Kirjoitettu 12.6.2010, muokattu 4.7.2010 Kirjoittanut Petteri Haipola

Tuotepohjaisten eli tuotemyyntiä harjoittavien pyramidipelien toiminnan estäminen tai edes rajoittaminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta nykyisen rahankeräyslain avulla. Suomessa toimii kymmeniä verkostomarkkinoinnin tavoin järjestettyjä myyjäverkostoja, joissa kerätään rahaa tuotteiden ja koulutuksen kalliiseen hintaan sisällytettynä, ja maksetaan näistä myöhemmistä ”sijoituksista” palkkioita aiemmin verkostoon liittyneille jäsenille ja markkinointiorganisaatioiden johtajille. Pyramidipelin osallistumismaksut on sisällytetty ylihintaisiin tuotteisiin ja koulutukseen sekä motivointimateriaaliin.

Suurin osa tällaisista verkostomarkkinoinnin tavoin järjestetyistä yrityksistä ja myyntiverkostoista on tullut maahamme ulkomailta, mutta osa on alkujaan Suomesta ja niissä myytävät tuotteet valmistetaan niin ikään Suomessa. Yksittäisiä verkostomarkkinoijia on maassamme kunakin vuonna kymmeniä tuhansia, joskaan tarkkoja lukuja ei ole tilastojen ristiriitaisuuksien ja puutteiden vuoksi saatavana.

Yritysten perustajat, omistajat ja johtajat saavat valtaosan tuloistaan tuotteisiin ja palveluihin sisältyvästä ylihinnasta, joita peliin osallistuvat saadaan ostamaan tarjoamalla heille ”mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudelliseen riippumattomuuteen” verkoston jälleenmyyjänä uusien jälleenmyyjien värväämisen ja heidän tuomansa liikevaihdon avulla. Koska palkkiojärjestelmät kannustavat jälleenmyyjiä pikemminkin värväämään uusia jälleenmyyjiä kuin myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille, johtaa se siihen, että myyjiä on liikaa suhteessa kysyntään, ja suoramyynti on kannattamatonta valtaosalle verkoston myyjiä. Lisäksi valtaosa värvääjistä ei voi saada yhtä aikaa muiden kanssa alalinjaansa riittävän suurta myyjäverkostoa, jotta lisäansiot ja taloudellinen riippumattomuus olisivat saavutettavissa sitä kautta.

Suurin osa verkostomarkkinoijista toimii alasta tehtyjen tutkimusten mukaan tappiollisesti ja lopettaa toimintansa parin vuoden kuluessa. Kun heidän tilalleen värvätään riittävän paljon uusia häviäjiä, niin verkostot voivat jatkaa toimintaansa loputtomiin. Häviäjien suhteellinen osuus kaikista osallistujista kasvaa vuosi vuodelta, sillä voittajia ovat verkostojen alullepanijat ja varhaisessa vaiheessa mukaan lähteneet uusien jäsenten värvääjät. Vain aniharva myöhemmin mukaan lähtenyt saa vallattua omalle myyjäorganisaatiolleen verkoston sisällä riittävän suuren markkinaosuuden saadakseen toiminnasta pysyvästi merkittäviä tuloja tai taloudellisen riippumattomuuden. Kun voittajat pysyvät verkostoissa vuodesta toiseen pääsääntöisesti samoina, mutta häviäjät vaihtuvat uusiin häviäjiin, on häviäjien osuudeksi muodostunut alan tyypillisissä yrityksissä yli 99 prosenttia osallistujista.

Lainsäätäjillä ja -valvojilla ei ole keinoja määritellä sitä, miten paljon tuotteet saavat maksaa, jotta niiden ylihintaa voitaisiin pitää ”vastikkeettomana pyramidipelin osallistumismaksuna”. Niinpä tuotteita voidaan myydä moninkertaiseen ylihintaan, ja toiminta on lähtökohtaisesti katsottuna laillista kaupankäyntiä eikä laitonta rahankeräystä, mitä se todellisuudessa on – tuotemyynnin varjolla. Kun yritysten ja markkinointitiimien johtajia ei pidetä vastuullisina verkostoissa rehottavista totuudenvastaisista ja harhaanjohtavista markkinointiväittämistä, ei pyramidien johtajia saada vastuuseen edes markkinointirikoksista eikä petoksista, joita yleisesti ylhäältä johdetulla ja ohjatulla tavalla verkostoissa harjoitetaan.

Tuotemyyntiä harjoittavien pyramidipelien myynnistä valtaosa tapahtuu verkoston sisällä jälleenmyyjille ja heidän läheisilleen. Jotta jälleenmyyjä tai edustaja olisi oikeutettu verkoston alalinjasta ylemmille tasoille nouseviin palkkioihin, on hänen täytettävä oma myyntikiintiönsä. Tällä tavalla kannustetaan osallistujia ostamaan tuotteita, joita he eivät muuten ostaisi. Jos myyntikiintiön täyttäminen ei olisi ehtona alalinjasta ylemmille tasoille nousevien palkkioiden saamiseksi, niin verkostojen myynti tyrehtyisi todellisten eli verkoston ulkopuolisten asiakkaiden vähyyden vuoksi. Tällöin vältyttäisiin pyramidipelien kansantaloudellemme ja kuluttajille aiheutuvista vahingoista: miljoonia euroja virtaa pyramidipelien kautta ulkomaille ja peliin osallistuneet kärsivät taloudellisten tappioiden lisäksi ihmissuhdeongelmista sekä urakehityksen taantumasta pelin vuoksi.

