Seurakunnat ja verkostomarkkinointi

On 28.4.2025 Tekijä TutkijaKategoria(t): YleistäJätä kommentti

4.6.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola

Kerron nyt ne seikat, joiden takia joidenkin seurakuntien on ehkä ennen pitkää puututtava verkostomarkkinointiin. Karismaattiset uskovaiset ovat verkostomarkkinoinnin yksi erityiskohderyhmä.

Verkostomarkkinointi on vaarallista seurakunnille mm. seuraavista syistä:

1. Seurakuntaan ei pitäisi päästää mitään maailmallista ideologiaa, mikä vahingoittaa sen jäseniä.

Verkostomarkkinointi edistää maailmallista ideologiaa ja materialistista ajattelua. Monet ihmiset liittyvät mukaan rikastumisen toivossa, mikä saadaan aikaan kiihoittavalla värväystoiminnalla. Motiivina on ”sairas” rahanhimo – ei Jumalan tahdon kysyminen. Taustalla vaikuttaa eksyttävä ahneuden ja välinpitämättömyyden henki. Osallistujat eivät ole halukkaita tarkistamaan toiminnan laillisuutta, moraalia ja etiikkaa, vaikka heidän toimintaansa kohdistuva kritiikki on erittäin kärkevää. Se on peräisin LUKUISISTA ERI LÄHTEISTÄ, joista osa on katsottava täysin puolueettomiksi. Puolueettomia ovat mm. eri maiden lakiasäätävät ja valvovat viranomaiset. He antavat varoituksia petollisista verkostomarkkinointifirmoista ja säätävät kuluttajan suojaa parantavia lakeja. Esimerkiksi USA:ssa viranomaiset ovat hukkumassa verkostomarkkinointihuijauksia koskeviin valituksiin ja vetoamisiin lainmuutosten sekä tunnetuimman ennakkotapauksen, ”Amway-oikeudenkäynnin”, uudelleenkäynnistämisen puolesta. Täytyy myös muistaa, ettei tiedon lähde määrää sitä, onko itse käsiteltävä asia totta vai ei. Näin ollen myös ns. puolueelliset lähteet tulee huomioida niiden asiasisällön perusteella. On aivan sama kuka väitteet ja kritiikin esittää. Vain sillä on merkitystä, ovatko väitteet totta. Luotettava tieto voi olla peräisin myös puolueellisesta lähteestä.

Mikäli olisit liikemies, niin mitä tekisit, jos sinun liiketoimintaasi kohtaan esitettäisiin voimakkaita syytöksiä? Sitä väitettäisiin moraalittomaksi ja laittomaksi. Jättäisitkö tällaiset väitteet tutkimatta? Eikö ole niin, että useimmat tarkistaisivat väitteiden paikkansapitävyyden? Jos ne olisivat aiheettomia, niin ne olisivat parjaavia ja herjaavia. Moni pyytäisi poistamaan tällaisen julkisen kritiikin. Osa olisi valmis jopa haastamaan herjaajat oikeuteen kunnianloukkauksesta ja vahingontekemisestä kunnialliselle bisnekselle. Miksi näin ei tapahdu verkostomarkkinointia koskevan kritiikin kohdalla? Kriitikoiden sananvapaus ei ole ainoa syy tähän. Yrittäjällä on myös oikeutensa ja rehellinen yrittäjä pitää yleensä maineestaan huolta, niin ettei sitä aiheettomasti tahrata. Kristillinen ”pahan kärsiminen” ei myöskään tule kysymykseen tässä tapauksessa. Vähintä, mitä valveutunut ihminen tekisi, olisi selvittää syytösten paikkansapitävyys. Hyvin harva jälleenmyyjä on kuitenkaan valmis tähän, olipa hän uskossa tai ei. Miksi? Onko kyse hyttysten siivilöimisestä kuten he sanovat? Vai onko kyse todellisesta seurakuntaa ja yhteiskuntaa uhkaavasta vaarasta?

Pahimmillaan verkostomarkkinoinnin jumalattoman ideologian sisäistäminen saattaa johtaa Jeesuksesta luopumiseen. Monet amerikkalaiset pastorit ovat jättäneet kutsumuksensa ja antaneet itsensä kokopäiväisesti tähän mammonan palvelemiseen ja väärän voiton pyytämiseen. Ottakaamme tästä opiksi.

2. Seurakunnan ei pidä sallia sitä, että sen jäsenissä herätetään vaikeasti saavutettavia taloudellisia toiveita ja unelmia

Toiveet helposta rikastumisesta osoittautuvat lähes kaikille mahdottomiksi toteuttaa. Arvioin, että yli 99 prosenttia jälleenmyyjistä on tuomittu jo liittyessään epäonnistumaan huonon matemaattisen todennäköisyyden takia. Asian voi tarkistaa laskemalla. Jotta saadut tulokset olisivat vertailukelpoisia muiden verkostomarkkinointifirmojen kanssa, niin mukaan laskuihin täytyy ottaa jokainen jälleenmyyjä, saipa hän myytyä yhtään tuotetta tai ei. Nykyisellään firmat ottavat tulojen mediaaniluvun ja keskiansioiden laskemisessa huomioon ainoastaan ne jälleenmyyjät, jotka saavat palkkioita tai voittoa toiminnasta. Käytännössä useimmissa firmoissa on enemmän niitä jälleenmyyjiä, jotka jäävät tappiolle. Tämä siksi, että tuotteita on vaikea myydä verkoston ulkopuolelle. Vastaavia tuotteita saa perinteisistä kaupoista samaan hintaan tai halvemmalla. Ja ihmiset luottavat enemmän kaupan tuotteisiin kuin kotimyynnin vastaaviin.

Jos sinulle tarjotaan jotain verkostomarkkinointia niin tutustu ensin huolellisesti palkkiojärjestelmään. Laske kuinka monta jälleenmyyjää ja/tai kauppaa tarvitset alapuolellesi, jotta saisit enemmän palkkioita kuin mitä sinulle aiheutuu toiminnasta kuluja. Värväystoiminta on laitonta, ellei todennäköistä kulurakennetta suostuta kertomaan. Suuri osa jälleenmyyjistä vähättelee kulujen osuutta. Kieltäytymällä kulujen ilmoittamisesta tai vääristelemällä totuutta, jälleenmyyjät osoittavat moraalittomuutensa ja todellisen luonteensa. Tai sitten he ovat vain niin tietämättömiä, etteivät ymmärrä noudattaa lakia.

Verkostomarkkinoinnin ideaa markkinoidaan tarkoituksellisesti harhaanjohtavalla tavalla. Tämä markkinointimenetelmä on yleensä lähtöisin lievennetyssä muodossa suoraan pääyhtiöstä. Varsinaiseen huijaukseen syyllistyvät kuitenkin alan tuhannet ammattimaiset värvääjät. Heillä on taito mieliäkuohuttavan markkinoinnin kautta saada verkostot leviämään sensaatiomaisen nopeasti. Heidän tavoitteenaan ei ole saada aikaan tyytyväisiä asiakkaita, mikä on kaiken pitkäjänteisen liiketoiminnan edellytys, vaan he kokoavat nopeasti mahdollisimman paljon voittoa itselleen ja myyvät verkostonsa heti kun huomaavat markkinoiden kyllästymispisteen ylitetyn. Tällöin heidän verkoston haarastaan eroaa jatkuvasti enemmän jäseniä kuin mitä siihen liittyy. Pääyhtiöt eivät rankaise tällaisia ammattihuijareita yleensä millään tavalla. Päinvastoin: he ovat tyytyväisiä, koska nämä tuovat suurimmat voitot myös heille! Käytännössä on mahdollista, että monet yhtiöt kilpailevat näistä huijareista. Eikä pääyhtiö ole tietystikään missään vastuussa yksittäisten jälleenmyyjien ja tiimien toiminnasta! Nerokasta!

Harhaanjohtava markkinointi on eri firmoissa lähes täsmälleen samanlaista. Ehdokkaissa herätetään taloudellisia toiveita. Markkinoinnissa kuvataan esimerkkejä palkkioiden tuomasta ostovoimasta antamatta samalla ehdokkaiden taloudellisen turvallisuuden kannalta olennaisia tietoja markkinatilanteesta, kulurakenteesta ja hinnoittelumahdollisuuksista. Värväystoiminnassa käytetään sellaisia henkilöitä, joille ei ole annettu riittävää tietoa näistä asioista. Oikeuden ennakkotapauksen mukaan tällainen värväystoiminta on Suomessa lainvastaista. Kuvatunlainen käytäntö on kuitenkin yleistä myös uskovien jälleenmyyjien toimesta. He tekevät näin tietämättä ja ymmärtämättä, että se on väärin.

Turhien toiveiden ja unelmien herättämisestä seuraa valtavat pettymyksen tunteet epäonnistuneille jälleenmyyjille. Verkostoissa näitä on valtaosa. Monet heistä ovat heikkoja ja elämässään usein jo ennestään monella tapaa epäonnistuneita. Heitä on aiemminkin käytetty hyväksi, koska he ovat herkkäuskoisia ja hyväntahtoisia, eivätkä tahdo uskoa lähimmäisestään pahaa. Heidän on helpompaa ottaa syyt epäonnistumisista ja ongelmista omille harteilleen. Näin heidän huono itsetuntonsa huononee entisestään ja oman arvon tunteensa kärsii kerta toisensa jälkeen. He vaipuvat yhä syvemmälle masennukseen ja epätoivoon. Asiaa ei helpota lainkaan se, että verkostojen yleinen käytäntö on syyttää jälleenmyyjää hänen epäonnistumisestaan. Käytännössä perimmäiset syyt ovat aivan muualla. Niitä ovat ennen kaikkea huono matemaattinen todennäköisyys onnistua, markkinoiden kyllästyminen, huonot ja/tai ylihintaiset tuotteet ja alan yleisesti huono maine.

3. Seurakunnan ei pidä suvaita sitä, että sen jäsenet ovat mukana lainvastaisessa liiketoiminnassa ja yllyttävät veljiä ja sisaria lähtemään siihen mukaan

Kuten edellä mainitsin, värväyskeinot ovat usein laittomia, eivät pelkästään moraalittomia. Seurakunnan ei pitäisi suvaita sitä, että sen jäsenet harjoittavat laittomuutta ja yllyttävät muitakin sen harjoittamiseen, vieläpä uskovia veljiään ja sisariaan! Mikäli jälleenmyyjät eivät levittäisi verkostoa seurakuntiin, niin asia olisi enemmänkin maallinen ja maallisissa elimissä ratkaistava. Mutta koska verkostomarkkinoinnin erityiskohteena ovat juuri uskovaiset, niin jotkut seurakunnat joutunevat ennenpitkää puuttumaan asiaan. Kaikki toiminta mikä pyrkii vahingoittamaan seurakuntaa – Kristuksen ruumista – on suora hyökkäys Jumalaa vastaan. Aina ei ole oikein ”kääntää toinenkin poski” ja suostua loputtomiin kärsimään pahaa nousematta vastarintaan. Ennaltaehkäisevä toiminta vahinkojen minimoimiseksi kuuluu ennen kaikkea vanhemmiston ja kaitsijoiden tehtäviin. Kyse on seurakunnan ja sen jäsenten suojelemisesta. Onko meidän seurakunnissamme enää lainkaan Jumalan sinne asettamia vartijoita? Tätä sopii kysyä.

4. Taloudellinen vaikutus seurakuntiin

Kun ihminen lähtee mukaan verkostomarkkinointiin, niin hän tekee sijoituksen yritykseen. Kun hän kärsii tappiota, huonontaa se hänen nettotulojaan, mistä aiheutuu, että seurakunnat saavat entistä vähemmän varoja evankeliumin työhön ja omaan toimintaansa. Sen sijaan, että verkostomarkkinointi toisi rahaa seurakunnille, se viekin sitä pois siltä. Nämä varat käytetään suurimmaksi osaksi sielun vihollisen, ei Jumalan tarkoittamalla tavalla! Pääyhtiöt ja ammattivärvääjät ovat tosin ovelia. Ne lahjoittavat tai väittävät lahjoittavansa osan voitoistaan hyväntekeväisyyteen. Mutta mistä lähtien on ollut oikein varastaa tai huijata satoja miljoonia vuodessa ja antaa siitä pari miljoonaa hyväntekeväisyyteen?

Jotkut kristilliset verkostomarkkinoinnissa mukana olevat organisaatiot kuten NetMission ja Reijo Ruotsalainen mainostavat SkyBiziä, ACN:ää tai jotain muuta verkostomarkkinointia ja käyttävät kristinuskoa julkisesti hyväkseen idean eteenpäin viemisessä. Palkkiot käytetään suoraan niiden kristillisen toiminnan tukemiseen. Tämä on sangen ajattelematonta. Organisaatiot saisivat paremman kannatuksen, jos niiden jäsenet ja kannattajat maksaisivat koko verkostomarkkinointiin sijoittamansa summan suoraan niille. Nyt ne saavat vain rippeet suurimman osan rahoista mennessä ylälinjaan ja pääyhtiöön. Ja vaikka ne saisivatkin verkostomarkkinoinnin kautta enemmän kannatusta kuin muuten, niin seuraukset ovat silti tuhoisat pitkällä tähtäimellä. Koska verkostot tuottavat alimmilla tasoilla koko ajan noin 80 – 90 % tyytymättömiä jälleenmyyjiä, niin tuo tyytymättömyys kohdistuu myös näihin kristillisiin organisaatioihin ja yksittäisiin henkilöihin, jotka edistävät tätä toimintaa. Tyytymättömät jälleenmyyjä ovat niitä, jotka ovat lähteneet mukaan vain tai pääasiassa bisnesmahdollisuuden takia. Luonnollisesti he pettyvät jäädessään tappiolle. Näin uskovien verkostomarkkinoijien nimi tahraantuu vuosikausiksi eteenpäin.

5. Verkostomarkkinointi on kultti

Verkostomarkkinointiin liittyy sairaita uskonnon omaisia kulttimaisia piirteitä. Siitä tulee sisäpiirin juttu, jota ”ulkopuoliset tyhmät eivät voi ymmärtää.” Kulttiominaisuuksista Suomessa kertoo parhaiten Teemu Mäntynen loistavilla Pyramidisivuillaan. En kerro tästä enempää. Lukekaa sivut ja ja päättäkää itse: onko kyseessä kultti vai ei? (Sivusto on poistettu netistä). Myös Dean VanDruff valaisee omilla sivuillaan asiantuntevasti tätä osin jopa pelottavaa verkostomarkkinoinnin ”hengellistä” kulttiluonnetta.

Pastorit ja vanhimmat: haluatteko edistää tällaista toimintaa seurakunnissanne ja olla puuttumatta siihen? Lauma on uskottu teidän vastuullenne!

Jokainen on otollinen uhri verkostomarkkinoinnille ”etsikkoaikanaan”

Verkostomarkkinointihuijauksen tekee mahdolliseksi nimenomaan sen salamyhkäinen ja sisäpiirimäinen luonne. Vaikka useissa länsimaisissa demokratioissa kuten USA:ssa suurin osa ihmisistä on joskus joutunut värväyksen kohteeksi tai tietää muuten verkostomarkkinoinnista jotain, niin hyvin harva on paneutunut asiaan tarkemmin, koska suurin osa ihmisistä ei ole helposti huijattavissa. (tässä asiassa) Heitä ei kiinnosta ajan haaskaaminen näin vähäpätöisen asian vuoksi. Mutta on tiettyjä elämäntilanteita, jolloin suuri osa näistä ihmisistä tulee otolliseksi uhriksi verkostomarkkinoinnille. Se on yleensä jonkinlainen kriisi, pääasiassa taloudellinen tai henkinen. Jokainen kypsyy jossakin vaiheessa ainaiseen tiukilla olemiseen ja rahapulaan. Monet tympääntyvät omaan työhönsä ja kokevat sen turhauttavana. Tällöin ihminen on heikoimmillaan ja alttiina monenlaisille houkutuksille. Toiset haluavat seikkailua, toiset pysyvää muutosta elämäänsä. Kun heille luvataan hienoja asioita kuten yrittämisen ja työnteon vapautta, lisääntyvää vapaa-aikaa, upeita lomamatkoja, uusia ystäviä, hyviä tuloja, loputtomia markkinoita jne., niin jotkut tarttuvat syöttiin. Suurin osa heistä on sitten jo menettänyt pelinsä liittyessään. Paha olo vain lisääntyy, kun ”lupaukset” osoittautuvatkin liian vaikeiksi saavuttaa. Ammattihuijarit eivät tietystikään käytännössä koskaan ”lupaa” mitään, koska se olisi suoraan lakien vastaista toimintaa. Mutta he johtavat ehdokkaita tarkoituksella ja ovelasti harhaan antamalla ruusuisemman kuvan bisneksestä kuin mitä se todellisuudessa on. He ovat jopa niin taitavia, että osaavat vierittää syyn yksittäisten jälleenmyyjien epäonnistumisesta näiden harteille ja monet uhrit jopa uskovat heitä! Tällainen väärä syyllistäminen on todella paha juttu!

Verkostomarkkinointifirmat toimivat psykologisesti erittäin nerokkaasti. He osaavat iskeä ihmisen heikkoihin kohtiin. He tietävät, että useimmilla ihmisillä olisi käyttöä lisärahalle. Ahneus ja rahanhimo eivät ole kaukana kenestäkään meistä. Meillä kaikilla on toiveita ja unelmia, joita tahtoisimme niin kovasti toteuttaa, mutta rahat ja aika eivät riitä. Verkostomarkkinoinnin värvääjät iskevät juuri näihin heikkoihin kohtiin. Sanot kenties, ettei ketään pakoteta liittymään mukaan. On ihmisen oma syy, jos hän antaa huijata itseään. Jos ajattelet näin, niin muistin virkistämiseksi kopioin tähän Alkusanat -sivultani seuraavan perusteluni:

”Moni ajattelee ettei verkostomarkkinointi kosketa häntä lainkaan. Ketään ei pakoteta liittymään siihen mukaan. Kärsiköön kukin nahoissaan, kun on kerran vapaaehtoisesti antanut huijata itseään! Onko tällainen suhtautuminen kristillistä? Ei ole! Mistä lähtien petettyjen ihmisten auttaminen on jäänyt pois lähimmäisen rakkaudesta? Jos kerran sukupuolivalistus on hyväksyttävää, sillä perusteella että vapaa ja ”suojaamaton” seksi on vaarallista, niin miksei verkostomarkkinoinnista kertominen? Sehän tähtää siihen etteivät ystävämme ja läheisemme tulisi huijatuiksi! Kyse on ennaltaehkäisystä! Nimenomaan seurakuntien ja työpaikkojen johtajien ja esimiesten olisi puututtava asiaan. Ellei perheenjäsenille, ystäville ja työkavereille anneta mahdollisuutta saada oikeaa tietoa alasta ja menestymisen todennäköisyydestä, niin yhä useampi lähtee mukaan toimintaan väärin perustein ja toiveodotuksin. Moni kokee tulleensa petetyksi. Kuka on siis se kristitty, joka ajattelee lähimmäisestään, että `ähäkutti, mitäs lähdit mukaan?´”

Toimivatko valkoiset siirtomaavalloittajat mielestäsi oikein, kun he tarjosivat intiaaneille ”tulilientä” ja arvottomia rihkamahelyjä ja -koruja korvaukseksi heiltä riistämistään maa-alueista? Verkostomarkkinoinnissa on kyse samankaltaisesta huijauksesta. Ehdokkaiden annetaan ymmärtää, että heitä autetaan ja että he saavat jotain arvokasta rahojensa vastineeksi. Käytännössä kuitenkin suurin osa luopuu jopa itse tuotteiden käyttämisestä sen jälkeen, kun ovat lopettaneet kannattamattoman jälleenmyynnin. Mikä oli se arvokas apu, mitä he saivat?

Voit myös vedota siihen, että tappio on jälleenmyyjien oma syy, koska he ovat olleet ahneita ja antaneet huijata itseään. He ovat lisäksi olleet tyhmiä ja yksinkertaisia. Olet osittain oikeassa. Itse kukin on syypää omaan ahneuteensa ja siihen kiinteästi liittyvään kateuteen. Tyhmyys ei kuitenkaan ole synti eikä herkkäuskoisuus tai hyväntahtoisuus tai unelmat tai toiveet. Näitä kaikkia käytetään hyväksi värväystoiminnassa. Jälleenmyyjien osasyyllisyys ei poista pääsyytetyn syyllisyyttä!

Salattu ja pimitetty kuin evankeliumi

Verkostomarkkinointi ei ole mikään yksinkertainen asia ja helppo käsittää. Pintapuolisen tutustumisen jälkeen siitä on erittäin vaikeaa saada selkeää ja oikeaa kuvaa. Vaikka jotkut suhtautuvat asiaan epäillen, eivätkä halua itse liittyä siihen mukaan, niin he voivat silti pitää ideaa täysin moraalisena ja eettisesti hyväksyttävänä. He vain sokeasti luottavat siihen, etteivät heidän ystävänsä voi olla missään hämäräpuuhissa mukana. Tai sitten he ovat yksinkertaisesti nielleet kaikki valheet, mitä pääyhtiöt ja jälleenmyyjät ovat kertoneet. Tästä syystä moni kunniallinen ja julkisesti omistettu liikelaitos on antanut tuotteitaan myytäväksi verkostomarkkinointifirmojen kautta. Uskon, että jos sopimuksista vastaavat henkilöt tietäisivät verkostomarkkinoinnin todellisen luonteen, niin he sanoutuisivat nopeasti irti niistä, eivätkä haluaisi olla millään tavalla tekemisissä ilmiön kanssa.

Ihmisen värvääminen kestää tavallisesti viikkokausia, joskus pitempäänkin. Asia avautuu ikään kuin vähitellen ja alkaa tuntua mielekkäämmältä ja houkuttelevammalta. Kun värvääjinä toimivat rakkaat sukulaiset ja tuttavat, jotka ovat täynnä uskoa verkostomarkkinointiin, niin liittyminen tuntuu aina vain entistä mielekkäämmältä. Tämä pohjatyö on tärkeää värväämisen kannalta, mutta useimmiten ”menestys” ja ”läpimeno” saadaan vasta värväyskokouksessa.

Värväystilaisuuksille on ominaista se, että siellä on läsnä ahneuden henki. Verkostomarkkinoinnin ”ihanuus ja erinomaisuus” avautuu siellä prospektille äkillisen Ahaa! -elämyksen kautta kokouksen kuluessa. Hän joutuu eräänlaiseen hengen valtaamaan tai vaikuttamaan mielentilaan, jossa ominaista on valtava kiire, kateus ja rahanhimo. Kun tälle hengelle antautuu tai antaa sen vietellä itseään, niin ihminen on valmis tekemään melkein mitä vain saadakseen verkostonsa leviämään. Hän ei ole enää kykenevä terveeseen kritiikkiin. Henki ajaa hänet toimimaan tahtonsa mukaan. Tästä on kuitenkin mahdollista vapautua. Kyseessä ei ole riivaajahenki, joka tulee sydämeen. Asialla on eksyttävä henki ja se ikään kuin kulkee mukana ”puvun helmassa”. Aikanaan kun totuus alkaa valjeta, niin tästä helmassa kiinni roikkuvasta pahasta on mahdollisuus vapautua, vaikkei olisi uskossakaan. Näin on useimpien kohdalla tapahtunut. Sieluun jäävät arvet ovat tosin elinikäiset, mutta paraneminen on silti mahdollista.

Verkostomarkkinointiin mukaan lähteneet ovat joutuneet asiassa pimeyteen. Vaikka heille sanotaan ja osoitetaan selvästi idean heikkoudet, puutteet, epäkohdat, moraalittomuus, petollisuus ja suoranainen rikollisuus, niin he eivät silti näe totuutta. On aivan kuin Jumala olisi sallinut eksyttävän hengen pimittää totuus heidän silmiltään. Evankeliumi on pimitetty samalla tavalla uskosta osattomilta. Vasta uskoon tulon jälkeen Kristuksen kirkkaus alkaa avata heidän sydämensä silmät.

Totuus ei todellakaan valkene jälleenmyyjille kovin helposti. Useimpien kohdalla kestää vuosikausia ennen kuin he alkavat menettää uskoaan verkostomarkkinointiin. Kehitystä hidastaa jatkuva koulutus ja motivointi. Näissä vieritetään syy epäonnistumiseen nerokkaasti mutta raa´asti jälleenmyyjien niskoille. Jälleenmyyjille sanotaan kerta toisensa jälkeen: ”Sinulla ei ole riittävästi uskoa asiaan!” ”Olet laiska!” ”Et ole motivoitunut!” ”Et ole noudattanut riittävän tarkasti ohjeita!” ”Et ole käyttänyt tarpeeksi aikaa!” ”Olet markkinoinut väärille ihmisille!” Jne.

Jokainen tietää itsestään sen, että epäonnistumista tai huonommuuttaan on todella vaikea tunnustaa julkisesti. Ei siis ole ihme, että jälleenmyyjät uskovat itsekin näitä valheellisia väitteitä, eivätkä uskalla sanoutua irti tästä ilmiöstä ja porukasta. Ja ne pahat ihmiset siellä ylälinjassa hykertelevät ja hierovat käsiään yhteen: kaikki menee suunnitelmien mukaan!

Sangen ihmeteltävää on myös se nerokkuus, millä he ovat manipuloineet tärkeitä hyvämaineisia jälleenmyyjiä puolustamaan ideaa kaikkea kritiikkiä vastaan. Heidän ei itse tarvitse asiaansa puolustaa. Kirjailija Ruth Carterin mukaan mlmsurvivorcomista juuri ne jälleenmyyjät, joita kaikkein eniten käytetään hyväksi, ovat niitä, jotka kaikkein tulisimmin puolustavat verkostomarkkinoinnin ideaa. Tämä hyväksikäyttö ei välttämättä ole ensi alkuun taloudellista. Jotkut pääsevät maineensa avulla nopeasti ns. ylätasoille ja saattavat ansaita ihan mukavasti. Hyväksikäyttö on enemmänkin henkistä laatua. Heidän sanomisillaan on yleistä painoarvoa ja sitä käytetään häikäilemättä hyväksi. Mutta useimpien tällaisten ”julkkiksien” kohdalla myös oman verkoston haaran kuolema tulee ennen pitkää eteen. Heidän maineensa ei elätä alalinjaa loputtomiin asti. Alimmilla tasoilla on aina yli 99 % tyytymättömiä jälleenmyyjiä eli luusereita. Heidän vaihtuvuutensa on niin suuri, että verkosto ennen pitkää romahtaa markkinoiden kyllästyttyä. On mahdotonta, että yksittäinen verkoston linja löytäisi loputtomiin uusia markkina-alueita eri puolilta maapalloa. (Olen myöhemmin tajunnut, että verkosto etenee itse asiassa juuri sillä tavalla: useimmat verkoston linjat katkeavat hyvin nopeasti, mutta jokainen jatkuva linja on saanut alkunsa pääyhtiöstä ja sen alla olevasta ylimmäisestä tulokeskuksesta. Luopuneiden jälleenmyyjien tulokeskukset jäävät verkoston sisälle ”pasiivisina” eli ”kuolleina” tulokeskuksina. Verkosto etenee silti alaspäin, kun aina löytyy niitä, jotka saavat alleen yhden tai kaksi uutta jälleenmyyjää. Tällä tavalla verkosto ei koskaan tyrehdy vaan jatkaa ikuisesti kasvuaan syvyyttä kohden – kadotukseen asti.) Yksittäisen jälleenmyyjän kannalta katsottuna verkosto on lohduton näky. Hän ei saa omaan alalinjaansa riittävästi väkeä, jotta voisi menestyä. Verkosto etenee tuttava- ja sukulaispiireissä ja aina tulee lopulta raja vastaan, milloin ei löydy riittävästi höynäytettäviä. On mahdollista, että verkostossa kulkee vain pari kannattavaa linjaa, jotka ovat haarautuneet lukemattomiin sivulinjoihin, mitkä tyrehtyvät. Jos julkkis pääsee mukaan verkostoon, tulee hänestä osa tätä elävää linjaa, joka jatkaa matkaansa loputtomaan syvyyteen, mutta hänenkin linjansa on vaarassa ennenpitkää katketa. Alatasoilla yhä useampi jää pois toiminnasta, kun kärsii tappiota ja yhä harvempi liittyy toimintaan mukaan, kun markkinat kyllästyvät. Ellei ”julkkis” tässä vaiheessa vaihda ylälinjansa ”huijareiden” kanssa uuteen firmaan ja tuotteisiin, niin hänen toimeentulonsa verkostomarkkinoinnin avulla saattaa lakata. ”Dead end” eli umpikuja on tullut vastaan hänenkin linjaansa ja verkosto jatkaa matkaa syvyyteen jostakin toisesta haarasta, minne joku toinen julkkis tai hyvän maineen omaava henkilö on saatu mukaan toimintaan.

Uskova ystävä: tunnetko ketään saarnaajaa, evankelistaa tai pastoria, jota käytetään tällä tavalla henkisesti hyväksi hänen tietämättään? Jos tunnet, niin rukoile hänen puolestaan, että Pyhä Henki saisi kirkastaa hänelle totuuden, ennen kuin suurempaa vahinkoa ehtii tapahtua hyväuskoisille veljille ja sisarille hänen toimintansa kautta.

Ketkä puolustavat verkostomarkkinointia ja pitävät sitä eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävänä?

En ole vielä tavannut yhtäkään henkilöä, uskovaa tai uskomatonta, joka tutustuttuaan tarkemmin verkostomarkkinointiin antaisi siitä hyvän todistuksen. Kaikki puolustajat tai heidän läheisensä ovat mukana toiminnassa. Ne, jotka eivät ole tarkemmin ottaneet asiasta selvää, eivät ole kykeneviä arvioitsemaan näin nerokasta huijausta. Sen paljastaminen vaatii aikaa ja puolueettoman vilpitöntä halua löytää totuus.

