayn ILH:sta saa voittoa toiminnasta, jos järjestelmä toimii samoin kuin
USA:ssa ja Kanadassa.
Huomaamme tästä, että Amway/ Quixtarin järjestelmässä lopettaneiden määrä on sama kuin muissakin
verkostomarkkinointialan yrityksissä.
Toisin kuin verkostomarkkinoinnissa, lopettaa moni perinteisen firman omistaja voitokkaana eläkkeellesiirtymisen
tai muun syyn vuoksi.
Quixtar Q12 Business Statistics reported in August 2004 and October 2002
– Quixtar (=Amway) Q 12 Liiketoiminnan Tilastot elokuulta 2004 ja lokakuulta 2002
1. 67.8% of IBOs who registered in 2003, did not renew in 2004.
– 67,8% Itsenäisistä Edustajista (IE) jotka liittyivät vuonna 2003 ei uusinut sopimusta vuonna 2004
2. The average IBO had just 0.23 members and clients registered
– Keskiverto IE:n alalinjassa oli 0,23 jäsentä ja rekisteröityä asiakasta
3. Only 18.4% of IBOs registered even one person.
– Vain 18,4 % IE:sta rekisteröi edes yhden henkilön.
4. The average IBO had 38.5 PV/month. (100PV is shown in the plan)
– Keskiverto IE:lla oli 38.5 PV/kuukausi. (100PV näytetään suunnitelmassa/ palkkiojärjestelmässä malliesimerkkinä)
5. 65.6% of IBOs never once attained 100 personal PV in the previous 11 months.
– 65,6% IE:sta ei saanut koottua 100 henkilökohtaista PV:tä 11 kuukaudessa (PV: Amwayn pisteytysjärjestelmä ostoista)
6. 21.5% of IBOs had a ditto delivery profile
– 21,5% IE:sta oli samanlainen myyntiprofiili (tavaroiden hankinnasta?)
7. Only 1.9% of Members and Clients had ditto delivery profiles.
– Vain 1,9% Jäsenistä ja Asiakkaista oli samanlainen tavaroiden hankintaprofiili
8. The average PV point cost $2.70.
– Keskiverto PV maksoi 2,70 dollaria
Derivations from the data:
– Johtopäätökset tiedoista
A. The average IBO had $104/month in sales.
– Keskiverto IE myi 104 dollarin edestä/ kuukausi (suom.huom. useimmat eivät myyneet juuri mitään)
B. There were 881,410 IBOs. ($1,100 million/$104/month)
– IE:ia oli 881,410. ($1,100 milj./$104/kk)
C. Each PV point generated about $0.92 in bonuses.
– Jokainen PV antoi verkostoon takaisin noin 0,92 dollaria bonuksena
D. 38.5PV would generate about $35.28 in bonuses.
– 38,5 PV tekee noin 35,28 dollaria bonuksina (ks. kohta 4 edellisessä listassa: IE:n keskimääräinen PV määrä
oli 38,5)
— Lainaus päättyy —
Tilastoissa tulee ottaa huomioon se, että suurin osa jälleenmyyjistä ei tienaa mitään. Koska pieni vähemmistö
(0,01 – 0,82 %) tienaa isoja tuloja, nostaa se jälleenmyyjien keskimääräistä tuloa. Keskimääräinen jälleenmyyjän
ansio olisi hyvä ilmoittaa ”keskiansiona mediaaniluvun mukaan”, jolloin nähtäisiin paremmin, mitä yksi jälleenmyyjä
keskimäärin saa palkkioita. (Mediaaniluku kertoo sen kuinka paljon suurin osa jälleenmyyjistä ansaitsee: se ei ole
sama kuin keskiarvo.) Senkin jälkeen on huomattava, että nämä ovat bruttopalkkioita eli kuluja ei ole vähennetty.
Palkkioita saavista suurin osa kärsii vielä tappiota liiketoiminnasta.
Tilastoissa ilmoitetaan vain ns. ”aktiivisten” jälleenmyyjien ansiot. ”Passiivisina” pidetään kaikkia, jotka eivät
osta tai myy tarpeeksi saadakseen palkkioita. He eivät kuitenkaan ole ”passiivisia” vaan eivät yksinkertaisesti
onnistu myymään yrityksistä huolimatta ja varsinkin värvääminen epäonnistuu, mikä sammuttaa myös tuotteiden
ostamisen tarpeen verkostosta, sillä verkostoon ei liitytä ”edullisten ja hyvien tuotteiden” vuoksi vaan
lisäansioiden toivossa. Kun lisäansioita ei saadakaan vaan järjestelmään menetetään rahaa, lopettavat IE:t myös
tuotteiden ostamisen, elleivät osta säälistä sukulaiselta tai tuttavalta.
Keskimääräiset ”aktiivisen” jälleenmyyjän palkkiot ovat olleet 115 dollaria/ kuukaudessa. Kun otat siitä kulut
pois, niin jäljelle ei jää juuri mitään. Työtä tehdään siis ilmaiseksi tai lähestulkoon ilmaiseksi.
Jon Taylorin kehittämien viiden lipun eli pyramidipelille ominaisten tunnusmerkkien etsiminen paljastaa ja
määrittelee sen, onko kyse laittoman pyramidin tavoin toimivasta tuotepohjaisesta pyramidista vai rehellisemmästä
verkostomarkkinointiyrityksestä.
1. Osallistujien määrää ei rajoiteta millään tavalla vaan osallistujia kannustetaan värväämään
niin paljon uusia osallistujia kuin mahdollista ja sen ylikin.
X
2. Osallistuja etenee ylemmälle tasolle monitasoisessa hierarkisessa järjestelmässä värväämällä
uusia osallistujia eikä muiden ansioiden perusteella, siten että hänet nimitetään asemaansa.
X
3. Osallistujia kannustetaan ostamaan tuotteita sen vuoksi, että he olisivat tuoteostojen eli
myyntikiintiön täyttämisen ansiosta päteviä saamaan palkkioita alalinjasta.
X
4. Osallistujille maksetaan palkkioita ylälinjaan enemmälle kuin viidelle tasolle.
X
5. Tuotteen myyneen myyjän palkkiot ovat alle puolet (50 %) kaikista samasta myyntitapahtumasta
maksetuista palkkioista.
X
1. Myyjien määrän rajoittaminen
Myyjien määrää ei rajoiteta millään tavalla. Tästä syystä myyjiä värvätään yleensä liikaa. Myyjien määrä voi
olla vain sattumalta oikeassa suhteessa kysyntään nähden. Myyjien kärsimien tappioiden riskiä pienentää jonkin
verran se, ettei kotikutsuja pidetä, ellei sinne ole tulossa tarpeeksi vieraita. Tästä huolimatta toimintaan
sisältyy riski hävitä aikaa ja rahaa, vaikka sitä ei paljon menisikään.
Verkostomarkkinoijilla on harhainen käsitys siitä, että jos myyjiä on yhtiön markkina-alueella muutama sata
tai tuhat, niin heitä on liian vähän ja enemmän mahtuisi vaikka kuinka paljon, kymmeniä tai satoja tuhansia. He
eivät ymmärrä sitä, että tuotteiden kysyntä määrää myyjien määrän, kun tarkoitus on tehdä kannattavaa suoramyyntiä.
Jos PartyLiten tuotteita haluaa ostaa PartyLiten pyytämällä hinnalla esimerkiksi vain 2 000 ihmistä Suomen
talousalueella, niin täällä ei kannata olla kuin 50 sivutoimista myyjää, jolloin jokaiselle jää 40
asiakasta. Tämä näin esimerkkinä.
Jokaisen verkostomarkkinointiyrityksen aktiiviset myyjät ja verkostoijat luulevat, että ihmiset haluavat
ostaa heidän markkinoimiaan tuotteita ja ne ovat edullisia. Jos tämä olisi totta, niin tuotteita myytäisiin
tehokkaamman vähittäiskaupan kautta. Koska tuotteet ovat turhia ja ylihintaisia ylellisyystuotteita, ei niillä
ole paljon kysyntää. Kysyntää yritetään nostaa keinotekoisesti tarjoamalla asiakkaille ansaintamahdollisuutta eli
värväämällä asiakkaat verkoston myyjiksi markkinoimalla verkostomarkkinoinnin ”unelmaa”: rikastumista
passiivisten tulojen kautta. Siihen tarvitaan vain muutaman tuhannen tai kymmenen tuhannen ihmisen alalinjan
saaminen ja lopettavien tilalle jatkuvasti saman verran uusien myyjien värväämistä.
Taloudellisen riippumattomuuden unelma ja edes päätoimiset jatkuvat tulot on todella vaikea saavuttaa. Menestys ei
ole paljonkaan kiinni ihmisestä itsestään vaan puhtaasta onnesta ja sattumasta. Ylälinjan kouluttaja
ei värvää jokaista uutta myyjää alalinjaansa vaan he tulevat sinne muiden tekemien ponnistelujen ja liiketalouden
lakien mukaisella tavalla sekä sattuman ja onnen kautta, jos ovat tullakseen. Kyse ei ole hyvän kouluttajan ja
johtajan taidoista, jos joku saa suuren alalinjan. Rajoittamaton värvääminen ei noudata tavanomaisen liiketoiminnan
sääntöjä eikä sen tuloksia voida verrata muiden yritysten tulokseen. Jos kaikki yrityksen värvääjät olisivat
yhtä taitavia ja hyviä työssään, jäisi silti prosentuaalisesti sama osa kokonaan ilman alalinjaa ja pyramidin
alimmille tasoille, koska järjestelmä on suunniteltu sellaiseksi
pyramidijärjestelmäksi.
PartyLiten edustajat luulevat, että myyjiä voisi olla paljon enemmän ja heitä on nyt liian vähän. Jos myyjiä
tulee lisää, tarkoittaa se sitä, että PartyLiten pitää vallata markkinaosuutta muilta yrityksiltä. Käytännössä se
tapahtuu verkostomarkkinoijien värväystoiminnan kautta. Uusi myyjä tuo lisää asiakkaita PartyLitelle, mutta suurin
osa uusista myyjistä lopettaa toiminnan parin vuoden sisällä ja samalla myös asiakkaista osa lopettaa tuotteiden
tilaamisen. Asiakkaat ja myyjät vaihtuvat alalla tyypillisesti uusiin parin vuoden välein noin
97-prosenttisesti.
Tämän tietää jokainen alalla vuosia töitä tehnyt ja uusia myyjiä värvännyt henkilö. (Ks. ss. 25,34
Myytti verkostomarkkinoinnin ansaintamahdollisuudesta)
Lue artikkelini ”Markkinoiden kyllästyminen on taloustieteellinen fakta” ja sieltä kotikutsuihin
perustuvista systeemeistä.
Yleneminen hierarkiassa tapahtuu värväämällä uusia jäseniä eli perustamalla itselle oma myyntiryhmä, jonka
päälliköksi sitten tullaan. Näin ollen yleneminen hierarkiassa ei ole riippuvaista omasta suoramyynnistä vaan
uusien myyjien värväämisestä, mikä on tyypillistä pyramidipeleissä. Yleneminen ei tapahdu siten, että ansioitunut
myyjä ylennetään hänen tekemänsä suoramyynnin perusteella vaan siten, että ansioitunut uusien myyjien värvääjä
ylenee seuraavalle tasolle monitasoisessa myyjien pyramidikaaviossa.
3. Kannustin ostot
Ollakseen oikeutettu alalinjasta nouseviin provisioihin, pitää päällikön täyttää oma myyntikiintiönsä.
Kiintiön täyttäminen voi johtaa ylimääräisiin turhiin ostoihin, jos asiakkaita ja kysyntää ei ole tarpeeksi.
Koska tuotteet tilataan kotikutsuilla saatujen tilausten perusteella, ei tämä riski ole PartyLitessä tyypillinen.
Vain itselleen alalinjan saaneet saattavat tilata tuotteita yli asiakkaiden kysynnän, jotta eivät menetä
oikeuttaan alalinjasta nouseviin provisioihin.
