Kirjoittanut Mursis.
JOHDANTO
Seuraavassa esittelen verkostomarkkinoinnin, erityisesti Move Networks Oy:n
toimintaa suhteessa rahankeräyslain ketjukirjeitä koskevan säädöksen nojalla
kiellettyihin pyramidipeleihin. Lehtitietojen mukaan Move Networks Oy:tä koskeva
poliisitutkinta on valmistumassa vuoden lopulla. Koska tutkimuksessa on
tutkinnanjohtaja Kaarle Lönnrothin mukaan syntynyt rikosepäily, se siirtyy
syyttäjälle syyteharkintaan sen valmistuttua (Satakunnan Kansan pikauutiset
11.11.2005; Aamulehti 12.11.2005). Esittelen kirjoitukseni lopulla myös jonkin
verran spekulaatiota siitä, miten Moveen osallistunut todennäköisesti joutuisi itse
vastaamaan oikeuteen ja millaiset tuomiot voisivat olla. En halua maalailla
uhkakuvia vaan etsiä todennäköisintä tilannetta, joka on edessä.
Koska nykyisin voimassa oleva rahankeräyslaki on vanha ja siinä ei tarkoin
määritellä laitonta pyramidipeliä, tarkasteluni painopiste on tähänastisessa
oikeuskäytännössä. Suomen oikeuslaitos on sellainen, jossa pääpaino ei ole lain
kirjaimella vaan sen hengellä. Aina löytyy uusia huiputtajia, jotka pyrkivät
kiertämään lain kirjainta. Kaikkea laitonta ei voi koskaan sanallisesti suoraan
kieltää. Tämän vuoksi suomalainen oikeus käyttää tervettä maalaisjärkeään
arvioidessaan kutakin tapausta.
ESIMERKKITAPAUS WGI
Kaikkein merkittävin ja aivan tuore rahankeräysrikoksesta annettujen tuomioiden
ennakkotapaus on World Games Inc:in toimijoita vastaan käyty oikeudenkäynti. Tässä
WGI-tapauksessa annettiin tuomiot Lahden käräjäoikeudessa elokuussa 2005 ja asian
käsittely on nyt vireillä Kouvolan hovioikeudessa. Prosessin alkuunpanija oli
tässäkin tapauksessa Movesta syyskuussa 2005 poliisille tutkintapyynnön tehnyt
Sisäasiainministeriön hallintoneuvos Jouni Laiho.
WGI:ssä kyseessä oli ulkomaisen yhtiön toiminnasta, joten koko yhtiötä ei
Suomessa voitu viedä syytteisiin. Näin ollen syytteet tulivat sellaisille pelissä
mukana olleille, jotka todistettavasti olivat saaneet siitä rahallista hyötyä.
Yhtiön johtoa ei syytetty Suomessa, vaan käräjille päätyivät Suomessa WGI:n
toimintaa todistettavasti levittäneet.
Kuten Moven lakimies Petri Teerikoski, myös WGI-tapauksessa syytettyjen
asianajaja pyrki esittämään, että rahoille on saatu vastike WGI:n tarjoamien
palveluiden muodossa. WGI:n toiminta kuitenkin todettiin käräjäoikeudessa
kielletyksi pyramidipeliksi ja siinä mukana oleminen lainvastaiseksi. Oikeuden
mukaan WGI:lle oli maksettu maksuja kokonaan tai osittain vastikkeetta:
aloittamisen hinta ja sille saatu vastike eivät kohdanneet. Pienin valtiolle
menetetyksi tuomittu rikoshyöty – eli WGI-toiminnalla ansaittu raha – oli noin 900
euroa. Tähän oikeus määräsi sakkoja vielä toisen mokoman. Suurimpia hyötyjä (yli
kymmenen tuhatta euroa) ansainneet saivat rikoshyödyn (rahojen) menetyksen sekä
sakkojen päälle myös ehdollisia vankeusrangaistuksia. Sakkojen suuruus samoin
myötäili (päiväsakkoina) toiminnalla ”ansaitun” rahan suuruutta.
Tuorein tieto tapauksen etenemisestä on se, että hovioikeus hylkäsi syytettyjen
vaatimukset sakkojenmaksun keskeyttämisestä oikeudenkäynnin ajaksi. On hyvin
todennäköistä, että käräjäoikeudessa annetut tuomiot säilyvät hovissa.
