3.12.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola

ja analyysi verkostomarkkinoinnista

Tämä kirjoitus on selväkielinen selvitys siitä, miten verkostomarkkinointiyritykset voivat jatkaa ihmisten huijaamista vuodesta toiseen. Älä jätä lukemista kesken, vaikka et pitäisi kovin paljon markkinoiden kyllästymisestä ja muista sellaisista asioista puhumisesta. Kirjoituksen lopussa on selkeä ja yksinkertainen esimerkki siitä, miten alan yritysten myyjät vaihtuvat uusiin myyjiin parissa vuodessa. Häviäjät eroavat verkostoista ja uusia häviäjiä värvätään heidän tilalleen. Systeemi on loppujen lopuksi sangen yksinkertainen ja kyseeessä on vain matemaattinen silmänkääntötemppu, jolla saadaan ehdokkaat ja alatasojen edustajat uskomaan, että täysin järjetön liikeidea toimii niin kuin se mainonnassa esitetään.

Tyypillinen perustelu markkinoiden kyllästymistä vastaan

Miten on mahdollista, että verkostomarkkinointiyritykset voivat jatkaa vuodesta toiseen? Eikö se ole todistus siitä, etteivät markkinat kyllästy vaan aina riittää uusia myyjiä verkostoihin ja tuotteita menee jatkuvasti kaupaksi? Liikevaihto kasvaa lähes joka vuosi niin kuin muillakin aloilla! Uusia ihmisiä syntyy ja uusia sukupolvia nousee, joten aina riittää ehdokkaita ja uusia myyjiä järjestelmään! Markkinat eivät kyllästy koskaan!

Alan ja liikeidean puolustajat perustelevat tällaisilla väitteillä, etteivät markkinat todellisuudessa koskaan kyllästy. Taloustieteiden alkeitakin osaavat ihmiset tietävät tällaiset perustelut hölynpölyksi, mutta alatasojen myyjiin ne uppoavat kuin häkä, sillä heillä ei ole mitään alan koulutusta eikä käsitystä siitä, miten vapaa markkinatalous toimii jatkuvasti kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Mikään firma ei voi kasvattaa loputtomasti myyjien verkostoa ja liikevaihtoaan yli kyllästymispisteen.

Hidas kasvuvauhti

Jos tarkoitus olisi kasvattaa myyjien määrää eli jokaisen myyjän alalinjaa hitaasti, niin silloin uusien ihmisten syntymisellä ja uusien sukupolvien nousulla voitaisiin todistaa se, etteivät markkinat kyllästy koskaan. Yksittäisten myyjien ei ole kuitenkaan mahdollista odottaa niin kauan, että jokainen saisi alalinjaansa uusia myyjiä sitä kautta. Alkusijoitukset ja toiminnan jatkuvat kulut muodostuvat liian suuriksi, jotta se kannattaisi. Alalinjaan ei sittenkään riittäisi tarpeeksi ihmisiä, vaikka odotettaisiin uusien sukupolvien nousemista markkinoille. (typerä ajatuskin, itse asiassa)

Ihmisiä ei ole kerralla tarjolla riittävästi, jotta jokainen voisi edes teoriassa voittaa. Kaikille ei riitä reaaliajassa tarpeeksi asiakkaita ja ehdokkaita alalinjaan. Voittaminen eli toimintaan sijoitetun rahan ja kulujen peittäminen saaduilla palkkioilla edellyttää nopeaa verkoston kasvua. Se taas ei ole mahdollista, sillä myyjien määrä ei voi tuplaantua tai monistua loputtomiin. Jossakin tulee raja vastaan ja viimeisenä mukaan liittyneille ei riitä tarpeeksi ehdokkaita alalinjan rakentamiseksi. Asiakkaitakaan ei ole riittävästi, joten tuotteita ei voida myydä hyvällä voitolla ja tehokkaasti. Riittävä kysyntä puuttuu ja tarjontaa on liikaa.

Hitaan kasvun teoriaa ei auta edes se, että osa myyjistä olisi mukana ns. ”asiakkaina” eli vain siksi, että saisi tuotteista alennusta ryhtymällä jälleenmyyjäksi. Tuotteet tulevat järkiään kalliimmiksi ”tukkuhintaisinakin” vuosimaksujen, kuukausimaksujen ja aloituspakkauksien vuoksi, jos ne ostetaan jälleenmyyjinä, mutta niitä ei myydä verkoston ulkopuolelle hyvällä voitolla. Monien tuotteiden sisäänostohinta on sitäpaitsi kalliimpi kuin muualla myytyjen vastaavien ja kilpailevien tuotteiden hinta. Jos tuotteita ei ole saatavilla muuta kautta, kannattaa miettiä, tarvitseeko myyjä sitä tuotetta vai onko tarve synnytetty keinotekoisesti business-porkkanaa hyväksi käyttäen, mainostamalla ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin”?

Käytännössä vain erittäin harva myyjä on mukana pelkästään asiakkaana. Nekin muutamat, jotka jatkavat tuotteiden ostamista sekä myyntiä lähipiirinsä ihmisille, toivovat, että saisivat joskus alalinjan kasvamaan ja pääsisivät kiinni passiivisiin tuloihin eli alalinjasta nouseviin palkkioihin.

Alan tilastojen avulla ei voida todistaa sitä, että suurin osa myyjistä olisi mukana vain asiakkuuden tähden. Tilastot todistavat tätä teoriaa vastaan. Jos suurin osa olisi mukana asiakkuuden tähden, ei alalta eroaisi yli 99 prosenttia kaikista myyjistä parin vuoden aikana liittymisestään, niin kuin nyt tekee. Tämä on selvä todistus siitä, että myyntityön lopettavat ja passivoituneet edustajat ovat olleet mukana muusta syystä kuin asiakkuuden vuoksi. Lopettamisen syy on kannattamaton liiketoiminta ja kärsityt taloudelliset tappiot. Muita syitä ovat moraalinen herääminen alalla vallitsevaa vääryyttä ja ihmisten harhaanjohtamista kohtaan.

Moni eroaa nopeasti, kun havaitsee toiminnan moraalittomaksi huijaukseksi, joka on mahdollisesti vielä rahankeräyslain vastaista. Mainonnassa rikotaan jatkuvasti Kuluttajansuojalakia ja hyviä liikemiestapoja vastaan. Rehellinen ihminen ei voi jatkaa tällaisessa toiminnassa sen jälkeen, kun nämä asiat paljastuvat hänelle. Epärehellisetkin eroavat ennen pitkää, jos jäävät useimpien muiden tavoin tappiolle. Alalla on vain muutama eettisesti toimiva ideaa myyvä ja rehellinen ihminen, joka saa tuntuvia lisäansioita kovan työn ja yritteliäisyyden ansiosta. Hekin levittävät huijausta ja harhaanjohtavaa mainontaa, mutta tekevät sitä tietämättään. Heidän positiivinen yrittäjäenergiansa kanavoidaan väärää tarkoitusta varten ja heidän hyvää nimeään sekä mainettaan käytetään hyväksi. Uskon silti, että rehti ihminen havahtuu ennen pitkää alalla vallitsevaan vääryyteen ja jättää leikin sikseen. Hänen kyvyilleen ja osaamiselleen on paljon parempiakin kohteita.

Yksi kestämätön perustelu markkinoiden kyllästymistä vastaan ja hitaan kasvuvauhdin puolesta on vielä se, että kerran passivoitunut edustaja aktivoituu yhä uudestaan tietyin väliajoin. Näin juuri kukaan ei lopettaisi toimintaa kokonaan vaan suurin osa jatkaisi tuotteiden ostamista lähinnä itselleen. Koska tuotteita joutuu ostamaan tukkuhintaan kerralla useamman kuukauden tarpeen, passivoituvat nämä asiakkaat aika ajoin, mutta eivät lopeta toimintaa ja tuotteiden käyttöä.

Tällaisia asiakkaita voi olla jonkun verran verkostoissa, mutta edelleenkään ei voida todistaa, että heitä olisi valtaosa kaikista myyjiksi rekisteröityneistä ihmisistä. Alalla passivoituneiksi ilmoitetut myyjät ovat todellakin lopettaneita, sillä he eivät uusi vuosittaista lisenssiään, mikä on useilla firmoilla luotettava rekisteri lopettaneiden määrän arvioimiseksi. Mm. Amway/ Alticor/ Quixtar yhtiöt ovat ilmoittaneet omissa tilastoissaan selvästi sen, että Pohjois-Amerikassa vuosina 2002 – 2004 vain puolet kaikista edustajista uusi jälleenmyyjäsopimuksen ja 67 % uusista edustajista jätti sopimuksen uusimatta. Myös muiden firmojen tilastoista voidaan nähdä vastaavat kokonaan lopettaneiden myyjien määrät, jos he julkaisevat näitä tilastoja. Euroopan Suoramarkkinointiliiton tilaston mukaan alan myyjät saivat keskiarvon mukaan laskettuna palkkioita vain noin 40 euroa/ kk. (Tieto on julkaistu Ajan Henki ohjelmassa 21.3.2005/ toimittaja Johanna Korhonen) Mediaaniluvun mukainen palkkio jää vielä pienemmäksi, pariinkymmeneen euroon, jos se ilmoitettaisiin.