Päällikkö saattaa siis ostaa tuotteita itselleen varastoon ja ne voivat jäädä myymättä: ne annetaan sitten lahjaksi
tai yritetään palauttaa, kun pyramidi ei lähde kasvamaan halutulla tavalla ja jopa kuuden myyjän pitäminen ryhmässä
tuottaa ongelmia. Myyjät vaihtuvat vuosi vuodelta, joten ryhmä ei pysy tiiviisti koossa eikä nousua ylemmille
tasoille ole helppo toteuttaa. Muista, että yleneminen on kokonaan kiinni uusien jäsenten värväämisestä eli
pyramidin tunnusmerkit täyttyvät.
Pyramidin merkit täyttyvät myös kannustin ostojen kautta, vaikka niitä ei välttämättä paljon tehtäisi.
Palkkiojärjestelmä voi houkutella kuitenkin jopa sellaisiin epätoivoisiin tekoihin. Päälliköllä tulee
kiusaus ostaa tuotteita itselleen varastoon, jos ei saa niitä myytyä asiakkaille, mutta hän haluaa silti
säilyttää alalinjasta tulevat provisiot.
4. Maksaako yhtiö palkkioita yli viidelle tasolle jälleenmyyjiä
Palkkioita maksetaan seitsemälle tasolle, joten tämäkin pyramidipelin ehto täyttyy.
5. Paljonko tuotteen myyjä saa palkkioita ja paljonko menee ylälinjaan?
Tuotteen myyjä saa palkkioita 20 – 25 % myyntihinnasta. Ylälinjaan menee saman verran tai enemmän, joten
pyramidipelin merkistö täyttyy osittain myös tässä.
Tyypillinen verkostomarkkinointiyritys
Partylite on tyypillinen verkostomarkkinointiyritys, missä kohderyhmänä ovat naiset. Saadakseen suoramyynnillä
lisäansioita tarvitaan kohtuuttoman paljon pitkäaikaisia asiakkaita ja paljon työtunteja: 6 – 12 esittelytilaisuutta
eli kotikutsua iltaisin joka kuukausi. (1,5 – 3 iltaa/viikko)
Käytännössä pitkäaikainen lisätulojen mahdollisuus pelkällä suoramyynnillä on vaikeaa. Värvääminen johtaa
markkinoiden kyllästymiseen, jolloin päällikön alla olevat myyjät vaihtuvat jatkuvasti uusiin. Myyjien vaihtuvuus
lienee aika suuri.
Tuotteet
Myytävänä on kynttilöitä, somisteita (erilaisia koristeellisia kynttilänjalkoja) ja tuoksuvahoja.
Pakkaus sisältää kynttilöitä, tuoksuja ja kirjallista ohjemateriaalia. Aloituspaketin hintaa ei mainita: sen
sijaan sanotaan, että aloittaminen on ilmaista. Hinta on kuitenkin 90 euroa, mikä pitää ansaita myyntityöllä.
(Paketin arvo PartyLiten kotisivujen mukaan on sama kuin 20 % palkkio 450 euron myynnistä eli 90 euroa!) Jos
kerran paketin hinta pitää ansaita myymällä tuotteita ja maksamalla se myyntiprovisioista, niin paketti ei ole
ilmainen. PartyLite markkinoi aloituspaketin ilmaisuutta harhaanjohtavalla tavalla, mikä on
Kuluttajansuojalain 2 Luvun 1§ ja 2§
vastaista markkinointia. Ansaintamahdollisuuden harhaanjohtava markkinointi on puolestaan
Rikoslain 30. luvun 1§:n mukaan
Markkinointirikos. (esim. Move Networks Oy)
Toiminnan aloittamista markkinoidaan harhaanjohtavalla tavalla, ettei se maksa mitään. Aloituspaketti maksaa
90 euroa, mikä on tarkoitus maksaa myyntityöllä ansaituilla provisioilla. Jos uusi myyjä saa myytyä 450 euron
edestä tuotteita sukulaisilleen ja ystävilleen, niin hän saa palkkioita 90 euroa ja voi maksaa aloituspaketin
palkkioillaan, mutta ilmainen se ei ole.
K: ”Mitä konsulttina aloittaminen maksaa minulle?”
V: ”Jos aloitusesittelysi on vähintään 450 € (2006) olet tällöin ansainnut aloituspakkauksesi.
Määrää omat tulosi
Esittelyn mukaan myyjä voi määrätä omat tulonsa sen mukaan, kuinka monia esittelytilaisuuksia päättää pitää.
Tämä ei ole totta. Esittelytilaisuuksia ei voi pitää, ellei sinne ole tulossa tarpeeksi asikkaita eivätkä
tilaisuudet tuota mitään, jos asiakkaat eivät tilaa tarpeeksi tuotteita. Tulot määräytyvät sen mukaan, paljonko
tuotteilla on todellista kysyntää pitkällä aikavälillä.
Voi olla, että uusi myyjä saa alussa jonkin verran lisätuloja tuotteiden myynnistä, mutta pian toiminta käy huonosti
kannattavaksi tai jopa tappiolliseksi, kun kaikki kulut vähennetään: aloituspaketti, mahdolliset muut
osallistumismaksut, koulutus, matkat, kahvitukset, puhelin, markkinointimateriaali, näytteet, pankkikulut,
kirjanpito, hallinto, toimisto, jne.
Ideana on pitää kotikutsuja. Myyjän tuttava toimii emäntänä, joka kutsuu vieraita esittelytilaisuuteen.
Myyjä esittelee tuotteet ja ottaa vastaan tilaukset. 450 euron kuukausipalkkioita varten esittelytilaisuuksia
tulisi pitää kuusi kappaletta ja jokaisessa pitäisi myydä 300 euron edestä kynnilöitä, somisteita (koristeellisia
kynttilänjalkoja) ja tuoksuvahoja.
Jos ostot tekevät 30 euroa/ asiakas, tarvitaan 60 kanta-asiakasta, jotta voidaan pitää kuusi kutsua
kuukaudessa ja jokaisessa on kymmenen ostavaa asiakasta. Jos ostot tekevät keskimäärin 60 euroa/ asiakas, niin ostoja
tekeviä asiakkaita tarvitaan 30 henkilöä. Näiden on ostettava joka kuukausi saman verran tuotteita, jos halutaan
säilyttää kuukauden palkkiot ennallaan.
Systeemi on niin mieletön, etten usko suoramyynnin ketään myyjää pitkällä aikavälillä kannattavan. Päälliköt
voivat tehdä jonkin verran tulosta, kun onnistuvat värväämään aina uusia myyjiä ryhmäänsä. Näin he saavat myyjän
työstä provisiot tekemällä paljon mitään sen eteen. Kun uusi myyjä lopettaa työt huonon kannattavuuden ja
suoranaisten tappioiden vuoksi, päätyvät mahdolliset kanta-asiakkaat tämän päällikön asiakkaiksi. Näin hän hyötyy
toiminnan lopettaneen myyjän työstä ensin provisioina ja sitten vielä siten, että tämä hankki hänelle asiakkaita.
Asiakkaita ei riitä kaikille tarpeeksi, jos myyjiä on värvätty liikaa, mikä on hyvin todennäköistä näissä
systeemeissä.
Myyntiprovisiot
Myyntiprovisiot ovat 20 % ja lisäksi 5 % bonus, jos myynti ylittää 1650 euroa/kk.
Myyjille luvataan 450, 600 ja 900 euron palkkioita/ kk, jos he myyvät yli 1650 euron edestä/ kk ja pitävät
6, 8 tai 12 esittelyä kuukauden aikana. Myynnin määräksi on oletettu 300 euroa/ esittelytilaisuus. Tämä
tarkoittaisi 10 asiakkaan ostoja keskihintaan 30 euroa/ asiakas tai 5 asiakkaan ostoja hintaan 60 euroa/
asiakas. Aika paljon vaadittu, kun ostavia asiakkaita pitäisi olla joka kerta yhtä paljon. Asiakkaita tarvittaisiin
näiden palkkioiden saamiseksi siten 30 – 60 henkilöä, jos ostojen keskihinnat ovat mainitut 30 tai 60 euroa/
asiakas.
Suoramyynti ei ole näiden tietojen perusteella pitkällä tähtäimellä kovin kannattavaa. Voi olla, että joku
harjoittaa toimintaa vuodesta toiseen hyvin pienimuotoisesti pitäen esimerkiksi yhdet kutsut kuukauden tai
kahden välein. Silloin ei voida puhua merkittävistä lisäansioista vaan harvinaisesta harrastuksesta.
Koulutus
Ainoa pätevyysvaatimus työhön on aloituspaketin ostaminen (90 euroa) ja tietenkin myyjiltä odotetaan sitä, että
he ostavat markkinoimiaan tuotteita jatkuvasti myös itse. Mitään aiempaa kokemusta myyntityöstä ei tarvita tai
alan koulutusta, perustietoja, erityisosaamista, tms. Kuka tahansa voi aloittaa työt ja kelpaa myyjäksi, kunhan vain
rekisteröityy järjestelmään ja maksaa siitä, että saa alkaa myydä tuotteita. Tuotenäytteetkin menevät aina myyjän
piikkiin, samoin kuin kaikki kulut: toisin kuin perinteisessä suoramyynnissä, missä ei värvätä myyjiä loputtomaan
ketjuun. Päälliköt ja myyjät tietysti puolustautuvat sillä, että kuluja on vähän ja aikaa menee vain vähän työhön,
mutta näistähän voi jokainen pitää kirjaa ja laskea sen, mikä on totuus. (aloituspaketti 90 €, jatkuvat
tuotenäytteet, puhelin, matkat, kahvitukset, jatkuva maksullinen koulutus, markkinointimateriaali, pankkikulut,
kirjanpito, hallinto, ym. ja aikaa menee vähintään kolmesta viiteen tuntia per esittelytilaisuus valmistelut, matkat, esittely,
tilausten toimittaminen ja yhteyden pito asiakkaisiin, emäntään ja päällikköön huomioituna)
Yhtiö tarjoaa myyjille ja päälliköille maksullista koulutusta ja konferensseja. Osallistumalla kaikkeen
koulutukseen ja ostamalla motivoivaa materiaalia, saadaan kulut kasvamaan jopa moninkertaisiksi siihen nähden,
mitä ne muuten ilman koulutusta olisivat.
Tyypillisiä harhaanjohtavia markkinointiväittämiä
Alalle tyypilliset katteettomia toiveita herättävät markkinointiväittämät kuuluvat myös PartyLiten
valikoimaan. Tässä niistä joitakin. (Koottu PartyLiten kotisivuilta 11.04.2007)
yrityksemme on luotettava
Työn aloittaminen
Voit aloittaa oman yrityksesi ilman alkupääomaa PartyLite’n avustuksella.
Voit aloittaa ilman investointeja
Helppo ja ilmainen alku
Jos aloitusesittelysi on vähintään 450 € (2006), olet tällöin ansainnut aloituspakkauksesi.
450€ myynnillä olet ansainnut ilmaiseksi aloituspakkauksen (Ajatella, että ’ilmaisen aloituspakkauksen’ ”voi ansaita” tekemällä myyntityötä! 😉 Sehän se vasta ilmainen onkin! )
Valitse oma tulotasosi
Voit myös itse päättää tulotasosi; voit joko tienata hieman ylimääräistä, mutta miltä kuulostaisi viisinumeroinen vuosiansio?
Kaikki on Sinun päätettävissäsi!
Markkinoiden kyllästymisen kieltäminen (Liittyy edelliseen kohtaan, jonka mukaan jokainen voi päättää itse omasta tulotasostaan)
Mitä enemmän pidät kutsuja, sitä enemmän myös ansaitset. Yksinkertaista! (Vrt. alalla esiintyvä tyypillinen ajatus: ”Helppo tapa ansaita rahaa!”)
Tulevaisuutesi on omissa käsissäsi!