MUU OIKEUSKÄYTÄNTÖ PYRAMIDIPELEISSÄ
Verkostomarkkinointijärjestelmien pyramidipelimäisyyttä arvioitaessa kyseeseen
tuleva laki on siis rahankeräyslaki. Suomen nykyinen rahankeräyslaki on vuodelta
1980, siihen on tehty muutoksia lähinnä vuonna 1983 eikä sen kirjain enää täysin
palvele nykypäivää. Parhaillaan eduskunnassa onkin käsittelyssä ehdotus uudeksi
rahankeräyslaiksi, mutta sitä ei vielä ole hyväksytty.
Rahankeräyksen voi lain mukaan panna toimeen ainoastaan yleistä hyötyä
tavoitteleva säätiö, yhteisö tai rekisteröity yhdistys (4 §) ja sekin ainoastaan
rahankeräysluvan saatuaan (3 §). Aivan erityisesti rahankeräyslaissa on mainittu
kiellettynä rahankeräys ketjukirjeen muodossa, eli järjestelmä, jossa rahaa
maksetaan ylemmille tasoille tai kirjeessä edellä oleville oman tulon toivossa (2 §).
Pyramidipeleistä, joihin verkostomarkkinointiyritykset voivat syyllistyä, ei
nykyinen rahankeräyslaki suoraan sano vielä mitään. Oikeuskäytännössä kaikenlaiset
pyramidipelit on kuitenkin selkeästi rinnastettu ketjukirjeisiin, jotka on
rahankeräyslaissa kielletty. Perustelen tätä nyt hieman yksityiskohtaisemmin
lainaamalla tekstiä Hallituksen esityksestä 102/2005 (uudeksi rahankeräyslaiksi).
Huomautan heti, että nämä lainaukset kuvaavat nykytilannetta eivätkä ainoastaan
tilannetta esityksen mahdollisen hyväksymisen jälkeen. Uudessa rahankeräyslaissa
merkittävin ero nykytilanteeseen on, mitä pyramidipeleihin tulee, viittaus
rikoslakiin ja tätä kautta rahankeräysrikollisille ehdotetut entistä kovemmat
tuomiot. Seuraavissa katkelmissa kuvataan kuitenkin sitä tilannetta, mikä nyt lakia
valmistelleiden mukaan oikeuskäytännössä vallitsee.
Ensinnäkin ns. monitasomarkkinoinnista aivan yleisesti todetaan, että
esimerkiksi internetin välityksellä tapahtuva kaupankäynti voi, jos sen tarkoitus
on värvätä uusia jäseniä verkostoon, olla laittoman pyramidipelin/ketjukirjeen
muotoinen. Edelleen todetaan, että toiminta on usein verhottu tavarakaupan muotoon:
”Erityisesti internetin välityksellä tapahtuvat toiminnot sisältävät sekä
kaupankäynnin että arpajais- ja rahankeräystoiminnan muotoja, jotka perustuvat
pyramidijärjestelmän mukaiseen asiakashankintaan. Mukaan liittyvien tulo-odotukset
riippuvat heidän organisaatioidensa kautta tulevien asiakkuuksien ja tehtyjen
tilausten määrästä.
Ominaista näille toiminnoille on toiminnan alkuvaiheessa erittäin nopeasti
kasvava asiakasmäärä. Rahankeräysten toimeenpanon osalta tällaista toimintaa
voidaan pitää rahankeräyslain 2 §:n 3 momentin mukaisena ketjukirjeiden avulla tai
siihen verrattavalla tavalla toimeenpantuna ja siten kiellettynä ja rangaistavana.
[…] Suomessa, kuten muissakin pohjoismaissa, on poliisin tutkinnassa tapauksia,
joissa epäillään syyllistytyn pyramidipelin muodossa tehtyihin rahankeräys- ja
arpajaisrikoksiin. Tällaiset toiminnot on pääsääntöisesti järjestetty siten, että
ne näyttävät osittain tavarakaupalta.”