Verkostomarkkinointia törkeämpi seurakuntia uhkaava hengellinen huijaus

Verkostomarkkinointia vieläkin pahempaa on suora hengellinen pyramidihuijaus, josta veljemme David Wilkerson kertoo.

http://www.kristitynfoorumi.fi/srkhapaisy.htm Kristinuskoa käytetään surutta hyväksi väärän voiton pyyteestä. Enpä olisi tätä uskonut!

Petteri Haipola, luotu 2000-2001, päivitetty viimeksi 4.6.2005

Sivun alkuun

Mikä on vikana verkostomarkkinoinnissa?

On 28.4.20251.5.2025 Tekijä TutkijaKategoria(t): YleistäJätä kommentti

Tunnetaan myös nimellä monitasomarkkinointi

Alkuperäinen artikkeli, Dean VanDruff, ”What´s Wrong With Multi-Level Marketing?”, suomennettu luvalla.

Huono imago vai huono todellisuus?

”Annapa kun kerron sinulle uskomattoman hyvästä uusia uria aukovasta bisnes-ideasta,” ja sinut kutsutaan kotiin tai lounaalle ”keskusteluhetkeen”. Hassua kylläkin, tunnet sisuksissasi, että hommaan on piilotettu jokin juju tai petos. ”Ehkäpä kyse on verkostomarkkinoinnista, (monitasomarkkinoinnista)” ajattelet. Entäpä jos onkin? Pitäisikö sinun luottaa vaistoosi? Onko verkostomarkkinoinnissa mitään vikaa?

Tämä artikkeli käsittelee neljää ongelma-aluetta verkostomarkkinoinnissa. Erityisesti se keskittyy seuraaviin ongelmiin: I) markkinoiden kyllästyminen, II) pyramidi-rakenne, III) moraali ja etiikka, ja IV) ihmissuhteet verkostomarkkinoinnissa. Näiden avulla voit asianmukaisesti vahvistaa ”vaistosi.”

I. Markkinoiden kyllästyminen: luonteeseen kuuluva ongelma

Takaisin alkeisiin

Useimmista liikeideoista puhuttaessa markkinoiden kyllästymisestä ei tarvitse pitää oppituntia, mutta verkostomarkkinoinnissa se on tarpeen, valitettavasti. Talonpoikaisjärki heitetään hyllylle, kun arvioidaan onko verkostomarkkinointi jakelukanavana edes teoreettisesti kannattava elinkeino kaikille osapuolille. Tämän ”hyllyttämisen” saa aikaan korkeat odotukset ”helposta rahasta”, mutta siitä aiheesta lisää myöhemmin.

Uusi, innovatiivinen?

Verkostomarkkinointia ei voida enää väittää uudeksi myyntitavaksi ja vapautetuksi niistä yleisistä säännöistä, joilla tavaroita ja palveluita myydään. Sitä ovat kokeilleet monet firmat ja useimmat ovat epäonnistuneet. Jotkut ovat olleet surkeita epäonnistujia, vaikka ovat tarjonneet erinomaisia tuotteita.

Uutuudet markkinoilla eivät ole harvinaisia nykymaailmassa. Tästä on todistuksena kännykkäputiikit ja Nokia, joka on löytänyt tavallista tehokkaamman ja tuottoisamman tavan tuoda markkinoille tavaroita ja palveluita, luoden osakkeenomistajille, työntekijöille, tukkuportaalle ja kuluttajille kestävän pohjan toimia. Mutta näin ei ole käynyt yhdenkään verkostomarkkinointifirman kanssa ja nyt 25 vuoden epäonnistuneiden yritysten jälkeen on aika osoittaa syyt, miksi näin on tapahtunut.

Eivätkö sitten jotkut ihmiset ansaitse rahaa verkostomarkkinoinnilla?

Ensiksi me analysoimme verkostomarkkinoinnin ”toimintamekanismia”. Me osoitamme yksityiskohtaisesti, miten se jo itsessään on epävakaa järjestelmä, joka takuuvarmasti on suunniteltu kyllästämään markkinat eikä kukaan varoita siitä. Me tutkimme, miksi verkostomarkkinointifirmat eivät voi koskaan kilpailla tasapuolisesti kannattavuuden suhteen samalla tapaa kuin todellisen maailman liikeyritykset voivat, mistä on tuloksena, ettei organisaatio edes teoriassa voi olla kokonaisuudessaan kannattava. Kun tämä väistämätön kohtalo toteutuu, niin ainoa raha mitä tehdään ei tulekaan tuotteesta tai palvelusta vaan järjestelmän alempien tasojen ihmisten tappioista.

Näin verkostomarkkinointijärjestelmästä tulee riistävä hyväksikäyttäjä ja monia korkean tason myynninedistäjiä onkin kielletty toimimasta ja ”toiminnanjohtajat” on pantu kiven sisään, koska he ovat petoksella myyneet mahdotonta menestystarinaa muille. Toiset suuremmat verkostomarkkinointifirmat ovat selviytyneet palkkaamalla valtavia lakimiesarmeijoita pitämään oikeuslaitoksen yleiset syyttäjät loitolla ja ovat jopa kerskuneet sillä, kuinka paljon rahaa heillä on varastossa tätä tarkoitusta varten.

Se epäonninen ”jälleenmyyjä” siellä pohjalla on se häviäjä, ja kun tämä kerran käy ilmi kaikista lipevistä videofilmeistä ja motivoivista kannustuspuheista huolimatta, niin hyvät ihmiset alkavat saada pahan maun suuhunsa koko tilanteesta.

Niin, todellakin, verkostomarkkinoinnilla voidaan tehdä rahaa. Kysymys onkin nyt siitä, onko tämä raha tehty laillisin keinoin vai hienostuneen huijauksen avulla. Ja jos verkostomarkkinointi on jo ”suunniteltu epäonnistumaan”, niin vastaus on jälkimmäinen, valitettavasti.

Mutta kuinka tämä tarkalleen ottaen tapahtuu ja täytyykö näin aina tapahtua?

Tuhoon tuomittu jo suunnitteluvaiheessa?

Ensimmäinen kysymys on tämä: valitseeko mikään yhtiö tämän epäonnistumaan määrätyn markkinointitaktiikan vajotakseen riistoa harjoittavan yrityksen tasolle riippumatta siitä, miten hyvä tuote on?

Nähdäksemme tämän selvästi meidän tulee käydä läpi muutoin itsestään selvä ja alkeellinen keskustelu siitä, miten jokaisen yrityksen täytyy olla varovainen, ettei se palkkaa liikaa henkilökuntaa, laajennu holtittomasti ja tukehduta markkinoita ylitarjonnalla.

Todellinen maailma

Jokaisen yrityksen täytyy ottaa tarkkaan huomioon kysyntä ja tarjonta. Ajatellaan, että jos esimerkiksi jokin aurinkolaseja valmistava firma laskelmoisi tietyn tuotteen muodostuvan muotivillitykseksi seuraavana kesänä, niin ehkäpä heidän pitäisi valmistaa ja levittää jakeluverkostoon tuotteita sanotaan vaikkapa 10 miljoonaa kappaletta. Tämä tarkoittaisi tehtaiden tuotannon tehostamista, jakelun ja tukkukauppiaiden verkoston järjestämistä sekä laskelmien huolellista hallintaa joka tasolla, niin että yhtiö säilyttäisi luotettavuuden tukkuportaaseen, vähittäiskauppoihin ja kuluttajiin nähden.

Jos tuotteella on ”menekkiä” ja se myydään loppuun kesäkuun puoliväliin mennessä, niin yhtiö on arvioinut väärin kysynnän ja menettää osan voitosta, jonka olisi muutoin saanut. Vakavampi ongelma on kuitenkin markkinoiden kyllästymispisteen arvioiminen liian korkeaksi tuotteen kohdalla. Jos he valmistavat 10 miljoonaa kappaletta ja myyvät vain 2 miljoonaa, se voisi merkitä yhtiön loppua.

Aivan ilmiselvä seikka tässä on, että kysynnän ja tarjonnan hallitseminen ja tarkkanäköisyys realistisen markkinoille tulemisen ja kyllästymispisteen suhteen ovat ratkaisevat mille tahansa yritykselle, tuotteelle ja palvelulle. Yrityksen tämän osatekijän hallitsemattomuus peittää synkkään varjoonsa hyvät puolet kuten oivallisen markkinoiden avautumisen ja erinomaisen tuotesuunnittelun, inhimillisten voimavarojen käytön, tuotannon laadun ja niin edelleen. Yksinkertaisesti sanottuna, ”hutikuti” kysynnän ja tarjonnan arvioimisessa saattaa tuhota yrityksen, jos markkinat kyllästyvät.

Markkinavoimat ja kylmän sodan loppuminen

Mielenkiintoista kylläkin, kysynnän ja tarjonnan laki sai Neuvostoliiton polvilleen. Politbyro yritti hallita suunnittelun avulla kaikkea tuotantoa. Byrokraatit päättivät kuinka monta perunaa tarvittaisiin, kuinka paljon WC-paperia jne. Oletettavasti nämä virkamiehet tekivät parhaansa, mutta valitettavasti heidän tarkoituksellinen yrityksensä manipuloida kysynnän ja tarjonnan ”säätönuppia” ei ollut riittävän hyvä. Hyvistä aikeistaan huolimatta he olivat yleensä väärässä, mikä aiheutti valtavaa ali- ja ylituotantoa ja johti massiiviseen taloudelliseen romahdukseen.

Kun näemme Venäjän naivin talouden hoidon surkean lopun, niin sen pitäisi auttaa meitä selvittämään itsellemme verkostomarkkinoinnin perusteellinen ongelma. Todellisessa maailmassa yhtiön tuloksellisuus on suorassa yhteydessä ”käden” taitavuuteen ja ennaltatietämykseen ”kysynnän säätönupilla”, niin sanoakseni. Neuvostoliitossa ”käsi” ei ehtinyt reagoida riittävän nopeasti tai tarkasti markkinoiden todellisuuteen virkamiesten parhaista yrityksistä huolimatta.

Verkostomarkkinoinnissa tilanne on paljon huonompi. Ketään ei ole kotona. Venäjällä oli sentään joku ajattelemassa sitä, mikä on tarpeeksi! Jos kerran Venäjän byrokraatilla oli vaikeaa ennustaa kysyntää – itse asiassahan vapaissa markkinatalouksissa kysyntä ja tarjonta määräytyvät automaattisesti ”näkymättömän käden” ohjauksesta kulloisenkin tarpeen ja tilanteen mukaan – ja kiertää tuotannon säätönuppia juuri oikea määrä, niin miten onnettomassa asemassa sitten verkostomarkkinoinnin toiminnallinen johto onkaan?! Ei ainoastaan sen vuoksi, ettei ketään ole nimetty päättämään siitä kuinka paljon on tarpeeksi, vaan myös siksi, että verkostomarkkinointi on säädetty jo suunnitteluvaiheessa ylittämään kyllästymispiste ja jatkamaan kasvuaan vielä senkin jälkeen. Se jatkaa kasvuaan, kunnes se romahtaa omasta painostaan, eikä ole edes byrokraattia huomaamassa asiaa.

Verkostomarkkinointi on kuin juna, jossa ei ole jarruja eikä veturinkuljettajaa, ja se puuskuttaa täyttä höyryä kohti pääteasemaa.

”Jokainen tahtoo ostaa tämän tuotteen!”

Jokaisella tuotteella ja palvelulla on vain rajallinen pääsy markkinoille. Esimerkiksi, vain juuri niin monta ihmistä haluaa käyttää sijoituspalveluita kuin mitä on potentiaalisia asiakkaita, niitä, joilla on varaa sijoittaa rahastoihin ja osakkeisiin, mutta eivät osaa tehdä sitä itse. Eikä yksikään palvelun tarjoaja saa vallatuksi koko markkinoita, monopoliasemaa. Eivät kaikki ihmiset sijoita rahastoihin, osta kultaa, juo ionisoitua vettä, käytä tietyn tyyppisiä kenkiä tai muita samanlaisia tuotteita tai palveluja kuin kaikki muutkin. Todellisessa liikemaailmassa kukaan ei ottaisi tosissaan verkostomarkkinoijien ontuvia väitteitä, kun he nenäkkäästi mainostavat rajattomia markkinoita tuotteilleen ja palveluilleen.

Kysynnän ongelma: vekottimet ja jälleenmyyjät

Kuvittele uutta kätevää tuotetta, jonka nimi on vekotin ja sitä myydään 100 euron hinnalla. (keksitty hinta, jotta homma pysyisi yksinkertaisena) Nyt, vaikka jokainen voisi käyttää vekotinta, niin kaikki eivät silti tee niin. Jotkut pelkäävät kaikkea uutta. Toiset ovat uskollisia jo olemassaoleville merkeille. Jotkut haluavat ostaa huonompilaatuisen tuotteen halvemmalla. Toiset haluavat kalliimman tuotteen ylellisyyden vuoksi laadusta välittämättä. Syitä on vaikka millä mitalla ja totuus on, että vekottimia saadaan kaupaksi vain ”X” kappaletta hintaan 100 euroa.

Kysymys jankuttaville jälleenmyyjille kuuluu… mikä on ”X” ja kuinka se voitaisiin ennustaa voittojen maksimoimiseksi? Tosiasia, että ”X”:ää on vaikea selvittää ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi olemassa, ja jokainen vekotin, joka on rakennettu ”X”:n lisäksi tuottaa ongelman koko organisaatiolle. Markkinat tarvitsevat vain ”X”-kappaletta vekottimia hintaan 100 euroa. Mitä teet ylimääräisillä vekottimilla, joita kukaan ei halua ja niillä ihmisillä, jotka olet värvännyt myymään niitä?

Kukaan ei voi täydellisesti ennustaa ”X”:ää eikä tilanne ole läheskään niin yksinkertainen kuin mitä tässä on kuvattu, mutta jälleenmyyjien tavoite on ennustaa ”X” niin tarkasti kuin mahdollista hyödyttääkseen kaikkia mukana olevia kestävällä tavalla: välttyäkseen käyttämättä jääneiltä mahdollisuuksilta aivan yhtä hyvin kuin liikavarastoilta, tappioilta ja epäonnistumisilta.

Verkostomarkkinoinnin tapa ennustaa: ei ole mitään ennustettavaa

Kuka pitää verkostomarkkinoinnissa silmällä ”X”:ää, sitä milloin tietyllä hinnalla myytävän tuotteen markkinat kyllästyvät? No, hassu juttu, tai ehkäpä se on sittenkin surullista, ”X” saavutetaan ja ylitetään ilman että kukaan huomaa tai edes välittää siitä.

Oletetaan, että ”X” on saavutettu tänään jossakin tietyssä verkostomarkkinointifirmassa; kappalemäärä tuotteita, mitä tähän tiettyyn hintaan saadaan myytyä on juuri saavutettu ja sinä istut sinisilmäisenä ehdokkaana värväystilaisuudessa ja kuuntelet mainospuhetta. Ota nyt huomioon: tietääkö tässä yhtiössä kukaan ”X”:n olemassaoloa? Välittääkö kukaan siitä? Jätetäänkö se tahallaan huomiotta jonkin muun syyn takia? Koska oletamme, että markkinoiden kyllästymisluku eli ”X” on saavutettu, niin jokainen, joka liittyy tästedes ketjuun, ostaa itselleen väärän toiveen. Mutta tämä ei ole sitä, mitä esittelijä sanoo. Hän kertoo sinulle, ”Nyt on oikea aika liittyä. Lähde mukaan `alkuvaiheessa´.” Mutta tämä kaikki on valhetta, vaikka puhuja ei ehkä tiedä sitä. Saatavilla olevat asiakkaat ”X”-kappaletta on jo löydetty eikä kukaan huomannut sitä. Tästä eteenpäin jokainen jälleenmyyjä häviää. Voisitko sinä olla tässä? Miten ihmeessä voisit tietää, missä vaiheessa sinusta tulee verkostomarkkinoinnin valehtelija?

Poksahda tai putoa

Ehkäpä aiemmin esitettyä karkumatkalla olevaa junaa parempi kuvaus siitä, miten verkostomarkkinointifirmat jatkavat yli määrän on tämä: heliumpallo, joka on päästetty irti huoneessa, jonka katto on täynnä teräviä piikkejä. Tuotteen laatu on yhtä kuin heliumin määrä pallossa. Mitä parempi tuote, sitä nopeammin pallo nousee, kiihtyvällä vauhdilla kenenkään estämättä, kohti tuhoaan. Toinen vaihtoehto on surkea tuote, jolloin pallo lysähtää itsestään kasaan eikä nouse koskaan lattiasta. Takuuvarmasti voimme sanoa, ettei tasapaino ole ennustuskorteissa paitsi ehkä sattumalta ja vain väliaikaisesti. Verkostomarkkinointi on luonteeltaan epävakaata. ”Poksahda tai putoa”: sama pätee mihin tahansa yhtiöön, joka valitsee verkostomarkkinoinnin.

Verkostomarkkinointi vastaan todellinen maailma

Peruskysymys, joka kaipaa vastausta on tämä: jos kerran tuote tai palvelu on niin erinomainen, niin miksei sitä myydä tavanomaista myyntikanavaa pitkin, joka on palvellut ihmiskuntaa tuhansia vuosia? Miksi sen täytyy turvautua ”erikoiseen markkinointijärjestelmään” kuten verkostomarkkinointiin? Miksi kaikkien pitää olla niin kokemattomia tämän myymisessä?! Onko tuote vain ohut kuori pyramidihuijauksen päällä, missä todellisuudessa riistetään muita? Mutta tästä lisää myöhemmin.

Sopimuksiin pohjautuvasta turvallisesta jakelusta… sekasortoon

Kuvittele, että Hesburger saisi yht´äkkiä pakkomielteenomaisen idean, että ”jokaisen täytyy syödä” ja avaisi neljä franchise-ravintolaa, yhden jokaiseen kadunkulmaan omassa asuinkorttelissasi. Kuka hyötyisi tästä mielettömyydestä? Kuluttaja? Eivät ainakaan yrittäjät: he häviäisivät jokainen. Hesburger-ketju? Ehkä väliaikaisesti, arveluttavan myynnin kasvun kautta, niin kauan kuin onnettomat franchise-yrittäjät luulisivat jokainen tekevänsä rahaa. Mutta lopulta se negatiivinen kuva, mikä muodostuu neljästä hiljalleen kuolevasta myyntipisteestä todennäköisesti puhkaisisi hetkellisen myynninkasvun kuplan. Jopa se kaikkein äkkinäisin kovan onnen yrittäjä ajattelisi tämän jälkeen kaksi kertaa ennen kuin lähtisi uudelleen mukaan samankaltaiseen bisnekseen. Tästä syystä todellisen maailman tukkukauppiaille ja franchise-myyjille on taattu alueellinen tai markkinoiden laajuuteen sidottu sopimussuoja.

Jälleen, yksinkertainen tosiasia on, että kaikkein menestyksekkäimmilläkin tuotteilla on vain osittainen pääsy markkinoille. Sama pätee palveluihin. Kysyntä ja ”markkinaosuus” ovat rajalliset, ja kumman tahansa näistä yliarvioiminen on tuhoisaa.

Niin, miksi verkostomarkkinoinnin myynninedistäjät hämärtävät tämän? Kuka ohjaa ”tuotantonappia” ja säätelee taitavasti jakelukanavien, myyntihenkilökunnan, varastojen, ym. määrää, varmistaakseen jokaisen mukana olevan menestyksen? Totuus on hyytävä: ei kukaan.

Yritäpä kuvitella tekeväsi tarkka kaavio siitä, miten verkostomarkkinointi toimii, niin näet tämän seikan mitä kirkkaimmin. Verkostomarkkinointi ei voisi koskaan toimia, edes teoriassa. Ajattele sitä.

Ihmiskone

Tshernobylissa oli valvontajärjestelmä, joka petti. Verkostomarkkinoinnissa ei ole mitään kontrolloimiskeinoja.

Missä on ”katkaisija”, jonka voi napsauttaa päälle, kun on värvätty tarpeeksi jälleenmyyjiä? Tavallisessa yhtiössä johtaja sanoisi, ”meillä on tarpeeksi, lopetetaan ihmisten värväys tähän.” Mutta verkostomarkkinoinnissa ei ole mitään keinoa toimia näin. Verkostomarkkinointi on ”ihmiskirnu”, jossa ei ole ”sulje-nappulaa”. Koska siihen ei ole suunniteltu valvontajärjestelmää, niin sen hammaspyörästö jauhaa hyvää-tarkoittavien ihmisten rahan, ajan, luotettavuuden ja yrittäjäenergian, ihmisten, jotka liittyivät mukaan pelkästään hankkiakseen lisätuloja. Parasta olisi jo alkuaankin ohjata selville vesille pois tämän hirviön ulottuvilta.

Verkostomarkkinoinnissa ei yksinkertaisesti ole keinoa välttää sisäänrakennettua epäonnistumisen mekanismia. Jos yhtiö päättää markkinoida tällä tavoin, niin se ”palkkaa” lopulta aivan liian paljon ihmisiä. (ilman peruspalkkaa ja haastaen liittymään mukaan)

Siten ainoa ”rajoittava valvontajärjestelmä” on jälleenmyyjien väistämättömät tappiot ja sitä seuraava huono kuva, minkä verkostomarkkinointifirma saa, kun se on tehnyt sen, mitä varten se on suunniteltukin: epäonnistui. Ja ennemmin tai myöhemmin meidän on lakattava syyttämästä sitä tai tätä tiettyä firmaa ja myönnettävä, että verkostomarkkinoinnin idea jo itsessään on virheellinen.

II. Pyramidirakenne: ongelma organisaatiossa

Epäpyramidi

Useimmille verkostomarkkinointifirmoille tuote on pelkkä harhautus, jottei todellinen voitonlähde paljastuisi. Kuka tahansa verkostomarkkinointiin perehtynyt saattaa ajatella, että edellinen keskustelu menee hieman ohi itse asiasta. (Sehän keskittyi niin paljon siihen tosiasiaan, että verkostomarkkinointi on ”tuhoon tuomittu jo suunnittelunsa puolesta”, koska se kyllästyttää markkinat ja saa siten tuotteita laillisesti kaupittelevat ihmiset vaikeaan tilanteeseen) Tuote tai palvelu saattaa olla ihan hyvä ja kyllästyttää markkinat jossakin vaiheessa, mutta puhutaanpa nyt vakavasti. Tuote ei ole se kannustin, minkä takia verkostomarkkinointiin liitytään. Muutoinhan ihmiset olisivat saattaneet osoittaa mielenkiintoa tämän kyseisen tuotteen tai palvelun myymiseen jo aiemmin todellisessa maailmassa. Tuote on tekosyy, jolla yritetään saada todellinen rahanteko-kone näyttämään lailliselta. Se on ”kuori”.

Sisällämme me kaikki tiedämme, mistä verkostomarkkinoinnissa on todella kysymys. Kunhan vain et käytä sanaa ”laiton pyramidi”!

”Näethän, jos voit vakuuttaa kymmenen ihmistä siitä, että jokainen tarvitsee tätä tuotetta tai palvelua, vaikkeivat he ostaisikaan vastaavia tuotteita vapailta markkinoilta, ja he saavat vakuutetuksi kymmenen lisää, ja niin edelleen, niin tämä on se keino, miten todellisuudessa ansaitset rahaa. Ja niin kauan kuin myyt matkan varrella muutamalle ihmiselle, niin se on aivan laillista.” Ehkäpä…

Mutta tällä tavalla rahaa ei selvästikään ansaita vain tuotteita myymällä, muutoinhan olisit osoittanut kiinnostusta siihen jo aiemmin perinteisiä markkinointikeinoja käyttäen. Ei, ”koukku” on myydä toisille ”unelman” myymisen ideaa.

Matematiikka ja terve maalaisjärki

Verkostomarkkinointi etenee geometrisesti laajentuen, missä sponsoroit kymmenen, jotka sponsoroivat kukin taas kymmenen, jotka sponsoroivat kukin kymmenen, ja niin edelleen. Tämä kuvataan yleensä nimellä laajentuva matrix eli kasvupohja, (älä vain käytä nimeä ”pyramidi”!) joka maksaa vastaavasti voitelurahoja eri tasoille.

Ongelma tässä on päivän selvä. Jo pelkästään kolme tasoa käsittävässä pyramidissa olisi 1000 ihmistä. Siinä meni asumalähiö! Kuusi tasoa syvä pyramidi pitäisi sisällään miljoona ihmistä, jotka uskovat voivansa tehdä rahaa myymällä tuotteita. Mutta kenelle? Siinä meni kaupunki! Ja verkostomarkkinointi alkaa vasta lisätä höyryä. Ajattele kaikkia niitä kokouksia! Ajattele kaikkia niitä myytyjä ”unelmia”! Ajattele turhia toiveita, mitkä on herätetty. Ajattele rahaa, mikä on hävitty.

Se epäonnistuu??? Se ei voi epäonnistua???

Mikään ei ärsytä kovapintaista verkostomarkkinoijaa enemmän kuin edeltävä väite. Jos osoitat idean mielettömyyden, esimerkiksi, että jos Amwayn (tunnettu verkostomarkkinointifirma) kokouksessa esitetty mainospuhe olisi edes kohtuullisen lähellä totuutta, niin jokseenkin tarkalleen 1,5 vuodessa Amway olisi suurempi kuin USA:n bruttokansantaloustuotto, sitten kuuntele tarkasti kohtalokasta sävyn vaihtoa: ”No, onhan se tietysti järjenvastaista. Eivät kaikki menesty ja siitä syystä markkinat eivät koskaan kyllästy.”

No, miten on? Värväämmekö me ”voittajia” rakentamaan todellista bisnestä vai suunnittelemmeko hyötyvämme ”häviäjistä”, jotka lähtevät mukaan meihin ”luottaen”?

”Mainospuheen” aikana jokainen saa systeemin toimimaan. ”Tämä on elämäsi tilaisuus!” ”Katso vain meidän kaaviotamme!” Mutta mainitsepa väistämätön markkinoiden kyllästyminen ja tappiot, mitä tästä seuraa itse kullekin, niin sitten kuulet, ”Tietystikään se ei oikeasti toimi näin.” ”Useimmat epäonnistuvat,” sinulle kerrotaan, ”mutta et sinä, herra Ehdokas. Sinä olet voittaja-ainesta. Voin nähdä sen jo silmistäsi.”

Jos olet sinisilmäinen ehdokas, niin uskot esitettyyn kasvuun. Jos olet järkevä epäilijä-tyyppi, niin sitten se ei tietysti koskaan toimisi sillä tavalla.

Mutta keskustelu ei yleensä koskaan etene edes näin pitkälle. Tosiasiaa, että verkostomarkkinointi on hullua ryntäysvauhtia tukkimassa markkinat, moititaan laajalti ”löyhkääväksi ajatteluksi”. Ammattimaiset värvääjät tietävät, miten kääntää huomio toisaalle tästä aiheesta vertauksen, vitsin, henkilökohtaisen todistuksen tai jonkin muun ”ajatustenkääntötempun” avulla.

Uusi ratkaisu: hidastettu verkostomarkkinointi

Jotkut verkostomarkkinoinnin uudet ruumiillistumat yrittävät selviytyä tästä ongelmasta rajoittamalla sponsoroitavien ihmisten määrän, sanotaan vaikka, neljään. Mutta silti samat geometriset laajentumisongelmat ovat olemassa; epäonnistumisen mekanismia on vain hidastettu vähän. Ja nyt on ilmennyt lisäongelma, koska organisaatiossa on vieläkin enemmän tarpeettomia tasoja eli kerroksia.

Väite, että verkostomarkkinointi on pelkästään ”joka miehen” versio tavallisen maailman jakelukanavasta, osoittautuu tässä tapauksessa vieläkin järjettömämmäksi. Kuvittele ostavasi tuotteita tai palveluita todellisessa maailmassa ja sinun pitäisi maksaa siitä royalteja viidelle tai kymmenelle tarpeettomalle ja mukaan kuulumattomalle ”tukkumyyjien” tasolle. Olisiko se tehokasta? Mitä arvoa näillä ”tukkumyyjien” tasoilla on kuluttajalle? Onko tämä järkevää? Selviäisikö tällainen yhtiö kauan kilpailevassa yhteiskunnassa?

Huijarit ja varjopyramidi

Huijareiden ikivanha tekniikka on herättää luottamusta muutoin tyhmään ideaan kääntämällä uhrin huomio toisaalle, syötin tai henkilökohtaisen vetovoiman avulla. Uhri alkaa luottaa valheelliseen järjestelmään ja vastapainoksi huijari saa rahasi. Verkostomarkkinoijat nauttivat erittäin suurta luottamusta.

Koska aivoihin väistämättä tunkeutuu ajatus että on itsepetosta, että verkostomarkkinointi voisi joskus toimia, niin mielialat laskevat ja asenteet tulevat happamiksi. Mutta jo tätä masentunutta mielentilaa voidaan itsessään käyttää hyväksi. Kun epäilykset kasvavat sitä mukaa kun verkostomarkkinointi ei toimikaan siten kuin ehdokkaille oli uskoteltu ja luottamuksellisten värvääjien ”luottokelpoisuus” laskee, niin silloin voidaan saada lisävoittoa siitä, kun tätä luottamusta yritetään ylläpitää vastoin kaikkea tervettä järkeä.

Siten rinnakkainen ”varjopyramidi” nousee esiin motivoivien kasettien, seminaarien ja videonauhojen kautta. Nämä ovat välttämättömiä ”menestyksen aikaansaamiseksi” ja värvätyt ovat pakotetut osallistumaan, ostamaan, ostamaan ja ostamaan, aina vain lisää. Tämä kannustava ”varjopyramidi” riistää väsähtäviä värvättyjä yhä lisää, kun he kiemurtelevat kohti vääjäämätöntä kyllästymispistettä ja epäonnistumista. Mitä enemmän he epäonnistuvat, sitä enemmän ”apua” he tarvitsevat niiltä, jotka ovat menestyneitä heidän yläpuolellaan.

Niin, verkostomarkkinointifirmat rikastuvat huijaamalla värvätyiltä suoraan ”liittymismaksun” ja tekevät sitten lisää likaista rahaa ”psyykkaamalla” näitä epäonnistuneita kovan onnen sotureita ja myymällä heille motivoivaa lisämateriaalia.