Osta koulutusta ja työkaluja (myynnin edistämismateriaalia, joka muodostaa suuret kulut ja varjopyramidin)
Voit aikatauluttaa elämäsi haluamallasi tavalla (et voi soittaa asiakkaillesi aina silloin, kun he ovat päivätöissä)
voit suunnitella juuri Sinulle sopivan aikataulun (et voi pitää kutsuja silloin, kun sinä haluat vaan silloin, kun se sopii asiakkaille – jos heitä on)
Pyramidilauseet
Tutki rajoittamattomat mahdollisuutesi
Jos haluat lisätuloja, voit pitää enemmän esittelyjä ja rakentaa ryhmän.
Ansiotasosi riippuu aktiivisuudestasi, sekä saavuttamastasi Päällikkötasosta.
Arvosana
Ottaen huomioon turhat ja kalliit ylellisyystuotteet sekä suppean tuotevalikoiman ynnä viiden lipun
testin, yhtiölle pitäisi antaa tyypillisen verkostomarkkinointiyrityksen arvosana eli se toimii kuin laiton
pyramidi. Markkinoinnin painon ollessa kotikutsuilla tuotteiden suoramyynnissä nostaa arviotani kuitenkin lähelle
kategoriaa ”ei pahimmasta päästä”, mutta ihan sinne asti ei näillä eväilä vielä ylletä minun tekemissäni
arvioissa. Positiivista on se, ettei ulkomaille ole niin vain mahdollista levittää toimintaa. Tältä osin ei
mainosteta rajattomia markkinoita.
Myyjään kannalta on ikävää se, että yhtiö ja oma päällikkö värväävät alueelle
rajattomasti kilpailijoita, mikä huonontaa mahdollisuuksia tehdä kannattavaa myyntityötä, koska asiakkaista on
kova kilpailu. Kenenkään suoramyyntityöhön haluavan ei kannata mennä verkostomarkkinointifirmaan, koska firma
värvää tarkoituksella liikaa myyjiä omalle toiminta-alueelle ja jos myyjiä ei jollakin alueella ole liikaa, perustuu
se sattumaan eikä järjestelmään, jonka tavoite on värvätä liikaa.
Muista, että arvioni ”ei pahimmasta päästä” tarkoittaa jo sitä, ettei yhtiö täytä kaikkia
pyramidipelin tunnusmerkkejä, joten PartyLite on lähellä tätä luokitusta: ei siis ihan pahimmasta päästä.
Huolimatta jälleenmyyjien (Suomessa ”ILH” eli Itsenäinen liikkeenharjoittaja, joka harjoittaa elinkeinoa itsenäisenä yrittäjänä, englanniksi ”IBO”) jatkuvista vakuutteluista, että ”kuka tahansa, joka haluaa pätevöityä direct-tasolle (DD = Direct Distributor, Direct) onnistuu pyrkimyksessään, ” niin Amwayn julkaisemat omat tilastot osoittavat jotain muuta. Kun keskustellaan siitä, miten hyvin ihmiset voivat menestyä, ei henkilön taustalla tunnu olevan mitään merkitystä. (siitä ei edes keskustella) Kun otat huomioon ihmisen synnynnäisen kyvyn (tai lahjan) luoda ihmissuhteita tai toimia myyntitehtävissä, niin muuttuvatko sen ihmisen tilastolliset mahdollisuudet merkittävästi? Mitä mieltä olet siitä tosiasiasta, että jollakin henkilöllä voi olla jo valmiina tiedossaan täydellinen ”nimilista” Amway -liiketoiminnan rakentamista silmälläpitäen? Entäpä jos henkilö ei tunne kovin montaa ihmistä? (hänellä on pieni tuttavapiiri) Niin, jälleenmyyjät väittävät, että kyseinen henkilö voi käyttää ”työkaluja” oppiakseen uusia taitoja, mutta miten tämä vaikuttaa sen henkilön mahdollisuuksiin menestyä liiketoiminnassa? (suom. huom. `Työkalut´ ovat englanniksi `Tools´ tai `Business Supporting Material´ eli liiketoiminnan tukemiseen tarkoitettu motivointi-materiaali: videonauhat, kasetit, kirjat, kokoukset, tapahtumat, (eventit) koulutustilaisuudet…)
Jälleenmyyjät antavat ehdokkailletutustumispakkauksen yön yli tutkittavaksi. Siinä on kirjallinen tietopaketti Amwaystä, nimeltään SA-4400. SA-4400 hahmottaa tiettyjä lukuja Amwayn myynti- ja markkinointisuunnitelmasta. (Jatkossa: ”Suunnitelma”) Paljastamalla sen, kuinka paljon jälleenmyyjät ansaitsevat Amwayn liiketoiminnassa eri tasoilla, keskivertoihmisen tulisi pystyä arvioimaan omat tulotavoitteensa ja mahdollisuutensa menestyä… edellyttäen, että hän lukee myös sen ”pienellä painetun tekstin.”
Todellisuudessa jälleenmyyjät antavat ymmärtää, että nuo luvut voi jättää kokonaan huomiotta.
Tavanomainen sanonta on ”Ne ovat vain lain vaatimia lukuja. Tunnen ihmisiä, jotka tienaavat paljon enemmän,”
(suora lainaus) tai ”Ne ovat vain FTC:n lukuja, älä
huolehdi niistä.” (FTC on USA:n kauppaa valvova elin, laitos; vastaavia instansseja Suomessa ovat Kuluttajavirasto,
Rikospoliisin talousrikosten tutkimusyksikkö (vrt. FBI) ja Sisäasiainministeriön poliisiosaston arpajais- ja asehallintoyksikkö,
jonka päällikkö on vuonna 2005 Hallintoneuvos Jouni Laiho)
Useimmat jälleenmyyjät eivät istu alas ja tutki tarkoin sitä, mikä on heidän silmiensä edessä, koska heitä on
pommitettu kaikella mahdollisella positiivisella tiedolla. (Suunnitelman avulla tai jopa värväyskokouksessa) Jos
he ymmärtävät sen, mitä luvut varsinaisesti kertovat, eivät he kuitenkaan kyseenalaista yhtään mitään – he ovat
vakuuttuneita jälleenmyyjien todistelujen perusteella siitä, että Amway on tie lisääntyvään vapaa-aikaan ja
taloudelliseen hyvinvointiin. (rahaan)
Vuoden 1997 tilastojen mukaan: (jotka koskevat pelkästään Pohjois-Amerikan tilastoja eikä niitä voida soveltaa kaikkiin jälleenmyyjiin maailmanlaajuisesti)
1) 41% kaikista jälleenmyyjistä on aktiivisia
2) 2% kaikista aktiivisista jälleenmyyjistä, jotka sponsoroivat muita ihmisiä, pätevöityivät Direct-tason
bonus** jälleenmyyjiksi
**Huomaa: SA-4400 sanoo ”Tutkimus ja yhtiön arkistoidut dokumentit osoittavat, että noin 3% kaikista
”aktiivisista” jälleenmyyjistä, jotka sponsoroivat muita ja noin 2% kaikista ”aktiivisista”
jälleenmyyjistä täyttivät Direct -tason pätevöitymisen ehdot tutkimuksen aikana. ”
Mitä nämä luvut tarkalleen ottaen tarkoittavat?
1. Ensinnäkin, mikä on ”aktiivinen jälleenmyyjä?” Amway määrittelee aktiivisen jälleenmyyjän näin: ”joku, joka yritti myydä tuotteita, tai esitteli Myynti- ja markkinointisuunnitelmaa, tai sai bonusta, tai osallistui yhtiön tai jälleenmyyjän järjestämään kokoukseen [määrättynä] kuukautena.” Tästä johtuen, kaikista mahdollisista Amwayn jälleenmyyjistä, vain 41% täyttää nämä ehdot ollakseen ”aktiivinen.” Tämä tarkoittaa myös sitä, että 59 % kaikista jälleenmyyjistä EI ole aktiivisia.
Kysy itseltäsi sitä, haluatko olla mukana liiketoiminnassa, jossa yli puolet sen jäsenistä eivät tee mitään kasvattaakseen liiketoimintaansa?
2. ”Direct-tason jälleenmyyjä” täyttää myös Amwayn julkaisemat ehdot, joiden mukaan jälleenmyyjä on saanut kokoon vähintään 7500 PV -pistettä ja on värvännyt (sponsoroinut) muita ihmisiä. Siitä syystä vain 2% kaikista aktiivisista jälleenmyyjistä täyttää tämän ehdon. Suomennettuna: 2 prosenttia 41 prosentista on yhtä kuin 2×41 jaettuna 100 eli 0.82%. Tämä tarkoittaa sitä, että KAIKISTA jälleenmyyjistä vain 0,82 % pätevöityy Direct-tason jälleenmyyjäksi. Se tarkoittaa myös sitä, että 99.18% KAIKISTA jälleenmyyjistä eivät pätevöidy Direct-tason jälleenmyyjäksi. Miksi kaikki nämä ihmiset eivät ole Direct -tason jälleenmyyjiä? Ovatko he laiskoja, menettäneet unelmansa tai luovuttajia, helposti periksi antavia?
Kysy jälleen itseltäsi, haluatko olla tekemisissä yhtiön kanssa, jossa 99.18% kaikista liiketoiminnan aloittaneista ihmisistä ei menesty?
3. ”Timantti-tason jälleenmyyjä” on jälleenmyyjä, joka täyttää Timantti-tason pätevöitymisen vaatimukset, jonka mukaan hän on värvännyt mukaan kuusi ihmistä, jotka ovat saavuttaneet Direct jälleenmyyjän -tason JA (sen lisäksi) hän itse pätevöityy saamaan bonuksen johtajuudesta. Tätä tasoa pidetään yhtenä huipputasona, menestyksekkäimpinä tasoina Amway liiketoiminnassa. Kaikista Direct -tason jälleenmyyjistä vain 1.7% pätevöityy Timantti-tasolle. Tämä tarkoittaa sitä, että KAIKISTA jälleenmyyjistä, 1,7% otettuna 0,82%:sta ovat Timantti -tason jälleenmyyjiä. Siitä saadaan laskemalla, 1.7×0.82 jaettuna 100 eli 0.01394% KAIKISTA jälleenmyyjistä on Timanttitason jälleenmyyjiä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että 99.98606% (tai 99.986% tai 99.99%) KAIKISTA jälleenmyyjistä EIVÄT ole Timantti-tason jälleenmyyjiä. Kun jatketaan samaa logiikkaa, tarkoittavatko nämä tilastotiedot sitä, että KAIKISTA jälleenmyyjistä 99.99% on laiskoja, ovat menettäneet unelmansa tai ovat lopettaneet liiketoimintansa rakentamisen ennen kuin ovat saavuttaneet Timantti-tason?
Jotkut kriitikot ovat väittäneet, että koska Amway ei julkaise niiden jälleenmyyjien lukumäärää, jotka todella saivat bonuksia johtajuudesta (ja siitä syystä Timantti -tason pätevyyden saaneiden jälleenmyyjien määrää), ei mukamas olisi keinoa laskea Timantti -tason jälleenmyyjien määrää. Mutta, kun teet päätöstä sen suhteen, onko Amwayn liiketoiminta tavoittelemisen arvoista, sinun ei tarvitse tietää Timanttitason jälleenmyyjien LUKUMÄÄRÄÄ, vaan tilastot sen tason saavuttaneiden PROSENTUAALISESTA MÄÄRÄSTÄ. Niin, tahdotko olla mukana liiketoiminnassa, jossa käytännössä katsoen (juuri) kukaan uusista jälleenmyyjistä ei saavuta huipputasoja?
Jos teit laskutoimitukset ja sovitat prosenttilukuja keskimääräiseen väkijoukkoon, joka osallistuu
Vapaan Yrittäjyyden tapahtumaan, niin mitä ne luvut
kertoisivat? (”Free Enterprise function” on suuri viikonlopun yli kestävä massatapahtuma, jossa on
juhlapuhujina huippujälleenmyyjiä ja jopa USA:n presidenttejä kuten Ronald Reagan aikoinaan. Tapahtumaan osallistuu
noin 30 000 – 35 000 jäsentä.)