Tämä kohta on hyvin yleinen ja pätee myös Moveen. Mutta miten sitten voimme
tarkalleen erottaa ketjukirjeiden muodossa toimeenpannut rahankeräykset laillisesta
(vaikkakin ehkä kyseenalaisesta) liiketoiminnasta? Lakiesityksen olennaisin kohta
verkostomarkkinointiyrityksen toiminnan suhteelle laittomiin rahankeräyksiin on tämä:
”Ketjukirjeen tavoin pyramidipeleinä toimeenpannut rahankeräykset voidaan
tulkita jo nykyisellään kielletyiksi. Olennaista näissä toimeenpanotavoissa on,
vastaako uusien myyjien värväämisestä saatavaa palkkiota jakelutavalle luonnostaan
kuuluva kustannushyöty vai maksavatko sen uudet myyjät. Sellainen maksu voi olla
suorassa muodossa osanottaja-, ilmoittautumis- tai liittymismaksu tai vastaava.”
Idea on siis se, että jos uudet myyjät käytännössä maksavat värvääjilleen
palkkion siitä, että heidät on värvätty, tällainen ”monitasomarkkinointi” voidaan
katsoa laittomaksi rahankeräykseksi. Rahankeräyslain vastaisesti toimiva yritys ei
maksa värväämisestä maksettavaa maksua oikeasti omasta pussistaan esimerkiksi siitä
syystä, että värvääminen sen lukuun tuottaa sille suurta hyötyä esimerkiksi tietyn
markkina-alueen valloittamisella. Sen sijaan aloitusmaksua kerätään niin paljon,
että sillä katetaan myös värvääjille värväämisestä maksettava maksu ja tällöin
kyseessä on (muiden seikkojen siihen kenties myös viitatessa) laiton rahankeräys.
Lain valmistelijat ovat tässä vieläpä nimenomaan huomioineet sananmuodoissaan
sen, kuinka aloitusmaksu voi olla myös verhottu tuotemyyntiin tai vastaavaan
puhuessaan maksusta ”suorassa muodossa”. Tämä ei rajaa mitään ”epäsuoraa muotoa”
laittomuuden ulkopuolelle.
Pyramidipeliä ei ”laillisesta” verkostomarkkinoinnista erota näin se, kuinka
suuri osa liikevaihdosta palautuu järjestelmään tai edes se, mikä esimerkiksi
aloituspaketin hinnan tarkka suhde vastikkeeseen on. Laittoman rahankeräyksen tai
pyramidipelin määritelmään ei myöskään kuulu se, että mukana olevat ovat
tyytymättömiä tai kaikki välttämättä menettävät rahansa. Vaikka peli ”etenisikin”
toivotulla tavalla ja ihmiset saisivat siitä rahaa, se voi silti olla täysin
laiton. Ainoa varsinaisesti merkittävä tekijä on se, millaista rahaa uudelta
aloittajalta tai mukana pysymisen edellytyksenä peritään ja mihin tarkalleen tuo
raha menee.
LAILLISUUDEN / LAITTOMUUDEN KRITEEREJÄ
Myös muut seikat ovat tietysti oikeudessakin merkittäviä toiminnan
pyramidipelimäisyyttä arvioitaessa. Arviointi perustuu kuitenkin lopulta terveeseen
järkeen. Olennaisia voisivat olla edellä esitetyn pohjalta käytännössä ainakin
seuraavat seikat:
(1) Muodostaako järjestelmä pyramidin tai muun tyyppisen verkoston, jonka on
tarkoitus laajeta (äärettömiin) ja/tai jossa on useita tasoja? Onko järjestelmä
vieläpä suunniteltu niin, että jokaisella tasolla olisi huomattavasti (esimerkiksi
kaksi tai kolme kertaa) enemmän ihmisiä kuin edellisillä? Onko järjestelmään mukaan
tulevien määrää millään tavalla pyritty rajaamaan?
Move muodostaa tyypillisen pyramidiverkoston, jossa jokaisen seuraavan tason on
tarkoitus olla edellistä kaksi kertaa suurempi. Mukaan liittyvien ”edustajien”
määrää ei mitenkään ole yritetty rajata.
(2) Tuleeko mukaan liittymisestä maksaa? Onko maksu järkevässä suhteessa
vastikkeeseen eli siihen, mitä sillä saa?