Erikoinen verkostomarkkinoinnin työpaikkatarjous: ”työhön otetaan” häviäjä ja luuseri

Alkaisiko kukaan järkevä ihminen, tosiasioista tietoisena, myydä mitään tuotteita tai palveluita, kun hän tietää, että avoimella asialistalla on palkata liikaa saman tuotteen myyjiä samalla alueella?

Mitä mieltä olet? Onko tämä hyvä ”tilaisuus” vai joukkotuhon käsikirjoitus?

Niin, kuten sanonta kuuluu, ”liity ajoissa mukaan!” Tämä on järkeistetty versio ryöstöaallosta, joka kohtaa kaupunkia, kun sen sähköt sammuvat ja poliisit ovat lakossa: ”nopeat saavat eniten!” Jos kerran tuotteiden myynnistä ei ole edes laskettu saatavan voittoa vaan se on pohjimmiltaan suunniteltu epäonnistumaan, niin ainoa tapa saada rahaa on ryöstää huijaamalla muita niin kauan kuin siihen on mahdollisuus. Älä menetä ”tilaisuuttasi”, tosiaankin!

Mistä raha huipulla oleville tulee? Surkimukselta siellä pohjalla… aivan kuten kaikissa pyramidihuijauksissa. Tuote ei voi olla eikä ole ollutkaan mitään muuta kuin yhtä tyhjän kanssa.

Tärkeä asia on käyttää hyväksi ja riistää ihmisiä niin kauan kuin se onnistuu, jos tahdot tehdä nopeasti rahaa verkostomarkkinoinnilla.

III. Moraali ja etiikka: ahneus ongelmana

Moraalinen arvoitus: mikä ei koskaan näy, mutta on yleismaailmallisesti tuomittua?

Vaikka moraalista ja etiikasta voi olla hankalaa puhua, niin materialismi ja ahneus ovat yleisesti tuomitut jokaisen valtauskonnon ja jopa useimpien ei-uskonnollisten ihmisten taholta. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset olisi materialistisia tai ahneita; itse asiassa yleinen eettinen vaatimus olla olematta sellaisia todistaa vahvasti, että me olemme sitä.

Useimmille ihmisille tämä tarkoittaa sitä, että jos aiomme olla materialistisia tai ahneita, niin kaikkein mieluimmin emme olisi sitä kovin ilmiselvästi. Niinpä Madison Avenuella on kehitetty hienon hienoja hiottuja tapoja vedota näihin paheisiin olematta liian kovaotteisia. Emme kiinnitä asiaan paljon huomiota… niin kauan kuin se on ”verhottu”. Tämä tekopyhyys, vaikkakin surullista, on vallitseva olotila. Niin, Madison Avenue yrittää olla aina vain hienovaraisempi, ettei vain näyttäisi siltä, että se käyttäisi hyväksi moraalitonta taipumustamme ahneuteen ja materialismiin.

Häpeämätön vetoaminen materialismiin ja ahneuteen

Näin ei ole verkostomarkkinoinnissa. Valitse minkä tahansa verkostomarkkinointifirman esite tai videonauha ja on enemmän kuin todennäköistä, että huomaat halpamaisen, ilmiselvän ja häpeämättömän houkutuksen ahneuteen ja materialismiin. Tämä on jokaista ihmistä loukkaavaa, jopa kovapintaista materialistia. Tyypillistä on vedota ”amerikkalaiseen unelmaan”. Tavallista on näyttää tunnelmallinen kuvaus suuresta uudesta kodista, ylellisestä autosta, veneestä tai ehkäpä kauniista avioparista nousemassa suihkukoneeseen ja niin edelleen.

Vaikka tämän ei olisi pakko olla osana verkostomarkkinoinnin lähestymistapaa, niin se kuitenkin tavallisesti on sitä.

Tällaisen läpinäkyvän houkutuksen pitäisi tehdä ihmiset epäluuloisiksi. ”Miksi syötti?” ”Yrittävätkö he saada `mehuni kiehumaan´ niin että aivoni lakkaavat ajattelemasta?” ”Eivätkö he voisi näyttää ihmisiä harrastamassa terveempiä juttuja ansaitsemallaan rahalla?” ”Jos tämä on todellakin laillinen tilaisuus, niin miksei keskitytä markkinoihin, tuotteeseen tai palveluun, sen sijaan, että näytetään ihmisiä piehtaroimassa ylenpalttisessa materialismissa?”

Mutta luettuamme tähän asti meillä on riittävästi syitä tietää, miksi hämmennystä tarvitaan. Hillitön ahneus sumentaa hyvän arvostelukyvyn. Kun silmät ovat lasittuneet materialistisesta kiillosta, terve järki käy muukalaiseksi.

Sitäpaitsi halpamainen ja loukkaava käytös herkkiä tuntojamme vastaan ei ole osallistujille mikään iso ongelma poistaa, eihän? Mutta ajattelepa sitä, että kaikkien yhtiöiden täytyy kontrolloida sitä tapaa, millä ne esitetään yleisölle. Siten myös verkostomarkkinointifirmalla on oikeus ja velvollisuus sanella, mitä materiaalia saa käyttää. Muutoinhan kuka tahansa jäsen voisi sanoa mitä tahansa yhtiön luonteesta aiheuttaen ilmiselviä ongelmia. Jokaisen yksittäisen jäsenen esittelyidean tarkastaminen ja hyväksyminen veisi taas liian paljon aikaa, kun tavoitteena on massamarkkinointi. Kun käytetään vain tyyppitestattuja esittelymenetelmiä, niin se mahdollistaa lisäetuna yhdenmukaisuuden. Tämä on pohjimmiltaan ”tiedon laadun valvontaa.”

Verkoston vaikutus on siis se, että jälleenmyyjä on sidottu yhtiön hyväksymiin videoihin, esitteisiin ja esittelyn pääpiirteisiin.

”Ei, en minä, en koskaan vajoaisi niin alas!”

Vuonna 1991 jotkut MLM FUND AMERICAn jälleenmyyjät alkoivat tuottaa omaa parannettua värväysmateriaalia. Heidät erotettiin siekailematta, mikä ei ollut heille mieleen, sillä monet heistä olivat alulle panevia jäseniä, jotka ”olivat lähteneet mukaan ajoissa”.

Muuten, myöhemmin samana vuonna FUND AMERICAn perustaja pidätettiin, koska hän oli luonut jotakuinkin 90% tuloista myymällä ”jälleenmyyntioikeuksia” tuotteita vastaan… tehden selväksi, että tämä kyseinen verkosto ei ollut paljon muuta kuin laiton pyramidihuijaus (pyramidipeli).

Hyvä työmahdollisuus tarjolla: synnin myyjä!

Haluatko olla mukana edesauttamassa sellaisten häpeämättömien arvojen menestymistä, jotka ovat vastoin uskojärjestelmääsi?

Useimmissa verkostomarkkinointifirmoissa sinulla ei ole vaihtoehtoa. Sinun täytyy istua kokouksessa kokouksen jälkeen, loputtomiin. Sinua ”motivoidaan” yllyttämään ystäviäsi ja perhettäsi tulemaan ”mainospuheen” kuuloon. Tällä tavalla ”unelma” istutetaan mieliin ja saadaan sikiämään. Totuttele siihen.

Jos olet materialisti, niin sinun tarvitsee ainoastaan päästä yli esittelyn nenäkkyydestä. Mutta ellet halua edistää sellaisia ideoita, vaan pidät niitä synnillisinä, niin sitten joudut vaikean moraalisen pulman polttopisteeseen. Tahdotko olla materialismin myyjä?

Tiedon laadun valvonnan puuttuminen: yllyke ryhtyä verkostomarkkinoijaksi?

Sen asian kääntöpuolella, että olet jumiutunut värväys”taktiikkaan”, on se fakta, että verkostomarkkinoinnin organisaatio on muutoin löysä, lievästi sanottuna. Tämä on osa monia kiehtovasta vetovoimasta, ”olla oman itsensä pomo.”

Mutta käytännössä tämä johtaa mielettömiin väitteisiin tuotteista, joista monet ovat petollisia ja jotkut niistä saattavat olla suorastaan vaarallisia.

Liioittelu on takuuvarma juttu verkostomarkkinoinnissa. Kun kokemattomat myyjät päästetään irti myymään täysin valtuuksin ilman ohjausta tai vastuullisuutta, mitä muuta voisi tapahtua?

Koska verkostomarkkinointiorganisaatiot ovat tunnetusti tähdenlentoja, täytyy vain ihmetellä, miksi mikään uusi yhtiö valitsisi tämän virheellisen markkinointimenetelmän. Ehkäpä yksi varteenotettava tekijä on se, että verkostomarkkinointiorganisaatio voi tehokkaasti karistaa Kuluttajaviraston pois helmoistaan käyttämällä suullisia todistuksia, oletettuja tieteellisiä ”tutkimuksia”, tekaistuja hyväksymismerkintöjä, huhuja ja muita epäkelpoja esittelykeinoja, joiden ei koskaan sallittaisi nähdä päivänvaloa todellisen maailman myynninedistämistyössä, koska se on hämärätouhua.

Tällä tavoin, verkostomarkkinointi on kehittänyt itselleen ”markkinaraon”: sitä voidaan käyttää sellaisten tuotteiden myymiseen, joita ei saataisi myytyä millään muulla tavoin. Monitasomarkkinointi on keino saada aiheetta lisää uskottavuutta käyttämällä hyväksi ihmisten ystävyys- ja sukulaissuhteita ”verkostoinnin” kautta. Tämä on luonteenomainen moraalinen ongelma verkostomarkkinoinnissa, mitä näkökulmaa tarkastellaan laajemmin viimeisessä kohdassa.

Verkostomarkkinoinnin myyntitekniikka: huhut, herjaus, kunnianloukkaus

Liioittelu ei ole kuitenkaan rajoittunut pelkästään tuotetta koskeviin väitteisiin. Kun verkostoijat käyvät kilpailijoidensa kimppuun, niin se voi mennä todella rumaksi. Jotkut lähihistorian eriskummallisimmista huhuista voidaan jäljittää verkostomarkkinointiin. Viime vuosina, esimerkiksi, kansainvälinen huhu, että erään johtavan todellisen maailman yhtiön pääjohtaja olisi satanisti, ja että tämän yhtiön logo sisälsi okkultisia symboleja, osoittautui kaupallisista motiiveista aiheutetuksi ja jäljitettiin tiettyihin Amwayn jälleenmyyjiin. Nämä haastettiin menestyksellisesti oikeuteen vuonna 1991, mutta huhu elää vieläkin sitkeästi. Ja kuinka paljon verkostomarkkinoinnin muusta negatiivisesta ”mainospuheesta” on keksittyä tai suoranaista valhetta? Eivät kaikki negatiiviset myyntiväittämät ole yhtä skandaalimaisia tai laajalle levinneitä kuin edeltävä esimerkki, mutta verkostomarkkinointikulttuuri tuottaa niin paljon tätä tavaraa, että olisi vaikea asettaa se kaikki syytteeseen.

Jälleen, mitä muuta voisi odottaa kokemattomilta jälleenmyyjiltä, jotka on heitetty kyllästyneille markkinoille ja heillä on täydet valtuudet, mutta ei mitään vastuullisuutta?

Toisia panetteleva myyntikeino ei ole ainutlaatuinen verkostomarkkinoinnille, mutta sillä on perinteenä vaalia herkkäuskoisuuden kulttuuria, eriskummallista ”juorut ovat totta” -tapaa. Loppujen lopuksi, sehän on minun ystäväni, joka kertoo minulle tämän!

Valheellisten tietojen levittäminen ihmisistä tai ryhmistä on herjausta. Järjestelmällinen ja pahanilkinen herjaus on laitonta useimmissa sivistyneissä maissa. Väärän todistuksen antaminen on raamatullisissa kirjoituksissa mainittu seuraavana murhan ja aviorikoksen jälkeen syntilistassa. Mutta miten sinä voit tietää milloin sinusta tulee panettelija, kun toistat sitä, mitä kuulit verkostomarkkinointikokouksessa?

Hienoja miehiä?

Toinen moraalisesti arveluttava käytäntö, joka ei johdu itsestään verkostomarkkinoinnin luonteesta, mutta näyttää selviöltä, on sisälämpöinen johtajien palvonta.

FUND AMERICAssa ”hyväksytty mainosmateriaali” osoitti miten hieno mies perustaja oli, kuvasi hänen syvällistä johtajakokemustaan, näytti hänet tunnelmallisissa tilannekuvissa, jne. On helppo olla haltioissaan ihastuksesta sellaista voimakasta, tulevaisuuden näyn omaavaa miestä kohtaan, joka on omistautunut tuomaan tämän ihanan tilaisuuden meille tavallisille suomalaisille ja amerikkalaisille.

Kävi ilmi, että hän oli rikollinen karkuri Australiasta, missä hänet oli ajettu pois kaupungista tehtyään saman tempun.

Mutta et arvaisi sitä koskaan yhtiön materiaalista. Hieno mies.

Liikkeellä on enemmänkin kuin vain muutamia tällaisia verkostomarkkinoinnin ”toiminnanjohtajia”, jotka putkahtavat esiin huomisen päivän ”päivän tarjouksena”. Verkostomarkkinoinnissa riistäminen voi olla hyvin tuottoisaa ja vankilatuomiot ovat lyhyet. Verkostomarkkinoinnin ”unelman” ostajat varokoon!

Olen tarkoituksella ottanut tehtäväkseni tuoda tämä asia esille kärjistetysti – enkä tarkoita tällä edes epäsuorasti sitä, että kaikilla verkostomarkkinoinnin johtajilla olisi rikosrekisteri – mutta tässä kohden kyllä maksaa vaivan tehdä tutkimustyötä. Ovatko idolisi, joita sinua pyydetään palvomaan verkostomarkkinoinnissa kunnioituksen vai halveksunnan arvoisia? Onko heitä syytetty tai haastettu oikeuteen ihmisten hyväksikäytöstä menneisyydessä? Ovatko he istuneet linnassa?

Älä odota kuulevasi koko totuutta verkostomarkkinoinnin videonauhalta.

Ylpeys ja salainen komero: turhamaisuus ja tapa, miten verkostomarkkinointifirmat kasvavat

”Herra Ehdokas, teidän ei tosin tarvitse ostaa kuin kolme tuoteyksikköä, mutta miksi vaivautua liittymään mukaan ellette aio myös menestyä? Sitäpaitsi kaikilla tuotteillamme on 100 % rahat takaisin palautusoikeus.”

”Hmmm… Rahojen takaisin pyytäminenhän tarkoittaisi… tappion tunnustamista. Muilla näyttää menevän ihan hyvin tässä hommassa. En ole luuseri! Ehkä minun pitäisi mennä vielä yhteen motivointiseminaariin tai liittyä johonkin vahvaan verkoston haaraan ja saada vielä yksi kaveri liittymään mukaan. Minua ei ole huijattu! En ole luuseri!”

Niinpä, ”tavaravarastot” ja ”värväysvälineistö” keräävät pölyä, eivätkä koskaan tuottaneet mitään. Niistä kertyy kasa nurkkakomeroon tai ullakolle, voittopalkinto ylpeydelle, kun en kyennyt tunnustamaan, että ahneus otti vaarin tilaisuudesta.

Takaisin pyramideihin: uudenlaista markkinointia vai järjestäytynyttä rikollisuutta?

Yleisesti ollaan samaa mieltä siitä, että ihmisten harhaanjohtaminen heidän rahojensa saamiseksi on moraalisesti tuomittavaa. Sitä nimitetään ”varkaudeksi” tai ”petokseksi”, ja niitä, jotka sellaista harjoittavat tulisi rangaista. Kukaan ei ole niin lapsellinen, että sanoo, etteikö sillä voisi tehdä rahaa. Rikos saattaa kannattaa, ainakin jonkin aikaa.

Pyramidihuijaukset (pyramidipelit) ovat laittomia. Ne ovat laittomia siksi, että ne ovat hyväksikäyttöön perustuvia ja epärehellisiä. Ne riistävät kaikkein haavoittuvimpia ihmisiä: epätoivoisia, työttömiä, oppimattomia. Sellaisia, jotka aloittavat tällaisen petoksen ja harjoittavat sitä, pitäisi rangaista rikoksistaan, ja yhä enenevässä määrin niin tehdäänkin.

Mutta lisääpä tuote ”peitteeksi” ja kutsu sitä verkostomarkkinoinniksi, niin ihmiset ovat valmiita nielemään sen laillisuuden. Onko tämä totta? Todellako? Kuka niin sanoo?

Liittovaltion viranomaiset vastaan verkostomarkkinointikopla: tarinan toinen puoli

On totta, että muutamat suuret verkostomarkkinointifirmat ovat selvinneet lakia toimeenpanevien viranomaisten parhaimmista yrityksistä sulkea ne, käyttäen miljoonia dollareita puolustukseen, lobbaukseen ja suojautumiseen. Mutta saman voisi sanoa mistä tahansa järjestäytyneestä rikollisuudesta. Sitä on vaikea pysäyttää sen jälkeen, kun se on kasvanut liian isoksi.

Ja verkostomarkkinointifirmat näyttävät niin laillisilta yleisön silmissä, niin kunnollisilta. Niin moni mukava ihminen on siinä mukana. Toden totta, se ei voi olla laitonta! Alatasojen jälleenmyyjät saattavat jopa puolustaa samaa organisaatiota, joka ryöstää heitä, toivoen saavansa oman tilaisuutensa päästä käsiksi ”isoihin rahoihin” sitten myöhemmin.

Mutta jos se näyttää ankalta, kävelee kuin ankka ja ääntelee kuin ankka, niin se mitä luultavimmin on myös ankka. Paitsi jos se on verkostomarkkinointia, ja silloinhan se EI ole pyramidi.

Viranomaiset näkevät asian yleensä eri tavalla… kun tuotteiden ja palveluiden markkinointi alkaa saattaa varjoonsa laittoman monitaso-pyramidirakenteen.

Ihmiset voivat tehdä rahaa verkostomarkkinoinnilla, kieltämättä. Moraalinen kysymys kuuluu: mistä raha tulee? Tuotteiden myynnistä? Miksei sitten myydä samoja tuotteita ”todellisessa maailmassa”?

Mutta jokainen tietää, että todellinen kannustin on pyramidirakenne, ja tuote on vain veruke, jolla juttu saadaan näyttämään lailliselta, tai niin ainakin verkostomarkkinoija tahtoo sinun uskovan, että toiminta on laillista.

Mafia ja verkostomarkkinointi: liiaksi yhdenmukaisuutta?

Puhupa gangsterille ja hän kertoo sinulle, että ”hänen hyvät aikeensa on pelkästään ymmärretty väärin”. ”Mehän yritämme vain rakentaa `omaa bisnestämme´.” ”Kaikki on vain salajuonta, jolla meidät yritetään saada näyttämään pahalta.” ”Viranomaiset ovat liikkeellä saadakseen meidät kiinni vain siitä syystä, että he ovat meille kateellisia tai peloissaan uudesta elämäntavastamme.” ”Miksi, katso kaikkea hyvää mitä me teemme!” ”Me näytämme yhä laillisemmilta joka päivä.” ”Tässä on erään kuuluisan yleisen syyttäjän lausunto, jossa hän sanoo, että mafia on oikeastaan ihan hyvä organisaatio eikä siitä aiheudu koskaan mitään harmia.” ”Meillä on jopa ministeri nyt tukemassa meitä!”

Propaganda ja verkostomarkkinoinnin laajentuminen

Uuden vuosituhannen verkostomarkkinoijat alkavat kuulostaa menneiden vuosien gangstereilta. Siellä, missä liikkeen johtamistaito ja laki yleisesti tuomitsevat verkostomarkkinoinnin, heillä on ”omat asiantuntijansa” lakitieteellisestä tiedekunnasta, jotka ”ovat palkkalistoilla”. Luottamus, muista se, on avainsana.

Kaikista kiivaista vastaväitteistä huolimatta, jokainen verkostomarkkinointifirma on jossakin määrin pyramidihuijaus, ja pyramidipelit ovat laittomia. Tosi on, että monet ”pääsevät kuin koira veräjästä”, mutta niin teki mafiakin vuosikymmenien ajan. Pahan kaiken tuhoavaa voimaa on vaikea pysäyttää, varsinkin sellaista, joka on kärsinyt paljon vaivaa näyttääkseen lailliselta ja väärinymmärretyltä, joka on pitkälle järjestäytynyt, ja jolla on niin paljon uhreilta saatua rahaa propagandaan, lobbaamiseen ja itsensä puolustamiseen. Ja niin hyväksikäyttäminen jatkuu.

Jos nämä kaverit ilmestyvät asumalähiöösi, niin olet joko ”sisällä” tai ”ulkona”, perhettä tai maalitaulu, ystävä tai vihollinen. Epäluulo valtaa alaa; jokaisella on oma ”apajansa”; ahneus syrjäyttää viattomuuden. ”Asumalähiöstä” on tullut markkinapaikka eikä se ehkä koskaan toivu iskusta.

Eettinen kysymys jää jäljelle: onko verkostomarkkinointi moraalisesti hyväksyttävä tapa tehdä rahaa? Onko se – nyt ja jatkossa – laillista?

Verkostomarkkinoinnin käännytystyö: kerjäämistäkin alhaisempaa?

Jos rahaa kerran tarvitaan niin kipeästi, niin miksei apua yksinkertaisesti pyydetä ystäviltä ja perheeltä, sen sijaan, että otetaan rahaa heiltä vääriä tietoja antamalla, vilpillisesti – ja myydään samalla tukku tavaroita? ”Sponsoroimalla” heidät et ole ainoastaan syyllistynyt heidän huijaamiseensa ja saanut voittoa heidän kustannuksellaan, olet saanut heidät myös tuntemaan itsensä luusereiksi, koska he eivät pysty menestymään surkean verkostomarkkinointi-konseptin avulla.

Kun asia on kerran paljastunut, vain moraalisesti sokeat tai tietoisesti rikollinen aines pystyy enää jatkamaan tällaista ”bisnestä”.

Mutta odotapa hetki, ehkäpä voisit värvätä… äitisi!

Moraalinen laskutoimitus

Otetaan kertauksen vuoksi vielä esille ne eettiset asiat, jotka verkostomarkkinoinnin uudeksi jäseneksi ehdokkaana olevan henkilön tulee kohdata ja ratkaista:

Tahdonko olla mukana rohkaisemassa ihmisiä olemaan
materialistisempia?
Tahdonko myydä tuotetta, jota ei ehkä saataisi myytyä
millään muulla tavoin?
Tahdonko olla osallisena yrityksessä, joka on kuuluisa
herjauksista, kunnianloukkauksista ja huhupuheista?
Tahdonko olla mukana yhtiössä, joka saattaa palkata
rikollisia markkinointiasiantuntijoiksi?
Tahdonko tehdä rahaa kyvylläni vakuuttaa ihmisiä
siitä, että epäkelpo markkinointisysteemi on
kannattava?
Tahdonko tulla tunnetuksi ystävieni ja perheeni
keskellä henkilönä, joka yritti huijata ihmisiä
ohuesti verhotulla pyramidijärjestelmällä?

Jos voit vastata näihin kysymyksiin myöntävästi, niin koulutusta on tarjolla… Mutta muista, että Jumala tarkkailee sinua, vaikket koskaan ”menestyisi” niin paljoa, että viranomaiset huomaisivat sinut.

IV. Ihmissuhdeasiat: kokemusperäinen ongelma

Oppia kantapään kautta

Verkostomarkkinointifirmat kasvavat käyttämällä hyväksi ihmisten suhteita. Jos aiot verkostomarkkinoijaksi, niin nielaiset tämän vaikeasti, mutta hyväksyt asian osana ”yrityksesi rakentamista”. Tämä on ”verkostoitumista”. Mutta niille, jotka eivät ole mukana verkostomarkkinoinnissa, asia näyttää ikään kuin siltä, että ystävyys on pelkästään keino huijaamiseen ja ystävällistä käytöstä luullaan jäsenen kalasteluksi ja niin edelleen. Tässä ei ole mitään välimaastoa, kokeile vaikka.

Samalla kun tämä on kaikkein vaikein huomio tehdä, niin se on ehkäpä tärkein. Jokaisella, joka on ollut missään tekemisissä verkostomarkkinoinnin kanssa, on voimakkaat tunteet joko puolesta tai vastaan ja tämä se vasta on ongelma. Kahtiajako on syvä.

Myyntityötä kovan painostuksen avulla – varattu vain pyramideille

Mitä tulee tuotteiden myymiseen, niin verkostomarkkinoijat eivät luultavasti ole sen aggressiivisempia tai inhottavampia kuin muutkaan myyjät. Koska useimmat eivät ole luonnostaan myyjä-tyyppejä – ja on luonteenomaista, että vain harvat kyseistä tuotetta tai palvelua aiemmin myyneet ihmiset ovat kiinnostuneita verkostomarkkinoinnista – niin myyntityö tapahtuu tavallisesti tekaistujen ”kutsujen” ja ”kotiesittelyjen” avulla. Siten, painostus aiheutuu tilanteesta, jos mistään.

On syytä huomata, että kun tuotteita myydään, niin ainoa eroavaisuus todellisen maailman yrittämiseen on verkostomarkkinoinnin ”irrallisuudesta” johtuva mahdollisuus petokseen ja yllyke liioiteltuihin väitteisiin ilman mitään vastuullisuutta. Muutoin tuotteen myyminen verkostomarkkinoinnin kautta on jokseenkin samankaltaista kuin minkä tahansa muun tuotteen myyminen todellisessa maailmassa.

Mutta kun tullaan siihen, että sinut saataisiin ”pestattua jälleenmyyjäksi”, niin verkostomarkkinoijat käyvät päällekäyviksi ja petollisiksi yli hyväksyttävän kohteliaan käyttäytymisen rajojen.

Muista, monitasomarkkinointi -nimi luontuu siitä, että siinä palkitaan ihmisiä toisten värväämisestä monille tasoille.

”Äiti, annapas kun kerron sinulle eräästä fantastisesta mahdollisuudesta…”

Jopa entiset ”tilintarkastajat” ovat valmiita käyttämään mitä karkeimpia ”tarkastuksen läpäisemättömiä” kovan painostuksen myyntitaktiikoita, ainakin kun tullaan ”ihmisten pestaamiseen”. Tarkoitus pyhittää keinot, kun koetetaan saada ihmisiä tulemaan ”kokouksiin”, missä päämääränä on materialistisen kiihkon herättäminen korkealentoisilla mainospuheilla, joita lipevät puhujat tai videonauhat esittävät. Syyt tähän ”luottamuksen rakentamiseen” pitäisi olla selvillä jo nyt, mutta tässä me vain olemme miettimässä ihmissuhteiden hintaa verkostomarkkinoinnin ”menestys”-tarinassa.

Ylläolevan otsikon on tarkoitus olla järjetön. Useimmat ihmiset, olivatpa sitten kuinka sipissä tahansa, eivät puijaisi omia äitejään tällaisella huijauksella. Vaikkeivat he tietäisikään tarkasti ottaen, mikä verkostomarkkinoinnissa on vikana, niin useimmiten intuitio (sisäinen ääni) varoittaisi heitä: ”älä pelaa väärin tällä ihmissuhteella!” Ensimmäiset maalitaulut värväykselle ovat herkkäuskoiset, tai ”uhrattaviksi kelpaavat” ystävät. Mutta peräkkäiset moraaliset kompromissit, kokemukset ja epätoivo… saattavat kuitenkin johtaa ”vanhaan kunnon äiskään”.

Älä koskaan myönnä olevasi väärässä

Monet ovat jättäneet hyväpalkkaiset työpaikkansa ”pyrkiessään toteuttamaan unelmaansa” verkostomarkkinointifirmassa. Koska heitä on niin kohtalokkaasti huijattu, he eivät helpolla myönnä häviötään. Näyttää helpommalta riippua kiinni pahassa unessa lisääntyvän epätoivon kierteessä ja yrittää saada verkostomarkkinointi toimimaan kaikista vaikeuksista huolimatta. Pohjalla olevat ”luuserit” kokoontuvat tukiryhmiksi, omaksi ”seurakunnakseen”, ehkäpä kiepahtaen pois toiseen verkostomarkkinointifirmaan, jossa heistä voi tulla ”pomoja”.

Verkostomarkkinoijien keskuudessa on kiistämätön toveruus. Mutta kenelle tahansa muulle, ”siinä meni asumalähiö”. On surullista nähdä, kun ihmisiä rohkaistaan vasten kaikkea vaistoa ja tervettä järkeä jahtaamaan kuvitteellista ”kultaruukkua”, mutta mitä voidaan tehdä?

Kustannusten laskeminen: Ensimmäinen Verkostomarkkinointikirkko

Monet lukijat jakavat saman kokemuksen, nimittäin että he huomaavat verkostomarkkinoinnin hajottavan perheitä, ystäviä, seurakuntia ja kansalaisryhmiä. Elinikäiset ystävät ovat nyt ”ehdokkaita”. Asumalähiö on nyt ”markkinapaikka”. Motiivit muuttuvat, epäilykset heräävät, jakaantumista muodostuu. Kysymykseen kaivataan vastausta: ”onko se sen arvoista?”

Erityisen ilkeä on seurakunnan tilanne. Liittyykö pastori? Jos ei, niin hän katsoo karsaasti verkostomarkkinointia, jossa tehdään käännytystyötä kirkollisten toimintojen aikana; vihamielisyys nostaa päätään, eri puolueita syntyy. Olet joko ”mukana” tai ulkona. Jos pastori lähtee mukaan, niin ne, jotka eivät lähde, tuntevat olonsa hieman epämukavaksi tässä seurakunnassa.

Verkostomarkkinointi torpedoi seurakunnan helposti upoksiin (tai minkä tahansa yhteiskunnallisen ryhmän).

Luota vaistoosi?