Prosenttia
Vapaa Yrittäjyys -väkijoukko
Jälleenmyyjiä
100%
35 000
Active
41% 100%:sta
14 350
Direct jälleenmyyjiä
2% 41%:sta
287
TImantti jälleenmyyjiä
1,7%x(2% 41%:sta)
5
Näin ollen, tilastot kertovat, että 35 000 jälleenmyyjästä Vapaan Yrittäjyyden tapahtumassa, joukossa on mahdollisesti viisi Timanttitason jälleenmyyjää. (Laskussa ei tietystikään oteta huomioon juhlapuhujina esiintyviä Timantti-tason jälleenmyyjiä.)
Jos olet mennäksesi johonkin kokoukseen, kuulet luultavasti iskulauseen ”Minusta tulee
Timantti, entä sinusta?” Kaikki toistavat tätä iskulausetta, mutta todellisuudessa 99,9% niistä ihmisistä
ei pätevöidy ”Timantiksi;” itse asiassa 99,18% heistä ei pätevöidy edes ”Direct” -tason
jälleenmyyjäksi. Oletko sinä yksi niistä, jotka onnistuvat pääsemään ”Timantiksi”? Kyllähän se on
”mahdollista”, että sinusta voi tulla seuraava Timantti-tason jälleenmyyjä, jos teet tarpeeksi kovasti
töitä sen eteen ja olet riittävän päättäväinen. Mutta todennäköisyys sille, että Et pätevöidy Timantiksi, on
paljon suurempi.
Ollakseni rehellinen, nämä tilastot ovat vain yksi tietty versio
MLM -liiketoiminnan tilastojen joukossa – ylimmillä
tasoilla on vain muutamia menestyneitä jälleenmyyjiä, kun taas paljon enemmän jälleenmyyjiä ei menesty.
Nämä tilastot heijastavat ainoastaan vuoden 1997 Pohjois-Amerikan jälleenmyyjien joukkoa ja muuttuvat ajan saatossa.
Muista myös se, että nämä ovat vain tilastoja paperilla. Tietysti, Amway on itse tuottanut nämä tilastot. Se on yhtiö,
joka on tehnyt melkein 40 vuoden ajan tutkimusta monitasomarkkinoinnin periaatteiden sovelluksista yhteiskuntaan.
Järjestelmän tehokkuus voidaan osoittaa yhtiön tilastoista ja soveltaa sitä jokaiseen jälleenmyyjään: yhteydenotot
ehdokkaisiin suhteessa suunnitelman näyttämiseen heille ja sen suhteesta värväyksen onnistumiseen. Ovatko Amwayn
tilastot luotettavia? Kysy heiltä. 40 vuoden jälkeen heidän on täytynyt onnistua tekemään tästä liiketoiminnasta
tiedettä.
On lukuisia matemaattisia kaavoja, jotka todistavat miten MLM liiketoiminta kasvaa niin suureksi,
että muutaman vuoden sisällä jälleenmyyjien määrä ylittää maapallon väestön määrän. MLM-yhtiöt osoittavat tietysti
nopeasti sen, että tämän kaltainen markkinoiden kyllästyminen on vain teoreettista – yksikään MLM-firma ei tee sitä
todellisuudessa. Sen sijaan, että todistaisin nämä tutkimukset oikeiksi tai vääriksi, väittelen aiheesta
”informaatiotulvan aiheuttama markkinoiden kyllästyminen.”
Amwayn tilastojen mukaan, jokaista ihmistä kohden, johon
otat yhteyden tarkoituksenasi edistää liiketoimintaa,
sinulla on X määrä ihmisiä, jotka haluavat nähdä Suunnitelman ja Y määrä ihmisiä, joita voit
sponsoroida (yrittää värvätä heitä mukaan
järjestelmään). (En tiedä, onko pääyhtiö kehittänyt nämä tilastot vai ovatko sen tehneet itsenäiset
liikkeenharjoittajat). Jatkaaksesi yrityksen rakentamista, sinun on löydettävä ihmisiä, jotka eivät kuulu 59%
passiivisen jälleenmyyjän ryhmään (ei-aktiivinen).
Nyt, kuukautta kohden: Tilastot osoittavat, että saadaksesi sponsoroitua 1 tai 2 ihmistä,
jotka rakentavat liiketoimintaa aktiivisesti, sinun täytyy onnistua värväämään ainakin 2 – 4 ihmistä. Saadaksesi
sponsoroitua kahdesta neljään ihmistä, sinun täytyy näyttää suunnitelma 15 henkilölle. (tätä henkilöä kutsutaan nimellä
go-getter). Saadaksesi näyttää Suunnitelmaa
15 ihmiselle, sinun täytyy ottaa yhteyttä paljon useampaan ihmiseen. Kuinka moneen?
Timantti-jälleenmyyjien mukaan (keskimäärin) 40 ihmisestä, joille puhut:
10 sanoo ”En ole kiinnostunut”
10 sanoo ”ehkä myöhemmin”
10 sanoo, ”saattaisin tietää erään, joka voisi olla kiinnostunut”
ja 10 sanoo ”kyllä, haluan nähdä Suunnitelman.”
Sen vuoksi, saadaksesi 10 ihmistä istumaan alas ja katsomaan Suunnitelmaa, sinun täytyy puhua
keskimäärin 40 ihmiselle. Saadaksesi 15 ihmistä katsomaan Suunnitelmaa, sinun täytyy puhua ainakin 60 ihmiselle.
Muista, että tämä on KUUKAUTTA KOHDEN. Saadaksesi sponsoroitua uusia ihmisiä, sinun täytyy löytää jatkuvasti
uusia ihmisiä, joihin ottaa yhteyttä. Ja jokaisen uuden henkilön, jonka saat sponsoroitua mukaan bisnekseen, täytyy
vastavuoroisesti tehdä sama yhtä monelle ihmiselle.
Jos olet ainut ihminen sinulle määrätyllä maantieteellisellä alueella, nuo luvut eivät ehkä näytä
vielä kovin pahalta. Kuitenkin, kun otat huomioon tosiasian, että samalla alueella on tuntematon määrä muita
jälleenmyyjiä, niiden ihmisten lukumäärä kasvaa, joihin on otettu yhteyttä. Lisää tähän toteamus
”suusta suuhun” leviävän tiedon eteenpäin menemisestä, jonka mukaan ”yksi ihminen
kertoo kahdelle jotakin hyvää, mitä hänelle on tapahtunut, mutta kertoo kymmenelle, jos hänelle on tapahtunut
jotakin pahaa.” Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen, joka on nähnyt Amwayn Suunnitelman, mutta ei
ryhtynyt jälleenmyyjäksi, on kertonut kokemuksestaan 2 – 10 ihmiselle. Jos hän ryhtyi jälleenmyyjäksi, hän alkaisi
käydä sitten lävitse omaa nimilistaansa. Tämän lisäksi on olemassa vielä fakta, että Amway on ollut olemassa melkein
40 vuoden ajan. (vuonna 1998) Tämä tarkoittaa sitä, että noiden 40 vuoden aikana huhuja, tarinoita, juoruja ja
asiatietoja on kerrottu ihmiseltä toiselle. Sen tähden, mitä enemmän ihmisiä sponsoroidaan Amwayn liiketoimintaan,
ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän ihmisiä on kuullut Amwayn tarjoamasta bisnes-mahdollisuudesta. Kuinka
monta ihmistä tästä tuleekaan? Yhdestä yhtiöstä (tai tässä tapauksessa, bisnes-mahdollisuudesta) kertovan
nformaation leviämisen laskeminen maapallon väestölle 40 vuoden aikana jää yhteiskunta- ja tilastotieteilijöiden
tehtäväksi. Riittää, kun sanotaan, että hyvin suurella todennäköisyydellä kuka tahansa satunnaisesti valittu henkilö
on kuullut jotakin Amway yhtiöstä – olipa se sitten hyvää, pahaa tai neutraalia. Nyt kun on olemassa uusia tiedon
lähteitä kuten internet ja se on yhä helpommin kaikkien saatavilla, ihmisten mahdollisuus saada tietoa Amwaystä lisääntyy
järkyttävästi.
Lopputulos on sen tähden tämä: Tyypillinen jälleenmyyjä ei lähesty ihmisiä enää uudenlaisen ja ainutlaatuisen mahdollisuuden kanssa ansaita rahaa. Pikemminkin hän joutuu yrittämään murtaa ihmisten uskomuksia ja vastalauseita koskien Amwayn liiketoimintaa.
Kysy itseltäsi, haluatko olla mukana liiketoiminnassa, jolla on huono maine yleisen mielipiteen mukaan, olipa se maine sitten oikeutettua tai ei. (Miksi jälleenmyyjät eivät kävele ihmisten luokse ja sano heille: ”Hei, tahdotko rakentaa Amway liiketoimintaa”? Heidän on täytynyt ottaa käyttöönsä ”uteliaisuuden herättämisen menetelmä” saadakseen ihmiset katsomaan Suunnitelmaa. suom. huom. Jälleenmyyjät eivät kerro värvättäville etukäteen, minne ovat heitä viemässä, kun pyytävät heitä mukaan värväyskokoukseen. He puhuvat vain salamyhkäisesti ”hyvästä mahdollisuudesta” ansaita helposti lisätuloja ilman sanottavaa riskiä ja kertovat olevansa itse äärimmäisen tyytyväisiä kokemuksestaan.)
Näyttäessään Myynti ja markkinointisuunnitelmaa, monet jälleenmyyjät kertovat ehdokkailleen,
että 3-12 kuukaudessa, tekemällä
8-10 tuntia työtä viikossa, voit saada lähes
2,100 dollaria kuukaudessa. (Direct jälleenmyyjän taso) Samoin tekemällä 8-10 tuntia töitä viikossa voit rakentaa
itsellesi 72 000-150 000 dollarin tulot seuraavien
2-5
vuoden aikana. (mitä todennäköisimmin, Timantti taso) Kuinka oikeaan osunutta ja tarkkaa tämä on todellisuudessa?
(Anna kun minä aloitan sanomalla, että vuonna 1982 TV-ohjelman ”60 Minuuttia (60 Minutes)” haastattelussa
Amwayn toinen perustajajäsen Rich DeVos ei suostunut kommentoimaan sitä, onko jälleenmyyjien esittämä väite
”ansaita kuukaudessa 2 000 dollaria tekemällä töitä 8-10 tuntia viikossa” realistinen. Tämän lisäksi,
olen kuullut, että yhtiön tiedotuslehden ”Amagram”
tammikuun numerossa vuonna 1998… yhtiö tiedotti jälleenmyyjiä siitä, että he [aliarvioivat] sen ajan, mitä
tarvitaan liiketoiminnan rakentamiseen ja kielsivät [esittämästä sellaisia väitöksiä].”)
Ensinnäkin, luvut, jotka näytetään Suunnitelmassa (taas, löytyvät kirjasesta SA-4400) ovat arvioita
perustuen Amwayn omaan sponsorointi-malliin. Heidän mallinsa kertoo, että tullaksesi Direct jälleenmyyjäksi sinun
täytyy sponsoroida 6 ihmistä, jotka sponsoroivat 4 ja nämä puolestaan 2 ihmistä. Lukemalla tarkemmin, huomataan,
että vain 1 henkilö 45:stä (tai 2,22 %) kaikista Direct jälleenmyyjistä ovat todella rakentaneet liiketoimintansa
tämän mallin mukaisesti. Ja näin ollen, vain 2,22 % saa bonuksia SA-4400:ssa kuvatulla tavalla. Mitä tällä on tekemistä
sen kanssa, kuinka paljon aikaa tarvitaan bisneksen rakentamiseen Direct tasolle? Mitään suoraa viittausta ei ole,
mutta jos luvut SA-4400 -kirjasessa soveltuvat vain 2,22 prosenttiin kaikista jälleenmyyjistä, niin soveltuuko
8-10 tuntinen työviikko (jota jälleenmyyjät mainostavat) loppuihin 97,78 % ehdokkaista? Pidä mielessäsi silti se,
että SA-4400 ei kerro MITÄÄN siitä, kuinka paljon aikaa jälleenmyyjältä menee saavuttaa jokin tietty taso
liiketoiminnassa.