Verkostojen myyjät on järjestetty hierarkkisesti eri tasoille. Eteneminen alemmilta tasoilta ylemmille tasoille perustuu tyypillisesti verkoston alalinjan liikevaihtoon ja oman myyntikiintiön täyttämiseen. Mitä enemmän ”myyjiä” verkostossa on, sitä suuremmaksi liikevaihto muodostuu, ja suurin osa siitä on ”myyjien” itselleen sekä läheisilleen ostamia tuotteita verkoston ulkopuolisten asiakkaiden puuttuessa lähes kokonaan. Tyypillisen myyjän kuukausittainen liikevaihto on vain muutamia kymmeniä tai satoja euroja, mikä muodostuu myyjän ostoista omiin tarpeisiinsa ja hänen läheistensä ostoista hänen liiketoimintansa tukemisen vuoksi. Kun myyjä lopettaa tappiollisen toimintansa, niin hän ja hänen läheisensä lopettavat tuotteiden käyttämisen ja tilaamisen. Tuotteilla ei ole siten todellista kysyntää siihen hintaan, joita niitä nyt taloudellisen riippumattomuuden ”mahdollisuuden” liikeidean avulla saadaan myytyä.

Lue tästä linkistä tarkempi analyysi alan tilastojen osoittamasta todellisuudesta.

Oman myyntikiintiön täyttämiselle ehtona oikeudelle saada palkkioita oman myyntiorganisaation liikevaihdosta ei ole moraalisesti hyväksyttävää perustetta. Perinteisissä myyntiorganisaatioissa johtajien ja kouluttajien ei tarvitse itse myydä eikä ostaa mitään pääyhtiöltä, jotta he olisivat oikeutettuja organisaation liikevaihdon perusteella maksettaviin palkkioihin (peruspalkan tai kiinteän palkan tai takuupalkan lisäksi maksettaviin ylimääräisiin tuotantopalkkioihin ja yrityksen tai myyjien tekemään voittoon perustuviin bonuksiin). Johtajan palkkion tulee perustua hänen kykyynsä johtaa, kouluttaa ja motivoida alaisiaan tekemään tuottavaa työtä, eli tässä tapauksessa myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Tästä syystä oman myyntikiintiön täyttäminen ehtona saada palkkioita alalinjan myyjien liikevaihdosta tulisi kieltää lailla. Näin estettäisiin tai vähintään rajoitettaisiin tuotemyyntiä harjoittavien pyramidipelien toimintaa maassamme.

Petteri Haipola 12. kesäkuuta 2010, muokattu 4. heinäkuuta 2010.

---

Verkostomarkkinoinnin tilastojen analyysi

Alan tilastot todistavat sen, että verkoston ulkopuolisia todellisia asiakkaita on vain vähän. Suurin osa myynnistä on myyjien ostoja omaan kotitalouteen, jotta he pysyvät mukana pelissä ja ovat oikeutettuja alalinjasta nouseviin palkkioihin.

Merkittävää alan tilastoissa ja niiden analyysissä on se, että yritysten myynti ei kasva samassa suhteessa kuin uusia myyjiä ja heidän tuomiaan uusia asiakkaita liittyy verkostoon. Myyjät vaihtuvat 90–99  -prosenttisesti uusiin myyjiin parin vuoden välein. Jos heidän asiakkaansa tai he itse jatkaisivat tuotteiden tilaamista ja käyttämistä, niin yritysten myynnin tulisi kasvaa samassa suhteessa, mutta se kasvaa vain sen verran kuin myyjien määrä kasvaa vuosittain.

Myyjien keskimääräinen liikevaihto pysyy samana vuodesta toiseen. Ainoa korotus muodostuu tuotteiden hintojen noususta, mutta asiakkaiden määrä ei kasva, sillä asiakkaita ovat myyjät itse ja heidän läheisensä, jotka ostavat tuotteita vain tukeakseen läheistään hänen liiketoiminnassaan. Tuotteilla ei ole siten todellista kysyntää siihen hintaan, millä niitä nyt verkostossa myydään tarjoamalla tuotteiden myyjille lisäansiomahdollisuutta ja verkostomarkkinoinnin unelmaa: taloudellista riippumattomuutta alalinjan tekemän liikevaihdon perusteella.

Tilastot todistavat sen, että myyjien lopettaessa tappiollisen toimintansa heidän asiakkaansakin lopettavat tuotteiden tilaamisen ja käyttämisen. Asiakkaita ovat myyjät itse ja heidän läheisensä. Koska he eivät jatka tuotteiden tilaamista ja käyttämistä liiketoiminnan lopettamisen jälkeen, kertoo se siitä, että he eivät todellisuudessa tarvitse ostamiaan tuotteita minkään muun syyn vuoksi kuin saadakseen sitä kautta oikeuden alalinjasta nouseviin palkkioihin. Kyse on siis kannustinostoista pyramidipelin harjoittamista varten eikä todellisesta kaupankäynnistä, joka perustuu kysynnän ja tarjonnan normaaliin vaihteluun.