Useimpien ihmisten kohdalla, kaikeksi onneksi, verkostomarkkinointikokemus päättyy hyvin nopeasti taloudelliseen epäonnistumiseen ja se pannaan sen jälkeen sivuun. Kaksi mahdollista seuraamusta ovat: 1) nolostuminen osallistumisen takia tai 2) tuleminen vielä uppiniskaisemmaksi, kun verkostomarkkinointi on epäonnistunut. Löydät jälkimmäisen tyypin jahtaamassa viimeisintä ”rikastu nopeasti” -järjestelmää samankaltaisin lopputuloksin. ”Jos vain olisimme saaneet värvättyä sen ja sen – heillä on niin monia ystäviäkin – niin olisimme onnistuneet.”

Siten, on olemassa syy, miksi useimmilla ihmisillä on ”paha maku” verkostomarkkinoinnista. Vaistomaisesti ellei sitten kokemuksen tai selvän käsityksen kautta, säikähdämme sitä, minkä tiedämme seuraavan verkostomarkkinoinnin vanavedessä. Kiristyneet ihmissuhteet, eri puolueet, petos, hyväksikäyttö, ahneus, menetykset, kaappi täynnä videonauhoja, esitteitä ja hyödyttömiä tavaravavarastoja joita ”jokainen tarvitsee”.

Tautivaroitus: varokaa verkostomarkkinointisokeutta

Ilmeisestikin, kovapintaisten verkostomarkkinoijien on vaikea tajuta, miltä he näyttävät ulkoapäin. He voivat katsella, kun elinikäiset ystävyyssuhteet katkeavat, seurakunnat ja kansalaisryhmät myrkyttyvät, ystävät ja perhe karttavat heitä jne., eivätkä he silti koskaan näe, että verkostomarkkinointi oli kaiken aiheuttaja.

Jos yrität paljastaa tämän asian, sinua kohdellaan kuin olisit häväissyt itseään evankeliumia! Ehkäpä joillekin, verkostomarkkinointi on todellakin uusi evankeliumi?

He väittävät saaneensa ”uusia ystäviä”, joista useimmat ovat verkostomarkkinoijia tai uusia tuttavuuksia, joita voidaan pitää ”tulevina mahdollisina asiakkaina”. Näiden ”uusien ystävien” pinnallisuus, jäykät keskustelut ”vanhojen ystävien” kanssa ja vaivautuneisuus, yleensä ottaen, siitä, mikä näyttää ilmeisen selvältä kaikille muille paitsi verkostomarkkinoijille, jotka eivät huomaa mitään. Kovuus ja tunteettomuus astuvat kuvioihin; moraalikäsitykset joutuvat romukuoppaan.

Tietysti voidaan osoittaa, että näin olisi tapahtunut joka tapauksessa. Ehkäpä kivenkovat verkostomarkkinoijat olisivat pilanneet ystävyyssuhteensa kuitenkin jonkin muun tappiobisneksen kuin monitasomarkkinoinnin kautta. Onko verkostomarkkinointi todella syy vai ainoastaan väline?

Epäonnistuminen missä tahansa yritysmaailmassa on traumaattinen ihmissuhteita ajatellen, mutta useimmilla pienyrityksillä on edes mahdollisuus menestykseen. Ja näin ei ole koskaan verkostomarkkinoinnissa, ellei sitten ”menestystä” määritellä muiden epäonnistumisen hyödyntämiseksi.

Muut todellisessa maailmassa toimivat yrittäjät kuin verkostomarkkinoijat, jotka tarjoavat ystäville ja perheille sopivia tuotteita, kuten vakuutusasiamiehet ja pienet vähittäiskauppiaat, näyttävät kaikki olevan paljon tarkempia henkilökohtaisten ihmissuhteiden kanssa, lukuunottamatta joitakin harvinaisia (mutta erittäin pahoja) tapauksia. Mutta verkostomarkkinoijan tunnistaa kaksinaamaisesta tuttavuuden hieronnasta, ylitsevuotavan lämpimistä tervetulotoivotuksista, kokoaikaisesta värväystoiminnasta, törkeästä nimenomaisesta petoksesta ja seuraelämän tunteettomuudesta. Tämä ei ole sattumanvaraista, vaan johtuu silkasta epätoivosta. Kuinka se voisi olla muutoinkaan? Sillä aktiivinen verkostomarkkinoija on toivottomassa karhuraudassa: ylimielisyys sahautunut kiinni toiseen ja markkinoiden kyllästyminen toiseen jalkaan.

Ja niin verkostomarkkinoinnin ”ihmissuhdehärkä” talloo jalkoihinsa ihmissuhteiden ”posliiniastiaston”, sokeasti turmellen särkyviä ja arvokkaita asioita. Jotkut eivät koskaan vetäydy pois tästä, vaan ajattelevat, että heidän tunne-elämänsä kylmyys johtuu jostakin muusta syystä kuin osallistumisesta verkostomarkkinointiin.

Jälkiseuraukset

Asiaa ei voida auttaa, mutta toivotaan että asumalähiö voisi olla samanlainen kuin se oli ennen. Mutta verkostomarkkinointimyrsky on puhaltanut läpi, tuhoten arvokkaita suhteita ilman katumusta tai omantunnon vaivoja. Ja ole varuillasi, sillä toinen on tulossa. Ehkäpä se tulee noissa hymyilevissä kasvoissa, jotka lähestyvät sinua, tai siinä mukavassa kirjeessä, jonka sait äsken ”ystävältäsi”?

Se, mitä verkostomarkkinoija ei huomaa, on että kun asumalähiö on muutettu markkinapaikaksi, niin jotain kallisarvoista on kadonnut… eikä sitä ole helppo saada takaisin.

Tätä verkostomarkkinoinnin kokemisen näkökohtaa ei pitäisi aliarvioida, ja mietteliäs lukija tekisi hyvin, jos ajattelisi kahdesti ystävien, perheen, yhteisön ja seurakunnan toveruuden arvoa ennen kuin liittyy mukaan tai jatkaa verkostomarkkinoinnissa.

Yhteenveto siitä, mikä on vikana verkostomarkkinoinnissa

Verkostomarkkinointi on tuhoon tuomittu suunnittelunsa
puolesta, koska siinä värvätään liikaa
jälleenmyyjiä, jotka sitten puolestaan yrittävät
värvätä vielä lisää, aina loputtomiin asti.
Monelle, todellinen vetovoima verkostomarkkinoinnissa on
ohuesti verhottu pyramidihuijaus-järjestelmä, joka on
saatu näyttämään näennäisesti lailliselta tuotteen
tai palvelun avulla.
Eettiset peräänantamiset, jotka ovat
välttämättömät ”menestyksen” kannalta
monessa verkostomarkkinointifirmassa, ovat paljastetut ja
karut ja vaikea pala hyväksyä useimmille ihmisille.
Ystäviä ja perhettä tulisi kohdella arvonsa mukaisesti
eikä hyväksikäytön ”maalitauluina”.

On toivottavaa, että selvästi osoittamalla, ”mikä on vikana verkostomarkkinoinnissa”, moni säästyisi sen luonteesta johtuvista ja mukana kulkevista sudenkuopista pysymällä erossa toiminnasta.

Myös niiltä, jotka välttämättä haluavat jatkaa verkostomarkkinoinnissa, on toivottavaa, että tämä tutkielma palvelisi kätevänä runkona ongelmakentistä, joita tulisi välttää, jos ja kun se on mahdollista.

Internet-linkkejä lisätutkimuksia ja -tietoja varten verkostomarkkinointia vastaan

Sähköpostitse käsiteltyjä esimerkkejä, usein esitettyjä kysymyksiä, lisänäkökohtia ja kiistämisiä seuraavalla sivulla. Lähetä sähköpostia alkuperäisen artikkelin kirjoittajalle, Dean Van Druffille, tämän sivun jälkeisestä linkistä.

The Pyramid Scheme Alert (PSA) organisaatio tarjoaa kuluttajatietoa verkostomarkkinoinnista, uutisia oikeusjutuista, jäsenneltyjä työkaluja arvioimiseen, näkemyksellisiä artikkeleita ja mahdollisuuden vaikuttaa uusiin lakeihin ja yhteiskunnalliseen muutokseen osoitteessa: http://www.pyramidschemealert.org

False Profits, (Väärät profeetat) -kirja paljastaa, miten verkostomarkkinointiin osallistuminen voi riistää ja suistaa raiteilta ihmisten uskonnolliset ihanteet, nettisivu http://www.FalseProfits.com sisältää näytekappaleen kirjasta ja monia muita mainioita artikkeleita koskien verkostomarkkinoinnin laillisuutta.

Kristitty yrittäjä, Athena Dean, paljastaa verkostomarkkinoinnin käännytystyön ja kompromissin hengellisen vaikutuksen seurakunnalle kirjoissaan ”Consumed by Success” (Menestyksen tuhoama) and ”All that glitters is not God — Breaking free from the sweet deceit of MLM,” (Kaikki millä on kirkkautta, ei ole Jumalasta – verkostomarkkinoinnin makeasta petoksesta vapautuminen) saatavilla osoitteesta http://www.winepresspub.com/.

Tri Jon Taylor Kuluttajatietoinstituutista (the Consumer Awareness Institute) on julkaissut tutkimuksen verkostomarkkinoinnin ja laittomien pyramidihuijausten (pyramidipelien) yhtäläisyyksistä, joka tiedosto on saatavilla osoitteesta: http://www.whatisgood.com/nwm/

Ami Chen Millsin ”Shaking the Money Tree” (Ravistele Rahapuuta) on kiehtovaa journalismia, joka vangitsee verkostomarkkinoinnin raadollisen ”lemun” ja kulttuurin mitä värikkäimmällä tavalla. Pidä kiinni nenästäsi ja sukella sisälle deja-vu -kokemukseen osoitteessa http://www.metroactive.com/papers/metro/10.03.96/cover/multilevel-9640.html.

FTC:n (USA:n ”Kuluttajavirasto”) varoituksia verkostomarkkinointijuonista osoitteissa http://www.ftc.gov/bcp/conline/pubs/alerts/lotionalrt.htm ja http://www.ftc.gov/bcp/conline/pubs/invest/mlm.htm, mukana erinomainen lainopillinen ja historiallinen katsaus sivulla http://www.ftc.gov/speeches/other/dvimf16.htm

US Government USPS:n tiedotteita työllistämiseen tähtäävistä järjestelmistä, mukana jälleenmyynti ja franchise-yrittäjyyspetokset, huijaukseen perustuvat työtarjoukset ja verkostomarkkinointi osoitteissa http://www.usps.gov/websites/depart/inspect/emplmenu.htm tai suoraan verkostomarkkinointivaroitukseen sivulle http://www.usps.gov/websites/depart/inspect/pyramid.htm.

The Better Business Bureaun (BBB) sivuilla on verkostomarkkinointihuijauksista kertovia varoituksia osoitteessa http://www.bbb.com/alerts. Tämä sivu on täynnä tietoa, joten löydät etsimäsi kirjoittamalla hakulaatikkoon (SEARCH) ”pyramid” tai ”multi level marketing”.

Forbes Magazinen Herbalifea käsittelevässä artikkelissa on kaavio, joka osoittaa, miten ”suunniteltu” verkostomarkkinointipallo räjähtää osoitteessa http://www.forbes.com/forbes/1997/1020/6009043a.html.

Inc. Magazinen Norm Brodsky tarjoaa meille artikkelin ”Multilevel Mischief”, joka kuvaa miten verkostomarkkinointifirmat kirnuavat läpi ihmissuhteiden http://www.inc.com/incmagazine/articles/details/print/0,7570,ART941,00.html.

The Quatloos fraud & scam -sivu käy käsiksi verkostomarkkinointiin: http://www.quatloos.com/mlm/mlm.htm

Dr. Stephen Barrett tutkii lääkkeenomaisten tuotteiden riskejä, joita markkinoidaan verkostomarkkinoinnissa, http://www.quackwatch.com/01QuackeryRelatedTopics/mlm.html. Tarkkoja esimerkkejä kerrotaan.

”MLM Survivor.com” -sivulla on joitakin mielenkiintoisia otsikoita viimeisimmistä lakijutuista ja Amerikan liittovaltion laillisista toimenpiteistä, http://www.mlmsurvivor.com/.

Charles Midgettin ”The Other Side of The Plan” -sivu http://www.getfacts.com/amway tutkii joitakin vääriä itsestäänselvyyksiä ja urbaaneja legendoja, joita pidetään faktoina verkostomarkkinointikulttuurissa, kuten ”yhdeksän kymmenestä pienyrityksestä kaatuu ensimmäisen toimintavuoden aikana” puolustuksena verkostomarkkinoinnin väistämättömälle häviölle.

Eli Mantelin ”Cagey Consumer” -sivulla on hieno setti tutkimusta auttavia linkkejä ja lyhyitä tilannetiedotuksia: http://www.geocities.com/WallStreet/5395/mlminfo.html

Lukeaksesi artikkeleita ”verkostomarkkinointiahdistelusta” työpaikoilla, samoin kuin julkaisuja Amwaysta ja verkostomarkkinoinnista yleensä, katso sivustoa The Skeptic’s Dictionary: http://dcn.davis.ca.us/~btcarrol/skeptic/mlmhar.html

Sidney Schwarzin jatkuvan hyökkäyksen kohteena oleva sivu ”Amway, the Untold Story” on aarrelöytö dramaattisesta tiedosta, jota et normaalisti kuule ”ystävältäsi” verkostomarkkinoijalta: http://www.teleport.com/~schwartz

Humoristista herjaa joistakin typeristä tuotteista joita usein kaupitellaan verkostomarkkinoinnin kautta näet sivulta http://www.worldwidescam.com ”The Laundry Disk 2000”.

Jäljennöksiä keskusteluryhmien haastatteluista ja dialogeista, jotka koskevat verkostomarkkinoinnin totuudenmukaisuutta: http://members.aol.com/multisense/home.htm

Kirja, joka on kirjoitettu pastoreille, ”Onko seurakuntasi markkinapaikka?” tekijänä Kim S. Mather, on julkaistu osaksi osoitteessa http://www.users.fast.net/~gospeltruth/.

Robert L. Fitzpatrickin ”Verkostomarkkinoinnin 10 suurta valhetta” (The 10 Big Lies of MLM) on julkaistu osoitteessa http://members.tripod.com/~nomorescams/fitzpatrick.htm

Verkostomarkkinoinnin lakimies kertoo mielipiteensä siitä, millainen on rakenteeltaan ”laillinen” verkostomarkkinointijärjestelmä USA:ssa: http://mlmatty.com/legality.html

Tutustu Procter & Gamblen näkökulmaan Amwayn ”saatana huhusta”.

Mene selväjärkisten uudistajien tutkimusmatkalle verkostomarkkinoinnin sisäpuolelle (mitä tervetullein, puhdistavin ja tyhjentävin suuntaus): 1) ”Minne kaikki tuotteet ovat hävinneet” (Where Have All the Products Gone), Gerald Nehra, http://mlmstartup.com/articles/ramble.htm; 2) Valitusvirsi huimasti nousevista hinnoista ja hölynpölytuotteista, joita aivan liian monet nykyaikaiset verkostomarkkinointituotteet ovat, Leonard Clements, http://www.profitsonline.com/profitsonline/Articles/ArticlesA-H/Clements7.html; ja 3) Selväpäinen arviointi väitteestä, että ”jokainen voi tehdä rahaa verkostomarkkinoinnissa”, Tom Schreiter, http://www.mlmcentral.com/library/zerosum.html

Viimeisenä vertauksena – ellet vielä ole tutustunut siihen – klikkaa tästä lukeaksesi tiivistelmän Hans Christian Andersenin sadusta ”Keisarin uudet vaatteet”.

suomentanut Petteri Haipola, 2001

Alkuperäisen artikkelin URL on http://www.vandruff.com/mlm.html

Pyramidin yksi määritelmä

On 28.4.20256.5.2025 Tekijä TutkijaKategoria(t): Lait, YleistäJätä kommentti

27.3.2005, muokattu 20.1.2006 Kirjoittanut Petteri Haipola

Lue ehdotukseni uudeksi pyramidilaiksi tai nykyisten lakien tulkintamalliksi: Antipyramidilaki, 11.04.2007
https://pyramidihuijaus.com/2025/04/29/antipyramidilaki/

Englanninkieliset määritelmät

Laitan tähän linkit kahdelle englanninkieliselle sivulle, missä on määritelty verkostomarkkinoinnin ja pyramidin käsitteitä.

MLMlegal.com: http://www.mlmlegal.com/statutes.html Tämä sivusto puolustaa verkostomarkkinointia.

Alalla viitataan yleisesti Amway oikeudenkäyntiin vuodelta 1979, jonka perusteella väitetään verkostomarkkinoinnin olevan laillista liiketoimintaa. Scott A Larsen on tutkinut ja analysoinut Amway oikeudenkäynnin tuloksia. Tässä linkit:

Amwayn vuoden 1979 oikeudenkäynnin tutkistelua. http://www.amquix.info/quixtar_pyramid-q-a.html Is it a pyramid? http://www.amquix.info/quixtar_pyramid.html
Amquix info explains pyramid schemes: http://www.amquix.info/quixtar_pyramid_rebuttal.html

Huolimatta siitä, ettei Amwaytä tuomittu, on monia muita yrityksiä tuomittu sen jälkeen ja ne toimivat lähestulkoon täysin samoilla periaatteilla ja tavoilla kuin Amway. Amway oikeudenkäyntiä on yritetty avata tuloksettomasti sen jälkeen. Amway on haastettu monta kertaa oikeuteen uudestaan ja se on sopinut jutut maksamalla. http://www.amquix.info/quixtar_lawsuits.html

On tunnettu ongelma, että alaa koskien puuttuu kunnon lainsäädäntö, joka suojelisi kuluttajia paremmin huijauksia vastaan. Muutosta parempaan ei ole tulossa, sillä suuret MLM-jätit lobbaavat ja voitelevat USA:n kongressia, senaattia ja presidenttiä, jotta he suojelisivat alaa. On jopa yritetty saada läpi lakimuutoksia, jotka mahdollistaisivat entistä helpommin lain turvin tapahtuvan pyramidipelin. Utahin osavaltiossa onnistuttiin estämään tällaisen lakimuutoksen läpimeno.

http://www.falseprofits.com/Utahlawdefeated.html

Robert L Fitzpatrick on kirjoittanut lyhyen esseen siitä, onko monitasomarkkinointi laillista. Suomennos valmistuu tänä keväänä, jos Herra suo ja elän.

http://www.falseprofits.com/IsMLMLegal.html

Hän on ollut asiantuntijana auttamassa SriLankan ja Kiinan lakien säätämistä koskien verkostomarkkinointia ja laittomia pyramideja.

http://www.falseprofits.com/SriLankaReport.pdf
http://www.falseprofits.com/FitzPatrickCV05.pdf (Henkilökuvan esittely)
http://www.falseprofits.com/Presentation%20Outline

Tohtori Jon Taylor on tutkinut verkostomarkkinointia 11 vuotta ja kehittänyt viiden punaisen lipun varoitusjärjestelmän arvioidessaan sitä, onko kyse pyramidista vai rehellisestä suoramyyntifirmasta.

https://kristinusko8.wordpress.com/wp-admin/post.php?post=805&action=edit (Lyhyt versio)
https://pyramidihuijaus.com/wp-content/uploads/2025/04/viisi.pdf (Pitkä versio)
https://pyramidihuijaus.com/2025/04/30/jon-taylorin-tutkimusten-kaannokset/ (Tutkimukset)

En ole ehtinyt itse tutustua näihin artikkeleihin kunnolla eikä muiden maiden lainsäädännön tunteminen ole ensisijaisen tärkeää, jotta voin arvioida verkostomarkkinoinnin laillisuutta Suomessa ja varsinkin sen sisäänrakennettua itsetuhomekanismia, joka kyllästyttää tahallaan markkinat, niin että viimeisenä mukaan lähtevillä myyjillä ei ole kunnon mahdollisuutta voiton tekemiseen pelkällä tuotemyynnillä. Tuotteilla ei ole tarpeeksi kysyntää ja myyjiä on liikaa, koska kukaan ei valvo tai rajoita myyjien määrää millään tavalla. Jokainen ”halukas” eli harhaanjohtavan markkinoinnin avulla petetty ehdokas otetaan mukaan verkostoon. Ehdokkaita ei ole riittävästi tarjolla, jotta jokainen voisi rakentaa itselleen tuottavan alalinjan. Myyjien määrä ei voi moninkertaistua vuosi vuoden jälkeen eikä myöskään asiakkaiden määrä, mutta niin sen pitäisi tehdä, jotta jokaisella alatason edustajalla olisi voiton mahdollisuus.

On täysin suunnitelmallista, että viimeisenä mukaan lähtevistä edustajista suurin osa häviää rahaa ja työpanoksen verkostoon. He eivät ostaisi edes tuotteita, ellei heille markkinoitaisi niitä ja varsinkin lisäansioiden mahdollisuutta harhaanjohtavalla tavalla. Tuotteita on pakko ostaa, jos aikoo myydä niitä henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvan suosittelun avulla, mihin koko idea perustuu. Jos edustaja saa värvättyä itselleen alalinjaa, ei hän saa sieltä nousevia palkkioita heti ulos rahana vaan ne kertyvät ensin varastoon, ns. pankkiin, ja maksetaan rahana vasta sitten, kun tietyt pätevöitymisen ehdot ovat täyttyneet. Yksi pätevyyden ehto on pysyä ”aktiivisena” eli ostaa tai myydä tietyllä määrällä tuotteita joka kuukausi. Jos et onnistu täyttämään omaa myyntikiintiötäsi, menetät varastoon kertyneet pisteet. Koska tuotteille ei ole riittävästi kysyntää, joutuu edustaja ostamaan niitä itselleen, kun haluaa säilyttää alalinjasta kertyneet palkkiot ja toivoo isoja tuloja tulevaisuudessa, mikä toivo on hänessä herätetty harhaanjohtavan markkinoinnin avulla.

Suurin osa varastossa olevista palkkioista jää muuntumasta rahaksi, koska pätevöitymisen säännöt on mahdoton täyttää: ne edellyttäisivät täysin mahdottomia kasvulukuja eli vähintään kahta edustajaa joka ikisen verkostoon liittyneen ensimmäiselle tasolle alalinjaan. Verkostot kasvavat jo muutamassa kuukaudessa tiettyjä linjoja pitkin kymmenien tasojen syvyyteen, joten maailman väestön pitäisi ylittyä, jotta jokainen ylälinjaan jäänyt voisi saada verkostonsa kasvamaan sinne asti vastaavalla tavalla. Edustajat saadaan kuitenkin uskomaan, että pisteiden muuntuminen rahaksi on mahdollista jokaiselle ja kaikkien on mahdollista saada voittoa alalinjasta nousevien palkkioiden perusteella. Edustajat saadaan kuluttamaan firman tuotteita kuukausien ajan, toiset jopa vuosia, ennen kuin he antavat periksi tosiasioiden edessä ja tunnustavat, että alalinjan kasvattaminen on liian työläs tehtävä. Se ei ole pelkästään työläs vaan myös mahdoton jokaiselle toteuttaa yhtä aikaa. Enintään yksi tuhannesta saa alalinjansa niin suureksi, että hänen kannattaa jatkaa yrittämistä vuosia ja jopa vuosikymmeniä, niin että voidaan puhua kokopäiväisestä työllistymisestä ja uran saamisesta. 98 – 99 % menettää sen sijaan rahaa reaaliajassa. Tappion kärsineiden osuus on kasvanut yli 99,9 prosentin sen vuoksi, että häviäjät lopettavat toiminnan parissa vuodessa, mutta voittajat jatkavat sitä pitempään.

Alalla ei voi toimia kerrallaan kuin tietty määrä väestöstä myyjänä. USA:ssa oli tilastojen mukaan vuonna 2004 verkostomarkkinoijia kolme prosenttia väestön määrästä ja Suomessa 1,6 prosenttia. USA:n luku pitää sisällään päällekkäisyydet eli yksi edustaja on laskettu mukaan monta kertaa tilastoihin, koska tyypillinen pitkän linjan ammattilainen tekee työtä useamman verkoston edustajana yhtä aikaa. Jotkut uudetkin edustajat ottavat osaa useampaan verkostoon, joten todellinen osuus väestöstä on ehkä noin 2 – 3 %. Suomessa verkostomarkkinoijien osuudeksi on väitetty 86.000 henkeä, mikä tekee 1.6 % väestöstä. En tiedä sisältyykö lukuun muita suoramyyjiä kuin verkostomarkkinoijia.

Jos verkostomarkkinointi toimisi niin kuin väitetään, olisi USA:n ja Suomen väestöstä lähes jokainen aikuinen mukana aktiivisena edustajana. USA:ssa on toiminut suuria yhtiöitä 1950-luvun lopulta lähtien ja Suomessakin 1970-luvun alusta asti. Värvääminen on jatkunut joka vuosi samaan tahtiin, mutta myyjien ja asiakkaiden määrä ei ole kasvanut lähellekään niin paljon kuin pitäisi, jos edes osa olisi jäänyt yhtiöiden asiakkaiksi. Samalla tuotevalikoimalla ja samalla maantieteellisellä alueella ei ole saatu muuta kasvua liikevaihtoon kuin hinnan nousemisesta aiheutuva kasvu ja pieni myyjien määrän lisäys. Alimmilla tasoilla olevat tarvitsisivat silti jatkuvasti kymmenien henkien alalinjan, jotta voisivat saada voittoa sieltä. Asiakkaita on tullut värvättyjen myyjien mukana lisää, mutta he ovat lopettaneet tuotteiden ostamisen yhdessä passivoituneiden myyjien kanssa. Suurin osa asiakkaista on verkoston myyjiä ja heidän perheenjäseniään. Kun myyjät ovat hävinneet rahan ja työpanoksen verkostoon, on heidän tilalleen värvätty yhtä monta myyjää ja asiakasta lisää. Näin todellista kasvua ei ole tapahtunut vuosikymmeniin.

Liikevaihdon kasvu länsimailla johtuu hintojen noususta ja lisääntyneestä tuotevalikoimasta. Se ei ole lisännyt kuitenkaan voittoa saaneiden myyjien määrää, koska sama prosentuaalinen osuus häviää joka vuosi. Tappion kärsivien osuus on suoraan seurausta palkkiojärjestelmästä, joka on epäoikeudenmukainen. Se edellyttää voiton saamiseksi aktiiviesta toiminnasta suurta alalinjaa. Sen värvääminen on puolestaan matemaattinen mahdottomuus jokaista alatasojen edustajaa ajatellen, niin että kaikki voisivat saada vuoden aikana esimerkiksi 20 henkeä alalinjaansa. Kasvulukemat olisivat alimmalla tasolla olevaa tuhatta edustajaa kohden silloin: 1.000 – 20.000 – 400.000 – 8 miljoonaa ja tuo kolmessa vuodessa. On selvää, ettei myyjien määrä voi moninkertaistua lyhyessä ajassa. Se on kuitenkin edellytys voiton saamiseksi, sillä myyjiä on jatkuvasti liikaa tuotteiden kysyntään nähden. Suoramyyntiä varten ei riitä asiakkaita jokaiselle edustajalle, jotta sitä kautta voisi saada toiminnan kannattavaksi.

Yhtiöiden myyjien määrä ja liikevaihto kasvaa tietysti myös siten, että yhtiö valloittaa markkinaosuutta uusista valtioista. Tämä lisää muutaman ammattivärvääjän tuloja USA:ssa, mutta ei vaikuta alempien tasojen edustajien tuloihin. Verkostot lanseerataan uusiin maihin tarkoin valittujen tiimijohtajien kautta eikä alempien tasojen edustajilla ole kovin hyviä mahdollisuuksia saada verkostoaan nopeasti avautuville markkinoille. Täytyisi tuntea joku uuden maan asukas todella hyvin ja pystyä sponsoroimaan häntä tehokkaasti. Siihen ei useimmilla ole varaa, koska se edellyttäisi matkustamista toiseen maahan pidemmäksi aikaa. Tästä syystä uudet markkinat jäävät pääasiassa tarkoin valittujen tiimijohtajien alalinjaksi.

Mielenkiintoista on lukea tilastoja keskimääräisestä liikevaihdosta/myyjä. USA:ssa se oli 168 $/kk ja Suomessa 113 euroa/kk vuonna 2004. Liikevaihto pitää sisällään edustajien ostot omaan käyttöön ja perheelleen. Ne tekevät helposti 50 – 100 euroa/kk, joten verkoston ulkopuolisia asiakkaita ei ole juuri lainkaan. Verkostot ovat ilmiselvästi kuluttajaklubeja, joissa voiton saaminen perustuu alalinjan kasvattamiseen eikä tuotteiden suoramyyntiin. Verkostojen kautta myydään enimmäkseen sellaisia tuotteita, joita ei saataisi kaupaksi vapailla markkinoilla siihen hintaan kuin niitä myydään edustajille. Edustajien on pakko ostaa niitä voidakseen pysyä aktiivisina ja säilyttääkseen oikeuden alalinjasta nouseviin palkkioihin. Kun edustajat lopettavat kannattamattoman liiketoiminnan, lopettavat he samalla tuotteiden ostamisen. Heidän ”asiakkaansa” eli perheen jäsenet lopettavat myös tuotteiden käyttämisen. Asiakkaat ja myyjät vaihtuvat kokonaan uusiin parin vuoden välein. Alimpien tasojen edustajia johdetaan tahallaan harhaan ja riistetään heiltä rahat sekä työpanos ylätasojen edustajien ja pääyhtiön hyväksi. He eivät ostaisi tuotteita eivätkä lähtisi mukaan liiketoimintaan, jos sitä olisi markkinoitu heille totuudenmukaisella tavalla.

Oma näkemykseni laittomasta pyramidista on sellainen, että siinä kannustetaan ja houkutellaan myyjiä värväämään lisää myyjiä pikemmin kuin myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Palkkiojärjestelmä on laadittu siten, että tuotemyynti ei houkuta ja markkinointi on sellaista, missä keskitytään myyjäverkoston kasvattamiseen eikä tuotemyyntiin.

Kriteerejäni laittoman pyramidin tavoin toimivalle järjestelmälle:

1) Myyjien määrää ei valvota tai rajoiteta millään tavalla.