Keskiarvoa nostaa kohtuuttoman paljon niiden muutaman edustajan palkkiot joka firmassa, jotka saavat pyramidin huipulla monta tuhatta euroa kuukaudessa. Alimpien tasojen edustajat saavat vain muutaman euron tai parikymppiä/ kk ja suuri osa ei saa mitään, vaikka yrittää värvätä alalinjaansa uusia myyjiä ja myydä tuotteita kyllästymispisteessä oleville markkinoille. Se ei onnistu kovin helposti ja on selvää, että suurin osa lopettaa toiminnan kokonaan, koska työ on kannattamatonta. Parin kympin keskipalkkiot/ kk eivät riitä alkusijoituksen ja kulujen kattamiseen, joten passivoituneet myyjät ovat todellakin niitä, jotka ovat lopettaneet myyntityön kokonaan ja samalla myös asiakkuuden. He eivät aktivoidu uudestaan ostaakseen tuotteita, sillä he eivät tarvinneet tuotteita ennen myyjäksi ryhtymistä, eivät myyjänä olemisen aikana ja kaikkein vähiten he tarvitsevat tuotteita myyntityön lopettamisen sekä tappion kärsimisen jälkeen. Tarve ostaa tuotetta synnytetään myyjissä keinotekoisesti harhaanjohtavan markkinoinnin avulla. Toiminta on tästäkin syystä katsottava kokonaan moraalisesti tuomittavaksi.

Viimeisin väite markkinoiden kyllästymistä vastaan on se, että osa myyjistä on niin sanottuja tavallisia myyjiä eivätkä he rakenna lainkaan alalinjaa, josta on mahdollista saada palkkioita. He myyvät ainoastaan tuotteita. Move Networks Oy:n jotkut edustajat käyttävät tätä selitystä puolustaessaan viritelmäänsä. Yhtiö on tällä hetkellä poliisitutkinnan alla. Sitä epäillään laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä. Tämä perustelu on vain epätoivoinen yritys saada viritelmä näyttämään edes vähäisessä määrin toteuttamiskelpoiselta. Vaikka systeemissä olisikin väitetyt 60 % tällaisia tavallisia myyjiä, ei asiakkaita ja ehdokkaita riitä tarpeeksi tuhat euroa sijoittaville ”franchise edustajille”. Heillä on jatkuva tarve kasvattaa myyjien verkostoa monikymmenkertaiseksi, jos jokainen haluaa voittaa, niin kuin varmasti haluaakin. Move on tältäkin osin kaikin puolin tyypillinen pyramidi.

Jos Movessa on verkostomarkkinoijia suhteessa tavallisiin myyjiin 1/3, niin kasvuluvut ovat edelleen mahdottomat. Käytän yhtiön omistaja- ja perustajajäsenen Vesa Virtasen ilmoittamia lukuja lokakuussa 2005: verkostomarkkinoijia 1000 ja muita myyjiä 2000 eli yhteensä 3000 myyjää. Nämä tuhat verkostomarkkinoijaa tarvitsevat nopeasti alalinjaansa lisää myyntiedustajia, jotta saavat toiminnan hyvin käyntiin ja mahdollisuuden saada sijoitetut rahat takaisin. (1000 – 200 = 800 euroa, aloituspaketin eli kampanjatuotteen hinta miinus sen taloudellinen arvo) Hidas kasvu ei riitä vaan tarve ja tavoite on kasvattaa alalinjaa nopeasti. Tarvitaan vähintään 10 edustajaa vuodessa alalinjaan, jotta jokainen saisi reilun mahdollisuuden voittoon. Lisäksi jokainen tarvitsee viisi pitkäaikaista asiakkuutta. Kasvuluvut tuhannelle edustajalle ovat siten:

– Vuosi 2005: 1,000 edustajaa – 5,000 asiakasta.
– Vuosi 2006: 10,000 edustajaa – 50,000 asiakasta.
– Vuosi 2007: 100,000 edustajaa – 500,000 asiakasta.
– Vuosi 2008: 1 miljoona edustajaa – 5 miljoonaa asiakasta,

Kasvuluvut ovat sittenkin mahdottomat ja osoittavat, ettei Movenkaan kaltainen sekapyramidi voi toimia. Sanoin Movea sekapyramidiksi, koska siinä on tavallisia suoramyyjiä samassa kaaviossa verkostomarkkinoijien kanssa.

Sellainen myyntiedustaja, joka ei rakenna itselleen alalinjaa, josta voi saada palkkioita, ei ole verkostomarkkinoija. Alan myyjä rakentaa aina alalinjaa tai ainakin toivoo, että sinne tulisi väkeä, koska alalinjasta nousevilla palkkioilla on alunperinkin tarkoitus tienata. Omaa myyntiä vähätellään värväyskokouksissa, koska se pelottelisi ehdokkaat pois. Moni haluaa saada helppoa rahaa, ilman että tarvitsee jatkuvasti myydä tuotteita. Sellaista mahdollisuutta alalla myös markkinoidaan ja siihen ansaan jää moni koukkuun. Koska kaikki verkostomarkkinoijat panostavat pääasiassa uusien myyjien värväämiseen, aiheuttaa se yleensä ennen pitkää markkinoiden kyllästymisen, niin ettei kaikille riitä tarpeeksi asiakkaita ja ehdokkaita alalinjaan. Vain surkeaa tuotetta myyvät ja muutenkin huonot viritelmät jäävät niin pieniksi, ettei myyjiä ole liian paljon. Silloinkin on saavutettu kyllästymispiste, koska verkoston kasvuhan pysähtyy heti, kun se saavutetaan.

Hintojen nousu kasvattaa liikevaihtoa

Liikevaihdon kasvu ei ole mikään todistus markkinoiden kyllästymistä vastaan. Liikevaihto kasvaa pelkästään sen vuoksi, että hinnat nousevat joka vuosi. Yritysten liikevaihto voi sen lisäksi vaihdella eri vuosina. Jonakin vuotena myydään enemmän ja menestytään paremmin kuin muina vuosina. Yrityksellä on aina vain tietty osuus alan markkinoista. Vapaissa markkinatalouksissa kilpailu on kovaa ja yli 50 prosentin markkinaosuudet ovat todella harvinaisia. Esimerkiksi Nokian osuus kännyköiden myynnistä on pyörinyt noin 30 – 40 prosentin välillä ja se on jo erittäin hyvä tulos. Paljon parempaan ei pystytä, sillä kilpailijat eivät mene konkurssiin, koska asiakkaita riittää kaikille. Vain osa yrityksistä kaatuu, mutta terveellä pohjalla toimivat yhtiöt jatkavat loputtomiin.

Verkostomarkkinoinnin markkinat ovat jatkuvasti kyllästymispisteessä

Kun tietty firma on saavuttanut lanseerauksen jälkeen tietyn markkinaosuuden alan markkinoista, jää sen edustajamäärä kutakuinkin ennalleen. Kasvua ei synny. Yksi firma voi vallata verkostomarkkinoinnin sielujen markkinoista (=myyjien määrä) vain tietyn prosenttiosuuden, niin kuin Nokia kännyköiden myynnistä. Suomen oloissa maksimi on noin 10,000 edustajaa kerrallaan yhden verkoston jäseneksi. (40-50 % kaikista alan myyjistä) Tämäkin on mahdollista vain siten, että moni edustaja toimii yhtä aikaa useamman firman myyjänä.

Ala on jatkuvasti kyllästymispisteessä. Myytävät tuotteet ovat pääosin sellaisia, joiden käyttäjät ostavat jo valmiiksi vastaavia tuotteita jostakin. Verkostomarkkinointifirmat myyvät paljolti samoja tuotteita: terveydenhoitoon liittyviä tuotteita, lisäravinteita, vitamiineja, luontaistuotteita, kauneudenhoitotuotteita, kosmetiikkaa, ”eettisesti tuotettuja pesuaineita”, GSM-liittymiä, sähköä, lomamatkoja, virtuaaliosakkeita tai pitävät yllä verkkokauppaa, minkä tuotevalikoima on äärimmäisen suppea ja tuotteet älyttömän kalliita. Näillä tuotteilla on enimmäkseen uskollinen käyttäjäjoukko, joten uuden firman ja uuden tuotteen lanseeraaminen markkinoille ei ole helppo tehtävä. Jos siinä onnistutaan, voi yhtiö säilyttää markkinaosuutensa vain värväämällä jatkuvasti uusia edustajia eroavien tilalle: joka vuosi yhtä paljon kuin heitä eroaa. Näin edustajien määrä ei muutu olennaisesti ja liikevaihto pysyy ennallaan inflaation aiheuttama kasvu huomioituna.

Järjettömät kasvuodotukset

Verkostomarkkinointiyhtiöt huijaavat edustajiaan ja ehdokkaitaan kertomalla järjettömiä kasvulukuja ja myyntitavoitteita. Aiotaan vallata perinteisiltä firmoilta markkinoita jopa niin paljon, että yksi yritys saa niistä 4 %. (Amway Suomessa) Käytännössä koko alan markkinaosuus kaikesta tuotteiden ja palveluiden myynnistä jää 0,05-0,5 prosenttiin, sillä maahan ei mahdu kuin 0,3 – 0,5 % väestön määrästä jälleenmyyjiä. Heidän kulutuksensa on myös sen mukainen.