Kun jäsen on ylennyt hierarkkiassa, niin hänen on jatkettava oman myyntikiintiönsä täyttämistä, jotta on oikeutettu säilyttämään asemansa tai saamaan palkkioita alalinjansa liikevaihdon perusteella. Tällaiselle menettelylle ei ole muuta syytä kuin se, että näin varmistetaan tuotteiden menekki verkoston sisälle. Jos myyntikiintiö poistettaisiin ehtona alalinjasta saataviin palkkioihin, niin myynti tyrehtyisi, koska jäsenet eivät enää ostaisi tuotteita, joita he eivät todellisuudessa tarvitse tai ostaisi pyydettyyn hintaan muuten kuin lisäansioiden ja taloudellisen riippumattomuuden toivon vuoksi.

Lue myös toinen tätä aihetta käsittelevä artikkelini:

Kaksi tapaa estää tuotepohjaisia pyramidipelejä toimimasta lainsäädännön keinoin

Sivun alkuun

4.7.2010 Kirjoittanut Petteri Haipola

Tuotepohjaisia pyramidipelejä eli tuotetta myyviä pyramidipelejä voidaan estää toimimasta, jos lainsäädännön kautta kiellettäisiin kaksi monitasomarkkinoinnin (MLM) eli verkostomarkkinoinnin toiminnan kannalta elintärkeää asiaa. Nämä ovat:

1. Monitasoisissa palkkiojärjestelmissä yksittäisen henkilön tai ryhmän saamien palkkioiden saamisen
   ehtona ei saa olla palkkioiden saajan oman myyntikiintiön täyttäminen, eli palkkioiden saajan ei tarvitse ostaa mitään (pääyhtiöltä tai markkinointiketjulta) ollakseen pätevöitynyt saamaan palkkioita
   ”alalinjastaan” tai ryhmänsä myynnistä.
2. Myyjien määrää tulee rajoittaa niin, että tietyllä alueella ei ole liian paljon myyjiä asukkaita
   (kuluttajia) kohden.

Näistä jälkimmäisen ehdon valvominen on vaikeampaa ja säännön noudattaminen jäisi liian paljon MLM-yhtiön (tuotepohjainen pyramidipeli) harteille. Ensimmäisen säännön noudattamisesta pitäisivät huolen jälleenmyyjät ja markkinointitiimit itse, koska kyse on heidän eduistaan. Jos pääyhtiö (MLM-yritys) ei noudattaisi näitä sääntöjä, niin tiimit ja yksittäiset jälleenmyyjät saisivat valituksillaan aikaan sen, että asia ei pysyisi salassa, ja tulisi korjattua, tai muutoin pyramidipeli (MLM-yhtiö) joutuisi lopettamaan toimintansa.

Yksittäisen jälleenmyyjän tai tiimin alalinjastaan saamien palkkioiden ehtona ei pitäisi olla jälleenmyyjän tai tiimin omat tuoteostot. Kun on kyse rehellisestä suoramyynnistä verkoston ulkopuolisille asiakkaille (ja miksei myös verkoston sisälle), niin silloin ylälinjassa olevan sponsorin tai kouluttajan tehtävänä tulisi olla motivoida ja kouluttaa ryhmäänsä tai alalinjaansa suoramyyntiä varten. Tällöin kouluttajan saamien palkkioiden ehtona ei tulisi olla hänen oma myyntityönsä tai ostonsa omaan kotitalouteen. Tällaiselle ehdolle ei ole olemassa liiketalouden etiikan ja moraalin kannalta hyväksyttäviä perusteita.

Monitasoisen markkinointijärjestelmän (viittaan palkkiojärjestelmän monitasoiseen hierarkkiaan) ylemmille tasoille noussut sponsori tai kouluttaja on vastaavassa asemassa kuin perinteisen myyntityön esimies. Esimiehen saamien palkkioiden perusteena eivät saisi olla hänen omat ostonsa pääyhtiöltä tai markkinointitiimiltä. Sen sijaan palkkioiden saamisen ehtona voi olla takuupalkan tai kiinteän palkan lisäksi ryhmän liikevaihto ja ryhmän tekemä tuotto eli voitokas tulos. Jos ryhmä tuottaa tappiota toiminnassaan, niin silloin takuupalkan tai kiinteän palkan ylittävien bonusten ja palkkioiden maksamiselle ei luonnollisestikaan ole perusteita.

Myyntityötä johtavan tai myyjien koulutusta järjestävän henkilön tai ryhmän saamien palkkioiden perusteena ei pitäisi olla kouluttajan tai ryhmän tekemät ostot, vaan heidän kouluttamiensa henkilöiden ja ryhmien myynti (liikevaihto) takuupalkan tai kiinteän palkan lisäksi. Jos omat ostot ovat ryhmän liikevaihdon perusteella maksettavien palkkioiden saamisen ehtona, niin silloin on kyse laittomasta pyramidipelistä, jossa pyramidipelin osallistumismaksut on sisällytetty tuotteiden ja palvelujen sekä maksullisen koulutuksen ja markkinointimateriaalin hintoihin. Tätä mahdollisuutta laittoman rahankeräyksen ja pyramidipelin harjoittamiseen tulisi rajoittaa lainsäädännön keinoin, lisäämällä Kauppalakiin tarvittavat pykälät ja asetukset.