2) Palkkiojärjestelmä kannustaa värväämään lisää myyjiä, mutta ei niinkään myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Myyjät ovat käytännöllisesti katsoen kuluttajia kuluttajaklubissa, jotka maksavat osallistumisestaan pyramidipeliin, missä suurten tulojen toive on alalinjan suuressa myyjien määrässä eikä verkoston ulkopuolisten asiakkaiden määrässä. Tuotteita ei edes yritetä myydä verkoston ulkopuolelle suuria määriä. Markkinointi ja koulutus painottuu uusien myyjien värväämiseen eikä tuotteiden myyntiin verkoston ulkopuolisille asiakkaille.

3) Palkkiot jakaantuvat siten, että ylimmillä tasoilla saadaan kohtuuttoman suuria palkkioita samasta henkilökohtaisesta liikevaihdosta kuin alatasoilla. Alatasoilla olevat voivat jäädä kokonaan ilman palkkioita tai palkkiot ovat vain muutamia kymmeniä euroja/kk. Ylätasoilla palkkiot ovat jopa kymmeniätuhansia euroja/kk.

4) Jokainen osallistumisesta maksava henkilö liitetään verkostoon myyjäksi. Myös asiakkaat liitetään myyjäverkostoon. Myyjiä ei valita heidän soveltuvuutensa perusteella.

5) Keskimääräinen liikevaihto jää niin pieneksi, että siitä voidaan päätellä sen muodostuvat edustajien ostoista omaan käyttöön ja perheelleen. Verkoston ulkopuolisia asiakkaita on erittäin vähän.

6) Edustaja joutuu maksamaan liittymisestään kohtuuttoman suuren vuosi- tai muun lisenssimaksun ja ostamaan itselleen kalliin aloituspaketin.

Eri maissa on erilaisia määritelmiä siitä, millainen on laiton pyramidi erotuksena laillisesta suoramyyntifirmasta. Tiukimmat säädökset ovat ehkä Kanadassa, Australiassa ja USA:n eräissä osavaltioissa, joissa käydään myös jatkuvaa taistelua lain säädännön muuttamiseksi siten, että se suojaisi kuluttajia entistä paremmin pyramidihuijauksia vastaan. Tuon tässä esille yhden version siitä määritelmästä, mitä pyramidi tarkoittaa. Määritelmää on käytetty apuna Kiinan lainsäädäntöä suunniteltaessa ja tieto on peräisin Robert L. FitzPatrickiltä, joka on Pyramid Scheme Alert Organisation -nimisen kansalaisjärjestön perustajajäsen ja johtaja. Järjestö taistelee verkostomarkkinoinnin aiheuttamien vahinkojen vähentämisen puolesta kaikkialla maailmassa. Järjestön kotisivut ovat osoitteessa http://www.pyramidschemealert.org/

Paul Hastings: määritelmä pyramidista

Tekijänoikeudet:

Copyright 2005 Gale Group, Inc.
Euromoney Institutional Investor
Copyright 2005 Euromoney Institutional Investor PLC.
China Law & Practice
February 1, 2005

SECTION: No. 1, Vol. 19; Pg. 79; ISSN: 1012-6724
LENGTH: 1043 words
HEADLINE: Reopening the direct selling industry in China; Foreign Direct Investment
BYLINE: Livdahl, David; Wu, Zhongda

(Asiakirjan muu teksti on jätetty suomentamatta tässä kohden.)

…

Endnotes

(1) Pyramid scheme usually refer to marketing plans having the following characteristics:

(1) a high entry fee is charged to new participants; (2) a clear distinction in rights between the upper and lower levels in the pyramid; and (3) an income structure whereby senior participants obtain fees not only from new participants developed by themselves but also later lower level participants brought in by others. In China, such schemes are viewed as fraudulent marketing plans that are not based on selling products but are focused on entry fees paid by each participant.

(2) Based on the levels of compensation to sales representatives. Multi-level sales representatives get compensation not only for their sales revenues but also the sales revenues achieved by other sales representatives developed by them, while single-level sales representatives only get compensation for their own sales revenues.

Paul Hastings

Suomennos (käännösvirheet ja tulkintavirheet mahdollisia)

Loppuhuomautukset (Pyramidin määritelmä)

1) pyramidihuijauksella viitataan usein markkinointikaavioihin ja tapoihin, joissa on seuraavat ominaisuudet:

(1) korkea liittymismaksu veloitetaan uusilta jäseniltä;
(2) selvä erotus oikeuksissa ala- ja ylätasojen toimijoiden välillä pyramidissa; ja
(3) palkkiojärjestelmä, jossa jäsenet eivät saa palkkioita ainoastaan itse värväämistään uusista jäsenistä vaan myös alempien tasojen jäsenistä, jotka muut jäsenet ovat liittäneet verkostoon. Kiinassa sellaisia markkinointikaavioita käsitellään petollisiksi, jotka eivät perustu tuotteiden myyntiin vaan joissa tavoitellaan liittymismaksuja, joita jokainen jäsen joutuu maksamaan.

(2) Palkkioiden maksu jälleenmyyjille perustuu monitasojärjestelmään. Monitasomarkkinoijat saavat palkkioita myös muiden jälleenmyyjien liikevaihdosta, jotka he ovat saaneet alalinjaansa, eivät pelkästään omasta liikevaihdostaan, kun taas yksitasojälleenmyyjät saavat palkkioita vain omasta liikevaihdostaan.

—

Suomeen tulisi säätää sellainen laki, joka estäisi sellaisten verkostomarkkinointifirmojen toiminnan, joissa värvätään liian paljon myyjiä tietylle maantieteelliselle alueelle eikä kukaan valvo tai rajoita myyjien määrää. Rajoittavana tekijänä voisi olla esimerkiksi minimiliikevaihdon määrittäminen/ myyjä, niin että yhden myyjän on tehtävä useamman kuukauden ajan tietyn suuruinen liikevaihto, ennen kuin hänellä on oikeus värvätä alalinjaansa uusi myyjä. Siitä nähtäisiin, että tuotteilla on tarpeeksi kysyntää eikä myyjiä värvätä liikaa. Rajaa määriteltäessä tulee huomoida myyjän ostot omaan käyttöön ja perheelleen. Ellei myyjien omaa käyttöä huomioida, muodostuu verkostosta helposti kuluttajaklubi, jossa voidaan myydä sangen kalliitakin tuotteita verkoston jäsenille ja palkkioiden toive on edelleen alalinjan kasvattamisessa eikä tuotteiden suoramyynnissä. Toinen keino myyjien määrän rajoittamiseksi olisi yksinkertaisesti määritellä se, montako myyjää alueella voi toimia asukasmäärään nähden. Alalinjasta nousevat palkkiot tulisi olla sen verran pieniä, että suoramyynti on kannattavampaa kuin myyjien värvääminen. Tuotteen myyjälle tulisi maksaa suurempi prosenttiosuus palkkioista kuin mitä nousee ylälinjaan. Palkkioiden saaminen pitäisi rajoittaa korkeintaan viiteen tasoon.

Nämä ovat tietysti vain ehdotuksia, mutta jokin järkevä ratkaisu tulisi löytää sille, miten estettäisiin petollisia pyramidihuijauksen toimimasta ja huijaamasta ihmisiä elinkeinovapauden nojalla.

Linkit alasta tehtyihin tutkimuksiin, tilastoihin, mediakritiikkiin ja kirjallisuuteen on Johdanto artikkelin lopussa.

Petteri Haipola, 27.3.2005, muokattu 20.1.2006

Sivun alkuun

Verkostomarkkinoinnin selviytymisopas

On 28.4.202528.4.2025 Tekijä TutkijaKategoria(t): Kristinusko ja verkostomarkkinointiJätä kommentti

24.3.2005. Muokattu 3.6.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola

Voiko ketjukirje jatkua loputtomiin niin että jokainen siihen mukaan lähtevä saa voittoa?
Ei.
Voiko verkostomarkkinoinnin myyjäketju jatkua loputtomiin niin että jokainen jälleenmyyjä saa voittoa?
Ei.
Miksi ei?
Koska loputon kasvu on mahdotonta!
Mutta verkostomarkkinointi voi jatkua loputtomiin, koska siinä on se tuote, jota myydään ja ihmiset haluavat ostaa sitä! Ketjukirjeessä ei ole tuotetta ja ihmiset tajuavat, että se on huijausta, petosta!
Ei.
Ketjukirjeessa on tuote! Se tuote on idea ansaita rahaa pyramidihuijauksen avulla! Jos sinä saat ketjukirjeen, niin siinä sanotaan: ”Lähetä tämän kirjeen lähettäjälle 100 euroa ja lähetä tämä kirje kopiona eteenpäin kuudelle kaverillesi, niin saat heiltä vastaavasti kultakin sata euroa itsellesi. Niin sinä rikastut viisisataa euroa!”

Verkostomarkkinoinnin tuote on sama kuin ketjukirjeen tuote. Siinä levitetään unelmaa loputtomasta kasvusta ja siitä, että jokainen kirjeen saaja voi rikastua helposti tekemättä juuri mitään, koska jokainen tai suurin osa niistä, joille lähetät kirjeen eteenpäin, lähettää sinulle rahaa niin kuin sinä lähetit sille, jolta kirjeen sait. Jos noudatat kirjeen neuvoa, niin luultavasti menetät sijoittamasi satasen, etkä saa mitään tilalle. Sinulle jää petoksesta muistoksi vain se kirje, jossa luvattiin sinulle helppoa rahaa, lähes takuuvarmasti.

Verkostomarkkinoinnin ”tuote” on niin kuin tuo kirje: se on tyhjiä ja katteettomia lupauksia täynnä, joita sanotaan ”mahdollisuudeksi”. Kirje on itsessään halpa ja arvoton, se on paperia. Kirjeen arvo on sen sanomassa: sinulla on mahdollisuus ansaita helposti rahaa tekemättä paljon mitään sen eteen! Mitä useampi kirjeen lukija menee vipuun, sitä enemmän itsessään arvottomia kirjeitä menee jakeluun ja sitä useampi ihminen tulee pettymään, kun ei saakaan kirjeen lupaamaa helppoa rahaa vaan menettää kirjeen lähettäjälle maksamansa rahat. Mitä enemmän otat kirjeitä vastaan, sitä enemmän joudut niistä maksamaan, etkä saa kirjeiden vastineeksi mitään muuta kuin ne kirjeet, jotka joutavat roskalaatikkoon, sillä se niiden todellisen arvon mukainen paikka on.

Verkostomarkkinointi eroaa ketjukirjeestä vain siinä suhteessa, että lähetät rahat niin kauaksi ylöspäin ketjussa, ettet voi saada niitä enää koskaan sieltä takaisin.

Verkostouskova uskoo vilpittömästi olevansa mukana eettisessä ja rehellisessä liiketoiminnassa, joka myy hyvää tuotetta, josta on hyötyä käyttäjille ja jälleenmyynnin avulla on kaiken lisäksi hyvä mahdollisuus saada lisäansioita tai jopa rikastua! Tuotteista saa myös alennusta, jos ryhtyy jälleenmyyjäksi, mutta tuo alennus on huomioitu jo tuotetta hinnoiteltaessa eli pääyhtiö ei myy jälleenmyyjäverkostoon mitään ilman hyvää voittokatetta. Kaikki maksaa: aloituspaketit, mainosmateriaalit ja tuotteet. Kukaan ei voi liittyä verkostoon ilmaiseksi, maksamatta sen pääyhtiölle rahaa, joka tuloutetaan ainoastaan verkoston ylimmille tasoille takaisin ja sinnekin vain murto-osa siitä, mitä verkostoon on rahaa alatasoilta sijoitettu, sillä ylätason ammattivärvääjät jakavat potin pääyhtiön omistajien kanssa. Tähän on hyvä mahdollisuus, vaikka en voikaan sitä todistaa.

Verkostouskova luulee, että hänen alalinjassaan jokainen jälleenmyyjä jää voitolle eikä kukaan voi jäädä tappiolle verkoston pyramidirakenteen vuoksi. Jos joku jää tappiolle, niin se on hänen oma syynsä, taidon puutetta tai laiskaa yrittämistä. Ehkäpä se tappiolle jäänyt ei edes halunnut voittoa vaan halusi vain käyttää tuotetta? Miksi joku lähtisi jälleenmyyjäksi ja maksaisi kaiken maailman mainosmateriaalit ja aloituspaketit haluamatta saada voittoa tekemästään myyntityöstä? Yksikään jälleenmyyjä ei ole koskaan lähtenyt myymään verkostomarkkinoinnin tuotetta tarkoituksenaan kärsiä tappio. Kukaan ei halua maksaa siitä, että saa mainostaa pääyhtiön ”tuotteita” ja liiketoimintamahdollisuutta, mikä on se varsinainen tuote mädän bisneksen ympärillä, pramea ulkokuori, kulissi. Jokainen haluaa tekemästään työstä kohtuullisen korvauksen, mutta verkostomarkkinoinnissa se on mahdotonta useimpien jäsenten kohdalla, koska heitä on petetty ja heiltä on riistetty rahat sekä aika muutaman huijarin hyväksi, jotka kaiken muun lisäksi syyllistävät näitä huijattuja lähimmäisiämme siitä, että ovat tulleet huijatuiksi.

Verkostouskova löytää verkostostaan sen tappiolle jäävän jälleenmyyjän tällä tavalla.
Kuka on viimeinen jälleenmyyjä verkostossa, sinun alapuolellasi?
Ota selvää.
Mistä saadaan hänelle värvättyä uusi jälleenmyyjä?
Auta häntä värväämään se.
Mistä saadaan tälle uudelle värvätylle jälleenmyyjälle värvättyä uusi jälleenmyyjä hänen alapuolelleen?
Auta häntä värväämään se.
Kohta huomaat, että tämä värvääminen ei lopu koskaan. Sinun on pakko saada jokaisen uuden värvätyn alle uusi värvätty ja niin aina loputtomiin. Värvääminen ei lopu koskaan, mutta käytännössä se loppuu useiden värvääjien eli jälleenmyyjien kohdalla hyvinkin nopeasti. Lähellä, sinun alapuolellasi on niitä jälleenmyyjiä, jotka epäonnistuvat värväämisessä ja jäävät tappiolle verkostossa. Se ei ole heidän syynsä vaan pyramidihuijauksen syy. Heidän ei ollut alunperinkään tarkoitus saada ketään alapuolelleen: ylätasojen ja pääyhtiöiden ketkut ovat jo saaneet haluamansa siinä vaiheessa, kun verkosto yksittäisen jälleenmyyjän kohdalla katkeaa. Pääyhtiö ja ylälinja pysyvät aina samana, mutta nämä alatasojen häviäjät vaihtuvat vuodesta toiseen. Tässä on verkostomarkkinoinnin salaisuus. Jälleenmyyjät eivät olekaan jälleenmyyjiä vaan he ovat amatöörivärvääjiä, jotka levittävät petollista järjestelmää ammattivärvääjien avulla, tietämättä että ovat huijaamassa omia ystäviään, sukulaisiaan ja perheitään.

Verkostomarkkinoinnin tärkein kysymys kuuluu:
kuinka hyvä mahdollisuus yhdellä jälleenmyyjällä on menestyä liiketoiminnassa?
Jo muutaman tason jälkeen mahdollisuus putoaa olemattomiin. Verkoston ylätasolla häärii ammattivärvääjien joukko, joita on vain muutamia kymmeniä tai satoja Suomessa. He ovat samat henkilöt vuodesta toiseen, mutta alalinjoilla vaihto on arviolta yli 90 % kahdessa vuodessa. Tämä siitä syystä, että yli 99 % jälleenmyyjistä jää tappiolle liiketoiminnassa.

Tappiolle jäävien jälleenmyyjien osuus on matemaattinen vakio. Pyramidi on suunniteltu tarkoituksella tuottamaan niin paljon häviäjiä. Nämä häviäjät maksavat tekemästään työstä ja käyttämistään materiaaleista sekä tuotteista rahaa pääyhtiölle ja ylälinjan sponsoreille. Työstä ei saa palkkaa vaan siitä aiheutuu tappiota. Aika ja raha menetetään petolliseen verkostoon ja ihmissuhteet kärsivät kaupallistamisesta.

Verkostomarkkinointi on aina moraalisesti tuomittavaa ja epäeettistä. Vain epärehelliset ihmiset levittävät tarkoituksella vuodesta toiseen verkostoja ja keksivät uusia tuotteita, jotka ovat vain pelkkä kulissi todelliselle idealle. Verkostomarkkinointi on rahankeräystä, mutta liittymismaksut on naamioitu aloituspaketeiksi, mainosmateriaaliksi ja tuotteiden käytöksi verkoston sisällä.

Otetaan esimerkiksi NetFonetin pyramidi ja palkkiojärjestelmä.
Ajan henki TV-ohjelmassa 21.3.2005 (Tarinatalo/ YLE TV 1) tuotiin esille, että korkeintaan yksi edustaja 41 edustajaa kohden voi jäädä toiminnasta voitolle matemaattisen pakon sanelemana.
Todellisuudessa luku on mahdollisesti paljon suurempi.
Voisiko Johannes Lindén kertoa kuinka monta häviäjää hänen verkostossaan täytyy olla yhden voittajan alla?

Älä lähde mukaan älytyksiin ja monimutkaiseen ajatteluun!
Mieti sitä, että sinun täytyy saada allesi kolme edustajaa ja kolme asiakasta, jotta voit saada palkkioita.
Jos saat kuusi henkilöä organisaatioosi, voit saada palkkioita, mutta jäät vielä häviölle toiminnassa.
Sinun pitää saada siis vielä lisää edustajia ja asiakkaita organisaatioosi.
Jokaisen alapuolellasi olevan edustajan pitää myös saada kolme asiakasta ja kolme edustajaa, jotta sinä saisit lisää palkkiota ja pääsisit mahdollisesti omillesi.
Alapuolellesi alkaa siis muodostua joukko jälleenmyyjiä, jotka jäävät väistämättä tappiolle, jotta sinä pääsisit omillesi.
Kuinka pitkälle järjestelmässä pitää mennä alaspäin ennen kuin pääset omillesi?
Kuinka monen jälleenmyyjän täytyy hävetä, jotta sinä voisit voittaa?

Voisiko NetFonetin toimitusjohtaja Johannes Lindén vastata tähän?
Hänellä on yhtiön toimitusjohtajana tiedot, joista voidaan laskea tappiolle jäävien jälleenmyyjien määrä ja prosentuaalinen osuus kaikista jälleenmyyjistä.

Älä anna matemaattisen tempun hämätä itseäsi!
Tunnusta ensin se, että et ymmärrä palkkiojärjestelmää.
Se on niin sekava ja ristiriitaisesti laadittu, ettei sitä ymmärrä ydinfyysikkokaan.
Palkkiojärjestelmä on monimutkainen ansa, joka estää ylpeitä ihmisiä näkemästä totuutta petoksesta.
Nöyrry ja tunnusta, että sinua on huijattu ja sanoudu irti verkostomarkkinoinnista.
Se helpottaa.

Mieti asia yksinkertaisesti, älä lähde monimutkaisiin selitysmalleihin binäärisistä palkkiojärjestelmistä ja trinaarisista ja hienoista titteleista ja liike-elämän termeistä jne.
Et sinä ymmärrä niitä, jos olet tavallinen pulliainen niin kuin useimmat meistä ovat.
Ole iloinen siitä, että olet sellainen kuin olet.
Jumala ei tehnyt sinusta yritysjohtajaa eikä miljönääriä, mutta sinä voit olla tyytyväinen siihen, mitä sinulla on.
Ahne ihminen tahtoo aina lisää eikä saa koskaan tarpeekseen.
Ahne ihminen ei myöskään välitä lähimmäisistä vaan käyttää heitä häikäilemättä hyväkseen saadakseen itselleen taloudellista hyötyä.
Sanoudu irti sellaisten ihmisten seurasta ja toivo parasta lähimmäistesti kohdalla, jotka ovat mukana verkostomarkkinoinnissa.
Ehkä he joskus vapautuvat sen lumovoimasta ja valheen verkosta.

Mieti rauhallisesti, askel kerrallaan.
Jos sinun alapuolellesi täytyy liittyä kuusi ihmistä (3 edustajaa + 3 asiakasta) niin mistä saat heidät?
Kavereista ja sukulaisista!
No hyvä.
Jokaisen ystäväsi ja sukulaisesi täytyy myös saada kuusi ihmistä alleen pyramidiin.
Mistä he saavat ne?
Kavereista ja sukulaisista!
No hyvä.
Heidän täytyy taas saada jokaisen kuusi ihmistä alleen pyramidiin.
Mistä he saavat ne?
Taidatkin jo arvata vastauksen?

Pysähdy nyt hetkeksi ajattelemaan.
Jotta jokainen jälleenmyyjä voisi selviytyä verkostosta voittajana, täytyisi tämän ketjun jatkua loputtomiin, mutta sen on mahdotonta.
Ei se voi jatkua loputtomiin: jossakin täytyy olla niiden ihmisten, jotka epäonnistuvat saamaan alleen ne vaadittavat kuusi ihmistä.
Mistä löydät nämä epäonnistuneet ihmiset?
Löydät heidät pian alapuoleltasi… tai kun menet katsomaan itseäsi peiliin!
Sinua on petetty ja huijattu, ystäväni!

Kun nyt tunnustat tämän tosiasian, niin pääset vapaaksi verkostomarkkinoinnin kahlitsevasta ansasta.
Sanoudu irti verkostomarkkinoinnista ja niistä henkilöistä, jotka levittävät tätä petosta sukusi ja ystäväpiirisi keskellä.
Informoi lähimmäisiäsi ystävällisesti siitä, että heitäkin on petetty.
Ajattele: sinä olet päässyt vapaaksi verkostomarkkinoinnin aiheuttamasta pahasta olosta ja jatkuvasta kiireestä, sinä et ole enää marionetti, jota liikutellaan sinne tänne ja saadaan tekemään tekoja, joita et sisimmässäsi halua tehdä.

Mitä nyt neuvoksi, kun huomaat, että sinulta on riistetty rahaa ja aikaa petollisen järjestelmän avulla?
Anna heille anteeksi ja rukoile heidän puolestaan, jotka ovat sinua pettäneet ja omaasi riistäneet!
Pidä ilonasi omaisuutesi ryöstö: eihän sinulle sen pahemmin käynyt kuin että rahojasi ja aikaasi varastettiin!
Henkesi on vielä tallella ja saat elää tätä elämää, joka on sittenkin elämisen arvoista, vaikka joudutkin näkemään vaivaa elantosi eteen ja unelma helposta elämästä rikkaana miljonäärinä, joka ei tee mitään, on haihtunut.

Sinä huomaat, että olet vapautumassa verkostomarkkinoinnin salakavalasta kulttihengestä, joka on sitonut sinua ja pimittänyt sinun silmäsi.
Jumala rakastaa sinua.
Hän on antanut sinun edestäsi ainoan Poikansa Herran Jeesuksen alttiiksi ristin kuolemaan kärsimään rangaistuksen pahojen tekojesi ja rahan himosi, ahneutesi, tähden.
Jumalan Pojan pyhä viaton veri vuoti, jotta sinä saisit synnit anteeksi uskomalla häneen, joka on kuollut puolestasi ja noussut ylös kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan.
Jeesus rakastaa sinua ja antaa sinulle synnit anteeksi, kun pyydät sitä häneltä.
Ahneuden hengen on lähdettävä ulos sinusta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, koska kaikkien henkien on oltava alamaisia Herralle ja toteltava häntä!
Pyydä, että Jeesus tulee sinun sydämeesi asumaan Herraksi, niin että saat elää rehellistä elämää ja rakastaa lähimmäisiäsi niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken.
Siinä on onnellisen elämän yksinkertainen salaisuus!
Me emme tarvitse materiaalia ja rikkauksia voidaksemme olla tyytyväisiä elämään.
Me nautimme kaikesta siitä vähästäkin, mitä Jumala meille armostaan tarjoaa.
Kiitos siitä hänelle, joka on antanut meille iankaikkisen elämän hänen Poikansa nimessä, uskon kautta Jumalaan.

Nyt kun olet toivottavasti vapautunut verkostomarkkinoinnin vallasta ja saat iloita kaikkien Jumalan lasten kanssa, niin sinä alat huolestua lähimmäisistäsi, jotka ovat vielä sidoksissa verkostomarkkinoinnin ansaan.
Sinä voit rukoilla heidän puolestaan, että Jumala auttaisi heitäkin vapautumaan siitä.
Sinä voit soittaa ystävillesi ja läheisillesi sekä kertoa heille, miten hyvä olo sinulle tuli, kun paljastuit huijauksen uhriksi!
Vain tunnustamalla tämän tosiasian tulet todella vapaaksi kaikesta katkeruudesta ja kaunasta niitä kohtaan, jotka ovat tehneet pahaa sinulle.
Sinä voit antaa heille sydämestäsi anteeksi ja siunata heitä.
Sinä sait myös itse anteeksi kaiken synnin, mitä olet tehnyt, joten sinun on helppo olla kiitollisin mielin ja ylistää Jumalaa hänen suuresta armostaan.
Sinä elät Pyhän Hengen voimalla uutta elämää Kristuksessa ja kuollut kivisydämesi on tullut eläväksi. Sinä tunnet jälleen aitoja tunteita eikä sinun tarvitse enää teeskennellä.
Jumalan elämä tulee sinulle elämäksi ja saat antaa anteeksi ja olla anteeksiantamuksen sekä isällisen huolenpidon ja varjeluksen kohteena.
Tätä on todellinen elämä Kristuksessa ja uskossa Jumalan Poikaan.
Ole siunattu Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja levitä tätä hyvää sanomaa muillekin.
Jumala siunatkoon ja varjelkoon sinua kaikilla sinun teilläsi ja ohjatkoon askeleesi pois pahasta hyvälle tielle, joka johtaa aina taivaaseen asti.

Aamen.

Verkostomarkkinoinnin selviytymisopas, Petteri Haipola 24.3.2005 j.Kr., muokattu 3.6.2005

Sivun alkuun

Verkostomarkkinointi on huijausta

On 28.4.20256.5.2025 Tekijä TutkijaKategoria(t): YleistäJätä kommentti

2000–2001 Kirjoittanut Petteri Haipola

Verkostomarkkinointi on huijausta alusta asti

Hyppää tästä tämän sivun hakemistoon

Alkusanat

Kerron tässä artikkelissa koottuja väittämiä, jotka paljastavat, että verkostomarkkinointifirmojen toiminta on jo lähtökohdaltaan moraalitonta huijaamista ja petollista. Verkostomarkkinointi ei voi olla koskaan eettistä eikä rehellistä, sillä se perustuu ihmisten harhauttamiseen matemaattisen tempun avulla. Tavallinen ihminen ymmärtää sen, että hän voi saada alalinjaansa kolme uutta edustajaa ja muutaman asiakkaan, mutta ei tajua sitä, että hänen alalinjassaan jokaisen edustajan on pystyttävä samaan, jos mielii päästä voitolle. Verkostomarkkinoinnin idea perustuu loputtomaaan kasvuun. Jotta jokainen uusi jäsen voisi saada omansa takaisin, täytyy siihen liittyä loputon määrä lisää jäseniä. Loputon kasvu verkostossa on kuitenkin mahdotonta: suurimman osan uusista edustajista täytyy jäädä tappiolle, jotta ne harvat ylälinjan menestyjät saisivat voittoa. Kysymys kuuluu: kuinka monta tappiolle jäävää edustajaa täytyy olla omassa alalinjassa ennen kuin toiminnassa pääsee omilleen? Jokaisen verkostofirman ammattivärvääjät ja pääyhtiö tietävät suurinpiirtein tuon luvun, mutta eivät suostu ilmoittamaan sitä. Sinun kannattaa miettiä asiaa myös käänteisesti: jotta sinun ylälinjassasi olevat jälleenmyyjät menestyisivät, täytyy heidän alalinjassaan olla tietty määrä tappiolle jääviä edustajia. Sinä olet mahdollisesti ja suuren todennäköisyyden mukaan yksi heistä, jos olet liittynyt verkostoon tuntematta sen riskejä ennalta. Verkostoon on helppo liittyä, kun idean myyjä on oma perheenjäsen, sukulainen tai tuttava. Hyvin harva meistä osaa olla varuillaan verkostomarkkinoinnin petoksen edessä, koska siitä ei ole riittävästi tietoa. On hyvin vaikeata ajatella sitä, että joku rakas ihminen voisi levittää petollista liiketoimintaa. Mutta tässä kohden monet erehtyvät. Jokainen verkoston ansaan tietämättään langennut ihminen on petoksen uhri ja se voi olla kuka tahansa meistä.

Verkostofirmojen palkkiojärjestelmät on laadittu niin sekavasti ja monimutkaisesti, ettei edes ydinfyysikko pääse niistä selville. Kun sitten sanotaan, että palkkiojärjestelmä on niin yksinkertainen, että jokainen voi siitä helposti laskea omat tulevat tulonsa, estää ihmisen luontainen ylpeys tunnustamasta sitä asiaa, ettei hän ymmärrä palkkiojärjestelmästä tuon taivaallista. Eihän sitä kukaan kehtaa tunnustaa olevansa tyhmempi kuin muut! Kannattaisi silti tunnustaa ja antaa jonkun pätevämmän laskea kuinka suuri todennäköisyys on menettää rahansa verkostoon. Luku on tutkimusten mukaan yli 99 % eli jokaista menestyvää edustajaa kohden tulee yli 99 häviäjää. Tämä on matemaattinen pakko. Pääyhtiöt ja ammattivärvääjät eivät suostu tätä tosiasiaa tunnustamaan, vaikka se on aivan ilmeinen. He eivät suostu sanomaan, kuinka monta tappiolle jäävää jälleenmyyjää täytyy olla heidän organisaatiossaan, että yksi edustaja voisi saada takaisin toiminnan kuluina menettämänsä rahat. Jos jotain tuotetta myydään, niin siitä aiheutuu väistämättä kuluja ja ne ovat jokaiselle aloittavalle jälleenmyyjälle suoraa rahanmenetystä, tappiota. Sen lisäksi verkostoon uhrautuu rutosti aikaa ja se vahingoittaa ihmissuhteita. Verkostomarkkinointi on pelkästään pahaa. Ilkeiden ihmisten häikäilemättömyydellä ja ahneudella ei ole mitään rajoja. Ammattivärvääjillä ei ole jäljellä yhtään inhimillisyyttä eikä rakkautta muita kohtaan. He käyttävät säälimättä herkkäuskoisia ja hyväntahtoisia ihmisiä hyväksi huijatakseen heiltä sekä ajan että rahat.