Kun useimmat jälleenmyyjät joutuvat vastakkain tämän tiedon kanssa, he kertovat nopeasti, että ihmisille on olemassa kaksi ”lähtökohtaa” – aika, jolloin he ”avaavat aloituspaketin” ja aika, jolloin he ”ottavat homman vakavasti.” Kuinka paljon aikaa näiden kahden tapahtuman välillä on? Se riippuu ihmisestä. Jotkut ihmiset lähtevät mukaan liiketoimintaan ja sponsoroivat ihmisiä samana iltana, kun taas toisilla kestää kuukausia tai vuosia aloittaa sponsorointi. Kuluttamalla 8-10 tuntia viikossa aikaa liiketoiminnan rakentamiseen, osoittaa sen, että olet ”vakavissasi” homman suhteen, mutta vaikka näin olisikin, niin milloin tarkalleen ottaen alkaa 2-5 vuoden arvioitu startti? (Suunnitelman mukaan) Lisäksi, otetaanko laskuihin mukaan ”väärät startit,” kuukauden tai parin kuukauden aika, jolloin joku on vakavissaan, mutta ei tee sen jälkeen enää mitään?
Kuinka realistista on tehdä 8-10 tuntia viikossa töitä seuraavien 2-5 vuoden aikana ja pätevöityä
siten Timantiksi? Ilmiselvästi, et pääse sille tasolle, jos teet töitä vähemmän kuin 8 tuntia viikossa. Mutta kuinka
paljon pitäisi tehdä, jotta se onnistuisi? Jos oletamme, että 8-10 tuntia viikossa tarkoittaa 32-40 tuntia kuukaudessa,
niin tässä on läpimurto: (Luvut, joita käytän ovat ”keskiarvoja,” jotkut kokoukset kestävät kauemmin,
jotkut voivat olla lyhempiä.)
Toiminta/ työtehtävä
Tunteja (kuukaudessa)
Yhteensä tuntejä kuukaudessa
Keskimäärin yhteensä tunteja viikossa
Esittele Suunnitelmaa. Lasketaan vähintään 15 esittelyä, 1 tunti/ kerta, 1/2 tuntia jälki-puintia
varten. 15 x 1.5 tuntia
Motivointimateriaalin ja tavaroiden nouto
(kaikilla ryhimmä ei ole) ja paperityö. (sponsorin tapaaminen) Lasketaan varovaisesti mukaan 0,5 tuntia/ viikko.
2
32.5
8.125
Olemme jo nyt päässeet vaihtelualueen minimiin eli 8 tuntiin viikossa. Jos jatkamme tästä…
Ajoaika esittelytilaisuuksien, kokousten ja kodin välillä. Otetaan 0,5 tuntia/ kerta. 15 esittelyä, 2
värväyskokousta, 1 seminaari/ eventti =18 tapahtumaa x 0,5 h.
9
41.5
10.375
Olemme päässeet nyt maksimiin eli 10 tuntiin viikossa, mutta jatketaanpa..
Aika puhelintyössä: tapaamisten järjestelyä, tilausten tekemistä, ylälinjan ohjeita, ohjeita alalinjaan:
vähintään 1 tunti/ viikko (ehkä vähemmän, ehkä enemmän).
4
45.5
11.375
Näiden lukujen mukaan, henkilön tulisi käyttää keskimäärin 11,38 tuntia viikossa liiketoiminnan
rakentamiseen. Pidä mielessäsi, että tämä on erittäin varovainen keskiarvo ja vaaditaan luultavasti paljon enemmän
aikaa, jos halutaan ”laittaa bisnes isolleen.” Pidä myös mielessäsi se, ettei tämä arvio pidä sisällään
neljää suur-tapahtumaa vuodessa; jokainen kestää
kokonaisen viikonlopun. (noin 72 tuntia tai enemmän).
Voiko Direct-jälleenmyyjäksi päästä realistisen arvion mukaan 3-12 kuukaudessa? Jokaisessa teamissä
on aina ”tähti-jälleenmyyjä” joka on tehnyt sen 1 tai 2 kuukaudessa. Jokaista sillä tavalla tehnyttä
henkilöä kohden, kuinka monta on niitä, jotka eivät onnistuneet? Jos katsot tilastoja, niin 99,18 % jälleenmyyjistä
ei ole saavuttanut sitä tasoa ollenkaan! Minun mielestäni, uskon että 3-12 kuukautta on ”tilastoja vastaan.”
Sen sijaan, että (tutkimuksessa) olisi arvioitu sitä aikaa, mikä jälleenmyyjältä menee Direct-tason saavuttamiseksi ja sen
keskiarvon laskemiseksi, tutkimus tehtiin kaikista niistä Direct-jälleenmyyjistä, jotka onnistuivat siinä. Tämän
laskettiin sitten kestäneen keskimäärin 3-12 kuukautta ja se sisällytettiin Suunnitelmaan – antamaan kuva siitä,
että kuka tahansa saavuttaisi Direct-tason 3-12 kuukaudessa tekemällä töitä 8-10 tuntia viikossa. Ovatko nämä luvut
sitten laittomia? Eivät ole Federal Trade Commissionin (FTC) mukaan, koska JOKU on tehnyt sillä tavalla. (siis
onnistunut) Ovatko luvut petollisia tai harhaanjohtavia? Mahdollisesti. Mutta, kun jälleenmyyjät kertovat sinulle
näitä lukuja ja sitten puhuvat kaikista niistä Direct-jälleenmyyjistä, joita he henkilökohtaisesti tuntevat,
ja jotka tekivät sen 12 kuukaudessa, (tai joskus jopa alle kolmessa kuukaudessa) niin se muuttaa ehdokkaan saamaa
vaikutelmaa. (mitä on erittäin vaikeata tarkoin mitata)
Jälleenmyyjät sanovat myös mielellään, että he tarjoavat ihmisille ”uutta” Amway
liiketoimintaa. Tämä on erilaista liiketoimintaa, koska ”he eivät ole kuulleet siitä vielä minulta.”
(todellinen jälleenmyyjän kommentti)
Kuinka erilainen tämä ”uusi” Amway on verrattuna siihen ”vanhaan” Amwayhin?
Ja milloin tarkalleen ottaen oli ”vanha” Amway? Viime vuonna? 10 vuotta sitten? 20 vuotta sitten? Tämän
väitteen johdosta, vertailen uutta Amwayta, joka on olemassa ”nyt” (1998) siihen Amwayhin, joka oli
olemassa 20 vuotta sitten. Ota huomioon, ettei tämä taulukko pidä sisällään mitään luonteenomaisia piirteitä
Amwayn online-”tytäryhtiöstä,” Quixtarista.
(suom.huom. Quixtar ja Amway ovat yksi ja sama firma: ”Quixtar is really Amway”,
http://www.amquix.info/amway_is_quixtar.html)
Ominaisuudet
vanha Amway
uusi Amway
Pääsetkö mukaan Amway liiketoimintaan vain sponsorin kautta?
Kyllä
Kyllä
Pitääkö sinun sponsoroida ihmisiä rakentaaksesi ison bisneksen?
Kyllä
Kyllä
Voitko tilata luettelon tuotteita suoraan palvelunumerosta?
Kukaan ei ole mukana siinä. Sitä ei keksitty ennen 1990-lukua.
Jotkut teamit ovat mukana siinä, jotkut eivät.
Tästä johtuen, ”vanhan” ja ”uuden” Amwayn välinen ero ei ole paljon enempää kuin
se, että Amway on ottanut suuremman vastuun tuotteista ja palkkioiden maksusta helpottaakseen paperityöhön
liittyviä vaikeuksia.
Ovatko nämä muutokset riittävän merkittäviä, jotta jälleenmyyjä voi sanoa sinulle, että
hänellä on ”uusi Amway” sinulle tutkittavaksesi? Periaatteet eivät ole lainkaan muuttuneet! Jos haluat
menestyä, sinun täytyy yhä puhua ihmisille liiketoiminnasta ja sitten sponsoroida heitä. Aivan, enää ei ole
ovelta-ovelle kiertäviä saippuan kaupittelijoita, mutta pidä se mielessäsi, että jälleenmyyjät lopettivat sen
tekemisen 1960-luvulla – yli 30 vuotta sitten! Niin, että mikä se ”uusi” Amway liiketoiminta oikein on?
Voisiko se olla siirtyminen tuotteiden jakelusta Työkalujen jakeluun?
Suomessa toimii maaliskuussa vuonna 2005 verkostomarkkinointia harjoittava yhtiö nimeltä NetFonet Oy.
Se myy mm. matkapuhelinliittymiä. Yhtiö välttää ”verkostomarkkinointi” nimen käyttämistä ja puhuu sen
sijaan ”verkostopohjaisesta markkinointitavasta”. Kyseessä on kuitenkin sama ilmiö kuin mitä
verkostomarkkinointi tai monitasomarkkinointi on, millä toisella nimellä se yleisesti tunnetaan. Muita
alalla käytettyjä nimiä samasta toiminnasta ovat mm. englanninkieliset ”people´s franchising”, ”network
marketing” tai ”multi-level marketing”. Syy verkostomarkkinointi nimen karttamiseen on alan yleisesti
huono maine, joka johtuu harhaanjohtavasta markkinoinnista ja laittomista pyramidijärjestelmistä.
Jokainen verkostomarkkinointifirma on käytännössä pyramidi sen rakenteesta johtuen. Ihmisten värväämisessä
käytetyt keinot eivät täytä hyvien liikemiestapojen ja korkean etiikan vaatimuksia. Mielestäni
verkostomarkkinointi pitäisi kieltää lailla, koska pääyhtiöt ja ammattivärvääjät tietävät, että
matemaattisen pakon sanelemana suurin osa verkostoon värvätyistä jälleenmyyjistä menettää toiminnan kuluihin
käyttämänsä rahat ja työpanoksen verkoston pääyhtiön ja ylälinjan ”sponsoreiden” hyväksi. Pääyhtiön ja sponsoreiden
voitto muodostuu suurelta osin liiketoiminnassa tappiolle jäävien jälleenmyyjien verkoston sisäisestä tuotteiden,
aloituspakettien ja markkinointimateriaalin ostamisesta. Sponsorit ja pääyhtiö eivät kuitenkaan kerro sitä
jälleenmyyjille ja uusille ehdokkaille mainonnassaan, vaan he kaupittelevat ideaa harhaanjohtavalla ja
totuudenvastaisella tavalla väittäen ”mahdollisuutta lisäansioihin tai kohtalaisiin säännöllisiin ansioihin
hyväksi” ja ”työtä helpoksi”. Työ voi olla helppoa, mutta menestyminen heti pian verkoston markkinoille tulemisen
jälkeen on lähes mahdotonta, koska markkinat kyllästyvät hyvin nopeasti. Vain ensimmäisinä verkostoihin liittyneillä
on edes pieni teoreettinen mahdollisuus ansaita toimintaan sijoittamansa rahat ja työpanos takaisin: muut menettävät
sekä rahansa että työhön käytetyn ajan tappiona.