Koska verkoston ulkopuolelle myydään vain vähän tuotteita, ei alan markkinaosuus ole suurempi kuin mitä edustajat kuluttavat. Alimpien tasojen edustajat eivät kuluta juuri mitään eivätkä saa paljon mitään myytyä, joten esittämäni prosenttiosuudet ovat hyvä arvio ja pitävät paikkansa. Alatasojen edustajien tappio muodostuu suurelta osin aloituspakkausten, vuosimaksujen ja koulutuksen kustannuksista eikä heidän toimintansa vaikuta alan tuotteiden myyntiin kovinkaan paljoa.

Alan liikevaihto on suoraan riippuvainen myyjien määrästä. Tuhat myyjää myy enemmän kuin yksi myyjä. Mitä useampi myyjä, sitä suurempi on alan liikevaihto. Tyypillinen alan myyntiedustaja tekee vain noin 60-200 euron liikevaihdon kuukaudessa. Kokonaisliikevaihto jää siksi pieneksi, vaikka myyjiä on enemmän kuin millään muulla alalla suhteessa liikevaihtoon ja asiakkaiden määrään. Alalla ei ole edes tarkoitus myydä tai ostaa omaan käyttöön enempää tuotteita, sillä passiivisten tulojen toiveet perustuvat alalinjan kasvattamiseen ja sieltä nouseviin palkkiohin. Tämä tehdään myös selväksi jokaisessa liiketoiminnan esittelytilanteessa.

Negatiivinen informaatio rajoittaa alan myyjien määrää

Maahamme ei mahdu kerralla enempää kuin 20,000 – 25,000 verkostomarkkinoijaa. Heistä tekee jatkuvasti yli 96 % tappiota reaaliajassa pyramidirakenteen ja epäoikeudenmukaisen palkkiojärjestelmän vuoksi. Tuotteet ovat kalliita, asiakkaat tyytymättömiä, yhtiöitä ei tunneta, niihin ei voi luottaa, alalla on huono maine ja myyjät ovat amatöörejä, joten negatiivinen tieto leviää nopeasti ihmisille. Tästä johtuen on mahdotonta huijata ihmisiä yhdellä kertaa enempää kuin tässä on mainittu. Tyypillinen kohderyhmä ovat nuoret työttömät ja opiskelijat, huonosti koulutetut, osa-aikatyössä olevat, matalapalkka-aloilla työskentelevät ja muut, jotka ovat tyytymättömiä taloudelliseen tilanteeseensa eivätkä ole kuulleet alan huijauksista. Maassamme huijataan siten 20,000 – 25,000 henkeä kahden vuoden aikana, jatkuvasti, niin kauan kuin verkostomarkkinointi on lähtökohdaltaan laillista toimintaa maassamme.

Tappioiden syy

Koska tyypillinen ehdokas kuluttaa tai myy tuotteita vain 60 – 200 euroa kuukaudessa, ei yhtiö voi maksaa kovin suuria palkkioita/ edustaja. Edustajia on valtava määrä suhteessa liikevaihdon määrään. On selvää, että suuri osa edustajista joudutaan jättämään käytännössä ilman palkkioita. Heille maksetut palkkiot ovat paljousalennuksia omista ostoista, mutta he eivät saa koskaan takaisin niin paljon rahaa kuin ovat maksaneet järjestelmään aloitusmaksua ja jatkuvia aktiivisuusmaksuja. He eivät saa pienestä alalinjasta lainkaan palkkioita rahana tai palkkiot ovat vähäisiä.

Alalinjasta nousee palkkioita ylälinjaan pisteinä tai virtuaalieuroina, jotka kerääntyvät varastoon eli ”pankkiin”, mutta niitä ei makseta ulos rahana ennen kuin ehdokas on täyttänyt tietyt pätevöitymisen ehdot. Jokaisen edustajan ja hänen alalinjansa täytyy tehdä kulutuksellaan sekä myynnillään pääyhtiölle ensin tietty kate ennen kuin palkkioita alkaa saada rahana. Suurin osa jää kokonaan ilman alalinjasta rahaksi muuntuvia palkkioita tai ne jäävät vähäisiksi, koska he eivät saavuta koskaan oikeutta palkkioihin eri reunaehtojen ja pätevöitymisen sääntöjen vuoksi.

Yhtiöt ovat laatineet palkkiojärjestelmät siten, että niissä leikataan alalinjan liikevaihdon perusteella maksettavien palkkioiden saajien määrää ankaralla kädellä. Erilaiset verkoston kasvun tasapaino- ja aktiivisuussäännöt estävät edustajia saamasta palkkioita rahana, mutta se selviää edustajille yleensä vasta sen jälkeen, kun he ovat toimineet aktiivisesti useamman viikon tai kuukauden. Kun alalinjaan on saatu muutama jäsen, niin odotetaan innolla palkkioita, mutta sitten käykin ilmi, ettei palkkioita ole oikeutta saada ennen kuin kaikki reunaehdot täyttyvät. Alalinjaan tarvitaan lisää jälleenmyyjiä ja liikevaihdon pitää kasvaa organisaatiossa tasapainoisesti eri linjoissa tai tasoissa ennen kuin palkkioita maksetaan ulos rahana ylälinjan edustajille. Myyjä alkaa tajuta, että hän ja hänen alalinjassaan olevat kaikki edustajat ovat tappiolla vielä senkin jälkeen, kun hän on ollut mukana muutaman viikon tai kuukauden ja saanut muutaman jäsenen alalinjaansa. Periksi ei voi silti antaa, koska toimintaan on tullut sijoitettua aika suuri summa suhteessa omiin tuloihin ja varallisuuteen. Moni on rahoittanut toiminnan kulutusluotolla tai opintolainalla, joten hätä on todella suuri, kun tosiasiat alkavat paljastua. Näin jokainen edustaja alkaa kasvattaa häviäjien joukkoa, mitä tarvitaan voitolle pääsemiseksi. Jossakin vaiheessa toimintaa edustajalle käy ilmeiseksi se, että hänen täytyy värvätä alalinjaansa häviäjiä, jotta hän voisi itse saada voittoa. Kun edustaja tajuaa sen, niin rehelliset luopuvat toiminnasta moraalittomuuden takia, mutta epärehelliset ja moraalittomat jatkavat sitä.

Alimmilla tasoilla on aina myös niitä, jotka eivät saa markkinoiden kyllästymisen ja alan epäkohtien vuoksi värvättyä ketään alalinjaansa. Heidän tappionsa on aloitus-, vuosi-, kuukausi- tai muuna vastaavana lisenssimaksuna menetetty summa sekä koulutuksesta, mainoksista, käyntikorteista, kokousmaksuista, opetusmateriaaleista ja kalliiden sekä turhien tuotteiden katteesta muodostuva summa. Tuotteiden ostotarve on synnytetty keinotekoisesti harhaanjohtavan markkinoinnin avulla ja kaupittelemalla ”hyvää mahdollisuutta lisäansiohin”, vaikka mahdollisuus on todellisuudessa surkea. Nämä kulut menevät voittona pääyhtiöön ja/tai tiimin johtoon, millä maksetaan ylimpien tasojen suuret palkkiot sekä pienempiä palkkioita hieman alempana verkoston hierarkiassa oleville aktiivisille jäsenille. Kaikki tämä raha tulisi rinnastaa laittomaan rahankeräykseen ja pyramidipeliin. Peliin osallistujat tietävät ennen pitkää sen, että kyseessä on peli, missä aikaisin mukaan lähteminen ja onni ratkaisevat suurelta osin menestymisen sekä se, kuinka hyvin onnistuu myymään ideaa eteenpäin harhaanjohtavan markkinoinnin avulla.

Alimpien tasojen edustajat kärsivät lisäksi henkilökohtaisena tappionaan kaikki muut toiminnan kulut: puhelin, matkat, ehdokkaiden tarjoilut, toiminnan työkalut, jne. Jokainen myyntiedustaja ottaa riskin, kun sijoittaa toimintaan alkupääoman ja käyttää rahaa erilaisiin menoihin. Alan mainonnassa vähätellään jatkuvasti kulujen osuutta sekä riskiä. Markkinatilanteesta eli kilpailusta ei kerrota mitään ja hinnoittelumahdollisuuksista jää ehdokkaalle totuudenvastainen kuva. Tuotteita on lähes mahdotonta myydä ilmoitetuilla suositteluhinnoilla. Lisäansioiden mahdollisuutta huonontaa entisestään se, että jokainen myyjä muualla kuin omassa alalinjassa on kilpailija, joka vie asiakkaat sekä ehdokkaat oman alalinjan rakentamiseksi. Mitä enemmän myyjiä firmalla on, sitä huonommaksi oma mahdollisuus käy. Kaikki tämä kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta riittävän tiedon salaaminen on tietoista ja tarkoituksellista edustajien sekä ehdokkaiden harhaanjohtamista. Viranomaisten ja lakia säätävien elimien tulisi puuttua tähän asiaan. Nykyiset lait eivät suojaa kuluttajia riittävän hyvin tätä yhteiskunnallista mätäpaisetta ja huijausta vastaan.