Jos pääyhtiöt ja ammattivärvääjät toimisivat hyvien liikemiestapojen ja Kuluttajansuojalain mukaisesti, kertoisivat he kuinka monta prosenttia jäsenistä on tuomittu häviämään jo liittymisvaiheessa matemaattisen pakon ja verkoston pyramidirakenteen vuoksi. Tämä siis riippumatta siitä, kuinka hyviä myyjiä ja työntekijöitä itsenäiset edustajat ovat. Verkostomarkkinoinnin huijaus on sen rakenteessa, koska se on suunniteltu tuottamaan enemmän häviäjiä kuin voittajia. Armeija ja perinteiset työpaikat toimivat myös pyramidirakenteella, mihin verkostomarkkinoijat viittaavat, mutta mikään niistä ei myy petollista ideaa, jossa väitetään jokaisella olevan hyvä mahdollisuus lisäansioihin helpon työn avulla, kun todellisuudessa suurin osa menettää rahansa ja joutuu maksamaan siitä, että tekee työtä pääyhtiön hyväksi. Työstä pitäisi saada palkkaa, mutta verkostomarkkinoinnissa siitä joutuu maksamaan. Sen sijaan, että ammattivärvääjät ja pääyhtiöt tunnustaisivat tosiseikat, jatkavat he petollisen idean myymistä harhaanjohtavan markkinoinnin avulla. Tässä on syytä huomata se, että harhaanjohtava markkinointi on alkuisin pääyhtiöstä, joten se on vastuussa huijauksesta.

Verkostomarkkinointi-huijaus on täysin suunnitelmallista ja häikäilemätöntä. Sitä voi hyvin verrata ammattimaiseen rikollisuuteen, vaikka ketään ei olisi siitä tuomittu. Varkaus on varkaus, vaikka ketään ei syytettäisi ja tuomittaisi. Petoksella saatu taloudellinen hyöty on yleisen moraalisen käsityksen mukaan varastamista ja siihen on jokainen pääyhtiö ja tietoisesti petosta levittävä ammattivärvääjä syyllinen. He myyvät bisnesideaa hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja mainostavat työtä helpoksi. Jopa kohtuullisten keskitulojen ansainta tai rikastuminen on kuulemma mahdollista, jos vain tekee ahkerasti työtä ohjeiden mukaan. Henkilökohtainen ahkeruus ja taito eivät kuitenkaan auta kovin paljoa menestymisessä: ideaa on rehellisesti mahdotonta myydä eteenpäin. Vain tahallaan moraalisääntöjä rikkovat jälleenmyyjät voivat pysytellä verkoston ylemmillä tasoilla ja saada toiminnasta kohtuullisen toimeentulon. Rehellisille jälleenmyyjille se on mahdotonta, koska hyvien liikemiestapojen mukaista olisi paljastaa toiminnan riskit: yli 99 % uusista edustajista menettää liiketoiminnan kuluihin käyttämänsä rahat ja työpanoksen. Verkostojen häviäjät elättävät petollisia pääyhtiöitä ja ammattivärvääjiä, joita on alle yksi prosentti verkoston jäsenistä.

Verkostomarkkinoijat väittävät, ettei heidän toimintansa ole laitonta pyramiditoimintaa. Kaikki verkostomarkkinointi pohjautuu kuitenkin samaan petolliseen ideaan ja on pyramiditoimintaa riippumatta siitä, peritäänkö uusilta jäseniltä suoria liittymismaksuja vai ei. Liittymismaksut on naamioitu erilaisiksi aloituspaketeiksi, joita ilman toiminta verkostossa on lähes mahdotonta. Käytännössä jokainen uusi jälleenmyyjä ostaa aloituspaketin ja poliisi voi sen vahvistaa, jos tutkii verkoston toimintaa. Liittymismaksut peritään naamioidusti myymällä erilaista mainosmateriaalia, kauppapaikkana toimivia nettisivuja ja pääyhtiön tuotteita, joita on pakko käyttää voidakseen myydä niitä mukamas tehokkaasti oman kokemuksen perusteella. Markkinointimateriaali ei kerro totuutta yksittäisen edustajan mahdollisuudesta menestyä verkostossa tai menettää rahansa ja työpanoksensa. Myyty materiaali on siis jo itsessään petollista ja harhaanjohtavaa. Pääyhtiö toimii tässä petoksessa suunnitelmallisesti ja tietoisesti yhdessä ammattivärvääjien kanssa. He saavat voittoa jokaisesta myydystä tuotteesta, olipa se sitten markkinointimateriaalia tai itse myytävää tuotetta tai palvelua, joka on kuitenkin pelkkä korea ulkokuori mädän bisneksen päällä. Todellinen tuote, jota myydään, on ”mahdollisuus” ansaita rahaa ”helposti” ja jopa rikastua toiminnalla. Tämä on pelkkä kupla, joka puhkeaa hyvin nopeasti. Unelmat eivät toteudu verkostomarkkinoinnin avulla vaan se pilaa elämän entisestäänkin.

Vain ylälinjan ammattimaiset värvääjät voivat saada toiminnasta edes kohtuullista toimeentuloa. Muut ovat suurella todennäköisyydellä tuomitut häviämään rahansa sekä työpanoksensa. Ammattivärvääjät ovat vuodesta toiseen samat henkilöt, mutta alalinjoilla tappiolle jäävien jälleenmyyjien vaihtuvuus on suuri. Olen törmännyt henkilökohtaisesti nimiin Matti Aaltonen ja Johannes Lindén, joista en voi kuitenkaan sanoa, että he toimisivat tietoisesti totuudenvastaisia tietoja levittäen tai jättäisivät tarkoituksella kertomatta kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja. On mahdollista, että he eivät tiedä sitä, että suurin osa heidän oman verkostonsa jälleenmyyjistä jää tappiolle liiketoiminnastaan. Mutta jos he tietävät sen tai voidaan kohtuudella olettaa, että heidän tulisi se tietää, eivätkä he siitä huolimatta kerro sitä tosiasiaa uusille ehdokkaille, silloin on syytä tutkia, onko heidän harjoittamansa markkinointi Suomen lakien ja asetusten mukaista.

Jos ylälinjan sponsoreilla on tiedossaan se, kuinka suuri osa uusista edustajista jää verkoston pyramidirakenteen vuoksi tappiolle liiketoiminnassa, eivätkä he kerro sitä mainonnassaan, vaan markkinoivat liiketoimintaa ”hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin”, on heidän markkinointitapansa mahdollisesti tarkoituksella harhaanjohtavaa ja totuudenvastaista. Jos he tietävät verkoston pyramidirakenteesta johtuvan tappiolle jäävien jälleenmyyjien osuuden kaikista jälleenmyyjistä, onko lain mukaan kohtuullista edellyttää, että heidän täytyisi kertoa se mainostaessaan ”mahdollisuutta lisäansioihin tai huomattaviin tuloihin”? Onko rehellistä ja laillista jättää mainonnassa kertomatta, että heidän omissa organisaatioissaan on matemaattisen pakon vuoksi oltava edustajia, jotka jäävät toiminnassa tappiolle ja heitä on valtaosa verkoston jäsenistä? Sponsorit eivät kerro tätä asiaa mainonnassaan, koska se tarkoittaisi samalla heidän toimintansa loppumista. Kukaan ei liittyisi verkostoihin, jos tietäisi menestymisen olevan vaikeata matemaattisen todennäköisyyden vuoksi, esimerkiksi alle kymmenen prosenttia tai yksi mahdollisuus sadasta tai huonompi.

Verkostoihin värvätään todellisuudessa häviäjiä, ei voittajia, ja tämä johtuu juuri verkoston pyramidirakenteesta. Mielestäni hyvien liikemiestapojen mukaista olisi kertoa uusille ehdokkaille todennäköisyys jäädä tappiolle liiketoiminnassa. Ellei sitä tehdä, on värväystoiminta Suomen lakien ja asetusten vastaista, koska kuluttajalle ei anneta hänen taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja ja markkinointi on muutenkin harhaanjohtavaa ja totuudenvastaista. Tämä on siis mielipiteeni ja on mahdollista, että olen oikeassa.

On tullut aika tutkia, onko verkostomarkkinoinnissa käytettävä mainonta Suomen lakien ja asetusten mukaista. On mahdollista, että sponsorit ja tiimijohtajat kuten em. Aaltonen ja Lindén mainostavat ideaa Suomen lakien ja asetusten vastaisella tavalla. Onko laillista mainostaa verkostomarkkinointia ”hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin”, jos verkoston pyramidirakenteesta johtuen verkostossa on pakostakin enemmän liiketoiminnassa tappiolle jääviä jälleenmyyjiä kuin niitä, jotka saavat liiketoiminnasta voittoa eli lisäansioita? Onko ylipäätään laillista mainostaa ”mahdollisuutta” lisäansioihin, kun on tiedossa, että verkoston pyramidirakenteen vuoksi suurin osa uusista jälleenmyyjistä jää tappiolle liiketoiminnassa? Onko Suomen lakien ja asetusten mukaan kuluttajan eli jälleenmyyjäehdokkaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellista kertoa hänelle hänen todelliset mahdollisuutensa jäädä voitolle liiketoiminnassa ennen kuin hän liittyy mukaan verkostoon? Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pitääkö ehdokkaalle kertoa yksittäisen itsenäisen edustajan matemaattinen todennäköisyys jäädä tappiolle liiketoiminnassa ennen kuin hänet liitetään verkostoon?

Voivatko ammattivärvääjät vastata tähän kysymykseen ”kyllä” tai ”ei”? (Kysä sitä heiltä!) Onko teidän verkostossanne pakko olla enemmän ”häviäjiä” kuin ”voittajia” johtuen verkoston pyramidirakenteesta? Tarkoitan häviäjillä tässä niitä jälleenmyyjiä, jotka jäävät liiketoiminnassa tappiolle eli toiminnasta aiheutuvat kulut ovat suuremmat kuin saadut palkkiot. Vastaavasti voittajia ovat ne, joiden palkkiot ovat suuremmat kuin aiheutuneet kulut.

Verkostomarkkinointi on moraalisesti tuomittavaa, vaikka se huonon ja puutteellisen lainsäädännön vuoksi olisikin lain kirjaimen mukaan laillista niin kauan kuin pyramidiin liittyy tuotteen tai palvelun myyminen. Kyseessä on ketjukirjeen omainen rahastus harkitun petoksen avulla. Toiminta perustuu loputtoman värväyksen ideaan. Jokaisen jälleenmyyjän on värvättävä lisää jälleenmyyjiä, joiden ostamista aloituspaketeista ja tuotteista pääyhtiö sekä ammattivärvääjät saavat toimeentulonsa. Verkostoissa pyritään käyttämään hyväksi tavallisen yksinkertaisia, herkkäuskoisia, haavoittuvia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Erityinen markkinoinnin kohderyhmä ovat nuoret, opiskelijat, työttömät, eläkeläiset ja muut huonosti toimeentulevat ihmiset, koska heillä on pakottava tarve saada helpotusta taloudelliseen ahdinkoonsa. Heihin uppoaa valheelliset menestystarinat verkostomarkkinoinnin tuomasta rikastumisen mahdollisuudesta, varsinkin, kun idean on esitellyt heille heidän oma läheisensä, perheenjäsen, sukulainen tai tuttava. Vaikka verkostomarkkinointi onkin petollista ja moraalisesti tuomittavaa, eivät nämä uhrit eli ”verkostouskovat” ole siihen pääsyyllisiä. Syylliset löytyvät sieltä suunnittelupuolelta, verkoston yläpäästä: näitä ovat ammattimaiset värvääjät ja pääyhtiöt omistajineen, sikäli, kun harjoittavat petosta tietoisena siitä, että kyseessä on petos ja markkinointi on harhaan johtavaa, totuuden vastaista tai sopimatonta.

Yksittäiset jälleenmyyjät ovat moraalisesti tuomittavan ja mahdollisesti rikollisen toiminnan uhreja, eivät itse rikollisia. Heitä on käytetty häikäilemättä hyväksi ja näin petos etenee lähimmäisten hyvän maineen ja heihin kohdistetun luottamuksen turvin eteenpäin. Kovin moni ei lähtisi mukaan verkostomarkkinointiin, ellei sen idean myyjä olisi oma läheinen, johon voidaan luottaa. Toivottavasti nämä kirjoitukseni avaavat ihmisten ja lainsäätäjien silmiä, niin että kaikki näkisivät verkostomarkkinoinnin ”verhojen taakse” ja yhä useampi rakas läheinen varjeltuisi petoksen uhriksi joutumiselta. Omalta osaltaan tähän edesauttaisi uusi laki, joka kieltäisi kaiken verkostomarkkinoinnin. Kehotan sinua ottamaan yhteyttä omaan kansanedustajaasi, jotta tällainen laki saataisiin säädettyä. Vähintä, mitä tarvittaisiin, on verkostomarkkinointia koskeva oma lainsäädäntö, jossa tehdään pakolliseksi kertoa mainonnassa yksittäisen jälleenmyyjän matemaattinen todennäköisyys menettää rahansa ja työpanoksensa verkoston pyramidirakenteen vuoksi.

Jos olet tietämättäsi ollut mukana verkostomarkkinoinnissa ja luullut levittäväsi hyvää ideaa, niin tee nyt parannus ja lopeta tuulimyllyjä vastaan taisteleminen. Sinä et ole itse syypää tappioosi vaan syyllinen on verkostomarkkinoinnin rakenne: sen on pakko tuottaa yli 99 % häviäjiä, joista sinä olet vain yksi muiden joukossa. Lopeta siis turha työskentelysi verkoston eteenpäin viemiseksi tai sen parantamiseksi: se ei ole mahdollista. Sinä saatat syyllistyä tahalliseen valheen levittämiseen, jos myyt tämän artikkelin lukemisen jälkeen ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin.” Matematiikkaa ei voida lahjoa: todennäköisyys on mahdollisesti alle yksi prosentti saada edes omansa takaisin, puhumattakaan suuremmasta menestyksestä. Kerrothan muillekin tästä erittäin huonosta mahdollisuudesta saada lisäansioita verkostomarkkinoinnin avulla? 😉

Petteri Haipola, 23.3.2005

Totuus verkostomarkkinoinnista

Hakemisto

1. Jokainen pääyhtiö tietää ryhtyvänsä huijaukseen jo yritystä perustettaessa, koska jälleenmyyjien
huonot onnistumismahdollisuudet ovat heidän tiedossaan
2. Keskiansioiden ilmoittaminen
3. ”Tuotteella” ei ole todellista kysyntää markkinoilla eikä käyttöarvoa
4. Rikollisten ja huijareiden palkitseminen rankaisemisen sijasta
5. Harhaanjohtava markkinointi
6. Jälleenmyyjille palkkioina palautettavien myyntitulojen osuus ja motivoinnit
7. Löytävätkö tuotteet kuluttajansa?
8. Köyhien maiden riisto. Puolustuskyvyttömien, herkkäuskoisten ja kouluttamattomien ihmisten
hyväksikäyttö
9. Markkinoiden kyllästymisen kieltäminen
10. Yliopistoissa opetetaan verkostomarkkinointia?
11. Ketkä puolustavat verkostomarkkinointia ja pitävät sitä eettisesti
ja moraalisesti hyväksyttävänä?
12. Verkostomarkkinointi on todettu oikeudenkäynnissä lailliseksi
Yhteenveto suhtautumisestani verkostomarkkinointiin yleensä

1. Jokainen pääyhtiö tietää ryhtyvänsä huijaukseen jo yritystä perustettaessa, koska jälleenmyyjien huonot onnistumismahdollisuudet ovat heidän tiedossaan

Verkostomarkkinointi on jo lähtökohdaltaan jälleenmyyjien huijausta, koska kukaan ei ansaitse pelkästään tuotetta myymällä vaan ainoastaan siten, että hänen alapuolellaan olevat jälleenmyyjät värväävät lisää jälleenmyyjiä, jolloin palkkiot tulevat todellisuudessa värväystoiminnasta eikä tuotteiden myynnistä. Koska verkoston rakenne on pyramidi eli alemmilla tasoilla on aina eksponentiaalisesti enemmän jälleenmyyjiä kuin ylemmillä tasoilla, on suurin osa jälleenmyyjistä tuomittu häviämään jo liittyessään verkostoon. Silti bisnesideaa markkinoidaan loistavana tai hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin, jopa rikastumiseen.

Kuinka suuri prosentti kaikista jälleenmyyjistä on tuomittu häviämään jo liittyessään? Sen sanelee matematiikka. Jotta saisimme eri firmoista ja ketjuista vertailukelpoiset luvut, niin laskuihin on otettava mukaan jokaikinen jälleenmyyjä, siis myös ne, jotka eivät saa ensimmäistäkään tuotetta myytyä tai jäävät tappiolle myynneistään huolimatta. Näitä on valtaosa eri verkostoissa.

Myynti tapahtuu pääasiassa verkoston sisällä. Sen ulkopuolelle myydään vain vähän tavaroita ja palveluja. Käytännössä jälleenmyyjät myyvät tuotteita alalinjansa jälleenmyyjille. Näin valtaosa tuotteiden loppukäyttäjistä on jälleenmyyjiä. Varsinainen asiakaskunta puuttuu lähes kokonaan tai on vain marginaalinen. Tästä syystä ja pyramidirakenteesta johtuen alalinjassa on aina eksponentiaalisesti enemmän jälleenmyyjiä kuin ylälinjassa. Näin ollen myös tappiolle jääviä jälleenmyyjiä on eksponentiaalisesti enemmän kuin voitokkaita. Voitollehan pyritään pääsemään nimenomaan toisten uurastuksen kautta, ei oman henkilökohtaisen myyntityön ansiosta. Tärkeämpää on siksi jälleenmyyjien värvääminen kuin itse tuotteiden myynti. Vaikka paperilla palkkiot maksetaan vain myydyistä tuotteista, niin käytännössä ne saadaan suurimmalta osin värväystoiminnasta, kuten tästä rakenteesta huomaat.

Jotta itse kunkin järjestelmän todennäköinen onnistumismahdollisuus voitaisiin laskea, tulisi tietää palkkiojärjestelmä ja se, kuinka paljon tuotteista myydään verkoston ulkopuolelle. Ellei näitä lukuja ole saatavilla niin arvioimallakin voi tehdä kohtalaisen tarkkoja laskuja, kunhan vain tuntee kyseisen ketjun toimintaa ja asiakaskuntaa riittävästi.

Olen arvioinut, että kun kaikki jälleenmyyjien toiminnasta aiheutuvat kulut otetaan huomioon, niin jopa yli 99 prosenttia kaikista jälleenmyyjistä jää tappiolle toiminnassaan! (Myös esimerkkifirmani SkyBiz.com) Pääyhtiöiden omistajat tietävät tämän faktan jo suunnitellessaan toimintaansa. Silti he markkinoivat tuotteitaan käyttäen porkkanana bisnes-ideaa, rahan ansaitsemisen mahdollisuutta. Useimmat firmat kehtaavat markkinoida tätä ideaa vieläpä erinomaisena ja loistavana mahdollisuutena! Onko se sitä? Mitä mieltä sinä olet?

Verkostomarkkinoinnilla voi tehdä rahaa, se on totta. Mutta mistä raha tulee? Raha tulee pääosin häviölle jääviltä jälleenmyyjiltä! Se ei tule verkoston ulkopuolisilta kuluttajilta, loppukäyttäjiltä. Todellisuudessa jälleenmyyjät eivät siis värvää ”voittajia” vaan ”häviäjiä”! Verkoston alemmilla tasoilla on aina eksponentiaalisesti enemmän häviäjiä kuin voittajia. Jälleenmyyjä: mihin voit paeta tämän tosiasian edessä? Sinä tiedät, että suurin osa värväämistäsi ja alalinjasi värväämistä ihmisistä on häviäjiä! Tämä on faktaa! Ilman häviäjiä ei olisi voittajiakaan! Mikä saa sinut siis sanomaan jokaiselle asiakkaalle: ”tietystikään kaikki eivät menesty, mutta sinusta minä näen heti, että sinä menestyisit!” Eikö vain olekin niin, että sinä valehtelet tai jätät joka tapauksessa kertomatta sen oleellisimman tosiasian: todennäköisyyden hävitä?

Verkostomarkkinoissa on siis oleellista se, mistä raha tulee ja minne se menee. Raha tulee alatasojen lukuisilta häviäjiltä ja menee ylätasojen harvoille voittajille ja pääyhtiöille. Ilman häviäjiä ei olisi voittajiakaan. En tiedä minkään muun työn tuottavan yhtä paljon negatiivisen palkkashekin saavia ”työntekijöitä” kuin verkostomarkkinoinnin. Perinteisestä työstä saa länsimaisissa demokratioissa yleensä palkkaa: verkostomarkkinoinnissa useimmat joutuvat maksamaan siitä ”ilosta” että saavat tehdä työtä. Aika erikoinen ilmiö, tosin epämiellyttävä sellainen jälleenmyyjien kannalta!

Monet väittävät, että kaatuuhan niitä perinteisiäkin yrityksiä, miksi siis verkostomarkkinointi olisi poikkeus tästä yleisestä säännöstä. Perinteiset yritykset kaatuvat kuitenkin paljon paljon harvemmin kuin verkostomarkkinoinnin varaan perustetut alempien tasojen jälleenmyyjien pikkufirmat. Saat Teemu Mäntysen Pyramidisivuilta lisätietoa tästä asiasta (sivut on poistettu netistä). Ota myös huomioon se, että jokainen jälleenmyyjä ei onneksi ehdi perustaa omaa yritystä ennen kuin huomaa toiminnan kannattamattomaksi. Heidätkin pitää silti lukea yrittäjien joukkoon, koska yrittäjyyttähän tässä tavoitellaan. Todellisuudessa siis yli 99 % verkostoyrityksistä menee konkurssiin.

Verkostomarkkinointi on moraalin kannalta mielestäni perimmäiseltä luonteeltaan petosta, vääryyttä. Siinä värvätään värvääjiä, jotka värväävät värvääjiä, jotka värväävät värvääjiä ja niin edelleen, loputtomiin asti, mikä on sula mahdottomuus ja matemaattinen temppu, ansa. Koska varsinaiset loppukäyttäjät eli verkoston ulkopuoliset asiakkaat puuttuvat lähes kokonaan on kyse kiertokirjeen omaisesta nerokkaasta pyramidihuijauksesta eikä kunniallisesta bisneksestä. Ja vaikka varsinaisia asiakkaita olisi enemmän kuin jälleenmyyjiä ja tuotteet tulisivat kuluttajille halvemmiksi tätä kautta kuin perinteisten jakelukanavien kautta ostettuna, niin kyse on siltikin huijauksesta. Verkostomarkkinointifirmat perivät jäseniltään osallistumis- ja vuosimaksuja, joita vastaan saatu markkinointi- ja koulutusmateriaali vastaa harvoin hintaansa. Ylälinjan sponsorit voisivat itse asiassa antaa samat tiedot ilmaiseksi alalinjalleen, jos niin haluaisivat: onhan se joka tapauksessa heidänkin etu kouluttaa omaa tiimiään! Mutta tietenkään he eivät jaa tätä materiaalia ilmaiseksi, koska se on useissa firmoissa palkkioiden perusteena olevaa myyntiä! Koulutus- ja mainosmateriaalin myynti on osa huijausta, jolla saadaan joskus jopa suurempi tuotto kuin itse varsinaisen ”tuotteen” myymisestä.

Jos joku tahtoo menestyä liiketoiminnassa, tarvitsee hän koulutusta ja markkinointimateriaalia. Sitä on tarjolla, mutta on järjetöntä maksaa siitä, että joku yrittää opettaa sinua tekemään mahdottomasta mahdollista. Matematiikka on eksaktia tiedettä ja todennäköisyys hävitä rahansa ei muutu miksikään, vaikka kuinka paljon ihmisiä aivopestäisiin uskomaan jotain muuta. Kaikki tämä turha koulutus ja motivointi maksaa itsenäisille edustajille lisää rahaa ja vie heidän aikansa.

Verkostomarkkinoinnin todellinen tuote on ”verkostomarkkinoinnin idea” eli bisnesmahdollisuus eikä se ns. varsinainen tuote. Koulutus- ja motivointitilaisuuksilla sekä markkinointimateriaalilla tehdään monesti se varsinainen tulos pääyhtiölle ja ammattivärvääjille. Herkkäuskoisia ylpeyteen ja ahneuteen langenneita jälleenmyyjiä yritetään motivoida tekemään mahdottomasta mahdollista. Samalla heidät ”lypsetään kuiviin kahisevasta”. Siinä koko idea pähkinänkuoressa! Verkostomarkkinointi on todellakin huijausta alusta asti, näin maalaisjärjellä ja puhekielen termejä käyttäen. Lain kirjaimen mukaanhan verkostomarkkinointi on tätä kirjoitettaessa laillista toimintaa, jos siinä myydään jotain tuotetta tai palvelua.

Jälleenmyyjien menestymisen todennäköisyyden aihetta sivuaa USA:n Federal Trade Commissionin (USA:n ”Kuluttajavirasto”) sivulla julkaistu artikkeli ”Getting to the Bottom of Pyramid Schemes”, jonka on kirjoittanut James Kohm: http://www.ftc.gov/bcp/conline/features/mlm.htm

2. Keskiansioiden ilmoittaminen

Pääyhtiöt ilmoittavat joskus niin sanotun jälleenmyyjien keskiansion. Se voi olla joko mediaaniluku tai keskimääräinen ansio. Mediaaniluku tarkoittaa sitä, että puolet jälleenmyyjistä ansaitsee sen verran tai vähemmän ja puolet sen verran tai enemmän. Keskimääräinen ansio taas ilmoittaa, mikä on jälleenmyyjien ansioiden keskiarvo. Laskuissa on otettu mukaan vain ne jälleenmyyjät, jotka ovat saaneet vähintäinkin yhden palkkion toiminnastaan. Näin ollen kerrotut keskiansiot ovat kaukana todellisuudesta. Jos kaikki jälleenmyyjät otettaisiin mukaan laskuihin, niin keskiansiot olisivat miinusmerkkiset tai vähintäänkin lähellä nollaa. Tämä siksi, että yli 99 prosenttia kaikista jälleenmyyjistä jää tappiolle. Tappioon ei ole syynä edustajan laiskuus tai ammattitaidon puute vaan matemaattinen pakko, huonot ylihintaiset tuotteet ja alan yleisesti huono maine. Yksittäisen edustajan todennäköisyys menestyä on lähes olematon. Mitä rehellisemmin ideaa kaupitellaan, sitä huonommaksi menestymisen mahdollisuus käy. Vain valheen levittäjät voivat menestyä ja he pettävät ihmisiä mahdollisesti tarkoituksella.

Tappiolle jäävät jälleenmyyjät eivät ole välttämättä sen laiskempia, huonompia tai vähemmän asialleen omistautuneita kuin muutkaan. Silti heitä syyllistetään ja sanotaan, että onnistuminen on ihmisestä itsestään kiinni, mikä on valhe. Monet uskovat valitettavasti sen, että vika on heissä eikä petollisessa järjestelmässä, jonka on pakko suoltaa suustaan ulos häviäjiä, koska se on suunniteltu sellaiseksi! Vaikka joku jälleenmyyjä huomaisikin, ettei toiminnasta ole mahdollista ansaita niin helposti rahaa kuin on mainostettu, niin vain harva tunnustaa sen julkisesti. Ylpeyden vuoksi ei ole helppo tunnustaa itselleen ja muille, että on tullut huijatuksi. Mutta tunnustamalla asian voi päästä vapauteen väärästä syyllisyyden tunteesta. On parempi nolostua tyhmyytensä ja herkkäuskoisuutensa takia huijattuna kuin jatkaa turhia ponnistelujaan ja edesauttaa petoksen eteenpäin menemistä.

3. ”Tuotteella” ei ole todellista kysyntää markkinoilla eikä käyttöarvoa

Suurin osa asiakkaista on mukana verkostomarkkinoinnissa vain bisnesmahdollisuuden takia. He eivät ostaisi tuotteita ilman tätä porkkanaa. Kun he sitten epäonnistuvat bisneksessä, niin useimmat lopettavat samalla tuotteiden käyttämisen ja ostamisen. Jos joku jatkaakin niiden käyttämistä tämän jälkeen, niin se tapahtuu useimmiten myötätunnosta mukana olevaa perheenjäsentä, sukulaista tai ystävää kohtaan, joka jaksaa vielä yrittää. He ostavat tuottet häneltä. Ja sitä kauttahan he olivat alunperin mukaan bisnekseen tulleetkin.

Mikäli tuotteilla olisi itsessään käyttöarvoa, niin ihmiset jatkaisivat niiden käyttämistä riippumatta siitä, miten bisneksessä käy. Koska näin ei tapahdu, on se todistus siitä, että tuotteet ovat useimmille käyttäjille arvottomat, vailla merkitystä. Niillä ei olisi sijaa markkinoilla ilman kotoa käsin tehtävää liiketoimintaa ja ”helpon” rahan ansaitsemisen mahdollisuutta. Todellinen tuote on siis verkostomarkkinoinnin idea eikä mikään muu. Muut tuotteet ovat vain korea ulkokuori jo lähtökohdaltaan mädän bisneksen ympärillä. Kyseessä on itse asiassa hienostunut versio ketjukirjeestä. Mutta valitettavasti viranomaiset eivät ole kiinnostuneita estämään tämän huijauksen etenemistä.

Tosiasiassa verkostomarkkinoinnin kautta myytäviä tuotteita ei saataisi kunnolla lanseerattua markkinoille ilman ”bisnesmahdollisuutta.” Ja koska epäonnistuminen on vääjäämätöntä yli 99 prosentille jälleenmyyjistä, kyvyistä riippumatta, niin on moraalitonta kaupata tuotetta bisnesohjelman avulla. Varsinkaan, kun yksikään ketju ei anna totuudenmukaista kuvausta idean luonteesta, toimivuudesta ja tuottavuudesta.