Saadakseen uusien värväämisestä rahaa Movessa täytyy tehdä 999 euron suuruinen
ostos ja tämän jälkeen vähintään 60 euroa kuussa maksava ostos. Yrityksellä on
varaa maksaa yhteensä 200 euroa värväyspalkkiota kahdelle värvääjälle sekä (jos/kun
se tulee maksuun) 30 euroa jokaiselle yllä olevalle tasolle jopa noin 8 tasoon
asti; jokaisesta kuukausittaisesta ostoksesta maksetaan edelleen 3 euroa eli
(niiden tullessa maksuun) noin 24 euroa yläpuolella oleville tasoille. Yhteensä
uudesta mukaan liittyneestä maksetaan verkostoon näin jopa noin 440 euroa ja
”aktivointiostoksesta” noin 24 euroa. Näiden lisäksi noin 10 % katteesta menee
maksettavaksi ns. pool-bonusprovisioina. Käräjäoikeus voi näin hyvin todeta, ettei
yritys käytännössä itse maksa näitä provisioita vaan Moven aloituspaketin tai
aktivointiostoksen kate on niin suuri, että käytännössä edustaja maksaa nämä
värväysrahat itse. Edelleen on huomattava, että Moven ”franchise edustaja” ei saa
provisioita, alennuksia tai minkäänlaista bonusta näistä yllä mainituista omista
ostoksistaan.
(3) Mihin uusien liittyneiden maksama raha menee? Katetaanko sillä uuden
liittyneen liiketoiminnan aloittamisesta emoyritykselle syntyviä kustannuksia vai
jaetaanko siitä iso osa yläpuolella oleville?
Kuten jo todettu, joissakin tapauksissa ehkä miltei puolta aloituspaketin
hinnasta (bonusprovisiot mukaan lukien) vastaava provisio jaetaan edustajan
”ylälinjaan” eli verkostossa hänen yläpuolellaan oleville.
(4) Mistä jäsenten tulot pääasiassa muodostuvat? Varsinaisesta kaupankäynnistä
vai siihen verhotuista toisten jäsenten liittymis- tai mukanapysymismaksuista?
Tarkkoja lukuja ei ole saatavilla. Mikäli Movessa on noin 1000 aloituspaketin
sekä kuukausiostoksia tehneitä edustajia, on vaikea kuvitella, että näiden
tuottamien ehkä 1,5 miljoonan euron myyntitulojen rinnalla olisi muita lähteitä,
joista näin suuria summia saataisiin. Kaupankäynti verkoston ulkopuolelle näyttäisi
olevan edustajille tulonlähteenä huomattavasti pienempi kuin värväämisestä sekä
aktivointiostoksista syntyvät provisiot. Käräjäoikeus arvioi tämän tietysti
oikeiden lukujen perusteella.
(5) Mistä yrityksen liikevaihto pääasiassa syntyy? Verkoston sisäpuolelta vaiko
sen ulkopuolelta? Uusien aloittavien maksuista ja mukanapysymismaksuista vai
kaupankäynnistä verkoston ulkopuolelle?
Edellinen vastaus pätee myös tähän. On vaikea kuvitella, että verkoston
ulkopuolisten asiakkaiden tekemät ”ostokset” olisivat samaa tasoa kuin jo pelkkä
aloituspakettikauppa.
(6) Vastaako värvääjille uusien jäsenten värväämisestä maksettava raha
kustannushyötyä, siis sitä voittoa, mitä esimerkiksi kaupankäynnin laajenemisesta
uudelle maantieteelliselle alueelle aiheuttaa tai myyntiketjun lyheneminen tuottaa?
Vai onko värvääminen itsetarkoitus?
Movessa värvääminen on pääasiallinen tulonlähde. Kuten jo todettua, värvättävien
määrää ei mitenkään rajoiteta tai sitä ei harkita markkinoiden ja maantieteellisten
seikkojen valossa.
(7) Erityisesti: maksavatko uudet mukaan liittyneet käytännössä yläpuolellaan
oleville (ja jopa useille tasoille) heidän värväämisestään?
Näin näyttäisi olevan. Aloituspaketin hinta suhteessa vastikkeeseen
(polkupyörään) on niin suuri, että käytännössä värvättävä maksaa itse ylälinjalleen
värvättäväksi tulemisestaan.
Näiden näkökantojen vuoksi mielestäni syytteille sekä tuomiolle on erittäin
hyvät perusteet.
SYYTE, OIKEUDENKÄYNTI, SEURAAMUKSET
Edellä todetun valossa olisi nähdäkseni pienoinen ihme, jos syyteharkinta ei
johtaisi syytteisiin. Sikäli kuin WGI-tuomiot todennäköisesti hovioikeudessa
säilyvät, syyttäjällä on valmis, tuore ennakkotapaus, johon vedota myös Move-
tapauksen kohdalla.