Vähintään yli puolet alan edustajista on koko ajan ilman tuottavaa alalinjaa. Palkkiojärjestelmän monimutkaiset ja epäselvät aktiivisuuden tai pätevöitymisen ehdot rajaavat alalinjasta nousevien rahapalkkioiden saajaksi alle 10 – 25 % kaikista edustajista. Alle neljä prosenttia saa palkkioita enemmän kuin toiminnasta aiheutuu kuluja ja mitä alkusijoitus on. Reaaliajassa jää siis voitolle eli saa lisätuloja parhaassa tapauksessa vain alle neljä prosenttia alan kaikista edustajista. Kun tappion kärsineet eroavat systeemistä parin vuoden aikana, kasvaa häviäjien prosentuaalinen osuus vuodesta toiseen, mitä kauemmin firmat saavat jatkaa toimintaansa. Voittajien prosentuaalinen osuus puolestaan pienenee, koska voitolla olevat jatkavat kauemmin saman firman edustajina. Eihän tuottoisaa bisnestä kannata kenenkään lopettaa? Tällä tavalla alalla häviää rahansa verkostoihin pitkällä tähtäimellä yli 99,9 % edustajista.

Tietämättömyyttä vai epärehellistä toimintaa?

Kysynnän ja tarjonnan lain kieltäminen eli markkinoiden kyllästymisen kieltäminen kuvastaa taloustieteiden perustietojen puutetta. Jotkut kieltävät tämän faktan tahallaan, mikä kuvastaa sellaisen henkilön moraalia: tarkoitus on johdattaa edustajia sekä ehdokkaita harhaan.

Luotan siihen, että alatasoilla työtä tekevät ja tämän selvityksen lukevat edustajat ovat paljon viisaampia kuin mitä ammattimaiset huijarit heistä luulevat. Ajatelkaa omilla aivoillanne ja unohtakaa aivopesun opit siitä, ettei saa ajatella kriittisesti tai kuunnella kritiikkiä! Sehän on ilmiselvää aivopesua, kun kielletään omilla aivoilla ajatteleminen! Te olette aikuisia ihmisiä ja ymmärrätte selkeää suomenkieltä. Käyttäkää omaa järkeänne ja ymmärtäkää, miten huijaus toimii!

Yksinkertainen esimerkki

Menestymistä varten tarvitaan tietty määrä ihmisiä omaan alalinjaan, eikö totta? Mitä jos tarvitaan 10 ihmistä ja 10 asiakasta, että saa toiminnan kunnolla alkuun ja mahdollisuuden saada omat sijoitetut rahat takaisin? Työllekin kannattaisi laskea jokin arvo, joten tavoite on tietysti saada rahaa järjestelmästä takaisin enemmän kuin sinne on sitä sijoitettu ja mitä kuluja aiheutuu. Myyjä pääsee voitolle vasta sitten, kun tulot ovat suuremmat kuin sijoitettu raha ja kulut. Älä lankea niin yksinkertaiseen harhaanjohtamiseen, että sanoisit saatuja pieniä palkkioita ansioiksi tai voitoksi, sillä eiväthän ne sitä ole! Käteen saatu palkkio on sitäpaitsi aina pienempi kuin paperilla ilmoitettu verollinen palkkio. Yhtiö vähentää palkkiosta arvonlisäveron, joten alalle tyypillinen ulos maksettava 60 euron minimipalkkio on vain noin 49 euroa rahana käteen. Monet eivät ymmärrä alussa edes sitä, etteivät kaikki saa koskaan palkkiota alalinjastaan, sillä he eivät saavuta pienellä liikevaihdolla ja jatkuvilla aktivoitumisen säännöillä portaittaisen palkkionmaksun ensimmäistä rajaa eli 60 euroa.

Hidas kasvu ei riitä voiton saamiseksi. Toiminnasta aiheutuu jatkuvasti lisää kuluja. Aloitus-, vuosi-, kuukausi- tai muut vastaavat lisenssimaksut ovat suuret suhteessa pieniin palkkioihin mitättömästä liikevaihdosta. Toiveet suurista palkkioista ovat nopeassa alalinjan liikevaihdon eli jälleenmyyjien määrän kasvattamisessa. (tuhat myyjää myy enemmän kuin yksi) Kaikki liiketoiminnan esittelyn palkkioesimerkit kertovat tilanteesta, jossa verkosto kasvaa nopeasti yksittäisen uuden edustajan alle. Mahdottomia kasvulukuja ei oteta esittelyssä lainkaan huomioon. Ei sanota sitä, kuinka monta edustajaa verkostossa sillä hetkellä on ja mitä se tarkoittaisi edustajien sekä asiakkaiden määrässä, jos jokainen onnistuisi saamaan alalinjansa kasvamaan esimerkin tavalla vaikkapa vuoden aikana.

Esimerkit kertovat markkinoiden kyllästymisestä mitään piittaamatta sen, miten kaikki voivat ansaita muutaman kuukauden kuluttua niin ja niin paljon rahaa eikä tavoitteen saavuttamiseen tarvita muuta kuin että onnistuu itse värväämään kaksi tai x edustajaa omaan alalinjaansa ja siellä jokainen tekee samalla tavalla. Sanotaan jopa sellaista, että jos joku ei onnistu värväämisessä, niin ylälinja auttaa ja sijoittaa ns. ”ylivuotona” puuttuvat edustajat uuden jäsenen alalinjaan. Ylivuodot ovat harvinaisia eivätkä ne tuo ratkaisua värväämisen ongelmaan. Käytännössä on ihan sama kuka värväämisen suorittaa, mutta tällaiset esimerkit verkoston kasvusta ovat pelkästään harhaanjohtavia ja epärehellisiä. Sama määrä pitäisi jokaisen värvätä lyhyessä ajassa, mutta se ei ole mahdollista. Hidasta kasvua ei oteta yleensä edes vaihtoehtona esille liiketoiminnan esittelyssä eli värväystilanteessa. Jos siitä mainitaan, niin sekin on harhaanjohtavaa, kun sanotaan, että pelkästään tuotteita myymällä voi saada voittoa. Asiakkaita ei riitä mitenkään tarpeeksi kaikille myyjille, koska markkinat ovat jo valmiiksi kyllästetyssä tilassa ja markkinaosuuden valtaaminen on työn ja tuskan takana.

Katsotaan, millaiset kasvuluvut ovat, jos jokainen edustaja saisi alalinjaansa vuoden aikana 10 edustajaa ja lisäksi 10 henkilökohtaista asiakasta! Tuhatta edustajaa kohden kasvu on:

Vuosi 2005: 1,000 myyjää, 10,000 asiakasta.
Vuosi 2006: 10,000 myyjää, 100,000 asiakasta.
Vuosi 2007: 100,000 myyjää, 1 miljoona asiakasta.

Kymmenen asiakkaan ja myyntiedustajan saaminen alalinjaan ei olekaan mahdollista kaikille! Osan täytyy jäädä väistämättä häviölle järjestelmän rakenteen vuoksi! Miten homma sitten käytännössä toimii? Uusia edustajia värvätään joka vuosi suuria määriä! Miksi edustajien määrä ei nousekaan taivaisiin? Siksi, että verkostosta eroaa jatkuvasti yhtä paljon edustajia kuin mitä uusi liittyy siihen! Alalinja uusiutuu lähes kokonaan (99%) parissa vuodessa! Häviäjät eroavat, mutta yhtä monta häviäjää liitetään heidän tilalleen! Järjestelmään ei värvätäkään voittajia vaan häviäjiä! Tämä on tarkoituksellista ja suunniteltua! Pääyhtiö on suunnitellut järjestelmän tällaiseksi! Tiimien johtajat tietävät, että he värväävät häviäjiä eivätkä voittajia! Miten he markkinoivat tätä liikeideaa? ”Ei suuria riskejä, ei kuluja, työ on helppoa, hyvä mahdollisuus lisäansioihin, keino saavuttaa taloudellinen riippumattomuus ja toteuttaa unelmat…!”

Huomaatko, miten harhaanjohtavaa markkinonti on? Huomaatko, miten pahoja ja moraalittomia ihmisiä täytyy olla tällaisen suunnitelman takana?

Alalinjan vaihtuminen

Katsotaan vielä, miten lähes koko alalinja vaihtuu parissa vuodessa. Asia on helppo ymmärtää, kun tutkitaan mitä tapahtuu kahtatuhatta edustajaa kohden. Suhteellisten ja pyöreiden lukujen käyttäminen auttaa ymmärtämään asian paremmin. Ne kertovat silti totuuden siitä, miten homma oikeastikin toimii. Edustajia voi olla todellisuudessa yhdessä verkostossa enemmän tai vähemmän.