Monitasomarkkinoinnissa ja pyramidipeleissä ei makseta kiinteää palkkaa eikä takuupalkkaa, eivätkä ”jälleenmyyjät” (osallistujat, tiimin jäsenet, itsenäiset liikkeenharjoittajat, edustajat, jne.) ole työsuhteessa pääyhtiön kanssa. Näin ollen heille ei makseta kiinteää palkkaa eikä takuupalkkaa heidän tekemästään työstä. MLM-yhtiöt eivät myöskään välttämättä rinnasta heitä perinteisen myyntityön esimiehiin, niin kuin tässä esityksessä on tehty. MLM-ketjussa asiakkaan ja myyjän välinen raja on hämärtynyt, niin että valtaosa ”asiakkaista” on samalla ”myyjiä”. Samalla on hämärtynyt raja yksittäisen kuluttajan ja yrittäjän välillä. Ei ole selvää, ovatko verkostomarkkinoijat yrittäjiä, jolloin heidän ja pääyhtiön välillä tulisi noudattaa yritysten välisiä sopimusehtoja ja lainsäädäntöä, vai päteekö heihin kuluttajansuojaa koskeva lainsäädäntö, niin että heitä voidaan pitää yksittäisinä kuluttajina ja pääyhtiön asiakkaina.

MLM-yhtiöt voivat yrittää estää tässä esitetyn lain tai lainmuutoksen tekemistä sillä perusteella, että yksittäiset edustajat MLM-kaaviossa eivät ole työsuhteessa pääyhtiön kanssa, eivätkä he ole alalinjassaan olevan markkinointitiimin esimiehiä. Tästä huolimatta ei ole moraalisesti eikä eettisesti hyväksyttyjä perusteita sille, että ”ylälinjassa” olevien henkilöiden tai ryhmien ”alalinjan” liikevaihdosta maksettavien palkkioiden saamisen perusteena olisi myös heidän omat ostonsa pääyhtiöltä tai markkinointiketjulta. Jos kyse olisi rehellisestä suoramyynnistä, niin myyjien kouluttajille maksettaisiin palkkiot heidän tekemästään koulutustyöstä ja tiimin johtamisesta, eivätkä henkilökohtaiset ostot saisi olla palkkioiden saamisen perusteena.

Jos tiimin kouluttajat ja johtajat eivät kouluta tiiminsä jäseniä niinkään suoramyyntiä varten, vaan opettavat heitä värväämään uusia myyjiä loputtomaan ketjuun, eikä myyjien määrää ole millään tavalla rajoitettu, niin kyse on mitä ilmeisimmin tuotepohjaisesta pyramidipelistä, eli pyramidipelistä, jossa myydään tuotteita, ja jossa pyramidipelin osallistumismaksu on sisällytetty tuotteiden, koulutuksen ja markkinointimateriaalin hintoihin. Lainsäädännän ja -valvonnan kannalta on kuitenkin vaikeaa tai lähes mahdotonta määritellä jokin järjestelmä pyramidipeliksi sen perusteella, millä hinnalla tuotteita ja palveluita myydään, kenelle niitä myydään (verkoston sisälle vai ulkopuolelle), ja mitä tiimien johtajat opettavat ryhmälleen (värväämistä vai tuotteiden suoramyyntiä). Paras keino tuotepohjaisten pyramidipelien pysäyttämiselle ja niiden toiminnan estämiselle tai rajoittamiselle on siitä syystä kieltää laissa monitasoisissa palkkiojärjestelmissä ja myyntiketjuissa ”alalinjan” tai ”tiimin” liikevaihdon perusteella maksettavien palkkioiden saamisen ehtona oman myyntikiintiön täyttäminen (ostot omaan kotitalouteen tai myyntiä varten). Tällaiselle käytännölle ei ole juridisia eikä moraalisesti hyväksyttäviä perusteita. Tämä sääntö on tehty vain sitä varten, että sen avulla saadaan verkostomarkkinoijia ja monitasomarkkinoinnin jälleenmyyjiä ostamaan tuotteita ja palveluita, joita he eivät muussa tapauksessa lainkaan ostaisi. Tämä paljastaa sen, että mainitut tuoteostot ja palveluiden ostaminen ovat tavanomaiseksi kaupankäynniksi naamioituja pyramidipelin osallistumismaksuja. Ne pitäisi kieltää laissa ja paras keino siihen on tässä esitetty lainmuutos Kauppalakiin. Nykyiset rahankeräyslait ja pyramidilait ovat riittämättömät kuluttajien suojan turvaamiseksi.

Lue myös toinen artikkelini tästä aiheesta:

Miten tuotepohjaisten pyramidipelien toiminta voitaisiin estää lainsäädännön avulla?

Sivun alkuun

12.09.2006, muokattu 1.4.2007 Kirjoittanut Petteri Haipola

Verkostomarkkinointia, suoramarkkinointia, rahankeräyksiä ja pyramidipelejä koskevassa kritiikissä on syytä välttää henkilöiden nimien yhdistämistä epäiltyihin rikoksiin. Joissakin tapauksissa se on suotavaa, mutta mitä pienempi tekijä on kyseessä, sitä suuremmalla syyllä hänen nimensä tulisi pitää poissa julkisuudesta kytkettynä rikosepäilyihin. Jos joku elinkeinossa mukana oleva henkilö on tuomittu jostakin rikoksesta, ei tämän tiedon julkaiseminen mediassa ole lainvastaista.