Nykyinen lainsäädäntö ei riitä kuluttajien suojelemiseen, koska verkostot etenevät henkilökohtaisen suosittelun
perusteella kaverilta toiselle ja suvun sisällä. Kukaan ei halua haastaa ystäväänsä tai perheensä jäsentä
oikeuteen eikä tavallisella ihmisellä ole aikaa ja varoja haastaa ylälinjan ammattivärvääjiä tai pääyhtiötä,
jotka ovat moraalisesti suurimmassa vastuussa väärinkäytöksistä, koska he ovat itse ujuttaneet harhaanjohtavan
markkinoinnin verkoston sisälle. Kuluttajaviraston mahdollisuudet toimia verkostojen leviämisen estämiseksi
ovat liian hitaat: vahinko on ehtinyt jo tapahtua ennen kuin uhkasakot lain vastaisen markkinoinnin
poistamiseen tepsivät. Vaikka Kuluttajavirasto puuttuukin lain vastaiseen markkinointiin, on sen korjaaminen
verkostossa mahdotonta, koska yksittäiset jälleenmyyjät levittävät joka tapauksessa sitä. Pääyhtiöt eivät poista
sääntöjen rikkojia organisaatiosta, koska he tuottavat niille eniten voittoa: ”lypsävää lehmää ei kannata
tappaa!” Verkostomarkkinointi tulisi kieltää lailla tai määrätä tiukat säädökset siitä, mitä edustajaehdokkaille
tulee kertoa toiminnan riskeistä.
NetFonet ei eroa muista verkostomarkkinointifirmoista, mitä tulee uusien jälleenmyyjien eli itsenäisten
edustajien värväämiseen. Yksittäisen edustajan mahdollisuudet jäädä voitolle toiminnassa ovat häviävän
pienet. Ideaa markkinoidaan silti ”helppona” tapana ansaita ”lisätuloja” tai ”huomattavia tuloja”. Yhtiön
kotisivulla on markkinointiväittämiä, joita voidaan kohtuudella pitää harhaanjohtavina tai totuudenvastaisina.
Edustajaehdokkaille ei anneta riittävän selviä tietoja toiminnan kulurakenteesta vaan annetaan ymmärtää, että
mukaan lähteminen on lähes ilmaista tai ainakin edullista. Tarpeellisia tietoja toiminnan riskeistä ja
todennäköisyydestä menettää rahansa ei anneta ollenkaan. Puhutaan vain ”mahdollisuudesta”, mutta ei kerrota,
miten hyvä tuo mahdollisuus on. Todellisuudessa mahdollisuus saada edes omansa takaisin on lähes olematon. Hyvien
liikemiestapojen ja korkean etiikan mukaista olisi kertoa edustajaehdokkaille heidän todelliset mahdollisuutensa
menestyä tai menettää rahansa.
Vika on järjestelmässä, joka on suunniteltu tuottamaan enemmän häviäjiä kuin voittajia
Verkostomarkkinoinnissa voidaan myydä hyviä tuotteita ja palveluita joskus jopa edullisestikin.
Toiminnan moraalin ja etiikan kannalta on kuitenkin tärkeintä puuttua vain värväystoimintaan. Jokaisen
jälleenmyyjän menestyminen edellyttää verkoston loputonta kasvua, mikä on matemaattinen mahdottomuus.
Tarjonta ylittää nopeasti kysynnän eli markkinat kyllästyvät. Jokaista edustajaehdokasta houkutellaan silti
mukaan harhaanjohtavaa markkinointia hyväksi käyttäen. Sanotaan, että työ ja voiton saaminen ovat helppoa
tai että menestymiseen on hyvä mahdollisuus. Todennäköisyys menettää rahansa on matemaattisen pakon mukaan
alalla mahdollisesti yli 99 %, joten tuollaiset markkinointiväittämät ovat hyvien liikemiestapojen vastaisia ja
harhaanjohtavia. (Lähde: http://www.falseprofits.com/MythofMLMIncome.doc.pdf ”The Myth of Income Opportunity
in Multi-level Marketing” by Robert FitzPatrick.)
Verkostomarkkinointi ei voi tuoda FitzPatrickin tutkimuksen mukaan merkittäviä tuloja kuin alle yhdelle
prosentille verkoston jäsenistä,
jotka ovat kaikki sen ylälinjassa, lähellä pääyhtiötä tai sen omistajia. Vika on verkoston rakenteessa
eli ideassa itsessään: useimmat uudet ehdokkaat ovat tuomittuja häviämään rahansa, sillä markkinat kyllästyvät
nopeasti. Koska verkoston alemmilla tasoilla on aina potentiaalisesti enemmän edustajia kuin ylemmillä
tasoilla, on suurin osa edustajia tuomittu häviämään jo liittyessään. Verkostosta ei voi saada palkkioita muuten kuin
värväämällä alalinjaan lisää jälleenmyyjiä, jotka värväävät taas lisää jälleenmyyjiä, jotka värväävät taas lisää…
ja niin loputtomiin asti, jos jokaisen on tarkoitus saada toiminnasta voittoa.
Markkinoita ei pyritä millään tavalla rajaamaan vaan järjestelmä tuottaa jatkuvasti enemmän edustajia
kuin mitä se pystyy palkitsemaan tehdystä työstä. Jokaisen yksittäisen jälleenmyyjän on saatava alleen
tietty määrä uusia edustajia ja asiakkaita voidakseen menestyä. Verkoston eri haaroissa olevat jäsenet
tuhoavat toinen toisensa mahdollisuudet, kun kilpailevat samoista rajallisista asiakkaista ja
edustajaehdokkaista. He tekevät sen kaiken lisäksi ”sulassa sovussa” sponsoreiden tukemana vai tekevätkö?
Kiistaa saattaa syntyä siitä, kenen alalinjaan uusi yhteisin voimin värvätty asiakas tai edustaja
laitetaan. Hänestähän ei ole hyötyä kuin sille ylälinjalle, mihin hänet liitetään. Kilpaileville
verkoston haaroille hän on uhka, koska hänen alapuolelleen tulevat asiakkaat ja edustajat ovat pois muilta.
Ammattivärvääjät ja pääyhtiön omistajat koettavat kieltää markkinoiden kyllästymisen kylmän tosiasian.
Todellisuudessa verkosto etenee hyvin suppeissa piireissä, sukujen ja kaveripiirien keskellä. Näissä on
vain rajallisesti jäseniä ja heistäkin vain osa lähtee mukaan toimintaan. Vain muutama tiimin jäsen onnistuu
laajentamaan toimintaansa muille paikkakunnille tai muihin maihin. Siellä tulee eteen sama totuus: markkinat
kyllästyvät hyvin nopeasti. Suurin osa edustajista ei saa koskaan niin paljoa palkkioita, että saisi omansa
takaisin. Yksittäiset verkostonhaarat katkeavat hyvin nopeasti: asiakkaat ja edustajaehdokkaat loppuvat
kesken. Pääyhtiö ja ammattivärvääjät eivät välitä tästä: he saavat voittoa jokaisesta uudesta jäsenestä ja
tuotteita käyttävästä asiakkaasta. Suomessa olevat verkostot saattavat olla yhden tai muutaman henkilön
omistuksessa. He pysyvät aina ylemmillä tasoilla ja ansaitsevat ehkä kohtuullisesti, mutta alalinjoilla käy
jatkuva kuhina, kun uusia asiakkaita ja ehdokkaita liittyy pyramidiin samalla kun entisiä ja epäonnistuneita
eroaa siitä.
Pääyhtiöt ja ammattivärvääjät saattavat väittää, ettei verkosto ole pyramidi, koska sen alemmilla
tasoilla oleva voi ansaita enemmän kuin ylemmällä tasolla oleva. Jokaisen voittoa saavan yksittäisen
jälleenmyyjän alapuolella on tästä huolimatta aina tietty määrä asiakkaita ja edustajia, joiden
kulutuksesta voitto muodostuu. Yhden voittajan alla täytyy olla esimerkiksi vähintään sata häviäjää.
Lisäksi on syytä laskea kaikki verkoston edustajat mukaan, kun puhutaan yhden yhtiön verkoston
pyramidirakenteesta. Jokaisen verkostomarkkinointifirman edustajista ylivoimaisesti suurin osa on
häviäjiä ja vain pieni osa on voittajia. Jos verkostoon kuuluu esimerkiksi 10000 edustajaa, jää heistä
todennäköisesti yli 9900 häviölle ja vain noin sata saa lisäansioita tai huomattavia tuloja
toiminnastaan. Ellei tätä tosiasiaa tunnusteta uusille ehdokkaille, on markkinointi harhaanjohtavaa ja
sopimatonta. Se ei sisällä kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja. On
hyvien liiketapojen vastaista markkinoida bisnesideaa ja jättää kertomatta todelliset riskit ja
todennäköinen mahdollisuus menestyä tai menettää rahansa ja työpanoksensa.
Verkostomarkkinoinnin vika on sen rakenteessa eli järjestelmässä itsessään. Sen tarkoituksena ei olekaan
tuottaa voittajia vaan se tuottaa tarkoituksella enimmäkseen häviäjiä, jotka rikastuttavat harvoja
voittajia, alle yhtä prosenttia jälleenmyyjistä ja pääyhtiötä. Kun edustajia värvätään, niin
todellisuudessa ei värvätä voittajia vaan häviäjiä, jotka menettävät sijoittamansa rahat ja työpanoksen.
Tuskinpa kovin moni ammattivärvääjä tai pääyhtiö markkinoi liikeideaa edustajaehdokkaille epätietoisena
siitä kuinka monella prosenttia uusista jäsenistä on realistisia mahdollisuuksia ansaita lisätuloja
toiminnallaan? Kun edustajat sitten epäonnistuvat tavoitteissaan, heitä syyllistetään siitä. Syy
epäonnistumiseen ei ole kuitenkaan ahkeruuden tai taidon puute vaan matemaattinen pakko. Häviöön
saattaa lisäksi vaikuttaa ylihintaiset turhat tuotteet ja verkostomarkkinoinnin huono maine.
Bisnesideaa on mahdotonta myydä rehellisesti, niin että kerrotaan avoimesti kuinka suuri riski on
rahojen ja työpanoksen menettämiseen.
Kaiken muun pahan lisäksi, mitä verkostomarkkinointi pitää sisällään, se vahingoittaa perheenjäsenten,
sukulaisten ja ystävysten välisiä suhteita. Jos hyvää mainetta ja ystävyys- tai perhesiteitä käytetään
hyväksi taloudellisen voiton saamiseksi verkostomarkkinoinnin kaltaisen epäeettisen toiminnan kautta, ei
se voi olla jättämättä jälkiä ihmisten välisiin suhteisiin. Verkostomarkkinointi perustuu materialistiseen
ideologiaan ja ihannoi ahneutta, mikä vahingoittaa ihmisen sisintä ja tekee suhteista pinnallisia.
Verkostoissa vaikuttaa ahneuden henki ja siellä harrastetaan henkilöpalvontaa, mikä näyttää ulkopuolelta
katsottuna vaaralliselta. Verkoston uhriksi joutunut ”verkostouskova” on kykenemätön itse näkemään omaa
tilaansa. Hän saattaa uskoa mitä ihmeellisimpiä perättömiä väitteitä, joita verkostoissa esitetään,
esimerkiksi, että jokin rohto tai ihmemehu parantaa kaikki tunnetut sairaudet ja estää ihmistä sairastumasta.
Minulle on markkinoitu mm. Tahitian Noni -mehua sellaisen väitteen kera, että se parantaa kaikki sairaudet
alkaen syövästä kuukautiskipuihin ja päänsärkyyn asti. Jos joisin mehua päivittäin, pysyisin aina terveenä, koska
Noni ehkäisee ennalta sairauksien synnyn. Tällaiset väitteet perustuvat perättömiin huhuihin ja vääriin
henkilökohtaisiin todistuksiin sekä epämääräisiin tieteellisiin tutkimustuloksiin. Minä en usko, että väitteet
Noni-mehun terveysvaikutuksista ovat totta.