4. Rikollisten ja huijareiden palkitseminen rankaisemisen sijasta

Useimmat verkostot vilisevät ammattimaisia värvääjiä, jotka eivät kaihda väärinkäytöksiä markkinoinnissa. Harhaanjohtaminen, sopimaton markkinointitapa ja hyvien liiketapojen vastainen toiminta rehottavat valtoimenaan. Suomessa rikotaan yleisesti Kuluttajansuojalain 2. luvun pykäliä 1 ja 2 sekä lakia petoksista ja muusta epärehellisyydestä.

Jos edustajaehdokkaita pidetään kuluttajina niin heille ei anneta heidän taloudellisen turvallisuutensa kannalta tarpeellisia tietoja ennen kuin he liittyvät verkostoon. Hyvien liikemiestapojen mukaista olisi ilmoittaa toiminnan todellinen kulurakenne ja riskit, kuinka suuri todennäköisyys on menettää toimintaan käytetyt rahat ja työpanos. Markkinointi sisältää puutteellisia, totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja, joista tärkein on nimenomaan häviämisen suuren riskin ilmoittamatta jättäminen. Koska alalla rikotaan jatkuvasti näitä määräyksiä ja jo maalaisjärjellä ajateltuna idean myyminen olisi mahdotonta, jos markkinointi olisi totuudenmukaista ja rehellistä, niin kaikkien kuluttajien ja yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu olisi kieltää uuden lainsäädännön avulla kaikki verkostomarkkinointi maassamme. Verkostomarkkinointia ei voida korjata eikä parantaa eikä mikään laki poista sen rakenteessa olevaa petosta. Se on suunniteltu riistämään kuluttajilta työpanos ja rahat, mistä syystä sen harjoittaminen ja levittäminen pitäisi säätää rangaistavaksi rikokseksi.

Pääyhtiöillä olisi mahdollisuus erottaa verkostosta jokainen huijari, mutta ne eivät yleensä tee mitään. Miksi? Siksi, että nämä ammattilaiset tuovat heille kaikkein suurimman voiton! On myös mahdollista, että pääyhtiön omistajat ovat itse jälleenmyyjinä verkoston ylimmillä tasoilla ja johtavat kuluttajia harhaan mainonnallaan. Vaikka eivät olisikaan, niin pääyhtiöt eivät ole omien puheidensa mukaan missään vastuussa yksittäisten jälleenmyyjien ja tiimien toiminnasta! Nerokasta! Koska pääyhtiöitä syytetään vain harvoin laittomuuksista, niin ne saavat jatkaa huijauksiaan vuosikymmenestä toiseen ja viranomaiset jopa puolustavat heitä! Pimeyttä. Mutta näin sekä pääyhtiö että värvääjät saavat, mitä he alunperinkin lähtivät tavoittelemaan: huijata vähän monelta, mistä tulee paljon muutamille harvoille ja valituille.

Jotkut väittävät, etteivät verkostomarkkinointifirmat ole sen pahempia kuin muutkaan. Väärinkäytöksiä, moraalittomuutta ja rikollista toimintaa esiintyy lähes jokaisessa suuressa firmassa aina valtioita ja kuntia myöten. Mikä siis erottaa nämä verkostomarkkinoinnista? Mm. se, että länsimaisissa demokratioissa rikollisia ja väärintekijöitä yleensä rangaistaan, kun he jäävät kiinni rötöksistään! Miten on verkostomarkkinoinnissa? Siellä huijarit palkitaan yhä runsaammilla palkkioilla, promootioilla, kunniamaininnoilla ja huomionosoituksilla! Oi, mitä sankareita! Vai ovatko he? Minusta he ovat häpeäksi koko yhteiskunnalle ja heitä pitäisi lain säädännän avulla estää kokonaan toimimasta ja rangaista lain rikkomisesta vankeudella. Mikä on sinun kantasi asiaan?

Yleensäkin osoittaa löysää moraalia puolustella väärin tekemistä sillä, että ”niinhän muutkin tekevät!” ”Koska Pekka varasti, niin minäkin otin luvatta itselleni!” Ennen muinoin tämä oli täysin tuomittava perustelu. Miten lie nykyään, kun esimerkiksi autovarkaudesta on tehty ”luvaton haltuunotto”? Samasta rikoksestahan siinä on kyse, vaikka nimitystä on vaihdettu! Petoksella saatu taloudellinen hyöty on niin muodoin moraalisesti tuomittava rikos, vaikka sitä maallisella lainsäädännöllä puolusteltaisiinkin.

5. Harhaanjohtava markkinointi

5.1 Tuotteet

Tuotteista ei anneta riittävää tietoa asiakkaille. Niitä saatetaan mainostaa laihduttavina tuotteina, vaikka se on lain mukaan kiellettyä. Asiakkailla ei ole esittelytilaisuuksissa riittäviä mahdollisuuksia vertailla tuotteiden hintaa ja laatua muihin vastaaviin tuotteisiin. Tästä syystä ei kannata ostaa mitään heti ensimmäisessä tilaisuudessa. On viisaampaa ottaa ylös hintatiedot ja laatuominaisuudet ja verrata tuotteita tavallisesta kaupasta saataviin. Yleensä perinteisellä tavalla myydyt tuotteet ovat paljon, paljon halvempia kuin verkostomarkkinoinnin kautta saatavat. Väitetyt laatuominaisuudet pitävät vain harvoin paikkansa.

Ekoisti TV-ohjelmassa pesuaineiden ympäristöystävällisyys ja hinta-laatu vertailussa http://www.yle.fi/ekoisti/arkisto1/18-10.htm

5.2 Palkkioesimerkit

Merkittävä valttikortti mainonnassa ovat palkkioesimerkit. Suurilla palkkioillaan kerskaavat esittelijät johtavat asiakkaitaan harhaan. He eivät kerro, ovatko tulot netto- vai bruttopalkkioita. Yleensä mainitaan bruttopalkkiot, mutta kuluista ei puhuta mitään. Käytännössä kulut voivat olla satoja euroja kuukaudessa. Ehdokkaille annetaan näin tarkoituksella harhaanjohtava kuva todellisista tuloista, menestymisen todennäköisyydestä sekä työn helppoudesta.

5.3 Kuka sopii jälleenmyyjäksi?

Värvääjät sanovat jokaiselle ehdokkaalle, että ”juuri sinä voit onnistua myyntityössä!” On ihan sama minkälainen tausta henkilöllä on. Mitään erityisosaamista tai ammattitaitoa ei kuulemma tarvita. Tarvittavista kontakteista ja hyvästä maineesta ei puhuta mitään. Työn sanotaan olevan helppoa. Ei siis ole ihme, että jälleenmyyjien joukossa on paljon sellaisia ihmisiä, joita ei koskaan olisi pitänyt edes pyytää mukaan liiketoimintaan. Heillä ei ole käytännöllisesti katsoen mitään mahdollisuuksia onnistua bisneksessä, koska heiltä puuttuvat menestymiseen tarvittavat edellytykset. Heitä ei ole alunperinkään koskaan tarkoitettu myyntityöhön eikä yrittäjiksi. Mutta he ovat nielaisseeet syötin ja jääneet koukkuun. Seuraukset voivat olla tuhoisat: ihmissuhteet kärsivät, rahat menetetään ja oikeasta kutsumuksesta luovutaan väärän voiton tavoittelun vuoksi. Mieti siis tarkoin ennen kuin liityt mukaan mihinkään ketjuun! Oletko ”juuri sinä” se yksi harvoista riittävän toimeentulon ansaitsevasta menestyjästä vai kuulutko suureen petettyjen joukkoon?

Suomen lakien ja oikeuden ennakkopäätöksen mukaan prospekteilla on oikeus saada tietoonsa taloudellisen turvallisuutensa kannalta välttämättömät tiedot, jos esittelyssä vedotaan heidän taloudellisiin toiveisiinsa ja esitetään arvioita ansioiden tuomasta ostovoimasta. (Käytännössä tämä tarkoittaa mielestäni palkkioesimerkkien esittämistä) Näitä ovat:

1) Odotettu liikevaihto
2) Perustietoja markkinatilanteesta
3) Todennäköinen kulurakenne
4) Hinnoittelumahdollisuudet

Lisäksi värväystoiminnassa ei saa käyttää sellaisia henkilöitä, jotka eivät pysty antamaan värvättäville näitä tietoja.

GNLD oikeudenkäynnistä on saatavilla lisätietoa osoitteessa
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/mao/1994/19940014:
”Hyvän liiketavan vastaisuus – Jälleenmyyjäoikeus – Värvääminen”

Amerikkalainen Pyramid Scheme Alert Organisation ajaa maassaan lakiuudistusta, joka pakottaisi firmat kertomaan muitakin oleellisia tietoja ehdokkaille. Yksikään firma ei ole vielä vuonna 2000 vastannut heidän pyyntöönsä, joka on siis myös vetoomus lain muuttamisen puolesta. Miksi he vastaisivat? Nämä säännökset vaikuttaisivat suoraan katastrofaalisesti heidän myyntiinsä! Mutta hyvä puoli niissä on se, että ne suojaisivat kuluttajia entistä paremmin. Jos olet jälleenmyyjä, niin eikö sinun kannattaisi ehdottaa pääyhtiöllesi, että he näyttäisivät esimerkkiä muille firmoille ja alkaisivat käytännössä toimia muutosehdotusten pohjalta? Näin saisitte entistä enemmän uskollisia ja tyytyväisiä asiakkaita. Asiakkaiden määrä tosin laskisi luultavasti noin 80-90 %, mutta väliäkö sillä? 😉

Omasta mielestäni yleisen moraalin mukaista olisi ilmoittaa ehdokkaille:

1) Kuinka monta prosenttia jälleenmyyjistä on matemaattisen todennäköisyyden takia tuomittu häviämään jo liittyessään?
2) Kuinka hyvät mahdollisuudet on ansaita päätoiminen elatus?
3) Mitä erityistaitoja ja osaamista työssä vaaditaan? Paljonko koulutus maksaa ja kuinka kauan se kestää?
4) Minkälaisia kontakteja vaaditaan?
5) Minkälainen maine jälleenmyyjältä vaaditaan?
6) Tuotetta pitää saada rauhassa verrata muihin saatavilla oleviin perinteisellä tavalla myytäviin tuotteisiin hintansa ja laatunsa puolesta. Esittelytilaisuudessa tähän ei yleensä ole mahdollisuutta.
7) Kulurakenteen lisäksi muut todelliset riskit on mainittava. Näistä tärkeimmät ovat markkinoiden kyllästyminen ja alan yleisesti huono maine. Esittelytilaisuudessa ei saa vääristää totuutta esimerkiksi mainitsemalla, että tuotteet ovat niin halpoja, koska ne toimitetaan suoraan tuottajalta jälleenmyyjille ilman välissä olevaa tukkuporrasta. Käytännössä jälleenmyyjät maksavat kuljetukseen ja markkinointiin liittyvät kulut sekä yleensäkin kaikki kulut omasta pussistaan. (Postimaksut, varastointimaksut, puhelinmaksut, matkalaskut, verot, mainonta, toimistomateriaali, eläkevakuutukset, yrityksen perustamis- ja ylläpitomenot kuten kirjanpito, jne.) Jos asiakkaan annetaan ymmärtää, että jälleenmyyjillä on vain vähän tai ei ollenkaan riskejä, niin kyse on harhaanjohtavasta markkinoinnista ja hyvien liiketapojen vastaisesta toiminnasta, jopa petoksesta.
8) Asiakkaan on saatava tietää mihin hän sitoutuu ennen allekirjoittamistaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sopimusehtojen lukemista.

Tutustu Kuluttajaviraston kirjoituksiin verkostomarkkinointia koskien ennen kuin liityt mihinkään verkostoon ja toimi neuvojen mukaan.

6. Jälleenmyyjille palkkioina palautettavien myyntitulojen osuus ja motivoinnit

Moni verkostomarkkinointifirma erehdyttää jäseniään senkin suhteen, kuinka paljon myynnistä palautetaan ”jälleenmyyjille” palkkioina. Esimerkkifirmani SkyBiz.com väittää palauttavansa 70 %. Todellisuudessa pääyhtiö saa internet-sivustomyynnistä 30 % ja ns. hallinto- ja liittymiskuluista vielä 25 % lisää jokaista myytyä uutta sivustoa kohti. Koska vaihtuvuus ketjussa on noin 90 % tarkoittaa tämä lähes suoraan 22,5 % lisää kokonaismyyntiin, mikä jää lyhentämättömänä pääyhtiölle. Muissa firmoissa hallintokuluja vastaava menoerä ovat erilaiset aloituspaketit. Ne sisältävät yleensä myyntiohjeita ja liiketoimintaan liittyviä yleisiä ohjeita. Nerokas kikka saada tällainen materiaali myytyä yhä uudestaan! Se on pakko ostaa, vaikka samat tiedot voisi saada ylälinjasta lähestulkoon ilmaiseksi! Ovelaa!

Pääyhtiön hyödyksi tulee vielä lisätä voitto markkinointimateriaalin myynnistä. Tämän ”varjopyramidin” avulla riistetään tarkoituksellisesti herkkäuskoisia. Heitä yritetään motivoida lähes mahdottomaan suoritukseen. Sen sijaan että osoitettaisiin myötätuntoa epäonnistuneita kohtaan, heitä syyllistetään raa´alla tavalla. Epäonnistuminen johtuu useimmiten kuitenkin aivan muista tekijöistä kuin jälleenmyyjistä itsestään. Kuka haluaa olla mukana edistämässä tällaista lähimmäisen riistoa ja rääkkäystä?

Harhaanjohtaminen jälleenmyyjille maksettujen palkkioiden prosenttiosuudesta ei jää vielä tähän. Todellisuudessa pääyhtiöiden omistajat ovat mukana keräämässä palkkioita omilla ”tulokeskuksillaan” jokaisen yhtiöstä lähtevän verkoston haaran ylimmillä tasoilla. Jostainhan niiden on saatava alkunsa ja mikä olisikaan luonnollisempi vaihtoehto kuin omistajat itse? Näin he saavat maksimipalkkiot jokaisesta myydystä tuotteesta myös itsenäisenä jälleenmyyjänä! Nerokasta vai mitä?

Kokonaisuudessaan pääyhtiöt ja niiden omistajat saanevat reilusti yli puolet kaikesta myynnistä henkilökohtaisena voittona useimmissa verkostoissa. Tätä ei tietystikään kerrota julkisuudessa. Nyt voidaankin kysyä, ketä verkostot loppujen lopuksi rikastuttavat? Kaikki huippuansioihin päässeet jälleenmyyjät ovat yleensä pääyhtiön omistajia ja heidän läheisiään. Yksittäisten jälleenmyyjien mahdollisuudet rikastua ovat todella huonot. Todennäköisyys rikastumiseen eri firmoissa lienee noin 1/10 000 – 100 000. Uskotko pääseväsi tuohon joukkoon? 10 000 – 100 000 tulokeskusta ja/tai vuotuista kauppaa alalinjaasi: miten aiot onnistua siinä? Vai tulevatko nämä asiakkaat ja jälleenmyyjät sinne itsestään? Jos tulevat, niin miksei sitten kaikkiin ketjuihin samalla tavalla? Maailmahan olisi silloin täynnä verkostomarkkinoijia! Mutta käytännössä esimerkiksi Suomen väestöstä oli vuoden 1997 alussa vain 0,3 – 0,4 % jälleenmyyjiä eli 15000 – 17000 ja heistäkin vain noin tuhat aktiivisia . (Lähde, http://www.mol.fi/Tiepa/final/verkos.html) Miksi? Eikö idea kannatakaan kaikkia? Ei tietenkään. Kuten luvut osoittavat vain kuusi prosenttia jälleenmyyjistä jaksoi alkuinnostuksen ja pettymyksen jälkeen edes yrittää aktiivisesti. Kuinkahan moni heistä pärjäsi todella hyvin? Arvioni Robert L. FitzPatrickin ja omien tutkimusteni pohjalta on, että luusereita on keskimäärin yli 99 % kaikki verkostot huomioituna, mikä ei varmaankaan heitä kovin paljon totuudesta.

7. Löytävätkö tuotteet kuluttajansa?

Tuotteiden ostaminen on mahdollista vain jälleenmyyjille ja niille, joille he tuotteita markkinoivat. Tuotteita ei saa yleensä perinteistä kautta kuten esimerkiksi tavallisista kaupoista tai apteekeista, niiden hyllyiltä. Joitakin verkostomarkkinoinnin kautta myytäviä tuotteita saattaa olla saatavana apteekkien kautta, jos kuluttaja on saanut etukäteen tietoonsa, että tuote on olemassa ja sitä voi tilata apteekin kautta. Varastoissa näitä tuotteita ei ole kuin minimimäärä, esimerkiksi 1-2 purkkia Noni-kapseleita. Asiakas ei osaa kysyä niitä apteekista, ellei ole saanut tietää tuotteesta jonkun jälleenmyyjän kautta tai esimerkiksi alan messuilla, joiden osastoilta tuotteita on mahdollista niin ikään ostaa, jos joku saa luvan osallistua messuille itsenäisenä edustajana tai pääyhtiö tekee sen suoraan.

Jokaisen on ostettava tuotteet yleensä suoraan jälleenmyyjältä: tähän sääntöön on vain harvoja poikkeuksia. Löytävätkö ne nykyisellä tavalla markkinoituna tehokkaasti potentiaaliset kuluttajat? Eivät. Perinteisellä tavalla levitettynä ja markkinoituna ne olisivat useampien ulottuvilla. Ajattele vaikka tuotetta ”tarvitsevaa” asiakasta Rovaniemellä tai Kiovassa. Ellei verkostomarkkinointifirma ole laajentanut toimintaansa näihin maihin ja kaupunkeihin, on tämän kuluttajan lähes mahdotonta saada tuotetta. Kuvitellaanpa, että tuote olisi välttämätön hänen terveytensä kannalta! Nyt on olemassa suuri vaara, ettei hän saa tuotetta, koska se ei ole yleisesti tunnettu! Eikö ole siis hieman outoa, ettei valmistava firma ole antanut tuotetta yleiseen jakeluun, jotta se saavuttaisi jokaisen tarvitsevan? Vapailla markkinoilla myytynä tuote saavuttaisi yhä useamman lääkärin ja alan ammattilaisen tietouden ja sitä kautta se löytäisi myös lopullisen käyttäjänsä, apua tarvitsevan asiakkaan. (potilaan) Kaikki osapuolet hyötyisivät tuotteesta eniten, jos se markkinoitaisiin perinteisellä tavalla, edellyttäen tietysti, että tuote olisi tehokas ja hintansa arvoinen! Miksi verkostomarkkinointifirmat eivät siis myy perinteisiä jakelukanavia pitkin?

Jotkut perustelevat verkostomarkkinointifirmojen pysymistä vapaiden markkinoiden ulkopuolella sillä seikalla, että jos he tulisivat sinne tuotteineen, niin kilpailevat firmat alkaisivat valmistaa halpoja ja tehottomia jäljitelmiä tuotteista. Mutta mikä estää niitä tekemästä halpoja kopioita näistä tuotteista jo nyt?! Tuotteet ovat helposti kilpailijoiden saatavilla ja tutkittavissa: mikä siis estää heitä tekemästä niistä kopioita? Mikä vaikutus halvoilla ja tehottomilla kopioilla ja jäljitelmillä on sitten kuluttajien tottumusten kannalta? Jotkut saattavat ostaa vuosi toisensa jälkeen halpoja heikkolaatuisia jäljitelmiä, mutta monet tulevat ajan mittaan huomaamaan, että sittenkin on kannattavampaa ostaa ”aitoa ja alkuperäistä”, missä sekä hinta että laatu ovat kohdallaan. Näin varsinkin luontaistuotteiden ja terveyttä edistävien tuotteiden kohdalla, missä tehoton vaikutus huomataan nopeasti.

Halpoja kopioita ja piraatteja tehdään nykyään vaikka mistä: musiikista, taiteesta, ruoasta, urheiluvälineistä jne. Näillä on kuitenkin vain rajallinen kysyntä. Itse en esimerkiksi enää osta halpoja urheilukenkiä. Minulla ei ole siihen yksinkertaisesti varaa! Ostan mieluummin kerralla kunnon välineet alan ammattimaiselta myyjältä ja vasta huolellisen harkinnan ja sovittelemisen jälkeen. Jos ostaisin halvat jäljitelmäkengät, niin se saattaisi merkitä urheiluinnostukseni laantumista rakkojen ja hiertymien takia. Voisin lopettaa koko harrastuksen suuttumukseni ja pettymykseni vuoksi, kun en heti alunperin älynnyt sijoittaa enemmän rahaa kunnon tuotteisiin. Alkuperäisillä hyvillä tuotteilla on siis aina oma kysyntänsä ja menekkinsä, kunhan vain hinta ja laatu ovat kohdallaan. Hyvät tuotteet eivät tarvitse mitään porkkanaa mennäkseen kaupaksi: ne myyvät itse itsensä!

Verkostomarkkinoinnissa myyntityön tekevät usein amatöörimäiset ja ammattitaidottomat jälleenmyyjät, maallikot. Perinteisellä tavalla markkinoidut tavarat ja palvelut myydään ammattimaisten myyjien toimesta. Eikö kunniallinen tuotteita valmistava firma olisi mielissään, jo myyntityön tekisi amatöörien sijasta joukko ammattimaisia myyjiä?! Jo tätäkin taustaa vasten perinteinen myyntitapa on tehokkaampi kuin verkostomarkkinointi. Verkostomarkkinoinnilla on lisäksi erittäin huono maine yleisön silmissä. Sen kautta on vaikea myydä edes hyviä ja edullisia tuotteita huonoista ja ylihintaisista puhumattakaan. Koska ihmiset eivät luota verkostomarkkinointiin, niin he ostavat tuotteensa mieluummin perinteisestä kaupasta. Miksi siis verkostomarkkinointifirmat eivät siirry perinteiseen jakelu- ja myyntikanavaan?

Jotkut väittävät, että varsinkin luontaistuotteita ja terveyteen vaikuttavia lisäravinteita myyvät verkostomarkkinointifirmat todella auttavat asiakkaitaan. Nämä saavat tuotteista hyödyn sekä paremman terveyden että edullisen hinnan muodossa: monet ovat kuulemma parantuneet mitä erilaisimmista sairauksista alettuaan käyttää tuotteita. Olipa niin tai näin, niin uskon silti, että suurin osa sairastavista tai vastaavia tuotteita muuten tarvitsevista ihmisistä hankkii tuotteensa mieluummin toisaalta, perinteisistä kaupoista ja apteekeista. Verkostomarkkinointifirma on monille se viimeinen paikka, mistä apua haetaan, juuri sen huonon maineen vuoksi! Perinteiset kaupat ovat taas saavuttaneet asiakkaiden luottamuksen ja siten myös tuotteita on helpompi myydä sitä kautta. Jos oma terveyden tilani vaatisi joitain rohtoja, niin kääntyisin vasta viimeisenä vaihtoehtona verkostomarkkinoinnin kautta myytyjen tuotteiden puoleen. Uskon useimpien ihmisten ajattelevan samalla tavalla. Perinteisillä kaupoilla on asiakkaiden luottamus puolellaan. Ja jos vaikka jokin verkostomarkkinointituote toimisikin minulla terveyttä edistävästi, niin en silti alkaisi markkinoida sitä itse ja edistäisi verkostomarkkinointia sillä tavalla. En tahdo olla millään tavalla osallinen tämän petollisen idean levittämisessä. Hyvin harva haluaa. Verkostomarkkinoinnilla on siis potentiaalisia asiakkaita ja jälleenmyyjiä aika vähän! Toisin kuitenkin väitetään: koko maapallon väestö on potentiaalinen asiakas! Uskotko sen? Minä en usko.

Monet terveys- ja luontaistuotteita valmistavat ja myyvät firmat mainostavat tuotteitaan avoimesti terveyttä edistävinä ja sairauksia ehkäisevinä. Jos nämä väitteet pitäisivät todella paikkansa, niin miksi he myyvät niitä tehottoman jälleenmyyjäverkoston kautta? Useimmat tuotteita tarvitsevat sairaat ihmiset jäävät nyt kokonaan vaille mahdollisuutta käyttää niitä ja parantua! Vai onko niin, etteivät väitetyt terveysvaikutukset pidäkään paikkaansa? Paraneminen ja terveenä pysyminen ovat enemmänkin uskonasia ja terveiden elämäntapojen sekä liikunnan seurausta: monien asioiden summa. ”Ihmerohdoilla” ei ole mainittavaa vaikutusta ihmisten terveyteen.

Terveysvaikutuksia puolustellaan tieteellisillä tutkimustuloksilla. Tehdyt tutkimukset on rahoitettu usein firman omilla rahoilla: ovatko ne siis luotettavia? Miksei ”ihmetuotteita” ole hyväksytty lääkeaineeksi puolueettomissa valtioiden teettämissä tutkimuksissa, jos ne kerran ovat niin hyviä kuin väitetään? Mikäli terveysväittämät pitäisivät paikkansa, otettaisiin tuotteet varmasti ”kiljuen” apteekkien ja luontaiskauppojen valikoimaan! Ne saavuttaisivat samanlaisen menestyksen kuin Viagra konsanaan! Ja asiakkaat säteilisivät tyytyväisyyttä, kiitollisuutta ja terveyttä! Eikö tämä olisi kaikkien etu? Tietääkseni kaikkia verkostomarkkinointifirmojen kautta myytäviä tuotteita saa ilman lääkärin reseptiä, joten niitä voitaisiin myydä missä tahansa luontaiskaupassa, tavaratalossa tai ostoskeskuksessa. Eikö tämä kannattaisi kaikkia osapuolia eniten? Miksi siis myydä verkoston kautta eikä perinteisellä tavalla?

Terveystuotteiden tehoa mainostetaan jatkuvasti myös henkilökohtaisten todistusten avulla. Todistajat ovat useimmiten itsekin jälleenmyyjiä. Onkohan heillä oma lehmä ojassa? He saattavat tosin uskoa itsekin omat väitteensä, mutta sitä se rahanhimo ja ahneus teettävät. ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.” Mutta verkostomarkkinoinnissa ei edes tämä tahdo aina pitää paikkaansa. Jälleenmyyjille jää vain muruset rikkaiden ruokapöydästä. Onkin kummallista, miten monet jaksavat ylistää kilvan tuotteita ja ideaa, vaikka ovat jo vuosikausia tahkonneet sen parissa saamatta aikaan minkäänlaista taloudellista turvallisuutta itselleen.

Jos tuotteet olisivat todella hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia, niin niitä kannattaisi ehdottomasti myydä tehokkaamman perinteisen jakelukanavan kautta. Silloin pääyhtiön voitto moninkertaistuisi ja asiakkaat tuotteen loppukäyttäjinä hyötyisivät parhaiten. Nyt tuotetta myydään kuin salaista kulttia. Vain ne, jotka joutuvat tekemisiin bisneksen kanssa saavat mahdollisuuden ostaa ja käyttää niitä. ”Erinomaiset” tuotteet hyödyttävät vain harvoja ja valittuja. Suuret kansankerrokset jäävät vaille tätä ”mahdollisuutta”. Sama pätee bisnekseen. Verkostomarkkinointia ei siis turhaan ole sanottu kultiksi. Kulttimaisuus on olennainen osa ammattimaista värväystoimintaa ja huijausta. Eikä se ole täysin pois suljettu mistään ketjusta?

8. Köyhien maiden riisto. Puolustuskyvyttömien, herkkäuskoisten ja kouluttamattomien ihmisten hyväksikäyttö

Yllä mainitut ovat verkostomarkkinoinnin suosituin kohderyhmä. Juuri näitä ihmisiä houkutellaan jälleenmyyjiksi! Heille ei niinkään myydä itse tuotteita, koska he eivät niitä tarvitse. Heillä ei ole aina edes mahdollisuutta käyttää niitä varattomuutensa tai tiedon ja taidon puutteen vuoksi. (esim. internet-palvelut) Miten luulet tällaisten ihmisten pärjäävän huonomaineisessa bisneksessä?

SkyBizin johtaja James Brown on sanonut, että pelkästään Intiassa on noin 300 miljoonaa potentiaalista internet-palveluja tarvitsevaa asiakasta. Mikä on totuus? Onko heitä niin paljon? Ei ole. Näille ehdokkaille pitäisi ensin rakentaa sähkönjakelukanavat ja puhelinverkosto, minkä jälkeen tulisi hankkia tietokoneet ohjelmistoineen. Heidän olisi kuitenkin tarpeellisempaa käyttää vähät rahansa ruokaan, vaatteisiin ja asumiseen. Nyt heille myydään tuotetta, johon heillä ei ole varaa ja jota he eivät pysty koskaan käyttämään.

Todellisuudessa heille myydään vaikeasti toteutettavissa olevaa unelmaa helposta rikastumisesta, joka yritys on tuomittu epäonnistumaan. Vain vähemmän kuin yksi kahdestatuhannesta jälleenmyyjästä pystyy ansaitsemaan edes päätoimisen elantonsa bisneksellä puhumattakaan rikastumisesta. Rikastua voi vain omistamalla useita tulokeskuksia ja silloinkin mahdollisuus on häviävän pieni. Tarvitsisit todennäköisesti kymmeniä tuhansia tai liki satatuhatta henkeä käsittävän alalinjan. Miten luulet onnistuvasi tässä? Mahdollisuutesi huonontuvat sitä mukaa, mitä kauemmin firma on ollut olemassa. Potentiaalisten asiakkaiden määrä vähenee vähenemistään. Ja tappiolle jäämisen riski kasvaa samassa suhteessa.