Oletetaan, että palkkiojärjestelmä on niin hyvä suosittelumyyjiä kohtaan, että viisi prosenttia heistä saa enemmän palkkioita kuin mitä heidän pääyhtiölle maksamansa raha ja tuotteiden ylihinta on. Se tekee enintään 100 reaaliajassa voittoa saavaa myyjää 2000 myyjää kohden. He pysyvät järjestelmässä kauemmin kuin muut. Yhtiölle maksettavat kulut ovat aloituspaketti, vuosi-, kuukausi- tai muut lisenssimaksut ja tappiota tulee myös kalliiden sekä turhien tuotteiden ostamisesta omaan käyttöön. (Tuotteiden hinta miinus todellinen arvo kuluttajalle, joka on tässä tapauksessa jälleenmyyjä) Jätetään tässä vaiheessa toiminnan muut kulut huomiotta: ne kulut, jotka eivät koidu pääyhtiön voitoksi. Niitä ovat ennen kaikkea liiketoiminnan tukimateriaali, jos ne tuottaa tiimin johto eikä pääyhtiö. Suomalaisissa firmoissa tämä ”työkalubisnes” on pääyhtiön hallussa, joten yhtiö saa lisää voittoa myymällä koulutusta ja mainoksia jälleenmyyjille. Jälleenmyyjien kuluja ovat siis koulutus, tapahtumat, kokousmaksut, käyntikortit, mainokset, opetusmateriaali, kirjat, kasetit, videokasetit, cd:t ja dvd:t. Muita kuin tiimin johdolle tai pääyhtiölle meneviä kuluja ovat puhelin, matkat, ruokailut, tarjoilut ehdokkaille, rahdit, kirjanpito, tilien hallinnointi, (jos mukana Osuuskunnassa tms.) jne. Osuuskunnat, jotka tarjoavat tilien hallinointia ja veroapua, ovat nekin tiimin johtajien ”yrityksiä”.

Esimerkin ”tilastot” ovat aina kunkin vuoden lopulta.

Vuosi 2005:
Firma perustetaan ja lanseerataan nopeasti markkinoille. Tilanne vuoden lopulla 2,000 myyjää ja 10,000 asiakasta. Nämä luvut pysyvät jatkuvasti samana, koska se on kyseisen firman saavuttama markkinaosuus vapailla markkinoilla.

Ensimmäisenä vuotena lopettaneita on muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen jo 1000 eli värvättyjä on yhteensä 3000. Suuri lopettaneiden luku johtuu jatkossakin markkinoiden tahallisesta kyllästämisestä, jolloin lähes kaikki viimeisenä mukaan tulleet häviävät rahaa. Firman pysyvästi saavuttama markkinaosuus on 2000 myyjän tekemä liikevaihto. Markkinat ovat kyllästyneet ja uudet edustajat eivät saa omaa alalinjaansa kasvamaan – he ovat se alalinja, minkä ylätasoilla jo valmiiksi olevat ”voittajat” tarvitsevat voittaakseen ”pelissä” rahaa. Voittajia ovat siten ne, jotka lähtivät ”ajoissa” mukaan toimintaan eli saivat paikan pyramidin huipulla. He ovat yhtiön perustajia ja omistajia sekä heidän ”kavereitaan” eli tiimin johtajia. Liiketoiminnan lopettaa jatkossa yhtä monta myyntiedustajaa kuin uusia aloittaa sen. Nämä lopettajat ovat niitä häviäjiä, joiden rahoilla ja työpanoksen avulla voittajat sekä pääyhtiö elävät.

Vuosi 2006:
Lopettaneita 1500 myyjää. Uusia myyjiä 1500.

Verkosto kasvaa ensin liiaksi ja siitä johtuu keskimääräistä suuremmat luvut.

Värvättyjä on yhteensä alusta asti 3000+1500=4500 henkeä. Lopettaneita on yhteensä 1000+1500=2500 henkeä. Kaikki vuoden 2005 lopettaneet myyjät ovat kärsineet tappion.

Myyjiä jäljellä liittymävuoden mukaan:

2005: 3000-1000-1500=500
2006: 1500
=2000 myyjää

Vuosi 2007:
Lopettaneita 1200 myyjää. Uusia myyjiä 1200.

Värvättyjä on alusta asti yhteensä 4500+1200=5700. Lopettaneita on yhteensä 2500+1200=3700 henkeä. Kaikki ovat kärsineet tappion.

Myyjiä jäljellä liittymävuoden mukaan:

2005: 500-400=100
2006: 1500-800=700
2007: 1200
=2000 myyjää

Vuoden 2005 myyjistä on jäljellä enää se viisi prosenttia eli sata henkeä, jotka saavat oletusarvoisesti sijoittamansa rahat takaisin. Muut ovat lopettaneet vajaassa kahdessa vuodessa tappiollisen toiminnan.

Myös myöhemmin liittyvillä on mahdollisuus nousta lisäansoita saavien joukkoon. Se onnistuu siten, että vallataan markkinaosuutta aiemmin mukaan liittyneiltä saman firman myyjiltä. Muilta yrityksiltä ei ole markkinoita paljon enempää jaossa kuin mitä on firman lanseerauksen yhteydessä onnistuttu heiltä valtaamaan. Toki parannusta voi tässäkin tehdä, mutta jätän sen huomiotta, jotta esimerkki pysyisi yksinkertaisena. Markkinoiden valtaamisella on joka tapauksessa rajansa, joten pelkistetty esimerkki ei vääristä totuutta liiaksi. Voihan itse asiassa käydä toisinkin päin: yhtiö voi menettää saavuttamansa markkinaosuuden! 😉

Jos joku tippuu myöhemmin pelistä pois, kun saman firman kilpailevat organisaatiot valtaavat hänen markkinaosuuttaan, niin hän ei jää välttämättä tappiolle liiketoiminnassa. Jos kaikki toiminnan kulut ja sijoitettu raha ovat suuremmat kuin tulot, niin vasta sitten ollaan tappion puolella. Mitä kauemmin voittoa ehtii tehdä, sitä paremmat mahdollisuudet on jäädä lopullisesti voitolle.

Vuosi 2008:
Lopettaneita 1200 myyjää. Uusia myyjiä 1200.

Värvättyjä on alusta asti yhteensä 5700+1200=6900. Lopettaneita on yhteensä 3700+1200=4900 henkeä. Vuoden 2005 myyjistä lopettaa 50 henkeä markkinaosuuden menettämisen tai liian pienten tulojen vuoksi. Työ ei kannata. He voivat olla silti ”voitolla”, mikäli toiminnan kulut eivät ole olleet liian suuret. Työstä ei saa vain kohtuullista korvausta. Oletetaan niin. Tappion kärsineitä on siten 4900-50=4850 henkeä

Myyjiä jäljellä liittymävuoden mukaan:

2005: 100-50=50
2006: 700-450=250
2007: 1200-700=500
2008: 1200
=2000 myyjää

Vuosi 2009:
Lopettaneita 1100 myyjää. Uusia myyjiä 1100.

Värvättyjä on alusta asti yhteensä 6900+1100=8000. Lopettaneita on yhteensä 4900+1100=6000 henkeä. Vuoden 2005 myyjistä eroaa 20 henkeä, koska liiketoiminta ei ole tarpeeksi tuottoisaa. He ovat saaneet kuitenkin vähän lisätuloja. Tähän asti häviöllä on siten 4850+1100-20=5930 henkeä. Lopettaneista on saanut vähän lisäansioita 70 henkeä. Työ on ollus silti kannattamatonta eli työstä ei ole saanut kunnon korvausta: työ ei palkitse tekijäänsä ja siksi se lopetetaan.

Myyjiä jäljellä liittymävuoden mukaan:

2005: 50-20=30
2006: 250-180=70
2007: 500-200=300
2008: 1200-700=500
2009: 1100
=2000 myyjää

Voittoa saa reaaliajassa jatkuvasti 100 henkeä eli viisi prosenttia. Tämä luku ei muutu, koska palkkiojärjestelmän mukaan sen verran edustajia keskimäärin saa sijoittamansa rahat takaisin. Tappiota tekee siis jatkuvasti 1900 myyjää.

Tässä vaiheessa voidaan laskea tappion kärsineiden osuus firman elinkaaren aikana, kun kaikki myyjät otetaan mukaan laskuihin. Jos otetaan laskuihin kaikki viisi vuotta, niin reaaliaikaiset lukemat ovat:

Värvättyjä 8000, tappiolla 1900+5930=7830 myyjää. Vaikka järjestelmä tuottaa reaaliajassa voittajia viisi prosenttia, on häviäjien osuus noussut viiden vuoden jälkeen jo liki 98 prosenttiin, koska häviäjät eroavat systeemistä nopeammin kuin vähän tai paljon lisäansioita saavat henkilöt. Esimerkissämme oli viiden vuoden toiminnan jälkeen mukana vielä 30 ensimmäisen vuoden aikana mukaan lähtenyttä myyjää. Nämä ovat ansainneet järjestelmällä kaikkein eniten. Pyramidin terävin kärki voi ansaita tuhansia euroja kuukaudessa, mutta moni pari vuotta alalinjaansa tosissaan rakentanut myyjä jää tappiolle, koska markkinat kyllästyivät eikä voimakkaan lanseerauksen jälkeen ole enää yhtä paljon ehdokkaita ja asiakkaita tarjolla/ edustaja.

Todellisuudessa tappion kärsivien luku olisi vielä suurempi, koska tässä ei huomioitu muita kuluja kuin suoraan pääyhtiölle maksettavat maksut. Käytännössä viisi vuotta riittää siihen, että häviäjien osuus nousee parhaimmissakin pyramideissa yli 99 prosentin kaikista historian aikana mukaan lähteneistä myyjistä. Heidän prosentuaalinen osuutensa kasvaa mitä kauemmin yritys saa jatkaa toimintaansa. Useimpien yhtiöiden palkkiojärjestelmä on lisäksi huonompi kuin tässä esimerkissä. Ne jättävät suoraan yli 96 % vuoren varmasti tappiolle. (jopa 98-99 %)

Luokkaa pahempi huijaus on sellainen, jossa vaihtuu vuosittain 80 – 90 % myyjistä. Tässä esimerkissä vaihtui vain 50 – 60 % joka vuosi. Mitä useampi lopettaa joka vuosi, sitä vaikeampaa on tietysti värvätä uusia tilalle, joten kestävimmät viritelmät ovat sellaisia, joissa vaihtuu vain 50 – 60 % alalinjasta vuosittain. Keskimääräinen ”yrityksen” ikä eli itsenäisen edustajan aktiivisen yrittämisen aika on siten kaksi vuotta.