Koska petetty jälleenmyyjä uskoo siihen, mitä hänelle on sanottu tuotteesta ja liikeidean erinomaisuudesta, ei
hän voi olla levittämättä ”hyvää sanomaa” kaikille sukulaisille ja tutuille. Ulkopuolella olevien on vain koetettava
kestää ja kärsiä häntä ja hänen käännytysyrityksiään. Useimmat jälleenmyyjät tulevat kuitenkin ennen pitkää
järkiinsä ja lopettavat toiminnan kannattamattomana. Samalla loppuu myös tuotteiden käyttäminen, sillä he eivät
niitä todellisuudessa ole koskaan tarvinneet. Tuote on pelkkä korea ulkokuori mädälle bisnekselle, jossa huijataan
rahat herkkäuskoisilta uhreilta. Surkuhupaisaa on se, että jälleenmyyjät haukkuvat jäljestäpäin ne tuotteet, joita
ennen pääyhtiön konkurssia tai omaa epäonnistumistaan olivat niin innokkaasti kehuneet ja markkinoineet. Se entinen
tuote ja palkkiojärjestelmä ei ollutkaan hyvä, mutta ”nyt tämä uusi ja uudenlainen eettinen verkostomarkkinointi on
elämäsi tilaisuus, johon kannattaa tarttua nopeasti kiinni, että pääsee mahdollisimman ylös organisaatiossa.” Niinpä
niin: jälleenmyyjien tolkuton kiire todistaa sen, että markkinat kyllästyvät nopeasti ja ”liian myöhään” mukaan
lähteneet jäävät tyystin ilman palkkioita ja unelmoitua parempaa elämää.
Kiire liittyä mukaan, jotta ehdokas pääsisi ylälinjoille verkostossa, saa aikaan sen, että verkostoon liitytään
lähes aina ennen kuin on vielä tiedossa ne kaksi tai kolme alalinjaan tulevaa jälleenmyyjää. Kuka olisi niin tyhmä,
että odottaisi siihen asti, kunnes olisi saanut suostuteltua ennen omaa liittymistään kolme itsensä alapuolelle, kun
koko ajan on mahdollista, että asema verkostossa huononee, kun siihen liittyy uusia jäseniä mukaan?! Ken ties juuri
ne ystävät, joita ehdokas on suostuttelemassa, liittyvätkin verkostoon ennen häntä ja kuinkas sitten suu pannaan?!
Tällä tavalla psyykkisen manipuloinnin uhreina sieluparat menevät ja liittyvät verkostoon vasten sponsoreiden neuvoa,
että verkostoon ei kannata liittyä ennen kuin on alalinjan jälleenmyyjät ja asiakkaat tiedossa. Sponsorit tietävät
kyllä tarkoin, että koukkuun jäänyt ehdokas menee ja tekee saman virheen kuin muutkin, että liittyy ahneuksissaan ja
suurten unelmien harhauttamana verkostoon ilman mitään takuita siitä, että saa alapuolelleen pätevöitymiseen
vaadittavat uudet jälleenmyyjät tai asiakkaat. Totuus onkin sitten se, että suurin osa liittyneistä jälleenmyyjistä
epäonnistuu pätevöitymisessä ja jää kokonaan ilman palkkioita, mutta ylälinjan menestyviä sponsoreita ja pääyhtiötä se ei
lainkaan huoleta, sillä he ovat jo saaneet jälleenmyyjältä sen, mitä halusivatkin, eli hänen verkostoon häviämänsä
rahat, joilla he elättävät itseään. Moraalitonta ja ehkä jopa lain vastaista, harhaanjohtavan markkinoinnin takia,
sanon minä!
NetFonet
Jos tiedettäisiin tarkasti yhtiön palkkiojärjestelmä, niin voitaisiin laskea arviolta se, kuinka moni
edustaja on tuomittu häviämään matemaattisen pakon edessä. Yhtiön kotisivuilla esitetty GSM-palkkiolaskuri
on matemaattinen temppu ja täysin teoreettinen kaavio siitä, mitä edustaja voi ansaita, jos verkosto
etenee kuvatulla tavalla eli jokainen edustaja onnistuu pätevöitymään ja saamaan tietyn määrän asiakkaita.
Todellisuudessa suurin osa alalinjan edustajista ei saa niin paljon asiakkaita, koska markkinat kyllästyvät.
Esimerkkinä kerrottu puhelinlasku per asiakas on harhaanjohtavasti ilmoitettu nettomääräisenä ilman arvonlisäveroa.
(40 euroa) Kun laskun maksajana on loppukäyttäjä olisi hinta kerrottava verollisena, sillä yksityinen henkilö
ei saa vähentää arvonlisäveron osuutta verotuksessaan. Verollinen hinta on 48,80 euroa, kun arvonlisäveroprosentti
on 22. Koska yhtiö on ilmoittanut hinnan verottomana, antaa se vääristyneen kuvan esimerkin puhelunlaskujen
suuruudesta. Laskurissa ei ole myöskään millään tavalla huomioitu sitä, että suurin osa edustajista mahdollisesti
epäonnistuu pätevöitymisessä, joten mainittu viitteellinen esimerkki on pahasti harhaanjohtava.
Alla olevista taulukoista näkee sen, kuinka monta asiakasta ja edustajaa alalinjaan mahtuu kullekin
tasolle ja kuinka suuri todennäköisyys yhden edustajan eli ”Minun” on saada niin monta asiakasta ja
edustajaa alalinjaan. Taulukko on sikäli harhaanjohtava, että asiakkaiden ja edustajien määrä on
todellisuudessa paljon pienempi itse kullakin tasolla ja vain ani harva verkoston haara ulottuu paria
tasoa enemmän alaspäin. Todennäköisyys sille, että jokin verkoston haara etenisi optimaalisella tavalla,
on lähes olematon, lukuun ottamatta ylälinjan ensimmäisiä tulokeskuksia ja niitä seuraavia paria
ensimmäistä tasoa, joista koko verkosto haarautuu alaspäin. Verkostot rönsyilevät ja repeilevät eli
jonkun yksittäisen edustajan alapuolinen verkosto voi olla vaikka kymmenen tasoa syvä, mutta kullakin
tasolla saattaa olla vain yksi tai pari asiakasta ja edustajaa. Silloin verkostossa alapuolella olevat
jäsenet jäävät tietysti ilman palkkioita ja omatkin palkkiot jäävät vähäisiksi, jos niitä nyt sitten
ollenkaan saa pätevöitymissääntöjen vuoksi. Palkkion saamisen edellytys on pätevöityminen. Joku voi
pätevöityä, mutta menettää myöhemmin asemansa pätevöityneenä edustajana, kun verkosto romahtaa ja
siitä tippuu edustajia sekä asiakkaita pois. Silloin myös palkkioiden saaminen lakkaa yhtä äkkiä kuin oli
ehkä alkanutkin.
Jokainen asiakas täytyy ottaa mukaan laskettaessa yksittäisen edustajan mahdollisuutta menestyä, koska
yksi asiakas ostaa vain yhden liittymän ja kukaan edustaja ei menesty pelkästään myymällä liittymiä ja
saamalla puhelinlaskuista palkkioita, vaan jokaisen on saatava lisäksi värvättyä alalinjaansa uusia
edustajia, jotka myös tarvitsevat alapuolelleen uusia asiakkaita ja edustajia. Ilman pätevöitymistä eli uusien
edustajien värväämistä ei kenelläkään edustajalla ole oikeutta palkkioihin. Näin palkkiota maksetaan
käytännössä myös ihmisten värväämisestä verkostoon eikä vain liittymien myynnistä ja puheluista.
Laskelma perustuu maaliskuun 2005 tietoihin, että ensimmäisen tason pätevöitymiseen tarvitaan kolme
henkilökohtaista asiakasta ja kolme edustajaa alalinjaan. Toisen tason pätevöitymiseen tarvitaan kuusi
henkilökohtaista asiakasta ja kuusi edustajaa alalinjaan.
NetFonet taulukko 1: ensimmäisen tason pätevöityminen
edustajia
asiakkaita
yhteensä
alalinjassa
tod.näk.kaikista
yht. edustajia
tod.näk.edustajista
Minä
1
3
4
3
25,00
1
100,00
2.taso
3
9
16
15
6,25
4
25,00
3.taso
9
27
52
51
1,92
13
7,69
4.taso
27
81
160
159
0,63
40
2,50
Jokaisella edustajalla minä mukaan luettuna täytyy olla pätevöitymisen takia
vähintään kolme henkilökohtaista asiakasta ja kolme edustajaa alalinjassaan. Ilman
pätevöitymistä ja pätevöityneenä pysymistä edustajalla ei ole oikeutta saada yhtään palkkiota.
NetFonet taulukko 2: toisen tason pätevöityminen
edustajia
asiakkaita
yhteensä
alalinjassa
tod.näk.kaikista
yht. edustajia
tod.näk.edustajista
Minä
1
6
7
6
14,29
1
100,00
2.taso
6
18
31
30
3,23
7
14,29
3.taso
18
54
103
102
0,97
25
4,00
4.taso
54
162
319
318
0,31
79
1,27
Minulla on kuusi henkilökohtaista asiakasta ja kuusi edustajaa alalinjassani; muilla edustajilla
on kullakin kolme asiakasta ja edustajaa.
Koska verkoston palkkiojärjestelmä ei ole tiedossani, en voi laskea tarkoin sitä, kuinka moni jälleenmyyjä on
pakotettu jäämään tappiolle, jotta yksi jälleenmyyjä saisi kulunsa peitettyä eli jäisi liiketoiminnassa omilleen.
Taulukosta voi päätellä kuitenkin sen, että tappiolle jäävien luku on ehkä 99 % tai sitä suurempi. Suurin syy siihen
on verkoston pyramidirakenne ja itse palkkiojärjestelmä, joka palkitsee vain värväystoiminnassa tietyllä tavalla
menestyneet ja menestyneenä pysyvät jälleenmyyjät, käytännössä vain murto-osan kaikista jälleenmyyjistä.
Palkkiot
On syytä muistaa se, että pääyhtiön maksamat palkkiot ovat bruttopalkkioita eli niistä täytyy
ottaa kaikki kulut ensin pois ennen kuin nähdään, muodostuuko toiminnasta voittoa vai tappiota.
Edustajalle muodostuu toiminnasta väistämättä kuluja, jos hän alkaa myydä liittymiä ja värvätä
uusia edustajia alalinjaansa. Suurimmat kulut ovat edustajan internetsivusto ja internetkauppapaikka, (61 €, lunastus
vähintään vuodeksi, käytännössä pakko ostaa, jos mielii tehdä työtä verkostossa) markkinointimateriaali, (käyntikortit
100 kpl/ 25 €, lähestymisesitteitä 40 kpl/ 16 €, edustajan esittelykansio 25 €) koulutus, verot, matka- ja
puhelinkulut. Pääyhtiön tuotoista muodostuu suuri osa verkoston sisäisestä kulutuksesta. Jos edustaja liittyy
verkoston kanssa yhteistyötä tekevään Core-Team Osuuskuntaan, joutuu hän maksamaan lisäksi huomattavan suuren
korvauksen sen tekemästä kirjanpito-/hallinnointityöstä per maksettu palkkio. (18 e) Osuusmaksu liityttäessä
Core-Teamiin on 10 € ja vuosimaksu 20 € keväällä 2005, kun kirjoitan tätä.
Kun verkostomarkkinoinnin pääyhtiöt ilmoittavat jälleenmyyjiensä palkkioita, ovat ne yleensä
aina bruttopalkkioita. He saattavat ilmoittaa sen, kuinka suuri osuus liikevaihdosta palautetaan
palkkioina asiakkaille, mutta olisi mielenkiintoista tietää, mistä verkoston ketjut alkavat:
jostainhan niiden on pakko alkaa eli joku yhteisö tai ihminen omistaa ensimmäisen tulokeskuksen
verkoston kaaviossa. Jos ensimmäiset tulokeskukset kuuluvat pääyhtiön omistajille suoraan tai
välillisesti, niin he ansaitsevat pääyhtiön voiton lisäksi huomattavan suuren osan myös kaikista
maksetuista palkkioista.