Jos ”Jimin” mainitsemat 300 miljoonaa intialaista lähtisivät mukaan SkyBiziin niin heistä yli 291 miljoonaa olisi tuomittu varmasti epäonnistumaan jo liittyessään! (97 %) Onko siis moraalisesti oikein markkinoida tuotetta kehitysmaihin? Yhtiö ja jälleenmyyjät väittävät kaikella tällä auttavansa kehitysmaita! He vievät verkostoa eteenpäin teknologisen kehityksen nimissä. He saattavat lahjoittaa ”armopaloina” osan myyntivoitostaan hyväntekeväisyyteen ja yrittävät sillä puhdistaa julkisivuaan. Mutta totuus on karmea: he ryöstävät köyhän kansan ja antavat rippeet takaisin almuina ja kerskaavat vielä tekevänsä palveluksen! Voisiko tämä olla syntiä? Huolestuttavaa on se, että Intian hallitus antaa tukensa SkyBizin operaatioille!

Muistakaamme miten Albanian kävi 90-luvulla! Vapauduttuaan kommunismin ikeestä, verkostomarkkinointifirmat ryöstivät jo ennestään köyhän kansan viimeisetkin säästöt! Petetyt ihmiset jätettiin tyhjin taskuin entistä kurjempaan tilaan. Auttoivatko pääyhtiöt kärsiviä ihmisiä? Eivät. Auttoivatko johtavat jälleenmyyjät ja värvääjät? Eivät. He hymyilivät ja keräsivät rahat ja alkoivat etsiä uutta huijauksen kohdetta ja uusia keinoja omaisuutensa kartuttamiseksi. Kuka hyväksyy tällaisen riiston ja tahtoo olla siitä osallinen? Sinäkö?

9. Markkinoiden kyllästymisen kieltäminen

Verkostomarkkinoijat kieltävät markkinoiden kyllästymisen. He sanovat: ”Monet firmat ovat jatkaneet toimintaansa kymmeniä vuosia eivätkä markkinat ole vieläkään kyllästyneet!” ”Uusia ihmisiä syntyy jatkuvasti ja he ovat potentiaalisia verkostomarkkinoijia, joten markkinat eivät koskaan kyllästy!” Tämänkaltaisia epätoivoisia yrityksiä tosiasioiden pimittämiseksi vilisee verkostoissa. Mutta mikä on totuus kysynnän ja tarjonnan laista verkostomarkkinoinnissa? Dean VanDruff käsittelee tätä aihetta erinomaisesti artikkelissaan ”Mikä on vikana verkostomarkkinoinnissa?”. Samoin Teemu Mäntynen Pyramidisivuillaan (sivusto on poistettu netistä). Nyt on minun vuoroni.

Markkinoiden kyllästymisellä tarkoitetaan sitä, että tarjonta ylittää kysynnän. Tuotteita tarjotaan siis enemmän kuin mitä ostajia löytyy. Myynti ei kokonaan tyrehdy: sitä vain ei ole tarpeeksi, jotta kaikki yrittäjät saisivat siitä toimeentulon.

Omalla paikkakunnallani eräs pieni ja yksityinen kodinkoneliike sulki äskettäin ovensa lopullisesti. Kaupunkiin tuli suuri kansainväliseen ketjuun kuuluva kilpailija. Sen tavoitteena on saavuttaa tietty markkinaosuus alueen myynnistä. Tähän se pyrkii tehokkaan markkinoinnin ja ennen kaikkea jatkuvasti muita halvempien hintojen avulla. Myynnin volyymi ratkaisee. Tämä kilpailija on toistaiseksi onnistunut yrityksissään. Vaikka jokaiselle kauppiaalle riittääkin asiakkaita, niin kaikille niitä ei riitä tarpeeksi. Heikoimmat tippuvat pelistä pois, kunnes markkinoilla vallitsee tasapaino eli tuotteiden tarjonta ja kysyntä ovat yhtä suuret. Tämä on talouselämän perusasioita kaikissa markkinatalouksissa. Vain verkostomarkkinointi väittää olevansa ulko- ja yläpuolella tämän lainalaisuuden. Mutta se vain väittää olevansa sitä: käytännössä sama laki koskee sitäkin.

Verkostomarkkinoinnissa markkinoiden kyllästyminen ilmenee ennen kaikkea tiimi- ja yksilötasolla. Mitä myöhemmin verkostoon liittyy, sitä huonommat ovat mahdollisuudet menestyä. Tästä johtuen värvääjillä on aina valtava kiire ehtiä ensimmäisten joukkoon, kun uusi firma ja ”tuote” ilmaantuu markkinoille. Puhutaan ”getting in early” eli ”liity nopeasti mukaan” -periaatteesta menestymisen tavoittelun yhteydessä. Tällä kiireellään värvääjät tunnustavat markkinoiden kyllästymisen olevan kylmä fakta huonomaineisella alallaan. Kaikki ehdokkaat eivät sitä valitettavasti tiedä, vaan liittyvät mukaan ja antavat huijata itseään.

Verkostomarkkinoinnissa on toki mahdollista, että jotkut onnistuvat pysyttelemään ”ylätasoilla” loppuun eli kuolemaansa asti ja rikastuvat työllään. Näitä ovat yleensä ainoastaan pääyhtiöiden omistajat ja ne heidän ystävänsä, joilla on ylimmät tulokeskukset suoraan pääyhtiön alla. Tällaisia ihmisiä on olemassa todella vähän. Suurimmissakin firmoissa heitä on vain muutamia.

Kun uusi verkostomarkkinointifirma perustetaan, niin aluksi pyramidi kasvaa ylhäältä eli pääyhtiöstä, omistajista ja ammattivärvääjistä alaspäin. Tässä vaiheessa koko yhtiö on vielä vaarassa romahtaa ja mennä konkurssiin. Monet tekevätkin niin. Mutta kun tietty määrä ammattimaisia värvääjiä on saatu riveihin, niin omistajat alkavat olla turvassa. Vaikka jälleenmyyjien vaihtuvuus alimmilla tasoilla on noin 95 prosenttia kahdessa vuodessa, niin aina löytyy niitä, jotka elämäntilanteensa vuoksi tarttuvat syöttiin. Ne, jotka kärsivät tappion, ovat kaukana pääyhtiöstä ja ensimmäisistä tulokeskuksista. Silti he uskovat voivansa voittaa. Toiveet ja unelmat, helpon elämän tavoittelun kiusaukset ja rikkauden viettelykset, voivat langettaa meistä kenen tahansa ahneuden syntiin.

Yksittäisten alempien tasojen tiimien myynti ja saavutettu markkina-asema pysyvät vakiona vain sattumanvaraisesti. Kukaan ei yritä rajoittaa jälleenmyyjien määrää. Alueellinen tarjonta kasvaa, mutta kysyntä vähenee. Kaikki eivät onnistu laajentamaan toimintaansa oman paikkakuntansa ulkopuolelle. Ja vaikka onnistuisivatkin aina ulkomaita myöten, niin kyllästymispiste tulee aina jossakin vastaan. On siis väistämätöntä, että alalinja lähtee jossain vaiheessa romahtamaan. Sinne kerääntyy yhä enemmän luusereita. Lopulta he jättävät leikin kesken ja niin ylälinjan tulot alkavat pienetä. Pyramidi purkautuu kerros kerrokselta. Romahdus voi olla järjestelmän luonteesta riippuen hyvinkin nopea. Mutta ennenkuin kuin koko tiimi tai yhtiö on kaatunut, ovat ne harvat voittajat ehtineet tehdä hyvän tilin ”hölmöjen” kustannuksella. Mikään pyramidi ei nimittäin voi pysyä pystyssä, kun sen perustus sortuu!

Useimmilla ammattivärvääjillä on yhtä aikaa monen eri firman verkostot rakenteilla. He etsivät koko ajan sitä ”kultaista suonta”, mikä lähtisi vetämään hyvin. Ja kun he sellaisen löytävät, niin silloin he panevat siihen paljon aikaansa ja tarmoansa, kunnes ovat imeneet alalinjansa kuiviin. Kun myyntikäyrät laskevat pysyvästi, on aika myydä kyllästynyt linja pois, jos joku sen vielä ostaa. Tällä tavalla pelaten ja taktikoiden monet pysyttelevät mukana vuodesta toiseen, vaikkeivat koskaan pääse riittävän korkealle tasolle missään yksittäisessä suurfirman ketjussa pystyäkseen kokonaan vetäytymään syrjään työnteosta. Esitetyt toiveet lisääntyvästä vapaa-ajasta ja aikaisesta eläkkeelle siirtymisestä ovat utopiaa myös ammattivärvääjille.

Ammattivärvääjät tietävät varmasti, missä ovat mukana, mitä tekevät ja miten. Heillä ei ole enää lainkaan moraalia. Liikemiesetiikka ja hyvät liiketavat ovat heille vain haaste, miten rikkoa niitä kenenkään alalinjalaisen ”verkostouskovan” huomaamatta. Ja sen verran he ovat tässä toimessaan kokemusta hankkineet, että onnistuvat siinä useimmiten. Valitettavasti.

Verkostomarkkinoinnille on luonteenomaista merkillinen sankareiden henkilöpalvonta. Se saa monet kannattamattomana bisnestä jatkavat jälleenmyyjät seuraamaan uskollisesti näitä verkostoguruja firmasta toiseen. Vuosi vuoden jälkeen he kulkevat idoliensa vanavedessä, mutteivat itse pääse koskaan kunnolla voitolle. He eivät saa edes päätoimista toimeentuloa verkostomarkkinoinnista. Jostain he silti jaksavat ammentaa turhaa optimismia heille mahdottoman haaveen toteuttamiseksi. Hukkaan heitettyä aikaa?

Markkinoiden ennalta määrittämisessä ja arvioimisessa verkostomarkkinoijat tekevät älyllisen pohjanoteerauksen, kun luulevat alalinjansa uskovan mitä tahansa. He väittävät, että kaikki maailman ihmiset ovat potentiaalisia asiakkaita! Tämä on karkea valhe. Vapaissa markkinatalouksissa mikään tuote ei saavuta monopoliasemaa eli sataa prosenttia markkinoista. Eivätkä suinkaan kaikki ihmiset ole potentiaalisia verkostomarkkinoijia. ”Sielujen markkinat” kyllästyvät itse asiassa yllättävän nopeasti. Varsinkin Suomen kaltaisessa pienessä maassa, missä kaupungit ja kylät ovat vähäväkisiä, on erittäin vaikeata päästä voitolle bisneksessä. Koska verkosto tuottaa jatkuvasti yli 90 prosenttia tyytymättömiä asiakkaita niin sana sen petollisesta luonteesta leviää nopeasti. Nekin ehdokkaat, jotka ovat epäröivällä mielellä jäävät lopulta ketjun ulkopuolelle. Ne, jotka haluavat olla siinä mukana ovat jo sitä. Ja ne, jotka eivät koskaan halua liittyä mihinkään verkostoon, eivät ole koskaan edes olleet potentiaalisia asiakkaita. Näin siitä huolimatta, että värvääjät yrittävät uskotella muuta.

Kielteisesti verkostomarkkinointiin suhtautuvia tulee aina olemaan suuri enemmistö ihmiskunnasta. Matemaattinen todennäköisyys sanelee aina ennalta sen, että ylivoimaisesti suurin osa jälleenmyyjistä jää tappiolle liiketoiminnassaan ja on tyytymätön asiakas. Tyytymättömyydellä ja negatiivisilla asioilla on taipumus levitä nopeammin kuin hyvillä asioilla. Varsinkin hyvinvointiyhteiskunnassa. Tästä syystä verkostot pyrkivät niin voimakkaasti leviämään kehitysmaihin. Viimeinenkin ripe alan inhimillisyydestä ja ihmisrakkaudesta katoaa, kun näemme, miten verkostomarkkinointifirmat riistävät riistettyjä ja sortavat sorrettuja. Eikä tämä vielä riitä. Kaiken lisäksi he väittävät tekevänsä näille ihmispoloille palveluksen ja hyvän työn! En totisesti halua lukeutua näiden riistäjien joukkoon!

Verkostomarkkinointia verrataan franchise-yrittämiseen. McDonald´s hampurilaisketju on franchise-liiketoimintaa. Joku valvoo tarkasti, ettei tietylle alueelle perusteta liikaa hampurilaisravintoloita, jotta jokaisella yrittäjällä on todellinen mahdollisuus menestyä. Verkostomarkkinoinnissa kukaan ei valvo yrittäjien määrää vaan verkosto pyrkii kasvamaan hillitöntä kasvua ilman rajoituksia ja valvontaa, koska jokainen yksittäinen edustaja tarvitsee alalinjaansa uusia jäseniä, jos mielii menestyä. Verkostomarkkinointi on suunniteltu kyllästämään markkinat. Jos sitä verrataan franchise-toimintaan, niin jokaisessa kadun liikehuoneistossa pitäisi olla hampurilaisravintola, koska jokainen yrittäjä haluaa voittoa ja se on mahdollista vain liittämällä uusia jäseniä verkostoon. Tämäkään ei vielä riitä, vaan ravintola tulisi perustaa jokaiseen asuntoon ja asunnon jokaisen asukkaan huoneeseen tai vuoteen äärelle, sillä muutein ei ole mahdollista, että jokainen saisi toiminnasta voittoa. Sittenkään ravintoloita ei olisi tarpeeksi, koska alatasoilla on aina eksponentiaalisesti enemmän häviäjiä kuin ylätasoilla voittajia. Muutama ammattivärvääjä tienaa pääyhtiöiden kanssa leipänsä riistämällä yli 99% jälleenmyyjistä ja syyllistää heidät siitä, että ovat tulleet huijatuiksi. Pääyhtiöt ja amamttivärvääjät eivät ole jälleenmyyjien ystäviä vaan verivihollisia. He toivovat, että mahdollisimman moni menettäisi rahat ja työpanoksen heidän hyväkseen. He ovat sydämettömiä, kylmiä, paatuneita ja pahanilkisiä rikollisia, jotka osaavat kyllä tekeytyä ystävällisiksi ja ovat lipeväkielisiä mielistelijöitä, oman etunsa tavoittelijoita. On parasta, että sanoudut kokonaan irti näistä ahneuden ja itsekkyyden myrkyttämistä ihmissieluista, sillä he tuhoavat sinun ja sinun läheistesi elämän.

10. Yliopistoissa opetetaan verkostomarkkinointia?

Verkostomarkkinointia opetetaan väitteiden mukaan monessa kuuluisassa ja arvostetussa yliopistossa maailmanlaajuisesti. Käytännössä tällaisia yliopistoja on vaikeata löytää. Mutta jos sitä opetetaan, niin tärkeää on se, miten sitä opetetaan! Jos opetus on eksaktia tiedettä eli asiaa tutkitaan puolueettomasti ja analyyttisellä kritiikillä, niin opettajat eivät voi jättää huomiotta totuutta alan yleisistä ongelmista. Näitä ovat markkinoiden kyllästyminen, varsinaisten tuotteiden toisarvoinen merkitys ja bisnesidean ensisijainen myyminen, alan väärinkäytökset, lain porsaanreikien hyväksikäyttö moraalittomalla tavalla, kehitysmaiden riisto ja eri maiden lainsäätäjien ja -valvojien suhtautuminen verkostomarkkinointiin vakavana yhteiskunnallisena uhkatekijänä. Mikäli opetuksessa vaietaan näistä asioista ja kerrotaan vain alan ns. positiiviset puolet on syytä tarkistaa kuka maksaa opetuksen: se saattaa hyvinkin olla verkostomarkkinointifirma. Rahaa vastaan kuka tahansa saattaa toimia verkostomarkkinoinnin puolestapuhujana, mutta omatunto saattaa palauttaa nämä ”mannekiinit” totuuteen kuten kävi Jari Sarasvuolle. Hän on sanonut Iltalehden artikkelissa: ”En usko verkostomarkkinointiin, enkä suosittele sitä kenellekään. Koen itse tulleeni nöyryytetyksi. Olisin halunnut uskoa toimintaan, mutta ihmisten ahneus vei voiton.”

11. Ketkä puolustavat verkostomarkkinointia ja pitävät sitä eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävänä?

En ole vielä tavannut yhtäkään puolueetonta henkilöä, joka tutustuttuaan tarkemmin verkostomarkkinointiin antaisi siitä hyvän todistuksen. Kaikki puolustajat tai heidän läheisensä ovat mukana toiminnassa. Ne, jotka eivät ole tarkemmin ottaneet asiasta selvää, eivät ole kykeneviä arvioitsemaan näin nerokasta huijausta. Sen paljastaminen vaatii aikaa ja puolueettoman vilpitöntä halua löytää totuus.

12. Verkostomarkkinointi on todettu oikeudenkäynnissä lailliseksi

Verkostomarkkinointia on väitetty lailliseksi viittaamalla oikeudenkäyntiin Amway/ Quickstaria vastaan, joka päättyi 8.5.1979. Tuossa oikeudenkäynnissä ei kuitenkaan päätetty sitä, onko verkostomarkkinointi laillista vai ei. Moni verkostomarkkiointifirma on tuomittu tuon oikeudenkäynnin jälkeen laittomana pyramidina. Jos lait ja asetukset olisivat ajan tasalla kuluttajan suojan parantamiseksi, niin jokainen verkostomarkkinointifirma voitaisiin tuomita laittomana pyramidina. Suomessa ei ole käyty vastaavaa oikeustaistelua, mutta ehkä sellainen vielä jatkossa tullaan näkemään. Haastakaa minut oikeuteen näiden sivujen johdosta, niin teen rikosilmoituksen firmastanne ja vien asian oikeuteen, jolloin nähdään, mitä mieltä Suomen oikeuslaitos on verkostomarkkinoinnin laillisuudesta nykyisten lakien ja asetusten pohjalta tarkasteltuna. Kun kirjanpitonne tarkistetaan ja löydetään kaikkien jälleenmyyjien lukumäärä sekä maksetut palkkiot ja miten ne ovat jakautuneet jälleenmyyjien kesken, voidaan siitä päätellä, onko kyseessä laiton pyramidi vai ei. Kirjanpidon väärentäminen ja todisteiden hävittäminen ei auta asiaa, sillä etsin käsiini riittävästi entisiä jälleenmyyjiä, joiden puuttuminen kirjanpidon ja hallinnon tiedoista todistaa sen, että tietoja on hävitetty ja salattu poliisitutkinnalta. Julkisuus on voimakeino, jota aion käyttää, mikäli joudun oikeustaisteluun. Saamme siten Suomeen ennakkopäätöksen siitä, onko verkostomarkkinointi todettava laittomaksi sen pyramidirakenteen ja epäoikeudenmukaisen palkkiojärjestelmän vuoksi vai ei. Samalla tulee määritellyksi se, onko verkostomarkkinointi suoramyyntiä vai laitonta rahankeräystä tai muuta rikollista toimintaa.

Lisätietoa Amway oikeudenkäynnistä:
http://www.amquix.info/quixtar_pyramid-q-a.html

Yhteenveto suhtautumisestani verkostomarkkinointiin yleensä

En usko, että kovin monella verkostomarkkinoinnin kautta markkinoitavalla tuotteella olisi todellista kysyntää markkinoilla ilman ”porkkanaa” eli ”mahdollisuutta” ansaita helposti lisätuloja. Jos olisi, niin tuotteiden myynti ja markkinointi perinteisellä tavalla olisi paljon kannattavampaa pääyhtiölle ja myös enemmän hyödyksi lopulliselle käyttäjälle. Verkostomarkkinoinnilla ei ole siksi mitään perusteltua moraalisesti hyväksyttävää syytä olemassaoloonsa. Suurin syy, miksi jokin yhtiö valitsee verkostomarkkinoinnin tuotteidensa ja palveluidensa myyntiin on se, että jälleenmyyjät maksavat pääyhtiölle tekemästään työstä naamioitujen liittymismaksujen eli erilaisten aloistuspakettien, internetkauppapaikan ja markkinointimateriaalin muodossa. Sen lisäksi jälleenmyyjät käyttävät pääyhtiön tuotteita. Suuri osa kulutuksesta onkin verkoston sisäistä kulutusta, joka aiheutuu bisnesidean myymisestä. Perinteisestä työstä saa aina vähintäänkin minimipalkan ja perinteisen yrityksen perustaja maksaa itselleen heti palkkaa yrityksen myyntituloista, mutta verkostomarkkinoinnissa työn teosta joutuu itse maksamaan alusta asti. Tämä on kylmä totuus mahdollisesti yli 99 %:lle jälleenmyyjiä. Pääyhtiöt ovat mielissään, kun heille maksetaan siitä, että heidän tuotteitaan myydään ja mainostetaan. Työvoimakustannukset ja markkinointikustannukset ovat kääntyneet liiketoiminnaksi, joka tuottaa yhtiölle suuria voittoja. Siinä syy siihen, miksi jokin yhtiö lähtee mukaan verkostomarkkinointiin!

Verkostomarkkinointi on kehitetty versio laittomasta ketjukirjeestä, jossa tarkoituksena on kerätä verkoston sisällä rahaa alatasoilta ylätasoille ja pääyhtiöön: laiton pyramidi. Harvat rikastuvat ja miljoonat ja taas miljoonat häviävät rahaa verkostoihin. Mahdollisuudet ansaita edes vähän lisätuloja ovat todella huonot. Toiminta vaatii jälleenmyyjiltä aina alkusijoituksen ja kuluja mennäkseen eteenpäin. Jos ei ole varsinaisia suuria sijoituksia tai kuluja, niin itse tuotteen käyttäminen tulee usein kalliimmaksi kuin muuta kautta hankittuna. Ja jälleenmyyjä tarvitsee itse tuotetta todellisuudessa hyvin harvoin: suuri osa tuotteista jäisi myymättä ellei olisi ansiomahdollisuuden porkkanaa.

Joku firma saattaa toimia siten, että se myy toisten hyvän maineen omaavien firmojen tuotteita ja palveluja. Nämä voivat olla todellisuudessa halvemmat loppukäyttäjälle kuin muuta kautta ostettuna. Mutta jälleenmyyjäksi ryhtyminen maksaa aina tietyn aloituspanoksen. Tämä aloituspanos on suurimmaksi osaksi vain pimitettyä rahankeruuta ylälinjaan. Sitä vastaan saa joitakin työtä ”helpottavia” alkuun auttavia neuvoja ja markkinointimateriaalia, joiden todellinen arvo on vain murto-osa liittymismaksusta. Samat tiedot voisi jokainen ylälinjan jälleenmyyjä siirtää alalinjaansa lähes maksutta. Pääyhtiön tarkoitus on nykyisellä tavalla kerätä nerokkaasti rahaa itselleen ja muutamille ylimpien tasojen jälleenmyyjille.

Jokainen verkoston linja saa alkunsa pääyhtiöstä. Ylimmät tulokeskukset omistaa joku pääyhtiön osakas tai heidän perheensä jäsen, sukulainen tai tuttava tai pörssiyhtiöissä jotkut ammattimaiset värvääjät tai tiimit. Tarkoituksena on rikastuttaa heitä harhaanjohtavan markkinoinnin avulla ja suurimman hyödyn saa aina pääyhtiö. Se menisi mahdollisesti konkurssiin ilman verkostomarkkinoinnin ideaa jälleenmyyjineen, koska tuotteille ei muuten olisi todellista kysyntää. Ja kuten sanottu, verkostomarkkinointifirma, joka myy vain toisten firmojen tuotteita, eli toimii vähän kuin asunnon välittäjät, on sekin petollinen luonteeltaan myymällä jälleenmyyntisopimuksia ja bisnes-ideaa korkealla ylihinnalla. Jos ns. rehelliset palveluita tuottavat suuryhtiöt tietäisivät verkostomarkkinoinnin todellisen luonteen, he mitä todennäköisimmin sanoutuisivat siitä irti.

Jokaisessa verkostossa on mukana tiimejä, jotka tahallisesti johtavat asiakkaitaan harhaan tämän bisnesmahdollisuuden ”erinomaisuuden”, ”työn helppouden” ja osin myös varsinaisten tuotteiden laadun ja vertailukelpoisen hinnan suhteen. Jos pääyhtiöt olisivat rehellisiä, niin he rankaisisivat väärinkäytöksistä. Näin tehdään kuitenkin kovin harvoin: itse en ole kuullut yhdestäkään toteutetusta rankaisutoimesta petollisia jälleenmyyjiä kohtaan. Jos firmat olisivat rehellisiä, he erottaisivat jokaisen vilpillisen jälleenmyyjän verkostostaan viimeistäänkin kolmen valituksen jälkeen. Käytännössä toiminta on kuitenkin niin sisäänpäin lämpiävää ja sukulais- sekä ystävyyssuhteiden kautta etenevää, että vain hyvin harva totuuden nähnyt jälleenmyyjä tai prospekti viitsii lähteä valittamaan läheisiään vastaan. Verkostomarkkinointifirmat tietävät tämän ja iloitsevat siitä, että heidän toimintansa on kutakuinkin turvassa lakia vastaan. Yleensäkin suurin osa nostetuista virallisista kanteista ja syytteistä kohdistuu yksittäisiin jälleenmyyjiin ja tiimeihin, koska pääyhtiö ei sopimusten mukaan vastaa lainkaan heidän toiminnastaan. Ovathan he ”riippumattomia” yksityisiä yrittäjiä. Kaiken kaikkiaan nerokasta!

Verkostomarkkinointifirmat ovat jo lähtökohdaltaan eli suunnitteluvaiheesta asti petollisia. Olipa sitten kyseessä perheen omistama yksityinen firma tai pörssiyhtiö, niin pääyhtiöllä on jo ennen verkostomarkkinointitoiminnan aloittamista tiedossaan yksittäisten jälleenmyyjien todennäköiset mahdollisuudet menestyä toiminnassa. Vain noin 5 % jatkaa toimintaa yli kaksi vuotta ja suurin osa jää väistämättä tappiolle kyvyistään huolimatta. Silti he mainostavat liikeideaa ”loistavana” ja työtä ”helppona”. Monia muitakin harhaanjohtavia ilmaisuja he käyttävät myydessään bisnesmahdollisuuden verukkeella tuotteita, jotka ovat käyttäjilleen useimmiten arvottomia ja tarpeettomia. Vaikka tuotteet olisivat hinta-laatusuhteeltaan edullisia ja niillä olisi kysyntää, ei se oikeuta johtamaan harhaan jälleenmyyjiä, joilta viedään petoksella ja huijauksella rahat sekä työpanos huijareiden hyväksi.

Minulla ei ole todellakaan paljon hyvää sanottavaa mistään verkostomarkkinointifirmasta. Verkostomarkkinointi on tarkoituksella suunniteltu tuottamaan yli 99% häviäjiä, joiden rahoilla pääyhtiöt ja alle 1 % jälleenmyyjistä elävät. Toiminta pitäisi tästä syystä kieltää lailla ja pyydän teitä ottamaan yhteyttä omaan kansanedustajaanne, että lakialoite saataisiin alulle. Kirjoita lyhyesti vetoomus omalle kansanedustajallesi ja viittaa kotisivuihini tiedon lähteenä. Älä kuormita kansanedustajia pitkillä viesteillä.

Verkostomarkkinoinnin Vika on suunnittelusta lähtien verkostojen yläpäässä, johtavissa jälleenmyyjissä, tiimeissä ja pääyhtiössä. Suurin osa alatasojen yksittäisistä jälleenmyyjistä on varmastikin ihan tavallisia ja kohtalaisen rehellisiä työntekijöitä. Heitä en syytä. He ovat enemmänkin uhreja kuin syyllisiä, mutta ajattelemattomia sellaisia. He ovat langenneet ahneuden virittämään ansaan, kun ovat luulleet saavansa helposti rahaa. Helppoa rahaa ei ole olemassakaan ja jos joku sitä mainostaa, niin älä usko! Se on varmasti petosta ja huijausta.

Suurin osa lopettaneista jälleenmyyjistä tajuaa lopulta ”kantapään kautta”, ettei bisnes ole kannattavaa. Mutta valitettavan moni heistä kärsii vääristä syytöksistä ja pitää itseään syyllisenä epäonnistumiseen, mikä ei ole läheskään koko totuus asiassa.

Miksi tein nämä sivut? Auttaakseni heikkoja, herkkäuskoisia ja väärin perustein syyllistettyjä lähimmäisiä. Minua on turha syyttää epäonnistumisesta, koska jo muutaman päivän kuluttua värvätyksi tulemisestani havaitsin oman ylälinjani valheet ja moraalittomuuden ja jäin heti vapaaehtoisesti pois heidän toiminnastaan. Sen voin kuitenkin tunnustaa, että minua on huijattu ja se loukkasi minua syvästi, koska huijarit käyttivät saarnamiehiä ja Herran Jeesuksen nimeä hyväksi huijatessaan minua. Jumalan avulla annoin kaikille heti anteeksi, mutta suojellakseni lähimmäisiä vastaavalta petokselta, olen kirjoittanut nämä sivut. Minulla meni noin pari kuukautta teamistä irtisanoutumisen jälkeen, ennen kuin sain armon tietää enemmän alasta ja tulin huomaamaan sen nerokkaaksi huijaukseksi. Huijausten takana on lipeväkielisiä psykologisia manipuloijia, jotka osaavat vedota ihmisten ahneuteen oikealla tavalla ja he osaavat käyttäytyä päällisin puolin kunnioitusta herättävällä tavalla. Kulissien takana nuo huijarit nauravat partaansa ja tekevät pilkkaa yksinkertaisilla uhreillaan, joita he ovat ovelasti harhauttaneet levittämällä valheita verkostoon ja kiskoneet heistä hyötyä petoksen avulla. Verkostomarkkinoinnin takana on suuret rahavirrat ja lobbaajien sekä lakimiesten armeija, joka pitää huolen siitä, etteivät lainsäätäjät uskalla lähteä rajoittamaan heidän toimintaansa lakien ja asetusten avulla. Monet hallitukset ja viranomaiset suosivat verkostomarkkinointia sen sijaan, että he suojelisivat kansalaisia sen petoksia vastaan.

Teemu Mäntynen kertoo Pyramidisivuillaan yleisellä tasolla asiantuntevasti koko alasta. Minun lähestymistapani on osin kristillinen – ainoana Suomessa – koska monet verkostot pyrkivät levittäytymään uskovien keskuuteen. Englanninkielisistä verkostomarkkinointia kritisoivista sivustoista parhaat ovat Dean Vandruffin ja Pyramid Scheme Alertin sivut.

Luotu vuosina 2000-2001, päivitetty 31.10.2005 j.Kr.

Sivun alkuun