Näin suomalaisia huijataan!

Eikö olekin simppeliä! Näin suomalaisia huijataan vuodesta toiseen! Verkostomarkkinointi niittää Suomen kuin pellon, yhä uudestaan. Ylätasojen ja pääyhtiöiden huijarit elättävät itsensä hommalla, mutta heitä on maassa vain parikymmentä. Sitten on parisataa pieniä lisansioita saavia ihmisiä: loput häviävät rahansa ja uusia häviäjiä värvätään verkostoihin joka vuosi yhtä paljon kuin verkostoista häviäjiä eroaa eli lopettaa toiminnan tappioiden vuoksi.

Suomessa on kerrallaan vain noin 20,000 – 25,000 alan suoramyyjää. Luvut pitävät aika tarkalleen paikkansa. Noin yksi tai kaksi prosenttia voi saada omansa takaisin reaaliajassa ja noin yksi tuhannesta elättää itsensä päätoimisesti itsenäisenä myyntiedustajana. Verkostomarkkinoinnin tuottamia miljonäärejä on Suomessa verotietojen mukaan tuskin yhtään kappaletta. Lottomiljonäärejä tulee vuosittain noin 50 henkeä. (markoissa miljonäärejä) Kannattaa ennemmin jopa lotota kuin olla verkostomarkkinoija, jos haluaa rikastua. Loton kautta on paljon suuremmat mahdollisuudet tulla miljonääriksi. Eikä se ole lainkaan itsestä kiinni, sillä kone arpoo numerot ja kaikki on onnen varassa. Jos häviät rahasi, niin kukaan ei syyllistä sinua siitä, ettet tehnyt riittävästi töitä rikastumisen eteen. Säästyt paljolta mielipahalta, kun kartat verkostomarkkinoinnissa harjoitettavaa pyramidipeliä ja laitonta rahankeräystä. Samalla tavallahan se menee pyramidipelissä. Jos on hyvä onni, niin alalinja lähtee vetämään; jos ei, niin tappioita tulee. Alan ammattilaiset pelaavat tätä peliä tietoisena siitä, että se on peliä ja vain harvat voivat voittaa, mutta huijaamisen into on suuri.

Petteri Haipola, 3.12.2005

Verkostomarkkinoinnin voittajat ja häviäjät

Lopettaneiden määrä perinteisissä yrityksissä ja verkostomarkkinoinnissa

Sivun alkuun

29.3.2005, muokattu 01.01.2006 Kirjoittanut Petteri Haipola

Voittajat ovat vuodesta toiseen samoja ihmisiä, häviäjät vaihtuvat uusiin häviäjiin parin vuoden välein.

Verkostomarkkinoinnin itsenäisiä edustajia eli jälleenmyyjiä eli verkostomarkkinoijia:
hlö/ vuosi	voittajia %	voittajia hlö	tappio %	tappio hlö	vaihtuvuus/ 2 v.	tappio hlö/ 2 v.	tappio hlö/ 10 v.
10 000	1 %	100	99 %	9 900	90 – 98 %	19 900	99 900
15 000	1 %	150	99 %	14 850	90 – 98 %	29 850	149 850
17 000	1 %	170	99 %	16 830	90 – 98 %	33 830	169 830
75 000	1 %	750	99 %	74 250	90 – 98 %	149 250	749 250

Suomessa oli noin 15000 – 17000 verkostomarkkinoijaa vuoden 1997 alussa, joista aktiivisia noin tuhat eli noin kuusi prosenttia. Loput 94 % ovat todennäköisesti häviäjiä, jotka lopettavat toimintansa vuoden parin sisällä. Arvioni, että alalinjasta vaihtuu 90 – 98 % kahdessa vuodessa perustuu tähän tietoon.

Lähde, ”Yrittäjyyden uudet muodot,” Työvoimaministeriö, Työvoimahallinto/-palvelut.
http://www.mol.fi/Tiepa/final/verkos.html

Oletetaan, että verkostomarkkinoijien määrä olisi pysynyt samana. Heistä vain alle yksi prosenttia jää toiminnasta voitolle eli saa lisätuloja tai kohtuullisen toimeentulon.

Lähde: Robert L Fitzpatrick,

Myytti verkostomarkkinoinnin ansiomahdollisuudesta. pdf
Alkuperäinen artikkeli:

http://www.falseprofits.com/MythofMLMIncome.doc.pdf
Thy Myth of MLM Income Opportunity by Robert FitzPatrick.
More than 99 % of all MLM distributors make no profit at all.

Jos linkki ei avaudu, etsi tiedostoa täältä:
http://www.falseprofits.com/ False Profits by Robert L Fitzpatrick

Nämä alle yksi prosenttia ovat vuodesta toiseen samat henkilöt eli ammattivärvääjät ja pääyhtiöiden omistajat. Jotta yksi jälleenmyyjä voisi saada päätoimisen tulonsa verkostosta, täytyy hänen alapuolellaan olla vähintään 500 jälleenmyyjää, mahdollisesti jopa tuhat tai enemmän. Näin voimme laskea, että vuonna 1997 Suomessa toimi arviolta 17 – 34 verkostomarkkinoinnista päätoimisesti toimeentulonsa saavaa jälleenmyyjää ja heidän lisäkseen noin 100 – 150 henkilöä sai vähän lisätuloja. Tämä pieni ammattivärvääjien ryhmä elää vuodesta toiseen verkostojen häviäjien rahoilla ja työpanoksella. Heille itselleen on ihan sama, mihin verkostoon he liittyvät, kun vain saavat mahdollisimman nopeasti tuloutettua siitä rahaa itselleen ennen kuin verkosto romahtaa tai viranomaiset pysäyttävät sen etenemisen. Esimerkiksi sponsori nimeltä Matti Aaltonen on toiminut 15 vuoden aikana ainakin sellaisissa verkostoissa kuin Golden Neo Life Diamite, (Gnld/ Golden products) SkyBiz, jokin muu kotisivujen rakennusohjelmaa myyvä verkostomarkkinointiyritys ja ACN. Hänen allaan toimineet jälleenmyyjät ja viranomaiset tietävät mahdollisesti lisää verkostoja, joissa hän on toiminut aktiivisena ylätason toimijana. Verkostojen alatasoilla edustajien vaihtelu on suurta, ehkä 90 – 98 % kahdessa vuodessa. Kymmenen vuoden aikana tulee noin 150000 suomalaista huijatuksi ja menettää rahansa. Miten tämä on mahdollista?

Huijaaminen on mahdollista siitä syystä, että verkostomarkkinointi on lain mukaan sallittua. Ihmisillä ei ole riittävästi tietoa, että he varjeltuisivat petokselta. Uusia ikäluokkia nousee ja nuoret ovat aina otollinen kohde verkostojen värvääjille. Muissa ikäryhmissä taloudellinen ahdinko ja toiveet helposti saatavasta paremmasta toimeentulosta saattavat saada ihmisen lankeamaan ansaan jossain vaiheessa elämäänsä. On helppo uskoa verkostomarkkinoinnin valhe, kun sen esittää paras ystävä, työtoveri, perheen jäsen tai sukulainen. Verkostomarkkinoinnin haitalliselta vaikutukselta perheisiin ja yhteiskuntaan voidaan välttyä vain, jos se kielletään tai sen toimintaedellytyksiä rajataan uuden lainsäädännön avulla.

Tarinatalon YLE 1:lle tuottamassa ajankohtaisohjelmassa Ajan Henki, 21.3.2005, esitettiin väite, että verkostomarkkinoijia olisi Suomessa jopa 75 000 henkeä. Jos tämä pitäisi paikkansa, tarkoittaisi se sitä, että huijatuksi tulee kymmenessä vuodessa mahdollisesti noin 750 000 ihmistä. Luku pitää kuitenkin sisällään myös kaikki suoramyynnissä mukana olevat työntekijät, joten se ei ole oikea. Tieto on peräisin Suomen Suoramarkkinointiliitolta. Jos verkostomarkkinoijien lukumäärä joskus kuitenkin kasvaisi noin suureksi, tarkoittaisi se sitä, että verkostomarkkinoinnilla itsensä elättävien jälleenmyyjien määrä Suomessa olisi noin 75 – 150 henkilöä. Aika vähän siis koko verkoston jälleemyyjien määrästä. (Laskennan peruste: 1/500 – 1/1000 jälleenmyyjää voi elättää itsensä alalinjansa liikevaihdosta saaduilla palkkioilla) Tätä pientä porukkaa koko muu verkosto Suomessa elättää, vuodesta toiseen. Tuhannet jälleenmyyjät tippuvat joka vuosi verkostosta pois tappion kärsineenä ja joka vuosi tuhansia uusia tappion kärsiviä liittyy siihen mukaan. Eikö tälle vääryydelle voida tehdä yhtään mitään? Kyllä voidaan. Ota yhteys omaan kansanedustajaasi, jotta maahamme saataisiin laki, mikä kieltää kaiken verkostomarkkinoinnin laittomana rahankeräyksenä ja pyramiditoimintana. Kerro hänelle lyhyesti asiasi, mutta älä kuormita häntä pitkillä ja monilla viesteillä.