Moraalittomasta toiminnasta on lupa arvostella ketä tahansa ilman, että rikkoo samalla lakia kunnianloukkauksesta tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä, kunhan vain ei syytä toista rikoksista julkisuudessa (Rikoslain 24 luku, 8§ ja 9§).

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001

–Lainaus alkaa–

Rikoslain 24. luku

8 § (9.6.2000/531)

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen

Joka oikeudettomasti

1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai

2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville

esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

9 § (9.6.2000/531)

Kunnianloukkaus

Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

–Lainaus päättyy–

Yritysten toimintaa saa arvostella julkisesti, mutta yksityisten henkilöiden kritiikissä tulee noudattaa varovaisuutta. Jos media julkaisee henkilön tai firman nimen rikosepäilyjen yhteydessä, niin yksityishenkilöt voivat viitata omassa kritiikissään median tiedotteisiin. Kannattaa olla silti jonkin verran varuillaan, sillä media voi julkaista nimiä, joiden julkaiseminen on kiellettyä. Pääsääntönä pidän sitä, että mediassa julkaistuihin tietoihin viittaaminen ja niiden siteeraaminen ei ole lainvastaista. Poikkeuksia voi siis silti olla.

Sellaisen yksityishenkilön nimeä ja rikosepäilyä ei saa yhdistää toisiinsa julkisessa kritiikissä, joka ei toimi politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa. Jos rikosepäilyllä ei ole merkittävää vaikutusta yhteiskunnallisten asioiden käsittelemisessä, ei henkilöiden nimiä kannata julkaista. Kritiikkiä voi esittää yleisellä tasolla elinkeinotoimintaa, sen moraalia ja mahdollisia lain rikkomuksia vastaan.

Olen menetellyt aiemmin (vuoden 2006 kevääseen asti) siten, että olen luetellut niitä lain kohtia, mitä verkostomarkkinoinnissa yleisesti mielestäni rikotaan. Lait on lueteltu artikkelissani ”Lakeja ja asetuksia koskien verkostomarkkinointia”. Olen jättänyt henkilöiden nimet enimmäkseen pois rikosepäilyjen kohdalla, mutta olen maininnut joitakin alalla toimivia henkilöitä myös nimeltä. Esimerkiksi Matti Aaltonen, Johannes Lindén ja Teemu Penttilä ovat johtaneet verkostomarkkinointiorganisaatioita, joiden toiminta on mielestäni lakien vastaista. Heidän tulisi tietää, että markkinointi on harhaanjohtavaa ja lainvastaista omassa yrityksessä tai tiimeissä, mutta he eivät estä tai kykene estämään totuuden vastaisen markkinoinnin jatkumista verkostoissa. Lindén ja Aaltonen olivat mukana laittomassa pyramidissa nimeltä SkyBiz International, joka tuomittiin USA:ssa vuonna 2002. Yhtiö määrättiin maksamaan osa huijaamalla hankitusta voitostaan palautuksina petoksen uhreille, mutta suurin osa uhreista ei näe koskaan menettämiään rahoja. Vahinkoa on aiheutunut lisäksi ihmissuhteille ja ajan haaskaamisen vuoksi.

Rikoksen uhriksi joutuminen on aiheuttanut paljon mielimurhetta ja vähentänyt yrittäjäintoa rehellisen liiketoiminnan harjoittamiseen tai pilannut koulutussuunnitelmat. Siirtyminen huijatusta huijariksi on myös ilmeinen tosiasia joidenkin ihmisten elämässä. On syytä muistaa se, että jokainen rahankeräysrikokseen syyllistynyt voidaan tuomita Suomessa rangaistuksiin, vaikka taloudellinen hyöty ei olisi suurta. Tuomittu voi menettää jokaisen saamansa palkkion valtiolle ja joutua maksamaan sakot päälle. Sen lisäksi hän häviää tappiona aloituspaketin hinnan ja kaikki toiminnan kulut, joita kertyy helposti sadasta muutamaan sataan euroa kuukautta kohden, kun kaikki koulutukseenkin käytetyt rahat lasketaan tappioiksi. Turhat tuoteostot ovat myös osittain ylimääräistä kulua edustajan elämässä.

Suomen Suoramarkkinointiliiton (SSML) markkinointipäällikkö (2005 – 2006), Teemu Ylikoski, ja koko SSML:n asioista päättävä ja asioihin vaikuttava organisaatio puolustaa mielestäni rikollista toimintaa muistuttavaa elinkeinoa, mikä voitaisiin punnita jo nyt Suomen oikeuslaitoksessa, onko tämä väite totta vai ei. SSML:n reilun pelin säännöillä ei ole käytännössä mitään merkitystä, koska kenenkään ei tarvitse niitä noudattaa. Verkostomarkkinointifirmoilla on paikoitellen erittäin tiukat säädökset hyvien liiketapojen mukaisesta menettelystä ja markkinoinnista sopimusehdoissaan, mutta yksittäisiä edustajia ei rankaista rikkomuksista ja laittomuuksista kuin poikkeustapauksissa.