NetFonet Oy:n toimitusjohtaja on Johannes Lindén. Tunnustaako hän, että NetFonetin verkostossa on enemmän
tappiolle jääviä itsenäisiä edustajia kuin voittajia, koska verkoston pyramidirakenne on suunniteltu siten, tai se
on vahingossa muodostunut sellaiseksi, että suurin osa uusista jälleenmyyjistä jää liiketoiminnassa tappiolle ja
menettää työpanoksensa ja kuluina käyttämänsä rahat verkostoon? Onko matemaattinen pakko, että vähintään kolme
edustajaa neljästä jää tappiolle liiketoiminnasta? Jokainen edustajahan tarvitsee alapuolelleen vähintään kolme
edustajaa ja kolme henkilökohtaista asiakasta, jotta voisi saada edes ensimmäisen palkkionsa. Onko matemaattinen
pakko, että vielä sitäkin useampi jälleenmyyjä jää tappiolle? Kuinka monen jälleenmyyjän täytyy jäädä verkoston
pyramidirakenteen ja palkkiojärjestelmän vuoksi tappiolle, jotta yksi edustaja jäisi toiminnasta
voitolle eli ansaitsisi pieniä lisätuloja, kun palkkioista on vähennetty ensin kaikki kulut pois, niin että
me puhumme voitosta emmekä maksetuista palkkioista? Kun Lindén ilmoittaa sen, kuinka monen täytyy hävitä ennen kuin
yksi edustaja pääsee voitolle toiminnassa, niin voisiko hän sen jälkeen vastata, onko korkean liikemiesetiikan mukaista
ja rehellistä markkinoida ideaa ansaintamahdollisuudesta niillä sanoilla, mitä NetFonet Oy:n kotisivuilla lukee?
Johannes Lindén oli allekirjoittaneen kanssa yhtä aikaa Tarinatalon TV 1:lle tuottamassa
ohjelmassa ”Ajan henki” 21.3.2005. Tuossa ohjelmassa esitettiin laskentakaavio, jonka mukaan
verkostoon liittyvät uudet jälleenmyyjät jäävät kaikki tappiolle toiminnassa, kun heitä on
pyramidissa 40 henkilöä. Todennäköisyys yhden edustajan jäämiseksi voitolle liiketoiminnasta olisi
siten vähintäänkin niin huono kui yksi edustaja 41:stä edustajasta, (1/41) ja todennäköisesti paljon
huonompi, edellyttäen, että laskelma noudattaa verkostossa toteutuvaa mallia. Pitääkö tämä laskelma ja
sen tulkinta paikkansa Johannes Lindénin mielestä? Jos pitää, niin onko hyvien liikemiestapojen mukaista
ja rehellistä markkinoida bisnesideaa uusille ehdokkaille väittämällä, että lisäansioiden saaminen on helppoa?
Onko NetFonet Oy:n markkinointi Suomen lakien ja asetusten mukaista
Aiheesta on yksityiskohtaisempi oma artikkeli täällä.
1 §
Markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.
Markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien terveyden tai taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja,
on aina pidettävä sopimattomana.
1 a § (5.6.2002/460)
Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinointi toteutetaan.
2 §
Markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja.
2 a § (15.12.2000/1072)
Markkinoinnissa ei saa tarjota kulutushyödykkeitä toimittamalla niitä kuluttajille ilman nimenomaista tilausta
ja edellyttämällä kuluttajalta maksua, hyödykkeen palauttamista tai säilyttämistä taikka muuta toimenpidettä.
3 §
Kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa
elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan.
Tuon seuraavassa esille NetFonet Oy:n kotisivuilla 23.3.2005 esiintyneitä markkinointiväittämiä. Kuluttajavirasto
tutkii mahdollisesti aikanaan tarkasti NetFonetin mainonnan ja päättää, onko siitä syytä huomauttaa yhtiötä.
Päätelkää itse, kerrotaanko markkinoinnissa kuluttajan eli värväyksen kohteena olevan henkilön taloudellisen
turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja vai onko mainonta tältä osin ratkaisevasti puutteellista?
Annetaanko yhtiön virallisessa mainosmateriaalissa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja? Yhtiöhän
mainostaa pohjaavansa koko toiminta-ajatuksensa korkeisiin eettisiin arvoihin ja toimivansa edustajien
näkökulmasta katsottuna rehellisesti ja luotettavasti. Onko mahdollista, että yhtiö on hyvistä tavoitteistaan
huolimatta epäonnistunut niiden täyttämisessä ja toimii Suomen lakien ja asetusten vastaisella tavalla
markkinoidessaan tuotteita ja värvätessään uusia itsenäisiä edustajia verkostoonsa? Kyllä kai se mahdollista on
tässä suurten unelmien ja mahdollisuuksien maailmassa? 😉
1. Toiminnan aloittamisen ilmaisuus ja edullisuus
Yhtiö mainostaa ilmaisuutta ja edullisuutta monin eri sanankääntein, mutta onko se sitä?
Liiketoimintaa on käytännössä mahdotonta harjoittaa ilman että edustaja ostaa itselleen internetkauppapaikan
NetFonet Oy:ltä. GSM-liittymiä voi ehkä myydä ilman nettisivua, mutta se on vaikeaa. Verkkokaupan tuotteita ei voi
myydä muuten kuin lunastamalla itselleen nettikauppapaikan eli oman NetFonet-sivuston. Toimitusjohtaja Lindéniltä
on syytä kysyä, onko kukaan edustaja jättänyt sivustoa ostamatta? Mukaan lähtevän uuden edustajan on lisäksi
pakko ostaa itselleen NetFonet GSM-liittymä. Siitä aiheutuu välittömiä kustannuksia, joten liittyminen ei ole
ilmaista, vaikka sellaisen kuvan markkinoinnista helposti saa. TV 1:ssä esitettiin 21.3.2005 Ajan Henki -ohjelma,
jossa annettiin ymmärtää, että liittymisen välittömänä seurauksena tulee noin sadan euron kustannukset, jotka
maksetaan NetFonet Oy:lle tai sen kanssa yhteistyötä tekevälle Core-Team Osuuskunnalle.
Verkostomarkkinoinnin
aloituspaketit, markkinointimateriaali ja tuotteiden verkoston sisäinen kulutuspakko ovat todellisuudessa laittomaan
rahankeräykseen verrattavaa liittymismaksun keräämistä: se on vain naamioitu tuotteen muotoon. Pääyhtiö toimii
ovelasti, kun on saanut vaihdettua mainoskulut ja myyjien palkat tuottavaksi liiketoiminnaksi. Sen sijaan, että
se maksaisi mainonnasta ja palkkaisi myyjiä, maksavatkin myyjät sen hyväksi tehdystä työstä ja mainostavat
tuotteita ”ilmaiseksi”. Itsenäiset jälleenmyyjät ostavat pääyhtiön tuotteita ynnä koulutus- ja mainosmateriaalia, jotka koituvat tappioina pääyhtiön
ja ammattivärvääjien voitoksi. Uskon, että tämä toiminta on suunnitelmallista niin kuin verkoston pyramidirakenne
ja palkkiojärjestelmäkin. Se on suunniteltu tuottamaan häviäjiä, joita on yli 99 % verkoston jäsenistä ja joiden
tappioilla eli verkoston sisäisellä kulutuksella ammattivärvääjät ja pääyhtiöt ansaitsevat elantonsa. Tämä pitäisi
ehdottomasti kieltää lailla ja toivonkin lainsäätäjien vihdoin heräävän tosiasioiden edessä, niin kuin myös muualla
maailmassa ollaan tekemässä, Pyramid Scheme Alert Organisationin puheenjohtajan, Robert L. FitzPatrickin mukaan.
Lisäksi on syytä huomioida se, ettei minkään liiketoiminnan aloittaminen ole ilmaista vaan kuluja alkaa syntyä heti,
kun jotain yritetään myydä. Markkinointi on tältäkin osin harhaanjohtavaa.
2. Helppo tapa ansaita rahaa?
Markkinoinnissa viitataan useissa kohdin siihen, että rahan ansaitseminen on helppoa. Puhutaan huomattavista
tuloista, normaalista keskipalkasta tai sitä suuremmista palkkioista. Kerrotaan, että motivoituneet,
ahkerat ja taitavat edustajat voivat ansaita hyvin huomattavia palkkioita. Tai sitten on mahdollista saada
pieniä sivutuloja normaalin päivätyön lisäksi.
On syytä kiinnittää huomiota siihen, ovatko väitteet työn ja ansaintamahdollisuuden helppoudesta lain mukaisia
vai eivät? On nimittäin mahdotonta, että kaikki uudet edustajat saavat ansioita toiminnasta, koska verkoston
rakenne on pyramidi, joka tuottaa väistämättä enemmän tappiolle jääviä edustajia kuin niitä, jotka saavat toiminnasta
ansioita. On syytä kyseenalaistaa koko verkoston laillisuus juuri sillä perusteella, että ehdokkaita
houkutellaan mukaan toimintaan herättämällä heissä taloudellisia toiveita ansioiden tuomasta ostovoimasta,
mutta samalla ei anneta riittäviä tietoja yksittäisen edustajan todennäköisestä liikevaihdosta ja toiminnan
kuluista sekä riskistä menettää liiketoiminnasta aiheutuvat kulut ja työpanos tappioina.
Työ ei ole välttämättä helppoa eikä varsinkaan lisätulojen ansaitseminen. Työntekoa vaikeuttaa yhtiön
tarkat säädökset siitä, ettei mitään muuta materiaalia saa käyttää markkinoinnissa kuin heidän omaa
materiaalia. Mainonta lehdissä, netin keskustelupalstoilla ja sähköisissä viestimissä on kielletty
ilman yhtiön erillistä lupaa ja sen materiaalin käyttämistä. Koska markkinointi perustuu henkilökohtaisen
suosittelun periaatteeseen, on markkinoinnin kohderyhmä hyvin rajallinen. Massamarkkinointi on kiellettyä.
Tästä syystä tuotteiden myyminen on vaikeaa ja ansiomahdollisuus pienenee entisestään. Suurin syy ansioiden
saamisen vaikeuteen on kuitenkin verkoston pyramidirakenne, jonka johdosta suurin osa edustajista jää
matemaattisen pakon sanelemana tappiolle liiketoiminnassa. On siis hyvinkin mahdollista, että markkinointi
on tältä osin lain vastaista. (Lähde: ”Itsenäisen edustajan sopimusehdot”, kohta 3.1
http://www.netfonet.net/get.php?page_id=137)
3. Saako edustaja HETI palkkiota kaikesta toiminnastaan?
NetFonet Oy mainostaa toistuvasti, että palkkioita alkaa saada heti kaikesta toiminnasta. Todellisuus
on kuitenkin tätä tarua karumpi – ja ehkä ihmeellisempikin.
Itsenäiset edustajat eivät saa palkkiota heti kaikesta omasta toiminnastaan. Jos he eivät pätevöidy
palkkiojärjestelmän sääntöjen mukaisesti, jäävät he kokonaan ilman palkkioita, vaikka myisivät kuinka
paljon liittymiä tahansa. Pätevöitymiseen tarvitaan kolme uutta edustajaa verkoston alalinjaan. Pätevöitymisestä
kerrotaan sopimusehtojen kuudennessa luvussa ja uutisissa, jotka on päivätty 17.1.2005. (Lähde:
http://www.netfonet.net/get.php?page_id=49 ja id=34)
Palkkiot eivät ole ”ansioita” vaan ansioita saa vasta sitten, kun palkkioiden määrä ylittää toiminnasta
aiheutuneiden kulujen määrän. Markkinointi on tältä osin mahdollisesti totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa.
4. Voiko edustaja puhua ilmaiseksi?
Yhtiö mainostaa ideaansa siten, että itsenäisten edustajien on lopulta mahdollista puhua ilmaiseksi, kun
he saavat riittävästi palkkioita. Käytännössä puheluista joutuu kuitenkin maksamaan normaalin hinnan, mutta
puhelinlaskuista vähennetään palkkioiden määrä. Jos palkkioiden määrä ylittää puhelinlaskun määrän, niin
se ei tarkoita sitä, että edustaja on saanut puhua ilmaiseksi, vaikka yhtiön mainonnasta saa helposti sellaisen
käsityksen. Toinen mietittävä kohta on se, onko laillista maksaa palkkiot puheaikana?
Verkostomarkkinointi ja pyramidipelit 