Aina kun palkkiojärjestelmä palkitsee vain ylätasojen jälleenmyyjät ja menestyminen edellyttää uusien jäsenien värväämistä eli pelkällä omalla myynnillä ei pärjää eikä siitä saa edes palkkioita, on kyse verkostomarkkinointifirmasta, joka toimii epärehellisesti ja epäeettisesti, koska jälleenmyyjät joutuvat maksamaan tekemästään työstä pääyhtiölle sen sijaan, että saisivat siitä palkkioita. Tappiot muodostuvat aloituspakettien, mainosmateriaalin ja tuotteiden ostamisesta sekä muista toiminnan aiheuttamista kuluista kuten puhelinmaksut ja matkakulut. Koska jälleenmyyjän on toiminnan harjoittamisen vuoksi käytännössä pakko ostaa pääyhtiöltä tuotteita, mainos- yms. materiaalia ja palveluita, on se rinnastettavissa siihen, että hän maksaisi pääyhtiölle sen hyväksi tekemästään työstä sen sijaan, että saisi siitä palkkaan verrattavia palkkioita. Tämä on moraalitonta ja epäeettistä varsinkin, kun liiketoimintaa mainostetaan hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja helppona tapana ansaita rahaa tai ylipäätään mahdollisuutena ansaita rahaa ja samalla jätetään kuitenkin kertomatta todennäköinen mahdollisuus menettää verkostoon sijoitettu työpanos ja raha henkilökohtaisena tappiona. Verkostomarkkinointifirmat ovat keksineet nerokkaan ratkaisun muuttaa mainos- ja työkustannukset tuottavaksi liiketoiminnaksi, kun he myyvät aloituspaketteja ja mainosmateriaalia ylihintaan jälleenmyyjille. Jälleenmyyjien on pakko ostaa heidän tuotteitaan, mistä saadulla katteella pääyhtiöt saavat suuren osan voitostaan.

Olisi oikeudenmukaista, että pääyhtiö maksaisi jokaisesta myydystä tuotteesta sen myyjälle palkkioita, mutta näin ei verkostomarkkinoinnissa tehdä, joten sitä ei voida pitää suoramyyntinä vaan se on laitonta rahankeräystä ja pyramiditoimintaa. Suoramyynnissä maksetaan palkkioita sille, joka tuotteet myy, mutta verkostomarkkinoinnissa ne maksetaan verkoston ylätasojen ammattivärvääjille, jotka ovat usein yhtiön omistajia tai läheisessä suhteessa heidän kanssaan. Tutkinnan kohteeksi kannattaisi ottaa myös se, onko ylätason ammattivärvääjillä sopimuksia siitä, miten verkoston tuottama kokonaistuotto jaetaan pääyhtiön ja heidän välillään, poiketen yleisestä palkkiojärjestelmästä.

Jos verkostomarkkinoinnin palkkiojärjestelmä ei vaadi palkkioiden saamisen perusteena uusien jälleenmyyjien tai asiakkaiksi naamioitujen jälleenmyyjien värväämistä tai ylihintaisten tuotteiden myymistä suositteluperiaatteella, missä petos perustuu tuotteen hintaan, ja järjestelmä tuottaa jokaiselle jälleenmyyjälle itse myydyistä tuotteista palkkioita samoin kuin suoramyynnin palkkiojärjestelmässä, niin silloin kyse ei ole enää verkostomarkkinoinnista vaan suoramyynnistä. Verkostomarkkinointia voidaan pitää moraaliselta kannalta laittomana rahankeräyksenä ja pyramiditoimintana sen harhaanjohtavan markkinoinnin ja epäoikeudenmukaisen palkkiojärjestelmän vuoksi, koska suurin osa itsenäisistä jälleenmyyjistä ei saa myymistään tuotteista lainkaan palkkioita, jota pitäisi kohtuuden mukaan aina saada, jos kyse olisi suoramyynnistä. On totaalisen väärin, että jälleenmyyjien pitää maksaa siitä hyvästä, että he tekevät työtä eli mainostavat verkostomarkkinoinnin liiketoimintaa ja tuotteita pääyhtiön voiton kartuttamiseksi, vaikka he eivät saisi yhtään tuotetta myydyksi. Syy siihen ei ole ammattitaidon tai yrittämisen puute vaan syy on suurimmalta osin verkostomarkkinoinnin pyramidirakenne, joka on kyllästyttänyt markkinat, niin että tuotteiden myynti ja uusien jälleenmyyjien värvääminen on erittäin vaikea tehtävä.

Katso alla olevaa kaaviota. Näet siitä, miten verkostot etenevät. Kaaviossa on kaksitoista tappiolle jäävää jälleenmyyjää. Heidän yläpuolellaan on jossakin kaukana se ensimmäinen jälleenmyyjä, joka jää voitolle. Nämä tappiolle jäävät jälleenmyyjät lopettavat toiminnan ennen pitkää ja heidän tilalleen kaavioon tulee uusia tappion kärsiviä jälleenmyyjiä. Vain ylätasojen ammattivärvääjät pysyvät samoina vuodesta toiseen. Alatasojen jälleenmyyjät vaihtuvat muutaman kuukauden tai parin vuoden aikana kokonaan. Näin tappion kärsivien määrä lisääntyy vuosi vuodelta, mutta voitolle jääviä on aina saman verran ja he ovat ne samat henkilöt vuodesta toiseen, jotka ovat päässeet verkoston ylätasolle suhteidensa avulla pääyhtiöön. Pääyhtiön omistajat pitävät monesti hallussaan ylimmät tulokeskukset verkostoissa joko suoraan tai välillisesti. Näin he saavat suurimman osan verkostoon maksetuista palkkioista. Jos tiedettäisiin kaikkien verkoston jälleenmyyjien ja maksettujen palkkioiden määrä sekä se, miten palkkiot ovat jakautuneet eri jälleenmyyjille, niin havaittaisiin, että vain alle yksi prosenttia jälleenmyyjistä ansaitsee liiketoiminnalla ja heistäkin vain murto-osa päätoimisen toimeentulon. Päätoimisen toimeentulon ansaitsee ehkä noin yksi edustaja viidestäsadasta tai tuhannesta. Eli alapuolellesi pitää muodostua 500 – 1000 tappiolle jäävän ja 5 – 10 suunnilleen omilleen pääsevän jälleenmyyjän verkosto, jotta voisit elättää itsesi verkostomarkkinoinnin avulla. Muista, että tämän kaavion kanssa samalla tasolla on lukuisia vastaavia kaavioita ja jokainen pallukka kaaviossa tarkoittaa tappiolle jäävää jälleenmyyjää. Sinä olet mahdollisesti yksi näistä häviäjistä tässä kaaviossa, jos olet mukana verkostomarkkinoinnissa.

Vilkaise myös tämän linkin takana olevaa isompaa kaaviota, jossa on yli sata jäsentä. Huomaa, että kaavio etenee todellisuudessa enemmän sivusuunnassa rönsyillen ja tappiolle jääviä päättyviä linjoja on vielä enemmän kuin mitä siinä kaaviossa tilan rajallisuuden vuoksi esitän.

Yksittäisen verkoston haarat katkeavat nopeasti. Useimmat uudet jälleenmyyjät eivät pätevöidy ja jäävät kokonaan ilman palkkioita tai sitten he saavat vähemmän palkkioita kuin mitä toiminnasta aiheutuu kuluja. Lisäksi he menettävät työpanoksensa verkostoon henkilökohtaisena tappiona ja myös tuotteiden käyttö on heille tappiota, koska he eivät käyttäisi tuotetta elleivät olisi itse jälleenmyyjiä. Verkostomarkkinointi pilaa ihmissuhteita, koska ne kaupallisestaan ja petosta levitetään perheen, sukulaisten ja tuttavien keskuuteen.

Ylläoleva kaavio on kuvitteellinen osa yhtä verkostoa, joka on täynnä vastaavia katkeavia verkoston linjoja. (jalkoja, legs) Tappion kärsineet jälleenmyyjät jäävät verkostoon ”passiivina” tulokeskuksina, mutta verkosto etenee siitä huolimatta eteenpäin, kun joukosta löytyy niitä, jotka saavat alleen yhden tai pari uutta jälleenmyyjää. Suurin osa uusista jälleenmyyjistä jää silti matemaattisen pakon sanelemana tappiolle eli on tuomittu häviämään jo liittyessään verkostoon. Laitan tähän numerosarjoina kuvitteellisen esimerkin, miten paljon yhtä voittajaa kohden tarvitaan alatasoilla häviäjiä. Eri tasoilla voittajan alapuolella on jälleenmyyjiä, joiden alla verkosto ei enää etene optimaalisella tavalla. Jokaisen yksittäisen jälleenmyyjän kohdalla voitaisiin laatia edellä esitetyn kaltainen kaavio, josta näkisi, miten pallukat kuvaavat häviäviä jälleenmyyjiä.
1. taso: 1 jälleenmmyyjä
2. taso: 5 jälleenmyyjää
3. taso: 13 jälleenmyyjää
4. taso: 23 jälleenmyyjää
5. taso: 27 jälleenmyyjää
6. taso: 19 jälleenmyyjää (Huomaa, miten verkosto romahtaa)
7. taso: 9 jälleenmyyjää
8. taso: 4 jälleenmyyjää
9. taso: 2 jälleenmyyjää
10. taso: 0 jälleenmyyjää
Yhteensä 103 jälleenmyyjää, joista yksi jää voitolle, muut 102 menettävät rahansa ja aikansa verkostoon ammattivärvääjien ja pääyhtiön hyväksi.