Pääyhtiölle on vain eduksi, mitä enemmän lakia rikkomalla saadaan tuotteita ja aloituspaketteja sekä koulutusmateriaalia myydyksi. Tiedot rikkomuksista leviävät harvoin suurelle yleisölle median kautta, koska markkinointi tapahtuu henkilökohtaisen suosittelun periaatteella eikä siitä jää mitään todistusaineistoa ehdokkaille. Toiminnassa mukana olleet lähtevät vain harvoin syyttämään pääyhtiöitä tai tiimejään. He häpeävät osallisuuttaan huijauksessa ja pelkäävät joutuvansa itse syytettyjen penkille. Osa pelkää läheisten puolesta, jotka jatkavat liiketoimintaa. Osa ei näe koskaan sitä, että kyse on huijauksesta. He uskovat järjestelmän olevan virheetön ja vika tappiossa yksin omassa itsessään. Tämä on systemaattisen aivopesun tulosta, missä toistetaan jatkuvasti sitä, että järjestelmä on maailman paras ja menestyminen on kiinni yksin ihmisestä itsestään, ei markkinointitavasta, palkkiojärjestelmästä ja markkinoiden rajallisuudesta: kysynnän ja tarjonnan laista. Totuus on se, ettei kukaan voi myydä tuotteita enempää kuin mitä niillä on kysyntää. Jos myyjiä on tarkoituksella jatkuvasti liikaa kysyntään nähden, on yritys tuomittu epäonnistumaan valtaosalle verkostomarkkinoijista. Tämä tosiasia jää yleensä aina kertomatta uusille ehdokkaille, joita värvätään mukaan systeemeihin.

Tällainen yleisen tason kritiikki verkostomarkkinointia koskien ja henkilöiden nimet mainiten ei täytä mielestäni artikkelin alussa mainittujen rikosten tunnusmerkkejä, joten uskallan nämä nimet tässäkin kohden mainita. Kritiikki kohdistuu pääasiassa liikeideaan ja markkinointimenetelmiin, ei henkilöihin. Henkilöitä koskeva kritiikki jättää sijaa sille, etteivät kyseiset henkilöt tiedä menettelevänsä lakien vastaisella tavalla tai sitä suosien. Kyse ei ole siten kunnianloukkauksesta tai herjaamisesta vaan pikemmin valistuksesta.

Kritiikissä on syytä pitäytyä itse alan ja liikeidean kritiikissä sekä välttää henkilöiden nimien mainitsemista, elleivät he toimi korkeassa asemassa yrityksen organisaatiossa tai markkinointitiimissä. Tiimien johtajia ja yrityksen omistajia voidaan kritisoida nimeltä, mutta siinäkin kannattaa välttää rikolliseksi leimaamista. On syytä esittää asiansa siten, että ainoastaan epäilee tiettyjen rikosten tunnusmerkistön täyttyvän näiden henkilöiden toiminnassa. Toisen ihmisen sanominen rikolliseksi mediassa on mahdollisesti yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä, mistä voi joutua itse syytettyjen penkille. Ketään ei myöskään pidä sanoa tuomituksi tai että hänet varmasti tuomitaan, kun oikeuskäsittely tai poliisitutkinta on vielä kesken tai sitä ei ole edes aloitettu.

Henkilön nimien salassa pitämisen syynä ovat artikkelin alussa olevat lain kohdat, joiden perusteella kriitikot voivat joutua syytteeseen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Jos nimen esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi, on se lupa julkaista, kun henkilö toimii esimerkiksi elinkeinoelämässä. Toinen merkittävä seikka on rikoksesta säädetyn rangaistuksen pituus. Jos tuomiot ovat alle kaksi vuotta vankeutta, ei nimien julkaiseminen ole suositeltavaa epäilyvaiheessa. Jos media julkaisee nimeltä epäiltyjen nimet, on yksityishenkilön kritiikissä mahdollista menetellä samoin ja viitata lähdetiedon kera mediajulkaisuun.

Kritiikissä on syytä noudattaa hyviä käytöstapoja ja välttää alatyylistä kielen käyttöä kuten siveettömiä ilmaisuja, kiroilua ja nimittelyä. Vastapuolen älykkyyden tai kykyjen aliarviointi voi koitua kalliiksi ja aiheuttaa paljon vahinkoa hyvän asian puolesta taistelemisessa. Parodiaa ja satiiria on lupa käyttää, kunhan tekee sen hyvällä maulla. Huumori piristää kritiikin lukijoita ja antaa lisäpotkua hyvän asian menestymiselle. Kaikista verkostomarkkinoijista ei voi tulla yhtä aikaa miljonäärejä, mutta jokaisesta voi tulla verkostomarkkinoinnin kriitikko ja moraalittomien rahankeräysten arvostelija – vieläpä yhtä aikaa!

Verkostomarkkinoinnin rakenteellinen vika tekee siitä moraalittomasti ja mahdollisesti lainvastaisesti toimivan järjestelmän