Syytteeseen joutuu Moven tapauksessa ensisijaisesti yritys, eivät välttämättä
heti ensi sijassa kaikki sen toimijat yksitellen. On vaikea sanoa, kuinka suuri osa
Moven toimijoista haastetaan ensimmäisessä oikeudenkäynnissä vastaamaan oikeuteen,
koska joukko on niin suuri. WGI-tapauksessa syytettyjen penkillä olivat suoraan
kaikki ne, jotka olivat todistettavasti tienanneet jotakin toiminnallaan. Moven
tapauksessa on huomattavasti helpompaa todistaa, kuka on saanut yritykseltä rahaa.
Tähän riittää yksinkertaisesti yrityksen laskelmat ja kirjanpito maksetuista
provisioista.
Koska Movessa mukana olevien/olleiden joukko on niin suuri ja ehkä jotakin rahaa
on saanut jopa 1000 ihmistä, voi olla, että oikeuteen haastetaan aluksi vain yritys
ja sen tärkeimmät ”ylälinjalaiset”. Mikäli tällöin tulee tuomio, jokainen Movessa
mukana ollut on kuitenkin syyllistynyt laittomaan rahankeräykseen, ja tämä poikii
lukuisia erillisiä oikeudenkäyntejä (joko yhdellä paikkakunnalla, kuten WGI-
tapauksessa, tai eri puolilla maata). Jokaisella on kuitenkin oikeus puolustautua
jossakin oikeudenkäynnissä, joten jos syytteet lopulta tulevat kaikille niille,
jotka ovat saaneet Movelta rahaa, kaikki joutuvat käräjille jossakin vaiheessa.
Joka tapauksessa, jos oikeudenkäynti seuraa WGI:n esimerkkiä, kaikki Movella
värväyksestä, aloituspaketeista sekä jopa aktivointiostoksista provisioina saadut
rahat voidaan menettää rikoshyötynä valtiolle. Tämän lisäksi omilleen päässeille
tulisi sakkoja noin ”tienatun” rahasumman suuruisesti ja useita (ehkä kymmeniä)
tuhansia ”tienanneille” vankeusrangaistuksia. Edelleen oikeudenkäyntikustannukset
voidaan tuomita yhteisvastuullisesti myös yksittäisten Moven edustajien harteille.
(Valitettavaa on vielä se, ettei kotivakuutuksen oikeusturva todennäköisesti suostu
kattamaan tätä, koska syyte tulee elinkeinotoiminnasta sekä rikoksesta.)
Yrityksen lienee joka tapauksessa mahdotonta jatkaa toimintaansa, mikäli
valtaosa sen tuotoista menetetään valtiolle rikoksella saatuna hyötynä ja lisäksi
sitä rangaistaan sakoilla.
Jos Move tuomitaan, myös muut verkostot joutuvat tarkastelemaan toimintaansa ja
muuttamaan toimintatapojaan, mikäli ne sisältävät esimerkiksi uusien jäsenten
värväämisestä maksettavia palkkioita, jotka selkeästi maksaa värvättävä itse.
Parhaassa tapauksessa voisi jopa olla, että tapauksesta Move saadaan Suomeen
ennakkotapaus siitä, kuinka suuri osa kaupankäynnistä täytyy tosiasiallisesti
tapahtua pyramidin ulkopuolelle eikä aloittamiseen tai mukana pysymiseen
oikeuttavien ostosten tekevälle jäsenistölle, jotta uusien myyjien mukaan
värväämisestä maksavassa verkostossa ei olisi kyseessä laiton, ketjukirjeeseen
rinnastettava pyramidipeli.
Kenties tuomio voisi myös vaikuttaa ihmisten ymmärrykseen verkostomarkkinoinnin
todellisuudesta: usein verkostofirman koko idea perustuu uusien värväämiseen ja
siitä saatavan ansion hehkuttamiseen. Samalla todellisuudessa suurin osa ei koskaan
voi pärjätä tässä toiminnassa, sillä mihin tahansa pyramidi lopulta päättyykin,
jokaista omilleen päässyttä kohden täytyy olla useita (yleensä kymmeniä) häviäjiä,
ja yhtä ”voittajaa” kohden vielä enemmän (satoja ellei jopa tuhansia) rahansa
menettäneitä. Tämä on juuri se syy, miksi ketjukirjeetkin on ylipäätään ja
nimenomaisesti lailla kielletty.
Sivun alkuun