Verkosto ei etene koskaan sillä tavalla kuin mitä palkkioesimerkeissä mainostetaan. Niissä näytetään vain sellainen malli, jossa jokainen onnistuu pätevöitymään ja saamaan alapuolelleen kaikki menestymiseen tarvittavat uudet jäsenet. Todellisuudessa useimmat eivät niitä saa.

Uusimpia valheita

Vuoden 2005 aikana alan ammattilaiset ja puolustajat, mm. Marita Johansson Suora- ja Verkostomarkkinoijien Yrittäjäliiton tiedottajana, ovat levittäneet harhaanjohtavaa tietoa verkostomarkkinoijien määrästä. He ovat sanoneet, että verkostomarkkinoijia on Suomessa 86,000. Tämä ei pidä paikkaansa. Luku pitää sisällään kaikki alalla työskentelevät suoramyyjät, joista verkostomarkkinoijat ovat pieni osa. Muita suoramyyjiä on enemmän: mm. puhelinmyyjiä, jotka myyvät lehtiä, kännykkäliittymiä ja tietosanakirjoja.

Eipä tuo mitään haittaa, vaikka valhettelevat myyjien määrän. Se johtaa puolestaan aivan surkeisiin lukuihin liikevaihdon suhteen/ myyjä. Katsotaanpa.

SSML:n ja SUVE ry:n julkisuudessa esittämät luvut:

http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=10&news_id=43261

– 93,5 miljoonan liikevaihto
– 86,000 VERKOSTOMARKKINOIJAA
– Liikevaihto 1087€/vuosi/VERKOSTOMARKKINOIJA
– Liikevaihto 90€/kk/myyjä

Euroopan Suoramarkkinointiliiton mukaan alan myyjän keskipalkkiot ovat olleet alle 40 euroa/kk vuonna 2004. Edellinen laskelma pitää yhtä sen tiedon kanssa, vaikka on yläkanttiin ilmoitettu. SSML:n ja SUVE:n tiedottamiseen ei voi luottaa. He tiedottavat tarkoituksella harhaanjohtavalla tavalla ja liioittelevat lukuja tai antavat totuuden vastaista tietoa lukujen sekä tutkimusten perusteella. Epäeettisesti toimivat yrittäjät ovat mukana SSML:ssä ja SUVE:ssa, joten he eivät ole puolueeton lähde tietojen suhteen. Tietoja on tarkoituksella vääristelty. Esimerkiksi liikevaihto voidaan ilmoittaa arvioituna suositteluhintojen mukaan, vaikka myyjät joutuvat myymään todellisuudessa tuotteet paljon edullisemmin, koska niille ei ole kysyntää siihen hintaan. Useimmat myyvä tuotteita perheelleen omakustannus eli ns. tukkuhintaan. Myyjien ostot omaan käyttöön on myös arvioitu suositteluhinnan perusteella monissa ”tietolähteissä”. Liikevaihto ei ole siten yhtiöiden liikevaihto vaan myyjien arvioitu ”myyntihinta” tuotteille, mikä on aivan eri asia kuin liikevaihto. Todellinen liikevaihto voi olla jotakin 60 % luokkaa ilmoitetusta. Kaikkea ei pidä uskoa, mitä epärehelliset alan puolustajat sanovat oman etunsa vuoksi ja totuutena tai tilastotietona ilmoittavat.

Minulla on paljonkin faktaa väitteitteni perusteena: Työvoimaministeriö, palkkiojärjestelmät, käytäntö eli värvääminen jatkuu ihan 100-% faktana, Euroopan suoramarkkinointiliiton tilastot, joiden mukaan vuonna 2004 palkkiot olivat alle 40 euroa/edustaja/kk. Koska värvääminen jatkuu samaan tahtiin vuodesta toiseen, mutta myyjien määrä ei siitä huolimatta moninkertaistu, osoittaa se todeksi sen, että yhtä lähes yhtä monta myyjää lopettaa toiminnan kuin aloittaa. Suomessa on ollut verkostomarkkinointia 1960-luvulta lähtien eikä myyjien määrä ole kasvanut 1990-luvun huipun jälkeen juuri lainkaan. Markkinat ovat kyllästyneessä tilassa eli enempää myyjiä ei Suomeen mahdu, koska negatiivinen informaatio estää useampien huijaamisen yhdellä kertaa. Vuosittain huijataan vähän yli 10,000 edustajan rahat ja työpanos. Heidän tilalleen värvätään saman verran uusia häviäjiä ja huijattavia. Tällä tavalla myyjien määrä ei juurikaan kasva, vaikka värvääminen jatkuu vuodesta toiseen.

Luettelo lähteistä ja lukemistosta:

Petteri Haipola, 29.3.2005, muokattu 01.01.2006

Sivun alkuun

30.10.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola

Lähes jokaisen verkostomarkkinoijan unelma on saada alalinjaansa niin paljon jäseniä, että heidän liikevaihdostaan saatavilla palkkioilla voi elättää itsensä lopun ikäänsä tekemättä lopulta paljoakaan sen eteen. Vain harva ymmärtää sen, että tämä unelma on mahdollista saavuttaa vain vähemmälle kuin yhdelle jäsenelle kymmenestätuhannesta. (1/10,000) Näidenkin huipputasojen jälleenmyyjien elämästä voidaan havaita se, että puheet aikaisesta eläkkeelle jäämisestä ovat puppua. He toimivat edelleen aktiivisina verkoston rakentajina ja teaminsä esikuvina, idoleina. He eivät ole voineet jättää bisneksen tekemistä kokonaan, sillä heidän karismansa on tarpeen valamaan uskoa alalinjoihin.

Verkostomarkkinoinnista saa lisätuloja vähemmän kuin yksi sadasta, joissakin järjestelmissä vain noin yksi tuhannesta. Muut jäävät tappiolle, kun toiminnan kulut otetaan mukaan laskuihin. Mikä saa alalinjan jäsenet uskomaan, että juuri he olisivat noiden harvojen menestyjien joukossa? Miksi he eivät näe ilmiselvää asiaa, että yhden voittajan alapuolella täytyy olla tietty määrä häviäjiä eivätkä kaikki voi voittaa?

Mistä alalinjan jäsenet ovat saaneet päähänsä, että jokainen voisi menestyä? Sehän on matemaattinen mahdottomuus! Järjestelmän pyramidi-rakenne määrää sen, että yli 99 % jäsenistä itse asiassa menettää rahaa verkostoon. He eivät saa mitään korvausta sijoittamalleen ajalle ja uhraamalleen työpanokselle.

Todellisuudessa ylätasojen voittajat elävät alalinjan tappioilla. He eivät saa voittoaan verkoston ulkopuolisten asiakkaiden ostamista tuotteista. Tämä johtuu siitä, että suurin osa myynnistä tapahtuu verkoston sisälle alalinjan jälleenmyyjille. Vaikka verkoston ulkopuolisia asiakkaita olisikin enemmän kuin jäseniä ja heidän ostonsa ylittäisivät jäsenten tekemät ostot omaan käyttöönsä, on kyseessä silti pyramidi-järjestelmä, koska pääyhtiö ja ylälinja saavat voittoa aloituspaketeista, vuosimaksuista tai muista lisensseistä ynnä markkinointimateriaalin ja tapahtumien sekä motivoivan koulutusohjelman myymisestä. Koska ideaa markkinoidaan harhaanjohtavalla tavalla ja jätetään kertomatta alan todelliset ”riskit” sekä ”kulurakenne” ja vääristellään ”onnistumisen todennäköistä mahdollisuutta”, niin kyse on aina harhaanjohtamisesta ja huijauksesta.

Yli 99 prosenttia kaikista jälleenmyyjistä jää tappiolle liiketoiminnasta, joten alalinja vaihtuu kokonaan parissa vuodessa. Teamin on värvättävä jatkuvasti uusia jäseniä pitääkseen yllä johtajien tulotasoa ja tukeakseen heidän tuhlailevaa elämäntyyliään. Alatasojen jälleenmyyjien on syytä saada tietoonsa se, että huipputason sponsorit elävät heidän tappioillaan, eivät verkoston ulkopuolisten asiakkaiden kulutuksella. Suurin osa kulutuksesta tapahtuu verkoston sisällä eli on jälleenmyyjien omaan käyttöön ostamia tuotteita. Tästä ja muista syistä verkostomarkkinointia on pidettävä käytännössä laittomana pyramidina, viitaten kansainvälisiin säädöksiin pyramidihuijauksista.

Lähteet:

• Robert L Fitzpatrick:
  • Verkostomarkkinoinnin 10 suurta valhetta
  • Myytti verkostomarkkinoinnin ansaintamahdollisuuksista.
  • MLM’s Questionable Legality
• Amway infoa
• MLMlegal.com

Petteri Haipola, 30.10.2005

Sivun alkuun