Oikeuden ennakkotapaus koskien verkostomarkkinoinnin liikeidean ja useimpien yritysten käyttämien markkinointimenetelmien laillisuutta puuttui aina 30.3.2007 asti, jolloin Move Networks Oy:n kolme omistajaa tuomittiin sakkoihin markkinointirikkomuksesta ja laittomasta rahankeräyksestä. Kritiikissä voidaan viitata tähän tuomioon. Sellainen verkostomarkkinointi, missä myytiin konkreettisia tuotteita ja palveluita, katsottiin osittain vastikkeettomaksi myynniksi ja laittomaksi rahankeräykseksi. Move myi verkoston sisälle franchise-edustajille hyvällä katteella ja reiluun ylihintaan edustajansalkkuja, tuotenäytteitä ja polkupyöriä. Vastikkeeton myynti sisältyi yhtiön saamaan katteeseen. Tämän tuomion perusteella voidaan arvioida muiden vastaavalla tavalla toimivien yritysten laillisuutta. Jos liiketoiminnan harjoittaminen edellyttää kalliiden aloituspakettien tai muiden tuotteiden ostamista tai toistuvien maksujen suorittamista, jotta edustaja on oikeutettu rakentamaan verkostoa ja saamaan palkkioita verkostosta aktiivisuuden ynnä muiden palkkiojärjestelmän ehtojen perusteella, niin toiminta on mahdollisesti laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä. Yrityksen tarkoitus ei ole silloin ensisijassa rehellinen kaupankäynti vaan suuren myyjäverkoston rakentaminen, missä verkoston myyjät ovat petoksen uhreja ja heidät saadaan ostamaan ylihintaisia tuotteita, koulutusta ja osallistumismaksuja harhaanjohtavan ja totuudenvastaisen markkinoinnin avulla.

Väitän alan useimpien yritysten täyttävän laittoman pyramidipelin tai ulkomailla laittomiksi pyramideiksi määritellyn järjestelmän tunnusmerkit. (Uusi Rahankeräyslaki astui voimaan 1.7.2006; katso sieltä Rahankeräyslaki, 4§ Muut määritelmät, kohta 5 koskien pyramidipelejä.) Tyypillinen verkostomarkkinointitiimi ei voi markkinoida liikeideaa totuuden mukaisella tavalla, jos aikoo saada lisää myyntiedustajia eli jälleenmyyjiä verkostoonsa. Jos verkostomarkkinointiyritys toimii lakien ja asetusten mukaan, niin se ei ole tyypillinen alan yritys. Laillisesti toimivassa yrityksessä edustajat myyvät pääasiassa tuotteita suoramyyntinä esimerkiksi kotikutsuilla eivätkä pyri rakentamaan suurta verkostoa aiheuttaen siten markkinoiden kyllästymisen.

Jos myyjien määrää ei rajoiteta millään tavalla ja palkkiojärjestelmä sekä markkinointitapa rohkaisee edustajia liialliseen uusien myyjien värväämiseen, on kyse aina laittoman pyramidipelin tavoin toimivasta järjestelmästä. Silloin laiton rahankeräys on naamioitu tuotemyynniksi, missä vastikkeeton osuus sisältyy korkeaan katteeseen, mistä maksetaan provisioita verkostoon liitetyistä uusista jäsenistä. Ellei tuotteita myytäisi reiluun ylihintaan ja ellei palkkiojärjestelmä olisi värväämiseen kannustava, ei palkkioita värväämisestä voitaisi maksaa ja edustajat keskittyisivät tuotteiden myyntiin eivätkä panostaisi liikaa verkoston rakentamiseen. Tarkoitus olisi silloin toimia suoramyyjänä eikä verkoston rakentajana.

Nykyään useimmissa alan yrityksissä on pääpaino verkoston rakentamisessa eli myyjien määrän jatkuvassa kasvattamisessa ilman rajoituksia eikä yhden myyjän runsaasta suoramyynnistä omalla alueellaan. Tämä on itse asiassa mahdotonta, koska omalle alueelle värvätään tarkoituksella liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden eikä myyjien määrää rajoiteta tai valvota millään tavalla. Ainoa tapa tehdä kannattavaa liiketoimintaa olisi siten suuren verkoston rakentaminen, mutta se on mahdollista vain yhdelle sadoista tai tuhansista edustajista, koska myyjiä voi olla vain rajallinen määrä tietyllä maantieteellisellä alueella ja maailmassa. Edes tuotevalikoiman jatkuva lisääminen ja muuttaminen ei poista tätä ongelmaa. Silloin saadaan tosin värvättyä enemmän myyjiä, mutta rajat tulevat jokaisen tuoteryhmän myyjien määrän ja tuotteiden kysynnän kohdalla nopeasti vastaan. Enempää ei ole mahdollista myydä ja värvätä kuin mitä on kysyntää.

Verkostomarkkinoinnin vika on siinä, ettei kysynnän ja tarjonnan laista sekä markkinoiden kyllästymisestä välitetä tuon taivaallista vaan pusketaan väkisin koko ajan kyllästymispistettä vastaan yrittäen saada aikaan enemmän myyntiä ja värvättyä enemmän myyjiä kuin mitä todellista kysyntää on. Tästä johtuen valtaosa verkostojen rakentajista (96,0-99,9 %) jää tappiolle rakentaessaan verkostoa ja yrittäessään myydä tuotteita eikä se ole ensisijaisesti myyjien vaan järjestelmän vika. Järjestelmä on suunniteltu toimimaan tällä tavalla. On tarkoitus, että 98-99% myyjistä ja edustajista vaihtuu parin vuoden välein ja vain alle yksi prosentti tekee kannattavaa liiketoimintaa, missä työstä saa sitä vastaavan palkkion rahassa mitattuna.

Verkostomarkkinoinnin kautta myytävillä tuotteilla ei ole todellista kysyntää vähittäiskaupan kautta myytynä samaan hintaan kuin niitä myydään verkostojen kautta. Suurin osa tai lähes kaikki edustajat sekä heidän asiakkaansa (perhe, sukulaiset ja ystävät) lopettavat tuotteiden käyttämisen heti, kun edustaja lopettaa liiketoiminnan. Pelkästään tämä seikka paljastaa idean mädäksi ja toiminnan petolliseksi riistoksi, missä käytetään ihmissuhteita ja luottamusta lähimmäiseen häikäilemättä hyväksi pääyhtiön sekä pyramidin ylälinjan edustajien rikastuttamiseksi.

Useimpien verkostomarkkinoijien tavoite ei ole työllistyää itseään suoramyyjänä vaan lakata työtä tekemästä. Tarkoitus on se, että alalinjassa olevat muut edustajat tekevät likaisen työn huijaamalla läheisiään petolliseen toimintaan. Ylimmille tasoille päässyt edustaja ostaa edelleen aktiivisuuteen tarvittavan pienen määrän tuotteita joka kuukausi (25-300 euroa/kk) ja heittää ne roskiin, mikäli ei käytä niitä itse tai anna niitä lahjaksi tuttavilleen. Hänen ei tarvitse enää mitään myydä, jos on saanut satojen tai tuhansien myyyjien verkoston alalinjaansa. Alatasojen työmyyrille opetetaan valmiiksi mietitty menetelmä, missä harhaanjohtavan ja totuudenvastaisen markkinoinnin avulla pystytään pitämään verkoston koko alalinjassa kutakuinkin samana vuodesta toiseen. Jos verkosto romahtaa eli siitä eroaa enemmän jäseniä kuin liittyy, niin kerran saatu asema pyramidin huipulla menetetään. Menestyminen ei ole siten loputonta ja pysyvää, sillä mikä tahansa verkosto voi romahtaa perustuksesta käsin, vaikka siinä olisi miljoonia jäseniä, kun lopettajia on jatkuvasti enemmän kuin uusia jäseniä. Tähän päästään mm. siten, että totuus yhtiön ja alan petollisuudesta tulee suuren yleisön tietoon, niin ettei ihmisiä ole enää yhtä helppo huijata kuin ennen. Lainsäädäntö, poliisin toiminta ja oikeusistuin voivat osaltaan vaikuttaa tähän kehitykseen. Jos asioihin ei puututa, niin verkostomarkkinointiyritykset ja ylätasojen kouluttajat saavat kyseenalaisin keinoin rahaa herättämällä edustajissa ja ehdokkaissa katteettomia toiveita helpoista lisäansioista ja rikastumisesta, taloudellisen riippumattomuuden saamisesta tai ihmerohtojen tuomasta ikuisesta terveydestä ja sairauksia parantavasta vaikutuksesta.

Aina kun myyjiä värvätään ilman rajoituksia, on heitä lopulta liikaa tuotteiden kysyntään nähden, jolloin kannattava liiketoiminta suoramyyjänä käy mahdottomaksi valtaosalle edustajista. Tuotteita ei voida myydä enempää kuin mitä niillä on markkinahintaan kysyntää. Jos myyjiä on jatkuvasti liikaa ja se on järjestelmän vika eli suunnitelmallista, niin toiminta on moraalisesti tuomittavaa ja mahdollisesti suoraan lainvastaista.

Totuudenmukainen markkinointi edellyttäisi liiketoiminnan riskien, kulujen ja tappion kärsimisen suuren todennäköisyyden kertomista sen vuoksi, että järjestelmä on suunniteltu tuottamaan enemmän häviäjiä kuin voittajia. Pyramidirakenne ja palkkiojärjestelmä ovat sellaisia, että suurin osa edustajista jää väistämättä tappiolle, vaikka kaikki maailman ihmiset lähtisivät mukaan liiketoimintaan. Kaikki verkostomarkkinoijat eivät voi harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa yhtä aikaa: reilusti yli 90 prosenttia jää väistämättä tappiolle liiketoiminnassa ja tohtori Jon Taylorin tutkimusten mukaan häviäjien määrä on jopa 99,9 prosenttia.

Verkostomarkkinointi ei voi toimia kahdesta syystä kaikkia jälleenmyyjiä kannattavalla tavalla:

1. Myyjiä värvätään tarkoituksella liikaa kysyntään nähden.
2. Myyjäverkoston eksponentiaalinen kasvu lyhyessä ajassa on matemaattinen mahdottomuus.

Jos tällaista järjestelmää markkinoidaan ”hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen”, kuluja vähätellään, todellisia riskejä ei kerrota ja jätetään muutenkin kertomatta ehdokkaiden taloudellisen turvallisuuden kannalta välttämättömiä tietoja, on toimintaa pidettävä lain vastaisena jo nykyisen lainsäädännön puitteissa. Jos jokin firma ei menettele tässä mainitulla tavalla, saa se tietysti puhtaat paperit eikä sitä ole syytä pitää laittomana pyramidina. Jon Taylor on löytänyt tutkimuksissaan puolenkymmentä sellaista verkostomarkkinointiyritystä, jotka eivät täytä laittoman pyramidin tunnusmerkkejä. Tutkimukset koskevat satoja yrityksiä, joista osa on tullut ja mennyt: uusia yrityksiä puhkeaa esiin kuin sieniä sateella ja entiset päättyvät pyramidin romahtamiseen ennen kuin se ehtii nousta kovin suureksi. Tästä päätellen tyypillinen verkostomarkkinointifirma on laiton pyramidi ja epätavallinen verkostofirma ei ole.

Petteri Haipola 12.09.2006, muokattu 1.4.2007

Sivun alkuun>